tammikuu 01, 2006

Maanista uutta vuotta 2006!

Shampanja hyvää, kaikki hyvin!

Posted by Henri at 03:14 | permalinkki | Comments (1)

tammikuu 04, 2006

Alennusmyynti

Sinne menivät rahat ja vapaa-aika -samaan reikään. Play.com mainostaa: Isoin ALE ikinä.

Annetaan vahingon kiertää.

Lisäys: 5.12. Kävin melkein kaikki osastot läpi, ja tappiot jäivät "vain" yhdeksään elokuvaan, film noir -klassikkoja, koreaa, thaimaata ja paikattavia aukkoja yleisivistyksessä. Kaksi leffaa ja pari peliä jäivät vielä harkintaan.

Posted by Henri at 11:39 | permalinkki | Comments (5)

tammikuu 07, 2006

YouTube

Flickr on kaikille tuttu, mutta entäpä, jos käyttäjälle annetaisiinkin mahdollisuus lähettää omia videoitaan. Tältä idealta ponnistaa YouTube.

Koska palvelua ei tällä hetkellä vahdita juuri laisinkaan, on se tietenkin täynnä levitysoikeuksia rikkovaa materiaalia, kuten musiikkivideoita, outoja tv-mainoksia ja muuta höhhää. Kyllä tämäkin palvelu vielä ennemmin tai myöhemmin siirtyy jonkin isomman internetyhtiön portfolioon, älkää sitten ihmetelkö.

Vaan tänään minut inspiroi palvelun esittelemään Schizo-Jannen uusin merkintä. Tuo Hasselhoffin mestariteos on ollut minulta kateissa useamman vuoden, ja kun Jannen linkki petti, niin muistin YouTuben.

David Hasselhoff: Hooked on a Feeling.

Ja koska minulla on projekti saada The Hoff samaan elokuvaan William Shatnerin kanssa:

William Shatner: Rocket Man. (Itse video taisi olla Kasassa aiemmin.)

(Bonuksena: Star Trek -lelumainoksia vuodelta 1976.)

Posted by Henri at 14:03 | permalinkki | Comments (0)

tammikuu 11, 2006

Leffakatsaus 2005

Elokuvavuosi on alkanut varsin kivasti; työkiireiden keskelläkin on tullut katsottua seitsemän minulle aivan uutta elokuvaa, joista suurimmat vaikutukset tekivät riippumattomana pientuotantona tehty The Call of Cthulhu (kotisivu), jossa todella näkyi tekijöiden omistautuminen ja rakkaus lähdemateriaalia kohtaan, sekä Hotel Rwanda, joka todella pakotti miettimään maailman järjettömyyttä.

Nyt on kuitenkin taas aika Elokuvien ja Valokuvien perinteiselle, odotetulle ja erikseen kaivatulle katsaukselle edellisen vuoden ennennäkemättömiin elokuviin (Edelliset vuodet: 2004, 2003, 2002).

Vuonna 2005 katsoin peräti 234 elokuvaa, joka on enemmän kuin kahdeksaan vuoteen - vuonna 1997 (253 elokuvaa) olin nörttisinkku vailla elämää, nyt minulla onneksi on ihana vaimo, joka jakaa harrastukseni. Kiitos reilusti petraantuneen R&A-aktiivisuuteni ja ystävien, jotka loppuvuodesta raahasivat meitä myös teattereihin, DVDeeltä katsomieni elokuvien osuus pienentyi ensimmäistä kertaa formaatin julkistamisen jälkeen - jääden kuitenkin vielä yli 85 prosentin.

Viiden tähden elokuviksi lasken peräti 19 näkemistäni, ja ainoa jolle kykenen antamaan yhden tähden oli Gigli (lue raportti). Puolentoista tähden hirvityksiä sentään joukkoon mahtui jopa viisi. Minulla on sellainen tapa, että kerran aloitettua elokuvaa ei kesken lopeteta, siksi pyrin valitsemaan katsottavaksi elokuvia, joista oletan pitäväni ja siksi nähtyjen elokuvien keskiarvosanaksi sain himpun yli kolme ja puoli tähteä.

