Elämää suuremmat (*****):
Marwencol

Huiput (****½):
Drive
The Guard

Erittäin hyvät (****):
Headhunters
Få meg på, for faen (Turn Me on , Goddamit)
I Saw the Devil
13 Assassins
Let My People Go!

Keskimääräistä paremmat (***½):
Robot
Detective Dee and the Mystery of the Phantom Flame
Guilty of Romance
Rundskop (Bullhead)
Sleeping Beauty

Ihan OK (***):
Sensation
The Lost Thing
Our Day Will Come

Pettymykset (**½) :
Milocrorze: A Love Story

Heikot (**):
Miss Bala

Ala-arvoiset (*½):
Attenberg

Ensi vuonna sitten 25. Rakkautta ja Anarkiaa. Itse olen juossut festareilla jo 18 vuotta.

Vuoden 2010 audiovisuaalinen panostus osui jonnekin muualle kuin elokuviin, ehkä peleihin, sillä ainoa isompi tv-urakka oli The Sopranos, joka menikin sitten puolessatoista kuukaudessa kaikki kuusi kautta. Leffoja ei kuitenkaan tullut katsottua kuin 154 kappaletta, niistä 118 minulle uusia, eli tämän blogimerkinnän aiheeksi sopivia.

Tahtoisin sanoa, että laatu korvaa määrän, mutta näinkään ei ollut, tai sitten olen tullut kyynisem... siis arvostelukykyisemmäksi vuosien saatossa. Viiden tähden skaalalla vuoden keskiarvo oli 3.29, selvästi pienin sen jälkeen kun leffapäiväkirjani pitämisen aloitin. Tästä voi mahdollisesti syyttää lanseeraamaani paskis-tiistain konseptia, jolloin vuokrattiin kaksi megabudjettikalkkunaa yhden hinnalla takapihan Filmtownista. Nyttemmin pulju on lopettanut, joten ehkä keskiarvo tänä vuonna nousee. (Sarjassa katsottiin mm. kaikki kolme Twilight-elokuvaa, joiden rinnalla jopa 2012 on koherentti taideteos.)

Seuraavaksi taas kuukausittain parhaat minulle uudet leffat viime vuodelta, jonka jälkeen yllätän myös itseni valitsemalla vuoden parhaat ja pari erikoismainintaa. Vähän rummunpäristystä, kiitos ...

Tammikuu: The Fall, Coraline

Helmikuu: Walz with Bashir

Maaliskuu: Ei yhtään edes neljän tähden leffaa.

Huhtikuu: The Cove, The Hurt Locker

Toukokuu: The Reader

Kesäkuu: In Bruges

Heinäkuu: Edge of Darkness

Elokuu: Inception, United 93

Syyskuu: Buried, Rare Exports: A Christmas Tale, (500) Days of Summer

Lokakuu: Reindeerspotting, 12 Angry Men

Marraskuu: Raging Bull

Joulukuu: Dreamgirls, Miesten vuoro

Katsomishetkellä olen antanut viisi tähteä noista kahdelle, eli vuoden paras uusi leffa on varmaankin jompikumpi niistä. Inception kolahti todella kovaa, mutta jälkikäteen olen löytänyt siitä ikäviä puutteita. Toinen katsominen ei varmaankaan tuottaisi täysiä pisteitä. The Cove puolestaan on tyylipuhdas suoritus, lähes agenttijännärin muotoon puettu dokumentti. Se ei ole hyvän mielen leffa, mutta se on tärkeä ja merkittävä elokuva, joka yrittää muuttaa maailmaa. Näillä meriiteillä se nousee helposti tynkävuoteni ykköselokuvaksi.

Jos noista neljän ja puolen tähden elokuvista pitäisi nostaa yksi palkintopallille, niin se olisi varmaan Rare Exports, vuoden odotetuin leffa, jonka näin arvostavan R&A-yleisön kanssa, tunnelman hipoessa kattoa, kertakaikkisen riemastuttava kokemus.

Vuoden tärkeimmät paikot yleissivistyksessä olivat Raging Bull ja 12 Angry Men. IMDb:n rating-listalla jälkimmäinen on tällä hetkellä jopa top-kympissä, ja se onkin kaikkien "tiukkaa dialogia suljetussa tilassa" -leffojen esimerkillinen esikuva.

Vuoden kaunein leffa oli hyvinkin Tarsem Singhin The Fall, jossa hämmentävän kauniilla kuvilla oli kerronallinen tarkoitus toisin kuin ohjaajan aiemassa The Cellissä. Jos teokset paranevat tuota tahtia, niin loppuvuodesta 2011 tulevaa Immortalsia on lupa odottaa suurella mielenkiinnolla.

