kesäkuu 01, 2005

Haaksirikkoutuneita, salaisia agentteja, kommunistijohtajia, supersankareita ja kenkälankki-intialainen

Melkein viikko on edellisestä merkinnästä ja Sex and the Cityn lisäksi Elokuvien ja Valokuvien päämajassa on ehditty katsoa paljon muutakin. Perjantai-ilta omistettiin Lostin ensimmäisen kauden neljälle viimeiselle jaksolle, ja vaikka paljon paljastettiinkin, niin vähän jäi sellainen maku, että toisen kauden alussa ison pyörän on viimein todella pyörähdettävä. Näyttelijäsuoritukset ja sarjan yleistunnelma pitävät sarjaa kuitenkin edelleen vuoden top-5:ssä.

Lauantaina viihdyimme Jason Bournen parissa. The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy ovat päivitettyjä versioita Ludlumin mainioista agenttitarinoista, mutta onnistuvat silti olemaan lähiaikojen hienoimpia suuren budjetin agenttileffoja. Näiden jalkoihin jäävät laahaamaan kaikki Mission:Impossiblet, xXx:t ja uudet Bondit, puhumattakaan vaikka mistä Charlie's Angelseistä. Clooneyn Confessions of a Dangerous Mind ja Tony Scottin Spy Game pääsevät lähelle, mutta ne ovat kyllä elokuvina vallan eri eläimiä.

Sunnuntaina tyydyimme yhteen elokuvaan, ja se sai olla Diarios de Motorcicletta, joka osoittautui pieneksi pettymykseksi. Tunnelma ja paikan tuntu olivat valtaisan hienoja, samoin näytteljiätyöskentely, mutta juonesta ei vain ollut kantamaan tätä elokuvaa, mikä ongelma usein vaivaakin tositapahtumiin tiukasti pohjaavia dramatisointielokuvia - niihin kun on paha mennä keksimään juonenkäänteitä, joita ei tapahtunut, vaikka elokuva kuinka paranisi.

Eilen tiistaina vietimme supersankaripäivää katsomalla peräjälkeen molemmat Spider-Manit. X-Menien ohella nämä ovat kyllä elokuvahistorian parhaiten onistuneita super-leffoja. Molemmissa on omat heikkoutensa, mutta putkeen katsottuna ne täydentävät toisiaan mukavasti ja kokonaisuus nousee osiaan paremmaksi. Kolmatta osaa kelpaa odotella. Uutispuolella X-Men 3:een Beastiksi on kiinnitetty Kelsey Grammer (hyvä-hyvä!) ja Sky High (traileri) yrittää lentää The Incredilesin viitanhulmussa, mutta turbulenssi katsomossa on luultavasti kovempaa. Trailerin huumori oli hetkittäin hyvinkin kohdallaan, joten aivan mahalaskua ei kuitenkaan liene odotettavissa.

Tänään klassikkoiltamme jäin keskeneräiseksi tyngäksi, ja vaikka Gunga Din onnistuikin virnistyttämään huumorillaan, niin seikkailuelokuvana se jäi kyllä luvattoman köykäiseksi.

Näiden leffojen myötä meni muuten tämän vuoden sadan katsotun elokuvan raja rikki.

Posted by Henri at 22:39 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 04, 2005

Laitelauantai

Meidän perheessämme elektronisia laitteia hankitaan varsin erilaisin metodein. Minä pähkäilen ja vertailen kuukausi- tai ainakin viikkotolkulla, kun taas vaimoni toimii enemmän vaistojensa varassa. (Takavasemmalta kuuluu huomautus, että tämä pätee muuhunkin kuin elektorniikkaostoksiin.)

Aamulla Jaana-Mari totesi, että hän haluaa uuden puhelimen. Näytin Nokian sivuilta pari huokeaa perusmallia, jotka tiesin hänen tarpeisiinsa soveltuviksi. Jaana-Mari osoitti yhtä ja totesi sen sieväksi, ja siinä se sitten oli. Verkkokauppa.comin hinta oli sopiva, joten minäkään en sitten enää halunnut pitkittää kuvapankki/mp3-soitin-valintaani. Jaana-Mari sai hopeanvärisen Nokia 2650:n, joka myös terveyssidemallina tunnetaan, ja minä Archos Gmini 400 -monitoimilaitteen.

