Elokuvia ja Valokuvia
...marjapuuroa villasukassa

Kolmas Linja ilta-auringossa

Jaana-Mari kuplamuovissa

Farkkupeppu!

Roskaa!

Jiituomas pilvissä

Bunkkeri

Itäväylä yöllä

Rahtikontteja

Moottoripyörä on moottoripyörä

Peilikuva irvistää

Tiistai 01.07.2003

Kesän jäätelöyllätys: oliivit?

Tämän vuoden virallinen kesäjäätelö on sitten löytynyt ja se on Carte D'Orin Crema di Mascarpone, johon on valittu juuri oikeat marjat, mutta jonka varsinainen salaisuus on Mascarpone-tuorejuusto. Ainoa visuaalinen haitta on päälle ripotellut pistaasi-pähkinän palaset, jotka näyttävät erehdyttävästi vihreän oliivin suikaleilta. Joka tapauksessa Mikin kanssa tuotteen hyväksi havaittuamme, en voinut vastustaa sen seireeninkutsua Valintatalon pakastealtaassa (mutta minä en olekaan Oulunkylän Odysseus, vaan Hakaniemen Herkules, kiitos Merten), ja hankin tänään jo toisen purkin tuota hävyttömän hintaista, mutta ah niin jumalaista maitotuotetta. Jos viime kesästä ja Valion Sitruuna-Lakritsijäätelöstä on mitään ennustettavissa, niin tämä tulee käymään kukkarolle.

Irc-keskustelu tänään

Anonyymi Ystävä: Mikäs tää on tämä tempaus mikä sulla on suunnitteilla?
Minä: Now, that would be telling ;-)


Kielikuvista

Jos Andrew Dice Clay voi Ford Fairlanessa sanoa valvoneensa koko yön syöden ruotsalaisia lihapullia, niin kaipa minä voin todeta nauttineeni tänään karjalanpaistista.

Ainiin, Millan ehdotuksesta asensin viimein Trillianin. Jos joku tuttu haluaa suoraviestiä, niin se onnistuu ainakin Yahoon palvelun kautta. Handle toimitetaan eri pyynnöstä.

Keskiviikko 02.07.2003
Päivän elokuvat: The Producers (1968, Mel Brooks) ja Cabaret (1972, Bob Fosse)

Minua ei pitäisi laskea alennusmyynteihin

Anntilan dvd-alesta tarttui mukaan "vain" yhdeksän elokuvaa, ei sen enempää. Toisaalta Rowan Atkinson - Live! ei ole varsinaisesti elokuva, toisaalta puolestaan Jaana-Mari lupasi käydä poimimassa vielä sen Merlinin tekijätiimin version Alice in Wonderlandista. Se tekee jo kymmenen leffaa. Mukaan tarttui myös Don Quixote, tai Donkki Hot, niin kuin meillä päin on tapana sanoa, pääosissaan John Lithgow ja Bob Hoskins. Siihen kun lisää kaksi Bruce Leen klassikkoa ja viiden elokuvan Pölösboxin (todellakin kirjoitettuna äksällä), niin saalis on kasassa. Noista Pölösen elokuvista en edes ollut nähnyt ensimmäistäkään, joten 28 euron sjoitus ei ollut mittava, kun ovat kuulemma hyviäkin vielä.

Bruce Leen elokuvien kanssa sen sijaan saa olla tarkkana mitä saa, kun hankki elokuvaa sen englanninkielisen nimen perusteella. Esimerkiksi erinomaisena pidettyä ostamaani Fist of Furyä (Jing wu men) (jonka myöhäisempi Jet Li -versio on ainakin oikein hyvä) ei pidä sotkea vuotta aikaisempaan selvästi heikompaan Fists of Furyyn (Tan shan da xiong), vaikka tämä parempi samalla monikollisella nimellä eräissä maailman kolkissa tunnetaankin. Jälkimmäisen tunnetumpi nimi on The Big Boss tai China Mountain Big Brother (Hong Kong) tai Fists of Glory (Eurooppa). Paremmallakin on nimiä kuin rakkaalla lapsella ikään: The Chinese Connection (tulihan se teattreihin vuosi The French Connectionin jälkeen), nuo kaksi jo mainittua, ja The Iron Hand sekä School For Chivalry. Toisella ostamallani, The Way of the Dragonilla, on silläkin ainakin neljä englanninkielistä nimeä, kuten suurimmalla osalla Bruce Leen elokuvista.

Hauskana yksityikohtana mainittakoon, että nyt minulla on kolmella eri levyllä ZAZ-tiimin parodiaelokuva A Fistful of Yen, sillä se on sisällytetty molempien nyt ostamieni levyjen ekstroihin ja tietenkin minulla oli jo aieemin The Kentucky Fried Movie, jonka osana tuo alunperin ilmestyi.

Natseja ja show-maailmaa

Illan Classic Nitessa katsottiin 60-70-lukujen vaihteesta kaksi natsismia ja show-bisnestä sivuavaa elokuvaa. Brooksin The Producers on aina ollut mielestäni eräs ohjaajan parhaita, vaikka todellinen nerous leimahtikin vasta vuonna 1974 Blazing Saddlesin ja Young Frankensteinin myötä. Nyt kuitenkin havaitsin ajan kultaavan muistot. Elokuvan keskivaiheen musikaalin tuotanto- ja esitysvaiheet ovat edelleen Brooksia hulvattomimmillaan. "Don't be stupid be a smartie, come and join the Nazi party". Dick Shawn Hitleriä esittävänä Lorenzo St. Dubois (LSD kavereille) on aivan loistava. Mutta siitäkin huolimatta en voi täysin ohittaa sitä, että elokuvan alku on melko tylsä ja loppu läsähtää kuin pannukakku. Kokonaisuutena nuo muutamat ylivertaiset kohtaukset kantavat kuitenkin hyvin pitkälle.

Cabaret'lta en sen sijaan osannut odottaa juurikaan mitään, joten se pääsi yllättämään positiivisesti. Michael York on toki tuon aikakauden lempinäyttelijöitäni omalla kuivankoomisella tyylillään, mutta elokuvan todellinen valopilkku oli tietenkin Joel Grey seremoniamestarin roolissaan. Värisyttävin kohtaus oli varmaankin korostetun arjalaisen Hitler-jugend-nuorukaisen esittämä isänmaallinen hymni. Yhtäkkiä se, miten helppoa propagandaan on upota, konkretisoitui pelottavalla tavalla.

Torstai 03.07.2003

Riemujen riemu, joulujen joulu

From: orders@amazon.co.uk
To: Henri Block
Subject:Your Amazon.co.uk order has dispatched

Paketti on siis matkalla yhden välipysähdyksen (Amazon.uk ei toimita kallista elektroniikkaa kuin Englantiin ja Irlantiin) kautta tännepäin. Arvioitu saapumishetki on joskus ensi viikon loppupuolella, eli juuri sopivasti kesäloman loppuessa. Toisaalta, säästinpähän kuitenkin juuri 500 euroa halvimpaan Suomen hintaan verrattuna. Ja Canonin euroopanlaajuinen takuu varmistaa, että takuuhuolto pelaa Suomessakin.

Ja nyt seuraavaksi Powershot.comiin hakemaan manuaali pdf-muodossa (184 sivua), jotta kamerasta saa kaiken hyödyn, heti kun se saapuu.


Hakusana-boogie

Satuinpa eilen illalla pitkästä aikaa luomaan katseeni hakusana-trackeriini, arvattavin seuraamuksin. En tiedä liittyvätkö kesäleski huumori ja viisaudenhampaiden poisto jotenkin olennaisesti toisiinsa, mutta miesten ja naisten sukuelimet ovat aina suosittu haun kohde, aiemmin niitä on vain haettu hieman alatyylisemmin termein.

Suurinta hämmennystä herätti kuitenkin useampi vähän ajan sisään tullut haku sanoilla kultin alastonkuvat. Googlen mukaan olen alan paras ja ainoa auktoriteetti. Vaimoni alastonkuvat kiinnostavat myös säännöllisesti. Valitettavasti niitä ei Internetissä nähdä. MATRIX PORNO voisi sen sijaan olla ihan mielenkiintoista, mutta suhtaudun kovin suurella epäluulolla siihen, että pornoelokuviin saataisiin koskaan sellaista budjettia tai että mainstreamissa uskallettaisiin koskaan tehdä oikeaa pornoa. Toivoa toki saattaa.

