helmikuu 28, 2003

TUB26: Tupperware-kutsut

Roihuvuori, Jaana-Mari:
Tuppervaara, tosimiesten ja tosinaisten maailma

Olen kasvanut Tuppervaara-vapaassa kodissa, tämä oli ensimmäinen kosketukseni astioiden esittelyyn ja edes paineen alla en olisi pystynyt nimeämään yhtään heidän tuotettaan. Moni paikallaolevista läheisistä ystävistäni oli kuitenkin perinyt astoita kotoaan ja kaiholla muisteli juuri tietynnimistä kupposta haluten ostaa niitä lisää. Pelottavaa. En ollut edes lukenut kataloogia etukäteen, sukelsin uuteen maailmaan ilman ennakkovalmistautumista. Jotain tuttua ja vastíkään näkemääni siinä kuitenkin oli, sillä pian kävi ilmi että aiemmin helmikuussa näkemäni elokuva oli tästä maailmasta. Olimme "kaukana taivaasta".

Tässä maailmassa elivät tosimiehet ja tosinaiset. Miehet kävivät töissä ja heillä oli selvästi hieman kielteinen suhde kotitöihin ja niissä tarvittaviin välineisiin. Oli kotona olevan, avioparin lukuisia lapsia hoitavan vaimon asia vaivihkaa ujuttaa täydellinen väline miehensä käyttöön, käyttöön kodin ja keittiön ulkopuolella. Kyllähän fiksu mies pian huomasi ja päätyi suureen ääneen kehumaan välinettä, työkalua. Kaikki miehet kalastivat, metsästivät ja mökkeilivät, ja heidän suustaan kuultiin ylisanat Tuppervaaratuotteiden erinomaisista ominaisuuksista. Miesten mielipiteillä oli auktoriteettiarvo, kyllähän mekin uskoisimme kun naisesittelijän mies oli jotain sanonut. Vaimon tärkein ominaisuus oli huoltaa kotia niin, ettei vieraiden edessä tarvinnut hävetä kattauksia ja ruokien esillepanoa. Eikä tarvinnut erikseen viedä rasioiden kansia takaisin sisätiloihin. Inhottavat hyönteiset eivät ryömineet tämän perheen voirasiaan, eivätkä veitset loppuneet kesken neljän lapsen partioretkillä. Illan mittaan huomasin elämäni aivan vääränlaista elämää, johon ei kuulunut asuntovaunumatkoja, suuria picnic-lounaita tai puutarhakutsuja. Minulla ei ollut edes neljää lasta tai kalastavaa miestä, joka iloitsisi kun pihviveitsen tylppä kärki ei kalaa peratessa riko sappirakkoa. Ehkäpä en näinollen tarvitsisi tämänlaisen elämän astoitakaan?

Oli minulla sentään mies, koska Kimmo istui sohvalla vieressäni. Olimme jälleen kerran pari, kuten aina istuessamme/kävellessämme vierekkäin tai tehdessämme jotain. Saimme yhteiset vihkoset ja alennusesitteet, eikä se tuntunut kuin tavanomaiselta. Halusin osallistuvamman kokemuksen, joten ostaisin myös jotain. Tässä ajattelin sitä oikeaa, kotona tietokonetta takovaa miestäni, ja valitsin suuria pinsettejä muistuttavat muovipihdit. Ne sopivat lämpimien voileipien noukkimiseen grillistä ja pihvienkin kääntöön. Niin, minun maailmassani ruoan valmistaa mies ja pihviveitsillä leikataan pihviä. Ja se poika joka olisi esitellyt minulle äitinsä kuiva-ainekaappia kymmenine "Mahtuvat"-purnukoineen ja sanonut että tältä tulee meidänkin kaappimme näyttää, niin, se olisi ollut entinen poika.

