Elokuvia ja Valokuvia
...marjapuuroa villasukassa

Yö Mustikkamaalla

Uudet kamerat

Eetu, Irmeli & MC Pillow

Torstai 01.05.2003

Lepo

Krapulattomuus on kiva asia. Enhän minä paljoa nautiskellut, mutta sen verran kuitenkin, että huono-osaisemmalla olisi jyskyttävä päänsärky. Minä kärsin omani jo eilen illalla, ennen bileisiin lähtöä. Krapulanpuutteesta huolimatta on aina mukavaa nukkua keskellä viikkoa pitkälle iltapäivään. Päivän ohjelmassakaan ei ollut mitään pakollista, joten koko päivä heitettiin niin sanoen hukkaan, ja sehän on joskus oikein terapeuttista.

Totuuden hetki

Turhaan eivät nuoret kauniit naiset eilen huomioineet muutosta kehossani. Nyt on tasan vuosi siitä, kun vapunpäivän aamuna vaa'an näyttäessä 102,6 kg päätin aloittaa paremman elämän. Ensin tiukalla ruokavaliolla ja sittemmin melko säännöllisellä kuntosaliharjoittelulla minusta on tullut se nuori jumala, joka tänään olen. Tänä aamuna, 365 päivää myöhemmin, huolimatta eilisillan perunalastuista, herkkukurkuista, smetanasta ja rasvaisista lihapasteijoista, vaa'asta minua tuijottivat punaiset numerot: 87,3 kg. Vuoden aikana pudotusta on siis tullut yli 15 kiloa. On toki huomioitava, että paljon rasvaa on myös muuttunut lihakseksi, joten varsinaista laardia on poistunut systeemista varmaankin lähemmäs 40 meijerivoipaketin verran.

Perjantai 02.05.2003
Päivän elokuva: Bride of Chucky (1998, Ronny Yu)

Muistinpuute rassaa

Pahin ongelma Nokia 7650:ssa on järjettömän pieni muisti. Symbian-ohjelmien jakajien webbisaitit, kuten My-Symbian.com suorastaan pursuavat mielenkiintoisia ohjelmia, mutta yritäpäs mahduttaa puhelimeen enempää kuin muutama ohjelma kerrallaan. Yritä. Nytkin odottaisi s-postilaatikossa vastajulkaistun Opera for Series 60:n 14 päivän koe-versio, mutta jotta sen saisi edes haettua koneelle, niin pitäisi luopua RealPlayeristä ja näin ollen Soneran videopilotista. Valintoja, valintoja.


Lisää tällaisia työviikkoja

Vapun jälkeen lyhyt työpäivä tuntui siltä, kuin ei töissä olisi käynytkään. Ja sehän passaa viime viikkojen hektisen projektin jälkeen. Maanantaina pitäisi antaa koulutusta, mutta onneksi aihepiiri on niin tuttu, ettei mitään turhia paineita ole ehtinyt tulla.

Työmatkalla tuli poikettua (kuinkas muutenkaan) Tunnelin Anttilassa, ja jälleen kerran Anttilan hinnoittelupolitiikka onnistui hämmentämään: seitsemän euron ryönän rinnalle oli nostettu viiden euron keskinkertaisuuksia. Jälkimmäisten joukosta silmiini paistoi kuitenkin yksi 80-luvun palkituimmista ranskalaiselokuvista, Gérard Depardieun ja Yves Montandin tähdittämä Jean de Florette, jota en ole aiemmin nähnyt, mutta nytpä tulee sekin virhe korjattua. Ja totuudessa pysyäksemme, kyllä sieltä seitsemän euron pinostakin jotain mielenkiintoista löytyi. Mukaan tarttui Sylvester Stallonen uran kohokohta ja miehen ainoa todellinen mestarisuoritus Cop Land. Elokuvaa toki auttaa kummasti sivuosissa loistavat Ray Liotta, Robert de Niro ja Harvey Keitel.

Mittailua

Lisäsin sivun loppuun vielä yhden kävijälaskurin, kun huomasin, että tältä tulokkaalta saa paremmat yhteenvedot käytetyistä hakusanoista. Nyt sitten vain jännittämään voittaako teiniseksi vai alastonkuvat.


R.I.P. Hilkka-täti

Äitini soitti ja ilmoitti tätinsä Hilkan nukkuneen pois. Hilkka-täti oli tärkeä hahmo elämässäni joskus ollessani päälle kymmenvuotias, kun hän asui naapurissamme. Nyt en ollut nähnyt häntä lähes vuosikymmeneen. Muistan silti pienen ja iloisen, mutta aina hieman varautuneen naisen. Lepää rauhassa.


Monsterin morsio

Illan elokuvaksi päätyi sittenkin kauhukomedia Bride of Chucky. En ole aikaisempia Child's Play -sarjan elokuvia nähnyt, mutta olen ymmärtänyt, että kolme aikaisempaa ottavat itsensä liian vakavasti, ja että vasta tämä neljäs hyödyntää täysin potentiaalinsa. Itse en menisi moista vannomaan, sillä jumalaisesta Jennifer Tillystä, Ronny Yun visuaalisesta ilotulituksesta ja Brad Dourifin kiitettävän tunnistettavasta psykoottisuudesta huolimatta elokuva on melko tylsä. Hauskoja kauhuelokuvaviittauksia olisi voinut olla enemmän, pulaan joutuneet teinit olisivat voineet olla mielenkiintoisempia ja niin edelleen. Hupaisa yhden illan viihde, mutta ei sen enempää.

Oli se sentään äärettömän paljon parempi kuin Yun Hollywood-debyytti Warriors of Virtue - "Kungfu-kengurut vastaan lihava Ville Valo". Nyttemmin Yu, mies Bride with White Hairin ja Phantom Loverin takana on juuttunut vääntämään jenkkiräpellyksiä, kuten Freddy vs. Jason. Miksi loistavia Hong Kong -ohjaajia kohdellaan näin? Tsui Hark ja Ringo Lam ovat molemmat palanneet takaisin Hong Kongiin epäonistuttuaan Brysselimysseli J-C van Dammen kanssa (Tsui peräti kahdesti). John Woo ja Ang Lee lienevät ainoat itäohjaajat, jotka ovat breikanneet jenkeissä. Yuen Woo Ping sentään on saanut hommia Matrixien ja Tarantinon tulevan Kill Billin toimintakoreografina.

Lauantai 03.05.2003
Päivän elokuva: Nuns on the Run (1990, Jonathan Lynn)

"From now on, it's every nun for himeself!"

Illalla kaipasimme jotain kevyttä viihdettä, joten soittimeen asetettiin Eric Idlen ja Robbie Coltranen tähdittämä Nuns on the Run, joka hitaasta alustaanhuolimatta onnistui loppua kohden kiihtymään varsin viihdyttäväksi huumoripläjäykseksi. Robbie Coltrane koripalloilemassa nunnan kaavussa katolisen tyttökoulun urheilutunnilla on elokuvan kohokohtia. Yellon musiikki rytmittää takaa-ajokohtauksia oivasti.