Mutta se tilastoista, otetaan esille elokuvien nimiä. Seuraavassa listassa ovat kuukausittain minuun suurimman vaikutuksen tehneet vuona 2005 ensimmäistä kertaa näkemistäni 167 elokuvasta.

Tammikuu: The Shape of Things, House of Flying Daggers, Lilja 4-ever, Lost in Translation, Ronin

Helmikuu: The Hunger

Maaliskuun parhaat olivat kaikki vanhoja tuttuja.

Huhtikuu: Dogville, The Incredibles, Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, Sin City, Mean Girls

Toukokuu: Tulitikkutehtaan tyttö

Kesäkuu: The Life of David Gale

Heinäkuu: White Heat, 21 Grams

Elokuu: American Splendor, Love Actually

Syyskuu: Terkel i Knibe, Howl's Moving Castle, Innocence, Kiss Kiss, Bang Bang, Crónicas, Wallace and Gromit: The Curse of the Were-Rabbit, Lost in La Mancha

Lokakuu: La Mala Educación, Spartan

Marraskuu: Tim Burton's Corpse Bride

Joulukuu: Charlie and the Chocolate Factory, Flesh and the Devil

Siinäpä ne. Parasta kolmea elokuvaa valittaessa kovimmilla näyttäisivät olevan tammi-, huhti- ja syyskuu. Von Trierin Dogville on käsittämättömän hyvä ja haastava elokuva ja The Incredibles on mahdollisesti yksi kaikkien aikojen parhaista piirretyistä. Viime vuoden ykkössijan voittaa kuitenkin mutkikkaalla, mutta virheettömällä juonellaan, erinomaisilla hahmoillaan ja fileerausveitsenterävällä dialogillaan murhamysteerikomedia Kiss Kiss, Bang Bang - en muista koska olisin viimeksi nauranut uudelle elokuvalle yhtä paljon.

Jokavuotisen kunniamaininnan saa tällä kertaa (ylläri, ylläri) Sin City, sillä en usko mistään elokuvasta viime vuonna yhtä paljon vauhkonneeni. Vauhkosin maaliskuussa elokuvaa odottaessani, vauhkosin huhtikuussa, kun sen ensimmäistä kertaa näin, vauhkosin elokuussa sen Helsingissä teatterissa nähtyäni ja vauhkosin vielä joulukuussa, kun sain lahjaksi uudelleen leikatun version - tässä kuussa on sitten luvassa lisää vauhkoamista kun viimein pääsen tämän tupla-dvdeen ekstroineen näkemään.

Aivan uutena kategoriana, vuoden suurimman vaikutuksen tehneenä yksittäisenä kohtauksena, haluan tuoda esille Meksikolais-Ecuadorilaisen Crónicasin loppukohtauksen. Mikään muu kuva ei minua vaivannut viikkoja jälkikäteen.

Posted by Henri at 00:17 | permalinkki | Comments (2)

tammikuu 12, 2006

951 ja lisää paukkuu

Eilen erehdyin soittamaan ystävälleni Jaakolle. Jaakko informoi minua Anttilan uudesta alesta, ja pakkohan siellä tunnelissa oli ilalla piipahtaa. Mukaan tarttuivat 8 eurolla Kinsey, Kukkia ja sidontaa ja The Football Factory sekä eukkua halvemmalla The Girl Next Door ja Woman on Top.

