tammikuu 03, 2008

Sata klassikkokeskiviikkoa

Vuodesta 1999, kerran kuussa (kuukauden ensimmäinen keskiviikko, jos mitään forsemajoria ei ole ollut) olen näyttänyt ystävillemme kotonamme klassikkoelokuvia ympäri maailman, joskin myönnettävästi enimmäkseen amerikasta. Määritelmänä on ollut "vähintään n. 30 vuotta vanha, ja edelleen relevantti tai ohittamattoman merkittävä elokuvahistorialle" ja painopiste viihteellisemmässä elokuvassa, niitä vakavimpia merkkiteoksia kuitenkaan ohittamatta.

Tänään juhlistettiin kuoharilla ja screwball-klassikoilla sadatta perättäistä iltaa, ja vuorossa olivat minulle tärkeän ohjaajan Howard hawksin ja samoin tärkeän näyttelijän Cary Grantin kollaboraatiot Bringing Up Baby ja Monkey Business.

Ensimmäisen elokuvista olin jotenkin onnistunut välttämään kokonaan vuosien varrella, mutta nyt kun sen näin, vaikka pidinkin siitä, on pakko todeta, että sen asema lajityyppinsä kärkipäässä on hieman liioiteltu. Jälkimmäinen, n. 15 vuotta tuoreempi, elokuva on selvästi koherentimpi ja hauskempi - ennenkaikkea sympaattisempien henkilöhahmojensa ja lämpimämmän otteensa vuoksi.

Asettaisin Grant-Hepburn iloittelun edelle selvästi myös sellaiset riemastukset kuin Harvey, His Girl Friday, It Happened One Night, The Miracle of Morgan's Creek, Some Like It Hot, I Was a Male War Bride ja To Be or Not to Be - ihan vain muutaman pitkälti räiskyvään dialogiin ja kommelluksiin perustuvaa klassikkokomediaa mainitakseni.

Ja jos jotakuta kiinnostaa millaisia klassikoita sataan endimmäiseen iltaan on mahtunut, niin liitän tähän loppuun vielä (pikaisesti Wordillä käännetyn, pahoittelen taulukoiden paskaa luettavuutta) pdf-tiedoston 100 ensimmäistä Classic Niteä.

Posted by Henri at 02:33 | permalinkki | Comments (1)

tammikuu 19, 2008

Leffakatsaus 2007

Perinteitä kunnioiitaen ja laadusta tinkimättä... jälleen kerran on vuorossa Elokuvien ja Valokuvien katsaus vuonna 2007 katsottuihin elokuviin. Ensin tilastot, sitten kuukausiraportti parhaista viime vuoden aiemmin näkemättömistä elokuvista, ja lopuksi vuoden parhaiden valinta, sekä kunniamainintoja. Ja kuten aikaisempinakaan vuosina, tässä vaiheessa en vielä tiedä, mihin valintoihin päädyn.

Sen kummemmitta aasinsilloitta, sukelletaanpa excelliin...

Viime vuonna tuli lopulta katsottua 207 elokuvaa, joka on vähemmän kuin neljään vuoteen. Samoin minulle täysin uusia elokuvia tuli nähtyä selvästi vähemmän, vain 67%, eli 139. Kotiteatteri ei lisännyt dvdeeltä katsottujen elokuvien määrää merkittävästi, mutta 85% on vähän hankala päästä ylöspäin, kun R&A:ssa katsoo 23 elokuvaa.

Leffapäiväkirjani mukaan kuukauden sisällä poksahtaa rikki myös 2500 elokuvaa sitten toukokuun 1996, jolloin aloin kirjaamaan ylös kaikki näkemäni leffat. Mutta se on toinen tarina se, ja varmasti blogimerkinnän arvoinen. Sivuhuomautuksena kuitenkin mainittakoon, että samaan aikaan tv-sarjoja tuli katsottua 39 kautta/spesiaalia/minisarjaa, yhteensä 232 tuntia, eli reilun sadan elokuvan verran.

Siinä tärkeimmät tilastot. Katsotaan seuraavaksi mielenkiintoisimpia minulle uusia elokuvia:

Tammikuu: Hoodwinked!, The Pianist

Helmikuu: The Lion in Winter, Mrs. Henderson Presents, Volver, Munich

Maaliskuu: The Queen, Titus

Huhtikuu: Million Dollar Baby, The Aristocrats

Toukokuu: Grizzly Man, The Notorious Bettie Page

Kesäkuu: In Cold Blood, Capote, The Prestige, The Departed, Little Miss Sunshine

Heinäkuu: El Método, In Her Shoes

Elokuulle ei osunut kuin muutama hyvä tusinaleffa, parhaana Inside Man

Syyskuu: Musta jää, Zwartboek, Ficció, Año Uña, Don

Lokakuu: Stranger than Fiction, Déjà Vu

Marraskuu: Millennium Actress, Death Proof, Babel, The Last King of Scotland, An Inconvenient Truth

Joulukuu: ei oikeastaan mitään merkittävää, parhaana ehkä Planet Terror

Ja tuosta joukosta pitäisi nyt tehdä juhlalliset valinnat. Viime vuoden tavoin eritelen hieman tarkemmin. Vuoden ilmiö taisi olla lähihistorian henkilöt: The Queen, Last King of Scotland ja Capote pääsivät kaikki viiden tähden kastiin. Viimeisin noista on In Cold Bloodin kanssa vuoden kovin double feature.

Vuoden yllättäjät olivat kova kotimainen Musta jää, ihmissuhdehömpän sijasta koskettavaksi draamaksi kasvanut In Her Shoes ja tiukkaakin tiukempi historiallinen hallitsijaperhetragedia ja juonittelu The Lion in Winter.