Disco-oopperaa

Olen tässä muutaman päivän koonnut kasaan omilta levyiltä ja netistä edustavaa 70-luvun lopun ja 80-luvun alun disco-kokoelmaa. Jalka vispaa hullun lailla. Esimerkiksi Donna Summerin McArthur Park Suite, lähes kahdeksantoista minuutin mitassaan, on elämää suurempi teos. Biisilistasta löytyy yllättävän monta lähes tai yli kymmenminuuttista biisiä, sellaisia, jotka vievät mehut tanssilattialla. Muina esimerkkeinä mainittakoon vaikka Donna Summerin ja Barbra Streisandin duetto No More Tears (Enough is Enough) (12"-versio) ja The Trampsin Disco Inferno.

Historiallisia kameroita

Uudet kamerat Vaimoni on ihmeellinen. Lupaan pysytellä (ainakin kuukauden) hiljaa työpaikalta kotiin kannetuista koltuista ja kengistä. Tänään Jaana-Mari oli löytänyt UFFin tyhjennysmyynnistä neljä vanhaa kameraa eurolla kappale. Kaksi kameroista on paljekameroita, saksalainen Foth ja Certix Model A, jonka alkuperämaata en ole vielä selvittänyt. Kameroiden ikä on myös vielä arvoitus. Minulla oli lapsena vaarin vanha paljekamera leikkikaluna, joten olen oikeastaan vielä ihastuneempi ranskalaiseen laatikkokamera Goldyyn, vuodelta 1945. Kaikki kamerat tuntuvat olevan siinä kunnossa, että oikeanlaista filmiä sisään saadessaan ne voisivat vaikka toimiakin.

Neljäs kamera on selvästi uudempi, ja tuli paketissa, josta löytyivät suomenkieliset käyttöohjeetkin. Kyseessä on Panasonicin panoramapokkari, joka käyttää aivan tavallista kinofilmiä. Kamera tuntuisi olevan aivan kunnossa, joten kyllä sillä varmasti tulee testirulla kuvattua. Tämä kamera nostaa taloutemme käyttökelpoisten valokuvauslaitteiden määrän kahdeksaan: neljä pokkaria, kaksi järkkäriä, polaroid ja kamerakännykkä.

Kuvankäsittelyä

Jaana mari oli taas kuvannut aksessoorejaan. Asetelmat olivat hyviä, mutta värisäätöjen ja rajausten kanssa tappelimme yhdessä toisenkin tunnin. Lopputulos (ne kolme alinta kuvaa) oli kyllä sen arvoinen. Toiseen päivittyneeseen galleriaan Jaana-Mari oli onnistunut kiteyttämään jotain Hakaniemen arjesta.

Sunnuntai 04.05.2003

Äks-poks elää

Sain tänään pikaisen teknologiademon X-Box Livestä. Pelasimme poikain kanssa Mech Assaultia, ja 100 tonnin painoiset sotakoneemme jyräsivät jenkkinörttien metallihirviöitä videotykitetyllä valkokankaalla. Kynnys oppimiselle ja peliin mukaan hyppäämiselle oli huomattavan pieni. Tällaistä joukkuerymistelyn pitääkin olla. Olen viime kuukaudet tahkonnut satunnaisesti iltaisin PC:n Return to Castle Wolfensteinia, ja siitäkin näyttäisi olevan tulosssa tiimiversion X-Box Livelle. Jos pelaisin paljon, niin enpä tiedä enää osaisinko valita konsolia Nintendo Gamecuben (Super Monkey Ball!!!) ja tämän X-Boxin välillä. Satunnaiseen pelailuun riittää PC:n first person shooterit ja strategiat sekä pelialalla pyörivien kavereiden konsolit.

Pelien parista minut tempaistiin syvälliseen keskusteluun eroottisesta valokuvataiteesta. Kuinkas muuten. On hyvä, että niistäkin voi puhua jonkun kanssa. Jos ei voisi, niin tuskin sellaisia tulisi niin paljoa otettuakaan. Ei sitä ihminen pelkästään omaksi ilokseen kaiken aikaa jaksa.

Maanantai 05.05.2003
Päivän elokuva: Los Amantes de Círculo Polar (1998, Julio Medem)

Napapiirin RAKStavaiset

Illalla Jaana-Mari taivutteli minut salin sijasta katsomaan elokuvaa. Hyvä tavaton - jos vaihtoehdot ovat nämä, niin pitääkö minua taivutella? Nyt tämä kuntoiluharrastus viimeistään on mennyt liian pitkälle. Katsomattomien elokuvien hyllystä, joka kasvaa uhkaavaa vauhtia, valitsimme viihteeksi Julio Medemin kehutun Los Amantes de Círculo Polarin. Ja sehän oli hyvä, ellei peräti erinomainen. Tunnelmaltaan maaginen ja tarinaltaan hyvin hallittu kahden nuoren ihmisen rakkaustarina piti otteessaan alusta loppuun, mutta täydestä viidestä tähdestä jäi kuitenkin puuttumaan jotain. Järisyttävä elokuva kuitenkin. Tämä oli nyt kolmas näkemäni Medemin elokuva ja Lucia y el Sexon ja La Ardilla Rojan aiemmin nähtyäni alkaa olla selvää, että kirjoittaja-ohjaaja Medemin omin tyylilaji on uskomattomien yhteensattumien elokuva. Tierra pitää vielä ehdottomasti nähdä ja Playn World Cinema alesta löytyvä Vacas saattaa sekin vielä hyllyyn päätyä.

Tiistai 06.05.2003

Opera!

Teknologiafetissblogista, hyvää huomenta. Olen nyt muutaman päivän testaillut Opera for Series 60 -selainta ja olen sanalla sanoen vakuuttunut. Toinen sana voisi olla "ekstaattinen", mutta se olisi jo ehkä liioittelua. Operan pienen ruudun renderöinti on toiminut kuin unelma kaikilla testaamillani sivuilla. Kuvat skaalautuvat oikean kokoisiksi, tekstit latautuvat nopeasti ja muutoinkin käyttökokoemus on kertakaikkisen miellyttävä. Nyt minulla on aina Google taskussani.

Pornosota!

Ilta-Sanomat repii taas lööppejä, kun kulttuuriministeri Karpela on pitänyt puheen otsikolla "Lapsia suojeltava väkivaltaviihteeltä". Webbijutussa ei otsikkoa lukuunottamatta puhuttu pornosta sanallakaan. Iltalehden webbijutussa puolestaan pornokin manitaan kaksi kertaa. Itse juttu kuitenkin keskittyy oleelliseen kuten kuvatekstistä selviää: "Ministeri Karpela joi arkkipiispa Paarman kanssa kaksi kuppia kahvia ja söi pienen palan kakkua." Saanen kuitenkin esittää nöyränä toiveenani, että tämä pornosota käytäisiin kerrankin pornograafisin asein.