Blogosfääri

Pinserin listalla on näköjään sitten 335 blogia, ja nyt ensimmäistä kertaa, kun Päivän Pamaukseni uutuudet-osioon on ilmestynyt 14 uutta blogia, alkaa olla sellainen tilanne, että en jaksa kahlata läpi edes uutukaisia, vaan luotan siihen, että jos sieltä jotain lukemisen arvoista löytyy, niin joku siihen joskus linkittää ja sitä kautta löydän jyvät akanoista. Toisaalta sain juuri ajatuksen Viihdyttävästä Ohjelmanumerosta™.

Palaset loksahtelevat ja näyttää siltä, että ensi keskiviikkona pyrskähtää. Mihinköhän sitä on taas yön pimeinä tunteina itsensä kietonut? Koskapa hullu ajatus on kuitenkin tuntunut vielä koko tämän viikon ajan toteuttamiskelpoiselta, niin pakko kai siihen on ryhtyä, ettei aivan keski-ikäistyisi. Osalliset tuntevat pelonsekaista hämmennystä. Ja kuten Janne sanoo: You should, too..

Itse sanoisin: "Anything worth doing, is worth overdoing".

Perjantai 04.07.2003
Päivän elokuva: Charlie's Angels: Full Throttle (2003, McG)

Oujes!

Aamulla istuskellessani koneella, suoraviestintäsoftani piippasi ja Milla arvuutteli kuka oli juuri soittanut hänen ovikelloaan. Ja sehän oli kuin olikin ollut Postman Pat (in association with Amazon.co.uk), joka toimitti uutukaisen kameramme Millan hellään hoivaan. Milla ei kauaa aikaillut, vaan tarkistettuaan, että paketti sisälsi kaiken luvatun, kiikutti tavarat postiin. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme pelata varman päälle: paketti tulee pikapostina ja vakuutettuna koko arvostaan. Loppujen lopuksi 35 euron säästäminen tässä vaiheessa olisi ollut turha riski ja sitä paitsi näin saamme uuden kameran käsiimme jo kesäloman viimeisen viikon aluksi heti maanantaina. Sanoinko jo? OUJES!


Elokuvia

Aamupäivällä Suomen postikusti puolestaan pudotti postiluukusta jotain mielenkiintoista. Minulla on nyt dvd-elokuvia 23 maasta. Uusin tulokas oli Intia ja elokuva kolme- ja puolituntinen krikettimusikaalieepos Lagaan.

Illalla kävimme puolestaan katsomassa Suvin kanssa Charlie's Angels: Full Throttlen, joka oli kyllä niin kesäelokuva, ettei mitään puuttunut. Oli kauniita naisia tiukoissa vaatteissa, näyttäviä taistelukohtauksia, ja halpaa huumoria, siis todella halpaa huumoria. Koko jutun katsoi läpi ihan mielikseen, mutta auta armias, jos muistan elokuvasta yhtään mitään huomenna.

Lauantai 05.07.2003
Päivän elokuva: Lagaan (2001, Ashutosh Gowariker)

Eutanasiaa projektille

Tänään puoliltapäiviltä herätessäni totesin sen, mitä olin jo aiemmin pelännyt. Oma terveys ei kestäisi suunniteltua projektia, joten sille oli pakko antaa kirvestä. Syvät pahoitteluni niille, jotka ehdin jo projektiin sitoa, ja niille jotka uteliaina odottivat mitä tuleman pitää. Lainaktakseni John Colicosin alkupreäisessä Star Trekissä kuolemattomaksi tekemää ensimmäistä koskaan nähtyä klingonikapteenia Koria: "For shame, Captain. It would have been glorious.".

Ilma oli kaunis kuin morsian ja morsian kaunis kuin ilma

Sää suosi ja iltapäivällä oli suorastaan täydellinen ilma kauniisiin hääkuviin. Jaana-Mari ja minä vietimme pari tuntia laukoen reilut kaksisataa kuvaa hääparista, ja sen vähän mitä Jaana-Marin käyttämän digikameran ruudulta ehdimme nähdä, kuvista on tulossa taas kerran erittäin onnistunut setti. Uskallan suositella Villa Elfvikin ympäristöä kaikille tuleville hääpareille kuvausspaikaksi.

Krikettieepos

Yleensä urheiluelokuvat eivät vangitse sieluani. 1800-luvun lopun intiaan sijoittuva krikettielokuva Lagaan oli ihastuttava poikkeus joukossa. Intialaiset hallitsevat melodraaman taidon kuten Hollywoodissa ei olla sitä hallittu enää vuosikymmeniin. Vaikka juonen ja peli lopputulos oli alausta asti päivänselvä, oli elokuva rakennettu niin, että katsoja jännitti ottelua ja sen sivujuonia alun harjoitteluvaiheesta loppuun. Tanssia ja laulua tässä oli vähemmän kuin aieemin näkemässäni Kabhi Kushi Kabhie Ghamissa, eikä melodraamakaan ollut aivan yhtä alleviivattua ja painokasta. Hieno elokuva kaikenkaikkiaan kuitenkin.

Sunnuntai 06.07.2003
Päivän elokuva: Psycho Beach Party (2000, Robert Lee King)

Valokuvanäyttelyitä

Piipahdimme Jaana-Marin kanssa Tennispalatsin taidemuseossa tarkistamassa Teuvo Tulion elokuviin liittyvän valokuvanäyttelyn, joka oli sitä itseään: upean tunnelmallisia mustavalkoisia valokuvia täynnä melodramaattista paatosta ja elämäntuskaa. Mieleenpainuvimmaksi kuvaksi minulle jäi nuori Åke Lindman oviaukossa puukkokourassaan ja tuskaisen vihan palo silmissään. Siinä kuvassa oli kaikki kohdallaan. Ikäväksemme taidemuseon henkilökuntakaan ei osannut kertoa ottiko Tulio stillinsä itse, vai olivatko ne kenties suoraan elokuvan filmiltä suurennettuja.

The Misfits elokuvan kuvausten aikana nimekkäät kuvaajat joukossaan mm. Henri Cartier-Bresson keskittyivät dokumentoimaan kulissien takaista maailmaa, ja muutamat kuvat Marilynistä ja Arthur Milleristä olivatkin niin hyviä, että niskakarvat nousivat pystyyn niistä välittyvästä jännittyneestä tunnelmasta. Joskus mustavalkoisessa valokuvassa musta on mustempaa kuin yleensä.

Museon kolmas näyttely esitteli jonkun norjalaisen kuvaajan lähikuvia ihmiskehosta. Yhtä napakuvaa lukuunottamatta kuvat olivat silkkaa kräppiä ilman oivalluksen häivääkään, elikkä sontaa, kuten meilläpäin toisinaan sanotaan. Pelkkä lähikuvan suurentaminne museon seinälle ei tee siitä taidetta.

Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta

Hikistä ja kosteaa hommaa, mutta tähänhän voisi vaikka tottua.

Psykopaattien rantajuhlat

Valitsimme iltaviihteeksi surfari- ja teinikauhuleffoja parodioivan Psycho Beach Partyn, jonka tähdistöön kuuluivat mm. Buffyn Nicholas Brendon, Six Feet Underin Lauren Ambrose ja Dharma & Gregin Thomas Gibson. Elokuvassa oli hauskat hetkensä ja jakautuneesta mielestä otettiin paljon, joskaan ei kaikkea, irti. Potin korjasi kuitenkin elokuvayhtiönsä tuotantoporaasta pakoileva, kovin Marilynmäisesti hönkäilevä, b-leffatähtönen.

Maanantai 07.07.2003

Kusteljooni polkee

Ehdin jo soittaa postin tädille, että missä kamera viipyy ja saako sen vielä tänään hakea jostain, mutta siinä samassa ovikello pirahtikin ja Keltaisen Kuljetuksen lähetti toimitti kameran kello 14:25, jolloin Blockin perhe siirtyi virallisesti digiaikaan. Kameran akku piti toki ladata ja Jaana-Marin tälläytyä ennen kuin ensimmäinen virallinen kuva saatiin otettua exif-tiedon mukaan 16:25. Setin viides kuva on tuolla vasemmassa yläkulmassa. Jaana-Mari kietoutui historiallisia ensimmäisiä kuvia varten Millan oivaltavasti Jaana-Marin kynsilakkaan sävy sävyyn sopivaksi valitsemaan vihreää kuplamuoviin, jolla hän uudelleenlähettämänsä kameran oli suojannut.

