Innostuin tästä Comeksista sen verran, että hankin siihen lisenssin. Tällä kertaa vielä leikin ja testailen, mutta ehkä tällä tulee tehtyä vielä sellaisiakin sarjakuvia, joiden sisällöllä on jotain relevanssia blogin kannalta.
Muilla rintamilla frustaatio-käyrää kohottavat tällä hetkellä työpaikan YT-neuvottelut (neljännet minun urallani, ei mitään uutta siis) ja kotona pätkivä (tai kokonaan kuollut) Internetti sekä tietokone, josta pitää jokaisen uudelleenkäynnistämisen yhteydessä irrottaa prosessori. Se on kuulkaa hauskaa sellainen.
Tänään on taas tullut rikottua rajoja ja koettu uutta. Aamupäivällä löin vetoa jalkapallon MM-kisoista (ne rajat) ja illalla kävin katsomassa "Massiivista Homokuorovierailua" (uusi kokemus).
Hyvin vähän jalkapallosta ja tuskin mitään tämän vuoden kisoista tietäen osalistuin viiden euron panoksella työpaikan jalkapalloveikkaukseen, jonka monimutkaisilla taulukoilla en teitä vaivaa (luultavasti seuraan veikkauksen pistetilannetta tarkemmin kuin itse kisoja), mutta toteanpa vain, että loppuottelussa Brasilia voittaa Tsekin.
Illalla menimme katsomaan hyvän ystäväni ensikonserttia esiintyvänä viihdetaiteilijana. Ne muut homot olivat vain kerma kakun päällä - eli herkkua herkun päälle. Yleisöä lämmitellyt Out'n loud onnistui riemastuttamaan Tuula Saarelan hauskoilla teksteillä ja omalla vilpittömällä esiintymisen ilollaan. Euroviisusovitus Sata salamaa sai kylmät väreet selkäpiihin juuri sillä hyvällä tavalla, melkein tipan linssiin.
Vieraileva jenkkikuoro Fort Lauderdale Gay Men's Chorus oli puolestaan puhdasta show-sävelmien ilotulitusta koreografioineen, rooliasuineen ja komediarutiineineen, unohtamatta niitä herkkiä hetkiä. Ammattimiehet saivat arkihuolet unohtumaan, ja arvostavan yleisön täysillä mukaan.
Out'n loudin eteerinen sovitus kappaleestaan Mellan lakanen huljuvine sifonki-kankaineen oli kyllä homointa, mitä olen eläessäni nähnyt. Ja se on aika paljon sanottu, se.
Eilen otin pitkästä aikaa kameran käteeni, ja suuntasin Jaana-Marin kanssa kaupungille, jossa meitä odotti musiikin, kauniiden vähäpukeisten naisten (ja miesten), höyhenten, paljettien ja ennenkaikkea värien yliannostus. Bongasin sambakulkueen jo kuukausi sitten jostain lehdestä, ja tällä kertaa päätin olla paikalla järjestelmäkameran kanssa, toisin kuin viime vuonna, jolloin osuimme kohdalle sattumalta, ja sain pokkarilla muutaman vähemmän tyydyttävän kuvan.
Onnistuin kämmeltämään (se on se samban huuma) kameran säätöjen kanssa niin että ihan hävettää, mutta onneksi iso osa kuvista onnistui, ja niistä pahimmin alivalottuneistakin sai photarilla kehitettyä hyvän setin.
Gallerian puolelta löytyy nyt siis Helsingin Samba-karnevaali 2006.
Jaana-Mari kuvasi pokkarilla, ja hänen kuvansa löytyvät Flickristä, jonne minäkin pistin muutaman isomman version onnistuneimmista kuvista.
Sarjassamme päivän lukihäiriö: ohikävelemäni ravintolan ikkunassa oli päivän herkkuna Lammasshakaali.
Kaupunki on rauhallinen. Arjesta on helppo irrota. Huomenna Lintsille.
"Weird Al" Yankovic on taas tehnyt biisin ja videon, johon kaikki nörttitaustan omaavat voivat samaistua: You're Pitiful (YouTube).
Weid Alin virallisilta sivuilta saa ladata mp3-version.
(Nörtti-ystäväni Kolibri lähetti tämä pikaviestimellä.)
Miten tämäkin on jäänyt minulta huomioimatta? Clerks II (trailereita ja muuta sälää).
Löysin elokuvan, koska Aliaksen Kevin Weisman (Marshall Flinkman rocks!) esiintyy elokuvassa - roolinimellä Hobbit Lover.
Aliaksesta puheenollen, saimme sarjan viisi tuotantokautta katsottua noin kahdessa ja puolessa kuukaudessa, mikä teki melkoisen loven elokuvasaldoomme, mutta eiköhän sitä saada tässä parsittua kasaan, mikäli tällä viikolla ystävien kanssa aloittamamme 24 ei puske ruudulle aivan yhtä tiiviiseen tahtiin.
Aliaksen neljäs ja viides kausi eivät pärjänneet kolmelle ensimmäiselle, mutta jännitystä riitti kuitenkin loppuun asti aivan tarpeeksi, ja viimeisestä jaksosta jäi sellainen sopivan tyytyväinen ja mukavasti "kasaankursittu" olo. Kokonaisuutena pidin Aliaksesta erittäin paljon.