Elokuvia ja Valokuvia
...marjapuuroa villasukassa

Lauantai 01.11.2003
Päivän elokuvat: Tim Burton's Nightmare Before Christmas (1993, Henry Selick) ja Insomnia (2001, Christopher Nolan)

This is Halloween!

On se muuten kumma kuinka vaikea vajaasta 500 elokuvasta on valita katsottavaa, kun kolme leffahullua istuu alas katsomaan, eikä mitään todella uutta ole käsillä. "Äh, mä katsoin sen just eilen." "Eikö voitaisi katsoa jotain draamallisempaa" "Väkivaltaa! Nyt on sellainen fiilis, että haluan väkivaltaa" "Miten olisi se?" "No ei nyt sitä ainakaan." "Mä olen ehdottanut teille kohta 50 elokuvaa eikä mikään kelpaa." "Eikö sulle sitten kelpaa se tai se?"

Loppujen lopuksi päädyimme Mikin ja Jaana-Marin kanssa Halloween-henkisesti Tim Burton's Nightmare Befor Christmasiin - jälleen kerran, mutta ei se mitään koska kyseessä on yksi kaikkien aikojen hienoimista animaatioelokuvista ja joka kerran sitä katsoessani löydän jotain uutta. Hyvin harvoin on musiikki määritellyt elokuvan henkeä niin hienosti, kuin Danny Elfmanin sävelet tässä elokuvassa.

Mikin pistuttua nukkumaan mekin olimme valmiit ottamaan lukua, mutta pienen mietiskelyn jälkeen otimme hyllystä vielä perjantaina hankkimani Insomnian. Nyt minulla on kaikki kolme Christopher Nolanin elokuvaa dvdeellä, ja kaikki niistä ovat vähintään mainioita. Sanon näin siksi, että Insomnia oli vain kauniisti kuvattu ja rytmitetty, mainio elokuva, jossa hyvät näyttelijät tekevät varmat roolisuoritukset, mutta se ei ole erinomainen, niin kuin Following tai nerokas kuten Memento. Pitäisi varmaan joskus nähdä alkuperäinen norjalainen elokuva. Sitä on kehuttu.

Maanantai 03.11.2003

Valokuvalehtiä

Diginewsin Matti kirjoittaa 2.11. viisaita kameralehdistä. Ihmiselle, joka on jo kameransa valinnut ja hankkinut, on paljon enemmän hyötyä lehdestä, joka opastaa itse kuvaamiseen, kuin sellaisesta jonka sisällöstä 70% on teknopornoa ja hehkutusta tulevien kameramallien ominaisuuksista. Sen tiedon saa netistäkin.

Pidemmälle ehtineille kuvaajille suosittelen lämpimästi sellaisen lehden valintaa, joka opastamisen sijasta inspiroi. Perustietojen hankkimisen jälkeen mestarien kädenjäljen ihastelu saattaa hyvinkin sytyttää kipinän omiinkin aivoihin. Oma valintani on jo pidemmän aikaa ollut ranskalainen Photo, jonka web-sivuillakin näyttää olevan ihan mukavasti katseltavaa, vaikka ranskaa en parlevuuta enempää ymmärräkään.

Matin valinnoista allekirjoitan Practical Photographyn, joka on perusvalokuvaajan tarpeisiin laatulehti ja todellinen aarreaitta. Itse ostin sitä irtonumeroina reilun vuoden kunnes tylsistyin (kenties Brittiläiseen) kuivuuteen lehden aihevalinnoissa.

Sexie

Selailin vastikään Playn sivuja ja havaitsin, että Eddie Izzardin uusin kiertuetaltiointi Sexie saapuu dvdeelle marraskuun lopussa. Jotkut levyt on vain pakko hankkia saman tien. Tämä on yksi niistä. Vastailmestynyt Red Dwarfin kolmas kausi on toinen sellainen, niinpä odotankin sen kolahtavan postiluukusta loppuviikosta tai viimeistään ensi viikon alussa.

Tiistai 04.11.2003
Päivän elokuva: Nutty Professor II: The Klumps (2000, Peter Segal)

Eddie Murphystä on moneksi

Erehdyimme katsomaan Eddie "olin ennen hauska mies" Murphyn jatko-osa-kikkareen Nutty Professor II: The Klumps. Puoleentoista tuntiin mahtui ehkä kolme hauskaa vitsiä. Murphy oli toki vakuuttavasti maskeerattu, mutta pelkillä efekteillä ei ole elokuvaa ennenkään tehty.