Siinäpä se. Toivon, että tähän vuoteen mahtuu enemmän, tai ainakin parempia elokuvia. Sitä toivetta lähden metsästämään katsomalla mahdollisimman monta minulta puuttuvista n. 30 elokuvasta IMDb:n top-250-listalta. Niistä kahdeksan on jo pinossa tuossa vieressäni.

Aiemmat leffakatsaukset: 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Huiput (****½):
Buried
Rare Exports: A Christmas Tale

Erittäin hyvät (****):
Sound of Noise
Life and Death of a Porno Gang

Keskimääräistä paremmat (***½):
The Killer Inside Me
Symbol
Summer Wars
Winter’s Bone
Kinbaku

Ihan OK (***):
Kaboom

Pettymykset (**½) :
Outrage
La Doppia Ora

Aivan kauheeta paskaa (*):
Twisted Path of Love

12 näytöstä, 13 leffaa. Ensi vuonna uudelleen.

Jos asia nyppii ja näet verkkolehdessä tällaisen lähdelinkittömän artikkelin, ole hyvä ja kopioi jutun kommenttilaatikkoon seuraava teksti:

"Julkisen sanan neuvosto korostaa, että lähteiden käyttöön on kiinnitettävä toimituksissa erityistä huomiota riippumatta siitä, mistä välineestä ja mihin välineeseen toisen juttua lainataan.

Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. Näin lähde saa painoarvon, joka sille kuuluu. Mikäli lähteenä olevaan juttuun ei ole olemassa suoraa linkkiä, linkitys on syytä tehdä kyseisen nettijulkaisun etusivulle."

- Julkisen Sanan Neuvoston periaatelausumasta 4279/L/10
http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1120

Ehkä aktiivinen muistuttaminen auttaa journalisteja ymmärtämään asian, jonka blogaajat ovat osanneet alusta asti.

Lisäys: Yksi muistutus/artikkeli riittää. Ei ole kuitenkaan tarkoitus spammata keskustelupalstoja. Ei siis kannata toistaa, jos joku toinen masinaattori on ehtinyt ensin. Kyllä niitä huonosti linkitettejä artikkeleita riittää kaikille.

2009: The Wrestler (2008)
2008: Lars and the Real Girl (2007)
2007: El Método (2005)
2006: Der Untergang (2004)
2005: Kiss Kiss, Bang Bang (2005)
2004: Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)
2003: Sunset Blvd. (1950)
2002: Y tu mamá también (2001)

Välillä ollaan ajan hermolla, välillä parikin vuotta jäljessä, ja sitten on niitä vuosia, jolloin paikataan massiivisia aukkoja elokuvasivistyksessä.

Toisin kuin vuosi 2010, joka ei määrällisesti ole vielä vakuuttanut, viime vuosi kului tiiviisti leffojen parissa. Yhteensä 215 leffaa, joista 166 minulle uusia, mikä on prosentuaalisesti (77%) enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1996, jolloin aloin pitämään kirjaa näkemistäni elokuvista. Toisaalta myös tähtien keskiasrvo, 3.39 jäi saman aikavälin surkeimmaksi.

Mutta se tilastorunkkauksesta toistaiseksi, katsotaan leffat kuukausi kukaudelta ja sen jälkeen arvotaan tai valitaan vuoden parhaat.

Tammikuu: Rendition, Letters from Iwo Jima, The Wrestler

Helmikuu: Crash (Haggis, 2004), Mr. Brooks, Das Leben der Anderen

Maaliskuu: El Orfanato

Huhtikuu: Black Narcissus, Futurama: Bender's Game, Forgetting Sarah Marshall

Toukokuu: Star Trek, Taken

Kesäkuu: Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Heinäkuu: Control, Persepolis, Zack and Miri Make a Porno

Elokuu: Vicky Christina Barcelona, Burn After Reading

Syyskuu: Thirst, Red Cliff (5 tunnin versio), Synechdoche, New York, Mary and Max

Lokakuu: Milk, Gran Torino, Slumdog Millionaire, Der Baader-Meinhoff Komplex

Marraskuu: Kaukosaaren kirous (lyhyt), Valkyrie, Moon, Tummien perhosten koti

Joulukuu: WALL-E, Inglourious Basterds

Vuoden heikosta laadusta kertoo jotain sekin, että tuolle listalle oli pakko ottaa mukaan hirveä määrä "vain" neljän tähden elokuva, ettei useampi kuin yksi kuukausi jäisi täysin tyhjäksi. Yleensä joka kuukaudelle on riittänyt vähintään niitä neljän ja puolen tähden erinomaisuuksia.

