marraskuu 03, 2006

Työviikko meni kuin siivillä

... ei siksi, että olisi ollut erityisen kivaa, vaan siksi, etten ehtinyt tekemään oikeita töitä, kun istuin kaikki päivät palavereissa. Tämä lieni tähän astisen työurani palaveritäytetyin kalenteriviikko.

Viiteen päivään mahtui 18 tapaamista, joiden yhteiskesto oli 27 tuntia. Normiviikolla muuhun duuniin olisi jäänyt noin 10 tuntia, mutta nyt meni hieman pidemmäksi. Kahtena päivänä oli viisi palaveria, ja kahtena muuna päivänä istuin neuvotteluhuoneissa tai kokoussaleissa yli 6 tuntia.

Perjantai-illan viimeisen kaksituntisen palaverin aikana sähköpostilaatikkoon ilmestyi kolme uutta kalenteripyyntöä ensi viikolle. Ensimmäinen heti maanantaina yhdeksältä. Viikon ensimmäiset kolme tuntia vierähtävät siis neukkarissa istuen. Luvassa on kyllä ihan töitäkin.

Nyt pitää vaan irrottautua jotenkin.

Posted by Henri at 19:49 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 04, 2006

Armand van Helden

Armand van Heldenin musiikki ei ehkä kuulu päivittäiselle soittolistalleni, mutta joihinkin hänen biiseihinsä tehdyistä musiikkivideoista en vain kyllästy. Tässä muutama YouYube-linkki viikonlopun ratoksi.

Hear My Name on mahdollisesti kaikkien aikojen hienoin musiikkivideo, jossa kaksi brititläistä hienostorouvaa nautiskelee teetä ja tarjoilee spanking-palveluita omaksi ilokseen.

My My Myssa kalpea nörttivoyeristi pääsee bilettämään biksuchiksujen kanssa.

In Your Eyes on kerrassaan mainio kunnianosoitus James Carpenterin 80-luvun scifiklassikolle They Live.

When the Lights Go Downissa kirjallisuuden klassikot heräävät öisessä kirjastossa.

Posted by Henri at 15:13 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 14, 2006

Kuluttaja on kuningas, joopa joo

Ostin tässä taannoin Samsungin 21-tuumaisen monitorin Mikromaja-nimisestä pikkuliikkestä Roihuvuoressa, kun arvosteluissa pärjännyt tuote irtosi halvalla, ja kahdeksan vuotta palvellut Nokialaiseni oli poksahtanut komeasti viimeisen kertansa.

Samsungin monitorilla on kolmen vuoden "Onsite takuu". Nyt jos tuota linkkiä klikanneet oikein tarkkaan laskevat, niin hankinnasta on kulunut kolme vuotta ja kolme kuukautta. Joko arvaatte?

Jepjep, monitori on rikki. Se ei varsinaisesti kosahtanut taivaan tuuliin, vaan alkoi hiljalleen (n. kuukkauden kuluessa) menettää tarkennustaan, niin että tätä nykyä minulle välttämättömällä 1600x1200 tarkkuudella silmiä pitää siristää tekstin lukemiseksi niin, että päätä särkee.

Koskapa kuluttajaviraston sivuilla mainitaan kuitenkin seuraavaa,

Tavaran kestoiän osalta sääntönä on, että tavarassa on virhe, jos sen kestoikä ei normaalikäytössä vastaa sitä, mitä samanlaiselta tavaralta voidaan perustellusti odottaa.

Vaikka takuuaika olisi päättynyt, myyjän ja aikaisemman myyntiportaan virhevastuu ei silti pääty, jos tavaralta voidaan yleisen mittapuun perusteella odottaa takuuaikaa pidempää kestoikää. Käytännössä virhevastuu alenee asteittain siitä riippuen, kuinka pitkä aika kaupanteosta on kulunut. Jos tuotteen oletettu kestoikä on lopuillaan, myyjä tai aikaisempi myyntiporras osallistuvat yleensä kohtuullisella osuudella korjauskustannuksiin.

... niin lähestyin myyjäliikettä ilmoittaen, että minusta kuvaputkimonitorin kohtuulinen käyttöikä on pidempi kuin "takuun kattama" kolme vuotta. Ehdotin laitteen vaihtamista vastaavaan tai reilua alennusta vastaavaominaisuuksisesta littunäytöstä.

Mikromajan vastaus kokonaisuudessaan oli:

Valitettavasti emme tuolle asialla enempää voi eli kyllä tuo valmistajan myöntämä 3 vuoden takuu on ollut ihan riittävä.