Sen jälkeen on kameraan tutustuttukin urakalla. On katsottu kuvia televisiosta, on otettu panoramakuvaa keittiössä ja kasattu sitä PhotoStitch-ohjelmalla, on ulkoilutettu kameraa Kaisaniemenlahdella ja bongattu sekä pimuja että auringonsäteitä puiden lehvistön lävitse Kaupunginteatterin puistossa. Satakunta kuvaa myöhemmin minulla alkaa olla jo alustava käsitys siitä mihin kameralla pystyy ja sillähän pystyy. Pelkoni piakkoin eteentulevasta laajakulmalinssin hankinnasta saattaa tosin osoittautua oikeutetuksi. 28-millisen muutuessa 45-milliseksi, täytyy ottaa aika monta askelta taaksepäin, jotta saa samat asiat kuvaan kuin ennen. Plussapuoli on tietenkin se, että linssin tirkistelypää muuttuu 135-millisestä 216-milliseksi.

Imelda on nimesi

Jaana-Mari otti tänään urakakseen laskea kaikki huoneistostamme löytyvät kenkänsä. Järjestimme aiheesta leikkimielisen kilpailun kavereille, joiden kanssa olimme tänään puheissa. Ja ninhän siinä kävi, että juuri kun luulimme Mikin voittaneen täsmälleen oikeaan osuneella arvauksella, Jaana-Mari löytää vaatehuoneesta vielä kaksi muovikassillista kenkiä, ja näin ollen minun arvaukseni 127 parista heitti vain yhdellä, joten kaikeksi onneksi minä saan SEN palkinnon. Rakkaalla vaimollani on siis 128 paria kenkiä, mutta tilanne pahenee viikko viikolta. Nyt nuo kaikki kengät ovat olohuoneemme lattialla, sillä Jaana-Mari aikoo kuvata huomenna joka parin.


Kiusaamme Jaakkoa

Jaakko sai illalla nauttia ensimmäisen päivän valokuvasadostamme. Otimme kameran ja piuhan mukaan; Jaakon suuresta televisiosta oli kuvia leppoista esitellä. Olo oli kuin Afrikanmatkan diashowta katsellessa. Ei sillä, että Afrikassa koskaan olisin ollut, mutta matkadiashowthan ovat legendaarisen puuduttavia ulkopuolisille. Jaakko oli toki kohtelias, ja hymähteli lähes kiinnostuneena vouhotuksellemme.

Tiistai 08.07.2003
Päivän elokuva: Rock Star (2001, Stephen Herek)

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Jaana-Mari on pääsyt tänään projektinsa toiseen vaiheeseen, eli kenkien kuvaamiseen. Salama vilkkui olohuoneessamme siihen tahtiin, ettei kestänyt tuntiakaan, kun siihen jo piti vaihtaa paristot. Kaikki kengät saatiin kuitenkin kuvatuksi ja seuraava vaihe lieneekin sitten jalkineiden arkistointi xml-tiedostoon, josta voi vääntää kenkiä esittelevät webbisivut. Tuo viimeinen vaihe on minun heiniäni.

Niille, jotka eivät usko, että 128 paria kenkiä on aivan tajuttoman paljon (varsinkin pieneen 64 neliön kaksioon), tallensin hieman kuvallista todistusaineistoa valokuvasivuilleni ja hautasin vaimoni kenkien alle. Oppiipahan olemaan. (En kyllä oikeasti usko, että oppii.)

Valokuvia, valokuvia, valokuvia

Iltakävelyllä tuli vielä napsittua joukko kuvia ja katsastettua yksi kuvauspaikka tulevia sessioita varten. Samalla pääsin testaamaan uutta salamankäyttötekniikkaa, jota varmasti tulen hyödyntämään jossain tulevassa sessiossa tehokeinona, mutta valitettavasti nyt oli vielä sen verran valoisaa, että kokeilut jäivät vain kokeiluiksi vailla konkreettisia esimerkkejä. Kahden päivän jälkeen kameran laskuri näyttää 424 kuvaa, johon suurin syy lienee, se että meillä on vain yksi akku, jota kuitenkin pitää aina välillä ladata. Vara-akkua etsiessäni törmäsin taas hintaeroihin. Canonin akku Suomessa: 130 euroa, Canonin akku Saksassa: 80 euroa ja yhteesopiva akku Englannissa: 33 euroa. Akut eivät tietenkään ole täysin vertailukelpoisia, mutta ainakin tiedän, ettei minun tarvitse varavirtalähteestä pulittää lähemmäs 800 vanhaa markkaa.

Sinne valokuvasivuille tuli aiemmin päivällä päivitettyä setti maaliskuussa ottamiani kissakuvia. Myös Jaana-Marin valokuvasivuilla on kuvia tuosta samasta sessiosta.


... ja elokuvia

Iltayön elokuva oli Judas Priest -vaikutteinen Rock Star, joka oli oikein viihdyttävä. Elokuva raapaisi vain pintaa ollakseen todellinen rock-elämän, tai pikatähteyden kirojen kuvaus, mutta musiikki oli kasaria, vaatteet olivat kasaria, hiukset olivat kovin kasaria ja juoni pysyi kasassa. Kyllä tämän oikein mileikseen katseli. Tiukempaa draamaa haluaville on sitten Almost Famous.

Hmmmm... kello on jo puoli kolme. Miten minä aina lomalla vajoan tähän "puolilta päiviltä ylös, ja neljältä nukkumaan" -elämään. Oliskohan minussa sittenkin vähän Rockistaran vikaa?

Keskiviikko 09.07.2003

Kammottavaa paskaa

Olen tainut ennenkin manita, että noin viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole jättänyt kesken kuin suunnilleen kymmenkunta elokuvaa, jotka ovat vai olleet niin hirveätä roskaa, ettei niitä pitäisi näyttää kenellekään. Yleensä elokuvilla on jokin pelastava ominaisuus, jonka ansiosta se kannattaa sinnitellä loppuun, vaikka sitten vain hyvällä omatunnolla todetakseen, että kylläpä oli huono elokuva. Tai siinä toivossa, että elokuva ensimmäisen puolen tunnin jälkeen paranee. Tänään törmäsin uuteen tulokkaaseen tälle harvojen valittujen listalle. Brittiläinen, tv-tuotantona tehty, Alice in Wonderland oli niin abysmaalista paskaa, etten käsitä, miten sellaisella näyttelijäkaartilla on voitu upota niin syvälle suohon. Liisaa esittävä lapsinäyttelijä on kaiken arvostelun alapuolella, sovitettu käsikirjoitus on käsittämättömän surkea ja kuten sanottua, muutoin loistavat näyttelijät varmasti häpeävät silmät päästään osallistuttuaan moiseen ryönään. Minulle riitti puoli tuntia, Jaana-Mari sinnitteli loppuun asti ja kertoi, ettei laatu muuttunut miksikään. Ei enää tämmöistä. Ei ikinä.

Kameran laskuri näyttää...

Iltayöstä innostuimme vielä kuvaamaan toisiamme, ja nyt kun kamera on ollut meillä kolmisen päivää, niin kuvia on räiskitty reilut 700. En muista koska olisin viimeksi ollut yhtä innostunut jostakin. Viikonlopuksi on jo suunnitteilla kuvasessio, jossa muistikortit joutuvat koville. Tätä menoa täytyy pian etsiä toista kovalevyä, ja mahdollisesti sille X's Drive-koteloa.


Luvassa hassuja linkkejä

Aina silloin tällöin minäkin törmään verkkkoa kahlatessani linkkeihin, jotka vain täytyy jakaa muiden kanssa. Tätä tarkoitusta varten muutamakin kaveripiirin postituslista, mutta olen jo jonkin aikaa harkinnut, että parhaat niistä voisi blogata, kun minulla kerran blogi on. Tällaisia täysin itsetarkoituksellisia linkkiesittelyitä varten minulla on nyt oma tyylinsä, jotta ne erottuisivat varsinaisesta verkkopäiväkirjan pidosta. Katsotaan miten aiheet tasapainottuvat.

Ensimmäisenä esimerkkinä saa luvan toimia, Jannen jo mainitsema, Sensible Erectionista löytämäni Matrixin bullet timea simuloiva teatteriesitys. Väittävät, että kyseessä on joko kohtaus elokuvasta Ping Pong, tai osa Japanilaista jokavuotista showta, jossa on tarkoitus esittää aktiviteetteja uudessa valossa. Kuka tietää, kenties molempia.

Perjantai 11.07.2003

Viimeinen lomapäivä

Iltapäivällä oli pakko päästä ulos kävelemään, vaikka kuinka taivas tihkui märkyyttä. Kamera kaulassa tietenkin suuntasin metrolla itään, ja etsin mielenkiintoista kuvattavaa. Löysinkin jatkoa pari päivää sitten kuvaamalleni aiheelle, ja nyt onnistuneita kuvia on kasassa jo pienen gallerian verran, joten yöllä täytynee taas päivittää valokuvasivuja. Sillä välillä kutkutan pupillejanne vaimoni tiukkaan farkkukankaaseen verhotulla takamuksella. Tulkintani aiheesta on tavallista taiteellisempi. Katsokaa sivun vasempaan ylänurkkaan.


