heinäkuu 01, 2005

Arkiyön surrealismia

Näin juuri unta, että lauloin Hakkiksen tuottamalle ja säveltämälle soul-jazz-levylle kappaleen Pupuja, markkinoita ja avioehtoja. Minulla oli paperinen huulenpärisytin ja kaikki olivat haltioissaan kuulaasta lauluäänestäni.

Posted by Henri at 08:04 | permalinkki | Comments (2)

heinäkuu 04, 2005

Musiikkia korvissani

Päivän musiikkivinkki tulee Killingistä: The World's Strangest Covers. Oudompaakin on toki kuultu, mutta tähän joukkoon mahtuu monta helmeä. Rachid Tahan arabiankielinen Rock the Casbah svengaa kuin vesikauhuinen kameli ja Lounge Brigaden Iron Man kumauttaa minua samaan hermoon kuin aiemmin Ämpäristä bongattu Max Raabe & Palast Ochester: We Will Rock You.

Voiton tänään kuitenkin vie belgialainen Scala-tyttökuoro tulkinnallaan alkuysärihitistä I Touch Myself. Ulkona paistaa aurinko ja on varmaankin 26 astetta lämmintä. Hyväntuuliset ihmiset jolkottavat kaupungilla vähissä vaatteissa ja minun korviani hyväilee kolmenkymmenen nubiilin neitokaisen sulolaulu pianoduon säestyksellä:

I don't want anybody else
When I think about you
I touch myself
I don't want anybody else
Oh no, oh no, oh nooooooooooooo

Molvania.com puolestaan tarjoilee meille Zladko "Zlad" Vladcikin uuden kappaleen I Am the Anti-Pope, niin ämpärinä kuin videonakin. Ei tämä toinen tuleminen Elektronik Supersonikin tasolle nouse - mutta harvapa nousee.

I am the Anti-Pope.
I am the Anti-Pope.
Like a lion kills an antelope.
Like a hammer hits a cantaloupe.
I am the Anti-Pope.

Posted by Henri at 18:35 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 05, 2005

Nyt harmittaa

Kävin eilen ostamassa valokuvaustarvikkeita. Aikomuksenani li oikeastaan hankkia pieni sateenvarjoheijastin/valonhajoittaja, mutta koska selalista ei kaupassa ollut, niin erehdyin kyselemään jo jonkin aikaa miettimiäni lisävarusteita, ja kas kummaa liikkeen hyllystä löytyi kuin löytyikin yksi kappale minua vältellyttä kymppideen akkukahvaa, mallia BG-ED3. Se ja lankalaukaisin lähtivät mukaani sopuhintaan. Kyllä nyt kelpaisi.

Harmistus kohtasi vasta kotona, kun akkukahvaa hetken kameraan soviteltuani ja ruuvin sopimattomuutta kiroiluani äkkäsin, että itse kahvassa lukee BG-E1. Perkele. Sain kuitenkin tänä aamuna rahani takaisin ja lupauksen selvittää, josko haluamaani kahvaa vielä jostain varastosta löytyisi. Toivottavasti tuuri on parempi kuin sen toisen kameraliikkeen kanssa, joka lupauksistaan huolimatta ei perääni soitellut.

Toissayön aikana Elokuvissa ja Valokuvissa koettiin myös vandaali-invaasio, kun pari viikkoa häiriöttä auki olleet merkinnät täyttyivät kaupallisista ilmoituksista. Tuhottuani käsin yli neljäkymmentä spämmikommenttia jäin uneksimaan spämmereiden kohtaamisesta hiljaisessa ja syrjäisessä varastorakennuksessa pianolangan ja hitsipillin kera.

Eilisen positiivisiksi kokemuksiksi jäivät empiiriset vertailut Canon EF 16-35L f/2.8- ja Canon EF 17-40L f/4.0-linssien välillä (uusi linssi, minulleko?) sekä kirjakaupasta poimimani, minulle useasti erinomaiseksi kehuttu Jussi Aallon muotokuvaopas Kohteena ihminen.

Lisäys: Otan muuten mielelläni vastaan kommentteja noista Canonin L-sarjan laajakulma-zoomeista. Varsinkin sellaisilta kuvaajilta, jotka olisivat molempia kokeilleet. Minulla on varmaankin kohtapuoleen myös käytetty Tokina 17mm f/3.5 -linssi myynnissä.

Posted by Henri at 11:03 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 06, 2005

Maapallo takataskussa

Viime viikolla esittelemäni Google Earth - tai pikemminkin Google Maps - on saanut mobiililisäkkeen. MGMaps on puhelimiin tarkoitettu java-softa, joka hakee datansa verkon yli kuten web-versiokin.

Pikaisen kokeilun jälkeen käyttöliittymä on ymmärrettävä, mutta hieman kömpelö, eikä karttatila kata koko maailmaa. Satelliittikuvia sen sijaa puhelimeensa saa vähän joka paikasta, eli dataa on juuri sillä tarkkuudella kuin Googlen palveluista sitä löytyy. Webbi-Googlesta paikkojen sijainteja poimimalla voi softaan tallentaa kohteita karttasurffailun lähtökohdiksi. 3G-yhteyden yli data siirtyy reippaasti, mutta lennokkaasta käyttökokemuksesta ei vielä voi puhua.

Tämä on taas niin sanottu "hyvä alku" ja tulevan teknologiakonseptin demo. Ennenkaikkea ongelmaksi muodostuu siirretyn datan määrän myötä pilviin nouseva hinta. En suosittele softaa kenellekään, jolla ei ole vähintään 100 MT:n kuukausirajaa liittymässään. Viiden minuutin pikademo työpaikalla kulutti laskurin mukaan 850kT kaistaa. Oikein hirvittää ajatella, mitä tämän käyttö maksaisi ulkomailla vieraassa verkossa, missä tarve karttapalvelulle luultavasti olisi suurin.

Posted by Henri at 11:48 | permalinkki | Comments (2)

heinäkuu 07, 2005

Mitä enemmän ostan ...

Liityin tänään Canonin L-sarjan objektiivien omistajiin. Kampin uuden ostoskeskuksen Kodak Express palveli ystävällisesti ja asiantuntevasti sekä paketoi minulle kokolailla edullisen könttätarjouksen Canon EF 17-40mm f/4L USM-linssistä, Dörrin UV-filtteristä ja Lowepro Computrekker AW-Black-repusta. Ja ilokseni soittivat vielä illalla, että himoitsemaani akkukahvaa oli sittenkin löytynyt varastokappale, jonka pääsen siis poimimaan huomenna töiden jälkeen. Tai mitäpä sitä odottelemaan, kauppa aukeaa aamuseitsemältä.