Tänään aamulla, Amazon.uk:n sähköpostin innoittamana, eksyin uudelleen Playn tammi-aleen ja kymmenessä minuutissa koriin oli eksynyt kaksi elokuvaa, joita en ensikierroksellani edes huomannut. Edellisen tilauserän elokuvat ovat jo alkaneet tippua postiluukusta parin leffan päivävauhtia. Sinänsä kumma, että samana iltana tilatuttujen leffojen toimitusaika vaihtelee parista päivästä viikkoon. Ehkäpä posteljoonimme on ilmoittanut, ettei kanna kuin kolme levyä kerrallaan. Eteisen lattialta ovat löytyneet tähän mennessä: Ong-Bak, Brotherhood (Takukgi), Trekkies 2 ja Aldrichin restauroitu klassikko Kiss Me Deadly.

Eilen ehdimme jo katsastaa The Girl Next Doorin, joka oli "ihan kiva", mutta myös "ihan katsomisen arvoinen". Hetken ajan elokuvan moraalinen selkäranka jo hieman pelotti, mutta lopulta päädyttiin tyydyttävään kliimaksiin.

Posted by Henri at 19:02 | permalinkki | Comments (0)

tammikuu 13, 2006

"Operaatio pakkohomoseksuaalisuus"

Taisimme tuossa äsken Dragonin kanssa jutellessamme ratkaista Kiinaa ja Intiaa lähivuosina kohtaavan poikamiesylivuoto-ongelman. Joidenkin laskujen mukaanhan Kiinassa on pian (2020) miehiä yli 20 miljoonaa enemmän kuin naisia. Testosteronihumalassa suoritetulle naistenvalloitus-sotaretkelle on kuitenkin vaihtoehto.

Kiinalaisten tulee ottaa uudeksi oppi-isäkseen saksalainen sarjakuvataiteilija Ralf König ja hänen teoksensa Lysistrata - joka, nyt huomaan, on kuvattu myös elokuvaksi ja löytyy jo deeveedeelläkin. Siinähän naisenpuutteesta kärsivä armeija pistetään toimintakuntoon pakollisilla miestenvälisillä akteilla.

Jos Kiinan väestö Puolueen komennuksesta on jo vuosikymmeniä kestänyt Yhden lapsen politiikkaa, niin sen rinnalla muutaman vuoden Yleinen Homovelvollisuus on silkkaa lasten leikkiä. Siinä ratkeaisivat samalla ihmisen kaipuu toisen luo ja väestönkasvusta johtuvat ongelmat.

Posted by Henri at 22:10 | permalinkki | Comments (3)

tammikuu 17, 2006

Tissejä ja hyviä perseitä

Perjantai-iltana ihana vaimoni oli viehättävän ystävättärensä kanssa naku-uinnilla. Söivät yhdessä piirakkaa, vaikka makkaraakin olisi ollut tarjolla. Nauttivat kahden kesken höyrysaunan hellistä hyväilyistä ja tiirailivat alastomia naisia. Sitten he vetäytyivät yksityiseen sviittiinsä.

Ei sillä, että olisin katkera. En laisinkaan. Lukekaa itse.

Merkinnän otsikko on Jaana-Marin keksintöä - sanoi, että kun aihetta sivutaan, niin otetaan samalla kunnolla hittejä hakukoneista.

Posted by Henri at 00:10 | permalinkki | Comments (1)

tammikuu 18, 2006

Taiteilijoita ja prostituutteja

Ja kas, pari viikkoa ennen tulevia syntymäpäiviämme lempivalokuvaajaltamme David LaChapellelta ilmestyy uusi, koko tähän astisen uran kattava, massiivinen, lähemmäs 700 50x35cm-kokoista koko sivun kuvaa sisältävä opus Artists and Prostitutes.

Taiteilijan nimmarilla varustettu, kangaskantinen, 2500 kappaleen erikoispainos irtoaisi Amazonista huokeaan 1750 jenkkitaalan hintaan. Jos joku nimetön taho kirjan meille haluaa hankkia, niin julkaisija Taschen höylää hinnasta pois 500 taalaa (mukava laennus yhdestä kirjasta, eikö), jos tilauksen suorittaa suoraan heidän kauttaan. (Taschenin mukaan julkaisupäivä tosin on vasta huhtikuussa.)