Uusi galleria

Nyt se lupailemani uusi galleria on sitten valokuvasivuilla. Tällä kohteena hieman karummat aiheet, eli roskalavat ympäri Helsinkiä. Sinänsä yllättävän kiehtova aihe, johon saatan palata vielä joskus toistekin, mutta tuskin aivan samalla ajatuksella. Huomiselle sessiollekin on löytynyt alustava paikka. Pidämme sormet ristissä, jotta säät suosisivat.

Monollittisten entiteettien vastaisku

Tämä on sitten se kauan viivästynyt puffi. Kaikki tuttavat jo varmasti lukevat Fabulaa, mutta niittä muutamia muita säännöllisiä kävijöitä kehoitan klikkaamaan edellä olevaa linkkiä. Jaakko ja Hakkis ovat ystävistäni monella tavalla fiksuimpia ja valveutuneimpia, he kirjoittavat asiaa ja kirjoittavat hyvin. Tämä ei tietenkään estä heitä kirjoittamasta samalla väkevyydellä myös elämän ihanista turhanpäiväisyyksistä. Toverukset myös jakavat kanssani rakkauden elokuviin.

Now, you know what I want.

Blogstop

Blogstop on ryhmäblogi tai kilpailu, jossa yksi postaus koostuu lauseesta, jonka viimeisen sanan kirjaimet muodostavat akronyymin seuraavan blogaajan lauseelle. Tulokset ovat usein huvittavia ja näppäriä sanaleikkejä.

... YOUTHS -> You ogre! Unhand that hefty SEAMSTRESS! -> Sex enthusiast appreciates masturbation, soothing tension, releasing excessively surpressed STIFFNESS -> Seeing tourists isn't fantastically fascinating, nevertheless, everyday, sightings SURFACE. -> jne.

Lauantai 12.07.2003

Valokuvasessio

Illan kuvaussessiossa otettiin vajaat 300 kuvaa, punk-industrial-hengessä vanhan linnoituksen raunioissa ja iltahämärässä merenrantakalliolla tuulen tuivertaessa hiuksissa ja pilvien tuodessa uhkaa taivaalle. Kertakaikkisen pakanallista menoa ja monet kuvista kelpaisivat minkä tahansa kovempaa goottirokkia soittavan yhtyeen levynkansiksi tai julisteiksi. Parhaiksi kuviksi saattavat kuitenkin muodostua linnoituksen bunkkerissa, lähes pimeässä ilman salamaa, rakeisella iso-asetuksella ja pienellä syvätarkkuudella otetut fiilistelykuvat.

En muista että koskaan olisin ottanut noin paljon kuvia, joihin olisin ollut tyytyväinen. Enkä niin paljoa kuvia, jotka saavat jälkikäteenkin henkeni salpautumaan ajatuksesta "otinko minä tuon?". Onnistumisprosentti oli häkellyttävä. Taitaa olla niin, että kun olen filmillä maksanut oppirahani, niin olen myös oppinut yrittämään jokaisella laukaisimen painalluksella hyvää kuvaa. Ja kuin sattuman kaupalla sain vielä Itäväylää kotiin palatessamme kaupan päälle neljännenkin setin kuvia, joista lienee yhdeksi galleriaksi.

Aiemmin päivällä saamamme kuvat viikon takaisesta hääkuvauksesta onnistuivat myös yli odotusten, jotka olivat ensimmäisen rullan jälkeen hieman laskeneet. Nämä varjossa otetut kuvat olivat huomattavasti luonnollisempia. Ilmainen vinkki aloitteleville hääkuvaajille: älkää viekö hääparia pilvettömältä taivaalta porottavan auringon alle, vaikka kuinka olisi kaunis kaislaranta. Siristävät silmät eivät ole vaivan arvoisia.

Maanantai 14.07.2003

Työn raskaan raataja

Ja eikös käykin niin, että kun kolmen viikon kesälomani päättyy, niin heti ensimmäisenä päivänä alkaa kesän ensimmäinen varsinainen hellekausi. Terveisiä vaan kaikille rantaelämää viettäville. Minäkin olisin siellä mieluusti vaimoni ja kameramme kanssa.

Suosituimmat googletukset

Heinäkuun kesähääbuumi, on tuonnut sivuilleni kymmeniä ihmisiä hakusanalla hääpuhe, mutta vielä suuremman ryntäyksen ovat aiheuttaneet vaimoni alastonkuvat, jollaisia ei vieläkään laiteta nettiin, yleisön lukuisista pyynnöistä huolimatta. Silti sanoilla on tultu sivuille lähes 150 kertaa, sinä aikana kun seurantaskriptini on napannut vajaat 6000 käyntiä, joista suunnilleen puolet tulevat hakukoneista. Hääpuheet ovat tuonneet noin 40 lukijaa ja uutena suosikkina ainakin parikymmentä ihmistä on etsinyt viime aikoina prinsessa madeline alasti. Noin kymmenelle on kelvannut muutkin prinsessat: alastonkuva prinsessa. Jostain syystä nimenomaan mbnetin saitilta pitäisi löytyä myös kotipornokuvia, tai ainakin niin kuvittelevat ne 34 hakusanojen site:koti.mbnet.fi koti porno kuvia. Viime aikojen sympaattisimmista hauista vastaavat sankarit hakusanoilla siilinpoikanen, hanuri video ja pukeudu mustaan.

Napster: Bad

Aikanaan legendaarisella napster bad -animaatiolla kylkeni naurusta reväyttänyt Camp Chaos jatkaa mp3-teemaa: Sue all the world. Sarjassa näyttää olevan kymmenkunta muutakin enemmän tai vähemmän yhtälailla hupaisaa animaatiota.

Tiistai 15.07.2003

Seuraa lapsille sopimatonta kielenkäyttöä...

En muista koska viimeksi sappeni olisi kiuhunut yli näin pahasti. Vihani kohteena on vieläpä aivan kuvitteellinen henkilö, joka saattaa ehkä joskus tulevaisuudessa osoittautua todelliseksi, tai sitten ei. Koskapa maailma on kuitenkin täynnä tämän (toistan vielä) kuvitteellisen henkilön kaltaisia kusipäitä, niin haluan sanoa heille: menkää saatanat itseenne, kasvakaa ihmisinä ja opeltelkaa sisäistämään mikä on oleellista. Se, että jokin ei mahdu teidän pieneen maailmaanne, ei ...

Ei helvetti, kaikki pitää miettiä uudestaan.

Kill Bill, volumes I&II?

Amerikasta kuuluu kummia. Tarantinon uuden, vesi kielellä odotetun, Kill Billin ensimmäinen raakaversio olisi osapuilleen 200 minuuttia pitkä. Tuotantoyhtiö Miramax pelkää katsojien puuduttavan takamuksensa penkkiin (ja kaiken totuuden nimissä 3,5 tuntia ilman väliaikaa on melkoinen rupeama) ja haluaa jakaa elokuvan kahteen osaan. Omasta mielestäni tämä olisi kuitenkin tässä vaiheessa silkkaa iditotismia, ja luultavasti pilaisi elokuvan, joka on (oletettavasti) kirjoitettu yhdeksi yhtenäiseksi tarinaksi. Toisaalta Miramax saisi kaksinkertaiset lipputulot. Alan ymmärtää. Minä puolestani taidan odotella ohjaajan vision mukaista dvd:tä. Huhut ovat kuitenkin huhuja, joten ei tässä vielä mitään ole kiveen kirjoitettu. (Lähteenä: Dark Horizons, joka puolestaan siteeraa Entertainment Weeklyä ja näyttelijä David Carradinea.

Pedro

Anttilassa eilen piipahtaessani havaitsin, että dvd-hyllystä olisi löytynyt Almodóvar-boksi, jossa on elokuvat Todo sobre mi madre, Kika, Habla con ella ja Carne tremula, eikä hintaa ollut kuin 60 euroa, eli 15 per leffa. Minun ongelmani (aina mulla on ongelmia) on se, että hyllystäni löytyy jo kaksi noista leffoista. Toisaalta Habla con ella yksinään maksaa 27 euroa, ja Playssäkin vielä 22 eukkua. Kikaa ei taida olla Suomessa tai Englannissa muussa muodossa julkaistukaan. Tämän boksin versio on tosin raiskattu televisio-kuvasuhteeseen alkuperäisestä 1:1.85:stä, kuten Brittiversio Matadoristakin (alkuperäinen 1:1.66, IMDb:n mukaan). Saksan Amazonista löytyisi suhteellisen halpa laajakangasversio Kikasta, mutta sen ainoa ääniraita on sivun mukaan saksankielinen. Pitänee tutustua, josko espanjalaisiin kiekkoihin olisi lisätty englanninkieliset tekstit.

