elokuu 02, 2006

Kuvia Amsterdamista

Emme suuremmin julkisesti huudelleet matkastamme etukäteen emmekä sen aikana. Valikoidut Flickr-tunnuksen omaavat ystävät saivat kuitenkin "nauttia" melkein päivittäisestä kuvareportaasista. Sain viimein kuvatekstit ja tagit kuntoon sekä kuvat siististi settiin. Tekstimuotoista matkaraporttia seurannee jonkinlaisella viiveellä.

Karikatyyrit
Kuvassa Stanleyn meistä kolmessa minuutissa piirtämät karikatyyrit.

Amsterdam 2006: Henrin kuvat Flickrissä
Amsterdam 2006: Jaana-Marin kuvat Flickrissä

Posted by Henri at 00:28 | permalinkki | Comments (2)

DVD-hankintoja

Silläkin uhalla että dvd-hyllyn sisällöllä retostelu karkoittaa viimeisetkin lukijat, on taas aika tehdä tiliä viime viikkojen hankinnoista. Joukkoon mahtuu niin häpeilemätöntä roskaa, kuin muutamia löytöjäkin. Katsottuja elokuvia täytyy sitten ruotia myöhemmin. Niitäkin mahtui heinäkuulle, kymmenen päivän matkasta huolimatta, 22 kappaletta.

Ennen matkaa poimin Anttilasta pari mielenkiintoista leffaa alle eurolla, mikä taitaa olla jonkinlainen ennätys. Ranskalainen L'Outremangeur kertoo ylilihavan poliisin ja murhaepäillyn nuoren naisen omalaatuisesta suhteesta. Slovenialainen Rezevni Deli puolestaan tutkii laittomien siirtolaisten salakuljetusta.

Hieman kalliimmalla, mutta silti huokealla irtosivat Kärlekens Språk 2000, Pumping Iron (25-vuotisjuhlajulkaisu) ja Les Textiles, tragikomedia pariskunnasta, joka erehdyksessä ostaa kesämökin nudistisiirtolasta.

Hollannin hintataso on jotakuinkin samaa luokkaa, kuin Suomen, mutta aivan parhaat tarjoukset puuttuivat. Free Record Shopeissa oli melkein samat hinnat kuin täällä. Mukaan irtosi alle alle neljän euron kököt The Bikini Bandits Experience ja Doom sekä seiskalla Bruce Willisin tähdittämä Hostage. Paikallisesta filmimuseosta löytyi hyllystä sopuhintaan parin vuoden takainen R&A-suosikkini Suzhou he ja "Amsterdamin Itäkeskuksesta" suorastaan halvat Deadwood (ensimmäinen kausi, 30 €) ja The Black Adder (kaikki kaudet, 22 €).

Matkalta palattua maltoin tiistai-iltaan asti ennen kuin veri veti Anttilaan. Tuloksena Jorin suosittelema We Don't Live Here Anymore ja vasta-ilmestynyt Russ Meyer -kokoelma, joka sisältää elokuvat Faster Pussycat! Kill! Kill!, Modo Topless, Vixen!, Supervixens, Up! ja Beneath the Valley of Ultravixens.

Edellinen olisi 32 eurolla todellinen kulttuuritapaus, ellei minulta halpojen tissien sokaisemana olisi jäänyt huomaamatta paketin alakulmasta merkintä Picture format: 4:3 full frame 1:1.33. Meyerin 35-milliselle kuvaamat elokuvat on siis raiskattu pan&scan-muotoon. Nyt muuten harmittaa, ja hävettää. Olkoon tämä opetuksena muille.

Nyt minun ei auta kuin hukuttaa suruni Play.comin alelaariin.

Posted by Henri at 17:26 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 06, 2006

Myö ollaan se Weppi

WeAreTheWeb.org kampanjoi tuttujen viiden-minuutin webbijulkkisten voimalla Internetin vapauden ja puolesta. Päärooleja vetävät Leslie Hall, Peter Pan ja Tron Guy. Ai ketkä? Katsokaa esittelyt saitilta.

Mutta ennen kaikkea, katsokaa video:

Posted by Henri at 11:56 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 07, 2006

Brooksia halvalla

Päädyin juuri tilaamaan Play.comista yhdeksän elokuvaa. Mielenkiintoisimpien joukossa R&A:ssa näkemättä jäänyt The Heart Is Deceitful Above All Things ja molemmat versiot Nuovo Cinema Paradisosta sisältävä paketti. Mukaan mahtui myös chileläistä ja brittiläistä trilleriä sekä kenkäfetissikomediaa jälkimmäisestä maasta.