Taidamme silti odottaa mahdollisesti myöhemmin ilmestyvää normaalipainosta.

Posted by Henri at 13:28 | permalinkki | Comments (3)

tammikuu 24, 2006

Minäkö outo?

Harvoin ryhdyn meemeihin, mutta koska minut on haastettu peräti neljä kertaa, ja koska tällä kertaa kyseessä on pintapuolista syvempi itsensäpaljas... itsetutkiskelu, niin menköön.

Tähän pitäisi siis listata viisi outoa tapaa. Kun päätin jättää varsinaiset luonneviat (niitä riittää) tutkiskelun ulkopuolelle, tehtävä osoittautui odotettua hankalammaksi. Kaikki joilta kysyin, päräyttivät pöydälle kohdan yksi, joten kaipa siitä on aloitettava:

  1. Tilastot ja taulukot. Minulla on tilasto aivan kaikesta. Kuulun myös siihen koulukuntaan, jonka mukaan Excel tekee akiken muun paitsi keittää kahvin, ja koska minä en juo kahvia, niin sillä ei edes ole väliä. Olen listannut kymmenen vuotta kaikki katsomani elokuvat subjektiivisine arvosanoineen. Exceleitä löytyy (tietenkin) hyllyssä olevista dvdeistä, teelaaduista ynnä kaikenlaisista talouslaskelmista ja valokuvaprojekteista. Jaana-Marin mukaan minulle salilla käymisessä oli oleellisempaa tilastoida kehitystäni kuin se kehitys itsessään. Sain kostoni tartuttamalla vaimooni tilastokärpäsen, ja nyt Excel on ainoa paikka, jossa kengät ovat siististi rivissä. Minulla on jopa yksityiskohdiltaan hyvin rikas taulukko...
  2. Symmetria- ja "ehjä sarja"-pakko.Jos suutelen hellästi vaimoni... korvaa, niin minun on pakko, siis aivan pakko, tehdä sama myös toiselle jäykkänä nöpöt... korvalle. Sama pätee myös elottomiiin esineisiin - sormilla. Minulla ei siis ole "omituista tapaa, heh heh" hellästi suudella elottomia esineitä. Jos oikaisen paitani vasenta hihaa, niin sama pitää tehdä oikealle. Omanlaisensa ilmentymä tälle oireyhtymälle on myös keräilyvimmaani liittyvä tarve saada kokonaisia sarjoja asioita, vaikka se sitten johtaisi huonojen elokuvien tietoiseen ostamiseen. Jos Kevin Smith on tehnyt viisi hyvää ja yhden paskan, niin kyllä se sontaläjäkin on pakko ostaa.
  3. Taitekohtien hively.Tämä koskee niin vaimon polvitaipeita, ovien saranoita, omia kynsinauhoja kuin näppäimistöjen reunoja. Parhaassa tapauksessa edellisen listan toiseksi viimeinen hankaa sitä viimeistä. Tämä ei tuota niinkään eroottista mielihyvää kuin - niin mitä? En minä tiedä. Ihka-aito pakkoliike siis.
  4. Niskojen rusauttelu. Minulla on sangen löysät ruuvit nikamissa joka puolella kroppaani. Parhaiten tämä ilmenee voimakkaana rusahteluna niskan seudulla. Joskus niskat naksuvat itsestään, toisinaan niitä pitää hieman auttaa ottamalla päästä kiinni molemmin käsin ja kääntämällä. Kanssaihmisiä tämä jostain syystä kauhistuttaa suuresti. Minun olotilaani se helpottaa ainakin väliaikaisesti. Joskus kyllä pelästyn itsekin, jos jossain napsahtaa tavallista äänekkäämmin.
  5. Kaukosäätimen patteriluukun rämplääminen. Tämä tapa ajaa vaimoni hulluksi, mutta minkäs teet? - Ollaan taas hermostollisten pakkoliikkeiden paratiisissa. Olen rikkonut matkan varrella arvatenkin sen kahdeksan kaukosäätimen paristoluukkua ja sittemmin korjannut ne esteettisesti vähemmän tyydyttävällä teippi-ratkaisulla. Heikoksi puolustuksekseni voin sanoa vain, etten ole tapani kanssa yksin. Useampi ystävä on ilmaissut samankaltaisen taipumuksen. Naksuttelen paremman puutteessa myös kuulakärkikynien mekanismeja tai mustekynien korkkeja.