Lopullinen valintani iPod Photon ja Archosin välillä päätyi jälkimmäisen voitoksi lähinnä hinnan (selittyy osaksi toki pienmmällä kovalevyllä) ja ylivertaisten valokuvapankkiominaisuuksien vuoksi. Seuraavaksi on vuorossa firmwaren päivitys ja musiikin siirtäminen laitteeseen. Ajattelin käyttää 20 gigan kovalevystä puolet musiikkiin ja puolet pitää kuvien ja videoiden siirtopuskurina.

Vaikka laitteen tärkeimmät ominaisuudet minulle olivat kuvapankki ja mp3-soitin, niin kokeiltuani videotoistoa sekä laitteessa että televisiossa, sen coolness-kerroin nousi samantien pari pykälää. Gmini 400:lla voi myös pelata Mophun-pelejä, joista esimerkiksi Rally Pro Contest on kännykässäni harvinaisen sulavaksi ja addiktiiviseksi kaahailuksi todettu.

Kirjoittelen laitteesta peremman arvion, kunhan olen testannut sitä enemmän tositoimissa. Ylläolevassa kuvassa Jaana-Marin uuden luurin taustakuvaksi on päätynyt komistus, jonka naiseni kuvasi YleX Pop -konsertissa paluumatkalla poiketessamme. Teräsbetoni tuli kuultua, mutta lounastettuamme meidät yllätti sade ja niin odotettu The 69 Eyes jäi lopulta näkemättä - ja ennenkaikkea kuvaamatta - tällä kertaa.

Posted by Henri at 19:28 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 09, 2005

Tarpeellista tavaraa?

Se on sitten se aika työvuodesta taas vaihteeksi. Kello on yli puolenyön ja tulin vasta hetki sitten kotiin töistä. Taksilla körötellessä sentään öinen Helsinki näytti kokolailla valoisalta, joten väsymyskään ei ole aivan täydellinen. Vajaa viikko, viikonloppu mukaanlukien, pitäisi vielä jaksaa.

Kotiin palattuani, vaimon turhaa herättämistä välttäen, varustearsenaalia kaikessa hiljaisuudessa riisuessani jäin miettimään, että mihin hemmettiin sitä iso mies oikein tarvitsee tällaista kasaa roinaa, jota päivittäin kantaa mukanaan. Rituaalinomaisesti kuitenkin rohmuan itselleni joka aamu hyllystä kilokaupalla aksessooria, välineistöä ja bling-blingiä. Miehisyyteni vielä ehkä kestäisi, mutta käsilaukku ei ole käytännöllinen, niinpä piilotan jonnekin vaateiteni kätköihin seuraavat lähes aina mukana liikkuvat tavarat:

  • Kotiavaimet
  • Lompakko ja pikkurahakukkaro
  • Kännykkä
  • Digipokkari
  • Sormus, rannekello ja kaulakoru
  • Mp3-soitin
  • Aurinkolasit

Ja näiden lisäksi arkisin raahaan myös läppärilaukkua, jossa en kyllä yleensä kanna tietokonetta, vaan pinkkaa papereita ja pientä sateenvarjoa. Edellämainituista vain aurinkolasit löytävät tiensä laukkuun.

Mutta ei kai sitä ihminen vähemmälläkään selviä?

Posted by Henri at 00:16 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 11, 2005

Jäniksiä ja elokuvia 30 sekunnissa

Eksyin taas kerran (kiitos Linko) Angry Alien Productionsin sivuille, missä saamme seurata 30 sekunnin lyhennelmiä kuuluisista elokuvista - animaatiojänisten esittäminä. Tällä kertaa etusivun uutuutena on Pulp Fiction. Myös kauhuelokuvakolmikko Scream, Freddy vs. Jason ja Texas Chainsaw Massacre (uusi versio) olivat minulle tuoreita tuttavuuksia, ja kaksi jälkimmäistä riittivät hyvin tiivistämään näkemättömieni elokuvien juonet.

