joulukuu 02, 2005

Marraskuu

Kun kerran monet muutkin, niin miksen myös minä, tilastonarkkari?

En tilastoi enää pelkän blogin kävijöitä. valokuva-galleriamme sekä Elokuvien ja Valokuvien yhteiset käyttötiedot marraskuulta 2005 näyttävät seuraavalta:

  • n. 24000 erillistä vierailua
  • n. 12000 yksittäisestä osoitteesta (puolet vierailuista on useammin kuin kerran käynneiltä)
  • n. 85000 sivunlatausta (keskimäärin n. 3,5 sivua / vierailu)
  • n. 2900 MB dataa (n. 120 kB / vierailu)
  • Hakusanoja- ja lähdelinkkejä katsoessa huomaan kyllä, mikä tänne kävijöitä tuottaa. (On kokolailla hiljentävää, että tämän kuvan on käynyt aikojen saatossa katsomassa yli 51000 ihmistä. Pitäisiköhän tähän galleriaan asentaa AdSense?)
  • Eniten haettu sivu on kuitenkin blogin etusivu (yli 8000 kertaa)
Posted by Henri at 16:18 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 04, 2005

On sitä ennenki buarissa oltu

Tule, vien sinut kahville, nakkikioskille jatkoille. Siitä taksiin ja saatille...

Aika harvoin tulee nykyään ravitsemusliikkeissä asioitua, mutta ystävän synttärit ovat aina hyvä syy. Seura oli riemastuttavaa, juttu luisti, ja jostain eteeni ilmestyi uusia juomia. Kun muut lähtivät seuraavaan paikkaan jatkoille, niin minä iskin kapakan kauneimman naisen. Vanhan pelimiehen otteet ovat tallella, kuten kuvasta näkyy.

Posted by Henri at 01:30 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 06, 2005

Hampaat koetuksella

Tämän itsenäisyyspäivän teemat ovat suklaa ja Vahtikoira.

Eilinen yö meni aamuneljään koiruuksia viilatessa, mutta olen tämän hetkiseen lopputulokseen todella tyytyväinen. Pikkubugit siivoutuvat ajan mittaan, mutta tärkeintä on sisältö, ja se näyttää lupaavalta. Kirjoittajajoukko on tarpeeksi monipuolinen, jotta uskon heidän synnyttävän paljonkin keskustelua tärkeistä aiheista.

Vielä on hieman liian aikaista, mutta olen mielessäni valmistellut eräänlaista "Making of Vahtikoira"-merkintää, ikäänkuin, näin dvd-termeillä, tekijöiden kommentaaria Jaakon ensimmäisestä merkinnästä alkaneesta kahdesta kuukaudesta, jotka huipentuivat tämänpäiväiseen julkaisuun.

Päivän viihteeksi, ensin salilla energiavajetta kehitettyämme, siirryimme ystävien luokse katsomaan videotykillä Tim Burtonin Charlie and the Chocolate Factoryä ja syömään itsemme ähkyyn pelkällä suklaalla. Pöydässsä oli pari-kolme konvehtilajitelmarasiaa, kaksi kulhoa täynnä suklaakaramelleja, ainakin yksi suklaalevy ja tietenkin kuumaa kaakaota, johon oli hyvä upottaa muun muassa minttusuklaakonvehteja. Elokuvaa oli ehtinyt kulua ehkäpä varttitunti, kun ensimmäiset "ääh, ei enää" röyhtäykset kuuluivat.

Itse elokuva oli erinomaisen psykedeelinen. Burton ja pääosassa outoileva Johnny Depp olivat todella pistäneet parastaan. Tätä leffaa katsellessa sokerihumala oli ainoa tarvittava tajunnanlaajennus. Lopuksi ehdimme vielä katsoa ohjeet Oompa-loompa-tanssiin ja dokumentin oravien kouluttamisesta. Riemua koko rahalla siis.

Posted by Henri at 20:19 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 08, 2005

Kuva-arvoitus

Valkoista viivaa heijastavalla pinnalla

a) Varaslähtö firman pikkujouluihin?
b) Vahtikoiran toimitus juhlii top-60-sijoitusta Blogilistan Top-listalla?
c) Tavallinen työpäiväni uusmedia-alan konseptisuunnittelijana?
d) Jotain ihan muuta?

Vastaus löytyy Flickr-tililtäni: osa 2, osa 3.