Ne olivat siinä. Tarkemmin katsoen näytän olevan melkoinen hermoraunio, tai vähintään ajavani läheiseni tuohon tilaan pakkomielteilläni. Tätäkö tässä nyt haettiin?

Pitäisi vielä haastaa joku? En jaksa. Kaikki, joilla on oma blogi, ja jotka yleensä tämmöisestä kiinnostuvat ovat tämän jo tehneet. Ne jotka eivät yleensä innostu, eivät tarvitse minun lupaani tai haastettani, js mieli sattuisi yllättäen muuttumaan - tiedätte kyllä keitä olette. Jaana-Mari voisi kyllä kirjata tapansa vaikka tähän kommentteihin.

Posted by Henri at 00:22 | permalinkki | Comments (0)

Omituisten otusten kerhon varapuheenjohtaja esittäytyy

Jaana-Mari vastasi edellisessä merkinnässä esittämääni haasteeseen, ja ryhtyi listaamaan omituisuuksiaan - ja niistähän juttua riitti. Niinpä kommenttilootan täyttämisen sijasta kirjaan vaimoni omituisuudet tähän, hänen omilla sanoillaan. Ole hyvä, kultaseni:


  1. Monta. Jos pidän jostain asiasta, minulla on niitä monta. Jos joskus mietin että kumpi, valintani on molemmat. Seuraavana päivänä käyn hakemassa sen kolmannen, eri värisen tai hieman erilaisen mutta saman. Täsmälleen sama t-paita neljässä eri värissä, samat kengät vaaleanpunaisina ja vaaleansinisinä, samoilla vahvuuksilla olevia silmälaseja yhdettoista. Kun viime talvena keksin, että turkiskorvaläpät ovat kivat, minulla on niitä nyt kolmet. Punaiset, violetit ja mustat. Strassikoruja on laatikollinen, pelkästään hopeisia iltalaukkuja tusina, mustia pillerihattuja puoli tusinaa. Silinterihattuja on kolme. Pahimmillani olen ostanut neljä paria valkoisia patenttinahkasaappaita kerralla, saman mallin nilkkurit ja polvipituiset saappaat, molemmat mallit kokoina 38 ja 39. Jos haluankin käyttää niitä eri paksuisten sukkien kanssa. Olen myös lähtenyt katsomaan itselleni UFFeilta iltapukua ja tullut kotiin kahdeksan eri juhlakoltun kanssa. Voisin kyllä puolustautua, että osa oli kyllä cocktailmekkoja, mutta tra-laaa.
  2. Heti. Hommat on tehtävä samantien loppuun, kun ne kerran on aloittanut tai edes päähänsä saanut. Tehtävät on suoritettava hirmuisella paahteella etuajassa ja paremmin kuin kukaan koskaan ikinä, vaikka sillä ei olisi muille mitään merkitystä tai sitä ei edes huomaisi. If it´s worth doing, it is worth overdoing. Olen hikipinkosuorittaja, joka ei ole koskaan päässyt stipendien ja hymytyttöpatsaiden maailmasta ulos. Ahdistun kiukkuraivariin asti todella nopeasti, jos joudun odottamaan esim. armasta aviomiestäni, oli puuhalla kiire tai ei. Suorittamiseni jatkomuotona on erityisesti harrasteissa vaivaava Zonelle vaipuminen. Kun olen Zonella, en kuule en näe mitään muuta. En syö en juo en lepää, teen vaan. Tämä koskee mm. ompelua ja valokuvausta. Hääpukunikin tein yhdessä päivässä, aloittelin aamulla ja kun 10 tuntia myöhemmin havahduin vapisevan heikkona