Aikaisempien linssieni kanssa en ole vaivautunut UV-suodinta käyttämään, mutta tällä kertaa katsoin paremmaksi suojata tuliterän optiikkani naarmuilta ja kulumilta heti alusta alkaen.

Tämä ostos tietenkin tarkoittaa sitä, että myyn pois puolitoista vuotta sitten hankkimani Tokina AT-X Pro 17mm f/3.5-laajakulman. Otan vastaan tarjouksia blogin sähköpostiosoitteessa evkuvia@blockblock.net vaikka heti, mutta teen tarkemman myynti-ilmoituksen piakkoin.

Kävellessämme takaisin Kampista uuniomenan makuista pirtelöä siemaillen - Valion maitobaarit ovat pop - päädyimme viimein Yann Arthus-Bertrandin Maa ilmasta-näyttelyyn Linja-autoasemalla. Näyttelyn kuvat häkellyttivät paitsi laadullaan ja sanomallaan, myös määräällään. Jaana-Mari sai postikortin omasta suosikistaan, mutta minä jäin ilman. Tuo kuva Ukrainalaisesta aavekaupungista on kertakaikkisen pysäyttävä.

Arthus-Bertrandin kuvista on webissä tarkat paikkatiedot, joten luulen, että Google Earth saa pian laulaa, kun tutkiskelen muidenkin suosikkikuvieni paikkoja satelliittikuvien avulla.

Teknologia ei koskaan ole pääasia, mutta lukiessani taiteilijan esittelyä, en voinut - juuri tänään - olla hymyilemättä korvasta korvaan.

Yann Arthus-Bertrand on aina käyttänyt Canonin laitteita. Kuvat on otettu Canon EOS 1N:llä, Canonin L-sarjan objektiiveilla 17-millimetrisestä laajakulmaobjektiivista 400-milliseen teleobjektiiviin.

Posted by Henri at 23:10 | permalinkki | Comments (2)

heinäkuu 10, 2005

Auringonlaskutunnelmissa

Auringonlasku Kulosaaressa 1
Auringonlasku Kulosaaressa 2

Vietin juuri kolmisen tuntia uuden linssin, jalustan ja lankalaukaisimen kanssa Kulosaaressa ihastellen auringonlaskua. Ehdin valitsemalleni kuvauspaikalla jotakuinkin silloin kun auringon piti laskea, mutta koska valoisaa oli vielä ainakin tunnin sen jälkeen vietin ajan sommitellen ja pohtien erilaisia valotusaikakikkoja. Vasta kun virallisesta auringonlaskuajasta oli kulunut jo puolitoista tuntia, alkoivat setin parhaat kuvat muodostua.

Kyllä näistä 350 otoksesta sellaisen 20 tarpeeksi erilaisen kuvan gallerian saa aikaiseksi. Valitseminen ja katrsiminen tulee olemaan helvettiä. Ja editoimista riittää tuntikausiksi, sillä vaikka tein suurimman osan rajauksesta ja jopa tällä kertaa "erikoisefekteistä" käsin, niin kotona kuvat läpikäytyäni havaitsin kameramme sensorin hävyttömän likaiseksi. Ne kymmenet pienet täplät eivät yleensä erotu niin selkeinä, koska harvemmin käytän linssin pienintä aukkoa, mutta nyt päätös sensorin puhdistamisesta tai puhdistuttamisesta tuli tehtyä saman tien.

Posted by Henri at 02:48 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 11, 2005

Teknistä insipiraatiota

Aina silloin tällöin verkossa tulee vastaan valokuva, josta haluaisi tietää mitä säätöjä kuvaaja on käyttänyt saadakseen aikaiseksi jonkin tietyn vaikutelman. Onneksi aika monet kuvankäsittelyohjelmat säilyttävät digikuvien EXIF-tiedot sellaisenaan vielä webbikokoon ja muutenkin editoiduissa kuvissa.

Vasta eilen mieleeni juolahti, että tottahan tämä on tullut varmasti mileen jollekin Firefoxin lisäke-kehittäjällekin, ja niin löytyi FxIF, joka laajentaa oikean hiiren napin takaa löytyvän kuvan properties-valikon sisältämään myös EXIF-tiedot, jos sellaiset kuvan mukana kulkevat. Helppoa ja hyödyllistä.

Vaikka kaikissa web-kuvissa ei EXIF-tietoja olekaan, pääsee FxIF omalle Firefox-lisäkkeiden top-3 listalleni, jonka kahta kärkitilaa pitävät suvereenisti AdBlock (mainosten poisto) ja BugMeNot (rekisteröitymisiä vaativien web-sivujen sisäänkirjautumisten esitäyttö). Nämäkin über-hyödykkeet löytyvät Mozilla-kehittäijien Extension Room -sivuilta.

Posted by Henri at 16:54 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 12, 2005

Uusia valokuvia

Melkein neljän kuukauden tauon jälkeen sain viimein valokuvagalleriaan kaksi uutta albumia: Sunset at Kulosaari ja The Big Yellow One. Toivottavasti tämä on aktiivisemman ajan alku. Olen kyllä funtsinut tekeväni uuden ylätasosn gallerian ja lisääväni siihen kuvia enemmän blogimaisesti.

"Iso Keltainen" on kymmeniä metrejä korkea nosturi Hernesaaren lämpövoimalan työmaalla. Auringonlaskugallerian lopussa olevat kuvat, joita mielessäni pidän jonkinlaisena teemallisena kunnianosoituksena Ching Siu Tungin kauniille kummitustarinalle A Chinese Ghost Story on saatu aikaiseksi ilman käsittelyä, pitkän valotuksen aikana zoomaus- ja tarkennus-renkaita kääntämällä sekä kameraa kallistamalla.

Myös Jaana-Mari on ahkeroinnut. Viimeisen reilun kuukauden aikana galleriaan on ilmestynyt kuvia noin 15 albumiin, yhteensä varmaan lähemmäs sata kuvaa. Erityisesti albumin White kukkakuvat ja Kaivarin konsertin rokkikukot ovat tsekkaamisen arvoisia. Muut päivitykset näkyvät galleriamme etusivulta.