Posted by Henri at 19:19 | permalinkki | Comments (3)

joulukuu 12, 2005

joulukuu 15, 2005

The Hoff & The Shat Man

Yhdentoista tunnin työpäivissä on se ongelma, ettei niiden aikana ehdi, eikä niiden jälkeen jaksa blogata tärkeistä asioista. Niinpä tyydyn heittämään linkin Cheesedip-blogin puolentoistavuoden takaiseen kirjoitukseen, jossa on onnistuttu kiteyttämään täydellisesti se, minkä Hollywood on jo vuosikausia missannut:

Why is Hollywood afraid of putting Shatner and Hasselhoff in the same frame? Is it because they know Hasselhoff and Shatner would be so powerful together that they would make every other onscreen duo look like total strangers?

Tracy & Hepburn, Taylor & Burton, Bogart & Bacall, Grant & Kelly, Curtis & Lemmon, Gibson & Glover, Hanks & Ryan, Murphy & Hall, even Schwarzenegger & DeVito, all of those legendary screen couples put together could not hold a candle to the blazing wonder that would be Shatner & Hasselhoff.

Ja pakkohan tuosta on olla samaa mieltä. Shatnerin ja Hasselhoffin yhteinen buddy-movie olisi vailla epäilystä kyseisen elokuvagenren huipentuma. Niinku vähänkö paras leffa ikinä?

Posted by Henri at 14:33 | permalinkki | Comments (3)

joulukuu 19, 2005

Sillä silmällä

Tulkaas jolpit ja plikat kuuntelemaan, kun setä kertoo uroteoista - ja tämä onkin sankarikertomus vailla vertaa. Harva on vastaavasta hengissä selvinnyt, ja moni on mielenterveytensä menettänyt. Tapahtui nimittäin näin, että sedän vaimo päätti järjestää elokuvaillan.

Meidän perheessä asiat on järjestetty niin, että Jaana-Mari hankkii ne elokuvat, joihin minä en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Tämä siis johtaa siihen, että hankintasuhde on noin 50-1. Sunnuntaina poimittiin kavereiden kauhuksi listalta Jaana-Marinkin skaalalla kovaa kamaa, ja nautittiin tietoisesti roskasta teemalla pop-diivat elokuvissa.

Shokkihoitoa tarjosi avauselokuvamme Gigli, elokuva, joka pitää kärkisijaa kautta aikojen suurimpana esitysteatterien menettäjänä kolmantena viikonloppuna. Jenkeissä yleisesti käytössä oleva sopimus sallii esittämisen lopetuksen kahden viikon jälkeen, ja silloin 97,2% teattereista sanoi Affleckin ja J-Lon karismalle "Kiitti, mulle riitti.". Jäljelle jää vain kysymys, mitä ihmettä pyöri niiden vajaan sadan teatterinomistajan päässä, jotka pyörittivät tätä ryönää sen kolmannenkin viikon?

Elokuva on aivan kauhea. Affleck ja Lopez kidnappaavat kehitysvammaisen nuoren miehen ja yrittävät kehittää keskinäistä kemiaa siinä välissä. Tähän liittyy vielä, ja nyt spoilaan hieman, lesboudesta eheytymis -elementtejä. Kukaan ei osaa näytellä ja dialogi on hirvittävintä, mihin olen törmännyt vuosikausiin. Samuel L. Jackson saattaisi ehkä jonkinlaisella asenteella ulosantaa uskottavasti vuorosanat:

If by some fuckin' miracle long shot you haven't heard of my reputation let me tell you who the fuck I am! I am the fuckin' Sultan of Slick, Sadie! I am the rule of fuckin' cool! You wanna be a gangster? You wanna be a thug? You sit at my fuckin' feet and gather the pearls that emanate forth from me! Because I'm the fuckin' original, straight-first-foremost, pimp-mack, fuckin hustler, original gangster's gangster!

... pearls that emenate forth from me!? Kuvitelkaa Ben "minulla ei ole varsinaisesti karismaa, eikä coolia" Affleck kimittämässä tuota vakavalla naamalla. Kuvitelkaa, ja voitte ehkä kokea kymmenyksen siitä kärsimyksestä, joka täytti olohuoneemme. Kyyneleet täyttivät silmämme ja kylkemme tärisivät tuskasta hytkyessämme naurunremakassa lattialla. Eikä edes Jacksonin karisma kantaisi lausetta My name, it's pronounced "Gigli", it rhymes with "really". .