käpristyneenä mummona valmista iltapukua sovittamaan, noh, Zonellehan siinä oli taas pudottu. Minut löytää tässä tilassa usein myös kameran kanssa kukkapuskista, kolmeen tuntiin en ole tajunnut mitään muuta kuin värejä ja muotoja. Henri on jo oppinut tunnistamaan tilani eikä yritäkään silloin keskustella mistään tärkeästä kanssani, joskus vaan pakottaa tankkaustauolle. Se ei kyllä onnistu ilman pakkokeinoja. Joo joo, mä vaan tän jutun teen loppuun ja taas mennään. Joskus hyödynnän Zonea ihan tietoisesti, pakenen sinne kun haluan ajatukset pois työasioista tai oikeista murheista.
  3. Unta. Minä nukun kaikkialla. Olen nukkunut kaikkien ystäviemme kotona, sohvilla ja sängyissä ja nojatuoleissa. Nukun kesken bileiden, kesken elokuvan ja kesken keskustelun. Nukun baarissakin. Jos näit jonkun nukkuvan KuukkeliGaalassa sohvalla Dubrovnikissa, se olin minä. Kun taju lähtee, siinä ei ole neuvottelemista. Aina ei auta edes päänahan raapiminen.
  4. Päänahka. Raapiminen auttaa keskittymään. Se piristää, rentouttaa ja on vaan aivan mahdottoman addiktiivinen sekä vahingollinen tapa. Kulkee virallisesti jollain hiustennyppimishäiriön nimellä, kuuluu kai ihan johonkin tautiluokitukseenkin. Vanhana mummuna minulla on takuulla itseraadeltuja kaljuja laikkuja. Tämä päänahan raapimiskäytös oli pahimmillaan ylioppilaskirjoitusten lukulomalla, jolloin päänahkani oli koko kevään aivan verillä. Nykyisellään olen tietoisempi tästä tavastani, mutta silti se vaan jaksaa tuottaa nautintoa. Pari mehukkainta kohtaa on ollut kuopalla jo yli vuosikymmenen.
  5. Levitteet. Oli sitten kyse tuorejuustosta, voista tai margariinista, sitä kuuluu käyttää tasaisesti koko pinta-alalta yhtäaikaa. En voi sietää keskelle tai reunaan koverrettuja kuoppia ja minun on pakko tasoittaa reunoilta täytettä kuoppaan. Veitsen pyyhkiminen ja murujen jättäminen reunalle on ihan yöks ja kiellettyä, siitä mesoan kun rasiaa putsaan. Myöskin rasian folioinen välikansi on poistettava heti kun käytön aloittaa, vaikka siinä miten olisi parasta ennen päiväys tai esim. tuorejuuston laji helposti näkyvillä. Välikansi laitetaan heti ensimmäisellä käyttökerralla roskikseen, sitä ei todellakaan rutistella tai taitella käytön aikana syrjään.


Kiitos. Tahtoisin huomauttaa, että kohtien 1 ja 5 amalgaamina jääkaapissamme on aina vähintään viittä erilaista levitettä, ja kaikki purkit on tietenkin avattava yhtäaikaa ja heti.

Vaan voisivat asiat olla paljon pahemminkin.

Posted by Henri at 20:38 | permalinkki | Comments (3)

tammikuu 26, 2006

Debbie pistää punttiin vibaa

Ei se Debi, vaan se toinen, se aikuinen nainen, jonka muotokuvasta olen täällä ennenkin veuhkannut. Deborah on AllMusicin merkinnän mukaan syntynyt vuonna 1945, eli on tuossa kuvassa 48v. ja tätä nykyä kuusikymppinen. Ajatelkaapa sitä.

