Elokuvia ja Valokuvia
... ja joskus jotain muutakin

 
Sunnuntai 01.09.2002
Päivän elokuva: Memento (2000, Christopher Nolan)

Tänään oli hyvä päivä. En muista koska viimeksi olisin roikunut koko päivän surfaten, lukien, syöden ja katsellen elokuvaa, työntämättä kertaakaan naamaani ulos asunnosta, edes vaivautumatta pukeutumaan. Rentouttavaa. Huomenna on aikainen aamu. Onneksi sentään aikaisen nukkumaanmenon vastapainoksi nukuin tänään puolille päivin.

Illan elokuva oli viimeinkin Memento, joka on roikkunut hyllyssä jo toista kuukautta odottaen sopivaa ajankohtaa. Tai sitä, että eräs ystäväni, kutsuttakoon häntä vaikka Jaakoksi, raahautuisi sitä katsomaan. No Jaakon ja ja meidän aikataulumme eivät taaskaan osuneet yksiin, joten päätimme Jaana-Marin kanssa katsella Christopher Nolanin mestariteoksen keskenämme, ja sehän oli juuri niin hyvä kuin muistimme, ellei peräti parempi. Tällä kertaa katsellessa pystyi paremmin keskittymään yksityiskohtiin ja rakenteellisiin hienouksiin. Ensikatselulla kaiken aivokapasiteetin sai käyttää tapahtumissa kärryllä pysymiseen, ilman päähenkilölle suotua autuaan unohduksen mahdollisuutta. Elokuva on loistava. Kuten olen joskus aiemmin maininnut, Memento uudistaa elokuvakerrontaa samalla tavoin kun Reservoir Dogs aikanaan. Elokuva on täysin samalla viivalla esimerkiksi Hitchcockin parhaiden töiden kanssa. Vain aika näyttää pitääkö sen ote. Minä uskon siihen.

Kokemuksesta innostuneena kurkistin IMDb:n puolelle ja totesin, että vastoin aiempaa luuloani, Memento ei ole Nolanin esikoisohjaus, vaan hän on vuonna 1998 ohjannut 70-minuuttisen rikoselokuvan nimeltä Following, joka riemukseni löytyi varsin edullisesti Kanadasta dvd:llä. Ei kun tilaukseen vaan. Nolanin kolmatta, tämänvuotista teosta, Al Pacinon ja Robin Williamsin tähdittämää Insomniaa saa odotttaa dvd:llä vielä lokakuun puoleen väliin. Senkin näyttää saavan edullisesti DVD Box Officesta, Kanadasta. Muita rapakon takaisia en ole vielä edes tarkistanut. Kuun vaihduttua voinee muutenkin taas kohtuuden rajoissa vinguttaa Visaa, joten tilaukseen mennee ainakin The Princess Briden erikoisjulkaisu, jolla silläkin on Kanadassa hintaa postikuuineen vain 22 eukkua. Näyttää siltä, että Euron vahvistumisen myötä on taas luvallista tilata levyjä Jenkeistä ja Kanadasta.

Mementosta, tai sen tupla-dvd julkaisusta, vielä sen verran, että JUMALAUTA, dvd-levyjen käyttöliittymiä ei pitäisi antaa suunnitella sellaisen projektiryhmän, jossa ei ole ensimmäistäkään käytettävyyteen tai käyttöliittymiin perehtynyttä asiantuntijaa. Ryhmä, jossa taiteilija suunnittelee ja insinööri toteuttaa, ei saa aikaan kuin pääsärkyistä paskaa. Voisin räntäntättää asiasta toisenkin tovin, mutta taidanpa säästää omia ja lukijoitteni hermoja.

Maanantai 02.09.2002
Päivän elokuva: Angel Heart (1987, Alan Parker)

En yleensä muista uniani. Viimeöisessä oli kuitenkin ainesta vaikka millaiseen Hollywood-spektaakkeliin. Kyse oli selvästi jonkinlaisesta eeppisestä science fiction -sukukronikasta. Oli kaukosiirtoportteja, näkymättömyysviittoja, musketteja tai vastaavia suustaladattavia ruutiaseita, paha avaruushallinto ja rohkeita vapaustaistelijoita. Sekä jostain syystä pesäpalloa - ihka-aitoa suomalaista pesäpalloa.

Pienen kädenväännön jälkeen poimimme tänään hyllystä Alan Parkerin Angel Heartin. Mickey Rourke ei ole koskaan kuulunut lempinäyttelijöihini, mutta täytyy myöntää, että tässä voodoo-viritelmässä hän on mies paikallaan. Elokuvan juoni on kerrassaan mainio ja Robert De Niron lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi sivurooli on täsmälleen sitä, mitä yrittääkin olla.

Tiistai 03.09.2002
Päivän valokuva: Lissu syö mansikkaa

Juuri kun luulin, että kesä on ohi ja ratikka-Shakirat vetävät villapaidat ylleen, niin aurinko yllättää lämpimästi. Päätin aamulla kokeilla taas raitiovaunua työmatkavälineenä, ja jossain välissä onnistuin unohtamaan joko sen, missä raitiovaunussa olin tai sen, että 3T kääntyy Tehtaankadulta aiemmin kuin 1A ja niinpä päädyin Viiskulmaan, josta sitten yllättävän rauhallisin mielin astelin Sepänkatua rantaa kohti ja koko matkan Hernesaareen. Aurinko porotti sen verran, että pikkutakki piti riisua. Fogelit ja pikkulapset rääkyivät puistossa. Ilman täytti Eiran mummojen puudeleiden aamukävelyllä taakseen jättämä tuoksu. Sanalla sanoen, kovin kesäinen fiilis valtasi mieleni.

Jos suinkin muistan viimeöisestä unestani jotain, niin jonkinlaisia velkakirjoja siinä kirjoitettiin verottajan varalle. Selkeää arkipäiväistymistä eilisen sankaritarusta.

Koko päivän olo on ollut kuin pienellä apinalla - kuin parhaimallakin webbimarakatilla. Eikä lainkaan sellaisella, joka lokoilee palmupuussa ja heittelee typeriä turisteja kookospähkinöillä, vaan pikemminkin sellaisella posetiiviin sidotulla, opetetulla eläimellä.

Kotiin päästyä oli aivan pakko tehdä jotain valokuvasivuille. Niinpä otin summamutikassa 7 aiemmin sivuja varten skannaamaani kuvaa, ja lisäsin ne sivuille. Olen jo jonkin aikaa miettinyt uutta rakennetta sivuille, sillä vanha ei toimi kunnolla, kun kuvia alkaa olla liikaa. Aamun kesäisiä tunnelmia korostaakseni, päivän kuva saa olla Lissun mansikka-ilme.

Keskiviikko 04.09.2002
Päivän elokuva: Lawrence of Arabia (1962, David Lean)

Classic Nite täytti kolme vuotta. Kuukauttakaan ei ole jätetty väliin, kivaa on ollut ja silti olemme vasta raapaisseet pintaa. Mielenkiintoista tavaraa riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Tänään oli vuorossa David Leanin eeppinen Lawrence of Arabia, eli tuttavallisemmin Arabian Lauri. Elokuva oli kerrassaan mainio, Omar Sharif ja Anthony Quinn loistavia sivurooleissa ja Peter O'Toole kertakaikkisen upea lopun hienoisista ylilyönneistä huolimatta. Kolme ja puoli tuntia on ehkä hieman liikaa; elokuvassa olisi selvästi ollut varaa pieneen tiivistämiseen, mutta kyllä ne hitaat ja hiljaiset kohdatkin osasivat pitää otteessaan.


