syyskuu 07, 2005

R&A 2005 - ensimmäiset vaikeudet on voitettu

Vaikka pahasti näytti siltä, että R&A-viikko olisi syksyni kiireisin työviikko, niin olen onnistunut sumplimaan viikkoni velvollisuuksilta köykäisemmäksi. Nyt on ensimmäinen maratoni takana: tänään on valittu "Must see" (11 kpl), "Joo" (18 kpl) ja "Jos suinkin jää aikaa" (14 kpl) -elokuvat.

Noista edellämainituista kategorioista ensimmäinen näytti aika huolestuttavasti myöhemmin teatterilevityksen saavien elokuvien kansoittamalta, mutta päätin sitten vaihtaa Terry Gilliamin The Brothers Grimmin (vaikka siinä kuinka olisi Bellucci) pohjoiskorealaiseen propagandaelokuvaan.

Ilmiselvien valintojen ulkopuolelta odotan ehkä eniten tanskalaisanimaatio Terkel in Troublelta, niinikään Tanksasta tulevalta Anders Thomas Jensenin Adam's Applesilta sekä hauskaksi mainostetulta dekkarilta Kiss Kiss Bang Bang.

Valinta porno- ja aikakausidokumentti Inside Deep Throatin ja Todd Solondzin uutukaisen välillä päätyi Palindromesin voittoon. Molemmat päätyvät varmasti dvd-hyllyyn ennemmin tai myöhemmin.

Tällä hetkellä leffoja on 19 ja yksi vahva ehdokas 20:ksi. Toiselle viikonlopulle on jo kaksi varmaa tärppiä, joten kyllä tässä parin sarjakortin voimin taas mennään.

Posted by Henri at 00:39 | permalinkki | Comments (4)

syyskuu 08, 2005

Lihatuotteiden tuontiin ja käyttöön rajoituksia

Eduskunta äänestää huomenna uudesta lihatuotelaista, joka kieltää tarkastamattomien lihatuotteiden maahantuonnin myös omaan käyttöön, mikä terveysnäkökulmista lieneekin perusteltua.

Sen sijaan hämmenystä on herättänyt elintarviketeollisuuden lobbaama lisäpykälä, jonka mukaan kuluttajat eivät saa valmistaa Suomessa ostamastaan lihasta sellaisia ruokia, joita lihanjalostajien keskusjärjestöt eivät hyväksy. Uuden lain voimaantullessa kansalainen ei saisi enää jauhaa itse jauhelihaa sisäfileestä, vaan hänen olisi pakko hankkia jauhelihansa valmistuotteena - fileet tulee paistaa pihveiksi lihatuoteviraston hyväksymällä valurautapannulla.

Nähtäväksi jää kuinka lihamyllyjen valmistajat reagoivat uuteen lakiin. On myös esitetty epäilyjä, että lain valvonta poliisin toimesta olisi lähes mahdotonta, ja että kansalaisten luottamus lainsäätäjiin heikkenisi entisestään. Selvää lienee, että laittomiin lihamarkkinoihin tällä lailla on hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta.

Ylen uutinen aiheesta

Pinseri kirjoittaa tästä

Janosin erinomainen artikkeli Net.nytissä

Posted by Henri at 12:24 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 10, 2005

Kiitos käynnistä

Samikki huomasi, että Pinseriin oli ilmestynyt kutsumattomia popup-ikkunoita ja syylliseksi paljastui uudistunut kävijälaskuri Nedstat Basic, joka on nykyään Webstats. Olivat sitten muuttaneet käyttäjäehtojaan ja päättäneet laittaa lupaa kyselemättä mainoksia sivuille, joilla laskuri esiintyi. Päätös laskurin poistamisesta oli helppo.

Minäkin sain tänään raportin lukijalta, jonka kasvoille Elokuvista ja Valokuvista oli ponnahdusmainos pläjähtänyt. Eipä pläjähdä enää. Nedstatin hallinnoimana Nedstat Basic ehti kolmessa vuodessa laskea tälle blogille noin 220 tuhatta vierailijaa. Heinäkuussa yritys möi ilmaisen kävijälaskurinsa e-mainosyritykselle, joka ryhtyi heti agressiiviseksi. Luottavat varmasti siihen, etteivät käyttäjät luovu pitkän ajan tilastoistaan. Turha luuulo.