Keskiviikko 05.11.2003
Päivän elokuvat: The Adventures of Robin Hood (1938, Michael Curtiz) ja The Mark of Zorro (1940, Rouben Mamoulian)

Classic 50

Viisikymmentä kuukautta peräjälkeen olen näyttänyt ystävilleni klassikkoelokuvia, ja tämän välietapin saavuttamista juhlistettiin kuoharilla ja kahdella erinomaisella miekkaelokuvalla. Kuten Hakkis asian ilmaisee, The Adventures of Robin Hood oli pakattu täyteen lapsuuden muistoja nautinnollisen viihdyttävään pakettiin, mutta The Mark of Zorro oli vieläkin kiehtova ja hieno seikkailuelokuva. Eipä siihen ole juuri mitään muuta lisättävää, kuin korkeintaan Basil Rathbonen molemmissa elokuvissa tekemien erinomaisten roolisuoritusten ylistäminen.

Torstai 06.11.2003

Todelliset idolit

Mm. EOnline ja CBS News kertovat meille, että Kalifornian kuvernööriksikin pyrkinyt ja monessa liemessä lillunut pornotähti Mary Carey juontaa maksullisella iN DEMAND -kaapelikanavalla näytettävää Can You Be a Porn Star -ohjelmaa, jossa 28 naista kilpailee vuoden mittaisesta sopimuksesta pornotuottajan kanssa ja 100 000 taalan käteispalkinnosta.

Tiukkaan ja asiansa tuntevaan tuomaristoon on houkuteltu muiden muassa naistähtilegenda yltse muiden Ginger Lynn. Saapa nähdä kuinka julmia tuomarit tässä kilpailuohjelmassa osaavat olla: "Sulla on muuten tosi timmit paikat, mutta vasen pakara roikkuu hieman. Ja sitten tuota orgasmin teeskentelemistä voisit harjoitella vielä toisenkin kerran, nyt kuulostit lähinnä hinkuyskäiseltä merileijonalta. Koska sulla kuitenkin on nätit kasvot, niin pääset seuraavalle, Bukkake-kierrokselle."

Tammikuussa esitettävä kaapeliversio on leikattu softcoreksi, mutta 7-osaisesta sarjasta julkaistaneen myöhemmin hard core -versio dvdeellä.

Huomionarvoista on myös, että sarjan nimi ei noudata perinteistä Who Wants to Be a...-sarjaa, sillä syvällä sisimmässään kaikki tahtovat pornotähdiksi. Nyt kysytään, kenellä siihen on kanttia ja kykyä.

Perjantai 07.11.2003

Totuus on, että ...

... jos koskaan, kirjoittaisin rehelliset, kaunistelemattomat muistelmani, niin minua syytettäisiin faktan ja fiktion pahemmankertaisesta sotkemisesta. No, minähän tätä elän, joten kai minä paremmin tiedän.

Lauantai 08.11.2003
Päivän elokuva: The Last Starfighter (1984, Nick Castle)

80-luku ei aina pidä otteessaan

Minulla on sellainen mielikuva, että joskus kultaisella 80-luvulla ensimmäistä kertaa The Last Starfighterin nähdessäni olisin pitänyt siitä. Nyt jäljellä oli järkyttävän kliseinen juoni täynnä tahatonta huumoria ja kehnoa näyttelyä. Tämän elokuvan teinitähdistä ei koskaan tullut mitään.

Sunnuntai 09.11.2003
Päivän elokuva: The Elephant Man (1980, David Lynch)

Erilainen ihmiskohtalo

Erinomaisella elokuvalla on erinomainen traileri. Tässä elokuvassa on hirviö, ja silti se ei ole kauhuelokuva. Tämä on elokuva rakkaudesta ja silti se ei ole rakkaustarina. David Lynchin toinen pitkä elokuva, The Elephant Man kertoo 1800-luvun lopussa eläneen pahoin epämuodostuneen John Merrickin kohtalosta sirkusfriikkinä ja ihmisistä, joiden kautta hän löysi ihmisarvonsa. Lynch on läksynsä tehnyt, sillä aikakauden tunnelma välittyy elokuvasta ja sen lopussa "hirviö" on inhimillistetty, niin, että vaikka uskomattoman roolisuorituksen tekvä John Hurt, seisoo katsojan edessä samassa groteskissa maskissaan, näkee yleisö vain syvälle Merrickin sieluun. The Elephant Man on hieno elokuva, josta vain muutama pieni muotoseikka vähentää puolikkaan tähden täydellisyydestä.