Torstai 05.09.2002
Päivän elokuva: Spawn (1997, Mark A.Z. Dippé)

Päivän JavaScript: tiesittekö, että javascript käsittelee html-radiobuttoneita taulukkona? Saman nimiset buttonit muodostavat taulukon, jonka alkioiden valittuna olemisen totuusarvoa voi kysellä. Tämä sen sijaan, että fiksusti voitaisiin kysellä button-ryhmän nimellä valitun buttonin html-valueta. Minäpä en tienyt ja ongleman parissa vierähti ajanjakso, jota ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hetkeksi. Tällaiset sangen kiehtovat pienet yksityiskohdat täyttävät päiväni nykyään. Ah, autuutta.

Menin sitten ystäväni Jaakon varoituksista huolimatta ostamaan Anttilan alesta kympillä Spawn-elokuvan. Oikein ohjaajan version. Jaakko oli sitä mieltä, että elokuvalla ei ole mitään pelastavia ominaisuuksia, minä oletin, että John Leguizamo riittäisi. Ja olihan se nähtävä, vaikken mikään Spawn-fani koskaan ole ollutkaan, en edes ole lukenut kuin kymmenen ensimmäistä numeroa. Elokuva osoittautuikin keskinkertaista kehnommaksi tekeleeksi, muttei miksikään abysmaalisen kammottavaksi ryönäksi. Leguizamo oli paikoitellen hyvä, jotkut efekteistä olivat makeita - muun muassa viitta näytti hetkittäin hyvin McFarlaneeiselta. Kaikesta tästä erinomaisen vähästä hyvästä huolimatta elokuva jäi selkeästi miinuksen puolelle. Ehkä myös siksi, ettei se missään määrin ollut niin käsittämättömän hölmö, että olisin vaikerrellut lattialla tuskan ja nautinnon ihastuttavassa amalgaamissa. (Amalgaami on selkeästi ollut tämän viikon sana, olen erikseen pannut merkille viljeleväni sitä mitä omituisimmissa ja useimmiten epäsopivissa yhteyksissä.)

Töiden jälkeen tuli siis tosiaan istuttua Jaakon kanssa tovi kahvilla. Olipas rentouttavaa. Meidän piti ruotia R&A-katalookia, mutta festarin webbisivujen lupauksista huolimatta lärpäke tulee myyntiin vasta huomenissa. Innostuksekseni huomasin, että Cinema Mondon sankarit tuovat esille Donnie Darkon, jonka hankkimista olen mietiskellyt jo jonkin aikaa. Elokuvalla on vain ollut hintaa toinenkin taala, joten tähän asti se on jäänyt väliin. No, nytpä se sitten tulee nähtyä valkokankaalta. Elokuvaa on kehuttu yhdeksi viimevuosien omaperäisimmistä pienistä scifi-elokuvista. Paljon muutakin hyvää on tiedossa. Paljon on myös sellaista, jota on jo tullut nähtyä tai odottaa hyllyssä (ei välttämättä omassa) nähdyksi tulemista. Valinnat tulevat olemaan hankalia. Tänä vuonna työtkin saattavat rajoittaa melkoisesti. Pitää vaan pakata viikonloput täyteen.

Perjantai 06.09.2002

Koko päivä asiakkaan tiloissa melkoisen tylsissä työtehtävissä. Positiivisena puolena sain sentään juteltua pitkän tovin Ninan kanssa, joka tekee samaa projektia kuin minä, mutta Novon leivissä. Niin se maailma on pieni ja IT-piirit pienemmät. Olipa kuitenkin todella kiva nähdä Ninaa pitkästä aikaa. Sitä kun kolme vuotta istuu vieri vieressä kahdeksan tuntia päivässä, niin sitä väistämättä joko mieltyy tai ryhtyy vihaamaan ihmistä. Ja eihän Ninaa voi vihata.

Illalla Buffy the Vampire Slayer - Musical Episode - sing along night, take 2. Tällä kertaa joukkoa oli hieman enemmän ja uudet vahvistukset olivat peräti sieltä kaveripiirin musikaalisimmasta päästä, joten ei ihme, että laulanta sujui viimeviikkoista paremmin. Markus oli silti ainoa, joka tunnusti harjoitelleensa. Alkoholilla oli tällä kertaa kovin monelle aivan uusia äääniä avaava vaikutus. Teltassa tunnelma oli korkealla, ja ulkopuolella kuulemma vaelteli useampiakin ihmisiä, jotka olisivat halunneet sisään luullessaan iltamaamme paremmiksikin bileiksi.

Lauantai 07.09.2002
Päivän elokuvat: Strictly Ballroom (1992, Baz Luhrmann), Moulin Rouge! (2001, Baz Luhrmann)

Baz Luhrmann -päivä! Päätimme katsella Lissun kanssa Baz Luhrmannin esikoisteoksen Strictly Ballroom, jota minä ja vaimo emme edes aiemmin olleet nähneet. Elokuva osoittautui hyvin Luhrmann-tyyppiseksi silmäkarkiksi, jonka draaman kaari ei kuitenkaan kantanut aivan koko elokuvaa. Lopussa lyötiin sen verran yli, että voisi melkein sanoa tyylilajin muuttuneen. Varsin nautittava komedia kuitenkin.

Kanasalaatin ja suklaavaahtoon upotetun vaniljajäätelön (jos sokeri voisi valua korvista, niin harteillani istuisi pieniä eläimiä nuolemassa ylijäämiä) lomassa päätimme jatkaa saman ohjaajan teoksilla ja valitsimme kahdesta hyllyssä olevasta dvdstä Moulin Rouge!:n. Ja jos Strictly Ballroom oli silmä karkkia, niin tämä viime vuoden R&A:n avauselokuva oli sitä korotettuna aivan toisiin sfääreihin. Tarina tarinan sisällä juoni toimi, näyttelijät olivat erinomaisia, visuaalinen tykitys jatkuvaa ja populaarikulttuuriviittaukset onnistuneita. Musikaalielokuva ei todellakaan ole kuollut taiteenmuoto. Tämä oli vasta toinen kerta kun elokuvan näin, joten minua hieman rassasi Aussi-levyltäni puuttuvat englanninkieliset tekstit. Laulujen kohdalla niistä olisi ollut hyötyä.

Muuten päivä onkin mennyt skannaillessa valokuvia. Ei siis mitään uutta auringo alla. Kuvia katsellessani olen vain hykerrellyt tyytyväisenä ja miettinyt puolitosissani näyttelyn pitämistä tai kuvien kirjaksi kokoamista. Luulen, että tarvitsen kuitenkin paljon, paljon lisää kokemusta ja hyviä kuvasettejä ennen kuin ryhdyn tosissani edes kartoittamaan mahdollisuuksia moiseen.

Sunnuntai 08.09.2002

Lisää skannailua, mutta sainpa setin valmiiksi. Kaikki, jotka ovat nähneet, ovat kehuneet. Harvoin, jos koskaan on onnistumisprosentti ollut noin korkealla. Sadasta kuvasta yli puolet on hyviä ja joukossa on parikymmentä erinomaista. Vielä kun osaisi valita sopivan gallerian webiä varten.

Alastonkuvat ja erotiikka ovat olleet pohdiskelun aiheenani viime aikoina. Eräät parhaista ottamistani kuvista ovat joko tyylikkäitä nudeja tai sitten hyvin eroottisia otoksia. Luonnollisesti pieni taiteilija suurikokoisen it-nörtin sisällä haluaisi nuokin kuvat näytille, mutta jos ne laittaa webiin, niin se on sitten niiden kuvien menoa. "Sen minkä webiin jättää, sen edestään löytää." Ymmärrän täysin minulle poseeranneita ihmisiä, jos he eivät halua päätyä tuhansien ja tuhansien teininörttien masturbatooriseksi materiaaliksi. Ei sillä, että tuhannet ja tuhannet nörtit sivuillani kävisivät, mutta alastomuus tuppaa vetämään ihmisiä puoleensa ja sana leviää.

Toisaalta olen miettinyt kunnon portfolion teettämistä ja sinne nuokin kuvat varmasti sopisivat. Kuvia voisi esitellä juuri niille ihmisille, joille haluaakin. Tässä lienee aihetta projektiksi.