Elokuvia ja Valokuvia virallisesti suosittelee, että kaikki entisen Nedstat Basicin käyttäjät luopuvat siitä saman tien. (Minulle popup yritti silmille Sedis blogissa.) Blockblock.netin pääsivuilta laskuri on jo kadonnut, mutta vanhojen, aikanaan käsin ylläpidettyjen, sivujen läpikäymiseen saattaa vierähtää tovi.

Posted by Henri at 00:06 | permalinkki | Comments (1)

Tänään kotistudiossa

- Käänny vähän, niin mä puuteroin sun tissit.

- Mun räkä on ihan valkoista.

- Köh, köh! Tää ei oo varmaan ihan terveellistä.

Posted by Henri at 17:38 | permalinkki | Comments (2)

syyskuu 12, 2005

Mutta syövätkö ne vanukasta?

Ang Leen independent-elokuva Brokeback Mountain on voittanut Venetsian filmifestivaaleilla Kultaisen Leijonan parhaana elokuvana. Leen uutukainen kertoo kahden homoseksuaalisen cowboyn rakkaustarinan.

En ole varmasti ainoa, jonka mieleen nousevat Eric Cartmanin kuolemattomat sanat:

No dude, independent films are those black and white hippie movies. They're always about gay cowboys eating pudding.

- Cartman, South Park -jaksossa Chef's Chocolate Salty Balls

Näissä tunnelmissa voimme keskittyä odottamaan tällä viikolla alkavaa Rakkautta ja anarkiaa -festivaalia vaikkapa lukaisemalla Juhanan hilpeän Preview Review:n Perkeleen periskoopista.

Leen elokuva on myös värillinen. Mitä huijausta?

Posted by Henri at 08:25 | permalinkki | Comments (2)

syyskuu 14, 2005

Sairashupia

Eilen nousi kuume ja lähti ääni. Harkitsin vinkuvaa audiobloggausta, mutta kimeä ja kesken lauseen särkyvä ääneni testinauhoituksessa oli liikaa jopa minulle joten päätin säästää äänihuuliani ja teidän korvianne.

Tänään jäin kotiin. Katson Fight Clubia ja lähetän sähköposteja kansanedustajille.

Tähän mennessä vaalipiirin ja puolueen perusteella valitsemastani 16 Suuren valiokunnan jäsenen otoksesta minulle ovat vastanneet Arja Alho ja Rosa Meriläinen, joista jälkimmäinen tosin vain lyhyellä copy-paste-vastauksella, mutta sekin on enemmän kuin hiljaisuus. Kirjoitin takaisin molemmille edustajille, ja kehoitin heitä aktiivisuuteen asian suhteen. Sanoin vastauksessani muun muassa, että:

"Lukemieni nettikeskustelujen pohjalta uskallan sanoa, että edustaja, joka ottaa tässä asiassa aktiivisen roolin (ja saa sen myös tiettäväksi internet-kansalle) tulee saamaan puolelleen satoja uusia äänestäjiä, kuten varmasti on käynyt edustaja Kasvin kohdalla. Tämä ei tietenkään saa olla se oikea motiivi, mutta se on mukava porkkana, eikö?"

Heh. Luulenpa, että käytin juuri äsken reilusti yli kymmenvuotisen web-historiani aikana ensi kertaa <blockquote>-tagia lainatessani itseäni.

Posted by Henri at 14:01 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 16, 2005

Todellisuudentaju koetuksella

Hesari tänään:

Tekijänoikeuslaki on eduskunnan suuren valiokunnan käsiteltävänä. Valiokunta voi halutessaan vielä muuttaa lakia. Suuri valiokunta kuulee kulttuuriministeri Tanja Karpelaa (kesk) tänään perjantaina siitä, kuinka todellisina hän pitää tekijänoikeuslain väitettyjä puutteita.