Onko tietotekniikka tätä nykyä todella noin kehnoa, että 3 vuotta on "ihan riittävä" elinikä monitorille, joka ei kuitenkaan ole kaikkein halvin kapistus.

Olin edelleen eri mieltä, joten päätin Kuluttajaviraston ohjeiden mukaisesti ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin kuluttajaneuvontaan, jonka puhelinvastaaja (torstai-alkuiltapäivällä) kuitenkin ystävällisesti ilmoitti minulle, että seuraava puhelinaika olisi kolme tuntia maanantai-aamuna. Ja kyllähän se näköjään tuolla sivullakin lukee, vaikka viesti kyllä ilmoittaa eri ajat - yksi päivä lisää on karsittu pois.

Kuluttajaneuvonta ilmeisesti kärsii kroonisesta henkilöpulasta, sillä puhelimeen vastataan 10 tuntia viikossa, ja sähköpostista, jolla asiat toki sujuisivat kaikkein helpoimmin, sivuilla kerrotaan seuraavaa:

Kuluttajaneuvontaan ei ole sähköpostiosoitetta, koska meillä ei ole henkilöstöä vastaamaan sähköpostiyhteydenottoihin.

Sen puoli tuntia, jota en tänään tuosta puhelinajasta istunut palaverissa, kuluttajaneuvonnan puhelin tuuttasi varattua. Huomenna siis uusi yritys, joskaan en ole hirvittävän optimistinen:

Puhelut jakautuvat tulojärjestyksessä päivystäville kuluttajaneuvojille. Järjestelmä ottaa yhden soittajan jonoon, toisille puhelin antaa "varattu" -signaalin.

Toisinaan asiakkaan asian selvittäminen vie aikaa ja puhelu saattaa kestää jopa yli 30 min. Puhelimitse asioinnin etuna on välitön vuorovaikutus asiakkaan ja kuluttajaneuvojan kesken.

Yhden soittajan jono? Ei sähköpostia? Eletäänkö nyt vuotta 1956 vai 2006? Minä vain haluaisin tietää kannattaako minu edes tehdä kirjallista valitusta. Sivuilla kerrotaan myös:

Kaikki yhteydenotot käsitellään sisääntulojärjestyksessä lähetystavasta riippumatta. Selvittely pyritään aloittamaan neljän viikon kuluessa.

No sehän on ripeätä. Ilmeisesti valittavia asiakkaita on todella paljon, mutta jos jonot ja tehokkuus ovat tuota luokkaa, niin ei liene ihme, että myyjäliikkeet lähettelevät asiakkailleen tuollaisia vastauksia, jonka minäkin sain. Ei nimittäin ole suurta pelkoa siitä, että kuluttaja jaksaisi koko valitusprosessin loppuun asti. Työkaverini kertoi tänään erään oman valituksensa selvittelyn kestäneen 13 kuukautta, mikä ei suuresti riemastuttanut vaikka lopullinen päätös oli ollut hänen hyväkseen.

Jouduin tänään laskemaan näytön resoluutiota aina 1024x768:aan, jotta selviäisin edes sähköpostien luvusta ja blogaamisesta ilman migreenikohtausta, joten on sanomattakin selvää, että asialle on tapahduttava jotain nopeammin kuin neljässä viikossa. Kuvankäsittelyä tällä monitorilla on turha edes harkita.

Luultavasti hankin tällä viikolla uuden littunäytön (otetaan vastaan hyviä ehdotuksia noin 500 euron lcd-näytöistä, jotka kelpaavat vaativaan kuvankäsittelyyn) ja pistän valituksen prosessiin. Katsotaan miten äijän käy.

Posted by Henri at 00:38 | permalinkki | Comments (10)

Pädet ja käät

Heads and hands - a self portrait

Pistetäänpä tännekin, kun kerran on parempia (ainoita) pitkiin aikoihin ottamiani kuvia. Isompi versio Flickrissä.

Posted by Henri at 21:51 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 16, 2006

Ilotikku

Laitetaan tämä myös tälle puolelle. Kyseessä on työkaverini jostain arabimaista tuoma "soittorasia" jossa on vaikuttavat blinkenlichtit. Ajattelimme, että tuo kun ottaisi mukaan asiakaspresentaatioon, niin saisi varmasti yleisön herpaantumattoman huomion. "The mobile services we propose for you ... "

Posted by Henri at 21:40 | permalinkki | Comments (2)

Filmin vastaisku?

