syyskuu 01, 2006

Simpsonit Tähtimatkalla?

Koskapa tavaroiden siirtely ja päivätyö vievät kaiken ylimääräisen aikani, niin tyydyn viihdyttämään lukijoita taas häröllä videolla:

The Simpsons vs. Star Trek (YouTube)

En tiedä mitä pillereitä hemmo on vetänyt, mutta mulle niitä heti tänne nyt. Theremin-koreografia on suorastaan ihastuttavaa.

Tänään tulevat myyntiin R&A-katalogit. Leffat löytyvät näköjään jo festarisivuilta. Tänä viikonloppuna pitäisi varmaan jo tehdä jonkinlaista listaa katsottavista leffoista. Aiemmin ilmestyneen läystäkkeen perusteella löysin reilut parikymmentä kiinnostuksen kohdetta, ehkä kuumimpina tärppeinä Sympathy for Lady Vengeance, Color Me Kubrick ja Art School Confidental sekä toki myös Del Toron ja Giliamin uutuudet.

Posted by Henri at 11:05 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 02, 2006

Uusi pyyhkii vanhan tieltään

Firman uusi graafinen identiteetti julkaistiin eilen, muiden uutisten ohella. Juuri kun olimme lähdössä sisäiseen tilaisuuteen, työmiehet vaihtoivat liikemerkkiä seinään.

Out with the Old
Out with the old...

In with the New
... in with the new

Kolleegani J. Passi ehti näköjään kuvaamaan uuden merkin seinässä, ja kyllähän se tuohon oviaukkoon sopii kuin nakutettu.

Posted by Henri at 18:30 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 06, 2006

Emigrate

Rammstein-kitaristi Richard Kruspen sooloprojekti Emigrate on julkaissut ekan biisinsä Wake Up vapaasti ladattavaksi.

Linkki kappaleeseen aktivoituu, kun rekisteröimisformiin antaa jonkun sähköpostiosoitteen - eikä sen tarvitse edes olla oikea osoite.

Energinen biisi. Pitää kuunnella useamman kerran, ennen kuin osaan sanoa
mitään tuon tarkempaa.

Posted by Henri at 12:13 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 08, 2006

Unbox

Amazon on juuri julkaissut elokuvien download-palvelunsa Unboxin.

Sitähän tässä juuri kaipasinkin, että saan ladata sellaisia laatuelokuvia kuin Police Academy 7: Mission to Moscow, puolitoista kertaa kalliimmalla kuin samalla sivulla mainostettava fyysinen dvd-kopio. Digitaalisessa kopiossa on rankat rajoitukset: elokuvan voi katsoa vain omalla windows-tietokoneella, eikä dvdeelle poltettu varmuuskopio ei suinkaan toimi dvd-soittimessa.

Koskahan ne oppivat?

TechCrunch kertoo tarkemmin.

Posted by Henri at 17:10 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 12, 2006

Olen voittajaehdokas

Voisin kertoa teille erään saksalaisvalmisteisen konttorituolin väärin mitoiteuista ruuvinrei'istä, pyöristä, jotka eivät pyöri, tai niskatuesta, jonka tappi on liian suuri sille tarkoitettuun reikään. Voisin kertoa tuntien ähellyksestä, tai niistä kokoa-ja-kiroile -työpöydän viidestätoista osalaatikoista, joita ei edes avattu vielä. Mutta enpäs kerro, sillä on tässä positiivisempaakin puhuttavaa...

Minä nimittäin olen saattanut jo voittaa 50000 euroa tai jonkun auton. Olen voittajaehdokas, ja minulle on lähetetty Tilaus- ja voittokortti. Ei siis mikään kilpailukortti, vaan voittokortti! Kyllä kelpaa.

Mitä muuta voittamiseen tarvitaan?

Henri! Nämä edut on varattu Sinulle! Vahvista etusi siirtämällä HOPEINEN SINETTI Kyllä-vastauskuoreen!

Henri! Kiinnitä tähän TILAAJALAJAMERKKI (löydät merkin Lahjaesitteestä)

Henri! Kiinnitä tähän PÄÄVOITTOMERKKI (löydät merkin arvontaesitteestä)

Tilaajapalvelu! Haistakaa huilu! (Löydätte huilun sieltä, minne aurinko ei paista.)

Mikä hemmetin Nalle Puhin puuhakerhon askartelu-paskartelu-tuokio tästäkin piti tehdä? Vetoaako tuollainen paperisilpun siirtely esitteestä toiseen todella johonkuhun yli ala-asteikäiseen? Vai onko "Suomen suurin uuden tekniikan lehti" vaihtanut radikaalisti kohdeyleisöään. No, sitä suuremmalla syyllä jätän tilaamatta.

