elokuu 02, 2005

Loppuunpalaminen 3: Alasotto

Burnout 3 - (image from EA)

Minä en ole viime vuosina hirvittivästi pelaillut, ainakaan verrattuna harrastuksen laajuuteen teinivuosinani. Silti olen ottanut strategiakseni tutustua melkein joka peligenren parhaisiin tuotoksiin, paitsi viihdyttävästä, niin myös yleissivistävästä näkövinkkelistä. Valitsemallani pelialustalla XBoxilla tämä tarkoittaa muun muassa sellaisia pelejä kuin Knights of the Old Republic, Halo, Tom Clancy's Splinter Cell, Prince of Persia - Sands of Time, Ninja Gaiden ja Soul Calibur II.

Maanantaina tuohon joukkoon liittyi kaipaamani kaahauspeli, kun nappasin Anttilasta aiemmin kerran kokeilemani Burnout 3: Takedownin vajaan kolmenkympin sopuhintaan. Positiivisen ensivaikutelman lisäksi peliä on minulle useaan otteeseen kehuttu, ja kun viimein tänään pääsin mökkireissun jälkeen puikkoihin, niin kyllähän peli tuntuu nuo ylisanat lunastavan. Muutaman kisan ajeltuani olen jo aivan koukussa kaahaukseen - vauhdin tunne on käsittämätön. Ja koska kisat kestävät vain muutaman minuutin, niin aina on aikaa parille kierrokselle tai uudelle törmäystempulle. Virallisen saitin mukaan riemua riittää vielä pitkäksi aikaa.

Ystävien vinkkien lisäksi bongaan pelattavaa Metacriticin XBox Top-listalta. Kommentteja ja ehdotuksia saa toki esittää. Yhtään varsinaista urheilupeliä en esimerkiksi ole vielä kokeillut.

Posted by Henri at 23:30 | permalinkki | Comments (1)

elokuu 05, 2005

Niin se vaan aika vierii

... kun on kivaa.

Kesäloma loppuu tänään. Edessä on vielä viikonloppu ja sitten kutsuvat työt. Yksi varma nakki on tiedossa, mutta muuten ei ole aavistustakaan, mikä minua odottaa. Onneksi ylityötunteja on sen verran plakkarissa, että ensimmäisen viikon voi toivottavasti ottaa hieman rennommin.

Tajusin juuri, että tänään tuli myös tasan kolme vuotta siitä, kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Tiimi on vaihtunut kahdesti, titteli kolme kertaa, mutta nyt olen toimenkuvaani melko lailla tyytyväinen. Homma on sopivan haastavaa ja ihmiset ympärillä mukavia, joten viihtyvyys on kohdallaan suurimman osan ajasta.

Ja siinä samalla taisi tulla kuluneeksi myös kolme vuotta Elokuvien ja Valokuvien legendaarisista alkusanoista "Kun kerran muutkin, niin miksen minäkin...". Olen muuten edelleen sitä mieltä, että tarvitsen studion. Kolmeen vuoteen on mahtunut melkoinen määrä tekstiä ja reilut kaksisataatuhatta vierailijaa.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana kävijämäärät ovat vähentyneet radikaalisti. Ihmiset ovat varmaankin löytäneet sitä "parempaa luettavaa" blogien määrän kasvaessa. Nykyään Elokuvissa ja Valokuvissa vierailee noin neljästä kuuteen tuhanteen ihmistä kuukaudessa, kun "kulta-aikoina" vuoden 2003 lopussa viitenä perättäisenä kuukautena päästiin yli 9500 vierailijan. Ei sillä, että olisin enää pitkiin aikoihin tilastoja aktiivisesti seuraillut, heittäydynpähän vain nostalgiseksi. 97 aktiivilukijaa seuraa seikkailuja Blogilistan kautta ja syndikoitua feediä lukee arviolta pari-kolmekymmentä ihmistä.

Ainakin tällä hetkellä kirjoittaminen maistuu, joten loppua ei ole näkyvissä. Koettakaa kestää.

Posted by Henri at 20:45 | permalinkki | Comments (1)

elokuu 06, 2005

Flickr: HenriBlock

Pitkään olin funtsinut, että valokuvagalleriassamme pitäisi olla jokin kategoria harrastamalleni "valokuvameditaatiolle", kuville joita en välttämättä erikseen halua galleriaan, mutta joita on kiva katsella, joista voisi olla iloa muillekin ja jotka toimivat suureksi osaksi valokuvaamisen ja kuvankäsittelyn harjoituksina. Jonain päivänä nämä kuvat saattaisivat päätyä osaksi jotain teemasettiä, mutteivat yksittäisinä kuvina välttämättä sopisi minnekään.