Tähän väliin voisinkin sujuvasti artikuloida käyttämäni viiden tähden skaalan:

*****: Elämää suurempi
****½: Erinomainen
****: Erittäin hyvä
***½: Selvästi keskivertoa parempi
***: Kaikin puolin keskiverto, katsoo ihan mielikseen
**½: Jää keskivertoa heikommaksi, mutta ei täyttä roskaa
**: Huono.
*½: Leffassa on vähintään yhdet hyvät tissit tai jotain muuta huomionarvoista
*: Silkkaa silsaa, ei ensimmäistäkään armahtavaa aspektia

Vaan mahtuihan tuonne niitä elämää suurempiakin muutama: Das Leben der Anderen jatkaa ällistyttävän hyviä Saksan lähihistoriaa ruotivia leffoja; Red Cliff ei ehkä kanna täysin jokaista hetkeä viidestä tunnistaan, mutta kokonaisuutena se on fantastinen epookki; Synecdoche, New York kolahti minuun puhtaasti henkilökohtaisista syistä kovempaa ja raskaamin kuin mikään elokuva vuosiin.

Nostan muiden ylitse kuitenkin kaksi viime vuoden parhaiden roolisuoristuksien tuleviksi klassikoiksi nostamaa elokuvaa: Mickey Rourke The Wrestlerissä ja Sean Penn Milkissä tekevät henkeäsalpaavaa taidetta. Ja koska olen moneen otteeseen sanonut, että niin erinomainen kuin Penn olikin, Rourkelta ryöstettiin Oscar. Niinpä nostan vuoden parhaaksi leffaksi The Wrestlerin.

Vuoden yllättäjäksi nimeän Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla päätösleffanani näkemäni Mary and Maxin ja vuoden varmimmaksi hitiksi Pixarin uusimman mestariteoksen WALL-E. Molemmat, täysin erilaiset, animaatiot onnistuivat sekä koskettamaan että hersyttämään hysteerisen naurun hetkiä. Näitä kahta tulee listan leffoista varmasti tulevina vuosina useimmin uudelleenkatsottua.

Tänä vuonna emme edes yritä 200 elokuvaan, sen verran aikaa ovat tv-sarjat alkaneet viemään. Olkoon tavoite kuitenkin nostaa 1996 tokokuun jälkeen katsomieni elokuvien määrä yli kolmen tuhannen. Siihen tarvitaan vielä 133 leffaa tämän päivän jälkeen. Toivottavasti niihin mahtuu myös noita elämää suurempia kokemuksia.

Aiemmat leffakatsaukset: 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Sunnuntaina syntyi muuten mahdollisesti paras kotijäätelö sinä neljän vuoden aikana, kun olemme niitä itse tehneet:

Miami

• Raastetaan 3 limetin kuori silpuksi
• Puristetaan limeteistä mehut ja hedelmälihat
• Sekoitetaan puolet kuoriraasteesta ja nesteet perus-kermajäätelömassaan
• Annetaan kylmetä ja imeytyä jääkaapissa pari tuntia
• Sotketaan jäätelömassaan puoli pakettia mascarpone-juustoa
• Tyrkätään jäätelökoneeseen
• Muutama minuutti ennen valmistumista kaadetaan sekaan rouhittuja/murskattuja grahamkeksejä (Digestive)
• Kuppiin, ja koristeeksi loput limettikuoriraasteesta ja pieneksi silputtua tummaa suklaata

Terryworld: 25 Jahre TASCHEN (Taschen 25th Anniversary)

Jos saan hiluja, saatan vaikka motivoitua kirjoittamaan lisää suosituksia ja arvosteluja eroottisista valokuvateoksista, mielenkiintoisista leffoista, varsinkin silloin kun niitä mielestäni edukkaasti Amazonista irtoaa. Lähinnä halusin nyt kokeilla, miten tämä toimii. (Ainakin minulla oli ongelmia sijoittaa tähän preview-kuvalla varustettua iframea.)

EDIT: Oi tätä ironian määrää. Selaimeen asentamani Adblock Plus -lisäke torppasi myös oman iframe mainokseni. Pistän sen nyt takaisin tuohon tekstilinkin yläpuolelle.

Tänään oli hyvä päivä.

Philip Glenister on rakentanut 32 jaksossa Gene Geniestä rakastettavan karismaattisen macho-öykkärin, jonka nykypäivään verrattuna vähintäänkin kyseenalaiset metodit saavat aikaan halutun tuloksen, alaisten kunniotuksen ja terveen virkavallan pelon niin katurikollisissa kuin rötösherroissakin. Tällä viimeisellä tuotantokaudella hahmoon tuotiin onnistuneesti lisää pehmentäviä piirteitä, ettei hän jäisi silkaksi karikatyyriksi.