Mut hei, hopeinen etunisetti ja kaikkee...

Antaa olla.

Taidanpa sen sijaan tähän lopuksi kertoa kuinka toverini sai tietää, ettei (ainakaan nimeltämainitsemattomassa Suomen suurimmassa juorulehdessä ja "journalistisessa" sontakasassa) tilaajapalveluissa edes avata kuoria, ellei se sangen epätodennäköinen voitto ole osunut kohdalle. Kyllä-kuorret luetaan koneellisesti ja tilausket pannaan tulemaan laskun kera.

Mainittu toveri koki tämän karvaasti lähetettyään kyllä-kuoressa ilmaista, mutta ah niin katkeraa, palautetta kyseisen aviisin tilaajapalveluun. Sen sijaan, että olisivat lakanneet lähettämästä mainoksia, lähettivätkin lehden ja laskun. Soittamalla sitten selvisi tämänkin proseduurin koneellisuus.

Tästähän voisi masinoida vaikka millaisen jäynän, jo ei olisi parempaa tekemistä. Onneksi on.

Posted by Henri at 23:28 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 25, 2006

Rakkautta ja Anarkiaa 2006

R&A on tältä vuodelta ohi, ja vaikka loppua kohden turnauskestävyys olikoetuksella, niin kohtuullisen tyytyväinen täytyy tänäkin vuonna nähtyihin 20 elokuvaan olla. Totaalisia floppeja ei mahtunut ohjelmaan yhtäkään, mutta toisaalta ei kyllä niitä elämää suurempia elokuviakaan.

Vähän nimittäin kärvistää, kun ajattelen, että esimerkiksi vuonna 1999 tuli nähtyä peräkkäin The Sweet Hereafter ja Straight Story puhumattakaan siitä, että samaan festariin mahtuivat vielä Gods and Monsters sekä Happiness. Vuosituhannen vaihteesta voisi luetella helposti parikin vuotta, jolloin yhden käden sormet eivät riittäneet festarilla nähtyjen täyden viiden tähden elokuvien laskemiseen. Tänä vuonna niitä osui kohdalle yksi, ja sekin oli 10 minuuttinen lyhäri.

Sen pidemmittä esipuheitta, tässä lyhyet arviot festareilla näkemiini elokuviin.

The Host: Korealaiskauhu yhdisteli niin montaa tyylilajia, että hajosi omiin pasmoihinsa. Kauniilla efekteillä höystettyä turhanpäiväistä höttöä ilman punaista lankaa. Pari todella vakuuttavaa kohtausta, mutta vakuutti minut entistä enemmän siitä, että Ringun jälkeinen aasialaiskauhu ei ole minun juttuni.

Gay Sex in the 70s: Elokuvan alussa yksi haastateltavista toteaa, että tuskin koskaan, antiikin Rooman jälkeen on ollut toista aikakautta ja paikkaa, joka olisi ollut yhtä dekadentti kuin New Yorkin homoyhteisö 1970-luvulla. Loppujen haastatteluiden perusteella hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Elokuva keskittyy enimmäkseen hyviin muistoihin ja jättää 80-luvin alussa iskeneena aids-epidemian vähemmälle. Ratkaisu toimii, ja enimmäkseen tämä vanhojen miesten nuoruusmuistelo on todellinen feel-good-leffa.

Chai Lai - Dangerous Flowers: Parhaimmillaan Thaimaan Charlie's Angels on todella riemastuttavaa purkkaviihdettä, mutta harmiksi näitä huippukohtia on vain muutama. Elokuva on liian pitkä, eikä toimi kokonaisuutena. Selkeästi festarin heikoin lenkki minun valikoimassani.

Art School Confidenatal: Elokuvan alku on nerokasta ja silkkaa viiden tähden kamaa, mutta sitten juoni tulee tielle. Amerikkalaisen taide- ja taideopiskelijapiirien satiirisena ruodintana tämä olisi toiminut, mutta nyt se jää hieman torsoksi. Ei missään tapauksessa kehno tai edes keskinkertainen elokuva, mutta Zwigoffin edellisten leffojen perusteella olisi ollut lupa odottaa enemmänkin.

20 Centimetros: Espanjalainen transseksuaali-musikaali oli selkeästi festarin paremmasta päästä. Juoni ei ollut ihmeellinen, mutta näyttelijät olivat hyviä ja musikaalinumerot uusine tulkintoineen hittibiiseistä riemastuttavia.