... no mutta, sittenhän kaikki on hyvin ja demokratia toteutunut, eikö vain?

Sanan- ja yksilönvapaudesta kiinnostuneiden bloggaajien velvollisuudeksi taitaa sittenkin jäädä kaikkien tämän prosessin aikana on koettujen älyttömyyksien kirjaaminen, ja niiden joukovoimalla esiintuominen sopivasti ennen seuraavia vaaleja. Kansan muisti on lyhyt. Joku asiantuntija voisi pistää pystyyn vaikka Wikin aihetta varten.

Posted by Henri at 07:42 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 20, 2005

Spam-attack

Siivosin juuri kommenttilootasta n. 70 sikanautaa, enimmäkseen isoäitipornoa mainostavien saittien osoitteita.

R&A:ssa on nyt takana 10 elokuvaa ja luultavasti toinen mokoma jäljellä. Huomenna nähdään mitä leffoja olisi toiselle viikonlopulle tarjolla. Tämän hetken kolme parasta ovat Kiss Kiss, Bang Bang, Crónicas ja Liikkuva linna. Niistä lisää ajan kanssa, nyt on otettava unta palloon.

Posted by Henri at 00:41 | permalinkki | Comments (2)

Tilastoinnin Masturbatoorinen Kiihkeys

Toukokuun lopussa vuonna 1996 ajattelin, että minähän katson aika paljon elokuvia, lasketaanpa kuinka paljon on paljon. Nyt, melko tarkkaan 9 vuotta ja 4 kuukautta myöhemmin alunperin Wordillä ja sittemmin Excelillä pitämääni listaan osui 2000 elokuva.

Kokonaan uusia leffoja on tuossa ajassa tullut vastaan reilut 1300. Tänä vuonna ollaan jo 180 elokuvassa, eli tällä vauhdilla vuonna 1999 tehty 253 leffan ennätys saattaa hyvinkin jäädä historiaan.

Palaan R&A-kokemukseen parinkymmenen elokuvan arvosteluryöpyllä, kunhan saan jostain aikaa. Tänään on kuitenkin pakko vuodattaa hieman. Ystäväni minua joukolla tästä varoittivat ja seuralaiseni uskoivatkin heitä, peruen leffan viime hetkellä. Minun se piti kuitenkin nähdä. 2001. elokuvan virkaa ajaneessa A Bittersweet Lifessa oli viiden tähden kuvaus ja kuvasommittelu, mutta jotakuinkin kaikki muu jäi yhden tähden roskaksi. Ohjaus, käsikirjoitus, näyttely ja leikkaus olivat kauheaa tuubaa ja elokuvassa oli useampi loppu kuin LotR:RotKissa. Ei näin, poijaat. Ei näin.

Posted by Henri at 23:42 | permalinkki | Comments (3)

syyskuu 22, 2005

Kiirus

Minulla on ollut niin kiire juosta elokuvissa, että melkein hävettää kun en ole ehtinyt kirjoittamaan tekijänoikeuslaista, sitä mitä olisin halunnut. Aika iso osa tuossa sivupalkissani linkatuista blogeista on kuitenkin ottanut asiaan ansioituneesti kantaa. Lukekaa sieltä, jos ette jostain syystä vielä tiedä mistä puhutaan.

Me puolestaan näimme tänään Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbitin, joka oli ihan hemmetin fantastinen. Pupu sanoo "Wheeeeeeee!"

Yritin etsiä pupumateriaalia (nimenomaan niitä söpöjä pieniä) koneen taustakuvaksi tai ruudunsäästäjäksi, mutta vasta virallisella saitilla vieraillessani tajusin, ettei leffa ole vielä saanut edes viralista maailmanensi-iltaansa. Tämä on niitä elokuvafestivaalien pieniä etuoikeutettuja iloja.

Huomenna olisi edessä kolme ja puoli tuntia Bollywood-elokuvaa.

