helmikuu 05, 2006

Puhutaan jäätelöstä

Välillä kyllä tuntuu, ettei muusta ole joulun jälkeen puhuttukaan, mutta kun kotitekoinen jäätelö on niin pirun hyvää. Oikeilla, tuoreilla - tai miksei pakastetuillakin - aineksilla, ilman lisäaineita ja viikkojen pakastelokeroissa luuraamista, saa aikaan aivan toisen makuelämyksen kuin kaupan altaasta.

Olemme joulun jälkeen kokeilleet varmasti yli parikymmentä varianttia neljästä perusreseptistä, jotka ajattelin paljastaa teille tässä ja nyt.

Varautukaa sylkirauhasten yliaktivoitumiseen.

Ensimmäinen kokeilemamme resepti oli jäätelökoneen ohjeiden mukana tulleesta reseptikirjasta. Perusjäätelöä yksinkertaisimillaan.

  • 3 kananmunankeltuaista
  • 1,2 dl sokeria
  • 2 dl kermaa vaahdotettuna
  • 2,5 dl maitoa
  • Ripaus vaniljasokeria

Sekoita munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää kermavaahto ja maito hitaasti sekoittaen. Kaada koneeseen aj anna sekoittua noin 30 minuuttia (olettaen, että valmis jäätelö vie 40-50 minuuttia). Lisää ekstrat ja anna sekoittua vielä reilut 10-15 minuuttia. Meidän tapauksessamme ekstrat ovat tarkoittaneet esimerkiksi:

  • Omenahilloa, kanelia ja joulupiparin muruja
  • Yön yli tummassa rommissa uitettuja rusinoita
  • 8 cl Bailey's Irish Creamia ja hienoksi murennettuja murukeksejä
  • Suklaakeksejä ja tummaa suklaata pienenä silppuna
  • Saksanpähkinöitä ja vaahterasiirappia

Toinen perusresepti, jolla olemme tehneet viime aikoina yhä useammin jäätelömme perustuu vaniljajogurttiin.

  • 300-500 grammaa soseutettuja hedelmiä tai marjoja
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl sitrusmehua
  • 5 dl Vähäsokerista vaniljajogurttia (tai 4 dl jogurttia ja 1 dl kermaa)

Soseuta hedelmät ja sokeri. Sekoita jogurttiin. Pistä koneeseen ja anna valmistua tarpeeksi kovaksi. Aika rippuu mm. siitä käytetäänkö pakastemarjoja (joita kannattaa hieman sulattaa mikrossa) vai tuoreita hedelmiä. Tähän mennessä tätä on kokeiltu ainakin kokonaisella tuoreella ananaksella ja pakastemansikoilla sekä -vadelmilla. Jos marjat ovat liian tiukkaa jööttiä, niin niiden sekaan voi kataa myös desin-puolitoista sopivaksi katsomaansa mehua.

Kolmas reseptimme on eräänlainen sorbetti ja pummittu Eemeliltä ja sen jälkeen hieman modifioutu.

  • 5 sitrushedelmän mehut ja jäljelle jääneet hedelmälihat
  • Kahden sitrushedelmän raastettu kuori (Vain värillinen osa. Hedelmät kannattaa pestä miedossa astianpesuaineessa ja huuhdella todella hyvin.)
  • 2-3 dl sokeria, tai enemmänkin, jos mehu on kovin kirpeää
  • 2 dl kermaa (toimii sekä vaahtona, että nesteenä)
  • 3 dl maitoa

Sekoitetaan (tai vaahdotetaan) kerma ja 2 dl sokeria. Lisätään maito sekoittaen. Lisätään mehu, hedelmälihat ja kuoriraaste sekoittaen. Maistellaan ja lisätään sokeria tarpeen mukaan. Sekoituksen pitäisi tässä vaiheessa olla hieman makeampaa kuin lopputuloksen.

Ensimmäinen sitruuna-lime kokeilu oli hieman liian ärjyä makuhemoillemme ja vaati toisen jäätelön kylkiäisekseen, mutta toiseen heitimme puristimme 4 appelsiinia ja yhden sitruunan, ja se oli taivaallista.