Wong Kar Wai

Syystä tai toisesta päädyin IMDb:n sivuille tarkistamaan mitä Wong Kar Wai on puuhastellut viime vuosina ja havaitsin, että Maggie Cheungin, Carina Laun ja Tony Leung Chiu Wain tähdittämä scifi-draama 2046 on edennyt jälkituotantovaiheeseen. Tämä saattaa hyvinkin olla ensimmäinen vakavasti otettava hongkongilainen scifi-elokuva.


Vielä Operasta

Elokuvia ja Valokuvia Opera for 7650:lla Silläkin uhalla, että pitkästytän lukijoitani (jos pitkästytän, lähettäkää palautetta), niin minun on vielä ylistettävä tätä mobiili-Operaa. Surfaaminen sujuu kuin unelma ja koko ruudun tilassa ruudulle mahtuu mukavasti tekstiä. Kuviakin tällä kelpaa katsella, isommat kuvagalleriat täyttävät nopeasti puhelimen muistin, mutta esimerkiksi Googlen kuvahaun tuloksena tulevat 10 pientä kuvaa mahtuvat luuriin oikein mainiosti ja siitä on hyvä jatkaa. Pinserin Päivän Pamaus kirjanmerkiksi ja voin seurata blogilukemistoani milloin vain ja missä vain.

... ja kulttuuriministeristä

Schizoblogin Janne, jonka kanssa olen huomannut tuntevani monessa asiassa tiettyä hengenheimolaisuutta, on myös huomannut Karpelan lausunnon ja kommentoi sitä sopivan hillitysti. Täytyy sanoa, että minulla oli mielessäni hieman erilainen kuvamanipulaatio kulttuurimisteristä ja aiheesta "pornosota".

... ja kävijätarkkailusta

Jostain syystä ExtremeTracking ei tunnista Google.fi:tä hakukoneeksi laisinkaan, ja valtaosa sivuilleni tulevista hauista tulee kuitenkin Suomesta, joten poistin mittarin sivulta. Nyt onkin haussa ilmainen kävijämäärälaskuri, jolle voisi opettaa mitattavien hakukoneiden urleja ja niiden hakusanaparametrien tunnistamista. Tai jos jollakulla olisi tällainen palvelu tai php-palikka valmiina, niin minun ei tarvitsisi sellaista itse ohjelmoida.

Tutkimusta

Jiituomas oli pelastanut Turun yliopiston ylioppilaskunnan kirjaston poistettavien niteitten hyllystä mielenkiintoisia tutkimuksia ja lahjoitteli niitä sopiviin ja arvostaviin koteihin. Meidän hyllyymme päätyi jostain syystä vuonna 1972 Sosiologian laitoksella tehty tutkimus "Laitosnuorten seksuaalinen käyttäytyminen".

Keskiviikko 07.05.2003
Päivän elokuvat: M*A*S*H (1970, Robert Altman) ja Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964, Stanley Kubrick)

Energyn Aamu™

Tänä aamuna herätysradio oli jostain käsittämättömästä syystä eksynyt Energyn taajuudelle, ja sen 10 minuutin aikana, jonka kanavaa kestimme, ennen kuin veri virtasi vuolaana koskena korvistamme, saimme kuulla puolet yhdestä musiikkikappaleesta, minuutin uutiset, viisi minuuttia mainoksia ja se loppu aika oli käytetty kanavan brändinrakentamiseen: Energyn Aamu, Energyn Aamu, Energyn Aamu. Tänään Energyn Aamussa se juontaja ja se toinen juontaja ja sitten vielä se kolmas juontaja. Tänään Energyn Aamussa - joka aamu Energyn Aamussa. Kuuntelet Energyn Aamua. Joku tuli selväksi, että tämä on Energyn Aamu? Eikö? No kuule, tämä on. Ai mikäkö? No tietenkin Energyn Aamu.

Raivostuttavan itsekorostuksen lomassa puhuttiin lätkästä ja äitiyspakkauksista, joka lienee niitä harvoja aiheita, joka kiinnostaa minua vielä vähemmän kuin jääkiekko. Toisaalta, tämän suhteen valaistuminen on suunnilleen yhtä miellyttävä kokemus, kuin havainto siitä, että jokin sattuuu vielä enemmän kuin kipakka potku munaskuihin. (Useammalla) sanalla sanoen, katsoisin mielummin jonkin jääkiekon kääpiömaan kansallisen sarjan ottelua selostettuna kielellä, jota en ymmärrä, kuin kuuntelisin uudelleen Energyn Aamua.


Kiss my Hot Lips, mein Führer

Illan megaclassic typistyi vierailijamäärältään vähäiseen, mutta sitäkin laadukkaampaan seurueeseen. Kymmenestä paikalle odotetusta vain kaksi saapui. Monilla oli ihan hyvät ja pätevät syyt, toisilla ei. No turha siitä on katkeroitua, sillä illan elokuvat olivat suurta viihdettä ja yhteiskunnallista kommentaaria samanaikaisesti. Altmanin M*A*S*H on pintapuolisesti kepeä screwball-komedia armeijalääkäreistä, mutta pinnan alla se näyttää sodan järjettömyyden ja sen mitä kaikkea ihmisen pitää tehdä säilyttääksen mielenterveytensä jokapäiväisen kuoleman keskellä. Hulvattomia hahmoja ja erinomaista dialogia.

Dr. Strangelove puolestaan on elokuva, jota ei yksinkertaisesti voi nähdä liian montaa kertaa. Peter Sellersin nerokas kolmoisrooli vie suurimman huomion, mutta George C. Scott ja Sterling Hayden enemmän tai vähemmän vainoharhaisina kenraaleina loistavat myös osissaan. Elokuva on taas Amerikan poliittisen tilanteen vuoksi yllättävän ajankohtainen. Kubrickin neroutta kirkkaimmillaan.

Perjantai 09.05.2003

Palatkaamme vielä Peter Sellersiin

Jäin miettimään keskiviikon elokuvaa ja Peter Sellersin komoisroolia, ja muistin, että törmäsin jossain toisaallakin Sellersin kolmoisrooliin. Itse elokuvaa en ole nähnyt, mutta Jack Arnoldin The Mouse that Roaredissa, Sellers esittää pienen, Yhdysvalloille (pikaisen tappion toivossa) sodan julistavan valtion pääministeriä, sotavoimien komentajaa ja suuriruhtinatarta. Uskonpa, että elokuva täytyy joskus nähdä. Sellersin muista elokuvista kaipaavat uudelleentutustumista Blake Edwardsin The Party, "mmmmm... Birdie num-num", ja eräs hänen viimeisiä teoksiaan Being There, joka sekin on ajankohtainen, onhan päähenkilö vähämielinen mies, joka saavuttaa yllättävää suosiota Yhdysvaltain poliittisissa piireissä. Näyttääpä Sellersillä olleen myös kuutoisrooli, mutta elokuva on kuulemma täysi floppi.

Onko teille koskaan käynyt niin, että kun olette menneet kastelemaan ulkomailla olevan ystävänne ruukkukasveja, tuo ystävä yllättää teidät olemalla kotona?

