Elokuvia ja Valokuvia
... ja joskus jotain muutakin

 
Sunnuntai 01.12.2002
Päivän elokuvat: Young Frankenstein (1974, Mel Blrooks) ja The Lord of the Rings - The Fellowship of the Ring - Special Extended Edition (2001, Peter Jackson)

Kuukausi vaihtui ja uusi Visa-kausi alkoi. Ja sitähän piti juhlistaa. Lounastreffit Jaakon, Hakkiksen ja Loposten kanssa jatkuivat Anttilan DVD-osastolla, jolta mukaan päätyi The Lord of the Rings - The Fellowship of the Ring - Special Extended Edition, elikä se kauan kaipailemani neljän levyn painos. Jaakko sai spontaanina syntymäpäivälahjana Universalin hirviöelokuvakokoelman, joka minunkin piti hankkia, mutta niillä ryökäleillä ei ollut hyllyssä kuin yksi laatikko, joten se päätyi Jaakolle. Oma pitänee hankkia jostain toisesta Anttilasta, tai sitten odottaa, että tunneliin saadaan taas lisää tavaraa. Matka jatkui kotosalle, ja siellä keskustelu velloi Bollywoodin parissa.

Ja kun se kerran tuli ostettua, niin pitihän se katsoa. Kolme ja puoli tuntia. Elokuva on juuri niin hyvä kuin muistinkin. Uudet ja laajennetut kohtaukset on asetettu elokuvaan sujuvasti ja ne lissäävät juuri sopivasti syvyyttä hahmoihin ja mytologiaan elokuvan takana. Ai että. Sanat eivät juuri nyt riitä.

Pari pikku detaljia pitää mainita, kuten hämmennykseni siitä, että elokuvan lopputekstit olivat 26 minuuttia pitkät, joista reilut 19 minuuttia oli käytetty Lord of the Rings Official Fan Clubin Charter-jäsenten luettelemiseen. Nimiä oli luultavasti tuhansia. Jos nämä olisi näytetty teatteriversiossa, niin tuskin hurjinkaan hardcore-lopputekstifanaatikko olisi pysynyt paikallaan loppuun saakka. Toinen hauska yksityiskohta oli, että tällä kertaa pääsiäismuna on oikein osuva termi. Jack Black on nerokas. Kannattaa etsiä ensimmäisen levyn kohtausvalikosta.

Maanantai 02.12.2002

Kuukausi on tosiaan vaihtunut ja Googlettajat nostavat pieniä päitään internetin sammalikosta.

Jari Sillanpää free mp3: epäilen vakaasti, että tämä on se sama hakija, joka kirjoitti Googleen myös mummojen kuvia.

Tiernapojat olen minä: persoonallisuuden jakautuminen on vakava mielenhäiriö. Niin paljon kuin haluaisin taskupsykiatria esittää, suosittelen ammattiauttajalle hakeutumista.

Pahoinpitelyn etiikka: jos molemmat suostuvat siihen, niin se ei ole pahoinpitelyä, jos molemmat eivät suostu, se on rikos. Se onko etiikalla ja lailla mitään tekemistä keskenään on tietenkin eri asia, mutta noin yleisluontoisesti toisten ihmisten mukiloiminen fyysisesti tai henkisesti on ikävien ihmisten hommaa, ja minun päiväkirjaani eivät ikävät ihmiset lue.

Ja kaikki tämä tänään. Kello ei ole vielä yhtätoistakaan.



Valokuvasivuille päätyi myös lisää satoa tämän vuoden Ropeconista: kesäinen kuva Centauri-pariskunnasta. B5-sellaisesta.



Kun paska osuu tuulettimeen, niin se osuu voimalla ja leviää kaikille seinille värjäten ne sinapinruskeiksi.



Harva asia disorientoi samalla tavalla kellon ympäri pyörähtäneen työpäivän jälkeen kuin väärästä suunnasta tuleva metro. Joihinkin asioihin vain on tottunut luottamaan. Huomenna voisi nukkua hieman pitempään kuin kolmeen viikkoon arkipäivinä.

I am sending you this serious business offer in hope that you'll take it seriously, because this IS a serious offer. Jepjep.

Tiistai 03.12.2002

Marraskuun puhelinlaskuni oli alle kolmannes normaalista. Tämä antanee osuvan kuvan marraskuustani.



Päivän musiikkihetki: eilen tutkiessani Rammsteinin tietoja AllMusicGuidesta, kiinnitin huomioni tarjottuihin vaihtoehtoihin. Jos halusi tyylisuunnaltaan - ja lainaan nyt suoraan - "more sober, arranged" bändiä, niin ensimmäinen ehdotus oli Sex Pistols. Harvassa yhteydessä olen nuo sanat kyseiseen bändiin nähnyt yhdistettävän.

Keskiviikko 04.12.2002
Päivän elokuva: My Fair Lady (1964, George Cukor)

39. Classic Nite ja vuorossa oli Audrey Hepburn -musikaali My Fair Lady. Huolimatta enemmän kuin hieman tunkkaisesta maailmankuvastaan, elokuvassa oli niin paljon hyvää, että nautin siitä melkoisen paljon. Dialogi oli kerrassaan mainiota ja Hepburn ja Rex Harrison pääosissa loistivat, vaikka heidän hahmonsa olivatkin monin tavoin vastenmielisiä. Tämä oli taas elokuvia, jotka ovat tähän asti vältelleet minua, mutta olen ylenmäärin tyytyväinen, että sekin tuli nyt nähtyä.

Päivän sana: yö-kermakko

Torstai 05.12.2002
Päivän elokuva: Mississippi Burning (1988, Alan Parker)

Tänään puhutaankin mobiililaitteista, pornografiasta ja juustonaksuista, eikä välttämättä siinä järjestyksessä.

Uutinen on jo vanha ja aihetta on muutamassa blogissakin sivuttu, mutta tänään Hesarin verkkoliite uutisoi maksuttoman pornon lopettamisesta HTV:n verkossa. Harvoin näkee samanlaisia kaksinaismoralismin kukkasia, kuin HTV:n päätös. Samaan kellonaikaan maksullisella Canal+:lla ja TV1000:lla näytetään aivan yhtä roisia pornoa kuin ATV:llä, mutta edellä mainituilla kanavilla on enemmän rahaa kuin ATV:llä ja ilmainen porno varmasti syö suurten kanavien katsojia.

