maaliskuu 02, 2008

Ratzinger ja Tobleronet

Uniblogista iltaa,

Viime yönä olin tuttavaperheen pään merkkipäivillä, ja loppuillasta oli tarkoitus ottaa juhlava ryhmäpotretti. Ikävä kyllä paikalle eksyneet työtoverini olivat ehtineet sangen humaltuneeseen tilaan, ja niinpä koko jengin asettelemiseen meni toinenkin tovi. Lopulta kun kaikki olivat jotakuinkin paikoillaan, tajusin, että meidän piti odottaa vielä illan arvovierasta.

No, eipä aikaakaan, kun paikalle rullataan pyörätuolissa itse Jumalan Saksanpaimenkoira, Paavi Benediktus XVI. Paavilla on jokin hammasrautojen tapainen venytyslaite, joka vääntää hänen kasvonsa pysyvään hymyyn, joka voittaa pelottavuudessa jopa hänen normaalin aurinkoisen ilmeensä.

Hänen Pyhyytensä kurottautuu kohti pyödällä olevaa makeisrasiaa, ja kiljahtaa riemastuneen kimakalla äänellä Suklaa-toffee-Tobleroneja! Näitähän kannattaa laittaa kielen alle kaksin kappalein!"

Harvoin, jos koskaan aikaisemmin olen herättänyt itseäni nauramalla ääneen.

Posted by Henri at 00:14 | permalinkki | Comments (0)

maaliskuu 04, 2008

Havaintoja sensuurikeskustelusta

Tällä kertaa en aio toistella niitä argumentteja, joita minä ja itseäni fiksummat olemme eri puolilla nettiä jo pitkälti viime vuoden puolelta toistelleet. Sen sijaan esitän muutaman havainnon, jotka tänään olen poiminut asian ympärillä vellovasta keskustelusta.

Yksi: En ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka kerran päätettyään, että lapsipornon nimissä harjoitettava valtiollinen ennakkosensuuri on hyvä asia, olisi järkeenvetoavia väitteitä ja todisteita kuunneltuaan muuttanut mielipidettään. Ja tämä ei ole pelkästään hysteriaa, tai laa-laa-sormet-korviin-hyssyttelyä. Ihmiset jopa kuuntelevat kohteliaasti perusteluita, tuntuvat tajuavan mistä on kyse, ja sitten jokin primaali tunnereaktio nyrjäyttää aivot takaisin "mutta pakkohan tää sensuuri on lasten takia tehdä" -tilaan. Voisiko joku esittää minulle vastaesimerkin henkilöstä, jonka mielipide on oikeasti muuttunut? Pyydän hartaasti.

Kaksi: Vastaväittelijän leimaaminen kuolaavaksi idiootiksi, jonka olisi parempi leikkiä korkitetuilla haarukalla ("Why is there a cork on the fork?") kuin Internetillä, ei edistä viestin perille menoa.

Kolme: Sensuurinvastustajiiin myötämielisesti suhtautuvien lukijoiden ja keskustelijoiden joukossa alkaa esiintyä taisteluväsymystä. "Joka päiväkö tästä on pakko jauhaa? Eikö ole mitään muuta?". Epäilen jopa, että asiaa ajaneissa poliittisissa piireissä tätä on osattu odottaa: "Riehukoon nyt aikansa. Kyllä ne sitten lopettaa, kun ei välitetä niistä, tai viimeistään jos Apple/Nokia/XXX kertoo jostain jännästä uudesta nörttilelusta."

Tahtoisin lopettaa ajatukseen, jonka poimin jonkin verkkolehden jostain niistä tuhansista kommenteista, jota olen tässä muutaman päivän aikana läpi kahlannut. Halutaanko tässä suojella lapsia, vai lastensuojelijoiden mielenrauhaa?

Laajennan tuon ajatusleikiksi:

Tilanne yksi: "Lapsenraiskaus ja väkivaltainen hyväksikäyttö maailmassa jatkuu ennallaan, mutta sinä et saa koskaan tietää siitä. Sinulle ongelmaa ei siis ole olemassakaan."

Tilanne kaksi: "Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö vähenee merkittävästi, mutta joudut jatkuvasti lukemaan aiheesta sekä tuntemaan lannistavaa voimattomuutta tämän vakavan ongelman edessä."

Kummassako tilanteessa sinä haluaisit elää? Kumpaako tilannetta luulet nykymuotoisen internetsensuurin edistävän?

Posted by Henri at 23:23 | permalinkki | Comments (4)

maaliskuu 25, 2008

Taidenäyttely: "Instruments of Healing"

Instruments of Healing II

Järjestin taidenäyttelyn. Jaana-Marin ja ystävien painostuksesta pystyin viimein päästämään irti reilut kaksi vuotta sitten ottamistani kuvista, joiden aiheena ovat itse käyttämäni lääkeruiskut ja herkkä hedelmäliha.

Prosessi kuvauksesta kuvien teettämiseen ja kehystykseen opetti minulle aika paljon sekä valokuvataiteesta että itsestäni - myös asioita joista mieluusti pääsisin eroon. Mutta nyt se on tehty, ja hyvä niin. Kahdet avajaiset on jo pidetty, ja työt ovat esillä Satama ArtSpacen seinällä noin kuukauden päivät. Tila ei valitettavasti ole yleisölle avoin, mutta jos joku aivan välttämättä haluaa nähdä kuvat seinällä, niin ehkä jotain voidaan järjestää. Jotta kuitenkin mahdollisimman monet pääsisivät kuvat näkemään, tein itse töistä ja avajaisista pienen setin Flickriin.

"Lämppärinäni", eli edellisen kuukauden ArtSpace-vieraana toimi muuten itse Kaj Stenval uusine ankkamaalauksineen, joten melkoiseen seuraan olen päässyt.

Näyttelyn viralliset avajaiset 14.3. osuivat paitsi syntymäpäivälleni, myös 368-päiväisen 365-projektini viimeiselle päivälle. Vähintään yhden kuvan ottaminen vuoden jokaisena päivänä opetti myös paljon kuvaamisesta - ainakin sen, että sitten niitä kuvia tulee otettua paljon enemmänkin.

Posted by Henri at 20:42 | permalinkki | Comments (0)