Hetken rauhoituttuamme otimme suurennuslasin alle Mariah Careyn diivoittaman Glitterin, joka, vaikka on aivan kammottavaa kuonaa, on Giglin rinalla Oscar-materiaalia. Tämän elokuvan hirveimmät hetket tarjosi neiti Careyn otsanahka, joka on pumpattu niin täyteen botoxia, ettei se hievahdakaan.

Siinä missä muut näyttelijät, ja lainaan tässä nyt hävyttömästi elokuvayleisömme kommentteja, eläytyvät kurtistelemalla kulmiaan tai rypistämällä otsaansa, Mariah Careyn ainoa keino on kääntää koko päätään - ja sitä sitten pyöritelläänkin, alas kainosti, ylös toiveikkaasti, ehkä jopa sivulle hämmästyneenä. Mikään muu ei osoita, että tähtösen säihkysilmien takana tapahtuisi mitään.

Careyn eduksi on laskettava muutama viehko asukokonaisuus ja se, että elokuvan käsikirjoittaja oli edes yrittänyt kirjoittaa siihen juonen, kuitenkaan mitenkään loisteliaasti siinä onnistumatta.

Illan päätti Britney Spearsin Crossroads, joka kaikeksi yllätyksekseni oli ihan oikea elokuva, jossa oli ihan oikea juoni. Edellisten elokuvien naistähtiin (vaikka, for the record, Lopez on minusta erittäin hyvä Out of Sightissa) verrattuna Britney on omassa luokassaan. Eihän hän mikään Julianne Moore ole, mutta esittää ihan vakuuttavasti kilttiä teinityttöä. (Pikkudetaljina Crossroads tienasi budjettinsa takaisin kolminkertaisena, kun taas jättimenestykseksi tarkoitettu Gigli aiheutti sijoittajille ja studiolle 90% tappiot.)

Elokuvan aikana olohuoneessa tapahtui jotain, johon merkinnän otsikko viittaa (monikohan jaksoi lukea tänne asti), sillä dvd-hyllymme sai uuden elämän ja hyllytilaa tuli lisää jopa niin paljon, että siihen mahtuu muutamakymmen elokuvaa lisää. Laskujeni mukaan levyjä on nyt reilut 19 hyllynleveyttä - ei kuitenkaan aivan hyllymetriä, mutta melkein. Lupasin jo ystäville pirskeet tuhannen levyn rajan rikkoutuessa.

Kaikesta huolimatta rupeamaamme sunnuntai-iltapäivästä myöhäisiltaan voi pitää onnistuneena. Kaikilla oli "hauskaa" ja taas kerran tunnen ymmärtäväni, ja rakastavani, vaimoani paremmin ja enemmän.

-It's turkey time.
- Huh?
- Gobble, gobble.
Posted by Henri at 23:45 | permalinkki | Comments (1)

joulukuu 24, 2005

Joulua!

Eilen syliimme putosi yllättäen paikkavaraus The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardroben ensi-iltaan, Kinopalatsin parhaille paikoille, ja koskapa kaikki (vähäiset) jouluvalmistelumme olivat valmiit, päätimme käyttää tilaisuuden hyväksemme.

Elokuva oli nätti kuin mikä ja eritoten Tilda Swinton oli jälleen kerran loistava, mutta kokonaisuutena elokuva jäi minulle kovin tyhjäksi. Olen lukenut kaikki Narnia-kirjat kerran tai kaksi lapsena, ja muistan, että silloin pidin niistä kovasti. Nyt katsoin elokuvaa lähes tylsistyneenä. Pystyin kyllä näkemään taidokkuuden toteutuksen takana, mutta itse elokuva ei juurikaan koskettanut minua. Ainoat hetket, jolloin kuvasto tempasi mukaansa olivat Lucyn (mainio lapsinäyttelijä Georgie Henley) ensivisiitti Narniaan (oi, sitä ihmetyksen määrää) ja Valkean Velhon jääkarhujen vetämät sotavaunut.

Hyvin, ja pitkään nukutun yön jälkeen olemme avanneet yhden lahjapaketin, jonka sisällön tiesimme, ja aloittaneet Studio Julmahuvi-urakan. Illalla on luvassa paahtopaistettua poroa.

Eipä tässä sitten muuta, kuin hyvää joulua kaikille säännöllisille lukijoille, ja miksei sattumalta tänne eksyneillekin.

Posted by Henri at 15:27 | permalinkki | Comments (0)

Ettäs tiedät...