Posted by Henri at 20:00 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 16, 2005

... ja paarma

Matka eksoottiseen Pohjois-Karjalaan sujui kuin siivillä - vaikka raiteilla kuljettiinkin- kiitos junan pistokepaikan, läppärin ja juuri ennen matkalle lähtöä Anttilan alesta poimittujen 21 Gramsin ja Super Size Men. Molemmat elokuvat olivat omalla tavallaan mainioita, 21 Grams jopa paikoitellen nerokas loistavien näyttelijöittensä ansiosta.

Tänään on käyty "kylillä" kaupassa, uitu järvessä ja syöty savustettua kirjolohta. Juuri nyt makaan riippukeinussa ja blogaan gprs-yhteyden yli. Jaana-Mari otti valokuvan, jonka voin liittää myöhemmin todisteeksi.

Riippumatto on hyvä blogausalusta

Luvassa vielä elokuvia, grillausta (niin makkaran, kuin oman ihon), saunomista, uimista ja ... paarmoja. Viimeksi mainitut lienevät kuitenkin pieni hinta maksettavaksi tästä seesteisestä rauhallisuudesta. Nyt on hyvä olla.

Posted by Henri at 17:43 | permalinkki | Comments (4)

heinäkuu 17, 2005

Riehakasta ja rauhallista

Riehakasta

Rauhallista

Posted by Henri at 00:17 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 18, 2005

Vesileikkejä

Tänään täällä maaseudun tulevai... rauhassa on muun muassa vesisateen aikana kekkaloitu nakuina pitkin tonttia ja uitu - jotain, mikä kaikkien pitäisi kokea. Oman rakkaan kanssa se on toki viisinverroin romanttisempaa. (Oletettavasti appivanhemmat keskittyivät urheiluruutuun. Tai ainakin yrittivät parhaansa mukaan.)

Sateen lakattua, saunareissulla uskaltaduimme ottamaan pikkudigin mukaan järveen.

Uimassa Riihilammessa saunan jälkeen

Posted by Henri at 00:35 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 21, 2005

Päivän ostos: Matkaopas

AA Key Guide to Rome Tämä tarttui tänään käsiin Akateemisesta.

Posted by Henri at 19:27 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 22, 2005

Rooma - perjantai

Tämä pitkähkö kuvaus Rooman lomamme ensimmäisestä päivästä on kirjoitettu jälkikäteen. Sisältää muun muassa hienoja kuvia (!) ja paljon hehkutusta.

Menomatka

Herätys tapahtui kello puoli viisi amulla. Ei sillä, että olisimme saaneet jännitykseltämme ja myöhäisillan pakkaamiselta juurikaan unta, sillä matkakin oli varattu vasta torstai-aamupäivällä. Lentomatka Finnairin suoralennolla (yllättäen halvin ja helpoin vaihtoehto) sujui kommelluksitta, joskin porkkanasuikalepedillä kököttävien kahden höyrystetyn prinssinakin osuus aamiaisesta ei ollut paras mahdollinen avaus makumatkallemme.

Roomaan päästyämme törmäsimme heti italialaiseen tehoteknologiaan. Lentokentän kuudestatoista junalippuautomaatista kymmenen oli merkitty "epäkunnossa"-lapulla, ja lopuista vain kaksi (aivan toisen raiteen luona) näytti oikeasti toimivan. Asioiden toimivuus koki toisen kolahduksen, kun hotellilla ei ollut tietoa varauksestamme. Saimme kuitenkin pienehkön, mutta viihtyisän huoneen.

Ennen hotellille päätymistämme, ehdimme kuitenkin tutustua paikalliseen chinatowniin, kun voimamme tunnossa päätimme kävellä matkalaukkuinemme matkaoppaan kartan ja Google Earthin mukaan 1,4 kilometrin matkan Terminin rautatieasemalta Hotelli Forumille. Lähdimme kuitenkin asemalta väärään suuntaan, ja pian huomasimme olevamme keskellä paikallista lihantuote- ja vihannestukkualuetta, jossa aasialaista syntyperää edustavat henkilöt kärräsivät raakaa siankylkeä rekasta varastohalliin.

Aurinko paahtoi keskipäivän taivaalta, ja sen porotuksessa elohopea olisi varmasti kohonnut päälle 40 asteen, enkä tiedä kumpi haisi pahemmalta: hikinen Blockin perhe vai siankylki. Ulkomuodolta ensimmäinen muistutti jo tässä vaiheessa erehdyttävästi jälkimmäistä. Lopulta seikkailimme puistojen ja pikkukatujen kautta hotlalle melkein ylimääräisen kilometrin (kiitos, Google Earthin mittatyökalu), joka kyllä tuntui siinä heltessä kymmeneltä.

Viimein huoneen saatuamme ja suihkun testattuamme, hellän hetken jälkeen, minä otin puolentoistatunnin tirsat ja Jaana-Mari kirmasi kaupungille ensimmäisten rättien ja jäätelöannosten perään. Jo ohikävellessä oli bongattu muutama kenkäkauppa, mutta minä adamanttina kielsin vaimoani hankkimasta lisää kannettavaa ennen hotellille pääsyä.

Colosseum

Harvoin, jos koskaan on pelkkä rakennus aiheuttanut minulle lähes uskonnollista kokemusta. Ensi kertaa Colosseumin edessä seisoessani polveni kuitenkin notkahtivat niin, että parempikaan kaatajapappi ei olisi moiseen kyennyt. Istuimme hetken puistikossa pizzoinemme ja nautimme atmosfääristä, kunnes meiltä tultiin kyselemään, josko haluisimme osallistua tunnin mittaiselle englanninkieliselle opastetulle kierrokselle. Otimme riskin ja sen kannatti.

Pizzaa Piazza dei Colosseolla

Kahdeksan euron ekstramaksulla pääsimme jonon ohi sisäpuolelle ja saimme sekä ulkona että sisäpihalla parhaan opastuksen ikinä, kiitos humoristisen ja asiantuntevan oppaamme Mauron. Hän nitoi yhteen Rooman historian, rakennuksen arkkitehtuurin ja historian, sekä Hollywood-elokuvan virheellisimmät kliseet. Ylläribonuksena saimme ilmaisen kuvausmahdollisuuden paikan komeimman gladiaattorin kanssa. Minä tyydyin tiukkaan ranne-kyynärtaive-otteeseen, mutta Jaana-Mari hyppäsi lihaksikkaan urhon syliin. Ilo oli varmasti molemminpuolinen.