Free Jimmy: Norjalaisanimaatio sirkusnorsua jahtaavista joukoista (mm. lapin mafia, punaniskametsästäjät, hönöt eläinaktivistit ja huumehörhöt) nojasi liikaa henkilöhahmoihin ja liian vähän käsikirjoitukseen. Ihan kiva, muttei sen enempää.

The Glamorous Life of Sachiko Hanai: Tämä kolahti. Japanilaista pehmopornoscifiä on selvästi nähtävä enemmän. George Bushin kloonattu sormi, filosofian professori, joka kiihottuu pelkästä Chomskyn nimen mainitsemisesta ja paljon muuta. Kipeää kalkkunaa.

A Scanner Darkly: Virkeämmässä mielentilassa tämä olisi luultavasti todella kova kokemus. Nyt se valitettavasti tuntui aivan liian raskaalta, joten jätän reiluuden nimissä arvioni seuraavan katsomiskertaan. Siitä, minkä väsymyskeltäni tajusin, pidin kovasti.

The Wayward Cloud: Kuka olisi uskonut, että aasialaisen hidas ja hiljainen elokuva, jossa päähenkilö puhuu ensimmäisen kerran, kun elokuvaa on kulunut 35 minuuttia (joo, katsoin kelloa) olisi mielestäni festareiden top-3:ssa? En minä.

Hitauden keskeyttävät iralliset, ja varsin psykedeeliset musikaalinumerot, sekä koomisen kipeät ja hieman kiihottavatkin kohtaukset, joissa toinen päähenkilöistä osallistuu pornoelokuvan tekoon. Näiden kohtausten kautta kerrotaan melko perinteinen rakkaustarina kahden ihmisen toistensa löytämisestä, joka kulminoituu... no, yhteen elokuvahistorian hienoimmista lopuista. Tää on taidetta, beibi.

Colour Me Kubrick: Tositarinoihin perustuva huijaritarina oli puhtaasti Malkovichin juhlaa, ja jaksoi viihdyttää koko kestonsa. Kohtaukset olivat hieman irrallisia, eikä henkilökuva loppujen lopuksi muodostunut oikein kunnolla, mutta yksittäisissä kohtauksissa Malkovich oli terässä.

The Three Burials of Melquiades Estrada: Tommy Lee Jonesin moderni länkkäri on tiukka äijäelokuva, jossa näyttelijät ovat lopulta tiukempia kuin tarina. Hieman häiritsi myös, että espanjankielisiä kohtauksia ei oltu tekstitetty. Ymmärsin kyllä missä mennään, mutta yksityiskohdat jäivät hämärään.

Tideland: Lainaan ystävääni: "Gilliam teki sitten lasten fantasiaelokuvan pedo- ja nekrofiileille." En halua nähdä tätä uudelleen ihan heti, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö elokuva voisi olla mestariteos. Voi myös olla ettei se ollut. Ahdistuin aika lailla. Elokuva lopullinen arvo selviää, kun sitten joskus uskallan katsoa sen uudelleen.

El Aura: Argentiinalainen rikosleffa kuului valitettavasti siihen joukkoon, josta oma väsymys vei kovimman terän. Ehdottomasti uusintakatselun arvoinen elokuva; kaikesta näkemästäni pidin todella paljon. Ricardo Darín pääsoassa oli jälleen kerran mainio.

Fakiiri: Helanderin uusin lyhytfilmi lähentelee taas täydellisyyttä. Jorma Tommila on taas tiukka kuin mikä. Kymmenminuuttisen juonesta on vaikea sanoa mitään spoilaamatta. Hankkikaa käsiinne ja katsokaa.

El Laberinto del Fauno: Tämä on se kolmas festarin top-3:een päätyvä elokuva. Del Toro kuljettaa mestarillisella taidolla ajankuvausta Espanjan sisällissodasta ja fantasiamaailmaa nuoren lapsen näkökulmasta. Tuotantoarvot ovat kohdallaan ja näyttlijät loistavia. Selkeä El Espinazo del diablon (kirjoitin elokuvasta reilut kaksi vuotta sitten) seuraaja niin tyylillisesti kuin asetelmallisestikin.

Sheitan: Ranskalaiskauhu elää Vincent Casselin roolihahmon voimalla, eikä juonikaan sorru ilmiselvyyksiin. Erinomaista keskiyön viihdettä.