Neljättä, intterwepistä löytynyttä, reseptiä ei olla kokeiltu vielä kuin kerran. Kyseessä on jogurttijäätelön variantti, lähes maitotuotteeton sorbetti. Uskoisin, että jogurtin voi onnistuneesti korvata mehulla, jos lopputuotteesta haluaa kokonaan maidottoman.

  • 500 g marjoja/hedelmiä
  • 2 dl vettä tai mehua
  • 3 dl sokeria
  • 1,5 dl jogurttia
  • 4 cl tiukkaa viinaa

Soseutetaan sotketaan ja jäädytetään koneella. Toiset väittävät, että viina kannattaa lisätä vasta n. 10 min ennen koneen pysäyttämistä. Viina hedelmien mukaan: mansikoille vodkaa, persikoille tummaa rommia.

Kuten edellisestä havaitaan, mitään esikeitettyjä sörsseleitä emme ole vielä kokeilleet - sitä se kärsimättömyys teettää. Kunnon vaniljajäätelö pitää kyllä jossain välissä kokeilla. Samoin itsetehtyyn vaaleaan siirappiin pohjautuvaa sorbettia. Seuraava ostos taitaa olal tämä kirja: Gelato!: Italian Ice Cream, Sorbetti & Granite.

Posted by Henri at 23:05 | permalinkki | Comments (2)

helmikuu 07, 2006

Glam!

Tänään on soinut bussimatkoilla The Darkness ja turhaan ei ole sellaisten nokkeluuksien kuten One way ticket to Hell ... and back ja Is it just me, or am I all on my own again? takaa kukkoilevaa Justin Hawkingsia verrattu Freddie Mercuryyn.

Sen sijaan uudempi tuttavuus on juuri nyt tiheään radiossa ja televisiossa soiva Living Things, jonka Flash-sivuilta löytyy kappaleen Bom Bom Bom ja ainakin tässä ultratarttuvassa biisissä bändin laulaja Lillian Berlin on niin lähellä Bolania, että oli oikein pakko rynnätä katsomaan, mitä YouTubesta löytyy hakusanalla Marc Bolan. Ja sieltähän löytyy - klippeja ja esiintymisiä sellaisista klassikoista kuin Bang a Gong (Get It On), Children of the Revolution ja Solid Gold Easy Action.

Ja koska Glamin paluu ei haittaisi minua laisinkaan, niin tämän merkinnän loppukaneetiksi (ja innoittajaksi) sopii mainiosti kuva, jonka Jaana-Mari löysi Hel Looks-katumuoti-sivuilta. Ovatko tässä Henri ja Jaana-Mari n. 30 vuoden kuluttua?

Posted by Henri at 19:01 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 12, 2006

Elokuva- ja peliteollisuus

Ilolla huomaan minäkin, että Suomen lehtikartalle on ilmestynyt uusi tulokas: Roolipelaaja. Vielä iloisemmaksi minut tekee se, että puikoissa istuu hyvä ystäväni Mikki, jonka tiedän päteväksi ja asialle omistautuneeksi.

Bloginkin ovat sankarit perustaneet - saisiko sen vielä listatuksi Blogilista.fi:n, seuraamisen helpottamiseksi.

En malta olla tarttumatta Mikin toisessa merkinnässään, sivulauseessa esittämään, usein toistettuun väittämään: "Videopeliteollisuus pesee liikevaihdollaan Hollywoodin". Olen aina epäillyt tuota faktaa varsin puolueelliseksi, joten päätin ottaa asiasta kerralla selvää - tai ainakin penkoa nettiä sen tiimoilta.

Peliteollisuuden vuotuisesta liikevaihdosta löysin useita eri lukuja, vaihdellen 10 miljardista dollarista aina 25 miljardiin dollariin. Näillä luvuilla kansainvälinen peliteollisuus ilmeisesti peseekin Hollywoodin elokuvateattereista saamat tulot. Maailmanlaajuisista lipputuloista en olisi niinkään varma. Boxoffice Mojon mukaan viime vuosina jenkkileffojen (ainakin suurimpien menestyjien) lipputuloista 40-60% on tullut muualta maailmalta. Tähän täytyy vielä lisätä koko muun maailman elokuvateollisuus.