Posted by Henri at 23:38 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 24, 2005

Sairausblogista, päivää

Perjantai-aamuna heräsin Helvetin Tuskiin™. Torstain ja perjantain välisenä yönä jalkaan iski trombi. Ja minä kun luulin, että ne ovat sellaisia paikallisia tornadoja. No, siltä se kyllä nilkassa tuntuikin. Niinpä istuin ja könkkäsin melkein täyden työpäivän verran lääkäreillä ja sairaaloissa, ja vähitellen selvisi tosiaan, että polvitaipeen tienoilla oli pieni laskimotukkeuma. Seurauksena viikon sairasloma ja kolmen kuukauden lääkekuuri - sitähän tässä juuri kaivattiinkin; ei mulla näitä tauteja ennestään tarpeeksi ollutkaan. Tietysti voidaan ajatella, että jos veritulpan on iskettävä, niin jalka lienee sille paras paikka.

Näin ollen perjantain yli kolmetuntinen Bollywood-näytös jäi suosiolla väliin, samoin tämä iltapäivän Battle in Heaven. Nyt aion kuitenkin siirtyä särkylääkkeiden voimalla Bristoliin tsekkaamaan Pusher II:n, ja jos selviän siitä kunnialla, niin huomenna päätän festarit kolmella leffalla. The Dictator's Cutiin menisin, vaikka jalka olisi nilkasta poikki.

Pusher II:n pääosan vetävä Mads Mikkelsen on minulle näiden festareiden kasvot. Huumekauppiasroolin lisäksi näin jo aiemmin hänen loistosuorituksensa kaikenkestävänä pappina Adams aeblerissä ja eilen kotona rentouduimme viime vuoden espanjalais-tankalaisella R&A-leffalla Torremolinos 73, jossa Mikkelsen vetää pienen mutta hienon roolin pohjolan ujonhiljaisena pornotähtenä.

Posted by Henri at 20:11 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 26, 2005

Trevor!

Sillä aikaa kun odotatte tämänvuotista R&A-arviotani, voitte vaikka tsekata suosikkisankarini uutukaisen: Magical Trevor 3. Tällä kertaa taikaviitan alla pyörii chinchilla, Trevor leikkii tulitikuilla, eikä "piilomainonnaltakaan" vältytä.

Posted by Henri at 14:34 | permalinkki | Comments (0)

Donde están las películas pornográficas?

Moustache-retro-porn

Sarjassamme häpeämätöntä itsensä paljastamista Internetissä.

Posted by Henri at 22:57 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 27, 2005

Rakkautta & Anarkiaa 2005, osa 1

Viimeisenä kolmena vuotena R&A-intoni on hieman hiipunut ja festarisaldo on jäänyt alle 20 elokuvan, mutta tämän vuoden mainokset ja katalogi lupailivat hyvää, joten syöksyin tänä vuonna sekaan täydellä mitalla. 21 näytöstä ja 24 elokuvaa myöhemmin olen taas elokuvallisesti sivistyneempi ja viihtyneempi.

Perjantai:
Festarit alkoivat animaatiopainotteisesti, ja ensimmäiseksi tyylisuunnan edustajaksi olin valinnut hienon Ghost in the Shellin jatko-osan Ghost in the Shell 2: Innocence. Itse animoinnin laatu odotti ylitykset, tällaista silmäkarkkia on harvoin tarjolla. Ikävä kyllä ylilyönneiltä ei vältytty; useammassa kohtauksessa jouduin tulkitsemaan elokuvan viestiksi "Hei katsokaa nyt, me osataan rendata ihan sikapääheesti." Sisällöllisesti elokuva oli selkeästi raskaampi kuin ykkösosa, ja minulle filosofisista keskusteluista jäi mieleen lähinnä kuuluisien lausahduksien lainailu. Festariavaus oli siis selkeä pettymys, mutta toinen katsomiskerta saattaa avata tätä elokuvaa paremmin.