Uhkea daami ja muhkea gladiaattori

Toisena bonuksena saimme myöhemmin ilmaisen opastuksen Forum Romanumilla valitsemanamme ajankohtana. Katakombeille ja Vatikaaniin suuntaavat kierrokset olisvat olleet tyyriimpiä, eikä meillä oikein ollut niihin aikaakaan. Silti uskallan suosittaa kaikkia Tourus Maximus -yhtiön opastuksia - varsinkin, jos pääsette Mauron kyytiin.

Colosseumin areena nykykunnossaan

Iloksemme matkaa Colosseumilta hotellillemme, tai toisinpäin, oli vajaa puoli kilometriä, joten palasimme paikanpäälle moneen otteeseen, mm. valokuvaamaan ja metrolle, jonka lähin pysäkki oli tien toisella puolella. Aina kohdalle osuessamme tai edes jonkin pitkän kujan päässä tuon oikealta nimeltään Amphiteatrum Flaviumina tunnetun pytingin nähdessämme, huusimme "Katso, Colosseum! Otetaan kuva!"

Perjantai-ilta

Illalla olimme jo niin väsähtäneitä, että tyydyimme pieneen pasta-purtavaan ja valtaviin jäätelöannoksiin katukahvilassa. Sen jälkeen kiertelimme hotellin nurkkia ja osuimme mm. keskelle Fori Imperialin raunioiden sisällä pidettävää teatteriesitystä.

Teatteria Fori Imperialilla

Posted by Henri at 23:00 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 23, 2005

Rooma - lauantai

Tämä pitkähkö kuvaus Rooman lomamme toisesta päivästä on kirjoitettu jälkikäteen. Sisältää muun muassa hienoja kuvia (!) ja paljon hehkutusta.

Ensimmäinen aamiainen hotellilla

Parhaista yrityksistämme huolimatta pääsimme aamiaiselle vasta kello kymmenen pintaan. Hotellin kattoterassia oli meille etukäteen kehuttu näköalaltaan upeaksi, mutta kun suoraan edessämme avautui Forum Romanum ja etuoikealla Vittorio Emanuele II:n Monumentti kaikessa ... monumentaalisuudessaan, emme kyenneet kuin haukkomaan henkeämme, ja vasta sitten aamiaista.

Sisilialaista appelsiinimehua! Nam!

Safka oli ihan perushotellikamaa, joskin italialaista sellaista, mikä tarkoitti, että juusto oli mozzarellaa ja kinnku prosciuttoa. Sisilialainen veriappelsiinimehu oli taivaallista ja croissantien kanssa tarjottu hillolajitelma oli miellyttävän rikas.

Next stop: The Pope

Kävellenkin olisi Vatikaaniin päässyt, mutta koska oletus oli, että harrastaisimme siellä kirkkokiipeilyä ja museomöngintää, katsoimme viisaimmaksi säästää jalkojamme ja turvautua metroon. Roomassa kulkee kaksi metrolinjaa, jotka on mielikuvituksekkaasti nimetty linjoiksi A ja B. Nämä linjat kohtaavat Terminin keksusrautatieasemalla, mutta onneksi Colosseumin ("Otetaan kuva!") metropysäkiltä ei Terminille ollut kuin kaksi pysäkkiä, ja siitä Vatikaaniin kuusi, joten matka hujahti nopeammin kuin Ruoholahdesta Itäkeskukseen.

Pietarinkirkko aukioineen oli vaikuttava näky. Jotenkin tuntui, että arkkitehdille oli sattunut pieni mittavirhe piirtäessä, ja jostain syystä jalat olivat muuttuneet metreiksi. No, nytpä siihen torille sitten mahtuu satoja tuhansia (suurin luku, johon olen törmännyt on 350000) ihmisiä kuulemaan messua, ja itse kirkko vetää 60000 henkeä. Siinä missä normaalikirkolle riittää yksi alttari, Pietarinkirkossa niitä on 44 ja kupolin katto keikkuu jossain 120 metrin korkeudessa.

Näissä bileissä oli 'Strict dresscode'

Ja sinne katollehan piti päästä. Läpivalaisun ja pukukooditarkistuksen jälkeen jonotimme lippuluukulle tuskaisat 55 minuuttia. Kauaa ei tarvinnut miettiä valitsemmeko nosumetodiksemme hissin vai kävelyn, sillä elevaattorin jälkeenkin luvassa oli vielä kolme ja puoli sataa jyrkkää porrasta - siispä kolmen euron lisämaksulla vähensimme kokonaisuudesta 200 askelmaa.

Ensimmäinen näköalapaikka oli kupolin leveimmän kohdan sisäpuolelta, ja siltäkin korkeudelta basilikan (kirkko, ei mauste) lattialla hämmästelevät ihmiset näyttivät lähinnä muurahaisilta. Jaana-Marin korkeanpaikankammo aktivoitui saman tien, ja vaimoparkani keskittyi halailemaan mosaiikkiseinää.

Kupoli sisältäpäin

Seuraavaksi vuorossa oli portaiden kapea osuus, joka kiersi kupolin sisä- ja ulkopintojen välisessä rakenteessa. Tästä ei Obeesi Amerikkalainen (tm) olisi mahtunut, ja minunkin kaksimetrinen kehoni taipui kovasti sisäkaarteen puolelle ja kameralaukku oli pakko siirtää selänpuolelle, koska sivullani en sitä mahtunut kantamaan. Pienet kaistaleikkunat käytävällä antoivat aina välillä lupausta tulevasta näköalasta ja tervetulleen tuulahduksen raikasta ilmaa.

Viimeinen erä portaita nousi suoraan ylöspäin kapeana spiraalina - niin kapeana, että sen keskikaide oli korvattu köydellä, ja sitten olimmekin jo ulkoilmassa. Maisemat olivat huikaisevat ja Jaana-Mari sai tästä konkreettisen kokemuksen. Annan vaimoni kertoa omin sanoin:

Tämä ei ole postikortista skannattu

Onhan minua aiemminkin huimannut ja hyppyyttänyt korkeuksissa ja osaan kyllä toimia oloani helpottavasti, jos edes moiseen tilanteeseen ollenkaan hankkiudun. Katsetta vaan ehjään seinään tai selkä seinää vasten silmät kiinni lattialle istumaan. Nyt vaan ei mikään vanhoista keinoista toiminut. Pidin kiinni seinistä, kohdistin katsettani kauemmas horisonttiin tai Henriin tai lähiseinään, siirryin muurin taa istumaan...mistään ei ollut apua. Tällä kertaa kyseessä ei ollut vain korkeanpaikankammohuippaus, nyt rysähti päälle ehta paniikkikohtaus.