Oma suosikkini jänisten lyhennelmistä on The Exorcist, mutta tulevien animaatioiden lista sivun uutisosiossa on hykerryttävä: The Rocky Horror Picture Show, Highlander, The Big Chill, Star Wars ja vaikka mitä. Odotan mielenkiinnolla.

Posted by Henri at 23:50 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 15, 2005

Matka jatkuu

Tuli sitten taas tehtyä reilun viikon duunit muutamassa päivässä, sunnuntai-illasta tiistaihin push-to-talk-kuuloke toisessa korvassa ystävällisesti hymyillen. Kaikki meni hyvin, mutta silti oli helpotus laittaa tiistai-iltapäivällä toiset nappikuulokkeet korviin ja kuulla niistä jotain aivan muuta kuin työtovereiden ääniä. Nyt kutsuvat uudet projektit, mutta vaikka kesälomaan on vielä vajaa kuukausi, niin lasken jo päiviä.

Otsikkoni sen sijaan viittaa Rammsteinin uuteen levyyn. Herzeleid.com uutisoi, että bändi on palannut studioon ja uuden kiekon pitäisi olla kaupoissa jo syyskuussa 2005, eli vuoden edellisen levyn jälkeen. Työnimenä mm. Reise Weiter ja Benzin. Hmmm.. neulansilmä oikeaan ja sataa vasempaan?

Posted by Henri at 13:43 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 18, 2005

Pröööt!

Työpaikan kesäjuhlat jäivät väliin muista syistä, mutta nyt kiitän onneani, etten lähtenyt kahden tunnin bussimatkalle. Myöskään Helsingin blogimiitissä minua ei tänään nähdä, sillä kärsin ilmeisesti ruokamyrkytyksestä, joka käynnisti muutoinkin herkässä ja stressaantuneessa suolistossani melkoisen ilotulituksen. En muista koska viimeksi olisin ollut tässä kunnossa - en edes halua.

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä laukaisi lopulta jo pitkään kyteneen reaktion, mutta tässä yhteydessä minulle on vastustamatonta mainita ruokalaji, jota EN syönyt. Työpaikkaruokalamme kokilla on taipumus mielenkiintoisiin kulinaristisiin kokeiluihin salaattipöydässä. Aina ei ennen maistamista tiedä, onko salaatissa oliiveja vai viinirypäleitä tai onko porkkanaraasteen seassa persikkaa vai kurpitsaa. Eilinen kokeilu kuitenkin vei voiton kaikesta aiemmasta. Öljyinen "salaatti" oli rakennettu kahdesta ainesosasta:

Punasipulista ja ... banaanista.

Posted by Henri at 00:18 | permalinkki | Comments (2)

kesäkuu 23, 2005

Kauan eläköön uusi liha!

Varpusparvi viikon suolistossa. Antibiootti paras biootti.

Siinä päällimmäiset tunnelmat kirjoitustauon ajalta. Kolibrin nimenomaisesta pyynnöstä puin sanani kuuden sanan novellimeemin muotoon (Samikin novelli oli aivan top).

Vajaa viikko tuli juostua vessassa (sata kertaa päivässä on liian paljon kokeneellekin pytynkuluttajalle) ja lääkärissä, mutta nyt helpottaa antibioottien viimein purtua. Tämä päivä on vielä sairauslomaa, huomenna virallinen vapaa ja maanantaina toivottavasti kutsuvat työt vielä kahdeksi viikoksi ennen lomaa.

Aivan täysissä ruumiinvoimissa en vielä ole, sillä pieni kierros Hakaniemessä veti selän ikävästi hikeen. Hallista tarttui mukaan reilu puoli kiloa marinoitua karitsan filettä ja muuten kierrokselta pullo hyvää punkkua, puolitoista kiloa härän sisäfilettä sekä kilo grillimakkaraa.

Jo perinteeksi muodostunut juhannuksen Juustokabanossi vaihtui Atrian Wilhelmiksi, kiitos Kabanossin idioottimaisen radiomainoskampanjan, jossa mies nipistää vaimonsa huutamaan kivusta, tämän "erehtyessä" kutsumaan Kabanossia makkaraksi. Vain Sano se vielä kerran, niin syljet ämmä verta ja syöt puuroa pillillä koko juhanunksen! puuttuu. Hyväkään mielikuvamainonta harvemmin johtaa minun kohdallani myönteiseen ostopäätökseen, mutta idiotismilla pääsee helposti vastakkaiseen tulokseen.