Elokuvateollisuuden liikevaihto ei myöskään rajoitu lipputuloihin. Elokuvatuloihin pitää laskea mukaan videot ja dvd (vuokraus ja myynti) ja televisioesityksistä saatavat tulot. Televisiotuloja saadaan vieläpä useassa vaiheessa samasta tuotteesta: maksu-tv, kaapelikanavat, valtakunnanverkko ja viimeksi syndikoidut esitykset kilauttavat kaikki vuorollaan roponsa studioiden kassaan.

Lopulta löysin Movie Revenues: Global Film Industry -sivun Romanialaisesta Factbook.netistä. Varmuutta ei ole, mutta luvut tuntuvat yhtä uskottavilta, kuin mitä missään peliteollisuutta käsittelevässä raportissa / uutisessa. Data on ilmeisesti kerätty mm. ScreenDigest -media-analyytikkofirman maksullisista raporteista.

Maailmanlaajuisen elokuvateollisuuden liikevaihto oli mainitsemani raportin mukaan (vuonna 2001) 180 miljardia taalaa, ja sen ennustettiin kasvavan vuoteen 2005 mennessä jopa 450 miljardiin dollariin, eli jotakuinkin 20-kertaiseksi peliteollisuuden lukuihin verrattuna. Voi tietenkin olla, että nämä ennustukset olivat ylioptimistisia, mutta yli 10-kertaisista tuloista kuitenkin puhutaan.

En tahdo millään muotoa vähätellä peliteollisuuden merkitystä. Se, että viime vuoden suurimmat "ensi-iltatulot" keräsi minkään elokuvan sijasta Halo 2, oli järisyttävä saavutus. Pelisukupolven kasvaessa ja uusien syntyessä, uudemmat mediat varmasti ottavat vanhaa viihdeteollisuutta reilusti kiinni, mutta vielä ei kuitenkaan olla siellä.

Otan mielelläni vastaan korjauksia, vastaväitteitä, kommentteja ja analyysejä.

Posted by Henri at 23:42 | permalinkki | Comments (5)

helmikuu 13, 2006

Sin City - Recut and Extended

Lauantaina viimein päätimme katsoa joululahjaksi saamani pidennetyn ja uudelleenleikatun version Sin Citystä. Tupla-dvd ilmeisesti ilmestyy Suomessa tällä viikolla, joten täytyyhän siitä jotain sanoa.

Uudet kohtaukset toivat varsinkin That Yellow Bartardiin kivasti lisää, mutta elokuvan leikkaaminen neljäksi irralliseksi osaksi ei ehkä sittenkään ollut paras vaihtoehto, minä kun pidin alkuperäisen elokuvan tarinoiden keskenäisestä rytmityksestä. Lisäksi leikkaukseen on eksynyt varsinainen emämunaus, kun The Big Fat Killin viimeinen kohtaus onkin puskettu osaksi The Customer is always Right -lyhäriä. Kohtauksen uusi sijoitus heikentää molempia tarinoita.

Levyn ekstrat ovat varsin mainioita. Ehdimme katsomaan puvustus/proppi-dokumentin, sekä Millerin ja Tarantinon osuuksista kertovat pätkät. Yhden päivän ajan setillä oli tosiaan ollut kolme ohjaajan pallilla istuvaa hemmoa, joilla kaikilla Millerin mukaan on vieläpä jättimäiset egot ja vahva käsitys siitä, miten hommia pitäisi tehdä. Kaikki oli kuitenkin sujunut erinomaisen sutjakasti, ehkä juuri siksi, että varsinkin Rodriguez antoi Millerille leveästi tilaa varmistaa tarinan uskollisuus alkuperäisteoksille.

Hauskimpia ekstroja on kuitenkin "All Green version", jossa näytetään leffan teatteriversio kokonaisuudessaan ilman mitään erikoistehosteita, nopeutettuna reilun 10 minuutin kokonaiskestoon. Näemme muun muassa Mickey Rourken "uiskentelemassa" ilmassa vaijereiden varassa. Kymmenminuuttisen katseluun tosin menee vähintään puoli tuntia, kun useammassa kohtauksessa on kokolailla pakko pysäyttää kuva, ja katsella ruutu ruudulta, kuinka mikäkin efekti oikein toteutettiin.