Rooman-matkaa varten luomani Flickr-tunnus saa nyt ajaa tämän tarkoituksen. Heittelen tuonne paitsi kamerakännykkäkamaa, niin myös hieman takemmin valiten oikeilla kameroilla otettuja otoksia. Ensimmäisissä kuvissa pääosissa ovat Pulu, Lokki ja Maaseudun rauha.

Flickrin käyttölittymää on ylistetty moneen otteeseen, eikä aivan turhaan. Olen kovin vaikuttunut homman helppoudesta. Saatuani Rooman-settiin tagit paikalleen olen löytänyt muiden kuvat samoista aiheista. Hilpeyttä herätti tagilla michelangelosdavid kirjattujen kuvien kokoelma. (Heitin siis omat tagini kehiin ennen kuin katsoin muiden kuvien olemassaoloa.) Myös uudet "intrestingness" ja klusterointi tuntuvat fiksuilta ominaisuuksilta.

Tästä eteenpäin kannattaa siis blogi-sivua vierittää hieman enemmän ja kurkata valokuvapalkista, josko jotain uutta olisi ilmestynyt. Helppoutta haluaville suosittelen myös RSS 2.0- tai Atom-feedejä.

Posted by Henri at 00:11 | permalinkki | Comments (0)

Plop!

Plop!

Posted by Henri at 22:06 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 08, 2005

Rooman matkakertomus, valmis

Hulluna Roomaan

Rooman matkaraporttimme on nyt valmis kuvineen. Tämä oli viimeinen päivitys tähän merkintään.

Rooma - perjantai (1/4)
Rooma - lauantai (2/4)
Rooma - sunnuntai (3/4)
Rooma - maanantai (4/4)

Tiistaina emme ehtineet muuta kuin hotelliaamiaisen ja sangen anekdoottiköyhän kotimatkan. Kotiovella odotti postin kantama pehmustettu kamerahihna, jolla olisi kyllä ollut käyttöä reissussa.

Rooma Flickrissä

Meidän Roomamme Google Earthissa (.kmz)

Posted by Henri at 00:09 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 10, 2005

Kaurapuurokuurille?

Jospa en loppuvuonna söisikään muuta kuin makaronia ja lihalientä?

Canonilta on nimittäin Digicamera.netin (10.8.) raportoimien huhujen mukaan tulossa vuoden loppupuolella uusi digijärkkärirunko. Canon EOS 5D:ssä on hulppeat 13 megapikseliä ja, mikä tärkeämpää, täyden 35mm filmiruudun kokoinen sensori.

Minä jätin suosiolla 20D:n väliin, juuri sillä ajatuksella, että hankin sitten 10D:n korvaajaksi sen seuraavan mallin, jossa luultavasti on ainakin 1.3:n rajauskerroin, mutta tässä onkin peräti 1.0. 10D saattaisi kyllä tässä tapuksessa jäädä kakkoskameraksi, sillä joissain tilanteessa siitä rajauskertoimesta on hyötyäkin, se kun ei (kuten ystäväni Kari huomautti) syö sensorille pääsevää valoa aukolla tai kahdella kuten extenderit, jotka eivät edes kaikkien linssien kanssa toimi.

Eilen Digital Photography Review:n keskustelufoorumeita selatessani olin vielä tyytyväinen ennustettuun 2500 taalan hintaan, mutta tuo tämän päivän 3500 euroa tuntuu jo melko suolaiselta.

Kameran espanjankieliset tiedot pääsivät vuotamaan 2 viikkoa ennen oletettua virallista julkistusta (Digicameran.net linkittämässä pdf:ssä on myös englanninkieliset speksit.) Mahtaa kavereita harmittaa. Tiedän kyllä kokemuksesta kuinka hankala on pitää tekniset uutuudet yleisöltä piilossa. Alkuvuodesta olin mukana tuotejulkistuksessa, josta olin aivan varma, että jokin pää maailmalla vuotaa, mutta kuinka ollakaan, vasta julkistuspäivän aamuna löysin netistä ensimmäisen kuvan tuotteen varhaisesta prototyypistä ja arvelun, että "eiköhän tuollainen lähimmän kolmen kuukauden sisään julkisteta". Samana iltapäivänä sai sitten lukea alan foorumeilta "Holy crap!" -tyylisiä kommentteja.