Tuntui että henki ei kulje, hajoan siihen paikkaan, kuolen jos en pääse heti pois. Aivan järjetön pakokauhu. Eihän sieltä minnekään voinut rynniä, siinä tilassa ei niihin portaisiin todellakaan kannattanut lähteä ja toiste en paikkaan kiipeäisi. Ja halusin minäkin nähdä ja antaa Henrille tilaisuuden katsella ja kuvata, enhän minä muuten koko paikaan olisi kiivennyt. Niinpä kaikki se tunne kääntyi sisäänpäin ja siinähän sitten tärisin kiviseinään tarraten ja itkin. En minä sieltä olisi tippunut vaikka olisin tosissani yrittänyt kiivetä kaiteen yli, mutta eipä tällä järjen kanssa mitään tekemistä olekaan. Ken kokee vastaavaa, tietää mistä puhun, muiden voi olla vaikea edes yrittää ymmärtää.

Jalkani tutisivat vielä pitkään alas päästyämme ja hotellin aamiaisterassillakin oli jatkossa vaikeampaa rentoutua.

Näköalat olivat vaivan ja hien arvoiset, mutta Jaana-Marin pahaa oloa en pitkään pystynyt seuraamaan vierestä, vaan räiskin satunnaisiin suuntiin parikymmentä kuvaa ja talutin vaimoa alasvieville portaille. Alasmeno olikin jo helpompaa ja pian olimme taas alemmalla näköalatasanteella, jonka matkamuistomyymälästä lähti sukulaisille postikortit ja viimeisimmät Paavinvaalit hävinneelle ystävällemme yllätys.

The Downward Spiral

Kupolista laskeuduttuamme tutustuimme vielä hetken itse basilikan sisätiloihin kaikessa massiivisuudessaan, tsekkasimme muumioituneen paavin ja Michelangelon henkeäsalpaavan yhdestä marmorijärkäleestä veistämän Pietàn. Ikäväksemme jo aiemmin tarkistamamme Vatikaanin museo sulkeutui lauantaisin niin aikaisin, että Sikstiiniläiskappeli jäi tällä reissulla kokematta.

Colosseum yöllä

Harhailtuamme yömäähän pikkukujilla ravintoloiden ruokalistoja tuijotellen, valitsimme viimein viihtyisän Chicco di Grano -ravintolan ja söimme erinomaiset antipastit ja vähintään tyydyttävät pääruoat. Minuun ei enää mahtunut jälkkäriä (!), mutta Jaana-Marin talon kakuista valitsema kermapähkinäpiiras oli herkkua.

Illallisen jälkeen suuntasimme yökuvaamaan - ette ikinä arvaa minne - Colosseumille. Hetken oikeita säätöjä haarukoituamme, tulokseksi syntyi reissun parhaimmat kuvat.

Colosseum! Otetaan kuva!

Posted by Henri at 23:00 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 24, 2005

Rooma - sunnuntai

Tämä pitkähkö kuvaus Rooman lomamme kolmannesta päivästä on kirjoitettu jälkikäteen. Sisältää muun muassa hienoja kuvia (!) ja paljon hehkutusta.

Opaskirjan kanssa kaupungilla

Vaikka jalat olivat lauantain kirkkokiipeilystä hellinä, etenimme suunnitelman mukaisesti, ja sunnuntai oli meille nähtävyyspäivä. Olimme jo ennen matkaa valinneet erinomaisesta opaskirjastamme (suosittelen lämpimästi) toistakymmentä kiinnostavaa kohdetta, jotka olivat sopivan kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Ongelma tässä logiikassa toki on se, että vaikka kaksi perättäistä kohdetta olisivatkin lähellä toisiaan, niin se seuraava on aina vähän kauempana ja kauempana - ja kauempana...

Kotiinpalattuamme mittasimme Google Earthilla reittimme summittain, ja lyhyen raitiovaunupyrähdyksen (alla olevassa kuvassa vihreällä) lisäksi helteistä päiväkävelyä tuli suoritettua yli kymmenen kilometriä.

Sunnuntain neljännesmaratoni

Tiberin vartta markkinoille

Aloitimme jo useaan otteeseen hotellin näköalaterassilta ihastellusta Italian yhdistäneen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n monumentista, joka lienee Rooman modernin (1900-luvun alku) rakennustaiteen mahtipontisin saavutus, joka vetää kolossaalisuudessaan vertoja antiikin Rooman keisarien hullutuksille.

Mittakaavasta saa käsityksen, jos heitetään ajatusleikkinä, että Mannerheimin patsaan ympärille olisi rakennettu kolmen Eduskuntatalon kokoinen muistomerkki, jonka pelkkä päärakennus peittäisi alleen Kiasman, Postitalon ja Sanomatalon. Ja tietenkin koko komeus on valkoista marmoria ja koristuksena useita kymmeniä jättimäisiä patsaita, joista näyttävimmät lienevät katolla komeilevat siivekkäiden hahmojen (muinainen voiton symboli) ohjastamat sotavaunut.

Tästä jatkoimme Tiber-joen rantaan, poiketen matkan varrella sattumalta eteen osuneelle Bocca della Veritalle, mutta emme vaivautuneet jonottamaan puolta tuntia kokeillaksemme pureeko reliefi sormemme irti. Sitäpaitsi, Jaana-Marilla oli tulenpalava kiire markkinoille.

Porta Portese

Samaisesta opaskirjasta bongattu Porta Portese on kahden kilometrin mittainen markkinakuja, jonka molemmilla reunoilla on kojuja vieri vieressä, ja niitä riittää myös jokaiselle sivukujalle. Jos kymmenelle metrille mahtuu kuusi kojua, niin koko matkalla niitä voisi silloin olla reilusti päälle tuhat - ja joka kolmas niistä myy kenkiä. Arvannette, että etenimme etanoina.

Kenkiä!

Suurin osa myytävistä tuotteista oli uusia, mutta joukkoon mahtui myös second-hand-kamaa vaatteista kirjoihin ja koriste-esineisin. Eräällä sivukujalla myytiin huonekaluja. Meiltä matkaan markkinoiden läpi kului vajaat kaksi tuntia ja mukaan tarttui muun muassa kahdet kengät, paljettijakku, olkihattu, aasialaisteemainen pellavapaita, petrolinsininen turkiskaulus ja sievä topaasikaulakoru.