Lauantai 10.05.2003

Mielen musiikkia

Tämä on taas ollut niitä päiviä. Päässä on soinut Leevi and the Leavingsin Itkisitkö onnesta.

Organisointia

Organisoimme hieman dvd-hyllyä, ja poimimme sieltä kaikki elokuvat, joita jompikumpi meistä ei ole nähnyt laisinkaan. Nyt nuo 41 elokuvaa ovat siistisä rivissä hyllyssämme, ja pitkän tähtäimen tavoite on tyhjentää tuo rivi. Laskeskelin, että jos joka toinen elokuva, jonka katsomme on tästä projektipinosta, niin vie noin neljä kuukautta nähdä ne kaikki. Toisaalta siinä ajassa hyllykköön ehtii ilmestyä noin 40 elokuvaa lisää, joista jotakuinkin parikymmentä päätyy tähän aiemmin näkemättömien hyllyyn. Viime viikolla postiluukusta pudonneista viidestä elokuvasta neljä oli aiemmin näkemättömiä.

Oz

Saimme myös viimeinkin tutustuttua Oziin katsastamalla sarjan ensimmäiset kolme jaksoa. Tiukkaa tavaraa, joka kolahti samantien kuin tonni tiiliä. HBO:lla on sangen vakuuttava putki tv-sarjoja plakkarissaan: tämä, Sopranos ja Six Feet Under. Ja komediapuolelta löytyy tietenkin kuvia kumartelematon Sex and the City.

Sunnuntai 11.05.2003

"Ahma osaa lentää"

Sunnuntai-iltana saimme erikoisluennon ammattilaisvapaapainin hienouksista ja shown sisäisestä saippuaoopperasta. Minä sain kuunnella kuinka kolme naista arvosteli puolialastomia lihaksikkaita taistelupukareita. Salille Henri, salille ja pian. Sinänäsä WWE:n showpaini on mitä mainiointa vihdettä, kunhan sitä ei ota liian vakavasti. Ja kyllähän sitä täytyy arvostaa, kun lähes 230-kiloinen ja 220-senttinen Big Show nostaa 80-kiloisen vastustajansa yhdellä kädellä vaaka-asennossa kolmen metrin korkeuteen ja viskaa tämän sen jälkeen kehän keskelle kuin keittiömestari raa'an pihvin levygrillille.

Suomessa sunnuntaisin esitettävät Smackdown ja Raw on leikattu alkuperäisestä kahden tunnin mitastaan 50-minuuttisiksi torsoiksi, joista puuttuvat näyttävät lavalle tulot ja viihdyttävät taustajuonittelut. Siitä huolimatta sarjoja seuraa mielellään toisella silmällä.

Maanantai 12.05.2003

Maailma on pieni ja tekniikka ihmeellistä

Istuskelin bussissa ja lueskelin kännykällä Pinserin bloglistan uutuuksia ja sain minulle entuudestaan täysin tuntemattoman ihmisen webbipäiväkirjasta selville, että isäni opiskelutoveri (minulle lapsuuden perhetuttuja) täyttää viikon päästä 60 vuotta. Hyppäsin samantien henkilöjohtaisen kommunikaatiolaitteeni puhelinsovellukseen ja pirautin isälleni muistuttaakseni tapauksesta ja kehotin lähettämään onnittelukortin.

Proteiinikakkuja

Iltaohjelmaan kuului kuntosalikäynti, joka - Millan valvovien silmien - alla oli pitkään aikaan tehokkain tekemäni. Salin jälkeen leivoimme palautumisjauheesta etäisesti suklaapipareita muistuttavia leivonnaisia. Kahden sellaisen jälkeen olo oli kuin parisadan gramman filepihvin syöneellä. Eivät ne piparit aivan yhtä hyvältä maistuneet, mutta oikeastaan varsin miellyttäviltä. Resepti oli Millan, kuinkas muuten.

Tiistai 13.05.2003

MP3-soitin vs. digikamera

Puhuimme Mikin kanssa mp3-soittimista ja digikameroista. Eilen illalla koin jonkinlaisen valaistumisen, ja ymmärsin, että ämpärisoittimen hankkiminen ei veisi minua tippaakaan lähemmäksi digijärkkäriä. Sen sijaan, jos pistäisin Pontis 600 SP:n ja 256 megaisen muistikortin hankkimiseen tarvittavat varat säästötilille, niin kasassa olisi jo melkein 10% Canon 10D:n 1800 euron hinnasta. Melkein. Jos hinnat hieman vielä laskevat, kun kilpailevia tuotteita tulee markkinoille ja onnistun säästämään vuoden varrella, niin joulumarkkinoilta voisi 10D:n hankkia. Olkoon se suunnitelma.

Kun vielä katselin Fotonetti.comin kuvia, niin paperikopioiden hankkiminen ei tule sen kalliimmaksi kuin 36 kuvan rullan kehittäminen halvimmassa massalabrassa. Puhumattakaan siitä, että digin kanssa saat itse valita mitkä kuvat kehität ja miten niitä korjailet ennen ensitulostusta. En sanoisi, että olen käännynnäinen. Olen aina tiennyt siirtyväni digikuvaan, kunhan ensimmäinen vaatimukseni täyttävä (inhimillisen hintainen, kyllähän minulle lähes kymppitonnin hintainen Canon 1Ds kelpaisi) digikamera tulee markkinoille. Näyttää siltä, että 10D on se kamera.


Hyvää ruokaa hyvässä seurassa

Tiistai-ilta huipentui viiden ruokalajin illalliseen Jaakon luona. Viiniä tuli maisteltua ja vanhoja muisteltua.

Keskiviikko 14.05.2003

Dvd-levyjen hinta

Olen tästä varmaan joskus aiemminkin kirjoitellut, mutta lisättyäni tänä aamuna dvd-tietokantaani kaksi uusinta, Anttilasta 7 eurolla (kiitos, Mikki) napatun Ghost Worldin ja Playstä hankitun, eilen postiluukusta kolahtaneen Trading Placesin, ja kokoelman mitta ylitti 440 levyä, niin jäin miettimään nykyisen ostopolitiikkani säästöjä. (Eilen tekemäni päätöksen johdosta säästöt ovat juuri nyt melko pinnalla ajatuksissani.)

Kun kokonaan katsomatta jääneiden elokuvien hyllyssä on 40 levyä, niin ei ole mitään syytä ostaa elokuvia, joita on jo nähnyt ellei jostain syystä halua nähdä niitä hetimiten, tai jos ne eivät ole naurettavan halpoja (vrt. Ghost World). Eivät elokuvat maailmasta lopu (okei, parin Criterion Collectionin levyn kanssa niin on käynyt. Joskus aikanaan minäkin tilasin elokuvat saman tien niiden ilmestyttyä tai vielä mielummin ennakkoon - hyllyyni pölyttymään. Hyllyssä on on joitain (sinänsä erinomaisia) elokuvia, joita ei ole tullut katsottua, vaikka ne on ostettu lähes neljä vuotta sitten.