IMDb:tä selaamalla selvisi myös, että Lynchiltä on ilmestynyt joukko lyhytelokuvia, joita pääsee katsomaan vain hänen virallisten web-sivujensa kautta ja jotka tullaan jossain välissä julkistamaan dvdeellä, mutta niitä myös myydään vain web-sivuston kautta. Mielenkiintoa herättää eritoten 50 minuuttinen Rabbits, jonka pääosia esittävät Mullholland Driven naistähdet Laura Elena Harring ja Naomi Watts. Lisätietoja IMDb:n Rabbits-sarjaa(?) koskevasta keskusteluketjusta.

Maanantai 10.11.2003

Vanhoja tuttuja...

Kas hauskaa, vanha opiskelijayhdistystoverini Juha Autero on ilmestynyt Pinserin blog-listalle. Juhalta poimimme seuraavan linkin: Herb Zipper - The Cyber Lovah. Katsokaa video!

... ja kondomimainoksia

Kun näin aikanaan Trojan Games -sarjan keskimmäisen, painonnosto-videon, ei minulla ollut hetkeen aavistustakaan, mistä oli kyse, kunhan huvituin aiheesta. Sittemmin on monestakin lähteestä käynyt ilmi, että kyseessä on sarja olympiateemaisia kondomimainoksia. Hubaa.

Ja pornotähtipäivitys

Jatkaaksemme seksuaalisviritteistä maanantaitamme, toteamme, että Can You be a Porn Star -tositv-ohjelma, on saanut omat kotisivunsa. Ja myös miespuoliset tähdenalut pääsevät kokeilemaan kykyjään.

Tiistai 11.11.2003

Bialystock and Bloom, god dag på dig.

Varmistaessani, että The Last Starfighterin teinit jäivät vailla suurempaa huomiota havaitsin, että Chris Herbert oli esittänyt vuoden 1988 "merkkiteoksessa" Mortuary Academy hahmoa nimeltä Ben Biallystock, kahdella ällällä. Tämä lienee viittaus Zero Mostelin hahmoon Mel Brooksin The Producersissa.

Jäin miettimään mistä elokuvahahmot saavat nimensä. Vaikka fiktiivinen tuotantoni rajoittuukin yhteen novelliin, ja keskisuureen liveroolipeliin, niin olen silti saanut oman kokemukseni hahmonkirjoittamisesta. Nimet ovat usein viittauksia elokuviin, historiaan, halpoja sisäpiirin vitsejä kirjoittajan ystävistä, tai joskus myös aina yhtä toimivalla "sormi satunnaisesti puhelinluetton väliin" -menetelmällä keksittyjä.

Parhaimmillaan nimi sopii hahmolle, kuin nenä naamaan ja muokkaa käsitystämme hahmosta. Tämä on varmasti tärkein syy miksi Hollywood-starat ottavat mielikuvia muovaavia taiteilijanimiä. Marion Morrison on toimintasankarille vähemmän vetävä nimi, kuin John Wayne. Johannes Paavali II on uskottavampi nimi miljoonien hengelliselle johtajalle kuin Karol Wojtyla. Lisää tunnettujen ihmisten oikeita nimiä tarjoaa FamousFolk.com.

Vaan nyt pääsin eksymään alkuperäisestä aiheestani, elokuvahahmojen nimistä. Koskapa minulla on ulkomailla yleinen sukunimi, niin saatan huvittaa itseäni IMDb:n hakusivulta löytyvälllä hahmonnimi-haulla. Miespuolista Blockia on esittänyt satakunta näyttelijää, joukossaan mm. Woody Allen, Clint Eastwood, Ewan McGregor ja Max von Sydow. Monet hahmoista ovat tohtoreita, lakimiehiä, tuomareita tai pormestareita. H. Blockeja on useita, joista lähimmäksi osuu Woody Allenin Deconstructing Harryssä näyttelemä Harry Block (elokuva pitäisi varmaan katsoa) ja Charles Rugglesin vuonna 1942 Friendly Enemies-elokuvassa näyttelemä isäni isoisän täyskaima Heinrich Block.