Yritin tähän väliin kirjoittaa jotain siitä hämmennyksestä, joka aina valtaa, kun verrataan väkivalta- ja eroottisen viihteen hyväksyttävyyttä, mutta siitä aiheesta lienee jo kaikki relevantti lausuttu. Se mikä tuossa Hesarin artikkelissa sen sijaan on hälyyttävää, on lause, jossa kerrotaan MoonTV:n saavan samanlaisia terveisiä Pornostara-ohjelmansa vuoksi. Se, että hardcore-pornoelokuvia yritetään sensuroida, tai siirtää maksullisille kanaville, on vielä jotenkin ymmerrettävissä, vaikkei hyväksyttävissä, mutta se, että laadukkaalle makasiini-ohjelmalle ollaan tekemässä samaa, keittää minulla yli. Pornostara on siitä tärkeä ohjelma, että se on niitä harvoja foorumeja mediassa, jossa tavalliselle kansalle on esitetty perusheteropornon ohella myös sellaisia seksuaalisia alakulttuureja, joihin he eivät muutoin ikipäivänä törmäisi. Ja kaikki on aina esitetty positiivisella huumorilla ryyditettynä, ilman pienintäkään tuomitsevuutta. Ohjelma, joka on ollut suvaitsevaisuuden airut, on jäämässä suvaitsemattomuuden jalkoihin. Jos tällainen journalismi yritetän siivota pois (täysin perusteettoman) moraalisen ylemmyydentunteen voimalla, niin en usko meneväni liian pitkälle, kun sanon, että vaarassa ovat tärkeimmät vapautemme. Ajatelkaapa asiaa.

Tähän väliin on pakko asettaa ajatuspaussi, ennenkuin siirrymme kevyempiin aheisiin. If you tolerate this... ja niin pos päin.



Juustonaksut ovat varmasti paholaisen keksintö. Ne maistuvat vastenmieliselle, en edes ryhdy kuvailemaan sitä tahmeata, kullankeltaista tahnaa, joka niistä jää sormiin, kun ne yrittää nuolla puhtaaksi. Joku tuo niitä aina Classiciin ja niistä jää suurin osa syömättä ja ne odottavat minua salakavalina keittiön pöydällä ja onhan niitä pakko napsia, kun ne siinä ovat kiusakseen asettamassa. Kaikesta vastenmielisyydestään riippumatta niihin tulee pakottava himo. Ne on aivan pakko syödä loppuun.

Sain sitten viimein käsiini Nokian 7650:n, jonka parissa tulen varmaankin viihtymään työasioissa toisenkin tovin. Ensimmäiseksi otin kuitenkin asiakseni muuntaa puhelimen digikameran myös videokuvaa kaappaavaksi. Ikävä kyllä törmäsin toimissani kuitenkin vastoinkäymisiin, jotka ratkeavat vasta pitkän viikonlopun jälkeen. Kirjoittelen alkuviikosta varmaankin lisää aiheesta. Digikamera on ollut ahkerassa testikäytössä ja niistäkin kuvista jotkut saattavat vielä päätyä netin puolelle.

Kotimatkalla oli pakko poiketa Anttilaan, ja kas, sinne oli kuin olikin ilmestynyt lisää Universalin monsteriboksia ja pitihän se sitten hankkia. Kahdeksan klassista hirviöelokuvaa, joilla varmasti tulen sivistämään Classic-vieraitani tulevina kuukausina.

Illan elokuvaksi päätyi Alan Parkerin Mississippi Burning, jota en aieemin ollutkaan nähnyt, mutta jonka nappasin hyvien näyttelijöiden vuoksi. Eivätkä Gene Hackman, Willem Dafoe, Frances McDormand, Brad Dourif ja monesta erinomaisesta sivuroolistaan tunnettu Michael Rooker pettäneetkään. Lisäksi kun elokuvassa oli tiukka käsis, osaava ohjaus ja vielä tärkeä aihe, niin lopputulos oli kerrassaan erinomainen. Kolmen K:n supermarket-miesten viha oli kerrassaan vastenmielistä.

Perjantai 06.12.2002
Päivän elokuva: Star Trek - The Motion Picture - Extended Director's Edition (1979, Robert Wise)

Miten onkin niin, että juuri kun kaikki tuntuu olevan hyvin, niin apatia ja ahdistus nostavat ilkeitä päitään? Kai se on vastareaktio.

Tänään katsottiin sitten Trek-elokuvista tylsin ja siksipä heikoin. Jopa muuten niin abysmaalinen viides elokuva sisältää runsain määrin huumoria, ja on siksi minun kirjoissani parempi kuin Star Trek - The Emotionless Picture, niin kuin sitä ennen muinoin oli tapana kutsua. Tämän elokuvan hyvät puolet ovat kiistattomat: suhteellisen vahva science fiction -juoni, kymmenen vuoden odotuksen (69->79) antamien paineiden valossa pömpöösiyden ymmärtää ja sitä osaa jopa kunnioittaa. Mutta silti: missä on alkuperäistä sarjaan niin oleellisena osana kuulunut huumori, missä on seikkailu? Eeppistä ihmiskunnan evoluutiota on kyllä, mutta minä kaipaan sellaista maanläheisempää seikkailua, joka oli aina yksi Kirkin, Spockin ja kumppaneiden mukaansatempaavimpia puolia. Tilalle ovat tulleet pitkät efektiajot ja typerryttävät puolilähikuvat miehistön jäsenistä katsomassa näitä efektejä. Ja niitä on tämän ohjaajan version myötä vain lisätty. Ei näin. Sanoinko jo, että huumoria ja seikkailua lisää. Ei liene yllätys, että suosikkini Trek-elokuvien sarjassa on neljäs osa The Voyage Home. Kakkoslevyn ekstrat ovat kyllä herkkuja täynnä, siitä plussaa. Tässä kuussa pitäisi postiluukusta kolahtaa Wrath of Khanin tuplalevy ja mikäli Trek-elokuvien pariton-heikko-parillinen-hieno-trendi pitää edelleen kutinsa, niin kymmenenneltä, Nemesis-elokuvalta on lupa odottaa paljon. Trailerit ovat ainakin luvanneet vauhtia.

Lauantai 07.12.2002

Antropologien pikkujoulut. Hilpeää höpinää.

Sunnuntai 08.12.2002

Kahvikutsut mummin luona. Kiitos enoni, taloudessamme asustaa tätä nykyä neljä uutta karvalakkia.