Vaikka varsinainen shoppauspäivä oli säästetty maanantaille, niin kannettavaa oli siis jo melkoisesti mukana tässä vaiheessa päivää. Onneksi Jaana-Mari ymmärsi helteen lisäävän kannettavan tavaran raskautta, ja jätti suosiolla (joskaan ei ilman huokauksia) rekkiin sen 200 euron täyspitkän turkiskauluksisen mustan nappanahkatakin, jonka ovh kotomaassa lienisi päälle tonnin. (Ehkä teemme jonain vuonna syys/talviaikaan nahkavaatereissun erikseen.)

Nämä eivät kaikki ole minun


Ja ne nähtävyydet

Siirryttyämme raitiovaunulla Trasteveren puolelta nähtävyyskeskittymään, lähes juoksimme läpi Piazza Navonan, Pantheonin, Trevin lähteen ja Piazza di Spagnan Espanjalaisine portaineen. Matkalla törmäsimme kuin vahingossa jättimäisiin Markus Aureliuksen pylväisiin. Välillä poimimme matkaan pizzaa, jäätelöä ja sitruunajääsohjoa.

Fontana del Nettuno @ Piazza Navona

Pantheon lähes alkuperäisessä kunnossaan

Roomaan paluu varmistettu - tehtävä suoritettu

Piazza di Spagna

Trevin lähteellä teimme pakolliset kolikkotaiat, joten Roomaan lienee pakko ("voi meitä raukkoja") palata (ainakin) toistamiseen. Väistelimme kaupustelijoita parhaamme mukaan, mutta kumiset stressipallo-ukkelit voittivat minut puolelleen. Jaana-Mari puolestaan kesti aivan viime metreille, ennen kuin sortui tukemaan kansainvälistä piratismia yhdentoista euron musta-valkoisen feikki-Prada käsilaukun verran. Ai niin, Spagnalta hankin kalsarit eli herrain-alushousut.

Espanjalaisten Portaiden huipulla olimme niin naatit, että otimme suosiolla hissin metrotasolle, ja siirryimme taas Terminin ja Colosseon asemien kautta hotellille lepäämään.

Z-Salamipartio

Monumento a Vittorio Emanuele II

Illastuskohteemme jäi mieleen mainiosta pastoistaan, joista varsinkin Jaana-Marin Penne Alla Arrabiata oli maukkain ja tulisin ikinä, sekä laulavista tarjoilijoistaan. Hyvän aterian jälkeen siirryimme iltakuvaamaan jo päivällä koetulle monumentille. Studio Julmahuvia mukaillen kävimme seuraavan keskustelun:

- Punaviiniä ja hyvää seksiä!
- Vittorio Emanuele II !
- Punaviiniä ja hyvää seksiä!

Eikös David-patsaan pitänyt olla Firenzessä?

Posted by Henri at 23:00 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 25, 2005

Rooma - maanantai

Tämä pitkähkö kuvaus Rooman lomamme neljännestä eli viimeisestä päivästä on kirjoitettu jälkikäteen. Sisältää muun muassa hienoja kuvia (!) ja paljon hehkutusta.

Shop 'till you drop

Maanantai-aamuna meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko ryntäisimme aikaisin takaisin Vatikaaniin katsomaan lauantaina väliinjääneeltä museopuolelta Sikstiiniläiskappelin ynnä muut nähtävyydet tai valitsisimme jonkin pitkän ostoskadun, ja yrittäisimme päästä rahoistamme eroon (ikään kuin se olisi jokin ongelma).

Vatikaanissa jonottaminen ei enää jaksanut innostaa, ja pitäähän sitä nähtävää jättää seuraavallekin matkalle, joten alistuin kohtalooni kävelevänä kenkäkassitelineenä. Jotta jaksaisin kantaa enemmän ostoksia, jätin jopa päivän ajaksi järjestelmäkameran hotellille ja päätin pärjätä Ixuksella.

Valitsimme kaduksemme Via Nazionalen, jolloin reitin varrelle osui myös muutama komea nähtävyys, kuten Santa Maria Maggioren kirkko, Piazza della Repubblicalla sijaitseva komea merenneitosuihkulähde Fontana delle Naiadi ja aikojen saatossa Paavien, kuninkaiden ja nykyisin presidentin virka-asuntona toimiva Palazzo del Quirinale.

Vähemmän suora panorama

Jos etenemisemme sunnuntaina Porta Portesella oli hidasta, niin nyt muistutimme (tai siis eräs nimeltä mainitsematon vaimo muistutti) kahdella ekstravarpaalla varustettua kolmivarvaslaiskiaista. Kun kymmenen metrin matkalle osui kolme kenkä- ja rättikauppaa, joissa kaikissa oli saldi päällä, niin sain istuskella kadunvarsipenkillä vartin per kauppa.

Saldi

Itse löysin lopulta Repubblican laidalta musiikkikaupan, jossa oli ihan kiitettävä valikoima elokuvia, mutta hinnat eivät olleet kilpailukykyisiä Anttilan tai Playn kannsa, eikä italialaisissa elokuvissa ollut pääsääntöisesti edes englanninkielisiä tekstejä. Nuovo Cinema Paradison pitkän version olisin ostanut vähän kallimmallakin, jos siinä olisi ollut anamorfinen kuva, mutta kauppojen hyllyillä oli vain "kansainvälistä" lyhyttä (kahden tunnin) versiota.

Lopulta Jaana-Marille tarttui mukaan kahdet kengät (joista toisten alennetullakin hinnalla olisi saanut Porteselta kahdetkymmenet, mutta parempi näin - vähemmän kannettavaa), yksi vaivainen hame ja kissakuvioiset helmi- ja paljettikirjaillut bikinit. Eli ei juuri mitään.

Rooman liikenne

Missään tai koskaan en ole nähnyt näin paljon skoottereita. Tuntui siltä, että joka kolmas tai neljäs kulkupeli oli pieni kaksipyöräinen. (Tässä kohdassa kaikki asiantuntijat ottavat Eddie Izzard -ilmeen ja -ajoasennon, sekä sanovat Ciao!) Ei ollut lainkaan epätavallista nähdä liikennevaloista kohti syöksymässä viidestä viiteentoista skootteria tai kadunvarsia, joille niitä oli pysäköity useiden kymmenien ryppäinä. Myös pienet autot, kuten Smart olivat häkellyttävän yleisiä, mutta eipä niitä kapoisia sivukujia juuri millään muilla navigoitaisikaan.