Painajaisia

Viime yönä unet jäivät normaalia vähemmlle, kun onnistuin yhdistämään myöhäisen nukumaanmenon, aikaisen heräämisen ja painajaisten katkoman yön.

Siinä painajaisessa, jonka muistan, jotkut todella pahat tyypit ajoivat minua takaa, ja minulle oli määrätty kaksi henkivartijaa. En kuitenkaan tuntenut oloani järin turvalliseksi, kun selustaani vahtivat testosteronilla jo alunperin vähäisen älynsä kadottanut vapaapainija Brock Lesnar ja Jeremiah-sarjan Jumalan äänen päässään kuuleva Mister Smith.

Perjantai 14.11.2003

Vaihteeksi hyviäkin uutisia

Uusi domain on jo toiminnassa, 12 tuntia tilauksen jälkeen. Vau. Ja nyt levytilaa on 20-kertaisesti vanhaan verrattuna, joten aivan heti ei tarvitse valittaa valokuvasivujen tukkivan koko levytilan. Kestää varmasti oman aikansa, ennen kuin saan viriteltyä kaiken haluamani kuntoon uudelle palvelimelle, mutta nyt tuntuu olevan taas intoa rakentaa uutta, kun tekniset rajoitukset eivät ole esteenä. Ties vaikka saisin ne painikuvatkin koko komeudessaan esille, kun niiden perään on kyselty.

Aamulla sain tietää, että ensi viikolla saan töistä uuden mobiilin kommunikaatiovälineen, ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Viikonlopuksikin on tiedossa kaikkea kivaa. Vielä kun voittaisi lotossa, niin johan olisi elämä mallillaan.

Pitäisiköhän lotota?

Lauantai 15.11.2003

Valtatiebloggausta

Joku on keksinyt sen, minkä mainostajat ovat tieneet jo vuosikymmeniä: kun liikenneväylän varteen laittaa kyltin, niin autoilijat vaistomaisesti lukevat sen. Jos liikenneväylä on tarpeeksi suuri, niin sadat tuhannet ihmiset näkevät viestisi. Tuloksena: Freewayblogging. Eteläinen Kalifornia on jo varattu; koska nähdään ensimmäinen säännöllinen Kehä I -blogaaja?

Paluumatkalla

Aamukahden aikaan öinen Kallio aukeni meille kaikessa kauneudessaan: Hiprakassa jatkopaikasta kiistelevät. Jalkakäytävän molempia laitoja yhtäaikaa suvereenisti surfaavat keski-ikäiset. Kymmenien ihmisten jonot pienlihalieriöpienmyymiöiden (kielitoimiston vastine nakkikioskille) edessä. Ureanorojen ja oksennusryppäiden väistelyä. Ah, tuota suurkaupungin sykettä.

Sunnuntai 16.11.2003
Päivän elokuvat: Fame (1980, Alan Parker), Footloose (1984, Herbert Ross) ja The Last Dragon (1985, Michael Schultz)

Mikä Fiilis, osa II

Tänään Jaana-Mari esitteli meille jo toisen kerran 80-luvun tanssielokuvia. Itse kukin oli valvonut edellisenä yönä luvattoman pitkään ja paikalla raahautuneiden tunnelmat olivat lähinnä raukeat.

Fame on 80-luvun musiikkielokuvien äiti ja isä - hyvässä ja pahassa. Elokuva on irrallinen joukko kohtauksia, jotka yrittävät dramatisoida päähenkilöiden nelivuotisen taipaleen musiikkikoulussa. Vaikka elokuvalla on mittaa reilut kaksi tuntia, niin aiheen käsittelyyn soveltuvampi formaatti löydettiin elokuvaa seuranneessa samannimisessä tv-sarjassa. Tällaisenaan elokuvan anniksi jäävät Irene Caran tulkitsema nimikappale ja esiintyjäkaartin finaalissa lurittama mahtipontinen I Sing the Body Electric.

Footloosessa on ihan oikea juonikin ja aivan päteviä näyttelijöitäkin. John Lithgowia ja Diane Wiestiä on aina ilo seurata. Nuoret Kevin Bacon, Sarah Jessica Parker, Chris Penn osoittavat jonkinlaista lupausta, mutta Lori Singer on aivan kauhea pökkelö. Juoni on yksinkertainen ja yksinkertaistettu, ahdistus kevyttä ja ratkaisut helppoja. Nimikappale soitetaan kolme kertaa. Bonuksena Bonnie Tylerin laulama Jim Steinman -kappale Holding out for a Hero soi taustalla, kun kaksi nuorukaista ottaa toisistaan mittaa traktoreilla.