Firefly senkuin jatuu mielenkiintoisena. Yhdeksänteen jaksoon oli ympätty lesbianismia, silmitöntä väkivaltaa, aseistettuja pimuja, John Woo -hidastuksia ja älyttömän hauskaa läppää. Ja tämä on siis sarja, jonka FOX haluaa lopettaa, koska se ei saavuttanut ensimmäisellä alle kymmenellä jaksollaan tarpeeksi katsojia. Ja tämä siis sarjalta, jonka taustalla on isompi juoni, joka ei kymmenessä jaksossa ehtinyt edes kunnolla käynnistyä. Kummallista, ettei hyvälle scifille löydy katselijoita jenkeissä. Tietysti FOX olisi voinut asettaa hieman luottamustaan Joss Whedonin kyvyille tv-viihteen parissa. Buffyn ja Angelin kaltaisia älykkäitä hittisarjoja ei aivan tyhjästä nyhjästä. Se luottamus olisi luultavasti palkittu parin vuoden päästä järjettömän suurella oheistuotebisneksellä ja kaikella muulla, josta tv-yhtiöt oikeasti rahaa tahkoavat, mutta eihän sellainen FOXille kelpaa. Eivätpä tosin ole SciFi ja ShowTimekaan juurikaan fiksumpia olleet, joskin viimeiset uutiset kertovat, että maaliskuussa saataisiin lisää Jeremiahia.

Maanantai 09.12.2002
Päivän elokuva: Hot Shots! (1991, Jim Abrhahams)

Hetken jo ehdin kuvitella, että Hinku piti kiinni lupauksestaan ja toimitti sitä trafiikkia, mutta taisikin olla niin, että kirjoitukseni Pornostara-ohjelman kohtalosta rekisteröityi SoneraPlazan hakukoneeseen ja nyt sieltäpäin on tullut eilen ja tänään jo yli 50 ihmistä hakemaan pornoa.

HTV:n korkean moraalin ristiretkestä tuli sitten mieleeni, että mitenköhän käy MTV3:n sisarkanavan SubTV:n lauantai-illan seksimakasiiniohjelmien. Nakuillaan sielläkin. Ja esitetään kaikenlaisia perversioita, joista yksinkertaiset ja paremmasta ymmärtämättömät kansalaiset saattaisivat ottaa oppia ja vapautua seksuaalisesti. Voi kuitenkin olla, että Alman Meeedioilla on hieman enemmän painoarvoa (lue: pätäkkää) kuin pienillä kilpailijoillaan, ja muutoksia Subin ohjelmnaan ei olisikaan tulossa. Jotain hyvää sentään.



Jaana-Mari oli koko illan Juhanan uuden lyhytelokuvan kuvauksissa, joten illan elokuvaksi piti valita jokin lyhyt ja kevyt pätkä. Näillä kriteereillä päädyimme huumoripläjäykseen nimeltä Hot Shots!. ZAZ-huumorilla on aina ollut lämmin paikka minun konepeltini alla ja kyllä tämä Jim Abrahamsin, trion jo hajottua, yksinkin ohjaama lentosotaparodia kirvoitti vieläkin muutamat hyvät naurut. Omassa hömppähuumori/elokuvaparodia-genressään elokuva oli kaikin puolin hauska ja pätevä.

Spencer Tunickin Helsingin kuvat ovat valmistuneet ja loppuviikosta niitä saisi sitten hakea. Uskon, että kuvat ovat taiteellisesti ja teknisesti onnistuneita. Nyt enää jännitetään minkä kuvan herra Tunick on valinnut mallijoukolleen jaettavaksi. Ja tietenkin sitä näymmekö me prominentisti kuvan etualalla, kuten mahdollisesti on, jos Havis Amanda -kuva valittiin, sen verran kameran eteen parkkeerasimme. On kiva saada kuva muistoksi, mutta kaikkein mieluiten näkisin Tunickin kuvat jättisuurennoksina Kaupungin Taidemuseon seinällä. Wink-wink-nudge-nudge.

Joskus tulevan aamuyön aikana menee myös 5000 kävijän raja rikki. Se on varsin kivasti hieman päälle neljässä kuukaudessa, tai oikeastaan kahdessa ja puolessa kuukaudessa, sillä sitä ennen lukijoita kävi joku hassu pari sataa. Kiva kun kävitte, tulkaa toistekin.

Tiistai 10.12.2002
Joskus minäkin unohdan asioita, jopa elokuvia. Kuun ensimmmäisenä päivänä tuli katsottua sen LOTR:in lisäksi Mel Brooksin 70-luvun klassikko Young Frankenstein. Eilen mainittuja Zucker-Abrahams-Zucker-elokuvia pehmeämpi paikka minulla on varattuna Brooksin huumorille. Ei sillä, että Young Frankensteinista pitämistä pitäisi mitenkään häpeillä. Se on tarkkaan harkittu, kauniisti rakennettu ja perinteitä kunnioittava komedia, joka on täynnänsä kertakaikkisen hersyvää huumoria. Brooksia parhaimmillaan.

Jäin sitten kuitenkin miettimään Mel Brooksin filmografiaa. Alkupään elokuvista Young Frankenstein, The Producers ja Blazing Saddles ovat kirkkaita helmiä. Hitchcock-parodia High Anxiety ja Spaceballs (joka liippaa scifiparodiana niin läheltä rakkaimpia harrasteitani, etten ole koskaan osannut suhtautua objektiivisesti kyseiseen elokuvaan, vaan rakastanut sitä täydestä sydämestäni kaikkine puutteineen ja nähden sen niin usein, että osaan dialogin lähes ulkoa) ovat molemmat hulvattomia komedioita. Silent Moviesta minulla on vain hämärä mielikuva, History of the World, part I on melko rikkonainen, mutta pitää sisällään paljon hyvää, Robin Hood: Men in Tights on korkeintaan keskinkertainen ja Life Stinks sekä Dracula: Dead and Loving It aivan jalkasieniä. Muistan vieläkin hykerrelleeni kun sain Draculan ensi kertaa käsiini: "Mel Brooksin vampyyri-elokuva! Miten tämä voisi olla jotain muuta kuin loistava?" Valitettavasti elokuvassa ei ollut mitään hauskaa. Leslie Nielseen oli varsin mainio seikkailusankari 50-luvulla, hauska 80-luvun alussa Airplaneissa ja eritoten lyhytikäisessä Police Squad tv-sarjassa. Yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä hän on vain tylsä 70-kymppinen äijä vääntämässä huonoja pieru- ja seksivitsejä. Ikävää, että Brooksin piti jäädä eläkkeelle tällaisella filmillä. Pitäisi vielä joskus hankkia nähtäväksi tuo ainoa näkemättä jäänyt Brooks-leffa The Twelve Chairs, jota ei kyllä suuremmin ole kehuskeltu, mutta siltikin.