Canonia odotellessa minun täytyy tyytyä leikkimään uudella lelullani. Onneksi tämä Nokia N90 on jo täysin julkinen tuote, vaikkei vielä kaupoissa taida ollakaan. Zeissin linssillä varustettu vimpain-friikin unelma on enemmän still/video-kamera kuin mikään tähänastinen kännykkäkamera. Iso ja ennenkaikkea korkearesoluutioinen näyttö tekee kuvien selailusta helppoa viihdettä. Kamerassa on viimein melkein kaikki tarvittavat perussäädöt ja automaattitarkennus, jonka lukittumisen jälkeen kuvan voi vielä tarvittaessa uudelleensommitella.

Flickr-puolelle ilmestynee ajan kanssa testikuvia. Yksi varsin onnistunut laukaus siellä jo onkin.

Posted by Henri at 19:21 | permalinkki | Comments (11)

elokuu 12, 2005

Genre-elokuvan uusrenesanssi

Kesä on aina ollut genre-elokuvan (scifi, kauhu, fantasia - joskus lasken mukaan myös muut sarjakuviin perustuvat) kulta-aikaa, mutta nyt tuntuu, että niiden osuus Helsingin tarjonnasta on menneitäkin vuosia suurempi. Tiistaina kävimme katsomassa viimein Sin Cityn suurelta kankaalta, ja se oli edelleen erinomainen.

Elokuvaa valittaessa ja näytösaikoja pähkäillessä laskin, että Sandrew-Metronomen Helsingissä pyörivistä ja hetikohta tulevista 17 elokuvasta peräti 11 putoaa genre-elokuvan kategoriaan, enkä edes laskenut tähän mukaan kahta animaatio-elokuvaa. Vertaileva tutkimus Finnkinon sivuilla antaa luvuiksi 38 elokuvaa, joista 13 on genre-leffoja (neljästä animaatiosta laskin tähän joukkoon yhden, koska siinä on ropootteja) eli huomattavasti pienempi osuus. Ehkä siis kyse onkin enemmän S-M:n profiloinnista, mutta ei siinä mitään, minulle kelpaa.

Lisäys: Sin Citystä puheenollen, löysin juuri pitkästä aikaa lukemastani Sikiöasennosta vaikuttavan vertailun leffastillien ja sarjakuvan ruutujen välillä.

Posted by Henri at 20:48 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 18, 2005

Ottaa aivoon

Sanotaan se suomeksi: nyt kyrpii.

Onnistuin aamulla kadottamaan silmälasini. Kävin ennen töihinmenoa hakemassa kameramme ammattimaisesta kennonpuhdistuksesta (kaksi linssiä jäi vielä huoltoon, toinen puhdistettavaksi ja toinen rikkoontuneen himmentimen takuukorjaukseen) ja liikkeestä ulos päästyäni vaihdoin aurinkolasit päähäni. Silmälasit pistin koteloonsa takin povitaskuun ja koska ulkona oli lämmin, kannoin takkia huolettomasti käsivarrella.

Hyppäsin bussiin ja istumaan päästyäni huomasin, ettei kotelo ole enää povarissa. Korvissa meuhkaavan musiikin ansiosta en ollut kuullut niiden putoavan. Asiaa tarkemmin ajattelematta hyppäsin bussista heti seuraavalla pysäkillä ja jolkotin takaisin lähtöpisteeseeni. Laseja ei näkynyt missään. Samantien mieleeni tuli kuitenkin varmuus siitä, että sinne bussiinhan ne lasit tietenkin putosivat. Soitto HKL:lle auttoi sen verran, että sain bussia liikennöivän yhtiön työnjohdon kiinni, mutta myöhemmin päivälläkään ei lasejani ollut näkynyt.

Onneksi kotoa löytyivät vielä vanhat, heikompivahvuiset varalasit. Jaana-Marilla ei tälläisia huolia ole, kadonneiden tilalle olisi löytynyt kymmenet samoilla vahvuuksilla. En ole aivan varma, onko tämä narsismia vai huolellista varautumista pahimman varalle. Huomenna täytyy soitella vielä kerran bussiyhtiöön ja sitten löytötavaratoimistoon, joskin olen jo aika lailla toivoni menettänyt. Himputti.

Eikä siinä vielä kaikki. Vahingot eivät näköjään tule koskaan yksin. Noustessani illalla firmamme pikkubussista Kaivokadulla huomasin kännykkäkoteloni repeävän ja 700 euron työsuhdekännykkäni lentävän kaaressa katukivetykselle. Tällä kertaa onnettomuuden seurassa kulki onni, sillä luuri selvisi naarmuitta.