Minihame ja korkokengät - ainoa oikea tapa ajaa Vespalla

Liikennevaloja siis oli, mutta ei läheskään joka kadunkulmassa, ja niistä harvoistakaan jalankulkijat tuskin jaksoivat välittää, vaan kadulle syöksyttiin, kun kahden peräkkäin liikkuvan ajoneuvon väliin jäi yli viisi metriä. Äänimerkit soivat lähes tauotta, mutta yhtään kolaria emme onneksi nähneet - tai aiheuttaneet.

Muiden päivien liikennevilinän rinnalla sunnuntaina ainakin Via dei Imperialin vallinnut hiljaisuus oli mykistävä. Viimeksi olen yhtä vilkkaalla kadulla nähnyt vastaavan liikeenpuutoksen Helsingin keskustassa juhannuspäivänä.

Foro Romano

Forum Romanum

Shoppauskierrokselta ryntäsimme pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja ison kameran mukaan poimimisen kautta Colosseumille, jossa liityimme suunnitelman mukaisesti perjantaina bonuksena saamallemme Tourus Maximuksen opastetulle kierrokselle, suuntana Forum Romanum. Kävelimme Via Sacraa ja tutuksi tulivat niin riemukaaret, temppelit, Vestan neitseiden pyhättö kuin Julius Ceasarin polttohautauspaikkakin. Kierroksen lopuksi nousimme Palatino-kukkulalle ja kuljeksimme rauhassa tuhansien vuosien murentamien raunioiden katveessa.

Tähänkin kiteytyy loma Roomassa

Olisin hyvin voinut kuvata raunoita, pylväitä ja temppeleitä lähes loputtomiin. Kuvakulmia ja -aiheita olisi kyllä riittänyt vaikka viikoksi. Seuraavalla Rooman-reissulla annan Jaana-Marille vapaan shoppauspäivän ja tulen itse tänne. Poistuessamme alueelta ilta-aurinko oli jo sen verran matalalla, että raunioiden tiili- ja kiviseiniin löi kaunis lämpimän valon ja varjojen leikki.

Pylväs ja puu

Kulinaari-turismimme huipennus

Illalla piti päästä vielä kuvaamaan, ja sain Jaana-Marin houkuteltua kävelyreissulle Treville, kun löysimme opaskirjasta maininnan lähteen takana sijaitsevasta koko Italian parhaasta jäätelöbaarista - ja se on paljon sanottu, se.

Paikannettuamme jätskibaarin ystävällisen poliisimiehen opastuksella, lähdimme etsimään pääruokapaikkaa. Ahtaiden kadunvarsipizzerioiden seasta pelmahdimme pienelle, rauhalliselle aukiolle, josta löytyi Casa Mia -niminen ruokalistallaan paljon lupaava ravintola. Lupaukset eivät olleet turhia. Koskaan emme ole vastaavan tasoisia pasta-annoksia syöneet. Sekä Cannelonit että Raviolit olivat taivaallisia ja antipastitkin ajoivat enemmän kuin asiansa.

Canneloni & Mixed Ravioli

Roomassa on joka kadunkulmassa jäätelöbaari, parhaissa kaksi, Trevillä viisi. Korttelin-parin verran Treviltä syrjään sijaitsee Il Gelato di San Crispino, joka on vuodesta 1993 hallinnut arvostelujen ja kilpailujen ykköstilaa Italiassa. Testaamiemme 4,5 euron, neljän lajikkeen, noin kolmen desin kupposten perusteella maine on ansaittu.

Yhdistelmämme olivat: viski, sitruuna, kaakao ja inkivääri-kaneli (Henri) sekä kerma-hunaja (paikan "signature-maku"), pistaasi, biscotti-suklaakeksi ja kaakao (Jaana-Mari).

Kun muissa geloaterioissa kirkkaanväriset jäätelöt ovat esillä houkuttimina ja valinnan helpottamiseksi, täällä tuotteet pidetään visusti syvissä kylmäsäiliöissä kannen alla. He eivät käytä säilytykseen muuta kuin kylmyyttä. Erään arvostelun mukaan kaikki illan lopussa jäljellä oleva jäätelö heitetään surutta jätteeksi, ja seuraavana aamuna prosessi aloitetaan alusta. Koskaan ei ole mikään jätesäiliö kuulostanut niin houkuttelevalta.

Trevillä välltelimme agressiivisia ruusunmyyjiä ja saimme kivan setin yökuvia. Haikein mielin jätimme hyvästit öiselle Roomalle. Seuraavana aamuna aika oli kortilla.

Trevi yöllä

Posted by Henri at 23:00 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 26, 2005

Ikuisesta kaupungista Kallion vesisaateeseen

Torstaina hankimme paitsi edellisessä merkinnässä mainitun matkaoppaan, myös neljän päivän reissun kyseiseen kaupunkiin. Perjantai-aamulla heräsimme epäinhimillisen aikaisin, ja puolilta päivin olimme jo Roomassa. Colosseumin näkeminen ensi kertaa läheltä vei melkein polvet alta.

Matkalla tuli otettua reilut 1500 valokuvaa, ja ennen reissua perustamaani Flickr-settiin tuli niiden lisäksi lähetettyä noin 40 kuvaa puhelimella. (Niidenkin harvojen ja valittujen, jotka ovat kuvat aiemmin nähneet, kannattaa ne katsoa uudelleen, sillä lisäilin juuri melkein joka kuvaan uusia tekstejä.)

Kunhan saamme "oikeita" kuvia hieman organisoitua, valikoitua ja käsiteltyä, kirjoitamme niiden kera tänne yhteisen matkaraportin, mutta nyt tyydyn sanomaan, että matka oli täydellinen, ja että Rooman jälkeen mikään (paitsi Jaana-Mari) ei tunnu enää samalta.

Kotiin palattuamme alkoi välittömästi kaatosade.

Posted by Henri at 19:31 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 28, 2005

Hajahuomioita

Italianmatka tulee meille kalliiksi vielä pitkään. Emme ole syöneet Helsinkiin päästyämme muuta kuin tuorepastaa ja Stockan herkun antipasti-lajitelmia.

Aluksi heitin Jaana-Marille vitsinä, että jos meillä olisi jäätelökone, voisimme tehdä italialaisityylisiä kylmiä herkkuja vaikka joka päivä. Nyt mietimme sellaista ihan tosissamme.

Matkalla tuli otettua loppujen lopuksi reilut 1600 kuvaa, josta täysin epätarkkojen karsimisen jälkeen jäljelle jäi 1583, joilla on yhteiskokoa 3,5 Gigatavua.