Vähän liian pitkälle...

... huonossa maussa menevät nämä jenkit, jotka järjestävät Nevadan autiomaassa metsästysretkiä, joissa metsämiehet saavat jahdata värikuulapyssyillä alastomia naisia. HuntingForBambi.com. Kieltäydyn suosittelemasta edes vihabloggaajille. (Lisäys: tietyllä fetisistisellä asenteella suostuisin asian ymmärtämään ja hyväksymäänkin, mutta pelkäänpä pahoin, että nämä metsämiehet ovat seksuaalisten konossöörien sijasta pelkästään misogynistisiä punaniskapaskiaisia, joiden motiivina on eksploitaatio.)

Keskiviikko 16.07.2003
Assault on Precinct 13 (1976, John Carpenter)

Kateus

Ulkona on hellelukemat, minä istun toimistolla lukemassa konsepteja projektista, johon liityn huomenna. Samaan aikaan Jaana-Mari on kameran kanssa Lintsillä. Olen vain ihan vähän kateellinen. Noh, ainakin toimistomme on hyvin ilmastoitu. Töistä poistuessa on kuin saunaan astuisi.

Korvissa sirisee ja kädet tärisevät

Tietokone osoittaa prakaamisen merkkejä. Kovalevy pitää mekkalaa ja tärisyttää työpöytää sen verran, että sen huomaa ja kun sen kerran huomaa, niin siihen kiinnittää huomion ja se alkaa häiritsemään. Sirinään sentään löytyi ratkaisu Windowsin äänenhallinnasta, kun ensin olin ominaisuuksien kautta kaivanut kaikki mahdolliset säädöt näkyviin, ja yrittänyt vuorotellen mykistää eri äänilähteitä. Kuulokesirinän lähteeksi osoittautui olematon Surround-keskikaiutin. Anna mun kaikki kestää.


Illan elokuvaksi...

valittiin kauan hyllyssä maannut John Carpenterin Assault on Precinct 13, jonka minä olin nähnyt joskus vajaat kymmenen vuotta sitten aiemminkin. Elokuvan juonessa on muutama aivan käsittämätön typeryys, eivätkä näyttelijät ole varsinaisia mestareita sanan missään merkityksessä, mutta niinä hetkinä kun elokuva toimii, siihen on saatu latausta ja tunnelmaa kuin jännittyneeseen viulunkieleen.

Torstai 17.07.2003
Päivän elokuva: Onnen maa (1993, Markku Pölönen)

"Voi vittu! Valvontakamera!

Tämä minullekin tuttu lausahdus lienee ollut mielessä sillä sankarilla, joka tänne Googlesta päätyi hakusanoilla valvontakamera vittu. Vaihtoehtojakin tietysti on. Toinen googelinkäyttäj on eksynyt sivuille termillä rituaali alasti. Sattuneesta syystä tämä kiinnostaisi minuakin juuri nyt, sillä viikonlopuksi olisi taas suunnitteilla pakana-aiheinen valokuvasessio. Ja varmasti niiden valvontakameroiden ulottumattomissa.


Rent-a-Cow

Sveitsiläinen farmari vuokraa lehmiään, kaiken vuokralehmän tuottamasta maidosta valmistetun juuston saa kaupan kylkiäisenä. Minä linkitän tähän, koska etusivun kuva muistuttaa suuresti juhannuksena ottamiani lehmäkuvia. Kunhan digiajan ensi-innostus (eilenkin 70 kuvaa) menee ohi, ja jaksan taas lähestyä skanneria, niin nekin pitää skannata valokuvasivuille.

Kill Bill

NYTimes kertoo, että Kill Bill julkaistaan kuin julkaistaankin kahdessa osassa. Ensimmäinen puolisko tulee ensi-iltaan lokakuun 10. päivä. Tuotantoyhtiö Miramax on kuitenkin päätöksensä johdosta joutunut eriskummalliseen tilanteeseen: näyttelijöille on maksettu yhdestä elokuvasta ja nyt sopimukset pitää neuvotella uusiksi. Kun mukana on Uma Thurmanin ja Lucy Liun kaltaisia tähtiä, niin ei enää puhutakaan pienistä summista.


Tangon taikaa

Riemukkaan alkuillan jälkeen olikin aivan turha haaveilla mistään pitkästä elokuvasta, edes siitä tänään hankkimastani Southern Comfortista. Niinpä päätimmekin korkata Pölösboxin ja koskapa minä en herran elokuvista ollut aiemmin nähnyt mitään, niin aloitimme vanhimmasta, eli tangoelokuvasta Onnen maa. Ja olihan se pirun hyvä. Erinomaiset näyttelijät ja hallittu, yksinkertainen juoni, jolla oli selkeä draaman kaari, eikä sen kummempia. Kuvaus oli paikoitetellen erittäin onnistunutta. Vajaan tunnin mitta piti tämän lyhyen tarinan pikemminkin elokuvallisena novellina kuin täysimittaisena eepoksena. 60-luvun alun maaseudun henki oli tavoitettu mainiosti ja ilmeisesti minunkin täytyy myöntää, että tangossa on taikaa. Mukaan mahtuu myös yksi ihastuttavan absurdi hetki: "Se on plastiikkia!"

Perjantai 18.07.2003
Päivän elokuva: Southern Comfort (1981, Walter Hill)

Valokuvia seinälle

Me tarvitsemme suuremman asunnon. Ei, ei siksi, että Jaana-Marin kengät eivät mahtuisi hyllyille, vaikka tiukkaa tekeekin, vaan sen vuoksi, että kaipaamme seinätilaa valokuvillemme. Eteisgalleriaamme jouduimme hankkimaan isommat kehykset ja asettelelmaan niitä kahteen riviin, mutta silläkään ei vielä pitkälle pötkitä. PItäisi varmaan vuokrata naapureiden kämppä studioksi ja galleriaksi.


Etelän vetelät

Illalla piti sitten katsoa Mikin kanssa tuo vastahankittu Southern Comfort, sotimispätkä, jossa kansalliskaarti riehuu ja huitoo niin maan pirusti, eikä suinkaan se samanniminen transseksuaalidokumentti, jonka Ylekin jo ehti esittää R&A:n jälkimainingeissa. Elokuvat saattavat kestää sen, jos jokin niiden osa-alue on pahasti pielessä, paitsi jos tuo osa-alue on käsikirjoitus. HUonoa käsikirjoitusta ei pelasta mikään. Ja kylläpä Southern Comfortin käsis olikin syvältä ja poikittain. Päähenkilöt olivat ilman mitään järkevää syytä aivan epäuskottavia idiootteja, jotka kulkivat läpi elokuvan tehden typeriä ratkaisuja ja mielipuolisia tekoja, ilman että se olisi mitenkään sopinut elokuvan sisäiseen logiikkaan. Ohjauksessa, kuvakulmissa ja rytmityksessä ei ollut mitään vikaa. Jotkut näyttelijöistä olivat jopa erittäin hyviä. Mutta ei riitä, surkea käsis pilasi koko elokuvan. Paska mikä paska.

Lauantai 19.07.2003

Rattoisaa iltapäivän viettoa

Kutsuimme Lissun syömään ja katsomaan valokuvia. Neljän tunnin kuvien katselun ja muun höpötyksen jälkeen Lissu oli vielä innoissaan (ja tajuissaan), toisin kuin eräät vähemmällä staminalla varustetut ystävämme. Hyvä Lissu! Meidän piti myös katsoa elokuva, mutta jotenkin se jäi, kun ryhdyimme etsimään verkosta lyhyitä WWE-pätkiä, ja johan niitä löytyikin.

Elokuvan sijaan kastastimme ensimmäisen jakson Pamela Andersonin äänitähdittämää animaatiosarjaa Stripperella, joka vaikutteet tulevat selvästi Charlie's Angelsistä. Ensimmäisessä jaksossa Stripperella selvittää, miksi supermallit lihoavat spontaanisti superläskeiksi kesken muotinäytöksen. Jaksossa on muutamia oikein nokkelia sanaleikkejä, ja paikoitellen kivaa animaatiotakin, mutta kyllä se enimmäkseen on turhanpäiväistä ja asenteiltaan vastenmielistä soopaa.