En ole aiemmin ollut tavaroita hukkaavaa tyyppiä, mutta kun olen tällä viikolla juossut myös etsimässä viime lauantain polttareiden jäljiltä kadonneita hygieniatuotteita, en tiedä olenko höpertynyt ennen aikojani vai onko mulla vain huono viikko.

Posted by Henri at 19:40 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 19, 2005

Lyhyesti

Rammsteinin uuden levyn nimeksi tulee Rosenrot ja ensimmäisen sinkun Benzinin video on jo kuvattu. Ruusunpunaa olisi lupa odotella kuluvan vuoden syyskuussa. Minä en mitään lupia kysele, vaan odotan jo. (via Herzeleid.com)

Eilen ostin kyrsimyksessäni neljä huonoa tai keskinkertaista elokuvaa, mutta nyt Anttilassa käynti vasta kalliiksi käy: alelaarissa lepäsi 11 Almodóvarin leffaa 11-14 eurolla ja uusin irtoaisi kahdella kympillä. Pitää hieman vertailla millaisia versioita nämä suomalaiset ovat käydä hakemassa puuttuvat pois kuleksimasta.

Uutta Flickrissä: Vichy and Lemon ja Freudilainen lipsahdus.

Paha, paha nainen ottaa uuden leluni pois, eikä uuden saamisesta ole vielä varmuutta. Hyi. Paha nainen.

Posted by Henri at 18:13 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 20, 2005

Taivas lyö tulta

Ilotulituksen SM 2005

Töistä palattuani nukuin päänsärkyä pois, ja Jaana-Mari sai minut revittyä sängystä vain väkisin. Olimme auttamattomasti myöhässä, jotta ehtisimme Hernesaareen, jonne meidän piti alunperin asettua. Hyppäsimme kuitenkin Hakaniemestä bussiin, vain huomataksemme pienten lastenkin kävelevän ruuhkassa seisovan onnikkamme ohi.

Loppujen lopuksi poistuimme bussista Kauppatorin nurkalla ja asettelin jalustan pystyyn torin laidalle noin 5 minuuttia shown alun jälkeen. Nostin kameran hieman omaa silmätasoani korkeammalle ja annoin lankalaukaisimen laulaa. Välillä säädin sokkona valotusaikaa pidemmäksi tai lyhyemmäksi sen mukaan kuinka isoja valopalloja taivaalla näkyi. (Ylläolevassa kuvassa 2 sekuntia.)

Valitettavasti olimme niin kaukana, että tänään parempi linssi olisi ollut huollossa makaava 28-135-millinen. 17-40-millisellä sai lähinnä kuvia, joista voi kropata webbikäyttöön edustavia kohtia, mutta isoja printtejä näistä ei tehdä.

Show oli komea, mutta valokuvauksen osalta jouduin tyytymään yhteen erittäin onnistuneeseen ja reiluun kymmeneen "ihan kivaan" otokseen. Ilta oli kuitenkin viihdyttävä.

Posted by Henri at 01:23 | permalinkki | Comments (1)

elokuu 22, 2005

Ekspaa

Mikki puhuu fiksuja valokuvatarvikemerkintäni kommenteissa: tietyn pisteen jälkeen olellisempaa kuin välineistö, on se, että kerää tarpeeeksi kokemusta. Vain kuvaamalla paljon, ja ennen kaikkea oppimalla siitä mitä tekee, voi kasvaa paremmaksi valokuvaajaksi. Miten se olikaan? 10% inspiraatiota ja 90% perspiraatiota.

Viime viikolla niitä kokemuspisteitä tuli kerättyä vaihteeksi oikein urakalla. Ensin torstaina riehuin keittiössä vichyveden ja sitrushedelmien kanssa, ja opin virittämään helpon kotistudion taustapahvista ja baarijakkarasta.

Perjantai-iltana kävimme kuvaamassa ilotulitusta. Onnistuneet kaksi kuvaa voi tarkistaa Flickristä: Red ja Multicolor.

Lauantaina olivat vuorossa Oravan ja Jankan häät, joissa vaihteeksi emme olleet virallisina valokuvaajina. Ryöstimme kuitenkin säkenöivän hääparin pariksikymmeneksi minuutiksi vierailtaan, ja yhdessä otimme etukäteen valitsemillamme kuvauspaikoilla 150 kuvaa, joista luulisi irtoavan näyttävät lahjaprintit - ja jos ei irtoa, niin vika ei ainakaan ole edustavissa malleissa. Parin punaviinilasillisen ja varsin tujun booliannoksen jälkeen intouduin osoittelemaan kameralla myös häävieraita ja poimin ainakin HG:stä ja bestman-Jannesta edustavat kuvat. Häätunnelmaa saa tällä hetkellä kuitenkin vielä edustaa parin extra-boolilasin jälkeen nappaamani kynttiläasetelma.