Henkilökohtaisella tasolla uusi versio aiheuttaa minulle ongleman: kirjaanko sen tilastoihini yhtenä vai neljänä nähtynä elokuvana? Kaikissa osissa on täydet uniikit lopputekstinsä, joten kyllä niitä voisi myös itsenäisinä teoksina pitää.

Sin City 2 on tulossa vielä tänä vuonna, ja juonen tarjoaa A Dame to Kill for -sarjakuva. Avan rooliin on huhujen mukaan houkuteltu Angelina Jolieta. Kelpaa.

Näin muuten vasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Billy Wilderin mestarillisen film noir -leffan Double Indemnity, ja hämmästelin huomatessani kuinka suoraan paloja perusjuonesta ja muutamasta yksittäisestä kohtauksesta oli päätynyt Millerin sarjakuviin.

Viikonlopun toisen leffanautinnon tarjosi Brokeback Mountain. Ang Leen seesteinen ja koskettava kertomus tarjosi ajankuvaa, sisäistä draamaa, ahdistusta sekä hiljaisuutta, niin onnessa kuin epäonnellisuudessakin. Ainoan miinuksen elokuva saa siitä, ettei siinä loppujen lopuksi syötykään vanukasta.

Posted by Henri at 15:04 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 14, 2006

Peliharhoja

Olen kyllä kavereilta kuullut, että GTA: San Andreas saattaa aiheuttaa välähdyksenomaisia mielitekoja rynnätä keskelle katua ja repiä ihmiset ulos autoistaan, sen jälkeen kaasuttaen paikalta, mutta tunteen voimaa vaikea on kuvata, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Olen nyt pelaillut peliä reilun viikon, ja oma harhani sattui viikonloppuna kauppareissulla. Hämeentietä ylöspäin meitä vastaan käveli kaksi keski-ikäistä herraa, joilla molemmilla oli päällään violetit toppatakit ja mustat pipot. Pienen, hyvin pienen, hetken ensimmäinen ajatukseni oli "Ballas-jengiä - Missä on mun tykki?"

Olenkohan mä pelannut liikaa? No, onneksi tänään postiluukusta kolahti Super Monkey Ball Deluxe, joten jengisotaan on luvassa pieni tauko. Jos sen sijaan näette Hakaniemen torilla jättimäisen kuplan sisällä pyörivän kaverin etsimässä banaaneja, niin se olen sitten minä. Älkää päästäkö lähelle hyppyrimäkiä.

(Kaverit ovat tervetulleita ottamaan erää Monkey Target DX:ssä.)

Posted by Henri at 23:29 | permalinkki | Comments (5)

helmikuu 20, 2006

Päivän väri

Red Hair Day

Seuraa haircuttia: Lauantaina Jaana-Mari pisti taas hiusvärinsä uusiksi, ja minä vetäisin jämät jakauksen kohdalle. Tuli heti taiteelisempi olo. Oli pako jotenkin tasapainottaa päivä päivältä enemmän saksalaista pornotähteä lähestyvää leuka-osastoani.

Onneksi joinain päivinä elämäni on kuitenkin pornompaa kuin partani.

(Ja se on paljon se.)

Posted by Henri at 23:24 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 21, 2006

Witt

Viimeksi kun kirjoitin täällä Joachim Wittistä, oli herran edellinen levy Pop ilmestynyt juuri. Levy osoittautui melkoiseksi pettymykseksi, mutta nyt vanha konkari on palannut vuosituhannen vaihteen tunnelmiin ja tehnyt Bayreuth 1 (1998) ja Bayreuth 2 (2000) -levyilleen loogisesti nimetyn jatko-osan Bayreuth 3.

Koskapa meidän levykelkassamme ja iTunesissamme on tähän asti pyörinyt lähiystävältä otetut lailliset varmuuskopiot, niin päätin arvostaa vanhan herran minulle tuottamaa auraalista nautintoa ja poimia saman tien koko trilogian ja niiden välissä ilmestyneistä levyistä sen onnistuneen eli Eisenherzin (2002). Neljälle levylle postikuluineen tuli Saksan Amazonista tilattuna hintaa n. 57 euroa. Kolmos-Bayreuthista valitsin euroa kalliimman erikoisversion.