Sen verran täytyy taas ihmetellä maailman menoa, että jos Stripperellan päähenkilöksi on tietoisesti valittu strippari, joka työskentelee strippiluolassa, jossa naiset työkseen riisuuntuvat, ja jos sarjassa on vielä päätetty mennä niin pitkälle, että vihjailevien varjokuvien ja suggestiivisen sukkuloinnin sijaan tähtösten primäärit sukupuoli-idenfikaattorit näytetään, niin miksi, oi miksi ne pitää peittää typerillä sensuurisumennuksilla. Onko tämä joku juttu. Jos ei ole tarkoitus näyttää, niin ei sitten näytetä. Fine. En minä kuole, jos en satu näkemään sarjakuvahenkilön tissejä. Mutta tämä nyt vaan on typerää. (Saattaa tietenkin olla, että netistä käsiini päätynyt jakso oli sensuroitu jälkikäteen)

Valokuvia

Kuten nokkelimmat-pokkelimmat tuolta vasemmasta yläkulmasta havaitsivatkin, niin ehdin viimein päivittää valokuvasivujani. Päivityksestä on alkanut tulla melkoinen rasite, ja pian pitää keksiä jokin helpompi tapa hoitaa homma, tai menee hermot. Eikö kukaan sattuisi tietämään jotain yksinkertaista ja helposti säädettävää galleriasoftaa, joka suostuu pyörimään mbnetin palvelimella? Vai pitääkö minun tosissaan hankkia uusi palveluntarjoaja.

Vaikka Elokuvien ja Valokuvien ensimmäinen vuosipäivä lähestyy vääjäämättä, niin tajusin juuri, että omalla tavallaan valokuvasivujeni historiasivu on myös sanan lievimmässä merkityksessä ja galleriaan yhdistettynä verkkoloki. Tai ehkei sittenkään. Joka tapauksessa ajattelin, että sen uuden galleriasoftan olisi hyvä hallita myös bloginomainen päivitys, jolloin kuvien thumbnailit olisivat klikattavissa sekä blogimaisessa historialistassa (joka oikein tyylitettynä voisi olla jopa gallerian etusivu), mutta niiden pitäisi silti mennä siististi kategorisoituihin gallerioihin.

Sunnuntai 20.07.2003

2000 kuvan rajapyykki ohitettu

Rakas päiväkirja, tänään vietin neljä hikistä tuntia aurinkoisessa metsässä kolmen kauniin naisen ja kameran kanssa. Paremminkin voisi varmasti sunnuntai-iltapäivän viettää, mutta minun on hyvin, hyvin, hankala keksiä miten.

Paperisuurennoksia näistä digikuvista on nyt tilausjonossa enemmän kuin seinille mahtuu. Oikeastaan tarvitsisimme jättimäisen korkean tarkkuuden taulunäytön, johon voisi palvelimelta lähettää kuvia tilanteen ja tunnelman mukaan.

Maanantai 21.07.2003
Päivän elokuva: Chopper (2000, Andrew Dominik)

The old Chop-chop

Nyt toisella katsomiskerralla Chopper oli paljon koherentimpi elokuva, kuin aikanaan R&A:ssa sen nähtyäni. Parhaimmillaan Chopper on todella herkullinen trippi joviaalin psykopaatin pää maailmaan, mutta heikoimmillaan se jää junnaamaan hitaisiin kohtauksiinsa. Chopper ei ole miellyttävä mies, mutta hauska hän on - ainakin, kunnes hän epäilee sinua jostakin.

Tiistai 22.07.2003

Ei nyt.

Murphyn lakia parhaimmillaan. Juuri kun tililläni on vähemmän rahaa kuin siellä on vuosiin, ellei peräti vuosikymmeneen, ollut, päättää kahdeksan vuotta hyvin palvellut Nokian monitorini paukahtaa ja laskea sauhut sisältään. Onneksi onnistuin lainaamaan monitorin väliaikaiskäyttöön, jotta voin rauhassa harkita, josko aika olisi kypsä littunäytölle, vai vieläkö kotiin mahtuisi hulppea 21-tuumainen monsu.

Uusi kovalevykin alkaa olla pakkohankinta. Pitäisi myös organisoida jokin fiksu tapa arkistoida otetut digikuvat. Entäpä, jos monitorin sijasta olisikin kosahtanut kiintolevy?

Torstai 24.07.2003

Kuuma, kostea, hikinen

Tänään seurata suurten tutkimusmatkailijoiden jalanjälkiä, ja matkustaa töihin uudella julkisella välineellä. Ongelmaksi muodostui bussin aikataulu, sillä aikataulun mukaan 3 minuuttia bussia myöhemmin pysäkille ilmestyvän raitiovaunun saapuessa oletin missanneeni bussin ja lähdin kävelemään toista pysäkkiä kohden. Silloin yhtäkkiä nurkan takaa kääntyy odottamani linjuri ja kuin Jesse Owens (eikös se ollut joku urheilija) konsanaan syöksyn juksuun kohti seuraavaa pysäkkiä. Muistutus itselleni: ykkönen on aina etuajassa Hakaniemessä.

Vaikka jolkottava juoksusuoritukseni muistuttaa sprintterin sijasta pikemminkin kolmivarpaisen kuulantyöntäjän siroa pyrähdystä, niin ehdin kuin ehdinkin bussiin, joka ottaa suunnan kohti Etelä-Helsinkiä. Bussi päätyy reilun puolentoista kilometrin päähän työpaikasta ja vaikka hengitykseni on jo tasaantunut, niin selkäni on edelleen nihkeänkostea ja oloni porottavassa aamupäivässä vähintäänkin epämiellyttävä. Ongelmaksi muodostuvat myös hikiset, laihdutuskuurin jälkeen hieman ylisuuret shortsini, joita nahkeat polveni väkisin vetävät kohti nilkkoja. Ei aikaakaan ja näytän yli-ikäiseltä hiphopparilta - kohtalo jonka soisin korkeintaan George W. Bushille.

Matkan päässä minua odottaa kylmä limonadi ja ilmastoitu toimisto. Silti toipuminen vie oman aikansa.

Blogiväsymystä?

Muutamana viime päivänä päivitykset ja muiden lukemiset ovat jääneet vähemmälle. Töissä on ollut kiire ja vähäiset vapaahetkeni on vallannut uusi pakkomielle, josta ehkä lisää myöhemmin. Sen verran voin sanoa, että tilanne on paljon pahempi kuin mitä Piserin top-lista ja google-hakusanat ovat minussa aiheuttaneet. Valokuvasivujani olen sentään päivittänyt suhteelisen aktiivisesti.


Kieputusta ja kuvia

Kotiin päästyäni nappasin kameran ja liityin Jaana-Marin, Lissun, Jorin ja Hakkiksen seuraan Lintsille. Sankarit olivat pyörineet laitteissa koko päivän (ja osa joukkueesta oli jo poistunut takavasemmalle), mutta energiaa riitti vielä pitkään iltaan. Itse en matkapahoinvointiherkkyyteni vuoksi suostu minkään maailman kieputtimiin, mutta vohveli maistui ja kamera lauloi. Lopputuloksena sain muutaman loistavan kuvan vaimostani ja ystävistäni uhmaamassa painovoimaa. Parhaissa kuvissa mennään pää alaspäin, tukka hulmuten ja naamat riemun irveessä. Myös Naurukujaksi muuttunut Naurutalo tarjosi muutaman erinomaisen kuvan. Parhaat kuvat ilmestynevät verkkoon piakkoin. Jori on kyllä virallinen "Herra Ilme".

Illalla sain aikaiseksi vielä raakakuvat yhteen taideteokseen, ja alan vähitellen asennoitua tulevan sunnuntain hiekkarantakuvauksiin. Valokuvaus näyttää tätä nykyä vievän kaiken vapaa-ajan. Pitäisi varmaan jossain välissä katsoa elokuviakin. Tuli sentään tilattua Donnie Darko CD-Wow:sta. 11 euroa postikuluineen. Ei paha.

Perjantai 25.07.2003

Idiotismia levynkannessa

Kävin töiden päätytyyä Anttilassa ja kouraani tarttui suomalainen painos Billy Wilderin nerokkaasta Sunset Blvd.:stä. Hankin itse jenkkiversion jo aikoja sitten, mutta uteliaisuudesta päätin vilkaista takakannen tekstejä. Ja voi jumankekka! Ne saakelin törpöt spoilaavat yhden koko elokuvan tärkeimmistä kohtauksista ihan vaan olkaa kohauttamatta. Kyllä, elokuva on todellinen klassikko ja sen näkeminen kuuluu yleissivistykseen, mutta silti on ihmisiä, jotka eivät sitä vielä ole nähneet ja haluaisivat varmasti tuonkin juonenkäänteen kokea aivan omillaan. Oliko pakko? Oliko takakannen tekstin kirjoittaneella ääliöllä aivan pakko päästä briljeeraamaan elokuvatuntemuksellaan? Oliko?