Illalla kävimme katsomassa Linnanmäen kaudenpäätös-ilotulituksen. Tulitus oli komea, mutta samalla surullisen lyhyt. Kymmeneltä alkavaksi ilmoitettu (näin ainakin kuvittelin) ilotulitus kesti viisi minuuttia ja oli ohi jo kolmea vaille. Pari todella vaikuttavaa paukkua ja siinä se. Kuvaavaa on, että ehdimme kävellä tulituksen aikana noin viisikymmentä metriä eteenpäin ja ennen kuin ehdimme määränpäähämme Kolmannen linjan päässä oleville kallioille, niin tulitus oli jo ohi. Mainitsinko jo, että tulitus oli mielestäni liian lyhyt. Hieman paha maku jäi suuhun. Jos minä sain aikaiseksi kaksi valokuvaa, niin silloin spektaakkeli on alimitoitettu.

Maanantai 09.09.2002
Päivän elokuva: Basquiat (1996, Julian Schnabel)

Strictly Ballroomin DVD:ltä löytynyt Basquiatin traileri vakuutti. Tai ainakin se kiihotti elokuvaentusiastin mielikuvitusta näyttelijäkaartillaan. Joukkoon kuuluivat Gary Oldman, Dennis Hopper, Christopeher Walken, Michael Wincott, Willem Dafoe, Benicio Del Toro ja tietysti David Bowie. Elokuva itsessään osoittautui varsin epätasaiseksi. Parhaillaan se tiukka kuvaus taitelijan mielenlaadusta, heikoimmillaan vain tylsää eksentrisyyden ylistystä. Bowie oli loistava Andy Warhol ja Jeffrey Wright nimiroolissa niinä parempina hetkinä todella koskettava. Kokonaisuutena elokuva jäi kuitnekin keskinkertisuudeksi.

Kävin sitten ostamassa R&A-katalookin ja ensimmäisen sarjalipun. Karkea arvio on, että sarjalippuja tulee hankittu vielä toinenkin kappale, ja sitten on vielä se, jonka voitin viime vuoden arvonnassa. Ja koskapa Jaana-Mari ei kuitenkaan tyydy yhden sarjalipun leffoihin, niin uskoakseni reilusti päälle kolmen kortin mennään taas. Vielä kun flatuloisi sen ajan jostakin. Samalla reissulla päädyin hankkimaan Anttilasta vähintäänkin kohtuuhintaiset American Pien ja Reservoir Dogsin.

Sain myös luettua Terry Mooren Strangers in Paradise -draamasarjakuvan yhdennentoista kokooma-albumin ja on suorastaan hämmästyttävää kuinka herra Moore saa revittyä samojen hahmojen (joskin toisinaan varsin vauhdikkaasta) arkipäivästä ainesta näinkin pitkään sarjaan ja silti jättää jokaisen albumin jälkeen kaipaamaan lisää. Mooren ... Paradise Too -strippikyhäelmien ensimmäiset seitsemän numeroa on myös kasattu albumiksi nimeltä Drunk Ducks. Parhaimmillaan materiaali on täysin hysteeristä ja suurimmaksi osaksi hykerryttävää. Osasta näkee kuitenkin, että kyllä Mooren lahjakkuus pääsee sittenkin parhaiten esille pitkäkaarisen draaman kertojana.

Tiistai 10.09.2002
Päivän elokuva: Following (1998, Christopher Nolan)

Voi väsymys. Menin kiltisti nukkumaan ennen puoltayötä, mutta säädin sitten unessani jotain niin hirvittävän tärkeää ja stressaavaa, etten päässyt unimaailmassa nukkumaan kuin puoli viideltä aamulla, ja juuri kun olin nukahtanut unessani, oikea herätyskello soi. Olen aivan poikki.

Tilaamani Following oli saapunut ja koskapa sillä ei ole mittaa kuin himpun yli 70 minuuttia, niin päätimme katsella sen ennen kuin lähdin salille. Mementon ohjaajalta oli lupa odottaa hyvää elokuvaa, mutta tämä osoittautui suorastaan erinomaiseksi. Muutaman näyttelijän kantama mustavalkoinen tiukka kuvaus miehestä, joka työttömyyden tylsyydessä päättää seurailla satunnaisia ihmisiä kadulla, ja siitä mihin se hänet johtaa. Elokuva on yllätyksellinen ja (yllätys, yllätys) ei kovin lineaarinen rakenteeltaan. Memento on mielestäni vielä parempi ja kypsempi teos, mutta sen arvostankin taivaisiin. Suosittelen lämpimästi Nolanin esikoiselokuvaa kaikille, joita epälineaarisuus ja tv-kuvasuhteella kuvattu mustavalkokuva eivät pelota pois. Ja oikeastaan niillekin, joiden niskakarvat moiset hienoudet yleensä nostavat pystyyn. Ottakaa itseänne kiinni niiden karvojen kasvupaikasta ja katsokaa erinomainen elokuva.

Keskiviikko 11.09.2002

Isän syntymäpäivä. Omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Mainio päätös vähemmän mainiolle työpäivälle.

Karsittuani R&A-elokuvia suhteellisen kovalla kädellä, minulla on jäljellä 36 mielenkiintoista elokuvaa. Tuosta kun poistaa lähes kaikki ne, jotka tulevat teatterilevitykseen myöhemmin, niin aletaan olla jo inhimillisissä luvuissa. 25 kanssa voin vielä elää. Ehkä jopa 30 kanssa.

Torstai 12.09.2002

All work and no play makes Henri a dull boy.

Illalla valokuvien editointia ja R&A-listan tekoa. Ilman jälkimmäistä viikonloppua minulla on nyt 16 elokuvaa kasassa. Aikataulut ratkaisevat enemmän kuin uskoinkaan. Jätin suosiolla kaikki työpäivien 16:00 ja työpäiviä edeltävät 23:00 näytökset väliin. Silti ainoa alunperin pakollisiksi määrittelemistäni 13 leffasta, jota en pääse näkemään on Corto Maltese -animaatio. Ihan onnistunut aikataulu. Aika näyttää mitä jälkimmäiselle viikonlopulle sitten putoilee. Säästänen sinne ainakin 5 lippua toisesta sarjakortistani.

Töistä palatessani luin uudesta Hohto-lehdestä artikkelin Pedro Almodóvarin elokuvista. Suureksi häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, etten ole nähnyt elokuvista kuin Todo sobre mi madren. Uskoisin Almodóvarin tuotannon kuitenkin uppoavan minuun aika helposti, joten tämä kammotta aukko sivistyksessä pitää täyttää. Täytteeksi taitaa dvd:llä löytyä ainakin viisi tai kuusi hankkimisen arvoista elokuvaa. In other dvd-news: BBC:n legendaarinen mini-sarja I, Claudius ilmestyy kuun lopussa R2-levyinä ja reilun parikymppiä halvemmalla kuin R1-setti. Hankintalistalle. Seuraavaksi odotamme Dennis Potterin mini-sarjoja dvd:llä.

Perjantai 13.09.2002
Päivän valokuva: Noitasiskot

Sain aamulla sovittua valokuvista, jotka Noitasiskot-setistä laitetaan webiin. Illalla sain sitten sivut päivitettyä. Käykää ihailemassa. Joukossa on muutama erinomainen teos, jopa minun korkeilla standardeillani. Kröhöm.

R&A-jonotus jäi sitten väliin tältä päivältä. Taisi olla ensimmäinen kerta 8 vuoteen kun en hakenut lippuja heti ensimmäisenä päivänä. Olin töistä palattuani niin poikki, että nukuin muutaman tunnin ja sitten Lissu soitti Rexin edestä jonosta ja ilmoitti sitä olevan puoli kahdeksalta vielä kymmeniä metrejä. Menenpä siis huomenna katsomaan, josko selviäisin jonottamatta. Sain sentään soitettua festaritoimistoon ja varmistettua, että heillä on minulle viime vuonna voittamani sarjalippu.