Nähtyäni juuri äskettäin pätkän varsin tuoreesta Blondie-dokumentista jollain kaapelikanavalla, minulle tuli äkillinen tarve kuulla ja nähdä lisää Deborahia. Suuntasin YouTubeen, josta tuntuu näinä päivinä löytyvän (liioitellen, kuinkas muuten) melkein kenen tahansa artistin kaikki musiikkivideot laittomassa ilmaisjakelussa. (On vain ajan kysymys, koska palvelu suljetaan, tai joku tarpeeksi iso ostaa sen ja tekee siitä jollain keinoin laillisen.)

Ja sieltähän niitä löytyy. Maria, Heart of Glass, Call Me, Atomic ja monta muuta. (Materiaalin laittomuuden vuoksi en laita suoria linkkejä. Etsikää itse mieleistänne artistia.)

Nyt on puntissani vibaa.

Posted by Henri at 00:47 | permalinkki | Comments (0)

tammikuu 27, 2006

Suuri Dynaaminen Alue

Tuomiokirkko HDR
Kannattaa katsoa suurempi versio.

Päädyin eilen ilallla kameran, jalustan ja lankalaukaisimen kanssa Tuomiokirkolle. Tarkoituksena oli edelleen tsekkailla paikkoja tulevaa settiä varten ja samalla ottaa raakamateriaalia HDR-testikuvien tekemiseen. Uudessa työkoneessani on nimittäin Photoshop CS2, jolla voi automaattisesti rakentaa useasta eri valotuksella otetusta kuvasta 32-bittisiä High Dynamic Range-kuvia.

Aivan täysin ei prosessi minulle vielä ensiyrittämällä auennut, mutta pienen etsimisen jälkeen löysin muutaman artikkelin ja tutoriaalin (pdf), joihin täytyy tutustua paremmalla ajalla. Mahdollisuudet näyttävät varsin lupaavilta.

Posted by Henri at 13:03 | permalinkki | Comments (1)

tammikuu 28, 2006

Usko hypeen!

Viime päivinä olen päivitellyt Lostin mainoskampanjaan upotettuja rahoja. Onkohan mitään Draama-sarjaa hypetetty etukäteen Suomessa tässä mittakaavassa? Itse, kaiken toisen kauden puoliväliin asti sarjaa nähneenä tyydyn toteamaan, jotta "Believe the Hype!". Tuskin mikään sarja on koukuttanut näin nopeasti ja tehokkaasti. Sarjan suuri juoni etenee varsin verkkaisesti, ja kestää kauan ennenkuin selviää kunnolla mitä genreä se lopulta edes edustaa, mutta henkilöhahmoihin ja heidän taustatarinoihinsa on panostettu niin, että perse pysyy tiukasti penkissä.

Tuottaja/kirjoittaja J.J. Abrahamsin edellistä menestyssarjaa Aliasta en sen sijaan missään vaiheessa ryhtynyt katsomaan, mutta kiinnostus on kyllä kytenyt pinnan alla. Niinpä minun ei tarvinnut miettiä edes kahta sekuntia, kun - uskokaa tai älkää - kukkamultaostoksilla ollessani törmäsi Anttilassa sarjan kahteen ensimmäiseen kauteen 15 eurolla per boksi. 44 jaksoa eli reilusti päälle 30 tuntia katsottavaa. Mihinkähän väliin tämänkin mahduttaisi? Laskujen mukaan hyllyssä on yli 60 katsomatonta leffaa tai tv-sarjaa.

Posted by Henri at 17:25 | permalinkki | Comments (3)

tammikuu 29, 2006

Kaikkien aikojen paras nimimerkki

Il Vaselino -yhtyeen vieraskirjaan on jättänyt terveisensä nimimerkki Rasvani on Bepanthen.

Eipä mulla muuta tänään.

Posted by Henri at 23:48 | permalinkki | Comments (1)