Kumipitsalla katharsikseen

Tässä päivänä eräänä soveliaisuussyistä nimettömäksi jäävällä vieraallamme oli eväänään ihka-aito Saarioisten kumipitsa, tuo einestuotteiden Liptonin Yellow Label. Mikrotettua pitsaa siinä sitten haisteltiin, ja yllättäen iski aivan hävytön tarve saada mokomaa lähes vulkanoitua tuotetta maisteltavaksi. Harkitsin ensin menemistä sellaiseen kauppaan, jossa minua ei tunneta, mutta en sittenkään jaksanut nähdä vaivaa. Niinpä Valintatalon kassalle päästyäni häpeilin enemmän kuin ensimmäisiä varmuusvälineitään ostava teini, ja yritin piilotella pitsoja limonadien ja leipien alle, jotta säästyisin edes kanssa-asiakkaiden halveksuvilta katseilta. Kassa-rouva joka tapauksessa vetäisi alennustilastani väärät johtopäätökset.

Kotiin päästyäni jauhelihapitsa (ainoa oikea valinta) lyötiin välittömästi 90 sekunniksi mikroon ja koska olen vain hurjapäinen, vaan en itsetuhoinen, niin päälle valeltiin ketsuppia ja viereen suurehko kasa italiansalaattia. Maku oli kammottavampi kuin osasin kirkkaimmissa muistoissanikaan kuvitella. Kokemus oli silti puhdistava. En usko, että minun tarvitsee taas seuraavaan kymmeneen vuoteen mokomaa pökälettä pistää suuhuni. Tämä oli kokemisen arvoinen kulinaristinen tutkimusretki, mutta vain miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.

Lauantai 26.07.2003
Päivän elokuva: Monsoon Wedding (2001, Mira Nair)

Häät intialaiseen tapaan

Yli puolet päivästä hurahti nukkuessa, mutta illalla päätimme ottaa hyllystä lainalevyn ja katsoa vähän lisää intialaista elokuvaa. Mira Nairin Monsoon Weddingingiä on kehuttu melkoisesti, joten uskalsimme odottaa hyvää elokuvaa. Ja olihan se aivan mainio, suuria tunteita, tukahdutettuja tunteita, herkkyyttä ja raivonpurkauksia. Juoni toimi yhtä synkempää sivujuonta lukuunottamatta varsin hyvin ja näyttelijätkin osasivat roolinsa. Parhaat suoritukset löytyivät hieman yllättäen täysin päähenkilöiden sivusta.

Sunnuntai 27.07.2003

Pinocchia.com

Aina silloin tällöin jään sanattomaksi. Pinocchia.com esittelee kuvissa naisia, joille on kuvakäsitely pinocchiomainen pitkä tikkusuora nenä. Osansa saavat niin julkimot, kuten Britney tai Angelina Jolie, sekä myös tuntemattomammat alusvaatemallit. Nenäkäsittelyn pituudet vaihtelevat muutamista senteistä puoleen metriin. Se kai riippuu kuinka kovia neidot ovat valehtelemaan. "Yes, I'm a virgin.", "No, I do not have a eating disorder."

Taas valokuvausta

Viimeiset kolme viikonloppua ovat olleet kovin valokuvauksen täytteisiä, ei sillä, että valittaisin, mutta olisi kiva välillä keskittyä myös kuvien jälkikäsittelyyn ja miettiä missä niitä voi esitellä ja miten. Tänään päädyimme hiekkarannalle ottamaan aurinkoisia ja tunnelmaltaan latautuneita uimapukukuvia. Voin kertoa teille, että harva asia tappaa tällaisen session yhtä tehokkaasti kuin se, että aurinko ei paista ja että ympärillä juoksee kiljuvia pikkukakaroita.

Tuskastuttuamme täysin olosuhteisiin lähdimme etsimään uutta kuvauspaikkaa, ja niemen toiselta puolelta löytyikin tyhjä rantakaistale, ja tulihan se aurinkokin lopulta esiin. Tuloksena oli taas parisataa varsin mainiota kuvaa teemalla "ihanat rouvat rannalla". Lopputulokseen on pakko olla tyytyväinen.

Maanantai 28.07.2003
Päivän elokuva: Bruce Almighty (2003, Tom Shadyak)

Aseistetut lehmät ovat sympaattisia

Kertovat minulle, että tämä boviiniaiheinen flashanimaatio on tehty Dana Lyonsin kappaleeseen Cows with Guns. Kappale on paikoitellen tarttuva, animaatio hupaisan sympaattinen ja sen loppuratkaisu dramaattinen.


Kaikkivaltias Jim Carrey

Tuli sitten illalla vielä tarkistettua Jim Carreyn uusin huumoripläjäys Bruce Almighty, joka oli "ihan kiva". Parhaimmillaan hytkyin penkissä hetken hysteerisenä, mutta suurimmaksi osaksi elokuva ei mennyt tarpeeksi pitkälle ideansa suhteen. Mitä sinä tekisit, jos saisit jumalan voimat? Jim Carreyn Bruce ajatteli aivan liian pienessä mittakaavassa. Carreyn fyysinen huumori pakollista ja hyvin kulunutta naamanvääntelyä lukuunottamatta on nautittavaa, ja Morgan Freeman on taas sympaatinen kuin mikä.

Sinänsä harmi, että tällaiset elokuvat on lähes aina työnnettävä hyvin rajoittavaan PG-13-ikäluokitukseen. Mitä kaikkea kivaa aiheesta olisikaan saanut aikaan, jos käsikirjoittajilla olisi ollut vapaat kädet? Nyt meidän on tyydyttävä puuduttavaan pissa- ja pieruhuumoriin. Carreyn naamanvääntelyn vastapainoksi saamme ihastella myös Steven Carellin uutuudessaan raikkaampaa naamanvääntelyä.

Ja koska kyseessä on elokuva, jonka premissiin ei kuulu kertaakaan jumalan olemassaolon kyseenalaistaminen, niin se pitää sisällään terveelle agnostikole suorastaan vastenmielistä moraalista paatosta - yllätyksekseni kuitenkin vähemmän kuin pelkäsin. Elokuvalla on hyvätkin hetkensä, mutta tuskin tätä tulee koskaan uudestaan katsottua.

Kotiin kävellessämme aiheutimme suuresti yleistä pahennusta käyttäytymällä kuin pahimmatkin teinirakastavaiset. Ettäs kehtasimme, ikäloput kolmekymppiset.

Tiistai 29.07.2003

Karate-apina

Alkakoon tämä päivä videolla karatekykyisestä simpanssista, ja jatkukoon saman tien uudella itämaisella katumainostustavalla. "Syö Jaskan Grillissä."

Päivän hyötylinkki olkoon Mailinator.com, joka tarjoaa mahdollisuuden luoda lennosta mailien vastaanottoon tarkoitettuja ilmaisosoitteita, jotka voi unohtaa käytön jälkeen. Ei salasanoja, ei rekisteröimisprosessia, eikä muutakaan turhaa häslinkiä. Jonkin websivun vaatiessa sähköpostiosoitetta, keksit sopivan @mailinator.com -osoitteen ja myöhemmin voit käydä mailinaattorissa lukemassa mitä tuohon osoitteeseen lähetettiin.

Ja kuva

Päivän ensimmäinen kuva puolestaan saa olla Jaana-Mari Lintsin Pelikujalla.


Nillin nillin, ja vali vali

1: Ulkona on niin kuuma, että kotiin päästyään ei halua kuin kylmään suihkuun ja sitten sohvalle röhnöttämään. Ei puhettakaan, että jaksaisi vääntyä kuntosalille hikoilemaan lisää, tai matkustaa metrolla elokuvateatteriin. Ei pienintäkään toivoa. Lopulta päädyin kokeilemaan patenttiratkaisua ja kastelin t-paitani kylmällä vedellä ja puin sen takaisin ylleni. Tämä helpotti hetkeksi, mutta sitten kuumuus alkoi pakottaa päätäni, joten väänsin pellavaisesta astiapyyhkeestä itselleni kylmänkostean turbaanin. Tämäkin apu oli vain hetkellinen, sillä kehoni kehittämä liekki ei ottanut sammuakseen, vaan etsi uuden pakotien kuumille höyryille. Loppujen lopuksi istuin sohvalla katsomassa Conan O'Brienia märässä t-paidassa, yksi pyyhe päässäni ja toinen nivusissani. Saatoin rauhoittua hetkeksi. Schizoblogin Janne on pistänyt shortsit pakastimeen. Saatanpa hyvinkin kokeilla huomenna samaa.