Sain tänään toisen rullan pikkumyyllä kuvaamiani kuvia. Tällä kertaa rulla oli pettymys. Muutaman varsin hyvän maisemakuvan lisäksi rullalta ei löytynyt juuri mitään mielenkiintoista. Pimeässä ottamani kuva olivat järjestään tärähtäneitä (testirulla ajoi siis tehtävänsä, tiedän kameran rajoitukset paremmin). Yksi ensimmäisen Buffy-illan kuvista onnistui minua tyydyttävästi. Eniten odottamani Spider-Man -kuva oli epätarkka (sen voi tosin lavastaa koska tahansa uudelleen). Yökuvista onnistuneeksi voidaan laskea vain yösalama-kokeiluni ja sekin on vähän tylsä, joskin söpö. Blah.

Lauantai 14.09.2002

Kuntosalia, R&A-lippujen perässä juoksemista, pukujen kanssa säätämistä ja hieman valokuvaamista. Myöhemmin illalla Hakkiksen syntymäpäivät. Keskustelua muiden aiheiden muassa elokuvista ja valokuvista. Jonkin verran tanssimista ja hyvin vähän alkoholia. Kaiken kaikkiaan hyvä, mutta lopulta melko uuvuttava päivä.

Sunnuntai 15.09.2002
Päivän elokuva: Signs (2002, M. Night Shyamalan)
Päivän valokuva: Mäntsälän Suurlava can wait

Tänään skannailtiin taas valokuvia. Tällä kertaa kodin seinälle tulevaa julistetta varten ja Jaana-Mari valokuvasivuja varten. Vaimollani on toden totta silmää väreille, toistuville kuvioille ja tekstuureille.

Illalla päädyimme Kinopalatsiin katsastamaan M. Night Shyamalanin uutukaisen, Mel Gibsonin tähdittämän Signsin - ja sehän oli hyvä elokuva. Ei millään muotoa samalla tavoin erinomainen kuin The Sixth Sense tai Unbreakable, mutta oikein nautittava kuitenkin. Mitään spoilaamatta voin tässä sanoa, etten pitänyt elokuvan lopusta. Muutoin erittäin tunnelmallisessa elokuvassa, joka kiersi kaukaa lajityypin normaalit sudenkuopat, sorruttiin lopussa ei vain yhteen, vaan peräti kahteen erittäin halpaan ja kliseiseen ratkaisuun. Ja aivan lopussa olin aistivinani ohjaajan oman kannanoton, jota alleviivattiin hieman liikaa.

Jotten jäisi pekkaa pahemmaksi, niin päivitinpä minäkin sitten jo skannattujen jonosta muutaman kuvan kuvasivuilleni. Pitäisi varmaan käydä käsiksi skanneriin oikein kunnolla: kuvarullia on jonossa juhannukselta asti. Ropeconista on muutama erinomainen kuva, samoin Suvin kanssa tekemältäni maastokuvausreissulta.

Maanantai 16.09.2002
Päivän elokuva: Perfect Blue (1997, Satoshi Kon)

Minähän olen tunnetusti sairas ihminen monellakin tapaa, ja viime aikoina enemmän kuin normaalisti. Pää- ja selkäsäryt ovat kuitenkin salilla käymisen aloitettuani käytännöllisesti katsottuna kadonneet. Siksipä olenkin juuri nyt hyvin hämmentynyt yläselkääni iskeneestä noidannuolesta. Minun on hyvin hankala kääntää päätäni mihinkään suuntaan enempää kuin 45 astetta. Kaikki tapahtui vieläpä varsin yllättäen: hetkeä aiemmin kaikki oli kunnossa, ja sitten yhtäkkiä koko yläselkä täysin jumissa.

Nyt minä tietenkin kuulostan vanhalta mummolta, joka ei muuta osaa kuin valittaa vaivojaan, mutta jotain tässä piti kirjoittaa, kun sain juuri uuden editorin ja olihan sitä kokeiltava. Jostain kumman syystä selkäkipu oli päällimmäisenä mielessä. Palanemme illalla normaaliin päiväjärjestykseen ja raportoin jostain mieltäylentävästä elokuvasta.

Kävin töiden jälkeen kolmessa Helsingin suurimmassa sarjakuvaliikkeessä metsästämässä Alan Mooren kirjoittamaa The League of Extraordinary Gentlemen, vol2:n kakkosnumeroa. Typeryyksissäni jätin lehden ostamatta sen heti ilmestyessä pari-kolme viikkoa sitten. Niinpä jäin ilman. Fennicasta oli viety viimeinen numero vajaa tunti ennen saapumistani. Kylläpä nyt kyrsii. Ei auta kuin metsästää kakksonumero netistä tai lopettaa tarinan ostaminen ja odottaa kokooma-albumia. Jos ensimmäisestä tarinasta on mitään opittu, niin siihen saattaa mennä hyvinkin vuoden päivät.

Sain sentään kuitenkin hankittua Metabaronsin kolmannen kokooma-albumin. En tietenkään ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta siitä huolimatta minun pitää hehkuttaa, että "tehkää hyvät ihmiset itsellenne palvelus ja lukekaa Metaparoneja". Tämä on sarjakuva kaikille niille, jotka pitävät eeppisestä avaruusoopperasta. Ei puutu suuria tunteita, ei hassunhauskoja robotteja, ei elämää suurempia avaruustaisteluita, mutantteja, hologrammeja, salaseuroja eikä galaktisia imperiumeja. Juoni on mukaansatempaava ja taide jumalaisen kaunista.

Illan elokuva olikin sitten vaihteeksi animea. Perfect Blue on psykologinen trilleri teini-pop-idolista, joka jättää laulajanuransa ryhtyäkseen näyttelijäksi, ja tästähän eivät kaikki fanit pidä. Elokuva liikkuu toden ja kuvitelman rajalla ihastuttavan taidokkaasti ja henkilögalleriaan mahtuu useitakin henkisesti nyrjähtäneitä hahmoja. Tässä elokuvassa ei mielenterveydellä juhlita.

Tiistai 17.09.2002

Päivän päätteeksi kävimme Jaana-Marin kanssa Blu-Blun alennusmyynnissä. Vaimoni osti minulle viimein sen rästiin jääneen puolivuotis-häälahjan: aivan valloittavan tummanvioletinsinisen kauluspaidan, joka on muutoin hillitty, mutta välkehtii taftin tavoin kun valo osuu siihen. Sen lisäksi nappasin poistolaarista lattaripaidastani mustan version, joka oli niin huokea, etten kehtaa edes tässä sanoa. Paidassa oli yksi vääränlainen nappi hihassa, joten sitä oli alennettu reilut 80%. Kelpasi minulle. Hakaniemen Hallin suutari teki välttävän nappijäljitelmän 4 eurolla.
Keskiviikko 18.09.2002
Päivän elokuva: Kiki's Delivery Service (1989, Hayao Miyazaki)

Tämä oli taas näitä päiviä. Menin kello kymmeneksi työterveyslääkärille, ja pääsin Meilahden sairaalasta puoli kuudelta. Itse tutkimuksiin ei mennyt kuin vajaa tunti, ja loppu olikin sitten odottelua. Onneksi minulla oli Metabarons III mukanani ja sehän osoittautui erinomaiseksi. Lehtimuotoinen julkaisu ei ole kuin pari lehteä edellä albumeita, joten seuraavaa saanee sitten taas odottaa pidemmän tovin. Toivotaan, että sillä välillä saataisiin albumeina Jodorowskin ja Moebiuksen Incalia.