Onhan tästä ennenkin kirjoitettu:

Jos on kuule henkes kallis, tänä vuonna tuo:
iso säkillinen humppaa,
tai sinut ja tontut hankeen tuuppaan.
Savupiippuun ansan laitan,
johon repeää punakka palsa.
Sinut parrasta lattiaan naulaan,
ja hanuriisi sädetikun tuikkaan.
Tonttuja turpaan painan,
ja poroista käristystä laitan
Tänä vuonna et sitten unohda!

- "Humpaton joulu", Eläkeläiset

Nyt takaisin Matsin, Rauskin, Dieterin, Bernerin ja Muksuluurin Touko-Poukon pariin.

Posted by Henri at 20:10 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 27, 2005

Joulupukki lukee blogiani

Asiaa tarkemmin mietittyäni, olen tullut siihen tulokseen, että Joulupukki lukee Elokuvia ja Valokuvia. Sen verran hyvin vanha karvanaama oli nimittäin osunut oikeaan, että jonkinlaista sisäpiirin tietoa on käytetty. Joulun mieluisimpiin lahjoihin kuuluivat muiden muassa:

DVD-rikasta joulua täydensivät Pasolinin Elämä-trilogia Il Decameron, Il Racconti di Canterbury ja Il Fiore delle mille e una notte sekä toinenkin Venla-palkittu komediasarja Ranuan kummit.

Jäätelökonetta on pyöritetty jo ensimmäisen kerran, ja joulun kunniaksi perusreseptin sekaan ripoteltiin kirpeää omenahilloa, piparinmurusia ja kanelia. Paikalla olleet arvostelijat ylistivät makuelämystä. Huomenna vuorossa on oma lenmpparini rommirusina, ja rusinat lilluvat jo rommissa jääkaapissamme. Laite on sen verran hieno, että siinä on erillinen jähhdytyslevy, joka ei vie ylettömästi tilaa pakasteesta, mutta jonka "varaus" kyllä ensikokeilun perusteella riittää vain yhteen litran annokseen. Onneksi ylimääräsiä jäähdyttimiä saa lisävarusteina, ja sellaisen hankinta lieneekin väistämättä edessä.

Posted by Henri at 00:53 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 28, 2005

Painukaa himputtiin!

Olen nyt kuunnellut muutaman päivän Jaana-Marin joululahjaksi saamaa Madonnan uutta levyä, joka on kieltämättä sävelmiltään tarttuvinta hetkutusmusaa vähään aikaan, mutta, MUTTA...

Muistan vielä sen ajan, kun Madonna oli jollain tavoin shokeeraava ja rajoja rikkova. Voisi jopa sanoa, että hän yritti parhaansa mukaan ärsyttää tiettyjä piirejä - juuri niitä, joita minäkin mielelläni ärsyttäisin. Uuden levyn kiistanalaisen sisällön voi tiivistää yhteen lauseeseen kappaleesta I Love New York:

"If you don't like my attitude, then you can F off"

Ef off?? Painukaa himputtiin, himskatti vie. On se hienoa, että Madde osaa vieläkin halutessaan järkyttää.

Serenity olisi ollut varsin erinomainen tv-sarjan 2-3 -osainen jakso, mutta itsenäisenä elokuvana se jäi pienoiseksi pettymykseksi. Liian paljon liian lyhyessä ajassa. Paljon tarinan kannalta turhaa. Kunnon fanin tavoin annan silti suurimman osna anteeksi, ja olen iloinen, että pääsin tämänkin näkemään.

Muissa uutisissa: ehdottamani rommi-rusina-hajuvesi ei saanut suurta kannatusta.

Posted by Henri at 15:49 | permalinkki | Comments (2)

joulukuu 30, 2005

RIAA lobbaa uutta kylmää sotaa?

Digitodaystä bongattua: RIAA on saanut lobattua jenkki-senaatissa esityksen potkia Venäjä ulos WTO:sta, jos he eivät ota tekijänoikeuksia vakavammin. (Sama uutinen tarkemmin.)

Seuraavaksi RIAA.n lobbauslistalla on jenkkien strategisen ydinasearsenaalin alistaminen tekijänoikeusjärjestöjen kontrolliin, ja Kiinan uhkaileminen.

Ja koska trendi näyttää olevan se, että kaikki jenkeissä testattu lobataan myös EU:ssa ja Suomessa, on vain ajan kysymys, kunnes ÄKT:n talutusnuorassa konttaava kulttuuriministerimme vaatii esimerkiksi Viroa räjäyttämään Mustamäen torin (onko se vielä siellä?) uhaten kahdenvälisten kauppasuhteiden katkaisemisella.

Posted by Henri at 11:04 | permalinkki | Comments (0)