Perjantain toinen animaatio sen sijaan yllätti positiivisesti. Tanskalainen Terkel i knibe vakuutti räväkällä räävittömyydellään. Jo stripparitankoa vasten itseään kyhnyttävä kuudennen luokan musiikinopettaja lupasi paljoa, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Terkelin juoppoeno lataa koulukiusaajia kuonoon, niin että veri tirskuu, ollaan aivan omisssa sfääreissään. Loppupuolella päästään vielä nauttimaan muutamasta riemukkaasta musikaalinumerosta. Se, että kaikkien äänien takaa löytyy sama mies, on jo hatunnoston arvoinen suoritus.

Lauantai:
Festareiden honkkaripläjäykseksi otettu House of Fury petti pahasti. Ensimmäiset kymmenen minuuttia antoivat odottaa huippuelokuvaa, mutta sitten jokin lässähti. Taistelukohtaukset olivat hienoja, mutta juoni pissi kuin pidätysvaivoista kärsivä pyörätuolipotilas. Tällaisessa komediassa pahiksen pitäisi kyllä olla oikeasti paha; draamaa oli tuotu aivan turhiin kohtiin.

Festareiden kolmas animaatio, Liikkuva linna (Hauru no ugoku shiro) olikin sitten täyttä itätavaraa, eikä pettänyt millään osa-alueella. Minun on tässä vaiheessa vaikea sanoa pidinkö tästä jopa enemmän kuin Henkien kätkemästä (Sen to Chihiro no kamikakushi). Taikuutta, romantiikkaa, juonenkäänteitä ja hassuja yksityskohtia riitti koko rahalla.

Lauantain päätti etukäteen meille kehuttu ranskalainen sisäoppilaitoskuvaus Innocence, jossa nuoret tytöt saapuvat ruumisarkuissa taloon, jossa opetetaan balettia ja biologiaa. Elokuvan tunnelma oli mahdollisesti koko festarin tiukin ja jälkikäteen elokuva varmasti herätti keskivertoelokuvaa enemmän keskustelua, mutta minua kovin avonaiseksi jätetty tarina jäi häiritsemään hiukan. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin varsin uskollinen filmatisointi alkuteoksesta, joten elokuvantekijä ansaitseen kaiken kunnian, ettei lähtenyt tyrkyttämään tulkintojaan katsojalle.

Sunnuntai:
Sunnuntain ensimmäinen elokuva oli myös suurimmaksi osin animoitu Immortel (Ad Vitam), joka toimi lähinnä pienenä kurkistuksena Enki Bilalin Nikopol-trilogian maailmaan. Esimerkiksi sarjakuvakirjasarjan ja varsinkin sen ensimmäisen osan poliittiset juonenkäänteet ja yhteiskuntakuvaukset oli elokuvasta pudotettu tyystin. Ihmishahmojen animointi elävien näyttelijöiden sekaan oli rohkea veto, joka ei kuitenkaan oikein toiminut. Jos elokuva herätti pientäkään mielenkiintoa mailmaansa, suosittelen sarjakuvaa lämpimästi. Se on loistava, elokuva korkeintaan keskinkertainen.

Jo aiemmin taisin mainita, että Adams aebler on pappina pyörivän Mads Mikkelsenin elokuva, mutta kyllä rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että muutkin näyttelijät tekivät mainot suoritukset. Olen pitänyt kaikista näkemistäni Anders Thomas Jensenin kirjoittamista tai ohjaamista mustista komedioista, mutta tämä leffa kaappaa kyllä niiden joukossa kärkipaikan olemalla paljon enemmän. Tässä on myös aitoa draamaa ja henkistä kasvua.

Sunnuntai-illan päätti elokuva, jonka jo tässä vaiheessa arviotani uskallan julistaa festareiden parhaaksi. Shane Blackin Kiss Kiss, Bang Bang oli silkkaa dialogin riemukasta ilotulitusta. En muista koska olisi viimeksi ollut teatterissa näytöksessä, jossa yleisö olisi nauranut ääneen näin paljoa. Robert Downey Jr. ja varsinkin Val Kilmer homona yksityisetsiväkonsulttina tekevät elämänsä roolit. Tämän leffan voinee katsoa huoletta kymmeniä kertoja pitkästymättä. Taustalla pyörivä kiitettävän kimurantti dekkarijuonikin pysyi kasassa ja jännittävänä. Elokuva on luvassa myös normaalilevitykseen.