Se, miksi kirjoitan asiasta erikseen, johtuu kuitenkin siitä, että nyt olisi Playssa tarjolla Mel Brooksia kohtuuhintaan. Brooksin komedioilla on aina ollut erityinen paikka minun sydämessäni ja kokoelmissani. On hyvinkin mahdollista, että Spaceballs on se elokuva, jonka olen useimpia yksittäisiä kertoja katsellut.

Iso osa ohjaajan tuotannosta irtoaa nyt Playstä kuudella punnalla, eli vajaalla yhdeksällä eurolla. Jo hyllyä komistaneiden viiden elokuvan rinnalle lähtivät nyt hyviksi todetut Silent Movie, High Anxiety, History of the World, Part I sekä tähän asti minua vältellyt The Twelve Chairs. Life Stinksiin ja Dracula: Dead and Loving Itiin en koske pitkällä tikullakaan, ellei sitten täydellisyyspakkomielle vie voittoa, ja pakota minua hankkimaan niitä kokoelman jatkoksi.

Enemmän kuin kohtuullinen uusintafilmatisointi Lubitchin To Be or Not to Bestä jää vielä harkintaan. Siinähän elokuvan tuottanut Brooks tosin "vain" näyttelee muiden mukana.

Posted by Henri at 00:47 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 19, 2006

Legenda

Vajaan kuukauden sisään ainakin kolme ihmistä on kysynyt vinkkiä digitaalisen järjestelmäkameran hankkimiseen. Olen vastannut kaikille, että odottaisivat päätöksensä kanssa rauhassa ainakin elokuun 24. päivään, jolloin Canon julkistaa tämän syksyn uutuutensa, ja luultavasti aiempien mallien hinnatkin putoavat, jos niihin haluaa tyytyä.

Itse päätin kesäkuun lopussa olla hankkimatta EOS 5D:tä, joten itseänikin hieman jännittää mitä tuleman pitää. (Pahoittelen, että joudun linkittämään suoraan Canonin kameramuseon typerien kehysten sisään).

Asioista perillä oleva Bob Atkins spekuloi uutuuksilla, ja päivittää sitä mukaa kun edes jotenkin uskottavia huhuja valuu maailmalle.

Kuun alussa (vai viime kuun lopussa) Canonin Israelin saitille ilmestyi mainosbanneri, jonka teksi kääntyy englanniksi näin:

This year August will be different - August 24th 2006 - Every legend has a beginning

Että oikein legenda? Jos nyt edes hetken oletetaan, ettei kyseessä ole hyperaktiivisen copywriterin ylilyönti, niin mikä olisi tarpeeksi hyvää ollakseen legenda?

Luultavasti Canonilta tulevat ulos järjestelmäkameroiden korvaajat halvimpaan ja kalleimpaan päähän. EOS 350D on puolitoista vuotta ja EOS 1Ds MkII jo kaksi vuotta vanha kamera. Canonin perinteinen uudistussykli on ollut juuri tuo 18 kuukautta. Vaikka uusi lippulaivamalli olisi odotettu 22 megapikselin tykki, niin pelkkä resoluutiopäivitys ei siitä vielä legendaa tee, sillä se jää kuitenkin hintansa puolesta keskivertokuluttajan ulottumattomiin, eikä kuuden megapikselin lisäys mullista ammattikuvaajien maailmaa.

Alle 2000 euron Full Frame -sensorilla varustettu kamera täyttäisi hypevaateet, mutta sellaista saataneen vielä odottaa toinenkin tovi. Minä ainakin olisin heti kaupan ovella kolkuttelemassa.

Itse kuvittelisin, että Canon joko julkistaa jotain uutta rungosta riippumatonta teknologiaa, joka tulee jatkossa kaikkiin järkkäreihin hintaluokasta riippumatta, tai tuo markkinoille aivan uuden keskikoon kameran.

Todennäköisempää kuitenkin on, että bannerin tehnyt copy on katsonut Phantom Menacen trailerin liian monta kertaa. Eräässäkin neljän tunnin workshopissa tänään sangen Pimeillä sloganeilla kollegoja Uhkailtuani en kyllä yhtään ihmettelisi, jos "legenda" olisi satasen halvempi, isommalla näyttöruudulla varustettu EOS 370D.