Tättä-rää! Ja pari muuta pasuunaa! R2 Project kertoo iloisia Trek-uutisia. Ensi vuoden maaliskuussa Paramount alkaa julkaisemaan Star Trek: Deep Space Ninea kausibokseissa. Johan tämä tiedettiin, mutta nyt se on virallista. DS9 on kumminkin 90-luvulla tehdyistä pitkistä scifisarjoista paras ja pesee kilpailijansa nimenomaan vahvalla kirjoittamisella ja erinomaisilla näyttelijöillä. Olkoonkin, että kaksi ensimmäistä kautta vielä hieman hapuillaan, mutta toisen kauden lopun jälkeen mennään eikä meinata. Muutamaa kammotusta lukuunottamatta laatu on tasaisen varmaa, ja helmiä on paljon. Neljännen ja viidenne kauden taitteessa lyödään iso vaihde päälle ja painetaan kaasu pohjassa sarjan loppuun saakka. Suomessahan sarjan esittäminen taidettiin lopettaa juuri tuohon pisteeseen. Sääliksi käy niitä trekkieitä, jotka eivät päässeet loppua näkemään.

Ja jotta riemulla ei olisi rajoja, Paramount on myös vahvistanut tuplalevyt The Search for Spockista, The Voyage Homesta ja The Final Frontierista. Olen varma, että kyllä se The Undiscovered Countrykin sieltä vielä tulee. TNG-leffoista ei aivan niin väliä olekaan, mutta jos tuplalevyt tulevat ja en ole normaaliversioita ehtinyt hankkia, niin pakko kai nekin on ostaa.

Anttilan alehylystä tuli poimittua manio brittikomedia Saving Grace ja Croenenbergin Videodrome. Long live the new flesh!.
Keskiviikko 11.12.2002
Star Trek II - The Wrath of Khan (1982, Nicholas Meyer)

Miehet ovat pikkupoikia, kun he saavat uuden teknisen vimpaimen käsiinsä. Minä ainakin olen kameroiden suhteen. Vaikka osasinkin riemulla odottaa, niin en sittenkään olisi uskonut miten paljon riemua videokamera kännykässä voi tuottaa.

Riemun nosti suorastaan kattoon, se että Kent Townin pojat ja tytöt muistivat minua paketilla. Paketin sisältä löytyi Star Trek II - The Wrath of Khan tuplalevy, ja pakkohan se oli katsoa hetimiten. Edellisestä katsomiskerrasta olikin jo aivan liian kauan. Nyt kun yltiöhidas ykköselokuva tuli katsottua vasta äsken, niin kakkosen vahvuudet loistavat kuin supernova galaksien välisessä pimeydessä. Elokuva on hauska, koskettava, vauhdikas ja jännittäv - erinomainen seikkailu siis. Montalban on edelleen vakuuttava arkkikonna. Taaskaan en päässyt elokuvan loppuun ilman nenuliinaa. Kakkoslevyllä on pari tuntia dokumentteja, joihin en vielä ehtinyt tutustua.

Ulkoelokuvallisena seikkana täytyy todeta, että kyllä hieman nyppii, kun muutoin tyylikkäässä kansilehdessä lukee elokuvan nimeä suuremmalla (!) PG - Parental Guidance Recommended for Persons under 15 Years - Low Level Violence. Vähemmälläkin olisin uskonut.

Torstai 12.12.2002

Spencer Tunickin valokuva on kourassa ja onpahan hypnoottinen kuva. Siinä meitä tuijottaa Tunickin kameraa vajaat 2000 alastonta suomalaista, keskellä kauppatoria. Koskapa minulla ei ole oikeuksia kuvaan, niin en aio skannata sitä webiin. Toteanpa vain, että kaikki mukanamme olleet henkilöt ovat kuvasta tunistettavissa, jos tietää mistä etsiä. Jaana-Mari ja minä olemme sen verran keskellä kuvaa, että meitä tarkastellessa ei tarvitse edes silmiä siristellä. Eräs työtoverini sen sijaan on päässyt kuvan eturiviin.

Jäätelöä tuntuu olevan nykyisin aivan joka lähtöön. Perinteisen kermajäätelön lisäksi on maito-, kasvirasva-, tofu-, jogurtti- ja vaikka mitä jätskiä. On vähälaktoosiset ja vähärasvaiset variantit. Sellaista makua ei varmaan olla keksittykään, josta ei jäätelöä olisi tehty. On triplasuklaat, tiramisut, minttukrokantit, sitruunalakritsit, appelsiinimarmelaadit ja omenapiirakat. Kyllä: piirakat. Myös raparperipiirakkavariantti löytyy (ja on varsin hyvää.) Tämän päivän löydös: Mövenpickin Toffee-Creme Brulee -jäätelö. Oikein maukasta. Toisin oli silloin kun minä olin pieni; oli Valio ja Valiolla kolmea makua: vaniljaa, mansikkaa ja suklaata. Jos oikein tahtoi herkutella, niin saatavilla oli myös Trio-jäätelöä, jossa oli yhdistetty kaikki kolme edellämainittua makua samaan pakettiin. Se oli juhlaa se.

Enterprisen toisen kauden 11. jakso oli sellainen keskinkertaisen viihdyttävä prinsessa ja insinööri -hupailu.

Perjantai 13.12.2002

Aika kaksijakoinen päivä. Aamu oli vaihteeksi yhtä tuskaa ja pääsin töihin vasta puolen päivän jälkeen, vaikka heräsin lähteäkseni jo yhdeksältä. Aina ei voi voittaa. Ei läheskään aina. Töissä oli onneksi suhteellisen leppoisaa ja sain asioita aikaiseksi. Ehdin lähtemään juuri sopivasti ennen kuin kolleegani aloittivat varsinaisen rymyämisen. Pikkujoulut siis jäivät väliin, mutta parempi näin, sillä Hannaa ja Kallea näkee hävettävän harvoin siihen nähden, että he asuvat aivan nurkan takana. Siksipä halusinkin käyttää mahdollisuuden hyväkseni.

Ilta meni harvinaisen rennosti aivottoman läpän lentäessä koko jengin voimin. Videotykillä heijastetut Game Cube -pelit olivat hitti. Tai siis Super Monkey Ballin Monkey Target minipeli nelinpelinä oli hitti. Muista ei sitten ollutkaan niin väliä. Aivan nerokasta kamaa. Melkein tekisi mieli ostaa Game Cube kotiin pelkästään tuon pelin vuoksi. Nintendo on aina hanskannut kaikkein parhaiten söpöjen pienten otusten tasohyppelyt ja vastaavat. Ensimmäisenä tulee mieleen viikko, jonka vietin Nottinghamissa Millan ja Tuomaksen luona tahkoten N64:n Banjo-Kazooieta. O-ho!

Ilta oli kertakaikkinen menestys. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja iso kasa jäi vielä hääräämään, kun väsymys vei minusta voiton. Kallen kanssa suunnniteltiin syntymäpäiväsankareille lahjoittamiemme Pölösten katsomista porukalla.

Huomenna Jaana-Mari poistuu aluevesien ulkopuolelle ja minulla olisi edessä muuttolaatikoiden kantamista. Höveli hölmö kun olen.