Kävipä niin, että ystävä toi tupaantuliaisiimme mukanansa Mamiya 7 keskikoon rangefinder -kameran ja muutaman filmin. Valitsin testattavaksi (Ilfordin) mustavalkofilmin, ja unohdin asian autuaasti muutamankymmenen minuutin kuluttua. Kuvat värikkäistä kasveista, irtokarkeista ja jäätelömuodostelmista eivät aivan täyttäneet odotuksia. Sen sijaan yllätyin kuinka hyvin ensikokeiluni kameran tarkenmuksen kanssa onnistui. Jaana-Marista ottamistani kuvista tuli varsin tunnelmallisia.

Jaana-Mari at our housewarming 2

Kauniista mallista on hyötyä. (Loput kuvat Flickrissä)

6x7-formaatin filmi on kyllä aika mieletöntä. Laskeskelin nopeasti, että jos joku toteuttaisi Canon EOS 5D:n sensorin pikselitiheydellä 6x7-filmiä vastaavan sensorin, niin resoluutiota olisi reilut 62 megapikseliä. Pistää ajattelemaan.

Toisaalta, koska minulla ei ole käytössä kunnon filmiskanneria, niinpä jouduin tyrkkäämään vajaan kymppikuvan kokoiset parerivedokset tasoskanneriin, ja muistin heti miksi filmiä ei ole tullut ikävä. Tällä kertaa en vaan millään jaksanut puhdistaa kuvia roskista, joten ne saavat jäädä tuollaisiksi, kunnes saan ehkä joskus skannit negoista.

Hetken tässä pyörittelin mielessäni, josko ottaisin Olympus Myy II:n uudelleen varakameraksi laukkuun sellaisia tilanteita varten, joihin kamerakännykkä ei pysty. Filmin resoluutio ja Myyn ylivertaisen tarkka ja valovoimainen linssi ovat jotain mihin digipokkarit, saati sitten kännykamerat, eivät vielä pysty. Skannattuani kolme kuvaa tasoskannerilla unohdan ajatuksen. Skanneri kelpaa tasan kopiokoneeksi, ja sillä hyvä.

Kamerarintamalla odottelen siis ensi alkukevättä ja silloin mahdollisesti ilmestyvää 5D:n seuraajaa.

Posted by Henri at 22:22 | permalinkki | Comments (20)

marraskuu 22, 2006

Järjestys pitää olla

This is my categorization. There are many like it but this one is mine. My categorization is my best friend. It is my life. I must master it as I must master my life. Without me, my categorization is useless. Without my categorization I am useless...

1100 ja parinkymmennen dvd-levyn kokoelman järjestäminen käy työstä. Jaakko harjoituskersanttinamme käärimme kuitenkin eilen hihamme nostelimme levyt hyllyistä lattialle pinoihin päätyylilajin mukaan, jaoimme ne alaluokkiin ja etsimme hyllystä sopivan pätkän, johon jäisi vielä hieman laajennusvaraakin. Monesta elokuvasta väiteltiin pitkään, ja aika monta Jaakko halusi erottaa aivan omaan "häpeähyllyynsä", mutta loppujen lopuksi päädyimme luokitukseen, jossa on 9 pääluokkaa ja luokkia kaikenkaikkiaan peräti 112, joista jokaiseen taitaa kuulua vähintään kolme, mutta suurimpaan osaan päälle kymmenen elokuvaa. Toivottavasti järjestys säilyy edes yli joulun.

Koska vain Jaakon ja minun kanssani samanmieliset jaksavat lukea koko kategorisoinin lävitse, siirrän sen linkin taakse ja heitän lonkalta tähän väliin loppukaneetin:

Tärkeimmät syyt dvdeiden hankkimiseen ovat tietenkin elokuvien ja tv-sarjojen näkeminen, sekä keräilyvimman tyydyttäminen, mutta yhä enenevissä määrissä sloganini "Mitä enemmän ostan, sitä enemmän säästän" on alkanut tulla toteen. Kävin tänään ostamassa kaksi leffalippua perjantaiselle hääpäivällemme (Missäs muualla me sitä viettäisimme? No, ehkä siihen kuuluu jotain muutakin, mutta nyt eksyn aiheesta...), havaitsin lippujen hintojen taas kohonneen.

11 euroa viikonlopun tai perjantai-illan näytöksestä? 22 euroa kahdelta hengeltä. Onneksi työnantaja sponssaa muutamaa lippua kuukaudessa ja maksan leffanautinnostamme alle puolet tuosta.