No, ensi viikolla se selviää. Mikäli Canonilta ei kuitenkaan pian tule kuluttajahintaista yli 10 megapikselin järkkäriä, niin pelkkiä pikseleitä tuijottavat peruskäyttäjät vaihtavat kilpailijaan.

Posted by Henri at 02:02 | permalinkki | Comments (1)

Yello

Joskus mennävuosina minulla oli käsissäni ties mistä poimittu kokoelma Yelloa, josta pidin kovasti. Bändin videoiden kohdall minulla kuitenkin oli aukko sivistyksessä. Eipä hätää, YouTube auttaa.

Yello: Oh Yeah
Yello: The Race
Yello: Pinball Cha Cha
Yello & Shirley Bassey: The Rhythm Divine

Psykedeelistä kamaa. Silkkaa surrealismia.

Posted by Henri at 03:12 | permalinkki | Comments (1)

elokuu 23, 2006

Finncon

Viime viikonlopun Finnconissa ehdin kuuntelemaan muutaman varsin mielenkiintoisen ja muutaman varsin tyhjänpäiväisen paneelin. Parhaimmillaan puhujat olivat innostavia, ja saivat minut toivomaan, että olisi aikaa taas tarttua näppäimistöön ja kirjoittaa enemmän, heikoimmillaan kolme panelistia vastasi kysymykseen peräjälkeen "emmä nyt oikeastaan tiedä".

Animeconin ymppääminen samaan Paasitorniin Finnconin kanssa oli selkeä virhearvio järjestäjien osalta. Ilmeisesti animeharrastajia on Suomessa enemmän kuin scifistejä koskaan, tai sitten he ovat vain aktiivisempia osallistumaan. Hetkittäin porraskäytävissä ja myyntiskien täyttämissä auloissa oli todella hankala liikkua. Se, että juhlasalin pääohjelmanumeroita mahtui katsomaan ehkä puolet halukkaista, oli melkoinen fiasko. Paikalla olleet kaupalliset toimijat tekivät varmasti ison tilin, sillä harva otus on halukkaampi luopumaan vähistä rahoistaan, kuin roihuavalla sydämellä fanittava teini.

Oma kohokohtani ei kummunnut henkisestä inspiraatiosta, vaan siitä virkistävästä toiseuden tunteesta, joka minut valtasi kuunnellessani eniommäkseen nuorten naisten täyttämää Slash/Fanfic-paneelia. Yleensä minä olen tottunut olemaan se omituinen ja jos jokin ohjelmanumero saa minut tuntemaan itseni "normaaliksi", niin sehän tarkoittaa, että maailmassa on vielä paljon ihmeteltävää.

Se täytyy nuorten animeharrastajien eduksi laskea, että heidän kokolailla räiskyvät asusteensa toivat väriä Siltasaaren loppukesään. Arvostaisin asuihin nähtyä vaivaa varmasti enemmän, jos tunnistaisin edes murto-osan hahmoista, joita tavoiteltiin. Totoro oli kyllä hieno.

Jaana-Mari vietti toisenkin hetken puistossa conin ulkopuolella kameran kanssa:
Jaana-Marin Finncon & Animecon Cosplay -galleria
Jaana-Marin Flickr-setti cosplayaajista

Totoro oli kyllä hieno.

Posted by Henri at 08:12 | permalinkki | Comments (1)

Mene länteen! Elo siel' leppoisaa on ...

Alkuviikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Yllätystä, hämmennystä ja äärimmäistä innostusta on seurannut karvas pettymys, varoivainen toiveikkuus, lievä kutina ja lopulta yletön onnellisuus.

Sunnuntaina jätimme Finnconin viimeiset ohjelmanumerot väliin, ja painuimme Meilahteen katsomaan kämppää. Emme oikeastaan olleet ostoaikeissa, kunhan menimme katsomaan, mitä pyydetyllä hinnalla saisi. Yllätykseksemme asunto olikin täydellinen, ja päätimme tehdä siitä tarjouksen heti, kun asia olisi pankin kanssa neuvoteltu.