Olen siis tänään nähnyt aivoni. Tai oikeastaan tietokonekuvan niistä. Ja koskapa kyseessä on CGI, niin näinä päivinä se ei tietenkään takaa edes koko aivojen olemassaoloa, mutta minun pitää vain luottaa lääkäreihin, jotka kertovat kaiken olevan siellä päässä kunnossa. Itseasiassa muutkin minulle tänään tehdyt kokeet näyttivät vihreää valoa, joten tutkimusket jatkuvat.

Minusta on ihanaa, että vaimoni lisäksi myös hänen työtoverinsa etsivät ja löytävät minulle upeita vaatteita. Tänään Minna (kiitos Minna) löysi minulle kaksi mustaa, koristeellista XXL-raameilleni sopivaa Blu-Blun pystykauluspaitaa. Sain siis kaksi 60 euron täysin käyttämätöntä juhlapaitaa UFFin hinnoilla. Jei! Kahden päivän sisään kaappiini on siis ilmestynyt neljä uutta juhlapaitaa. Toivotaan, että syksylla ja talvella on tarpeeksi juhlia, jottei minun tarvitse ruveta niitä töissä pitämään. (Voisin kyllä tehdä melkoisen vaikutuksen.)

Illalla tuli sitten katsottua lisää animea. Tällä kertaa vasta duunikaveriltani ostama Kiki's Delivery Service, Miyazakin merkkiteoksia sekin, vaikkei aivan My Neighbour Totoron ja Porco Rosson tasolle ylläkään. Kissa oli kyllä mainio. En saanut Miyazakin uutuutta Spirited Away mahtumaan R&A-listalleni, mutta ei hätää, se tulee kuulemma marraskuussa teatterilevitykseen ja onhan sen saanut jo puolisen vuotta R3-dvd:nä. Näkemättä se ei siis jää. Edellä mainitut kolme leffaa pitäisi ainakin hankkia hyllyyn Kikin ja Mononoke Himen seuraksi.

Torstai 19.09.2002
Illalla Jaakko tuli turisemaan turhanpäiväisiä. Kun olin aikani valittanut, että kirjahyllyyn ei mahdu mitään, niin Jaakko totesi, että järjestetään se sitten. Lähes jokainen hylly koki jonkinlaisen muutoksen, paljon kamaa lensi roskiin ja nelisen pahvilaatikollista videokasetteja vaatekaappiin. Mutta nyt dvd:t, cd:t, lehdet ja valokuvakansiot, puhumattakaan rakkaan vaimoni hatuista, mahtuvat hyllyyn entistä paremmin. Ja koska Jaakolla on fetissi kirjahyllyjen järjestämiseen, niin en edes tunne huonoa omaatuntoa ystäväni vapaa-ajan hyödyntämisestä. Jaakko nautti operaatiosta varmasti enemmän kuin me. Lopputuloksesta me toki saamme nauttia pitkään. Ilman Jaakkoa ei tätäkään ponnistusta olisi saatu aikaiseksi; tarvittiin käytnnistävä voima. Kiitos Jaakko.

Perjantai 20.09.2002
Päivän elokuvat: Pulse (Kaïro) (2001, Kiyoshi Kurosawa) ja Irréversible (2002, Gaspar Noé)

Sanotaan, että mies ei itke. Paskat. Minä itkin. Minä itkin, kuolasin, yskin, kröhin, yökkäsin, röyhtäilin ja vuosin räkää ainakin kolmesta reiästä. Saattaa jopa olla, että rimpulin ja potkin. Suosittelemme lämpimästi kaikille masokisteille.

R&A alkoi. Ensimmäinen elokuvani Pulse, joka myös nimellä Kaïro tunnetaan oli suoraan sanoen surkea pettymys. Elokuvan hyvinä puolina voidaan mainita erittäin kaunis kuvaus ja onnistunut kuvasommittelu sekä melkolailla parhaat kummitusefektit, joita olen koskaan elokuvassa nähnyt. Mutta siihen se sitten jää, ja sillä ei vielä pitkälle pötkitä, kun kokemuksen pilaa hidastempoisuus, sekavuus, ala-arvoiset näyttelijät ja typerä juonenkuljetus. Tuntui kuin elokuvasta olisi leikattu tunti pois ja ohjaaja vain olisi siirrellyt hahmoja kummituskohtauksesta toiseen. Hahmojen järjenvastaisesta käytöksestä en ole varma olisiko se laskettava juonen vai osaamattomien näyttelijöiden piikkiin. Illan toisen elokuvan on parasta olla parempi.

Ja olihan se. Noén Irréversible oli kertakaikkisen ravistuttava kokemus. Tarina oli hyvin rakennettu näyttelijät tekivät erinomaista työtä. Kohuttu raiskauskohtaus oli erittäin todentuntuinen ja siitä oli karsittu kaikki viihdearvo. Ilmeisesti se oli liikaa joillekin, sillä Rexin salista käveli kymmenkunta ihmistä ulos kohtauksen jälkeen. Kokonaisuutena elokuva ei kuitenkaan aivan täysin täyttänyt niitä suuria enakko-odotuksia, joita olin sille asettanut. Suurin syy tähän oli alkupuolen sinänsä hyvin perusteltu kamerakikkailu, jota kuitenkin viljeltiin siinä määrin, että erinomainen tehokeino muuttui itsetarkoitukselliseksi tekotaiteeksi.

Elokuvien välillä ehdimme käydä poimimassa flunssan kourissa olleelta Karilta pari lippua hyötykäyttöön. Ja nälkä kasvaa syödessä: kun Kari tarjosi kahta lippua lauantaiseen loppuunmyytyyn Miyazakin Spirited Away-näytökseen, niin eipä siinä juuri mietitty. Lauantaina on siis neljä elokuvaa.

Lauantai 21.09.2002
Päivän elokuvat: Donnie Darko (2001, Richard Kelly), Y tu mamá también (2001, Alfonso Cuarón) ja Hundstage (2001, Ulrich Seidl)

Niin, niitä leffoja piti olla neljä, mutta se Spirited Away jäi sitten minulta väliin. Jaana-Mari kehui kovasti. DVD pitää tilata hetimiten.

Donnie Darko oli erittäin mainio ja erilainen teiniscifielokuva (kaipa sen sellaiseksi voi luokitella, jos jonkinlaiseksi). Leffa oli älykäs ja ajatuksia herättävä. Painajaisjänis oli oikeasti hämmentävä ja pelottava. Elokuvanautinto kärsi hieman heikosta ääniraidasta, koska tekstitys oli vain tanskaksi. Erittäin positiivinen kokemus kuitenkin.

Y tu mamá también osoittautui juuri niin hyväksi kuin olin osannut odottaakin. Elokuva oli samanaikaisesti ratkiriemukas, koskettava ja kuuman seksikäs. Ja se on aika paljon elokuvalta. Elokuvasta ei oikeastaan puuttunut mitään ja se rullasi alusta loppuun vastustamattomalla riemulla.