Sympathy for Lady Vengeance: Yksittäisenä elokuvana tämä olisi ollut todella kova juttu, mutta Oldboy asetti riman liian korkealle ja seurauksena oli pettymys. Toinen katsominen varmasti parantaa mielikuvaani elokuvasta.

12:08 East of Bucharest (A fost sau n-a fost?): Täysin alkuperäisen toivelistani ulkopuolelta poimittu romanialaiskomedia yllätti positiivisesti lämmöllään ja sillä huumorilla, jolla se käsitteli vakavia lähihistorian traumoja.

Nana: Viihdyin tämän, loppujen lopuksi juoneltaan aika yksinkertaisen, nuorisokuvauksen parissa todella hyvin. Hahmot olivat ihastuttavia ja tarinankerronta onnistunutta. Monella tapaa tämä toi mieleen viime vuoden Kamikaze Girlsin, joka on minun kirjoissani iso bonus.

Tristram Shandy: A Cock and Bull Story: Festarin ratkiriemukas päätöselokuva oli Steve Cooganin itseironinen bravuuri, jota tukivat erinomaiset sivuroolit, ennen kaikkea minulle aiemmin melko tuntemattomalta Rob Brydonilta. Tämä pitää nähdä uudelleen pian dvdeeltä, runsaiden ekstrojen kanssa.

Siinäpä ne. Aika hyvin siihen nähden, että festaritiistaina muutimme ja loppuviikko on mennyt tiukasti uuden kodin fiksaamisessa. Festarin pahimmiksi misseiksi taisivat jäädä Gondryn The Science of Sleep ja Iñárritun Babel, mutta niiden näkeminen jälkikäteen on triviaalia. Voicen olisin myös mielelläni nähnyt.

Ensi vuonna uudelleen.

Posted by Henri at 00:36 | permalinkki | Comments (2)

Raskaat työt vaativat nörtit huvit

Paluu arkeen alkoi 11 tunnin työpäivällä. Kotiin palattuani luin vaahtokylvyssä Wirediä.

Posted by Henri at 23:27 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 27, 2006

Ilmanussinnan möm-möm-kisat

Ranuan Kummit -sarjassa oli koko lailla akrobaattisen hysteerinen Ilmanussinnan SM-kisat -sketsi.

Aitoon Taide imitoi elämää-tyyliin Jaappanin ihmemaassa on päätetty järjestää MM-kisat lajissa, jota Japanin MSN:n raportissa kutsutaan englanniksi nimellä air sex, ja sehän on juuri sitä itseään:

Just like air guitar pits competitors prancing around on stage empty handed but acting as though they were playing a hot riff, air sex requires players to simulate sauciness as though with a partner, but actually while alone.

Annetaanpa vielä lajin mestarin kertoa salaisuutensa:

Japan's reigning air sex world champion is a fella who goes by the name of Cobra. His theory for successful air sex is that it involves more than just blowing.

"On the day that I reached the top, the day I became world champion, I was thinking of my girlfriend. No, my ex-girlfriend. She'd just dumped me two days before the contest," Cobra tells Weekly Playboy. "The air sex display I put on that day was, in my mind at least, supposed to be the farewell fling I really wanted to have with my girlfriend. It was the best possible condition I could have been in going into the competition."

Posted by Henri at 00:04 | permalinkki | Comments (0)

Videoita

Pekka pelasti iltani.

Rick Miller esittää Bohemian Rhapsodyn 25:llä Rock'n'rollin ärsyttävimmällä äänellä on nerokas.

Star Wars Monty Python on hupaisa, mutta sen oheislinkeistä löytynyt Kirkin ja kumppaneiden esittämä Knights of the Round Table on jo aivan riemastuttava.

Posted by Henri at 00:41 | permalinkki | Comments (1)

syyskuu 28, 2006

Star Trek 2.0

Luvassa on lisää Trek-aiheisia videoita. Tällä kertaa mm. peli- ja nettialaan keskittyvän kaapeliverkko G4:n tuottamia lyhyitä animaatioita, joissa originaali-trekista tutut hemmot enimmäkseen "hengaavat" ja "chillaavat". Animaatio näyttää aluksi kovasti vanhoilla trekki-figuureilla tehdyltä stopmotion-kamalta, mutta on kyllä ihan modernia 3D-kamaa.

YouTubesta löytyy muutamiakin jaksoja:

Spock's Crib (... vai pitäisikö sanoa peräti HUT?)

Poolside

Karaoke

G4:n webbisivuilla on aihetta sivuten, Sanaleikkiblogin arvoinen, Spock Market - A Whole New Enterprise -peli.

Posted by Henri at 23:45 | permalinkki | Comments (2)