Lauantai 14.12.2002
Päivän elokuva: Clue (1985, Jonathan Lynn)

Jepjep. Tänä viikonloppuna ei sitten turhaan tarvitse punttisalilla piipahtaa. Sen verran moneen kertaan tuli rappusia ravattua ylös ja alas, aina välillä painava muuttolaatikko käsissä. Mikki kyllä yritti hokea, ettei se voi painaa, kun paperi on kevyttä. Kun suurin osa kirjoista oli muutettu, päätimme syödä pizzaa ja katsoa yhden kaikkien aikojen kohelluskomedioista, Tim Curryn, Madeline Kahnin ja Christopher Lloydin (mielestäni on hieman epäilytttävää, että jonkun nimi alkaa kahdella L-kirjaimella: ajatelkaa nyt: Lliimatainen, Llepistö tai herra paratkoon Llavikainen) tähdittämän klassiseen lautapeliin (!) perustuvan murhamysteerihömpötyksen Clue. Elokuva on tullut nähtyä aieminkin udeita kertoja ja aina se jaksaa viihdyttää hysteerisellä vauhdillaan. Bonuksena Anne ei ollut nähnyt elokuvaa aiemmin, joten illan sivistystoimenpide tuli suoritettua samalla.

Elokuvan jälkeen mentiin saunaan ja sitten sivistettiin lisää, tällä kertaa minua. Oli tietyllä tavalla omituista katsella muuttopäivänä Mikin ja Annen kanssa brittikomediaa, jossa mies ja nainen muuttavat kämppäkavereiksi. Toivon, että ystävilläni on parempi tuuri naapureiden suhteen. Komedian nimi oli Spaced, ja kolmen jakson perusteella se oli harvinaisen viihteellistä kamaa. Pakko nähdä lisää. Niiden kolmen jakson jälkeen kelo oli kuitenkin jo lähempänä puoli kahta, joten uni alkoi maittamaan. Auton ehtii palauttaa huomenna.

Ja huonoa omaatuntoakin ehtii potea huomenna. Tänään tarvitsin tätä.

Sunnuntai 15.12.2002
Päivän elokuvat: Blazing Saddles (1974, Mel Brooks) ja Saving Grace (2000, Nigel Cole)
Päivän valokuva: Henri ja Jaana-Mari alasti kauppatorilla

Jaana-Mari palaili rillutteluristeilyltään parahultaisesti samoihin aikoihin kun minä heräilin niskat jäykkinä eilisen muuttokuormasta. Kyllä kuitenkin kannatti.

Eilen ilalla tuli puheeksi Mikin ja Annen kanssa, Madeline Kahn ja tarkistettuani asian IMDb:stä, niin todellakin on päässyt käymään, että tuo nerokas komedienne on siirtynyt tuonpuoleiseen syövän uhrina. IMDb:n biografiasta kävi myös ilmi, että Kahn oli nuorena harjoitellut oopperalaulajaksi, mikä selittääkin varsin mainiosti hänen käsittämättömän laajan äänialansa ja taitonsa käyttää sitä puheessaan kuvastamaan tunnetiloja.

Madeline Kahnin muistolle ja koska Jaana-Marin sivistyksessä oli aukko, päätimme katsella Mel Brooksin vuoden 1974 toisen mestariteoksen Blazing Saddles. Uskomatonta, että Brooks on saanut aikaiseksi samana vuonna tämän ja Young Frankensteinin. Monelta hyvältäkin ohjaajalta menee vuosikymmen kahden näin hienon elokuvan aikaansaamiseksi, Brooksin kulta-aikana hänen tuotteliaisuutensa oli jostain aivan muualta. Blazing Saddles on kertakaikkisen hulppea länkkäriparodia, jonka suurimpia anteja elokuvalliselle ilmaisulle on elokuvan ja elokuvaryhmän raja-aitojen kaataminen. Puhumattakaan nerokkaasta dialogista: Mongo not know. Mongo but a pawn in game of life. Elokuvan lopetus hakee vertaistaan.

Palautettuani auton ehdimme vielä katsomaan toisenkin elokuvan. Haimme hyllystä jotain kevyttä ja tulimme siihen tulokseen, että kevyt elokuva on aliedustettua kokoelmassani. Sitäkin on toki paljon, mutta suhteessa ja varsinkin viime aikoina hankkimissani levyissä se on jäänyt vähemmistöön. Asialle tarttis varmaan tehrä jotain. Toinen elokuva oli parin vuoden takainen pro-kannabis-komedia Saving Grace, joka jälleen kerran hurmasi lämpimällä kerronnallaan. Varsinkin Brenda Blethyn pääosassa ja Tchéky Karyo pienessä sivuroolissa olivat ihastuttavia.

Hauskana pikku yksityiskohtana toimikoon huomioni, että IMDb tunnistaa sanaleikillä Saving Grace yhdeksän elokuvaa, joista kolmella sentään on etuliite "The", "No" tai "My Only". Identtisellä nimellä varustetut kuusi elokuvaa ovat vuosilta 1985, 1994, 1996, 1997, 1998 ja 2000

Viikolopun vajaasta sadasta Googlettajasta reilut 80% ovat tulleet sivuille sanojen Spencer Tunick Helsinki erilaisilla kombinaatioilla. Kuten sanottua, kuva on mielenräjäyttävä parintuhannen ihmisen massa-alastonkuva. Kuten myös sanottua,en aio skannata koko kuvaa webiin, mutta päivän kuvaksi päätyi pienen pieni palanen kuvasta, jossa näkyy tuttuja naamoja.

Maanantai 16.12.2002

Herään aamulla, hoidan aamutoimet, totean etten millään ehdi aamun palaveriin, mutta ryntään silti ovesta ja sitten kello herättää minut. Heräilen rauhassa ja yhtäkkiä huomaan, etten sittenkään ehdi siihen perhanan palaveriin. Taas sama ruljanssi. Juoksen rappukäytävään ja herään toiseen herätyskelloon. Tällä kertaa varmistan, että olen oikeasti hereillä ja että ehdin palaveriin. Joku voisi sanoa tätä hyväksi harjoitukseksi, mutta minä en ole aivan varma. Mitä se sitten onkin, niin sanoisin, että sana "stressi" liittyy olennaisena osana määritelmään. Minä en ole jouluihminen.



Jos nyt aloitan valittamisen, niin sille ei sitten tule loppua. Päähän koskee ja kaiken maailman joululaulujen ja kirkuvien kakaroiden keskellä sain hankittua yhden surullisen joululahjan. Onneksi en sentään sortunut hankkimaan kaikille kavereille lentäviä lehmiä, vaikka ne kuinka hienoja olisivat olleetkin. Pari hyvää ideaa sentään sain, mutta niillä ei vielä pitkälle pötkitä. Kolme oleellista lahjaa on vielä täysin vailla ajatusta. Puhumattakaan siitä kaikkein oleellisimmasta.