Kun vielä vuonna 2000 (or thereabouts) laskeskelin, että kohtuuhintaisen dvd-leffa maksaa saman verran kuin kahden hengen leffaliput, niin nyt hinta on noussut dvd:n alkumyyntihinnan. Muutaman (2-5 kokemuksen mukaan) kuukauden odottamalla leffan saa Playstä tai Anttilasta 7-9 llä eurolla, eli parhaassa tapauksessa kahden hengen lippujen hinnalla irtoaa kolme kohtuuhintaista elokuvaa, jotka voi katsoa kotiteatterin rauhassa niin monta kertaa ja niin monen ystävän seurassa kuin haluaa.

Tykin ja kunnon äänetoiston myötä meillä on entistä vähemmän syitä juosta teattereissa, joissa on vähemmän jalkatilaa, enemmän peeloja eikä vessa- ja tee-taukoja juuri silloin kun minä haluan.

Sitäpaitsi joka kerran kun piipahdan tunnelin Anttilassa hyllyrivistölliset dvdeitä viekoittelevat minua: Me so horny. Me love you long time. (Anteeksi. Oli pakko edes yrittää lopettaa samalla aasinsillalla, jolla aloitin.)

Ja tähän loppuun se lupaamani definitiivinen dvd-luokittelu yli tuhannen levyn kokoelmille:

1. Esiintyvät taiteilijat
1.1. Konsertit
1.2. Musiikkivideot
1.3. Stand-up-komedia

2. Dokumentti
2.1. Yhteiskunta
2.2. Henkilökuva
2.3. Pop-kultuuri

3. TV-sarja
3.1. Scifi (Ja muut genre-sarjat)
3.2. Komedia
3.3. Draama
3.4. Animaatio

4.Animaatioelokuva
4.1. Piirretyt (länsimaat)
4.2. Stop-motion
4.3. CGI
4.4. Animaatio + live-action
4.5. Anime

5. Aasia
5.1. Draama
5.2. Komedia
5.3. Moderni rikos / action
5.4. Kungfu ja Wushu
5.5. Sota
5.6. Bollywood

6. Genre-elokuva
6.1. Scifi
6.1.1. Avaruusscifi
6.1.2. Aikamatkustus
6.1.3. Dystopia
6.1.4. Star Trek
6.1.5. Alien invasion
6.1.6. Tekoäly ja robotiikka
6.1.7. Seikkailu
6.2. Fantasia
6.2.1. Magia
6.2.2. Miekkasankarit
6.2.3. Satu
6.3. Horror
6.3.1. Creatures
6.3.1.1. Vampyyrit
6.3.1.2. Ihmissudet
6.3.1.3. Muumiot
6.3.1.4. Zombiet
6.3.2. Kannibaalit
6.3.3. Slasherit
6.3.4. Uskonnolliset
6.3.4.1. Paholainen
6.4. Supersankarit
6.4.1. Marvel
6.4.2. DC
6.4.3. Sarjakuvaan pohjautumattomat supersankarit
6.5. Muut sarjakuva-taustaiset

7. Komedia
7.1. Klassikot
7.2. Mel Brooks
7.3. Monty Python + johdannaiset
7.4. Coen-veljekset
7.5. Kevin Smith
7.6. ZAZ + johdannaiset
7.7. Teinikomediat
7.8. Seksifarssit
7.9. Romcom
7.10. Ei-englanninkielinen
7.11. Ihan paskat

8. Draama
8.1. Rikos
8.1.1. Järjestäytynyt rikollisuus
8.1.2. Heist
8.1.3. Sarjamurhaaja
8.2. Seikkailu / Action
8.2.1. Agentti
8.3. Erotiikka
8.4. Vankila
8.5. Yhteiskunnallinen
8.5.1. Rotu
8.6. Historia
8.6.1. Sota
8.6.2. Elämäkerta
8.6.3. Ajankuvat
8.6.4. Historiallinen spektaakkeli
8.6.5. Western
8.6.6. Kirjallisuushistorian uudelleentulkinta
8.7. Dysfunktiot
8.7.1. Psykoperheet
8.7.2. Parisuhteet
8.7.3. Mielenjärkkyminen
8.8. Road movie
8.9. Suomi
8.9.1. Palmu
8.9.2. Kaurismäki
8.9.3. Pölönen
8.10. Post-Tarantino
8.10.1. Tarantino
8.10.2. Eurooppa
8.10.2. Amerikka
8.11. Latino
8.11.1. Almodovar
8.12. Kasvutarinat
8.13. Klassikot
8.13.1. Glamour
8.13.2. Film Noir
8.13.3. Hitchcock
8.14. Skandinavia
8.15. Vaikeasti luokiteltavat
8.15.1. Vaikeat ämmät
8.15.2. Ihan paskat