Hundstage elikkä Dog Days marssitti katsojien eteen kavalkaadin mitä käsittämättömämpäiä, mutta silti niin käsinkosketettavan aitoja ihmiskohtaloita Itävaltalaisessa lähiössä. Aurinko porotti kuumalta taivaalta ja ihmiset grillasivat läskejään pienillä pihoillaan. Oli hieman henkisesti jälkeenjäänyt liftarityttö. Oli vanha mies joka punnitsi kaikki ostoksensa grammavaa'alla uudelleen kotona. Oli lapsensa menettänyt ex-pariskunta, joka asui saman katon alla eikä puhunut toisilleen. Oli ostoskeskuksen uumenissa oleva ryhmäseksiklubi. Ja oli eräs hämmnetävimmistä striptease-esityksistä kautta aikojen. Tarinankuljetuksellisesti elokuva ei ehkä ollut kaikista parhaita, olipa vain niiden ihmiskohtaloiden esittelyä, mutta ne hahmot pitivät mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

Sunnuntai 22.09.2002
Päivän elokuva: Address Unknown (2001, Kim Ki-duk)

Tänään piti kirjoittamani, mutta koska inspiraatio etsii itseään, niin päätin imuroida. Illalla olisi yksi elokuva. Kim Ki-dukin edellinen, The Isle oli viime vuoden R&A:n ehkäpä paras elokuva, joten odotukset ovat korkealla. Ehdin sentään pistää tilaukseen 6 dvd:tä, joukossaan viimeinkin se I, Claudius

Address Unknown oli hyvä elokuva. Ei millään muotoa sellainen täysosuma, kuin The Isle, siitä pitivät huolen muiden muassa käsittämättömän surkeat jenkkinäyttelijät. Nämä sankarit olivat tosiaan jostain pystymetsästä revittyjä tyyppejä, jotka osasivat lähinnä huutaa toisilleen naama punaisena fakjuuta. Korealaiset näyttelijät keskittyivät enimmäkseen lyömään toisiaan. Kaiken tämän lomasta löytyi kuitenkin koskettavia tarinoita ihmisistä, jotka elävät amerikkalaisen lentotukikohdan varjossa pikkukylässään Koreassa. Elokuva oli älyttömän kauniisti kuvattu. Kuva miehen jaloista, jotka vyötäröstä alaspäin nousevat routaisesta pellosta samalla kun ympärille kehän muotoon kasatut heinät leimahtavat liekkeihin, suorastaan syöpyi mieleeni ja päätyisi koska tahansa kuvaksi seinälleni tai näyttöni taustakuvaksi.

Elokuvasta palatessa törmäsin Anttilassa Koljan dvd-julkaisuun, johon oli päälle lätkäisty "R&A-elokuva"-merkintä. I approve. Se, mitä en sen sijaan sulata, on se, että leffa oli takakannen mukaan täyskuvaversio. Jos näin on, niin toivon, että julkaisija häpeää silmät päästään. Box-officesta irtoaa 6 euroa halvemmalla (postikuluineen) jenkkilevy, joka on alkuperäisessä 1.66:1-suhteessa.

Sellainen hauska tarina eiliseltä jäi vielä kirjaamatta aikakirjoihin, että kun Juhana oli ostanut dvd-soititmen, oli hän saanut kaupanpäälle kolme ei-niin-vapaavalintaista elokuvaa. Elokuvat olivat mitä ilmeisimmin päätymässä roskakoriin, joten tarjosin kumminkin hupaisaksi muistamastani King Ralphista muutaman euron. Juhana heitti kaupan päälle loputkin elokuvista ja nytpä omistan onnellisesti myös Smokey and the Banditin (joka ei muistaakseni ollut aivan toivoton) ja *gasp* Jurassic Park III:n. Viimeksi mainitulle ainakin lienee syytä perustaa Jaakon lanseeraama "häpeähylly". Kaiken kaikkiaan uskoisin kuitenkin, että kauppa oli onnistunut sekä Juhanalle että minulle.

Maanantai 23.09.2002
Päivän elokuvat: Timecode (2000, Mike Figgis) ja Series 7: The Contenders (2001, Daniel Minahan)

Hyvä päivä. Hyviä elokuvia.

Figgisin Timecodelta odotin kovasti paljon, eikä se juurikaan minua pettänyt. Teatterista tullessa oli sellainen olo, että olen kokenut jotain erilaista. Elokuvan juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta sen kertominen neljällä yhtäaikaa pyörivällä (yhdellä otoksella otetutalla) kuvalla, joiden välillä näyttelijät liikkuivat sulavasti improvisoiden ennalta annettujen tarina-parametrien puitteissa, toi aivan uutta näkökulmaa elokuvataiteeseen. Nimekkäästä näyttelijäkaartista erottui eritoten edukseen Jeanne Tripplehorn, jonka tehtävänä oli lähinnä istua limusiinin takapenkillä ja esittää koko mustasukkaisen naisen tunteiden kirjo epäilystä hämmennykseen ja raivoon. Ja olihan Salma Hayek ihastuttava. Ääniraita ohjasi ihailtavan hyvin katsojan huomiota ja vaikka osa kuvastosta jäikin varmasti pelkän alitajunnan varaan, niin se kasvatti kokemusta. Timecode oli kokeiluna mestarillinen, ja elokuvanakin hyvä.

Series 7: The Contenders oli erinomaisen viihdyttävä reality-tv-parodia. Viimeisen päälle esikuviensa teemoja ja konventioita hyödyntävässä kuvitteellisessa tv-sarjassa kilpailijoiden tehtävänä oli ottaa toisensa hengiltä, ennen kuin toiset ehtivät. Henkilöhahmot olivat ihastuttavia: oli "kuolemanenkeli" keski-ikäinen sairaanhoitaja, vanhempiensa ylikannustama teinityttö, pasifisti taiteilija (goottivideo oli käsittämättömän hieno) ja raskaana oleva kotikaupunkiinsa kilpailemaan palaava hallitseva mestari. Iskulauseilla ja kliseillä tykitettiin juuri oikeassa mittakaavassa, eksymättä missään välissä absurdiuden puolelle. Tietenkin kliseitä oli paljon ja elokuva olisi hyötynyt pienestä tiivistämisestä ja enemmästä sosiaalisesta kommentaarista, mutta puolentoista tunnin viihdepaukkuna se toimi varsin mainiosti. Ja Juhana on aivan oikeassa siinä, että Cheaters, tosielämän yököttävin reality-show, on moninverroin iljettävämpää katsottavaa, kuin tämä fiktio, vaikka se olisi tottakin.

Tiistai 24.09.2002
Päivän elokuva: Fausto 5.0 (2001, Álex Ollé, Isidro Ortiz, Carlos Padrisa)

Illan elokuva oli Espanjalainen palkintoja kansainvälisillä filmifestivaaleilla kahminut fantasiaelokuva Fausto 5.0. Kaikesta hehkutuksesta johtuen, elokuvasta muodostui pienoinen pettymys, vaikka sen kuvasto ja tunnelma olivatkin ehdottoman rautaista kamaa, niin tarina ei taaskaan ollut aivan hypen veroinen. Näyttelijät sentään tällä kertaa olivat asiansa osaavia. Tahtoisin painottaa, että elokuvakokemus oli erittäin miellyttävä, mutta ennakkohypestä johtuen, olo jäi jotenkin tyhjäksi. Ei se mitään, ihan hyvä elokuva siis.

Päivän sarjakuva sai olla Kirjatorilta pari viikkoa sitten poimimani Tommi Hännisen Pupuankka yllättää -kokoelma. "Anteeksi, rouva, lorautatteko pari desii mjölkkii tohon purkkiin. Tarvitsen ne näet muroihini. Anna mennä vaan, emmä kato..." "Muuh?"

Illalla kirjoitin.

Keskiviikko 25.09.2002
Päivän elokuvat: Nueve Reinas (2000, Fabián Bielinsky) ja Sex is Comedy (2002, Catherine Breillat)
Päivän valokuva: Totoro

Six steps forward, one step back.

Yleisen trendin mukaisesti päädyin minäkin kurkistamaan, millä keinoin ihmiset näille sivuille päätyvät. Jukin Ojasta Noustaan -blogin sivupalkiin ilmestynyt linkki on tuottanut jonkinverran uutta trafiikkia. Kiitos siitä, tai jotain. Valokuvasivuilleni oli sentään joku onneton päätynyt MSN-haulla "my kinky web page". Sitä saa mitä tilaa.

Kunhan R&A hieman rauhoittuu, niin taidanpa minäkin laittaa tuonne sivupalkkiin linkit päivittäin seuraamiiini webbipäiväkirjoihin. Tänään kuitenkin illalla kaksi elokuvaa, joilta odotan suhteellisen paljon.