Nyt asiaa selvitettyäni, trilogia on nimetty Pohjois-Baijerilaisen Bayreuthin kaupungin mukaan. Richard Wagner vietti kaupungissa viimeiset päivänsä ja monet hänen oopperoistaan saivat ensiesityksensä siellä. Wagner-yhteyden vuoksi Hitler ja hänen hauskat ystävänsä yrittivät myöhemmin rakentaa Bayreuthista jonkinlaista natsi-ihannetta. Jos osaisin saksaa paremmin (tai siis laisinkaan), niin löytäisin varmaankin sanoituksista jotain viitteitä näihinkin asioihin.

Musiikillisesti Wittin nämä neljä levyä ovat kaiketi jotain, jota darkwaveksi kutsutaan ja minä joskus määrittelin ne Rammsteinin ja Depeche Moden välimaastoon. Siinä missä minä nyt kiitän Jiituomasta tutustuttamisesta, toivon, että joku jonain päivänä kertoo inspiroituneensa tästä merkinnästä.

Joachim Witt (virallinen kotisivu)

Posted by Henri at 22:29 | permalinkki | Comments (0)

The Ultimate Showdown

Tähän animaatioon on kyllä pakattu populaarikulttuurin kuka kukin on: The Ultimate Showdown of Ultimate Destiny.

Sen kyllä sanon, että jos Uusis olisi ollut mukana, niin muut olisivat jänistäneet. Teen tässä nyt varmasti niin miehet kuin naisetkin kateelliseksi kertomalla, että curling-jumala Markku Uusipaavalniemi on opettanut minulle lajia henkilökohtaisesti.

Posted by Henri at 23:37 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 22, 2006

Huh! Urheilua.

Jos joku olisi väittänyt minulle vakavalla naamalla vuosi, tai edes kuukausi sitten, että keskeytän erinomaisen scifisarjan tuoreimman jakson katsomisen, jotta voisin seurata olympia-urheilua, olisin nauranut räkäisesti, jotta ei tule tapahtumaan, mutta niin siinä vain kävi.

Kyllä pitää olla miehellä rautaiset hermot. Tosin minulla on teoria, että Uusipaavalniemi oli suunnitellut kaiken etukäteen, ja antoi kliimaksin valua viimeiseen heittoon, jotta kotikatsomossa olisi jännitettävää.

YLEn ohjaajat kyllä mokasivat pahemman kerran, kun esittivät joidenkin lätkäpellejen haastatteluita, vaikka curlingissa oli matsi kesken. Ketä kiinnostaa? Uusis ruutuun ja heti.

Posted by Henri at 23:51 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 27, 2006

"Valo Sammuu" ja muita kokeiluja

Voisiko maapallolla olla älyllistä elämää ilman Niksi-Pirkkaa?

Vaivaako suljetun jääkaapin valon sammuminen mieltäsi? Laita sisälle digikamera tai kamerakännykkä nauhoittamaan videota, niin näet vastauksen kamerasta.
(3/06)

Pakkohan tuota oli kokeilla. Samalla pääsin kokeilemaan muitakin uusia asioita:

  • Creative Commons -lisensoidun musiikin lataamista ja uudelleenkäyttöä
  • Musiikin editointia videota varten Audacity-ilmaissoftalla
  • Oman videon yhdistämistä toisen tekemään musiikkiraitaan (tai yleensäkään toiseen ääniraitaan) VirtualDubilla
  • Oman videon lähettämistä YouTubeen ja sen liittämistä omaan blogiin:

Video: Henri Block
Audio: Sample of I Waited Here (Boiling Mushrooms Mix) by Aamu (cc) found from ccMixter.

Jos olisin vielä ottanut tuon videon N90:lläni Ixuksen sijasta, niin tuo paita päälläni olisin varmasti saanut Nokialta sponssi-rahaa. Olisinhan?

Posted by Henri at 19:47 | permalinkki | Comments (0)