Illan päättäjäksi varattiin Jannen paikelle roudaama Disco-kungfu-klassikko The Last Dragon jonka pääosissa pökkelöivät näyttelijän nimeä lähinnä halventaen taitelijanimet Taimak ja Vanity. En minäkään olisi kehdannut esiintyä omalla nimelläni. Kökköydessään elokuva oli kuitenkin uskomattoman vihdyttävä, ja The Adventures of Brisco County Jr. -sarjan ilmeikäs Julius Carry tekee "uskomattoman" roolisuorituksen kungfu-pahis Sho'nuffina, Harlemin shogunina.

Bonuksena viimeisen elokuvan välissä saimme nauttia 90-luvun alun suomalaisesta tv-mainonnasta. Simo Vaatehuoneelta ("Yli kolmen sadan Jan Stuart -paidat vain sata-kaks-ysi. Siis vain sata-kaks-ysi.") ja hänen halpa kopionsa olikohan se nyt "Timo Lohjalta" mainostamassa lasten Hugo-peikko College-asuja räjäyttivät tajunnan.

Maanantai 17.11.2003

40 tärkeintä elokuvaohjaajaa, juuri nyt

Kasan Jussi on löytänyt Guardianin listan tämän hetken 40 parhaasta elokuvaohjaajasta. Lista on harvinaisen kansainvälinen, laskin nopeasti, että sillä on 18 ei-anglista ohjaajaa. Kaikilla ohjaajilla on kuitenkin Guardianin mukaan parantamisen varaa, sillä kukaan ei saanut miltään arvosteltavalta ohjauksen osa-alueelta täysiä pisteitä. Listan ainoan 19/20 osa-arvosanan sai kärkisijaa pitävä David Lynch omaperäisyydestä. Siihen on vaikea väittää vastaan, vaikka haluaisikin. Minä en halua.


Makeaa mahan täydeltä

Nuorempana sitä kuvitteli, että jäätelön syömiseen ei voisi koskaan kyllästyä, ja vähän vanhempana...

Tiistai 18.11.2003

Animatrix

Poimin kotimatkalla Anttilan ale-hyllystä Animatrixin, ja ehdimmekin jo illalla katsoa siitä muutaman ensimmäisen lyhärin. Kaunista jälkeä, mutta sisällöllisesti aika lailla sitä samaa tyhjää huttua kuin itse elokuvatkin. Myönnetään kuitenkin, että The Final Flight of the Osiris -pätkää katsoessa unohdin hetkittäin katsovani animaatiota.

Televisiosarjoja

Loppuillan viihteeksi kelpasi Angelin uusin jakso. Parin todella erinomaisen jakson jälkeen tuntuu, että sarja ei pääse sittenkään tällä kaudella täyteen vauhtiin. Muutenkin viime viikot on elokuvien sijaan tullut tuijotettua enemmänkin tv-sarjoja. Enterprise nostaa lupaavasti päätään siitä suosta, johon se kolmannen kauden aluksi onnistui uppoamaan. Jeremiahin toinen kausi jäi pidemmälle tauolle, mikä on harmi, sillä olen huomannut odottavani tämän sarjan uusia jaksoja enemmän kuin mitään muuta audiovisuaalista viihdettä tällä hetkellä.

Dead Like Men katsominen jymähti pariin ensimmäiseen jaksoon, mutta lähinnä vain ajanpuutteen vuoksi. Ensimmäinen kausi on kuitenkin kovalevyllä jo lähes kokonaisuudessaan. Katsomista odottavat myös ensimmäinen kausi Amerikan Hannu Karposta, eli The Awful Truth with Michael Moore ja lupaava, Twin Peaks-henkiseksi kehuttu, HBO:n 12-osainen minisarja Carnivale, joka tulee katsomisvuoroon vasta kun olen saanut koko sarjan kasaan. Tässä vaiheessa jenkkitelevisiossa on esitetty vasta 10 jaksoa. Jossain vaiheessa pitäisi myös kahlata läpi Lexxin neljäs kausi, joka edellisissä näkemissämme jaksoissa alkoi jo parantaa tasoaan.