Otin vaihteeksi ratikan ja töihin kävellessäni minun piti todeta, että kaikista aiemmista vastaväitteistäni poiketen saattaisin sittenkin viihtyä viiden huoneen luksuskämpässä Eirassa. Kulkuyhteydet ovat abysmaaliset Hakaniemen neksukseen jo tottuneelle, mutta asuinhan minä monta vuotta Pukinmäessäkin. Joo: olohuone, makuuhuone, työhuone, valokuvastudio, iso vaatehuone Jaana-Marille, suunnaton kylpyhuone ja sauna. Kattoparveke olisi myös mukava. Voinen lohduttautua sillä, että sitten kun minulla on varaa tuohon kämppään, niin autotallista löytynee myös taas kerran se auto.

Käytetyn 80-90-luvun vaihteen mersun (Suomen) hinnalla saisi tosin nyt paljon vinkeämpääkin tavaraa. Canon on julkistanut 11 megapikselin EOS 1Ds -digijärkkärinsä ja Canonin japanin saitilta löytyvät ensimmäiset samplekuvat. Jos jostain nyt putoaisi kymmmenen kiloeukkua karvaisiin kämmeniini, niin ... luultavasti lyhentäisin asuntolainaa, mutta saahan sitä ihminen unelmoida. Kymppitonnilla saattaisi saada kaupanpäälle jo jonkin linssinkin.

Hieman halvemmalla saa Nokian puhelimen, jolla voi ottaa hassuja kuvia. Leikin tänään työkaverin puhelimella ja tuloksena oli päivän valokuva Totorosta. Lähikuva sieraimestani jääköön myöhemmäksi.

Aika rientää, kun on kivaa... tai kiire. Siksipä kirjoitan keskiviikon elokuvista vasta perjantaina. Mutta, olkaa karhuja kanssani.

Nueve Reinas eli Nine Queens oli pakollista katseltavaa jokaiselle, joka pelaa Mikin Executive gamessa kolmen pennin pikkuhuijaria, eli ööö... minulle. Nueve Reinas oli viihdyttävä veijaritarina, jossa näyttelijät tiesivät tehtävänsä, juonenkuljetus oli sujuvaa ja huijaukset olivat kivaa katsottavaa. Mitään uutta elokuva ei lajityyppiin tuonut, mutta olipa vain toimiva mallikappale.

Sex is Comedy on Catherine Breillatin uusi komedia elokuvanteosta ja tärkeään rakastelukohtaukseen valmistautumisesta. Olin Breillatin edellisen elokuvan muistaen odottanut hieman ronskimpaa lähestymistapaa aiheeseen, mutta pienen pohdiskelun jälkeen Breillatin elokuva osoittautui humaaniksi ja lämpimäksi komediaksi ihmisten epävarmuudesta oman itsensä suhteen. Ehdottoman positiivinen kokemus.

Torstai 26.09.2002
Päivän elokuva: Ichi the Killer (2001, Takashi Miike)

Illalla viimeistelin novelliani ja sitten painuimme elokuvaan.

Ichi the Killer ei ole festareitten tähän mennessä huonoin elokuva, mutta suurin pettymys se on. Olin odottanut Miiken elokuvalta hulvatonta verikomediaa ja tuhotonta ylilyöntien kavalkaadia, mutta jotenkin homma jäi alle puolitiehen. Elokuvassa oli muutamia aivan uskomattoman upeita ideoita ja monin paikoin niitä hyödynnettiinkin oivasti, mutta kokonaisuutena rainan rytmitys oli aivan poskellaan. Moneen otteeseen jäin miettimään, että eikö olisi aika siirtyä paskanjauhamisesta väkivaltaan, tai toisinpäin. Väkivalta elokuvassa oli myös varsin kaksijakoista, ikään kuin Miike ei taaskaan olisi ollut varma elokuvansa tyylilajista. Toimintaan oli sekoitettu täysin realistista väkivaltaa, joka monesti onnistui kouraisemaan vatsanpohjasta ja käsittämättömän kehnosti toteutettuja gore-efektejä, jotka naurattivat typeryydellään, eivätkä yliampuvuudellaan.

Olipa hyvä, etten tilannut elokuvaa dvd:llä ennen kuin katsoin sen teatterissa.

Perjantai 27.09.2002

Aamulla tein viimeiset korjaukset novelliini ja pistin sen postiin. Aiheesta lisää myöhemmin. Sen verran kuitenkin, että haluaisin antaa julkisen kiitoksen niille, jotka tekstini lukivat ja palautetta antoivat. Eritoten Mikin palaute oli kattavaa ja kriittisyydessään ehdottoman hyödyllistä. Jaana-Mari taisi tuskastua teksin lukemiseen ja pienten otosten kuulemiseen jo aikoja sitten. Kiitos kärsivällisyydestä, kultaseni.

Töihin päästyäni oletus oli, että päivän työt olisivat läpihuutojuttu, mutta viimeistään lounaan jälkeen kävi ilmi, että projektin muutokset olisivatkin kauaskantoisempia ja laajempia, kuin osatiin kuvitella. Tietenkään minulla tai lähimmillä työtovereillani ei ollut valtuuksia päättää asiaa yksin, joten koodaamisen sijasta ryhdyttiin rakentamaan Powerpoint-esitystä eri vaihtoehdoista. Onneksi minulla oli tänään R&A-vapaapäivä, joten en missannut elokuvaa tämän vuoksi. Pääsin kuitenkin loppujen lopuksi lähtemään jo seitsemältä, joten ei siihen sitten koko iltaa tuhraantunut.

Ulos toimistolta kävelessäni havaitsin taivaan Länsisataman yllä loistavan kirkkaamman punaisena kuin koskaan aiemmin missään. Oli kuin joku olisi kohdistanut mustanpuhuviin pilviin massiivisen punaisen kohdelampun jostain Ruoholahden suunnalta. Länsisataman nostokurjet piirsivät mustat silhuettinsa taivasta vasten ja taas kerran kiitin itseäni pokkarin hankkimisesta. Ilmiö oli ohi hämmästyttävän nopeasti. Kävellessäni viitisenkymmentä metriä rantaan optimille laukaisuetäisyydelle väreistä oli ehtinyt jo kadota pieni osa, ja kuvat otettuani taivas alkoi olla jo perinteisen harmaa. Jos olisin lähtenyt töistä viisi minuuttia myöhemmin, olisin menettänyt erään kauneimmista taivasta, jota olen nähnyt.

Kotiin päästyäni totesin, että päätökseni olla harrastamatta R&A-viikolla muuta kuin elokuvia oli fiksu. Jaana-Mari lähti tyttöjen kanssa gootti-jortsuihin, mutta minä poika kävin kaupassa ja päätin syödä itseni ähkyyn. Ehdottoman hyvä valinta: olo on suorastaan raukea. Taidan kaataa itselleni vielä lasin pohjalle jotain jaloa juomaa ja lysähtää sohvalle lukemaan jotain. Itseni tuntien olen luultavasti unten mailla tuolla samaisella sohvalla, kun siippani palaa yön riennoistaan. Kuulostaapa rentouttavalta.

Havaitsinpa tuossa leffapäiväkirjaani tutkaillessani, että aivan huomaamatta R&A:n aikana ohittui sellainen raja-pyykki, kuin 900 aiemmin näkemätöntä elokuvaa päiväkirjan pitoaikana, eli noin kuudessa ja puolessa vuodessa. Yhteensä elokuvia on osunut tuolle ajanjaksolle reilut 1360 kappaletta, eli keskimäärin reilut 200 per vuosi. R&A:ssa leffapäiväkirjan pitoaikana on tullut katsottua n. 200 leffaa ja sitä ennen parikymmentä. Tämä vuoden R&A on minulle yhdeksäs.

Lauantai 28.09.2002
Päivän elokuvat: L'Ultimo Bacio (2001, Gabriele Muccino) ja Auto Focus (2002, Paul Schrader)

Päivän ensimmäinen elokuva L'Ultimo Bacio oli varsin tyhjänpäiväinen ihmissuhdedraama. Ei siinä ollut mitään erikseen huonoksi haukuttavaakaan, mutta päivää myöhemmin en muista elokuvasta juuri mitään. Täysin unohdettavaa kamaa siis. Olihan siinä motto: "Normaalius on todellinen vallankumous" tjmsp. Huoh.