9. Musiikkielokuvat
9.1. Musikaalit
9.2. Tanssielokuvat
9.3. Musiikkiteemaiset

Posted by Henri at 23:29 | permalinkki | Comments (8)

marraskuu 23, 2006

Trevor ja kanit

Taika-Trevorin neljäs seikkailu paljastaa mm. mistä sankarimme saa taikavoimansa kun Trevor ravistaa possuja hihastaan. Meno käy yhä pimeämmäksi, mutta musiikissa on ikävä kyllä huomattavissa tason ja koukuttavuuden lasku sarjan edetessä. (Aiemmat merkintäni Trevorista: 1, 2 ja 3)

Toinen suosikkianimaationi, The 30-Second Bunnies Theatre Library, on myös päivittynyt ahkerasti sitten viimevisiitin. Uusia elokuvia aninaatiojänisten 30 sekunnissa esittäminä ovat ainakin Brokeback Mountain, Casablanca, Fight Club, King Kong, Raiders of the Lost Ark, Star Wars ja Superman.

Posted by Henri at 14:17 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 25, 2006

7 / 5 vuotta

Kuinka voisi olla rakastamatta naista, jolta saan hääpäivälahjaksi Terry Richardsonin kovakantisen Terryworld-teoksen? Olemme luodut toisillemme.

Ja kuin todisteena siitä, valitsimme yhteistuumin hääpäiväelokuvaksemme Kinopalatsissa ensi-iltansa saaneen Shortbusin, jota on odoteltu nähtäväksi se kolme vuotta, joka sen valmistumiseen kului (Mitchelin edellinen, Hedwig and the Angry Inch on, kuten varmaan monesti olen todennut, yksi 2000-luvun parhaita elokuvia).

Shortbusissa Mitchell lähti tekemään elokuvaa, jossa eksplisiitinen seksi on olennainen osa juonta, mutta se ei tunnu päälle liimatulta eikä pornograafiselta. Voin ilokseni sanoa, että Mitchell ja hänen työryhmänsä onnistuivat. Seksi ja koko elokuva on juuri oikeissa kohdissa koomista, koskettavaa, raastavaa, ja kiihottavaakin, vaikka minäkin hämmennyin siitä kuinka koko ajan esillä oleva seksi melkein unohtui, kun elokuva pisti vaihteen päälle.

Ei tämä ihan Hedwig ollut, mutta aika harva elokuva sille pärjää. Vaikka juuri pari päivää sitten paasasin, kuinka mieluumin katson elokuvani kotiteatterissa, kehoitan kaikkia tällaisen viihteen päälle ymmärtäviä kuten kokeilunhaluisiakin katsomaan tämän teoksen teatterissa. Hyvää ja harvinaista herkkua kannattaa tukea.

Lisää tietoa janoavat voivat vaikka lukea Mitchellin haastattelun maaliskuulta, jossa ohjaaja puhuu fiksuja, ja josta poimin tähän muutamia otteita:

You’ve been doing press all day – how many times have you heard a variation on the question, ‘If you’re going to have real sex in a film, why not have real violence too?’

Mitchell: I haven’t heard that one before, actually. But it’s funny because you’re equating sex and violence.

Vastakysymyksenä pitäisi kysyä haluaisiko kysyjä mieluummin oraaliseksiä vai potkun kiveksille, jos ne kerran ovat jotakuinkin sama asia.

Mutta mitäpä asialleen omistatunut homoseksuaalinen elokuvaohjaaja ei tekisi taiteensa eteen:

Plus, one of the actors said, ‘If we have to do it so do you.’ I wasn’t interested in directing myself in anything anymore, but I jumped into one scene and did something I never did before – I ate pussy.

Päivän pääaiheeseen palatakseni, on vaikea summata asiaa paremmin, kuin kaksi vuotta sitten onnistuin. Tunteet eivät ole väljähtäneet.

Posted by Henri at 02:28 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 28, 2006

... ei edes kruununprinssi

Viitaten aiempaan tilitykseeni kuluttajansuojan käytännön toteutumisesta.