Jos uutukaisen dvd:n hinta Suomessa on vähän päälle 25 euroa ja Briteissä vajaat 22 euroa (15 puntaa postikuluineen), ja minulla on varaa odotella hinnan putoamista noin 12 euroon (karkeasti arvioiden nykyinen keskiostohintani) eli noin 8-9 puntaan tai noin 20 aussitaalaan. Näin säästän jokaiselta ostamaltani levyltä reilut 10 euroa ja sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Pirskatti, minunhan pitää ostaa enemmän elokuvia; kameran hinta on säästössä ennenkuin huomaankaan.

Vakavasti puhuen, viidenkin euron keskimääräinen säästö noissa 440 levyssä on kyllä vaikuttanut siihen, että niitä elokuvia on noinkin paljon. Sehän on vanhassa rahassa lähempänä 15 kuin 10 tuhatta markkaa. Kyllä keräileminen on kivaa.


Laadukasta ohjelmistosuunnittelua

Olin pakotettu liittämään Microsoft Wordissä 15 kilotavun tekstidokumenttiin 20 kilotavun kokoisen jpeg-kuvan. Teknologiaa tuntematon voisi kuvitella, että kuvalla varustetun dokumentin kooksi tulisi jotakuinkin 35 kilotavua. Jos hieman tuntee ohjelmistoja ja tiedon kapselointia, niin tietää, että kaikenlainen metadata ja toisenlainen pakkkausmenetelmä voivat hyvinkin viedä yllättävän paljon tilaa, tämän kokoiset kuvat saattavan "painaa" tuplasti alkuperäisen dokumenttiin liitettynä. Mutta, ei herranjestas ja jeskamandeer, ei sen tiedoston pitäisi kasvaa kooltaan 20-kertaiseksi. 660 kilotavua? Mit-Vit?

Buffy loppuu

Katselimme Jaana-Marin kanssa Buffyn toiseksi viimeisen jakson ja kyllähän siitä huomaa, että suurta kliimaksia rakennetaan sarjan loppuun, mutta kyllä hieman tuntuu, että Whedonilta on mopo karannut käsistä, sellaisia pöhköyksiä on sarjan loppuun sommiteltu. Itse olen viimeisestä jaksosta spoilaantunut vain sen verran, että tiedän kuka näyttelijöistä siirtyy ensi kaudella virkistävällä tavalla uudistuneen Angelin vakihahmoksi. 20.5. eli ensi viikon tiistaina jenkkitelevisiossa näytetään sarjan finaali ja minä oletan pääseväni näkemään tämän seitsenvuotisen eepoksen päätöksen keskiviikkoiltana, mikäli nettiyhteys ei petä.

Torstai 15.05.2003

Kannattaa maksaa veronsa

Verovirasto yllätti iloisesti kirjeellä, jonka sisältö meni jotakuinkin näin: "Hyvä Henri Block, haluamme, että ostat Canon EOS 10D -digitaalijärjestelmäkameran. Toimitamme suurimman osan kameran rahoittamiseen tarvittavasta summasta joulukuun alussa." Olenpas minä ollut kiltti poika.

Perjantai 16.05.2003

Piikki nenässä

Piikki nenässä Aamupäivän lääkärivisiitti venähti iltapäivän puolelle, kun lääkäri päättikin punkteerata nenäni. Ensin nenäonteloon työnnettiin parikymmentässenttinen teräspiikki (kuvassa) puuduttavan aineen kera ja sitten odoteltiin 20 minuuttia, jonka aikana piti erityisesti varoa olla juoksematta päin avautuvia ovia. Sen jälkeen samaiseen kohtaan työnnetiin hieman paksumpi ontto neula, joka piti survoa läpi poskionteloa suojaavasta ohuesta luusta. Puudutuksen johdosta tunsin vain painetta ja lievää kipua, mutta ääni joka pään sisällä kuului antoi mielikuvitukselle siivet. Ajattelin miltä mokoma olisi tuntunut ilman puudutusta ja tuijotin keskittyneesti ikkunasta ulos. Ääni ei ollut niinkään nopea "krak", kuin sellainen hidas "rut-rut-ruts". Sitten suolaliuosta sisään ja sen mukana turhat eritteet ulos. Huonomminkin voisi aamunsa viettää.


Yleisön pyynöstä: Millan proteiinipiparit

Ja pipari on sitten yleisnimitys leivonnaisille, jotka eivät ole pullia. Oikeasti nämä ovat jotain keksien ja kaakkujen välistä. Joka tapauksessa, Milla oli löytänyt alkuperäisen reseptin netistä joltain keskustelufoorumilta ja muokannut sitä mielensä mukaan. Tässä on versio, jota me käytimme.

1,5 dlproteeinijauhetta
1 dlkaurahiutaleita
0,5-1 dlvähäsokerista müsliä (tai murskattuja fittnessmuroja)
3 rkloliiviöljyä
2 rkl hunajaa (myös vaahterasiirappi käy)
0,5-1,5 dlmaitoa (vesikin käy), mitä enemmän nestettä, sen pehmeämpiä pipareita
ripaus (~ 2 tl)tummaa kaakaojauhetta

Ainekset sekoitetaan. Kukkurallinen ruokalusikallinen seosta tasoitaan pellille vajaat kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevaksi kiekoksi. Tuosta annoksesta tulee reilut kuusi piparia. Pelti työnnetään 10 minuutiksi 200 asteiseen uuniin. Älkää polttako sormianne. Kaksi-kolme piparia vastaa lasillista proteiinijuomaa tai laskekaa itse, kuinka paljon protskuja haluatte.

Hakusanoja

Viimeisten googlehakujen hakutermit ovat olleet järjestyksessä: RAHASTAJA, pimp, rintalihakset, RAITIOVAUNU, gay, valokuvia, RATIKAN ja porno.

Lauantai 17.05.2003

Maahanpanijaiset

Hilkka-tädin hautajaiset olivat pienimuotoiset, mutta arvokkaat. Arkun katsominen kuoppaan laskiessa on aina pysäyttävä kokemus. En nyt sano, että minulla on ennustajanlahjoja, mutta viimeisen kolmen kuukauden aikana olen säpsähtänyt aika usein ajattelemasta itseäni milloin kenenkin hautajaisissa. Ehkä oikeat hautajaiset rauhoittavat sielua ja pysäyttävät moiset morbidit ajatukset.

Laatudraamaa

Jos Six Feet Underin ensimmäinen kausi jäi aivan hieman täydellisyydestä, niin Ozin ensimmäistä kautta ei voi samasta "moittia". Katsoimme tänään jälkimmäiset neljä jaksoa ja pidimme valtavasti. Jatkuva väkivallan pelko ja ahdistus on saatu ladattua sarjaan täydellisesti, kuvaus on innovatiivista, juonikuviot ja hahmot todentuntuisia. Kaikkein eniten kuitenkin vakuttaa tunne siitä, että kukaan ei ole turvassa, vaan loppu voi tulla koska tahansa.