Tunnelin Anttilaa on hankala voittaa. Tänään mukaan tarttuneet 5 dvdeetä nostivat kokoelman koon jo 850 yksikköön. Viimeiset 50 ovat päätyneet hyllyyn vain hieman päälle 2 kuukaudessa. Mutta kontrollia en ole missään tapauksessa menettänyt.

Eilen katsottu Saved! alkoi todella vahvasti, mutta hyytyi loppua kohden tavanomaisiin ratkaisuihinsa. Kun elokuva alkoi oikeasti vastasaarnata, menetin melkein toivoni. Kokemus oli keskivertoa parempi hillittömän alkunsa johdosta kuitenkin.

Tänään nähty The Clearing oli erinomaisten päänäyttelijöiden (Redford, Mirren, Dafoe) kokolailla mitätön voimannäyttö. Juonenkuljetuksessa oli yksi näppärä kikka, mutta muuten leffa ei antanut mitään.

Vastenmielisen julkuksi-hinnalla-millä-hyvänsä -kulttuurin pää-äänenkannattaja Seitsemän päivää alittaa riman kaivinkonetta apuvälineenä käyttäen viimeisen numeronsa kannella. Pääministeri kyllä ansaitsee kaiken poliittisen paskan, jonka niskaansa saa, mutta yksityiselämään on oikeus hänelläkin. Ja väitetty raiskaus (olkoonkin henkinen) on kyllä terminä aika rankka. Tulkitsen, että se, mitä Seiskan toimitus myyntiä edistääkseen haluaa kanteensa kirjoittaa Seksisuhteen päättymisestä katkeran "Kaarinan" suulla on siis: Pääministeri Matti Vanhanen RAISKASI minut... henkisesti... makuuhuoneessaan. VAIN SEISKASSA."

Helsingissä on pirun kylmä.

Posted by Henri at 01:31 | permalinkki | Comments (3)

heinäkuu 31, 2005

Versio 3.1

Kylläpä se vaatikin hikeä ja kyyneleitä - verta en sentään tunnusta valuttaneeni.

Uuden ulkoasun lisäksi olen tehnyt pieniä käytettävyys- ja sisältöparannuksia vähän joka puolelle. Tekninen ratkaisu, johon päädyin on ehkä hieman kömpelö ja toimii IE:llä korkeintaan tyydyttävästi, mutta kaiken kaikkiaan tämä uudistus saa toimia hyvänä rautalankamallina joskus syksymmällä tulevaa versiota varten - ja silloin pistetään toivottavasti uusiksi koko BlockBlock.net. Mahdollisista, jopa todennäköisistä, bugeista saa ja pitää informoida minua.

Seuraavaksi täytyy käydä käsiksi lomakuviin ja Rooman matkakertomukseen. Jossain välissä pitäisi myös käydä huolellisemmin läpi eilisen hääkuvakeikan sato: tykitimme Jaana-Marin kanssa noin kahdeksassa tunnissa kuutisensataa kuvaa.

Posted by Henri at 13:52 | permalinkki | Comments (0)

Hesarista poimittua: Vanhanen rekisteröisi pre paid -liittymät

Kuten tuossa taannoin totesin, pääministerimme ansaitsee niskaansa kaiken poliittisen paskan, minkä kaula-aukosta suinkin ehtii sisään lapioimaan. Nyt tämä kontrollifriikki veijari väläyttelee taas terroristipeikkoa kaventaakseen kansalaisten yksilönvapauksia.

Vanhasen mukaan pre paid-liittymien ostajat pitäisi rekisteröidä ostohetkellä.

"Jos puhelinyhteyttä käytetään rikollisiin tarkoituksiin, käyttäjän henkilöllisyys voitaisiin saada selville jälkeenpäin", Vanhanen perustelee.

Vanhanen myöntää, että terroristijahdissa joudutaan kajoamaan perinteisiin yksilönvapauksiin. Se tehdään kuitenkin yleisen turvallisuuden parantamiseksi, hän korostaa.

On hankala edes aloittaa siitä, kuinka monella tavalla arvon pääministeri menee lausunnollaan metsään, mutta yritetään. Ensinnäkin, perusajatus siitä, että yksilönvapauksia karsimalla "maksetaan" turvallisuudesta on täysin nurinkurinen Suomessa. Minusta se, että kotomaassa kuolee terrorismin uhreina korkeintaan 10 ihmistä parissa vuosikymmenessä, on halpa hinta niistä perusoikeuksista ja -vapauksista, joita meillä (vielä) on.

Mietitäänpä kuinka monta ihmistä kuolee samassa ajassa vaikka rattijuoppojen uhreina. Kuinka moni sohvaperuna viimein nousisi takajaloilleen, jos pääministeri vaatisi, että jokaisen Alkosta ostetun pullon yhteydessä pitäisi täyttää rekisteröintilomake. Nimi, hetu ja nykyinen osoite. Sillä onhan kossupullo tilastollisesti katsoen vaarallisempi ase kuin pre-paid liittymä. Samantien voitaisiin tehdä puukkojen, kirveiden ja leipäveitsien ostamisesta luvanvaraista toimintaa. Valtio tarvitsee rekisterin kaikesta kansalaisen omaisuudesta, jolla tämä voi potentiaalisesti toista kansalaista tai yhteiskuntaa vahingoittaa.

Toisekseen, mahdollisuus anonyymiin viestintään on sen laadun perusoikeus, että jos sitä lähdetään karsimaan, niin pian on meno ja meininki kuin Kiinassa. Unohtakaa kaikki ilmaiset ja anonyymit sähköpostiosoitteet Hotmailista, Yahoosta tai Luukku.comista. Entäpä jos jokainen Suomessa käytetty sähköpostiosoite pitäisi olla valtiollisen viraston hyväksymä ja yksiselitteisesti yhdistettävissä tiettyyn kansalaiseen? Yritys hankkia sähköpostiosoite jostain muualta olisi rangaistava teko, ja asettaisi kansalaisen vähintäänkin epäilynalaiseksi terrorismista. (Ja sellaisilla epäilyillähän voi esimerkiksi Isossa-Britanniassa vangita kansalaisen kolmeksi viikoksi ilman virallista syytettä.)

Perinteisestä kirjeviestinnästä en aloita edes anologioita vetämään. No hyvä on: jokaiseen postilaatikkoon tarvitaan biotunnistejärjestelmä, joka varmentaa, että kirjeen lähettäjän henkilöllisyys voitaisiin saada selville jälkeenpäin, mikäli kirjettä on käytetty rikollisiin tarkoituksiin.

Posted by Henri at 21:42 | permalinkki | Comments (1)