Sunnuntaina ei kuvattu, mutta valokuvat olivat vahvasti esillä, kun kävimme katsomassa Tennispalatsin taidemuseossa Kiinalaisen nykyvalokuvan - nyt viimeistä viikkoa esillä olevan - näyttelyn Tuntematon taivas, josta nautimme suuresti. Sen jälkeen kävimme sairaalassa tervehtimässä ystävää ja kanssaharrastajaa, joka toivottavasti ilahtui enemmän tuomistamme (mm. horsma-)kuviemme printeistä, kuin kukkapuskasta. Keskustelu velloi kokolailla valokuvauksen ympärillä.

Illalla kotiin päästyämme ja syötyämme itsemme ähkyyn, otin vielä käsittelyn alle torstain sitrushedelmäkuvat, ja tuloksena on yhdeksän kuvan galleria Vichywater and Fruit. Olen enemmän kuin tietoinen, että tämä aihe on kuvattu niin miljoona kertaa, että siihen on hankala tuoda mitään uutta. Itse en sitä edes ryhtynyt yrittämään, vaan tyydyin ottamaan parhaat osaamani variantit teemasta. Olen kokolailla tyytyväinen ensikokeiluun ja saamaani ekspaan.

Myös Jaana-Mari on päivittänyt galleriaansa. Täydellinen päivitysten lista löytyy gallerian etusivulta, mutta haluan nostaa esille Kaislaranta-albumin seesteiset tunnelmat. Oma albumini noista samoista maisemista on työn alla.

Mihinkään mitenkään kuulumaton lisäys: Roolipeleissä ekspalla (noin yleistäen) ostetaan uusia taitoja tai tietoja. Tänään minulle jäi käteen Bic Macin nykyhinnat maailmalla. Iso-mäkki maksaa Islannissa ($6,67) kymmenkertaisesti Quatariin ($0,68) verrattuna. (Tilaston lähes kymmenvuotinen historia niille, joita asia tarkemmin kiinnostaa.)

Posted by Henri at 22:15 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 24, 2005

Elokuvamerkintä

Siitä onkin jo jonkin aikaa, kun viimeksi on puhuttu elokuvista. Viime torstaina hankin tosiaan lievän ketutuksen vallassa neljä ennakko-odotuksiltani heikoksi hömpäksi arvioimaani elokuvaa, kun sain halvalla, ja halusin aivot vapaalle.

Highlander II oli vieläkin huonompi kuin muistin, vaikka olikin "pahimmista typeryyksistä karsittu" Renegade Edition. Elokuvan perusjuoni on kauheaa paskaa, ja näyttelijät alittavat itsensä kautta linjan. Tämä oli vuoden heikoin tähän mennessä, ja alemmas on vaikea päästä.

Without a Paddle osoittautui myös pettymykseksi keskinkertaisiin odotuksiinkin nähden. Näin kesyä äijä-komediaa en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Aivan muutamaa hörähdytintä lukuunottamatta vitsit olivat täysin terättömiä ja ennalta-arvattavia.

Stuck on You ja School of Rock sen sijaan olivat keskinkertaisuudessaan aivan kelpo viihdettä, jota katsoessa ei sattunut aivoon, joskaan ei naurulihas päässyt nyrjähtämäänkään. School of Rock olisi jopa voinut olla erittäin hyvä elokuva, jos se olisi ollut oikeasti asenteellinen. It didn't stand up to The Man.

Keskinkertaisuuksista hyllyssä odottaa vielä Jersey Girl, jonka hankin vain täydellistääkseni Kevin Smith -kokoelmani.

Selkeästi positiivisen puolelle sen sjiaan on tässä kuussa jäänyt muun muassa ihastuttava Love Actually, jossa eritoten Bill Nighy ja Martin Freeman loistavat ja yleensä minua suuresti ärsyttävä Hugh Grantinkin tekee kelpo suorituksen.