Spandex!

Valmiina suoritukseen! Jaana-Marin haukansilmä iskee jälleen. Tällä kertaa nerokas vaimoni toimitti minulle töistään täysipitkät "hiihtokalsarit" eli mustan lycraisen urheiluasun, jossa on räikeän keltaiset ja oranssit vauhtiraidat. Kaiken aikaisemman valossa itseni enempi julkinen nolaaminen lienee mahdotonta, mutta aina kannattaa yrittää, siksi viereinen kuva, jota katsellessa Mustanaamiokin kalpenee kauhusta. Vielä hiukan kuntosaliharjoittelua ja proteiiinipipareita, niin voin ryhtyä täysipäiväiseksi supersankariksi. Vain viitta ja iskevä nimi puuttuvat. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, joskin rakkaan ystäväni Mikin ehdottama Kapteeni Dorka kalskahtaa varsin komealta.

Valokuvapäivitys

Sain sitten viimein aikaiseksi pienen päivityksen valokuvasivuilleni. Kuvat ovat enimmäkseen viime syksyltä ja ovat odotelleet sopivaa päivitysajankohtaa. Alkaa vähitellen tuntua, että kotikutoinen galleriasysteemini alkaa elää viimeisiä aikojaan. Jotain uutta olisi keksittävä. Pari tunnelmallista maisemakuvaa, pari kuvaa Jaana-Marista (ei kai?) ja sivupalkkia koristava otuskuva mahtuivat tämän kerran päivitykseen.

Sunnuntai 18.05.2003

Trendipelle?

Siinä seisoessani kuntosalin peilin edessä, uusissa musta-puna-valkoisissa urheiluhousuissani, musta-puna-valkoisessa t-paidassa, musta-puna-valkoisissa tennistossuissa ja uusissa musta-puna-valkoisissa rannetuetuissa salihansikkaissani, kysyin itseltäni: miten tässä näin kävi? Oli miten oli, saliharjoitteluun on tullut uutta päättäväisyyttä ja puntit heiluvat rivakammin. En tosin tiedä pitäisikö niiden "heilua" "rivakasti".

Maanantai 19.05.2003
Päivän elokuva: Carne trémula (1997, Pedro Almodóvar)

Paluu elokuvahyllylle

Tv-sarjaputken jälkeen kokeilimme vaihteeksi elokuvaa ja poimimme hyllystä Almodóvarin Carne trémulan, joka oli minulle uusi, mutta Jaana-Marille vuosien takainen tuttavuus. Elokuva oli aivan mainio, näyttelijät hyviä ja juonen kuljetus sulavaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Tämä ei ollut se intohimodraama, jonka olin mielessäni siitä muokannut parin kuvan ja muutaman satunnaisen kuulemani ylisanan perusteella. Liha ei (niin sanoakseni) värissyt tarpeeksi. Mitään erityisen suunnatonta heikkoutta en elokuvasta löydä, se ei vain vastannut odotuksiani, elokuvan jälkeen oli hieman tyhjä olo: "tässäkö se nyt oli?"

Tiistai 20.05.2003
Päivän elokuva: The Believer (2001, Henry Bean)

Uusnatsin uskonkriisi

Katsomattomien elokuvien hyllystä poistettiin tänään The Believer, kertomus nuoresta juutalaismiehestä, joka on omaksunut natsismin maailmankuvakseen. Mies on lievästi sanoen eksyksissä. Elokuvan alkupuolen katkonaisuus ja muutamat varsin kehnosti näytellyt kohtaukset syövät elokuvan tehoa, mutta loppua kohden, kun päästään paremmin päähenkilön pään sisälle ja kerronta hieman tiukentuu, rainasta tulee aivan kelvollista katseltavaa. Ei tämä missään tapauksessa American History X:n, Apt Pupilin tai esimerkiksi Romper Stomperin tasolle pääse, mutta ei se täysin tyhjä elokuvakaan ole, vaan onnistuu myös herättämään joitain ajatuksia.

Keskiviikko 21.05.2003

Virittelyä

Koin pienimuotoisen teknologisen oivalluksen ja ryhdyin sen ansiosta viimein virittelemään omaa kävijöiden seurantasivuani pienimuotoisena php-harjoituksena. Kunhan dataa on kasassa hieman enemmän, niin virittelen varmaankin jonkinlaisen yhteenvetosivun. Ensimmäisen parin tunnin aikana urheat hakusanailijat ovat löytäneet sivuille sanoilla: omat kuvat & erotiikka, naisten sex nahka asut, alastonkuvat, pontis ja superman elokuva 1978. Jepjep. Kyllä kansa tietää mitä kansa tahtoo. Ainakin se sankari, joka haki piparia.


Buffy

Ja kuten viime viikolla ounastelin, niin tulihan se Buffyn viimeinen jakso katsottua ajallaan. Viimeisen viitisen vuotta sarjaa tuli seurattua. Pääsin mukaan vasta kun jenkeissä esitettiin kolmatta tuotantokautta, jolloin kaksi ensimmäistä kautta oli saatavissa videolla. Ystävien videonauhoilta tuli hyvin pikaisesti katsottua ensimmäiset kaudet ja aina uuden puolikausipaketin ilmestyessä sen 11 jaksoa katsottiin muutamassa päivässä. Kuudennen kauden alkaessa altistuimme internetin mahdollisuuksille ja sen jälkeen viimeisen kahden kauden jaksot seurattiinkin parin päivän viiveellä Yhdysvaltojen esitysaikataulusta.

Buffyssä viehätti ennen kaikkea sen mainiot hahmot ja terävä dialogi. Joka jaksoon oli myös upotettu enemmän alakulttuuriviittauksia kuin tervejärkinen jaksaa laskea, joten vanhana scifi fanipoitsuna sarjan hahmoihin oli helpompi samaistua, kun heidän puheenparsiinsa upotetut ohimenevät herjat olivat kuin oman kaveripiirin leikinlaskua. Sarjan maailma myös eli kausien myötä, eikä ollut liimaantunut tiettyyn hetkeen, kuten näille sarjoille usein käy. Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen täytyy taas todeta, että sarjan viimeinen kausi oli hieman väsähtänyt edellisiin verrattuna. Vääjäämätön aikakauden lopun tunne oli kokoajan ilmassa. Viimeinen jakso ei ollut poikkeus tähän, vaan jätti hieman tyhjäksi. Erinomaisia hahmohetkiä, jotka toivat melkein tipan linssiin, mutta silti viimeisen kauden "suuren juonen" ongelmia ei yhdellä jaksolla voitu ratkoa.

Siinä missä edellisen jakson kohdalla valitin, että Whedon tuo uusia koko sarjan historiaa muuttavia juttuja kehiin sarjan lopussa, niin tällä kertaa täytyy nostaa herralle hattua perustavaa laatua olevan muutoksen tekemisestä viimeisessä jaksossa. Mahdollisuudet Buffyversen laajentamiseen elokuvien, sarjakuvien ja kirjallisuuden puolella saivat juuri uudet mittasuhteet.