Toinen elokuva oli hyviä elokuvia (Raging Bull, Touch, Taxi Driver, Affiction) kirjoittaneen Paul Scraderin ohjaus Auto Focus joka ei ilmeisesti ole saanut vielä Yhdysvaltain ensi-iltaansa. Elokuva kertoo tv-näyttelijä Bob Cranen noususta ja tuhosta. Elokuvan alkupuoli on todella riemastuttavaa katseltavaa, kun pääosissa loistavat Greg Kinnear ja Willem Dafoe sekoilevat naisten ja uusien videotallenevälineitten kanssa: "A day without sex is a day wasted." Elokuva opetti minulle yhtä jos toista videoitten historiasta, ja oli jo silläkin meriitillä kiinnostava. Kuten sanottua alkupuolen tarina kantaa ja on aivan täyttä viiden tähden tavaraa, mutta lopussa tunnelma lysähtää melko pahasti. Cranen uppoamista pohjamutiin on käsitelty hieman liian pitkästi ja jopa moralisoivasti. Pari loisteliasta kohtausta loppupuolella on, kiitos erinomaisten näyttelijöiden ja taidokkaan kamerankäytön, mutta siinä se. Loppuosio pudottaa leffalta vähintään sen puolitoista tähteä. Missään tapauksessa elokuva ei ollut rahan eikä ajan haaskausta, muttei se miksikään mestariteokseksikaan muodostunut, vaikka alku antoi sen suuntaisia lupauksia.

Sunnuntai 29.09.2002
Päivän elokuvat: Kabhi Khushi Kabhie Gham ... (2001, Karan Johar) ja Corto Maltese: La cour secrète des Arcanes (2002, Pascal Morelli)

Kabhi Khushi Kabhie Gham...! Sanotaan se vielä toisen kerran: Kabhi Khushi Kabhie Gham...! Olipas elokuva. Suuria tunteita koko rahalla. Nyt ymmärrän, mistä tässä Bollywood-meuhkauksessa on kyse. En muista koska olisin elokuvateatterissa kokenut samanlaista tunteiden kirjoa. Laulu- ja tanssikohtaukset veivät mennessään, hölmöily hauskuutti, ja melodraama oli niin viimeisen päälle laskettua, että nenäliina oli pakko kaivaa taskusta. Myös vierustoverini itkivät vuolaasti. Yleisestikin yleisön reaktioita oli elokuvan kesken suorastaan hupaisaa vilkuilla; sellaisia kollektiivisen epäuskon ja riemastuneen hämmennyksen ilmeitä näkee harvoin.

Miinuspuolena elokuvan yltiöpaatoksellinen tunnusmelodia on soinut päässäni jo toista päivää.

Minä en koskaan ole ollut Hugo Prattin töiden suurin ystävä. Corto Maltesen seikkailuistakin olen lukenut vain muutaman albumin, eivätkä ne ole suoraan sanoen sen kummemin säväyttäneet. Ovatpa olleet sellaista peruslaadukasta ranskalaista sarjakuvaa. Corto Maltese-animaatioon suhtauduin kuitenkin toiveikkaan odottavasti. Ehkäpä tämä formaatti innostaisi minut myös lukemaan Prattia aivan uudella innolla. Mutta ei, elokuvakin oli oikein viihdyttävä ja ennen kaikkea tunnelmallinen seikkailutarina, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Tarina oli vieläpä suoraan eräästä niistä harvoista lukemistani Corto-sarjakuva-albumeista (Siperian-seikkailu), joten silläkään rintamalla ei tullut mitään uutta. Prattin töistä enemmän pitävät saavat varmasti myös animaatio-versiosta enemmän irti.

Maanantai 30.09.2002

Festarit ovat ohi ja paluu arkeen edessä. Elokuvilta ei toki vältytä tälläkään viikolla. Classic Nite juhlistaa neljännen vuoden alkuaan ja postiluukusta tipahtaa parhaalla tuurilla viisikin elokuvaa. R&A:n jälkitunnelmista kasannen illalla jonkinlaisen yhteenvedon.

Jotain muutakin täytyy nyt vaihteeksi tehdä. Jätin festareiden aikana salilla käymisen suosiolla väliin. Nyt pitäisi jatkaa sitäkin. Samoin täytynee viimein hankkia se paljon kaipailemani kamerajalusta, ja se johtaa tietenkin jonkinlaiseen iltayö-photoshoottiin. Hyvä niin, saanpahan raitista ilmaa teatterissa istumisen vastapainoksi. Valokuvasivujakin pitäisi päivittää. Kunnianhimoisena tavoitteena voisi olla pöydällä roikkuvien kuvataskujen skannaaminen parissa viikossa. Se on aika paljon, kun kuvia on juhannukselta asti. Kuvasivujen uudistus on myös väistämättä edessä; nykyinen galleriafromaatti ei toimi, jos ja kun kuvia tulee sivuille paljon lisää. Pitää tutkia, josko jollakulla muulla olisi parempi valmis ratkaisu, pyörää kun ei kannata kuitenkaan keksiä joka keralla uusiksi.

Kirjoittaminen on myös pyörinyt mielessä enemmänkin. Ideoita on kolmeen novelliin, yhteen romaaniin ja kahteen larppiin. Kun vaan jaksaisi ja ehtisi kirjoittamaan. Aikaa toki saisi, jos sitä vain viitsisi järjestää, eiköhän se ole ihan omasta motivaatiosta kiinni. Okei, on minulla vielä yksi kirjoitusidea, mutta se liittyy enemmän formaattiin ja mediaan, kuin sisältöön. Saas nährä, sanoi entinen äijä.

Joku on saapunut näille sivuille hakusanoilla "sauna kuvia erotiikka". Kiitos erinomaisesta ideasta. Vapaaehtoiset mallit saavat ilmoittautua minulle sähköpostitse.

Ja sitten se lupaamani yhteenveto tämän vuoden R&A-elokuvista. Tarkempia kuvauksia näiltä sivuilta on voinut lukea festareitten aikana. Nyt tähdet puhukoot puolestaan:

Y tu mamá también*****
Kabhi Khushi Kabhie Gham...****½
Donnie Darko****
Sex is Comedy****
Irréversible****
Timecode****
Address Unknown****
Nueva Reinas***½
Auto Focus***½
Series 7: The Contenders***½
Fausto 5.0***½
Corto Maltese***½
Ichi the Killer***
Hundstage***
L'Ultimo Bacio
Pulse**
Edellä mainittujen lisäksi aiemmin DVD:ltä tai muuten on tullut nähtyä:
Battle Royale****½
Jay & Silent Bob Strike Back****
Ghostworld****
Avalon***½
Ja se festareille tulematon:
Shaolin Soccer****½

Before the Night Falls on tilattu Australiasta ja Spirited Away lähtenee tilaukseen kuun vaihduttua. The Road to Perdition, Full Frontal, xXx, Ali G Indahouse ja monet muuta tulee myös varmasti nähtyä myöhemmin.

Tulipa vielä illalla katsottua torstaina nauhoitettu sveitsiläinen Bollywood-dokkari. Sveitsin alpeilla kuvataan enemmän Bolywood-elokuvia, kuin missään muualla Intian ulkopuolella. Dokkari oli hyvin informatiivinen aihepiirin aloittelijalle, muttei erityisen hyvä. Täytynee katsoa, josko löytäisin jostain pari biisiä Kabhi Khushi Kabhie Ghami...:sta.


Päiväkirjan merkinnät
- Juuri nyt
- Elokuu 2002
- Syyskuu 2002

Linkkejä
- Kotisivu
- Valokuvia
- Jaana-Marin valokuvia