Esittelyn emäntä, Minna, oli toteuttanut tarjoilun täydellisesti illan henkeen. Mitä löytyykään vieraiden silmille modernin, nuoren, suomalaisen vaimon keittiöstä? Tulppaaneja Aalto-maljakossa, Marimekon Unikko-pöytäliina, Arabian Paratiisi-astoita ja itseleivottuja korvapuusteja. Kiitos Minna, kiitos tarjoilutavastasi ja vielä kerran kiitos tästä kokemuksesta. TUB, vieraat maailmat eivät ole tuhansien kilometrien päässä.

Jaakko:

Esittelijän ja tuotteiden rakentama maailma oli paitsi vieras, myös vastemielinen. Kuten Jaana-Mari summaa, on arvomaaila suoraan 50-luvulta. On myös tärkeä huomata, että Tupperware myy nimenomaan amerikkalaista maailmaa. Esittelijä kertoi melle heti kärkeen, että kyseessä on yksi alansa suurimmista yrityksistä maailmassa. En muista koska minulle olisi viimeksi yritetty myydä jotain sillä perustelulla, että taustalla on monikansallinen suuryritys. Esittelijä viittasi myös artikkeliin jossain Seura tai Pirkka -lehdessä kuin olisi selvää, että kaikki paikallaolijat lukisivat näitä julkaisuja. Artikkeli oli käsitellyt verkostomarkkinointia, jota Tupperware ei siis ole, sillä vähittäismyyjät – kuten esittelijämme - ostavat tuotteet suoraan maahantuojilta. Silti sekä markkinointi, että jälleenmyyjien tukiryhmät vaikuttivat hyvin verkostonmarkkinoinninomaisilta.

Maailmojen kohtaamista alleviivasivat tilanteet, joissa esittelijä kertoo asuntovaunulomista 4 lapsen kanssa ja me ihastelemme esineiden
yhteneväisyyksiä gynekologin instrumentteihin, klingonien veitsiin ja
mietimme niille toiminnallisuuksia SM-viitekehyksessä. Esittelijä kuitenkin toimi hyvin diplomaattisesti; hän ei tuominnut tai hätkähtänyt. Hän edusti omaa maailmaansa meille, hänellä oli vastuu tämän maailman esittämisestä hyvässä valossa.

Muutama pieni kolhu esittelijän maalaamaan kauniiseen maailmaan kuitenkin tuli. Kertoessaan varsinaisen esittelyn jälkeen tuotepaketeista viittasi hän kotoamuuttajan peruspakettiin esineenä, jonka vaimo jättää eteiseen heittäessään miestään pihalle. Tämä oli toki vitsi, mutta täydellisen pinkeän muovin maailmassa on myös avioeroja. Vaimo toki kantaa huolen miehestään myös silloin.

Toinen kuplaa puhkova vaihe oli esittelijän poistuessa. Hän kertoi pitävänsä esittelyjä keskimäärin 20 kertaa kuukaudessa ja sen lisäksi on kaikki tukkuri- ja myyntiryhmäkokoukset. Parhaimmillaan hän on pitänyt 14 esittelyä viikossa. Tällaisella työtahdilla hän ei mitenkään voi olla sellainen TupperÄiti, jollaisia naiset hänen maalaamassaan maailmassa ovat.

Lopuksi on pakko kiinnittää huomiota TupperWare katalogin kansikuvaan. Kuvassa on valoisa ja lämmin keittiö, jossa on äiti, isä ja tytär. Keittiö on hyvässä järjestyksessä ja lähes kaikki näkyvät astiat ovat Tupperwarea. Kuva on tarkennettu hymyilevän tyttöön, joka istuu keittiön pöydän ääressä. Äiti on kuvan keskellä ja hän on kantamassa uudessa Tupperin silikonivuoassa ruokaa keittiön pöydälle. Silti suurimpana kuvassa on selin oleva mies, isä. Isä istuu pöydän ääressä. Sekä tytär, että äiti katsovat isää. Isän kasvot eivät näy. Äiti tarjoilee isälle ja tytär palvoo isäänsä. Kaikki mikä kuvassa näkyy on olemassa vain isää varten.

Kuvia klikkaamalla suurempi versio
TUB26 TUB26 TUB26 TUB26 TUB26 TUB26
Posted by jm at 06:58 PM