Sopranosin neljännen kauden missasimme Suomen televisiossa, joten kaipa sekin pitää jossain vaiheessa ladata verkosta tai odottaa, että joku ystävistä hankkii sen dvdeellä. Samaa odottavat myös Oz, Six Feet Under ja The Office toisista kausistaan eteenpäin.

Omaan dvd-hyllyyn on eksynyt viime aikoina lähinnä Red Dwarf, joka nyt viimeksi ilmestyneellä kolmannen kauden tuplalevyllään antoi jo viitteitä siitä ekselsiorista, johon tuo kaikkien aikojen hauskin scifi-komedia pääseen loistokkailla neljännellä ja viidennellä kaudellaan. Neljäs kausi ilmestyy ensi vuoden helmikuussa.

LotR:TTT (EE)

Ovat sitten menneet sössimään Lord of the Rings: The Two Towersin laajennetun painoksen skandinaavian julkaisun, joka on viivästnyt viikolla. Voi olla, että nyt pitää tilata Playstä juuri sopivasti tullirajan alle jäävä (Play on Jerseyn saarella, joka ei kuulu EU:n talousalueeseen) Britti-paketti kuutta euroa halvemmalla.

Keskiviikko 19.11.2003

Sarjakuvaa

Ja kas hauskaa, tällä viikolla ilmestyy uuden Transmetropolitanin lisäksi myös Strangers in Paradisen uusin kokooma-albumi. Täytynee piipahtaa lauantaina Fantsussa. Incallin kolmas albumi on juutunut jonnekkin (oletettavasti) tuotanto- ja sopimushelvetin syövereihin. Saman kustantajan Metabaronsistakin saisi ilmestyä jo seuraava albumi.


Kooky Kidz Korner

The National Rifleman's Association's Kooky Kidz Korner on parodiaa. The National Rifle Association's INSIGHTS (News for Young Shooters) ei ole.

CIA:lla on lasten sivut, FBI:lla on useammatkin lasten sivut, mutta että ATF:lläkin on.

Päivitys:NSA, Secret Service, DEA - ja hallnnon ulkopuolelta: KKK - just for kids.


Selviytyjät

Illan viihteen tarjoili meille WWE, Survivor Seriesin muodossa. Viihdepainia on ymmärtämättömälle yleisölle vaikea hehkuttaa, joten tyydyn vain toteamaan, että kokonaisuudessaan eventti oli parasta näkemääni viihdeurheilua, ja toinen illan 5 vastaan 5 -otteluista luultavasti paras koskaan näkemäni yksittäinen painiottelu.

Perjantai 21.11.2003
Päivän elokuva: One Hour Photo (2002, Mark Romanek)

Kommunikaation juhlaa

Ensituntumalta uusi leluni tuntuu entistä paremmalta älyluurilta. Muistia on enemmän, puhelimesta löytyy vakiona Opera ja XHTML-selain. 10 vuotta sitten en olisi ikinä uskonut, että vielä jonain päivänä pelaisin Doomia puhelimellani. Enkä varsinkaan, että puhelin pyörittää sitä nopeammin kuin silloinen "tehomyllyni".

Seuraavaksi tutustumislistalla on Commodore 64 -emulaattori. Lähes 20 vuotta sitten saadessani ensimmäisen tietokoneeni en varsinkaan osannut aavistaa pelaavani vielä joskus samoja pelejä puhelimessani, jossa on multituudeja enemmän laskutehoa. Silloin puhelin oli vielä eteisen pöydällä oleva valintakiekolla varsutettu useamman kilon kokoinen mötikkä.


Tunnin Kuva

Iltaviihteenä toimi One Hour Photo, jonka tarkkaan harkituista kuvakulmista kyllä näkee, että ohjaaja Mark Romanek tuntee myös valokuvauksen ja kuvasommittelun salat. Robin Williams tekee mainion roolisuorituksen - Insomnia ja tämä antavat odottaa, että miehen pitkä ura olisi saamassa vaihteeksi postitiivisen käänteen.

Elokuvassa oli kyllä eräs (juonen kannalta oleellinen, joten en viitsi sitä elokuvaa näkemättömille paljastaa) kohta, johon valokuvaajan silmäni tarttui ei pelkästään epäloogisuutena, vaan suoranaisena mahdottomuutena. Siitä hieman miinusta, mutta elokuva jäi selkeästi plussan puolelle. Valokuvausta harrastamattomille tästä virheestä ei taida olla pienintäkään haittaa.