Torstai 22.05.2003

Jokimaaima

Toisen perättäisen salipäivän lopetti SciFi Channelin tv-elokuvaksi tehty sovitus Philip Jose Farmerin Riverworldistä. Siitä, kun luin sarjan ensimmäisen kirjan suomennettuna on varmaankin jo viisitoista vuotta, enkä muista juuri muuta, kuin pitäneeni konseptista suunnattomasti. Vähitellen kaikki koskaan maapallolla eläneet ihmiset heräävät mystiseen jokimaailmaan, puhuvat yhteistä kieltä ja joutuvat oppimaan tulemaan toimeen omillaan ja keskenään. Ajatus siitä kuinka Rooman valtakunnan aikalaiset selviävät alkukantaisessa ympäristössä paremmin kuin kaksi tuhatta vuotta myöhemmin eläneet teknologian kanssa tylsistyneet nykyihmiset oli suorastaan kutkuttava.

Ilmeisesti potentiaalisen tv-sarjan (tai tv-elokuvasarjan) pilotiksi tehty tv-elokuva jättää hieman kylmäksi. Jotenkin kaikki on liian helppoa ja yksioikoista. Näyttelijät ovat enimmäkseen kehnoja, juonenkäänteet ennalta-arvattavia ja ohjaus kömpelöä. IMDb:n kommenteista luin, että elokuvaan oli mahdutettu kahden ensimmäisen romaanin pääjuoni, mutta että noin 85% kaikesta siitä, mikä tekee kirjoista valloittavia, oli karsittu pois ja tilalle oli ympätty tyhjänpäiväistä seikkailua ja neidonpelastusta. Ja luettuani kirjasarjan fanisivuilta tuon ensimmäisen kirjan yhteenvedon, huomaan, että tässä on taas yksi scifikirjasarja, joka täytyy jossain välissä lukea.

Kaikesta muutoksista (päähenkilö ei enää ole 1800-luvun ateistinen seikkailija vaan 2000-luvun alun amerikkalainen astronautti) ja kömpelyyksistä huolimatta sarjalla olisi vahvan peruskonseptin ansiosta potentiaalia vaikka kuinka hyväksi scifieepokseksi, joten toiveissa elää, että SciFi tekisi tästä sarjan ja että näyttelijät pääsisivät rooleihinsa kunnolla sisään ja että siitä tulisi suurta viihdettä.

Perjantai 23.05.2003

Hakuilua

Rakentamani hakusanamonitori tuottaa huumoria. Tälläkertaa aiheena ovat olleet ihmis- ja eläinlääketieteeliset termit: kanan anatomia ja persoonallisuuden jakautuminen. Voin myös suureksi ylpeydekseni ilmoittaa omistavani ainoat sivut Internetissä, joilta löytyy sanapari Jallun vuosijuhla.


Salama-opas

Koskapa joudun edelleen taistelemaan Speedlite 420 EX:n saksankielisen ohjekirjan kanssa, enkä ole varsinaisesti salamakuvausta koskaan aiemmin harrastanut, niin riemastuin suuresti löytäessäni verkosta Canon EOS-kameroiden salamakuvaus -oppaan. Tulostettuna oppaan kolme osiota vievät vajaat 90 sivua, mutta ovat vaivan arvoiset. Olen kahlannut läpi vasta puolitoista osaa, mutta jo nyt osaan sanoa, että opas tulee parantamaan kuviani huomattavasti. Saan aivan uusia ideoita ja minulle selviävät ne muutamat perustavaa laatua olleet virhekäsitykset, joita minulla salaman ja valotusajan suhteesta on ollut. Vaikka opas onkin suunnattu Canon EOS kameroiden käyttäjille, niin sitä voi surutta suositella kaikille aloittelijoille, joilla on TTL-, A-TTL tai E-TTL -järjestelmäinen kamera-salama-yhdistelmä.

Lauantai 24.05.2003

Lauantai-illan huumaa

Sillä välin kun ihmiset katsoivat Eurovision laulukilpailuja, minä ja vaimoni olimme Turussa bileissä ja muun muassa tanssimme aitoa 70-luvun pornofunkia soittavan bändin tahdittamina. Satisfucktion, indeed. Bileissä oli myös esillä valokuviani, ja kuulemani mukaan ihmiset olivat pitäneet. Sehän toki lämmittää mieltäni. Aamuyöllä sumuista tietä kotiin Helsinkiin ajaessamme radionauhurista raikui vanha kunnon disco. Kyllä elämä on joskus ihanaa.

Sunnuntai 25.05.2003
Päivän elokuva: Trading Places (1983, John Landis)

Sunnuntai-päivän löhöilyä

Reilusti puolen päivän päälle venyneiden yöunien jälkeen päivä kului leppoisasti siivotessa ja tiskatessa. Jo oli aikakin. Illan lähestyessä otimme hyllystä John Landisin moneen kertaan (tosin dvdltä nyt ensikertaa) katsotun Trading Placesin, joka sijoittuu pitkän linjan koomikkojen Eddie Murphyn ja Dan Aykroydin elokuvauran alkupäähän, siihen aikaan, jolloin molemmat heistä olivat vielä hauskoja. Seuraavna vuonna Murhy räjäytti potin Beverly Hills Copilla ja Aykroyd Ghostbustersilla. Sen jälkeen herrojen ura onkin ollut rahallisesti nousu- ja taiteelisesti laskujohteinen. Aykroyd sentään teki hienot roolit vielä 90-luvun puolella Sneakersissa ja Grosse Pointe Blankissa, mutta Eddie Murphyn pitäisi tätä nykyä pysytellä animaatioelokuvien äänenä (sen verran hyvä hän sekä Mulanissa että Shrekissä oli) ja unohtaa kaikki muu.

Vanhojen tähtien (mm. Hawksin His Girl Fridayn "straight manin") Ralph Bellamyn ja (mm. Lubitschin Heaven Can Waitin pääroolissa loistaneen) Don Amechen kerisma puree vielä uran loppupuolellakin.Molemmat miehet aloittivat uransa 30-luvun alussa ja näyttelivät elämänsä loppuun 90-luvun alkupuolle asti käyden läpi kaikki roolit ensirakastajista isoisiksi. Denholm Elliot on mainio ja Jamie Lee Curtis pirtsakka. Dialogi on sujuvaa eikä juoni polje paikallaan hetkeäkään.

Poodle! Poodle!

Lainaan tähän "Weird Al" Yankovicin uuden levyn hienointa kappaletta, Frank Zappa -tribuuttia Genius in France:


It's hard to keep the fans at bay
They say, "Sign my poodle, s'il vous plait"
"Sign my poodle, s'il vous plait"

Hemenene humenene
himenene homenene
Poodle... poodle...

