toukokuu 22, 2013

Leffakatsaus 2011

Siitä on melkein kaksi vuotta kun viimeksi kirjoitin blogiini (jokainen blogikirjoitukseni tuntuu alkavan näin), mutta yleisön (siis vaimoni) pyynnöstä elokuvakatsauksista ei luovuta, vaikka ne tulisivat vuosikausia myöhässä. Siksipä siis tänään tarkastelemme mitä hyvää näin ensimmäisen kerran vuosina 2011 ja 2012.

Tämä ensimmäinen merkintä kattaa vuoden 2011, joka oli määrällisesti pienoinen parannus edelliseen vuoteen, mutta nähtävästi yli 200 leffan vuosiin ei enää ole paluuta - on itseasiassa kyseenalaista pääsenkö tänä vuonna edes sataan. Pitkäjänteisemmin tarinaa kertovat tv-sarjat ovat voittamassa tämän "kamppailun". Vuoden 169 elokuvasta noin 80% oli minulle ennestään uusia ja vielä 84% kaikista leffoista tuli katsottua dvdeeltä - toinen luku, johon ei enää ole paluuta. Tuohon päälle kun laskee Rakkautta ja Anarkiaa -festarin 11%, niin muidenlähteiden osaksi jää murusia.

Niinä vuosina, kun katson enemmän itselleni uusia elokuvia, oman tähditykseni keskiarvo laskee selvästi muutamalla kymmenyksellä, mikä on ihan ymmärrettävää, koska paskoja leffoja ei tule katsottua uudelleen, mutta hyvät leffat uudelleenkatsottuna nostavat keskiarvoa. Kaikkien näiden 18 vuoden aikana, kun olen kirjaa itselleni pitänyt, keskiarvo on kuitenkin pyörinyt 3.3 (2010) ja 3.8 (2002) tähden välillä. Vuonna 2011 keskiarvo oli 3.4 tähteä.

Katsotaanpa kuukausittain mitkä leffat sykähdyttivät eniten:

Tammikuu: The Reflecting Skin, Splice

Helmikuu: Up, Kick-Ass

Maaliskuu: Scott Pilgrim vs. The World, Un Prophete, Black Swan

Huhtikuu: Becket, The Outlaw Josey Wales

Toukokuu: Skavabölen Pojat, Frost/Nixon

Kesäkuu: Fracture on ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen.

Heinäkuu: X-Men: First Class, The King's Speech, Nuovo Cinema Paradiso (Director's Cut), Up in the Air

Elokuu: The Butterfly Effect on taas ainoa maininnan ansaitseva

Syyskuu: Drive, Marwencol, Headhunters, The Guard, 13 Assassins

Lokakuu: The Social Network

Marraskuu: Crazy Heart

Joulukuu: Pour Elle, Limitless

Mikä noista sitten oli paras? Katsomisvuonna olen antanut viisi tähteä peräti kuudelle ensimmäistä kertaa näkemälleni leffalle, mutta nyt en ehkä pelkkien muistojen perusteella olisi aivan samaa mieltä. Nostan siis esiin neljä:

The Reflecting Skin vuodelta 1990 on kaunis ja raastava. Frost/Nixon oli pirullisen tehokas poliittinen dokudraama, jonka tähdet ovat täysin pääosanesittäjiensä mestarillisen työn ansiota. Nuovo Cinema Paradisoa on monesti kutsuttu 80-luvun parhaaksi elokuvaksi, ja nyt ymmärrän miksi. Pidennetty Director's Cut oli se versio, jonka halusin nähdä ja jota metsästin pitkään, mutta joka sitten hautautui vuosiksi hyllyyn odottamaan katsomista. Rakkautta & Anarkiaa -ykkösleffakseni valitsemani Marwencol oli aiheeltaan mielenkiintoinen, superkoskettava ja yllätyksellinenkin dokumentti.

Näistä neljästä paras on muistojeni mukaan jompikumpi jälkimmäisistä, mutta koska olen 80-luvun lapsi, nostalgikko ja cinefiili, valitsen parhaaksi vuonna 2011 näkemäkseni uudeksi elokuvaksi Nuovo Cinema Paradison ohjaajanversion.

(Edit: Drivelle annoin toisella katsomiskerralla viisi tähteä, joten ansaitkoon se erikoismaininnan.)

Siinä taas yksi vuosi käsiteltynä. Seuraavaksi vuoden 2012 kimppuun.