Tämän havainnon jälkeen jäinkin sitten miettimään, että ketkä muut tv-pollarit sinne kirkkaimpaan kärkeen oikein kuuluisivat? Yritän helpottaa valintaani pudottamalla harkinnasta yksityisetsivät, vakoojat, avaruusasemien turvallisuuspäälliköt ja muut rikoksentorjujat. Puhutaan siis vain poliiseista; tässä lista ehdokkaita ei varsinaisesti missään järjestyksessä:

• Etsivä Jimmy McNulty (Dominic West, The Wire). Kunniamaininta tämän - ehkäpä kaikkien aikojen parhaan - poliisisarjan Lester Freamonille (Clarke Peters)
• Liittovaltion Erikoisagentti Dale Cooper (Kyle McLahlan, (Twin Peaks. Ei tarvinne perusteluja.
• Kersantti Mick Belker (Bruce Weitz, Hill Street Blues). Sarjan näkemisestä on AIVAN liian kauan, että pystyisin sanomaan oliko Belker paras hahmo, mutta sellainen mielikuva minulla on.
• Etsiväkersanttiluutnantti Frank Drebin (Leslie Nielsen, Police Squad). Komedian ystävänä on pakko nostaa esiin nimenomaan tv-sarjaversio Drebinistä.
• Komisario Eero Jansson (Oiva Lohtander, Raid). Lakoninen komisario on paras suomalainen tv-poliisi ikinä.

En tiedä olenko edes kyllin pätevä arvioimaan tv-poliiseja, kun en ole nähnyt oiekastaan laisinkaan yhtäkään CSI- tai Law&Order -sarjaa.

Kuka muu mahtuisi listalle? Andy Sipowicz (Dennis Franz, NYPD Blue, tekivätkö ne sitäkin 12 kautta? Olen nähnyt kaksi.), Matt Parkman (Greg Grunberg, Heroes, lempihahmoni sarjassa, mutta onko sittenkään tarpeeksi hyvä?), Clarence Wiggum (Hank Azaria, The Simpsons, tyhmistä tyhmin), Fox Mulder (David Duchovny, The X-Files), joku saksalaisispoliisi?

Kommentit, ehdotukset ja vastaväitteet ovat tervetulleita.

Muiden uusien kuvien editointi-inspiraatiota odotellessa kuvasin tänään Lego-ukkoja punaisten marjojen ja hedelmien kanssa. Pari päivää sitten lisäsin muutaman muunkin kuvan Lego-settiin

Sunnuntaina vuorossa oli Helsinki Burlesquen järjestämä From Helsinki to Honolulu via Hysteria - joka väsyneestä mielentilasta huolimatta oli mitä mahtavinta viihdettä kansainvälisine ja kotimaisine tähtineen. Burleski-nunnia... mmmm...

Kuvien editoimiseen menee vielä toinenkin hetki, mutta yritän linkata niitä tähän merkintään kunhan pääsen parin päivän sisään lomalle. Luvassa on tosin vielä yksi keskiaikahenkinen fotosessio ennen sitä. Myös Jaana-Marin Flickr-virtaa kannattaa kurkistella.

Aloitetaan Industrial-musiikilla:

KMFDM at Nosturi, Helsinki - 13.6.2009

Yleensä ne huomiotta jääneet ovat arkisia räpsyjä, matkakuvia ja yksityiskohtia, vaan mahtuupa sinne muutamia ihmiskuviakin. Käydessäni läpi Flickrin tarjoamaa katsojatilastoa löysin itsellenikin unohtuneita kuvia ja toivottavasti samalla opin jotain omasta tyylistäni.

Mitä pidemälle tätä harjoitusta mennään, sen kriittisemmäksi minun on vähitellen muututtava, kun väitän että jokin kuva "ansaitsee" enemmän katsojia. Parin kymmenen katsojan kohdalla sellaista on helpoa sanoa, mutta entä jos kuvalla on vaikka 150 katsojaa? Flickr on täynnä upeita kuvia, joita ei koskaan näe useampi kuin muutama kymmenen niitä - toivottavasti - arvostavaa katsojaa.

Siispä: HenriBlock: Deserves more views 2

Ja setin kuvat suorina linkkeinä:

Ja jottei menisi aivan vanhan uudelleenlämmittelyksi, laitan tähän loppuun vielä yhden uuden kuvan viime viikonlopulta, jolloin Helsingin taivas täsmäsi onnistuneesti Aseman kellotornin suojahuppuun: