maaliskuu 02, 2006

Hyvää asiakaspalvelua

Nyt on pakko kehua ja ylistää, sillä harvoin olen saanut yhtä mainiota asiakaspalvelua kuin vastikään Tunnelin Anttilasta.

Ostin vajaan puoli vuotta sitten Anttilasta kaikki alkuperäisen Star Trekin kausiboksit, ja niitä on sittemmin katseltu verkkaiseen tahtiin. Päästyämme viimein kolmanteen kauteen, kävi pian ilmi, että kaksi ensimmäistä levyä oli naarmuuntunut siihen tilaan, että osa jaksoista oli katselukelvottomia. Tietenkään en ollut avanut bokseja ostohetkellä ja tarkistanut virheiden varalta (24:ssä levyssä olisikin ollut ennakkotarkistamista). Asianlaita ketutti minua suuresti, sillä puolen vuoden jälkeen levyjen vaihto olisi vähintäänkin epävarmaa. Onneksi hyllyssä makaavasta kuittipinosta sentään löytyi oikea lipare.

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, joten marssin leijonan luolaan. Valitsin kassoista sen, jonka takana seisovan myyjän arvelin tunnistavan minut edes etäisesti dvd-elokuvien suurkuluttajaksi (Anttilastakin tulee kuitenkin ostettua, reilusti päälle sata levyä vuodessa, joten naamani lienee tuttu), jos se vaikka olisi vaikuttanut kohtalooni positiivisesti.

Olin valmistautunut selittelemään onglemaa pidempäänkin, mutta faktojen esittelyn jälkeen minulle silmää räpäyttämättä todettiin, että asia on pihvi. Levyt kyllä oltaisiin vaihdettu, mutta valitettavasti uutta boksia ei enää hyllyssä ollut. Sen sijaan sain rahani takaisin, ja meitä palvellut myyjä, Martin, oma-aloitteisesti soitti ensin pariin muuhun Helsingin Anttilaan ja lupasi soittaa maanantaina uudestaan sisäänostajalle ja ilmoittaa sitten minulle.

Myyjä myös piti minkä lupasi. Maanantaina hän soitti minulle ja kertoi tilanneensa "jostain maakunnista" muutamat viimeiset boksit ja varaavansa niistä yhden minulle, jos vielä kiinnostaisi. Totta kai kiinnosti. Tänään sitten sain tiedon, jotta boksi olisi nuodettavissa, ja niinpä kipitimme Roolipelaaja-lehden (ostakaa, ostakaa) julkaisu-kokkareista kotiin Tunnelin kautta.

Kiitos Martin, Tunnelin Anttila.

Posted by Henri at 22:51 | permalinkki | Comments (0)

Ja kustikin polkee

Witt Album covers - (c) Someone else

Hain tänään myös postista Saksan Amazonin lähettämän, neljä cd-levyä sisältävän, paketin. Ensivaikutelma uudesta levystä on positiivinen.

Posted by Henri at 23:55 | permalinkki | Comments (0)

maaliskuu 06, 2006

Vihreää mönjää

Pekan löytötavaratoimistosta löytyi tällainen työtehon tuhoaja: Splash Back

Pelissä pudotellaan vihreää mönjää ruutuihin jaetulle lasialuselle, kunnes liian suureksi kasvanut limanuljake hajoaa ja leviää neljään suuntaan ja osamönjät liitttyvät ensimmäiseen vastaantulevaan klimppiin. Useamman mönjän hajoittamisesta kerralla pelaaja saa lisää mönjää omaan säiliöönsä. Joku on selvinnyt 30 tasosta. Minä en päässyt ensimmäisen illan aikana seitsemättä pidemmälle. Kyllä se tästä harjoituksella.

Must ... click ... one ... more ... time ... Must ... divide ... green ... goo.

Posted by Henri at 18:41 | permalinkki | Comments (5)

maaliskuu 14, 2006

Hyvää syntymäpäivää...

... minulle, rakkain.

Horsma tai joku muu .

No, meille molemmille - rakas vaimoni nimittäin vanheni eilen, muttei näytä päivääkään vanhemmalta tänään. Kuvan kauniin kasvin saimme eilen jäätelöimässä käyneeltä Hannalta. Kiitos. Tänään ohjelmassa olivat Tennispalatsin Intia-näyttely ja Amos Andersonin museon Alphonse Mucha-näyttely (linkki vie kammottavilta sivuilta irrotettuun kehykseen) sekä herkullista vorschmakia Karl Johanissa.

Minulla on meneillään jonkinlainen blogi-krapula. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutten saa mistään kunnolla kiinni. Pariin viimeiseen viikkoon on mahtunut vaikka mitä painokelpoista ja -kelvotonta (kuten se Tommy Tabermannin humaltunut sielunveli, joka tänään purki tuntojaan meille Assalla), mutta ainakin tähän toiseen tänään otettuun kuvaan tulen palaamaan, kunhan aika on kypsä:

Kusti polkee

Posted by Henri at 23:44 | permalinkki | Comments (2)

maaliskuu 18, 2006

Helsingin taksi pettää

Viimeisen kahden viikon aikana olen tarvinnut taksia kaksi kertaa, ja kaksi kertaa olen saapunut määränpäähäni puoli tuntia myöhemmin, mitä normaalitilanteessa voisi olettaa. Molemmilla kerroilla olen ollut menossa kello yhdeksäksi töihin kohtalaisen tärkeään palaveriin, molemmilla kerroilla olen laskenut normaalin taksimatkan lisäksi reilun kymmenen minuutin varoajan, ja silti joutunut saapumaan kokoukseen nolona ja anteeksipyydellen.

Ensimmäisellä kerralla tekstiviestikeskus ei löytänytkään minulle taksia (kerta se on ensimmäinenkin), joten jouduin soittelemaan ja odottelemaan toiset kymmenisen minuuttia sitä toista taksia. Tänään puolestaan tilattu taksi teki minulle oharit, eikä saapunut vartissa vahvistusviestin saavuttua, kiitos vaan "Taksi 690".

Ensi kerralla pitäisi varmaan varata yli puoli tuntia varoaikaa (lue: lähtö 45 min ennen palaveria), mutta silloin ehtisin perille myös bussilla, ja se ikään kuin söisi koko harjoitukselta tarkoituksen - otan taksin vain silloin kun on oikea kiire.

Tekisi mieleni sanoa, että pitäkää tunkkinne, mutta autottoman on paha tehdä liian vahvoja periaatepäätöksiä liikkumisen suhteen.

Jottei homma jäisi ihan pelkäksi valittamiseksi, niin on pakko referoida tarina, jonka viereeni istunut vanhempi herrasmies kertoi minulle metrossa, kysyttyään ensin lupaa penkille asettumiseen.

Oli nimittäin käynyt niin, että edellisellä kerralla, samana aamuna kympin ratikassa herra oli istunut vaunun ainoalle vapaalle paikalle itseään reilusti vanhemman rouvashenkilön viereen. Tämä "Stockmann-mummun" perikuva oli välittömästi kailottanut kimeällä äänellä, kuinka kauheaa on, kun ei edes raitiovaunussa saa rauhassa istua, kun joku "äijänköriläs" heti tunkee viereen. Minulle tarinaa kertonut selvästi viidenkympin ohittanut hentorakenteinen herrasmies edusti sen verran pientä kaliiberia, ettei häntä edes imartelutarkoituksessa olisi kyennyt nimittämään körilääksi. Tilaakin oli kuulemma jäänyt väliin reilusti, joten mistään kylkeen liimautumisesta ei selvästikään ollut kyse.

Raitiovaunullinen ihmisiä oli hihittänyt mummon purkaukselle, mutta sitä paremmat naurut he, ja varsinkin tarinaa minulle kertonut mies, olivat saaneet käytävän toisella puolella istuneen nuoren miehen kuuluvasti artikuloidessa kaverilleen, että "Katsos nyt. Kun tarpeeksi kauan odottaa, että nuori ja komea mies istuu viereen, ja sitten kun se uros ei olekaan enää niin nuori tai edes komea, pettymys on niin suuri, ettei sitä ymmärrä olla hiljaa."

Kotimatkalla minua siis hymyilytti huomattavasti leveämmin kuin aamulla töihin päin kulkiessa.

Posted by Henri at 02:28 | permalinkki | Comments (1)

maaliskuu 19, 2006

Kesken juhlan

Syvälliset sieraimet

Toisilla on syvällinen sielu. Minulla on syvät sieraimet.

Posted by Henri at 01:06 | permalinkki | Comments (0)

Hulluja nuo korealaiset

Kiitos ystäväni Karin, tiedän nyt tämänkin: Patrice Chéreaun mainiolla Intimacy:llä on Korean markkinoilla kaksi jatko-osaa. Suomessa jatko-osat tunnetaan paremmin nimillä Levottomat 3 ja Minä ja Morrison.

DVD Asian listaa:

Posted by Henri at 01:14 | permalinkki | Comments (0)

maaliskuu 22, 2006

Taksi ei ole ystävä

Taksiongelmani senkuin jatkuvat. En tiedä millaisen voodoo-kirouksen taksikeskuksen tietojärjestlmä on päälleni asettunut, mutta kolme kertaa kolmesta on jo melkoinen osumatarkkuus.

Sunnuntaina tuli taas tarvetta taksille, ja koska ei ollut tulipalokiire uskaltauduin - haluaisin sanoa viimeistä kertaa, mutta mitäpä se auttaisi - tilaamaan taksi tekstiviestillä. Taksi kyllä saapui paikalle nopeasti, mutta tällä kertaa keskus oli välittänyt minulle eri tilausnumeron kuin taksille. Koska numeroni oli sama kuin taksin katolla, eikä muitakaan tilaajia paikalla näkynyt, niin hetken asiaa puituamme pääsimme kuskin kanssa yhteisymmärrykseen, että kyllä, tämä oli meidän taksimme.

Taksikuskilla itsellään oli haasteita gps-laitteensa kanssa, joten jouduin neuvomaan nopeimman reitin Pohjois-Helsinkiin melkein kotiovelta asti. Tällä kertaa sentään emme olleet taksin vuoksi myöhässä, mutta kyllä nämä sattumukset houkuttavat kovasti tallentamaan luuriin Jussin edellisen taksi-merkintäni kommenteissa puffaaman Kovasen taksikeskuksen numeron.

Posted by Henri at 00:07 | permalinkki | Comments (1)

Pomme & Kelly

Samikki vinkkasi Pinserissä Google Idol -kilpailusta, joka antoi minulle toki villejä ideoita, mutta sitäkin paremman piristysruiskeen sivun ensimmäisenä olevan videon muodossa. Hollantilais-neitosten Pommen ja Kellyn lipsync-esitys Aretha Franklinin Respectistä on hysteerisen hilpeä ja saa hyvälle tuulelle. Tyttöjen ilmeikkäässä esityksessä on hurjan häröä tekemisen meininkiä.

Jaa mistä tiedän neidit Hollantilaisiksi? Google kertoo senkin. Tytöillä näyttäisi olevan blogi (ja toinen, vanhempi, ja he ovat ehtineet tekemään videon jos toisenkin (niistä, jotka ehdin/jaksoin katsoa, tuo Respect oli kyllä paras). Google Idols, lipsync-videot ja blogi on myös tuonut nuorille naisille hieman julkisuutta; blogin etuvsivulla kerrotaan radio- ja lehtihaastatteluista. Ja Google-haku duon nimellä tuottaa vajaat 18 tuhatta sivua.

Ah, näitä nykypäivän nuoria. Minun nuoruudessani hoilattiin kasettinauhurille. Nykyteineille c-kasetti taitaa olla kummastus.

Posted by Henri at 00:34 | permalinkki | Comments (1)

Magneettimiehet seikkailevat

Japanin sankarit - Copyright jonkun muun

Oletan, että jotakuinkin jokainen blogeja lukeva on yläpuolella olevan kuvan joskus eläessään nähnyt. Se on muun muassa vakiokamaa kaiken maailman "Keksi hauskin kuvateksti" -kilpailuissa.

Nyt kuitenkin osui silmään Boing Boingissa selitys sille, mistä on kysymys. Japanilaiset koomikot Koji Higashino ja Koji Imada esiintyvät sketsissä After-School Electromagnetic Wave Club.

IFilmillä on esittää aiheesta video.

Posted by Henri at 17:14 | permalinkki | Comments (5)

maaliskuu 23, 2006

Rankka työ vaatii vastapainokseen läjän dvdeitä

Tein tänään kolmannen perättäisen kymmentuntisen duunissa, joten iltasella oli kovin helppoa kuunnella Asematunnelin Anttilan keltaisena hohtavien "Keskusvaraston tyhjennysmyynti" -kylttien seireeninlaulua.

Tänään mukaan tarttuivat Batman Begins, Rushmore, I, Robot, The Serpent and the Rainbow, The Office (molemmat kaudet) sekä Hitlerin viimeisiä päiviä kuvaava Der Untergang.

Matkalla hujahdin myös Kirjatorin "Kolme sarjista kympillä" -päivillä, joilta onnistuin poimimaan kaksi minulta puuttuvaa suomennettua Akiraa. Kun nyt vielä saisivat sarjan loppuun, niin voisin lukeakin sen.

Ja kun aiheeseen päästiin, en malta olla retostelematta pari viikkoa sitten tekemilläni hankinnoilla. Sijoitin rahani ja uskoni Fururefilmin uuteen laatuelokuvan sarjaan, josta poimin Solondzin Welcome to the Dollhousen, Greenawayn The Draughtsman's Contractin, Kusturican Undergroundin, Croenenbergin Naked Lunchin ja Volker Schlöndorffin erinomaiseksi kehutun Die Blechtrommelin (Peltirumpu) sekä muutaman muun.

Ja kun tässä välissä on tullut hankittua toinenkin leffa, kuten todella mainioksi osoittautunut It's all Gone Pete Tong, niin laskuri näyttää nyt lukua 992. Kohta on bileet.

Posted by Henri at 00:25 | permalinkki | Comments (0)

Maailman johtajat

Silvio Berlusconi esittelee lantioliikkeensä sulavuutta pahaa-aavistamattoman pysäköininvalvojan kustannuksella. Kuvitelkaapa vaikka Matti Vanhanen samaan puuhaan... tai tarkemmin ajateltuna, älkää sittenkään. (suora linkki wmv-videoon) (via JustSopivasti)

Alexander Lukashenka puolestaan saa nauttia kansansuosiosta, kun propagandakoneisto on värvännyt myös pop-tähdet hänen taakseen.

Well-set and slim
He won’t teach you evil
Father can bridle anyone
Father is stronger than the rest

He will settle conflicts
He is reliable and calm
He just throws a glance - and you see
Who is the master in the house

Tähän edes minä en halua kuvitella Matti Vanhasta. Jos tämä ei olisi pelottavaa, niin se olisi surkuhupaisaa. Tekstistä ei selviä lähettääkö Valko-Venäjä tämän kappaleen Euroviisuihin. Yleisöstä sen sijaan huokuu sellainen, "jos en nyt taputa, tulee nappi otsaan" -tunnelma.

Lyhyt video esityksestä (via BoingBoing)

Posted by Henri at 13:54 | permalinkki | Comments (0)

maaliskuu 26, 2006

Perikato

Kerskakulutusblogista, päivää.

Mottoni "Mitä enemmän ostan, sitä enemmän säästän." joutui viikonloppuna koetukselle, kun perjantai-iltana katsomamme Der Untergang-elokuvan, joka muuten oli häkellyttävän ja hiljentävän hyvä, innoittamana päädyimme Mannerheimintien Fidanellin loppuunmyyntiin. Natsismi ei voisi olla minusta kauempana, mutta Kolmannessa Valtakunnassa oli kyllä ammattitaitoiset räätälit.

Der Untergang, photo: AP/Constantin Film/Scanpix

Ajatus tyylikkäästä nahkatakista pilkkahinnalla houkutti, mutta koska kotona roikuu kevätkautta odottamassa jo yksi pitkä musta nahkatakki, niin tarve ei ollut pakottava - ei ennen kuin etukäteen kauppaa scouttaamaan lähtenyt Jaana-Mari soitti ja kertoi löydöistään. Sen pidemmittä puheitta, liikeestä lähtiessämme kahdessa jättimäisessä muovikassissa oli kolme nahkatakkia, joiden hinta lähtöalennusten ja ankaran tinkimisen jälkeen oli pudonnut kolmannekseen alkuperäisestä - säästöä tuli siis parinsadan dvdeen edestä. Mistä tuli mieleeni, että Play.comissa on pääsiäisale.

Uusi takkini joutui vielä pikakorjaukseen, mutta ehdimme napata siitä kännykällä muutaman kuvan. Kunhan noudan sen ensi viikolla, niin otatan siitä paremmat kuvat Jaana-Marilla ja samalla esittelemme Jaana-Marin nahkaisessa Punahilkka-lookissaan - kelsiturkki jäänee toivottavasti ensi talven pakkasille. Tässä kuitenkin se kamerakännytys:

Posted by Henri at 23:38 | permalinkki | Comments (0)

maaliskuu 30, 2006

"Melkein" ei lasketa

Tuhannen dvdeen raja olisi mennyt helposti rikki eilen, mutta päätin herkistellä hetken. Free Record Shopista löytyvät lähes kaikki Aki Kaurismäen Suomessa dvdeellä julkaistut elokuvat "kaksi kahdellakympillä" -tarjouksessa. Itse poimin minulta enää puuttuneet filmit Juha, Rikos ja rangaistus, Pidä huivista kiinni, Tatjana, I Hired a Contract Killer ja minulle rakas, aiemmin vain vhs:llä omistamani Calamari Union.

Siinä oli viisi leffaa, ja ehdokkaita kuudenneksi oli aika monta, mutta hetken valintani aiheutti sydämentykytyksiä, kun en ollut varma, olinko merkinnyt Jaana-Marin viimeiset ostokset listaamme. Oli sillä ja hilkulla, ettei tuhannes leffani ollut Mel Brooksin viimeinen edes jotenkin hauska teos, Robin Hood - Men in Tights. Sen symboliikkaa valintana olisi ehkä saanut selitellä.

Nyt tilastot kuitenkin sanovat: Yhteensä 999, Kaurismäki 14 ja Brooks 5.

Posted by Henri at 00:28 | permalinkki | Comments (2)

maaliskuu 31, 2006

Valokuvauksesta vaihteeksi

Vaimo sanoo Lälläs-lieru!

Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuvannut hävyttömän vähän, mutta nyt on taas alkanut maistua sekä kuvaus että kuvankäsittely. Yllä on ensimmäinen testi tulevasta, viime syyskuussa kuvatusta kuvasarjasta, jonka loput kuvat ovat kyllä hieman vakavampia. Toinen kuvasarja, on periaatteessa valmiina, mutta sen nettijulkaisu saa vielä hetken odottaa, sillä siitä on alustavasti sovittu myös pienimuotoinen näyttely kesäkuulle, ja haluan vielä miettiä missä muodossa ja missä järjestyksessä kuvat julkaisen.

Uuden innostuksen takana lienee pitkän harkinnan jälkeinen päätös: ryhdyimme Jaana-Marin kanssa sivutoimisiksi valokuva-alan yrittäjiksi. Oma toiminimi helpottaa työstä laskuttamista ja tarvikehankintojen verotuksessa vähentämistä. Ensimmäiset kuvauskeikat on jo suoritettu, ja seuraavaksi pitää varmaan miettiä firmalle logoa ja liikemerkkiä. Ensimmäinen liikeasioissa kirjoitettu sähköposti sisälsi allekirjoituksessaan lauseen Unsurpassed professionalism since March 2006, ja tästä pidämme myös kiinni.

Toiveunissamme kiiltää myös kaksi eri kirjaprojektia, jotka toivottavasti toteutuvat ensi vuonna. Olen myös ottanut ja suurelta osin käsitellyt kaikki Slow:n uuden Flash-sivuston animaatioissa käytetyt kuvat, ja päivätyön suunnasta saattaa tulevaisuudessa pukata muutakin keikkaa.

(Sivupalkin kuvista uusin taisi olla viime marraskuulta, joten heitän siihen vaihteeksi valikoiman kuvia, joista jaan kunnian Jaana-Marin kanssa.)

Posted by Henri at 20:11 | permalinkki | Comments (0)