kesäkuu 24, 2003

TUB30: Legoshow

Hakaniemen tori, Kimmo:

Eräs aikakausi on nyt päättynyt. Kolmenkymmenen kuukauden katkeamaton perinne sai arvoisensa päätöksen 24.6.2003, Hakaniemessä LegoShowssa. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten läheisin synonyymi kohteellemme olisi ollut paratiisi. Nyt lähinnä hämmästyttävä katsaus siihen, miten nuo lapsuusvuosien muoviset rakennuspalikat ovat muuttuneet. Tai ei, palikat olivat samanlaisia, niiden käyttövariaatiot huomattavasti moninaisempia.

Legoista tehty R2D2 lämmitti jokaisen mieltä ja itse Darth Vaderkin oli vakuuttava näky, joskin synkeän puhinansa asemesta hän päästeli sairaalloista korahtelua. Edes legon tavaramerkki, iloisesti hymyilevä naama ei ole täysin kadonnut postmodernista legokulttuurista. Se löytyi edelleen mitä hurjempien parransänkien kypärien ym. alta. Olisin tosin halunnut päästä vilkaisemaan olisiko Storm trooperien naamalla väikehtinyt sama iloinen ilme, jos kypärän olisi ottanut pois. Aivan kaikki legoukot eivät ole hymyään säilyttäneet. Erilaiset actionhahmot ylsivät suorastaan tiukkoihin tuijotuksiin ja myös heidän ruumiinrakenteesta oli selvästi kehittynyt.

Pahimpia pettymyksiä ja ehkä järkytyksiä oli paikka, jossa sai rakentaa legoauton, jolla olisi voinut ajaa kilpaa. Järkytyksen ja pettymyksen aiheutti se, että ei oikein osannut kasata minkäänlaista vehjettä tarjolla olevista osista. Lissu tosin rakensi tosi menevän näköisen veneen (rämekäyttöön Floridaan).

Pääsimme kokemaan myös vauhdin hurmaa pienillä sähköautoilla. Rata oli lyhyt mutta rauhallinen kaahailu oli täysin mahdollista. Eikä törmäyksiltäkään voitu välttyä. Retkemme huipentui hurjaan pomppimiseen trampoliinilla. Ylös, alas, ylös, alas, yyyylös ja taas alas kunnes voimat ehtyivät.

Näin päättyi klassinen TUB-perinne. TUB ei kuitenkaan ole kuollut. Tulemme menemään tuntemattomaan ja pidemmälle, mutta hieman harvempaan tahtiin.

Jaana-Mari:

Odotin ehdottomasti eniten trampoliinia, olin valmis maksamaan koko viiden euron pääsylipun pelkästä trampoliinista. Oli huisin kivaa poukkoilla! Kaikenlaiset voltit jätin suosiolla viereisen trampoliinin tähtipomppuilijapojalle, joka näytti asuneen Legoshowssa sen avaamisesta lähtien. Lissu pääsi hienosti temppuvireeseen ja kimmahti näppärästi risti-istunnan kautta takaisin seisaalleen. Wau!

Autojen rakentaminen oli todella stressaavaa, verenpaineeni alkoi nousta nopeasti ja olin vähällä menettää useamman päivän lomailun aikana keräämäni rentouden. Ei ne renkaat menneet kiinni, akseli oli liian lyhyt ja mihin olisin muka voinut kiinnittää minkäänlaista ajokoppia? Kauheaa. Onneksi viereiselle sähköautoradalle ei ollut painorajoituksia ja pääsin kiertämään kehää polvet leuassa kiinni. Ajotaidoistani voidaan olla vain yhtä mieltä, parempi vaan että pidän korttini omasta tahdostani hyllyllä, mutta nämä autot ja liikenteen leppoisuus sopivat minulle oikein hyvin. Milla kannusti varikolta ja myöhemmin kun otin toisenkin erän radalla, Milla ikuisti niin minut kuin hurruuttelemaan tuleet Lissun ja Kimmonkin vauhdikkaisiin formulatyyppisiin toimintakuviin.

Äänestimme suosikkejamme asiakkaiden rakentamista legotöistä ja ainakin Lissun valitsema poni vaikutti mahdolliselta voittajalta, se oli niin pieni ja suloinen. Minä olin pakotettu kannustamaan selvää sukulaissieluani ja äänestämään 12-v Elinan punaista korkokenkää. Siitä se lähtee, jopa legoista. Luulen että luistelija ja legomestari saivat ryhmämme loput äänet, olivat aika vakuuttavia nekin.

Harmi etten kyennyt paikallistamaan TUB-paitaani tälle reissulle, olisin voinut juhlistaa kolmattakymmenettä matkaamme. Aikataulun muutoksesta huolimatta tarina jatkuu ja tulemme koluamaan lähinurkkien tuntemattomuuksia vielä jatkossakin.

Kuvia klikkaamalla suurempi versio
TUB30 TUB30 TUB30 TUB30 TUB30 TUB30 TUB30
Posted by jm at 07:04 PM