Lauantai 22.11.2003

Lorem ipsum

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, vaikka kattokruunu tippuisi leikkijän päähän.

Sunnuntai 23.11.2003
Päivän elokuva: Battle Royale (2000, Kinji Fukasaku)

Ei huonoa omaatuntoa kuntosalivuoron väliin jättämisestä

Viikonlopun toinen urheilusuoritus tapahtui kantamalla laatikoita ja huonekaluja portaita ylös. Onneksi muutto oli hyvin organisoitu ja asunto vain kolmannessa kerroksessa. Mutta voi sitä tavaran määrää, joka yksiöön voi mahtua, kun oikein optimoidaan.

Muuton jälkeisen pizza-tuokion jälkeen koin Eddie Izzard -hetken - tarkoittaen tilannetta, josta mainittu lavakoomikko tekisi nerokasta komediaa eleineen ja ääniefekteineen. Malmilaisen pizzerian toiletissa oli käsipyyheannostelija, joka aktivoitiin heilauttamalla kättä laitteen edessä. viuh. Tämän jälkeen laite kauniisti sylkäisee (plop) sisuksistaaan arkin pehmeää paperia, joka imaisee (slurp) huokosiinsa käsiin jääneen ylimääräisen kosteuden. Mutta ei mennä asioiden edelle, sillä ensin paperi pitää repäistä (rips) laitteesta nopealla nykäisyllä.

Laitteen repäisyterissä oli kuitenkin jotain vikaa (vika ei missään tapauksessa voinut olla harjaantuneessa repäisykädessäni, sen tiedän). Zeniläisen harmonisen yhtäjaksoisen viuh plop rips slurp -liikeradan sijasta todellisuus muistutti pikemminkin ääniefektiensä osalta jotain seuraavan kaltaista. viuh plop "Vähänkö makeeta?" viuh viuh "Ai, sieltä ei tulekaan kuin yksi paperi kerrallaan." Rip-- "Perskutti" --ps viuh viuh plop R-- "No, hemskatti" --ips viuh plop R-- "Simpura" --ip-- --ps.

Tässä vaiheessa käteni olivat jo kuivat, mutta en antanut periksi, vaikka se zeniläinen tyyneys oli jo kadonnut saavuttamattomiin. viuh viuh viuh plop rip-- --ps. Olisin jatkanut pidempäänkin, mutta ystävät ja vaimo odottelivat, joten minun on kenties palattava paikalle paremmalla ajalla mielenkin tyhjentäneenä valmiina täydellisyyteen: viuh plop rips slurp

Ilta jatkui vielä elokuvan ja jäätelön merkeissä. Ensimmäinen valintamme oli Hero, mutta kun kyseinen levy ei suostunutkaan soittimessa kunnolla toimimaan (melkein ensimmäinen laatuaan viimeisen neljän vuoden ja yli 800 kokeillun levyn aikana), niin vaihdoimme hieman toisenlaiseen itämaiseen väkivaltaan. Battle Royale ei jättänyt kylmäksi ensimmäisellä katsomiskerrallaan, ja nyt nyt toisella katsomisella se oli kenties vielä parempi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan elokuva on ihastuttavan monimuotoinen päähenkilöittensä motiivien ja niiden osalta selittämättömyyden osalta. Kaikki elovalliset argumentit voi heittää romukoppaan lopetuksella: "japanilaisia teinityttöjä koulu-univormuissa, pyssyjä ja teräaseita". Elokuva on kuitenkin paljon, paljon enemmän.

Maanantai 24.11.2003
Päivän elokuva: 28 Days Later (2002, Dany Boyle)

Merkkipäivä

Neljä vuotta yhdessä. Kolme vuotta kihlautumisesta. Toinen hääpäivä.

Sanat eivät riitä.


Zombei

Kun hääpäivän pakolliset velvoitteet oli saatu taakse, rentouduimme sohvalle uudehkon englantilaisen zombie-tulkinnan 28 Days Later pariin. Elokuva oli tiukka, ja piti herkeämättä otteessaan. Nuoret, ja ainakin minulle tuntemattomat, näyttelijät tekivät erinomaista työtä ja pitivät elokuvan fokuksen ihmisissä ja ihmisyydessä. Muutenkin elokuva onnistui vakuuttamaan tarinankerronnalla halvan peloittelun sijasta.