Maanantaina välittäjä soitteli perääni ja kyseli vieläkö olemme kiinnostuneita. Lupasin soittaa uudelleen tiistaina, kunhan rahoitus olisi selvillä. Pankilla ei ollut mitään lainasuunnitelmaamme vastaan, ja otinkin välittäjään yhteyttä jo illalla, ja sovin uudesta näytöstä tiistai-illaksi. Näytön jälkeen olisin valmis tekemään tarjouksen. Yöllä ei jännitykseltä paljoa nukuttu.

Tiistaina välittäjä soitti. Oletin että hän varmistaisi näytön illaksi, kuten oli sovittu, mutta ei ... Joku ruojake oli tehnyt täyshintaisen tarjouksen kämpästä. Meidän kämpästämme. Sikakoirat! Ektoplasmat! Alabasteriset tabernaakkelit! Pettymys oli valtava. Olisimme todella nähneet itsemme asumassa kyseisessä kämpässä. Tiistaiyönäkään ei vitutukselta paljoa nukuttu.

Keskiviikkona, eli tänään, Jaana-Mari soitti toiselle välittäjälle ja sopi näytön toisesta, "ihan kivasta", kämpästä. Heti selästä pudottua takaisin ratsaille, tai jotain sellaista. Sovittiin, että jos asunto on hyvä, minä lähden töistä aikaisemmin ja tulen taksilla tsekkaamaan paikan. Ja niinhän siinä kävi, että minut kutsuttiin paikalle. Alkuvaikutelma ei ollut mitenkään täydellinen; silmä tarttui pieniin puutteisiin, kuten pintahalkeamiin seinissä ja naarmuihin lautalattiassa.

Aikani ympäri huoneistoa tarvottuani, aloin kuitenkin nähdä sen monipuolisuuden ja sisustusmahdollisuudet. Koska välittäjällä ei ollut kiire, ja hän selvästi haistoi ostoaikeemme, vietimme paikan päällä yhteensä kolme ja puoli tuntia. Lopulta - kutsuttuani ensin rakennus- ja asuntoasioista paremmin perillä olevan isäni konsultoimaan - päätimme tehdä tarjouksen.

Mietimme pitkään ryhtyisimmekö tinkimään, mutta koska oli teoreettinen mahdollisuus, että asunnosta tehtäisiin toinenkin tarjous jo seuraavana aamuna, emmekä halunneet kokea uutta musertavaa pettymystä, niin päätimme tarjota sen mikä oli pyydetty, ja se oli siinä sitten.

Asunto oli jo valmiiksi tyhjä, eli kunhan raha on ensi viikolla vaihtanut omistajaa, pääsemme kantamaan tavaroita uuteen päämajaamme ja rakkauden temppeliimme. Otsikon mukaisesti siirrymme länteen ja muutumme boheemeista kalliolaisista hienostuneiksi Töölön asukeiksi.

Toki olemme toistemme lisäksi naimisissa myös pankin kanssa ainakin seuraavat 20 vuotta, mutta se ei tunnelmaa latista juuri nyt. Uusi asunto on sunnuntaina katsomaamme pienempi, kalliimpi ja huonommassa kunnossa, mutta paremmalla paikalla ja tilaratkaisultaan selvästi parempi. Säilytystilaa on varmaankin viisinkertaisesti, ja sitähän me todella olimme vailla.

Hauskoja yksityiskohtia riittää: keittiössä muun muassa on yhdeksän pientä kaappia niin korkealla, etten edes minä yletä niihin ilman tikapuita. Massiivisessa olohuoneessamme on laskujeni mukaan seitsemän kahden sähköpistokkeen rasiaa.

Lopuksi tahdon julistaa olevani maailman paras aviomies. Jaana-Mari saa oman kenkä-, käsilaukku- ja iltapukuhuoneen. (No, en minäkään tässä diilissä aivan osattomaksi jää.)

Posted by Henri at 23:12 | permalinkki | Comments (11)

elokuu 28, 2006

Oravat kameran takana

Alkuviikon makupalana ihastuttava setti valokuvausta harrastavista oravista - vai lienevätkö nuo ammattilaisia? Näiden kuvaamiseen on tarvittu melkoinen määrä kärsivällisyyttä ja/tai kameran takapintaan liimattuja pähkinöitä.

Kuvaaja Scott Allan Johnssonilla on myös asialle pyhitetty webi-svusto Photographing Squirrels.

(via Killinki)

Posted by Henri at 10:26 | permalinkki | Comments (2)