Koskapa innostuin kirjoittamaan joka leffasta enemmän kuin pari sanaa, säästän sormiani sekä silmiänne ja palaan loppufestareiden arvioihin huomenissa.

Posted by Henri at 00:23 | permalinkki | Comments (1)

syyskuu 28, 2005

Sekalaisia televisio- ja video-aiheisia huomioita

Koskapa aikani on tänään kulunut terveyskeskuksen kanssa kommunikoimiseen, nukkumiseen, parturissa käymiseen sekä sattumalta tavattujen ystävien kanssa ravintolassa juoruamiseen, en ehtinyt kirjoittaa lisää R&A:sta ennen kuin illan televisio-annos Lissun seurassa alkoi. Ehkä huomenna.

Helsingin Stockmannin alakerrassa törmäsin arviolta 80-tuumaiseen Samsungin taulutelevisioon, jossa näytettiin Discovery-kanavan teräväpiirtoversiota. Sen lähemmäksi puhdasta teknopornoa en olekaan hetkiin päässyt. Siivooja tv-osastolle, siivooja tv-osastolle. Lattialla on taas kuolaa.

Rammsteinin uuden Benzin-videon ohjanneen Uwe Fladen kotisivuilta löytyy kyseinen video QuickTime-formaatissa. Hevivideon hilariöösi huipennus hirnahduttaa. (via Herzeleid.com)

Tänään katsoimme Lostin toisen kauden avauksen, ja toiveeni siitä, että on jo aika paljastaa jotain konkreettista, näyttävät toteutuvan. Mihin tästä mennään, se nähdään ehkä jo ensi viikolla. Battlestar Galactican taukoa edeltävät kolme jaksoa olivat myös vallan mainioita ja tietenkin loppuivat tiukkaan cliffhangeriin, jonka ratkeamista saamme odottaa ensi vuoden tammikuuhun. Galacticaa on tullut minisarjan jälkeen kaiken kaikkiaan 23 jaksoa, joten ajantasalle kiriminen ei vie kuin vajaat 20 tuntia elämästänne eikä Lostin kohdallakaan kuin hieman enemmän. Suosittelen molempia lämpimästi.

Nappasin katsomislistalle myös vasta-alkaneen Rome-sarjan. Rooma, ja varsinkin antiikin Rooma, on lähellä sydäntäni ja I, Claudius on edelleenkin jotakuinkin parasta aiheesta tehtyä, mutta tätä uutta sarjaa on kovasti kehuttu, joten pakkohan sekin on tarkistaa. Sarja kertoo kahdesta Rooman armeijan sotilaasta ja heidän perheistään poliittisen pelin pyörteissä tasavallan vaihtuessa keisarikunnaksi. Rome (TV.com)

Posted by Henri at 00:01 | permalinkki | Comments (0)

Science Fiction -hunajaa

Scifiä

Reilut 76 tuntia klassista scifikamaa, jolla on myös minulle henkilökohtaisesti suunnaton nostalgia-arvo. Huonomminkin voisi 150 euroa käyttää. Paljon huonommin.

Posted by Henri at 17:47 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 29, 2005

Rakkautta ja Anarkiaa 2005, osa 2

Jatketaan, siitä mihin viimeksi jäätiin

Maanantai:
Maanantain ensimmäinen elokuva, ecuadorilais-meksikolainen Crónicas, kertoi miamilaisesta uutisryhmästä, joka jahtaa lapsenraiskaaja-sarjamurhaajaa. John Leguizamo ja Damián Alcázar tekevät elokuvassa todella tiukat roolit, ja juonen käänteet pitävät takapuolen penkissä. Elokuvassa ei mässäillä kauheuksilla, vaan jätetään katsoja avuttomana katsomaan niitä pieniä ratkaisuja, joihin ihmiset päätyvät, ja niiden seuraamuksia. Elokuvan lopussa kylmät väreet kulkivat selkää pitkin, ja moneen tuntiin oli hankala ajatella muuta kuin leffan viimeisiä kuvia. Tämä oli vuoden virallinen feelbad-elokuva, mutta erinomainen sellainen.