Sain viimein puolentoista viikon soittelun jälkeen Helsingin kuluttajaneuvojan langanpäähän. Sinänsä ystävällinen naishenkilö joutui toteamaan, ettei tiedä kuvaputkimonitorien oletusikää, mutta selvittää asian, ja soittaa minulle huomenna. Siitä on nyt reilu viikko. Arvatkaa soitettiinko minulle?

Samaan aikaan hieman päällekkäin Kuluttajavirastolle jättämäni tiedustelu samasta aiheesta, tuotti yhdeksän päivän viiveellä vastauksen:

Kiitämme yhteydenotostanne!

Kuluttajavirastolle saapuvien yhteydenottojen suuren määrän vuoksi emme pysty vastaamaan niihin yksilöllisesti.

...

Jos haluatte yksilöllistä neuvontaa tai asiaanne liittyy hyvitysvaatimus, ottakaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Kuluttajavirasto ei ratkaise yksittäisiä riitatapauksia eikä anna niihin lausuntoja.
...

Minä vain halusin ohjeelisen arvon kuvaputkinäytön kohtuulliselle käyttöiälle.

Monitorin valmistaja Samsung sentään vastasi (selvitin tähänastiset vaiheet, ja kuluttajaviraston sivuilta löytyvän perusperiaatteen kohtuullisesta käyttöiästä) ripeästi muutamassa tunnissa, mutta ei sekään paljoa lohduttanut:

Olen pahoillani mutta mitään ei ole tehtävissä sillä näytöissä ei tarvitse olla kuin kahden vuoden takuu ja me annamme kolmen vuoden takuun niin siinä on jo vuoden ylimääräinen tuotevastuu annettu.

No sehän on kiva. Tulkitsen tämän niin, että Samsungin edustajan mukaan on siis ihan ookoo, jos heidän monitorinsa hajoaa kolmen vuoden ja muutaman kuukauden normaalikäytön jälkeen. Sellaista monitoria ei minun mielestäni kannata hankkia.

Tässä vaiheessa minun täytyy häpeäkseni tunnustaa, että kärsivällisyys ja taistelutahto loppuu. Tarvitsen kuvankäsittelyyn kelpaavan monitorin reilusti ennen joulua, enkä jaksa raahata tätä nykyistä edestakaisin huoltoon, jonka kestosta tai hinnasta ei ole mitään takuita (Pun intended).

Sen verran sain kuluttajaneuvojasta irti, että jos oletettu elinikä on loppupuolellaan, myyjän ja valmistajan vastuu vähenee asteittain, eli täydellistä korvausta en olisi saanut, mutta en minä sellaista ollut hakemassakaan.

Summa summarum: myyjää (Mikromaja) ja valmistajaa (Samsung) ei kiinnosta tuotteen maine tai menetetty asiakas. Kuluttajavirasto ja Helsingin kuluttajaneuvoja ovat niin ylityöllistettyjä, etteivät ehdi ajamaan kuluttajan etua sen vertaa, että vastaisivat yhteen yksinkertaiseen kysymykseen - minähän en siis tässä vaiheessa pyytänyt kummaltakaan mitään toimenpiteitä, pelkkää informaatiota.

Tahtoisin sanoa, että virkamiehet vain istuvat peukku perseessään ja vinkuvat kuin sika häämatkalla, mutta se saattaisi olla kärjistettyä, ja pelkästään tuntemani ärtymyksen esiintuomaa tunnekuohua. Jätänpä siis sanomatta.

Posted by Henri at 00:02 | permalinkki | Comments (2)

Julkimot, jotka näyttävät minulta

Minulla on muistikuva, että olen kirjoittanut tästä joskus aiemminkin - testin ainakin olen ajanut. No, nyt MyHeritage.comista saa kauniin kollaasin julkimoista, jotka kasvontunnistussoftan perusteella näyttävät juuri sinulta. Erilaisia kollaasipohjia on useita, flashiä ja staattisia kuvia. Tässä omat julkimoni

Kaksi ensimmäistä hyväksyn jotenkuten silmiä siristämällä, mutta muuten tuntuu, että julkimot on valittu silmälasien, eikä kasvonpiirteiden perusteella.

Lisäys: iltasella teimme testin myös vosahtavan vaimoni kasvokuvalla, ja hykertelen tuloksista. B-b-b-b-bellucci. (Ja onhan siellä toki Kylli-tätikin.)

Mielenkiintoista, että Jaana-Marin top-10:n (kaksi piti kuvasta pudottaa pois) huonoimmallakin oli parempi yhdennäköisyysprosentti kuin minun parhaimmallani.

Posted by Henri at 12:37 | permalinkki | Comments (0)