Aiemmat leffakatsaukset: 2010, 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 20:21 | permalinkki | Comments (1)

Leffakatsaus 2012

Ja sitten, kuten menin lupaamaan, käymme vuoden 2012 kimppuun. Tilastopuolella taphtui ihmeitä: dvdeen osuus formaattina putosi edellisen vuoden 84%:sta 48%:iin. Hankin viimein Blu-ray-soittimen ja sinilaserilta tuli katsottua 22% vuoden 175 elokuvasta. Loppuvuodesta tilaamani Netflix näkyy tilastoissa 10% osuudella ja R&A tarjosi peräti 15% vuoden elokuvista.

Vuonna 2012 tv-puoli vei mennessään ennennäkemättömällä voimalla. Katsoin peräti 44 sarjakautta tai minisarjaa, yhteensä 323 tuntia, eli n. 160 parituntisen leffan edestä. Leffapuolella taas edelleen keskityin itselleni uusiin elokuviin, joita kokonaisuudesta oli peräti 82%. Ja kuten ennenkin, tarkastelemme nyt juuri niitä.

Nämä minulle uudet elokuvat säväyttivät vuonna 2012:

Tammikuu: Hobo with a Shotgun on ainoa mainittava

Helmikuu: Paul, Biutiful

Maaliskuu: The Killing, The Adventures of Tintin (3D)

Huhtikuu: Animal Kingdom, The Avangers

Toukokuu: 13, Howl

Kesäkuu: Day & Night (lyhäri), Toy Story 3, The Avengers (uudelleen)

Heinäkuu: The Dark Knight Rises on ainoa maininnan arvoinen, vaikka olikin Nolanin Batman-trilogian heikoin lenkki

Elokuu: Gandhi, The Illusionist, Super 8

Syyskuu: Comic-com - Episode IV: A Fan's Hope, Holy Motors, intouchables

Lokakuu: The Artist, My Week with Marilyn, This Must Be the Place

Marraskuu: Naked Ambition: An R-Rated Look at an X-Rated Business-valokuvausdokkari oli ainoa mainitsemisen arvoinen

Joulukuu: Frazetta - Painting with Fire, toinen dokumentti Netflixistä oli puolestaan joulukuun ainoa valopilkku

Seitsemän leffaa yllämainituista sai minulta katsomishetkellä viisi tähteä, kuusi puolestaan neljä ja puoli tähteä, loput neljä. Neljän tähden leffoja olen maininnut vain, jos kuukaudessa ei ollut muuta mielenkiintoista, tai jos olen jostain syystä erikseen ne halunnut myös julkiseen muistiin tallentaa.

Animaatiomegahitit The Adventures of Tintin ja Toy Story 3 olivat tyylipuhtaita teoksia omassa lajissaan, ja Tintti taitaa olla ainoa tähän mennessä näkemäni 3D-leffa, jossa 3D:stä oli oikeasti iloa (no, ehkä myös Piranha 3D voidaan laskea sellaiseksi, mutta aivan eri syistä.)

Stanley Kubrickin The Killing oli vuoden 2012 suurin sivistyspaikko, The Avengers ainoa elokuva, jonka näin kahdesti ja silkkaa fanipoikajuhlaa, kuten myös suurella rakkaudella tehty dokumentti Comic-com - Episode IV: A Fan's Hope.

Silti vuosi 2012 taitaa olla ranskalaisten juhlaa: Ilon ja koskettavan draaman täyttämät The Artist ja Intouchables sekä hämmentävä taidepläjäys Holy Motors taitavat olla vuoden kärkikolmikko.

Näistä viimeksi mainittu jätti leffan jälkeen sen kuuluisan "Mitä helvettiä mä juuri näin"-tunteen, mutta pelkästään hyvällä tavalla, ja koska leffa onnistui vaivaamaan kuukausitolkulla alitajuntaa, niin julistan Holy Motorsin paitsi vuoden 2012 parhaaksi R&A-leffaksi, niin myös parhaaksi uutuudeksi itselleni.

Vuonna 2013 olen tähän mennessä katsonut vain 42 elokuvaa, joista 2 dvd-levyltä. Ensi vuoden katsauksesta tullee lyhyt, mutta mielenkiintoinen.

Aiemmat leffakatsaukset: 2011, 2010, 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 21:06 | permalinkki | Comments (1)