Tiistai 17.12.2002

Kolme ja puoli lahjaa lisää ja junaliput hoidettuna, mutta silti haluaisn sanoa, että työntäkää hanuriinne koko joulu. Ensi vuonna ostan kaikki lahjat juhannuksena.



Lahjojen lisäksi tuli poimittua myös Robin Williamsin tähdittämä Good Morning, Vietnam. Edellisestä katsomiskerrasta on iäisyys, ja muistaakseni se on hyvä elokuva.

Keskiviikko 18.12.2002

Aamuinen eksorsismikokemus oli melkein liikaa.

Eilen kävin salilla rentouttamassa lihakseni, jotka olivat vielä jäykkinä lauantain muutto-operaation jäljiltä. Juuri sopivasti seuraavaa, tämäniltaista muutto-operaatiota varten.



Ettei menisi ihan pelkäksi valittamiseksi, niin riemulla havainnoitakoon, että The Digital Bits ilmoittaa Richard Lesterin ohjaamien, Michael Yorkin, Oliver Reedin, Christopher Leen, Racquel Welchin, Richard Chamberlainin, Faye Dunawayn, Frank Finlayn ja Charlton Hestonin tähdittämien 70-luvun musketöörielokuvien The Three Musketeers ja The Four Musketeers: Milady's Revenge saapuvan ensi helmikuussa DVD:lle anamorfisessa laajakangasformaatissa tuplapaketissa The Complete Musketeers. Ou-jee. Tämä on Errol Flynnin ja Hong-Kongin parhaiden wuxia-leffojen ohella hienointa miekankalistelua, jota rahalla saa. Taisi samalla ratketa maaliskuun Classic. Eli ohjelma onkin suunnilleen mietittynä huhtikuulle asti.

Tyytyväisenä totesin myös eilen Raid-sarjan ilmestyneen DVD:lle. Hintaa kymmenosaisella sarjalla oli himpun alle 30 euroa. Ei ollenkaan paha. Täytyy katsoa joulun jälkeen, josko aika olisi kypsä sarjan uudelleen näkemiselle. Sarja itsessäänhän on jotakuinkin parasta tv-draamaa, jota Suomessa on tehty ikiaikoihin.

Mistä päästäänkin sopivalla aasinsillalla suomalaisten dvd-levyjen takakansimerkintöihin. Raidin takana (tai ainakin NetAnttilan sivuilla) nimittäin lukee kuvaformaattina Anamorfinen 1.78:1 16:9 Full Screen. Mitäs tämä sitten tarkoittaa? Luultavasti sitä, että kuva on tallennettu anaformisena sellaisella kuvasuhteella, että laajakangastelevisiossa se täyttää koko ruudun. Entäs jos katson videotykillä tai perinteisellä telsulla? Ei minua kuluttajana kiinnosta miten tallennettu ohjelma näkyy jollain tietyillä näyttölaitteilla. Valveutuneena kuluttajana osaan laskea sen ihan itse. Tai osaisin, jos kuvaformaattimerkintä olisi jotenkin standardisoitu, eikä levyjen takakansissa vilisisi merkintöjä anamorfinen, 16:9, 16x9, 16:9 enhanced, widescreen, letterboxed, 4:3, 3:4 kaikissa mahdollisissa yhdistelmissään ja silloin tällöin elokuvan kuvasuhteella höystettynä (joka sekin esitetään vuoroin muodossa 2.35:1 ja 1:2.35 ja joskus myös hämäävästi vuorotellen 1.33:1 ja 4:3 tarkottavatkin samaa asiaa, sen sijaan että jälkimmäinen viitaisi ei-anamorfisuuteen kuten toisen valmistajan levyissä.)

Itse olisin kovin tyytyväinen, jos levyn takana olisi standardoidulla tavalla esitettynä kaksi tietoa: anamorfinen vai ei ja levyllä olevan elokuvan kuvasuhde. Anamorfinen 1.78:1 tai ei-anamorfinen 2.35:1 tai peräti anamorfinen 2.35:1 ja ei-anamorfinen 1.33:1. Ihanteellisessa maailmassa takakannesta selviäisi myös elokuvan alkuperäinen kuvasuhde, mutta se lienee liikaa vaadittu. Kukapa levittäjä omatoimisesti tahtoisi paljastaa nipistäneensä 1.85:1-laajakangaselokuvan 1.78:1-suhteeseen tai raiskanneensa sen 1.33:1-suhteeseen.



Illalla sitten kannettiin Jaakon huonekaluja ja sarjakuvia toinenkin laatikollinen uuteen kämppään. Uuden kämpän paras puoli on, että se on viiden minuutin kävelymatkan päässä meidän residenssistämme.

(Vatsataudin ja joulukiireiden vuoksi tämä ja seuraavat päivitykset tapahtuvat vasta maanantai-aamuna, joten kaikkea ei voi muistaa.)

Torstai 19.12.2002
Päivän elokuva: William Shakespeare's Romeo + Juliet (1996, Baz Luhrmann)

Minun mystinen oksennustautini ei ole sama kuin muilla. Töistä jäin kumminkin pois.

Illalla valokuvaussessio, josta voi puhua enemmän vasta joulun jälkeen. Erinomaisia kuvia kumminkin.

Iltapäivän elokuvana minua viihdytti Baz Luhrmannin erinomainen Romeo + Juliet, jossa onnistuneesti yhdistetään Shakespearen englanti ja moderni katukulttuuri. Leonardo di Caprio ja Claire Danes pääosissa ovat viehkoja, mutta shown varastavat erinomaiset sivuosanäyttelijät, kuten John Leguizamo Tybaltina ja Pete Postlethwaite Isä Laurencena. Suurta viihdettä ja suuria tunteita.

Perjantai 20.12.2002

Buffyn kymmenes jakso jätti kylmäksi. Tai osittain kuumaksi raivosta. No, kihisemään ainakin. En edes pysynyt kärryillä siitä, kuinka monella tavalla sarjan sisäistä logiikkaa rikottiin jakson aikana. Pari kivaa uutta juttua tuotiin kuvioihin, mutta eivätpä ne paljoa lohduta.

Lauantai 21.12.2002
Päivän elokuva: Brazil (1985, Terry Gilliam)

Iltapäivällä katselimme Terry Gilliamin Brazilin, joka on yksi niitä harvoja elokuvia, jotka 1-5 tähden asteikolla ansaitsevat kuusi. Elokuva on niin täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka täydentävät suurta kokonaisuutta. Jään joka kerran sanattomaksi.

Kävimme myös vilkaisemassa kuinka Jaakon kotiinsa asettuminen sujuu, ja varsin mallikkaastihan tuo näytti sujuvan.

Sunnuntai 22.12.2002

Jii ja Hanka piipahtivat joulunalusteellä. Sain aikaiseksi yhden Jiituomakselle lupaamistani levyistä. Joulun, tai viimeistään uuden vuoden jälkeen lienee aika heittää (jo pelkästään oman mielenrauhan vuoksi) cd-polttimella vesilintua tai lähintä hyvähermoista kaveria ja hankkia uusi. Eivätpä nuo paljoa enää maksakaan. 55 eurolla saa nopeamman kuin nykyiseni ja siinä tulee mukana Nero 5, jonka uudemman version lisenssistä maksoin aikanaan erikseen 50 euroa. Ei lainkaan paha.

Ja sitten on aivan pakko elvistellä, että meillä on nyt seinällämme Hankan eroottista taidetta. Vilkas oli täydellinen valinta meille. Kiitos.

Illalla Milla ja Tuomas puolestaan raahasivat Jaana-Marin salille. Minusta ei vellovan vatsani kanssa ollut heihin liittymään, mutta sainpa sillä aikaa lisää valmisteluja aikaiseksi. Kehon rakentajien (jätän termin tietoisesti kahdeksi sanaksi) palattua, katsoimme Fireflyn viimeiseksi jääneen jakson, joka oli oikein hyvä ja pisti kiroamaan vielä enemmän FOXin pomojen typeryyttä lopettaa lupaavasti alkanut sarja, ja Enterprisen uusimman episodin, joka oli jounikuvioltaan pahoin TNG:n kuudennen kauden erään jakson ryöstöviljelyä. Hoh-hoijaa.

Maanantai 23.12.2002

Uusi päivä uudet kujeet. Aurinko alkaa jo nousta ja minä olen jo istunut puolitoista tuntia töissä. Viimeinen päivä ennen loppuviikon kestävää lomaa.



Ei kestänyt loppuun tämäkään työpäivä.

Paluumatkalla tarkkailin Hakaniemen toria kiertävien autojen kuljettajien ilmeitä. Yksikään ei hymyillyt. Ainakin kaksi huusi naama punaisena "joulutervehdyksiä" pelkääjän paikalla istuneelle puolisolleen. Se on sitä joulumieltä, sano.

Joulusta vielä sen verran, että tuskin kenelläkään niin maailmanlaajuisella operaattorilla, kuin Joulupukilla(tm) on niin abysmaalisen huonoa logistiikkaa. Mekin olemme saaneet vaikka kenelle osoitettuja paketteja joita sitten joudumme aaton jälkeen palauttelemaan oikeille omistajilleen. Samoin olemme kuulleet, että meille tarkoitettuja lahjakääröjä on päätynyt mitä kummallisempiin osoitteisiin. Risuja joulupukille, missä on kuluttajansuoja kun sitä kaivataan.



Joulu ja motivaation puute ovat pitäneet minut poissa journaalin parista, mutta yritänpä silti nyt sunnuntaina pikaisesti naputella muistiin jouluviikon oleelliset tapahtumat. Maanantai-iltana istuttiin ensimmäiset viisi ja puoli tuntia junassa - ja lasten leikki-vaunussa kaiken lisäksi. Aika kului enemmän nukkuen, kuin lukien, vaikka kirjaalista viihdettäkin oli mukana omiksi tarpeiksi.

Tiistai 24.12.2002

Rauhallinen jouluaatto. Hyvää ruokaa. Sauna.

Keskiviikko 25.12.2002

Olettekos koskaan olleet jäteveden puhdistamossa? Joulupäivänä? Minäpä olen. Kaiken kaikkeaan varsin valaiseva kokemus, ja muutamia laitteita, jotka saisivat suuruudenhulluimmankin James Bond -elokuvakonnan kateeliseksi. Valokuvat myöhemmin.

Illalla kotiinpäin junalla ja sain ensin luettua loppuun Neil Gaimanin Coralinen, joka oli loistava ja sitten Outi Alanteen Neiti N:n Tarinan, joka oli... mielenkintoinen.

Torstai 26.12.2002
Päivän elokuva: Forgotten Silver (1995, Peter Jackson, Costa Botes)

Itse asiassa aloitimme jo suoraan palattuamme Joensuusta keskiviikkoiltana, mutta varsinaisen katsomis- ja nauramisrupeaman teimme torstai-aamuna, kun soittimeen pujahti Jaakolta saamamme Eddie Izzardin Circle. Voi luoja, että se mies on hauska. It's absolutely the dogs bollocks. Izzardin stand up-komiikka ei perustu pitkiin vitseihin, vaan fyysisellä esiintymisellä ryyditettyyn tauttomaan tarinankerrontaan, joka pitää sisällään vitsejä, toistuvia teemoja ja anekdootteja, jotka sidotaan toisiinsa hämmästyttävällä taidolla. Guns don't kill people, people kill people. And monkeys do to [if they have guns]. Izzard on paras. Nyt ei saa viivytellä, vaan pitää heti tilata Dress to kill.

Illemmalla Tapaninpäivän päivällinen minun vanhempieni kanssa ja myöhemmin illalla Peter Jacksonin ja Costa Botesin Forgotten Silver, joka oli taas kerran erinomainen. DVD:llä ollut dokumentti valotti lisää elokuvan taustaa ja kertoi mm., että Jackson ja kumppanit olivat saaneet juoneen mukaan suurehkon sanomalehden, joka hieman hypetti "dokumenttia" ennen sen ensi-esitystä Uuden Seelannin televisiossa.

Tästä pitikin raivoamani, että jos kerran vaivaudutaan tekemään "Peter Jackson Collection" ja kunnioittamaan ohjaajan töitä, niin se ei nyt, JUMALAUTA, tarkoita sitä, että ne raiskataan 4:3-formaattiin. Ei, ei tarkoita. Meet the Feebles ja Bad Taste on molemmat kuvattu laajakangasformaatissa, joten minkä tahansa itseään tai tekijäänsä kunnioittavan kokoelman pitäisi ne myös alkuperäisessä kuvasuhteesaan sisältää. Futurefilmin panostus ei pelkästään jätä toivomisen varaa, vaan myös paskan maun suuhun. Hävetkää, saatanat.

Perjantai 27.12.2002

Päivällä Jaana-Mari puuhasteli (lue: törsäsi) Tuulin kanssa ja minä piipahdin Mikillä juolupukkeilemassa. Takaisin palatessa poimin Anttilasta kaksi ensimmäistä Superman-elokuvaa viidellä eurolla kappale. Hyvin käytettyä rahaa, sano. No, ainakin käytettyä rahaa.