Torstai 27.11.2003
Päivän elokuva: Dungeons & Dragons (2000, Courtney Solomon)

JÄVLA KANINER! GO TILL HELVETE!

Janne tarjosi meille saunaillan ja laatuviihdettä. Niitä ennen meidän oli kuitenkin pakko kärsiä Dungeons & Dragons. Hetkeksi elokuvan loppupuolella raskaat silmäluomeni pelastivat minut pahimilta hirvittävyyksiltä, mutta Jeremy Ironsin raivoisa ylinäytteleminen herätti minut tuskaisaan todellisuuteen. Ironsin on täytynyt olla henkilökohtaisen konkurssin partaalla suostuessaan tähän rooliin. Ainoa hyvä asia koko elokuvassa oli sinänsä viehättävä Zoe McClellan, mutta ei hänkään päässyt lähellekään saattamaan tätä ryönää edes keskinkertaiseksi. Navassani on kiinnostavampaa nöyhtää.

Koskapa saunavuoroon oli vielä vajaa tunti, niin viihdytimme itseämme parilla jaksolla Velipuolikuuta, ja jatkaessamme siitä, mihin Janne oli sarjassa jäänyt, osui kohdallemme pääsiäisjakso, jossa oli ihan kaikki. Oli Eesti reklaamitelevitsuunin Raivola Rysapoksu -mainos, oli perinteinen pääsiäishanukas nauruun kuolemaisillaan olevine näyttelijöineen, oli Balle Ramstedts Pankaka Show ja kaikkein tärkeimpänä Fakiiri Kronblom kertomassa mistä se punainen neilikka - rödä tulpanen oikeasti löytyy. Nämä on aivan pakko saada omaksi.

Perjantai 28.11.2003

Sarjakuvatäydennys

Kotimatka vei minut Fantsun kautta noutamaan viimein viikko sitten ilmestyneet Strangers in Paradisen ja Transmetropolitanin. Ensimmäinen on eräs kaikkien aikojen parhaista sarjakuvista ja ainakin upein kuvaus kahden ihmisen arjesta, jos siihen arkeen sattuu liittymään sivujuonena järjestäytynyt rikollisuus. Jälkimmäinen puolestaan on, kuten useasti sanottu, minun kirjoissani se paras tällä hetkellä ilmestyvä amerikkalainen sarjakuva. SiP on kolmannessatoista albumissaan, Transmetropolitan yhdeksännessään, mutta vielä kannattaa etsiä vanhat albumit käsiinsä - vaikkapa sitten juuri Fantasiapeleistä.

Lauantai 29.11.2003

Kokkarit

Lauantai-iltaan kuului partakoneen näyttäminen päänahalle ja cocktail-kutsut. Partakoneen kanssa oli lähes tulla itku, kun olin vetäissyt ensimmäisen raidan keskelle otsaani. Jumaleisson, mitä olen tekemässä? Hetken nirhimisen jälkeen näytin joko kukkotappelun tai vakavan sairauden läpikäyneeltä, mutta tasoittelun ja höyläviimeistelyn jälkeen lopputulos oli enemmän kuin siedettävä. (Hei, parturiblogausta.)

Illalla juhlistimme Jaakon syntymäpäiviä ja "uutta" asuntoa hienommissa merkeissä. Päivänsankarin pyynnöstä, Jaana-Mari ja minä suoritimme juhlien ikuistamisen polaroid-formaattiin. Onhan siinäkin kamerassa oma viehätyksensä, ja nimenomaan bilekäytössä kamera on ehdoton. Kirjahyllyyn ripotellut kuvat antavat tuntemattomillekin ihmisille helpon tavan avata keskustelu.

Sunnuntai 30.11.2003

Painiskelua

Lähdin kotiin Jaakon kokkareilta kaksi kaunista naista kainalossani, ja siitähän seurasi painia aamuyöllä, painia aamulla ja vielä lisää painia iltapäivälläkin. Amerikkalaista vapaapainia, höpsöt. Televisiosta.


Jäähyväiset formaatille

Tämä merkintä jää näillä näkymin tämän blogin viimeiseksi käsin ylläpidetyn version merkinnäksi. Huomisesta eteenpäin odottaa automatisoitu järjestelmä uudessa osoitteessa.