Noista viimeisin kisaa ehkä kaikkein tiukimmin vuoden parhaan leffan tittelistä, mutta se menköön tänän vuonna samalla perusteella kuin viime vuoden paras, eli elokuvalle, jota olen hehkuttanut eniten ystävilleni. Niinpä kärkeen kiilaa Barcelonasta aivan sattumalta poimittu El Método, josta kirjoitin elokuun leffakatsauksessa. Kerrassan erinomainen elokuva.

Vuoden kunniamaininta menee yhdelle El Métodon tähdistä. Näin viime vuonna varmaankin neljä hyvin erilaista roolia Eduard Fernándezilta. Viime vuoden R&A:n parhaan elokuvan Ficción erinomaisuus oli pitkälti hänen hillityn roolityönsä varassa - melko täydellinen poikkeama El Métodon Iberian machosta. Vuonna 2008 Fernández esiintyy ainakin neljässä elokuvassa.

Vuoden räävittömimmän hetken tittlein taas kaappaa Kevin Smithin Clerks II:n loppupuolen The Donkey Show - tai sitten The Aristocrats koko pituudeltaan ja kaikilta ekstroiltaan, tosin kaksi tuntia on jo melkoinen "hetki" - mutta niin oli elokuvakin.

Vuosi 2008 on lähtenyt käyntiin hitaasti, mutta eiköhän tässä taas yli 200 elokuvan pinnistetä.

Aiemmat leffakatsaukset: 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 20:29 | permalinkki | Comments (0)

tammikuu 23, 2008

Kebab-linnun mysteeri on ratkennut

Bono estente.

Hyvin tunnettuja ympäri maailman ovat turkkilaiset ravintolat, joissa jättimäisen kebab-linnun grillatusta jalasta vuollaan asiakkaan silmien edessä höyryäviä siivuja nautittavaksi eksoottisten kastikkeiden kera. Mutta mistä kebab-linnut tulevat, miltä ne näyttävät ja mihin loput linnun ruhosta käytetään? Kaksi näistä kansakuntaa askarruttaneista mysteereistä sai vastauksen tänään.

Työmaaruokalamme listalla oli tänään meksikolaista risottoa, jonka lihaisampi osuus oli ilmiselvästi kebab-linnusta lähtöisin. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että kebab-linnun kotimaa on Väli-Amerikasta pohjoiseen, Amerikan Yhdysvaltojen rajan eteläpuolella. Miksi ja miten juuri turkkilaiset ovat kebab-lintua päätyneet maailman kulinaristeille syöttämään? Jokainen vastaus tuo tullessaan uusia kysymyksiä. Entä mikä on Baijerin Illuminaattien ja temppeliherrojen rooli tässä salaliitossa?

Jos pelkkä kebab-linnun koipi saattaa olla toista metriä korkea ja painaa kymmeniä kiloja, voinette vain kuvitella, millaisia petoja itse linnut ovat. Miksi sitten kukaan, paitsi tietenkin meksikolaiset ja turkkilaiset, eivät koskaan ole elävää kebab-lintua nähneet? Onko kebab-lintu mahdollisesti yöeläin? Elääkö se maan alla tai vuoristoluolissa? Nämä kysymykset jäävät edelleen vaille vastausta, mutta sen sijaan surmatun kebab-linnun muiden ruumiinosien loppusijoituspaikka selvisi meille yksinkertaisella päättelyllä ja inspiroituneella intuitiolla.

Oletteko koskaan lukeneet b-luokan grillimakkaran tai eineslihapullapaketin tuoteselostetta? Lihaa, ja lihaan verrattavia valmistusaineita? Googlen hakutulokset puhuvat karua, mutta kiistämätöntä kieltä. Suomalaisten elintarviketalojen veljeskunta on mukana konspiraatiossa. Miljoonia kiloja kebab-linnun siipiä, päitä ja ruhoja jauhetaan vuosittain suomalaisiin einestuotteisiin - vain jalat toimitetaan turkkilaisille maailman kaupunkeihin ja kyliin, ravintoloissa ja kioskeissa grillattaviksi.

Totuus on tullut julki. Päätän raportaashini tähän.

Boutros boutros ghali.

ps. Arvannette ehkä mitä meillä on pari päivää katseltu. Scorchio! Osansa saattaa olla myös viimein ensi kertaa lukemallani Foucaultin heilurilla.

Posted by Henri at 23:10 | permalinkki | Comments (0)

tammikuu 29, 2008

Olet tässä!

Second test with location tagging

Nokia Beta Labs on eilen julkaissut Nokia Location Tagger -applikaation S60-puhelimille. Jos luurissa on sisäänrakennetu (tai siihen on yhdistetty) GPS-moduli, niin applikaatio tallentaa luurilla otetun kuvan exif-dataan paikkatiedon. Tätä tietoa puolestaan esimerkiksi Flickr osaa käyttää hyväkseen ja automaattisesti näyttää kuvan kartalla.

Yllä oleva kuva paljastaa (klikkaa itsesi ensin kuvaa päästäksesi Flickrin puolelle) työpisteeni tarkan sijainnin klikkaamalla map-linkkiä oikean reunan "Additional information" alta. Ikävä kyllä Yahoon satelliittikuvan tarkimmalla tasolla on ilkeä bugi juuri tällä kohtaa Hernesaaressa.

Aivot jäävät raksuttamaan mihin kaikkeen kivaan tätä ominaisuutta voisi käyttää.

Posted by Henri at 13:16 | permalinkki | Comments (0)