Myös The Last Samurai oli parempi kuin odotin trailerin perusteella. Odotin todella kammottavaa jenkkipatrionismia, jossa Amerikkalainen uros näyttää japsisamuraille, mitä on kunnia, rohkeus ja lojaliteetti, mutta kaikenkaikkiaanhan elokuvan tarina ja näyttelijäsuoritukset pitivät kivasti sohvalla. Cruise oli hyvä, Ken Watanabe loistava ja oli myös hienoa nähdä suosikkijapaniohjaajani Masato Harada kameran toisella puolella.

Kuukauden ykköseksi pääsee (teatterissa uudelleenkatsotun Sin Cityn rinnalle) kuitenkin minulle erikseen mainostettu (kiitos Demoss) American Splendor, elokuva, joka jokaisen blogaajan (tai ainakin päiväkirjablogaajan) pitäisi ehdottomasti nähdä. Harvey Pekarin elämäkerran kertova ja hänen omaa arkipäiväänsä kartoittavaan sarjakuvaan perustuva elokuva on niitä yksilöitä, joissa loistavien näyttelijäsuoritusten (Paul Giamatti ja Harvey Pekar molemmat Harvey Pekarina) ja hienon tarinan ylitse nousee elokuvan jopa nerokas rakenne. Hankkikaa ja katsokaa. (saitti)

Suuret odotukset asetan tänään hankkimilleni Almodóvar-leffoille. Anttilan hyllystä irtosivat La Ley del deseo, La Flor de mi secreto, ¡Átame! ja Entre Tinieblas. Ensi viikolla pitäisi kuulemma tulla lisää minulta vielä puuttuvia Matadoria ja ¿Qué he hecho yo para merecer esto!!:a. Kikaan en koske pitkällä tikulla, koska se on jostain syystä raiskattu melkein-neliö-versioksi.

Näiden tänään hankittujen lisäksi hyllyssä odotti jo neljä Pedron elokuvaa, ja näillä hän nousi dvd-listani ohjaajatilaston jaetulle ykkössijalle Kubrickin ja Polanskin kanssa. Sijaa alempana kyttäävät seitsemällä elokuvalla Gilliam, Miyazaki, Coen, Raimi, jo aiemmin manittu Smith ja Ridley Scott. Pedro nousee kunkuksi, kunhan saan käsiini ne puuttuvat leffat - ainakin siihen asti kunnes ostan loput jo julkaistut Kaurismäki-boksit, jonka jälkeen Akin leffoja on 12.

Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa, niin hyllyssä on 71 ohjaajalta vähintään kolme elokuvaa.

Lisäys 25.8.2005: Ja kas, jokapäiväisellä Anttilavisiitilläni onnistuin tänään poimimaan Almodóvarin ¿Qué he hecho yo para merecer esto!!:n, joten nyt Pedro on virallisesti tilastoykkönen.

Posted by Henri at 19:58 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 27, 2005

Mitä tapahtui Kevin Smithille?

Katsoimme juuri Jersey Girlin. Se oli melkoista napanöyhtää - vaikka sitä kuinka pyöritteli, mitään mielenkiintoista ei syntynyt. Juoni oli täysin ennalta-arvattava, dialogi keskinkertaista, eivätkä näyttelijätkään George Carlinia ja lapsinäyttelijä Raquel Castroa lukuunottamatta suuresti vakuuttaneet.

Kevin Smith oli männävuosina jotakuinkin planeetan hauskin mies, joka osasi kirjoittaa nerokasta dialogia ja koskettaviakin hetkiä huumorinsa lomaan. Smithin tarinat elokuvanteosta An Evenming with Kevin Smith -nelituntisessa ovat kertakaikkisen hienoa kamaa.

Tämänkin levyn kohokohta on 25 minuutin lisäke, jossa Smith ja Affleck käyvät läpi yhteisen historiansa, ja vittuilevat toisilleen juuri niin ankarasti ja hellästi kuin vain miehet, jotka ovat olleet ystäviä reilun kymmenen vuotta osaavat. Mun pitäisi tietää, mulla on muutama sellainen ystävä ja itseasiassa yksi niistä näyttääkin erehdyttävän paljon Kevin Smithiltä. Mutta olenko minä sitten tämän vertauksen Affleck?

Seuraavaksi Smithiltä on tulossa The Passion of Clerks, Fletch Won ja Green Hornet. Kaksi enisimmäistä Smith ohjaa, tuottaa ja kirjoittaa; viimeiselle ei ole vielä palkattu ohjaajaa, mutta muuten Smithillä on langat tiukasti käsissään. Toivomme paljon parempaa kuin tämäniltainen.

Posted by Henri at 00:09 | permalinkki | Comments (2)