Luulenpa, että biisi pitää kuulla, jotta sen nerouden ymmärtää. Puudelin signeeraaminen on kuitenkin jäänyt elämään minun ja Jaana-Marin slangiin. "Harkitkaa itsenne ennakolta ilmoitetuiksi", kuten englannissa sanotaan. Lyriikat, kuvia, biisilistauksia ja muuta mukavaa löytyy kattavimmalta löytämältäni "Weird Alin" fanisaitilta.

Maanantai 26.05.2003
Päivän elokuva: Joki (2001, Jarmo Lampela)

Suomalaista arkilaatua

Suomen Pulp Fictioniksi (rakenteeltaan, ei juoneltaan) kehuttu, vuoden 2002 viisinkertainen Jussi-voittaja Joki oli oikein hyvä elokuva. Muutama alkupuolelle sijoittuva tuskallisen kankea roolisuoritus unohtuu pian, kun elokuva pääsee vauhtiin seuraamaan pienen kuntayhteisön elämänkohtaloita. Suurin osa näytteljöistä on täysin tuntemattomia, mutta tekevät mainiota työtä arkisten, mutta ah niin syvien tunteiden tulkkeina. Juonilla (tahallisesti monikossa) ei ole niin väliä, tällä kertaa hahmot tekevät elokuvan.

Salama

Salamalaiteongelmiani seuranneille, ilouutisena kerrottakoon, että olen saanut ystävällisen sielun avustuksella kopioitua omaan käyttööni suomenkielisen ohjekirjan. Saksalainen webbikauppa ei ole vieläkään toimittanut lupaamaansa englanninkielistä ohjetta, ja alkuperäisestä tilauksesta on jo lähes kolme kuukautta ja rahat maksettu aikapäiviä sitten. Tämä soppa tuskin selviää koskaan, joten välttelen jatkossa kyseistä liikettä. Kirjaan joskus ehtiessäni riemuksenne koko surkean episodin, ikään kuin opetukseksi näennäisesti ystävällisestä, mutta täysin välinpitämättömästä asiakaspalvelusta.

Torstai 29.05.2003
Päivän elokuva: Jamón, Jamón (1992, Bigas Luna)

Kesäfiilis

Ulkona oli parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Me pakkauduimme kamoroinemme Jaakon kanssa autoon ja vietimme miellyttävän iltapäivän maalla Jaakon sukulaisten seurassa.

Intohimodraama naisista, jotka syövät miehiä, ja miehistä, jotka syövät kinkkua

Palattuamme Helsinkiin, noudimme raskaan maalaiselämän vastapainoksi rasvaiset pizzat ja raahasimme Jaakon mukanamme katsomaan espanjalaista laatuelokuvaa. Jamón, Jamón on se parempi kahdesta näkemästäni ja omistamastani Bigas Lunan elokuvasta. Javier Bardem ja Penélope Cruz ovat mainioita rooleissaan, mutta parhaat pisteet vie kotiin Stefania Sandrelli häikäilemättömänä, mutta intohimoisena bisnesnaisena. Elokuvaa arvostellessa intohimoisuuden korostaminen missään yksittäisessä hahmossa lienee kuitenkin turhaa, sillä kaikki tässä elokuvassa tuntuu pyörivän intohimon ympärillä, oli sitten kyse yöllisestä alastonhärkätaistelusta tai valkosipulista ja kinkusta. Elokuvan kinkkukaksintaistelu on aivan eri maata kuin komediallisemmat kermakakkusodat ja filmin viimeinen kuva on omanlaisensa moderni fresko.

Perjantai 30.05.2003

Lisää tällaisia päiviä...

... ja olen valmis jojoon. Tottakai juuri sinä päivänä, kun minulla on muutenkin kiire ja 16 tonnin deadline roikkuu hevosen turpajouhesta pääni yläpuolella valmiina liiskaamaan minut kuin banaanikotkan konsanaan, kone kosahtaa lähes totaalisesti. No, ei kuitenkaan täysin, ennestäänkin juuri ja juuri riittävästä muistista vain katosi 75% kuin tuhka munista. Windows vei käynnistyessään enemmän muistia kuin koneella oli tarjota, ja ette muuten arvaakaan kuinka moni ohjelma osaa kaatua mustinpuuteeseen. Lomailevan työtoverin koneella puolestaan, oli aivan väärät työkalut ja niinhän se sitten meni melkein notepad-koodaamiseksi. Lopputulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden kiitettävä ja kotiinkin ehdin ennen yhtätoista perjantai-iltana.

Kotiin päästyäni tuli sittten rentouduttua Red Dwarfin, tuon kaikkien aikojen parhjaan scifi-komediasarjan, parissa. Saimme Jaana-Marin kanssa enismmäisen kauden loppuun, ja huomenna täytyy varmaankin aloitella toista. Virallisen saitin mukaan sarjan kolmas kausi julkaistaan kuluvan vuoden marraskuussa ja neljäs ensi helmikuussa. Odottavan aika on pitkä.

Lauantai 31.05.2003
Päivän elokuva: X2 (2003, Bryan Singer)

Jumankekka!

Seuraa vanhan sarjakuvafanin ja Ryhmä-X-entusiastin niin sanottu fanipoika-räntti. Kävimme nimittäin viimeinkin Jaana-Marin kanssa katsomassa aivan liian pitkään rästissä olleen X2:n. Ja, herramunjee, että se oli hyvä! Menisin jopa niin pitkälle, että se oli paras koskaan näkemäni supersankari-elokuva. Tähän loppuu arvostelun spoileri- ja spekulaatiovapaa osio.

Kurt Wagner oli juuri niin hieno hahmo kuin pitikin ja siirtymisefekti oli täydellinen. Wolverine "pisti haisemaan". Hän on paras siinä mitä tekee, eikä se mitä hän tekee ole juuri koskaan ollut kauniimpaa. Koko kartanolla käydyn taistelun ajan sain voimakkaita flashbackejä ensimmäiseen koskaan lukemaani X-Men-lehden numeroon, jossa muu ryhmä on vangittu ja Wolverine tappelee tiensä yksin Hellfire Clubin kellarista yläkertaan. Leffassa oli myös enemmän pieniä X-sarjakuva-viittauksia, kuin pieni (tai minun tapauksessani melko suuri) mutanttifani ehtii laskea. Kunhan tästä leffasta saadaan dvd, niin sitä tullaan katselemaan asiaankuuluvalla hartaudella ja hidastuskuvilla oikeisssa kohdissa. Magneton vankilapako oli aivan täydellinen kohtaus. Joko muuten mainitsin, että pidin tästä elokuvasta todella paljon?

Jeanin, Scottin ja Loganin triangeli oli uskottava, ja kun elokuvan lopussa tajusin, mitä sarjakuvan kohtaa nyt aiotaan varioida, nousi tippa väistämättä linssiin. Kohtaukseen oli ladattu tunnetta oikein roppakaupalla, ja kun elokuvan loppuessa veden alla vaeltaa suuren tulilinnun hahmo, en enää pysynyt penkissäni. Juuri tällaisia elämää suurempia elokuvakokemuksia varten elokuvateatterit on rakennettu. Olipas muuten hyvä elokuva.