Terry Gilliamin "triumfantista paluuta" on odotettu lähemmäs vuosikymmen, ja tässä elokuvassa on Monica Bellucci - voiko elokuvalta enempää odottaa? The Brothers Grimmistä hiljalleen valuneet ennakkotiedot kuitenkin laimensivat odotuksia. Lopputuloksena oli sekasotku, jonka aineksista olisi saanut aikaiseksi paljon paremmankin elokuvan. Gilliamilta tulee vielä tänä vuonna toinenkin elokuva, Tideland - toivomme parempaa. Sen sijaan R&A:n jälkeen katsomamme, Gilliamin ongelmallisesen Don Quiote -sovituksen katastrofaalisista vaiheista kertova dokumentti, Lost in La Mancha on erinomainen.

Tiistai:
Tiistai-iltapäivän avasi Reinas, kepeääkin kepeämpi espanjalaishuvittelu joukkohomohäiden valmistelusta. Elokuvan pääosissa loistivat espanjan filmitaivaan todelliset kunigattaret aina Carmen Maurasta Marisa Paredesiin ja se antoi kaiken minkä lupasikin: kevyttä hyrähtelyä, seksikkäitä hetkiä ja aitoa iloa.

Seuraavana vuorossa ollut Blood and Bones puolestaan oli oikeastaan edellisen vastakohta. Takeshi Kitanon ilmiömäisen roolisuorituksen ympärille rakentuva tarina miehestä, jota ei hyvällä tahdollakaan voisi kutsua mukavaksi. Kitanon esittämä kalakakku-kauppias/koronkiskuri hakkaa ja raiskaa kaiken, mikä tielle sattuu; henkinen ja (enimmäkseen) fyysinen väkivalta jättää jälkensä koko lähipiiriin. Elokuva on todella tiukkaa kamaa "hiljaisenräjähtävällä" tyylitajulla.

Illan päätti A Bittersweet Life, josta kirjoitin kaiken oleellisen jo festarin aikana. En sano, että sitä pitäisi välttää kuin ruttoa, mutta välttäkää silti.

Keskiviikko:
Etukäteen minulle kehuttu Mysterious Skin osoittautui tehokkaaksi pieneksi pedofilia-elokuvaksi. Menneinä R&A-vuosina festareilla näkemäni Gregg Arakin elokuvat Doom Generation ja Nowhere olivat vain välähdyksiä ohjaajansa taidosta, jotka kokonaisuuksina jättivät paljon toivomisen varaan, mutta nyt kolahtaa ja kovaa. Elokuvan henkilöt tuntuvat aidoilta ja mitään kaunistelematon juoni kantaa koko leffan antaen lopulta sekä helpotusta, että jättäen paljon mietittävää.

Todd Solondzin Palindromesissa puolestaan varhaisteinityttö tahtoo äidiksi keinolla millä hyvänsä. Ohjaajan edelliset elokuvat aiheuttavat ennakko-odotukset, joita on vaikea saavuttaa, eikä elokuva niihin aivan ylläkään. Elokuvan etäännyttävä ratkaisu käyttää useita eri, myös täysi-ikäisiä, näyttelijöitä päähenkilöä esittämässä on mielenkiintoinen, ja suurimmaksi osaksi toimiva. Jotain jää kuitenkin puuttumaan ja elokuva on "vain" hyvä. Mama Sunshinen taloon sijoittuva osuus elokuvasta on puhdasta Solondzia parhaimmillaan ja hahmoja laajentamalla siinä olisi ollut aineksia vaikka kokonaiseen elokuvaan.

Tämä tällä kertaa. Palaan festareihin vielä kolmannen arvostelupläjäyksen kanssa myöhemmin. Festivaali-sivuilla äänestetään nyt parhaasta elokuvasta. Tämän hetken kärkikymmeniköstä minä näin seitsemän, ja ainakin kaksi näkemättömistä on tulossa teatteriin myöhemmin.

Posted by Henri at 00:33 | permalinkki | Comments (0)