2: Hesburger on perseestä. On pitänyt jo aikaisemmin valittaa, että kun aina muistetaan propagoida, ettei hampurilaispaikkojen sapuska ole roskaruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä, niin tätä nykyä pitää myös muistaa, ettei se ole myöskään pikaruokaa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tiskin takana seisoo yksi kesäharjoittelija, jolla on vaikeuksia muistaa hampurilaisten nimiä, saati sitten asiakkaan tilausta ja takatilassa grilliä hoitelee toinen moniajorajoitteinen. Kassalle muodostuu kymmenen hengen jono, ja tietysti sen edessä olevan mummon pitää saada tietää mitä aineksia purilaisissa on käytetty. Kun viimein pääsee kassalle ja ilmoittaa haluavansa kuukauden tarjoustuotteen, sen, jota olettaisi saavansa pikaruokalan tiskiltä lennossa, ovat ne aina lopussa. "Tässä menee muutama minuutti". Pian muutama minuutti on venähtänyt viideksi ja jonotuksineen yhden surkean, ylihintaisen eineksen ostamiseen on valahtanut 20 minuuttia. Pikaruokaa? Hah!

Ja sanoinko jo ylihintaista? Sen jälkeen kun Hesburger osti Carrolsin, niin olisi voinut kuvitella hintojen laskevan, kun mainoksiin ei enää tarvinnut puskea rahaa (ne kun tuntuvat olevan omistajan kellarissa kasvatetun idioottiserkun käsialaa). Mutta ei, Hesburgerin jo valmiiksi kalliiden hintojen päälle me Helsinkiläiset saamme nauttia rakkaan Carrolsimme vanhoista tuotteista aina silloin tällöin 20% kallimmilla "tarjoushinnoilla". Onneksi edes niin, sillä Hesen omat perinteiset tuotteethan eivät ole juuri koskaan alessa. Ja ei, minä en kutsu kolmen ja puolen euron hampurilaista aletuotteeksi. Lähes samaan hintaan saa naapurin kebabbilasta jo melkein aterian, tai ainakin reilusti kokolihaa sisältävän pitakebabin. Ja paljon vikkelämmin, vaikka jonoa olisi kuinka.

Olen pitänyt Mäkkäriä pitkään boikotissa, mutta pian näyttää siltä, että kun kuitenkin haluan aina silloin tällöin myös hampurilaisen, niin minun on siirryttävä takaisin ylikansallisten lihatuotteiden pariin. Hese haisee.

3: HTV imee. Koko illan ovat linjat olleet aivan tukossa. Suurin osa hakemistani webbipalveluista ei ole vastannut kutsuun laisinkaan ja ne, jotka ovat, ovat olleet hitaudessaan käyttökelvottomia. Vasta neljännellä yrittämällä sain aikaiseksi pikkumuutoksen Jaana-Marin valokuvasivuille, joita hän on päivitellyt ahkerasti kolmen gallerian edestä. Patterns and Textures 2 -galleria on varsinainen silmänilo. Yön aikana pitäisi kuitenkin linjoja pitkin valua hitaasti painia. Jee.

4:FOXin pomot ovat imbesillejä. Katsoimme illalla Fireflyn kolmannentoista jakson, nyt kun ne viimeinkin ovat päättäneet näyttää sarjan kesketystä ennen valmistuneet kolme esittämätöntä jaksoa. Mitä ihmettä on pyörinyt tv-pomojen päässä, kun 90-luvun lopun menestyksekkäimpiin sarjoihin kuuluneen Buffyn luojan scifisarjalta vedettiin töpseli seinästä. Koskaan, ei ole mikään televisioscifi alkanut näin vakuuttavasti. Kolmeentoista näkemääni jaksoon ei mahtunut yhtään huonoa jaksoa. Kun muistaa millaista kökköä Babylon 5:n ja Star Trek TNG:n ensimmäiset jaksot olivat, ja kuinka jopa Farscape kärsi alkukankeudesta, niin kolmentoista keskinkertaista paremman (joukkoon mahtuu myös useampi erinomainen) jakson putken luulisi antavan sarjalle mahdollisuuden elää. Mutta ei. Haistakaa huilu.

Keskiviikko 30.07.2003
Päivän elokuva: Donnie Darko (2001, Richard Kelly)

Kävijätilastot sanovat poks

Digicamera.net toimittaa minulle uusia lukijoita, kiitos ja kumarrus. Linkin ansiosta kaikkien ylläpitämieni sivujen aikaisemmat yhden päivän kävijäennätykset saattoi heittää eilen romukoppaan. Esimerkiksi tälle sivulle löysi tiensä 471 uteliasta. Lisäksi Suomi24-hakupalvelu on indeksoinut minut korkealle hakusanoilla tyttöjen alastonkuvia ja sieltäpäin on muutaman päivän sisään käynyt melkein 200 erotiikan nälkäistä, niiden perinteisten lisäksi. Onpas porukkaa, tokko kaikki mahtuvat sisällekään. Istumapaikkoja ei ainakaan riitä. Pitäisiköhän ryhtyä käyttäytymään paremmin ja laittaa oikein pyhäpuku päälle? Ai niin, Matti, kameran myötä tuo elokuvien katseluinto on hieman laantunut. Heinäkuuhun ei mahtunut (tähän mennessä) kuin 10 elokuvaa, mikä on aivan säälittävän vähän, kun vertaa kesäkuun 23 elokuvaan.

Stereovalokuvia ilman laseja tai kieroonkatsovia silmiä

Jim Gasperini on keksinyt näyttää sterokuvia animoituina giffeinä. Joihinkin kuviin tekniikka sopii todella hyvin, joissain se on välkkymisellään hieman häiritsevä. Vaikuttavimpia ovat tilannekuvat, kuten sukeltajan tuottamat pärskeet. Tällaisiin kuviin tarvitaan välttämättä kamera, joka ottaa kuvat samanaikaisesti. Hieman staattisempiin kuviin kolmiulotteisuutta voisi kokeilla itsekin kameraa siirtämällä, ja jälkikäteen esimerkiksi kolmen tai neljän framen animaatioita kehittäen.

Lisää linkkejä pukkaa

Etsiessäni tietoa QuickTimen spekseistä, satuin törmäämään tähän hyväntuuliseen lyhytelokuvaan.


Dark, Darker, Darko

Iltaviihteeksi putosi postilaatikosta Donnie Darko, ja päätimmekin soittaa samantien Mikille, joka ei elokuvaa aiemmin ollut nähnyt. Meilläkin oli takana vain R&A:n huonolla äänentoistolla ja tanskankielisillä teksteillä varustettu esitys, joten elokuvasta sai huonommassakin kotiteatterissa enemmän irti. Ja elokuva oli edelleen erinomainen. Pari varsin pientä logiikkavirhettä lukuunottamatta elokuva jyräsi omalla vastustamattomalla painollaan alusta loppuun ja loppuratkaisu jätti vieläkin tarpeeksi tulkinnan varaa, jotta saatoimme keskustella henkeviä leffan jälkeen. Donnie Darko on mainioiden näyttelijöiden uskottavasti tähdittämä tummasävytteinen scifileffa, jonka kaltaisia on ollut viime aikoina aivan liian vähän.

Suunnattomasti tahatonta hupia ja levotonta huumoria tuottivat elokuvan jälkeen katsomamme mainosspotit, joissa herra traileriääni yritti mahdollisimman dramaattisella äänellä toistaa elokuvan nimeä ja mainoslausetta.

Torstai 31.07.2003

Perheväkivallasta

On se muuten kumaa, että sitä yhtä juoppohullua vaimonpieksäjää ei saada kuriin. Jos herralta olisi sukulaisten toimesta katkaistu sormi joka kerran kun hän naisia pahoinpitelee, niin tätä kykyä hän olisi fyysisesti yhtä kädetön kuin henkisestikin. Toisaalta jotain on pahasti vialla myös sen ihmisen päässä, joka antaa moisen tapahtua itselleen uuudelleen ja uudelleen. Auttaisikohan, jos toistuvan väkivallan tietoisesti hyväksyvät uhrit julistettaisiin syyntakeettomiksi ja sukulaisten tai valtion holhokeiksi?