Illalla kävimme Millan ja Tuomaksen kanssa salilla. Minä tyydyin lämmittelemään. Sen jälkeen palasimme kotiin keskustelemaan ja kehumaan Eddie Izzardia. Tässä vaiheessa voitaneen paljastaa siitä edellisen viikon photoshootista sen verran, että Tuomas sai joululahjaksi erittäin kauniita kuvia Millasta. Olivat kuulemma kelvanneet. Hyvä niin.

Lauantai 28.12.2002

Aamupäivällä kolme ja myöhään illalla kaksi jaksoa Spacedia, jonka lainasin Mikiltä. Erinomaista kamaa, kuten jo ehdinkin kehua aiemmin.

Spacedien välillä ehdimme Jannen kanssa ropeltaa sankaripoliiseja Mikin johdolla Feng Shuin maailmassa. Kahdeksan tuntia luodit viuhuivat, aseet olivat isoja, autot nopeita ja orientaalipoliisini hiuksissa hulmusi valkea raita. Hubaa koko rahalla siis.

Sunnuntai 29.12.2002

Leppoisa sunnuntai tähän mennessä, aivan aamua lukuunottamatta. Katsoimme loput Spacedin ensimmäisestä kaudesta ja dvd:llä olleet ekstrat. Sitten lepoa ja nyt viimein päiväkirjan päivitystä. Illalla olisi vielä luvassa salia ja Fireflytä.

Fireflyn viimeiseksi jäänyt, mutta ensimmäiseksi tarkoitettu tupla-jakso oli varsin viihdyttävä. Tuomas on varsin oikeassa sanoessaan, että nyt sitten nähtiin ensimmäinen scifisarja, josssa ei ollut yhtään huonoa jaksoa. On toki vielä pieni mahdollisuus, että UPN tai joku muu ottaa sarjan itselleen, ja silloin niitä huonojakin jaksoja saattaisi tulla ajan mittaan. Tämä on kuitenkin riski, jonka olen valmis ottamaan. PIdetään sormia ristissä.

Maanantai 30.12.2002

Reilut puoli päivää hurahti töissä ja illalla kotiin palatessa ulkona oli reilusti kylmempää kuin pakastearkussa. Loppuillan lämmikkeenä toimi taas Spaced, jonka kakkoskausi vaikuttaa vähintään yhtä riemastuttavalta kuin ensimmäinenkin.

Tiistai 31.12.2002

Jos eilen oli pakaste kovalla, niin tänään oli joku viimeistään kytkenyt pikapakastuksen päälle ja ulkona oli leppoisat -24 astetta jäätävää. Tähän kun lisää päälle virkistävän merituulen työpaikkani nurkilla, niin toivoisin tekohampaita, jotka voisi ottaa pois suusta kalisemasta.

Silloin kun ei ole mitään sanottavaa, on parempi kirjoittaa vihaista tai maailmanmenoa kummastelevaa tekstiä. Se kuulemma estää lukijaa huomaamasta substanssin puutteen. Niinpä...

Takatukat, nuo frisyyreistä fiineimmät, hämmästyttävät minua edelleen. Ihmisen hiuslaitteen perimmäinen tarkoitus pään lämmittämisen arvokkaan tehtävän lisäksi lienee kuitenkin viehättäää ja houkuttaa potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Minä en haluaisi viehättää sellaisia kumppaneita, joita takatukka houkuttaa. Tänäänkin linja-autossa kulki kanssani suuri parrakas mies, joka oli selvästi aivan itse kyninyt päälakensa keittiösaksilla ja jättänyt niskaansa reilusti harteiden yli liehuvan takatukan. Voisi tietenkin kuvitella, että samsoniaaniset pitkät niskavillat ovat voiman merkki ja muutoin lyhyet hiukset käytännölliset. Ei se Tarzankaan aivan turhaan otsahiuksiaan nirhinyt. Ihmettelen kuitnekin syvästi sitä henkilöä, joka kumppaninsa rasvaisessa takatukassa tahtoo sormiaan juoksuttaa. Kaipa niitäkin kuitenkin on: Mullets-Galore, Mulletjunky, Mullet Maddness, Mullet Lovers, Mullet Joe, Mullet-Mullets, Dav's Mullet page, Dan's Mullet Heaven ja tietenkin Rate My Mullet

Siitä bussista sen verran vielä, että se idiootti, jonka mielestä on parempi, että bussissa mahtuu istumaan vähemmän ihmisiä, kunhan ainakin puolet ovat silläviisiin mukavasti selkä menosuuntaan, sietäisi tulla ammutuksi. Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen linja-autoissa ei ole tarkoitus viihtyä (ja kukaan tuskin viihtyykään, joskin minulla oli yläasteikäisenä kaksi luokkatoveria, joiden suurin hupi oli kiertää Helsinkiä kaikilla mahdollisilla bussilinjoilla aikatauluja keräten). Tarkoitus on kuljettaa tehokkaasti paikasta A paikkaan B. Viihtyminen on bonusta, ei itsetarkoitus. Ja nyt ne tuovat liikenteeseen sellaisia busseja, joissa hädintuskin neljännes matkustajista mahtuu istumaan, ja niistäkin onnellisista neljännes potee matkapahoinvointia istuessaan väärin päin.

Räntin PanVisionin lähes futurefilmmäisestä piittaamattomuudesta elokuvien kuvasuhteista ja R&A-organisaation lähes täydellisestä kyvyttömyydestä valvoa millaisiin torsoihin heidän "suositusleimansa" isketään jätän toiseen kertaan.



Muistilappu itselleni: Jos kasseissa on 22 litraa juomia, parin päivän ruoat ja muuta, niin ne kannattaa jakaa tasaisemmin. Kannattaa ehkä jopa varmuuden vuoksi pakata ne kaksinkertaisiin muovipusseihin. Olisi nimittäin varsin ikävää, jos olisi 23 astetta pakkasen puolella ja yksi papereikasseista repeäisi keskellä Näkinkujaa. Onneksi jos näin sattuisi käymään, niin aina voi soittaa vaimon Hämeentieltä töistä hätiin.

Muistilappu itselleni: -23 asteeseen ja +10 asteeseen on tehty erilaisia hansikkaita. Katso tarkkaan kummat valitset aamulla töihin lähtiessäsi.

Muistilappu itselleni: Osta kelsiturkki. Nyt.



Uuden vuoden vastaanottobileet olivat hilpeät ja meksikaani-gansteri-paitani illan ehdoton hitti.


Päiväkirjan merkinnät
- Etusivu

- Joulukuu 2002:
01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31

- Elokuu 2002
- Syyskuu 2002
- Lokakuu 2002
- Marraskuu 2002

Linkkejä
- Kotisivu
- Valokuvia
- Jaana-Marin valokuvia

- Anna palautetta