Tämän lihapitoisen merkinnän otsikon innoitti tietenkin eilen pitkästä aikaa katsomani Croenenbergin Videodrome, joka on vieläkin tunnelmaltaan ja juoneltaan aivan timanttia.

Posted by Henri at 14:13 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 29, 2005

Historian parhaat elokuvavuorosanat?

American Film Institute on on valinnut laajan asiantuntijaraadin avulla 100 parasta tai merkittävintä elokuvavuorosanaa AFI:n 100-vuotisen historian ajalta, nimenomaan amerikkalaisissa elokuvissa (via Linko).

Voittaja ei tullut yllätyksenä, ja kärkikymmenikkö on muutenkin kovaa luokkaa. Vaikka Casablanca jääkin yksittäisten lainausten sarjassa vasta viidenneksi, niin tuo oman aikansa one-liner-automaatti korjaa potin kuudella erillisellä vuorosanalla top-100-listalla. Casablancasta on myös peräisin elokuvahistorian ehkä useimmin väärin lainattu: Play it, Sam. Play 'As Time Goes By.'

Näyttelijöistä korkeimmalle listalla pääsee Brando, jonka mutruhuulten välistä on päässyt kaksi listan kolmesta korkeimmin sijoittuneesta lainauksesta. Brandon ansaitun gloorian lisäksi minua ilahduttavat erityisesti listalle päässeistä komediarutiineista "Elefantti Groucho Marxin kalsareissa" ja Airplanen Don't call me Shirley.

Jos minun pitäisi lisätä listalle yksi siltä pois jäänyt lainaus, niin se olisi varmaankin Rutger Hauerin osittain kuvauspaikalla improvisoima Roy Battyn kuolinhetki Blade Runnerista:

I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those ... moments will be lost ... in time, like ... tears ... in rain. Time ... to die.

Ja kun elokuvalainauksista tuli puhe, niin on pakko toistaa eilen The Thorn Birdsiä katsoessamme hekumallisen Rachel Wardin innoittama muistelo sotaklassikosta ja myöhemmästä dekkariparodiasta. Ensimmäinen oli omana aikanaan vihjaavan rohkea, mutta jälkimmäinen nostaa neiti Wardin lausumana hävyttömällä suorasukaisuudellaan (muun muassa) hien pintaan.

You know you don't have to act with me, Steve. You don't have to say anything, and you don't have to do anything. Not a thing. Oh, maybe just whistle. You know how to whistle, don't you, Steve? You just put your lips together and... blow.
- Lauren Bacall elokuvassa To Have and Have Not (1944)

If you need me, just call. You know how to dial, don't you? You just put your finger in the hole and make tiny little circles.
- Rachel Ward elokuvassa Dead men Don't Wear Plaid (1982)

Posted by Henri at 19:43 | permalinkki | Comments (0)

kesäkuu 30, 2005

Google Earth

Kouluikäisenä minäkin saatoin istuskella tuntikausia karttakirjan ääressä, opetellen vieraita paikanimiä ja ihmetellen tuntemattomien seutujen maantietoa. Samikin tavoin minäkin olen piristänyt unettomia öitä ja toimettomia päiviä tutkien Googlen kartta- ja satelliittikuvapalvelun antia. Olen tutkinut mm. Los Angelesin, San Franciscon ja New Yorkin elokuvista tuttuja maisemia ja yrittänyt hahmottaa tuttuja paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt.

Palvelu on uskomattoman hieno ja ällistyttävän tarkka laajuudessaan, mutta tietenkään se ei Googlelle riittänyt. Eilen bongasin työkaverini ansiosta (kiitos Matti) ja tänään sain asennettua työkoneelleni Google Earth-ohjelman, jolla voi pyöritellä ja zoomailla maapalloa aika monessa vapausasteessa ja tutkiskella samoja satelliittikuvia, jotka alati tarkentuen ladataan verkon yli.

Rio De Janeiro! Rooma! Berliini! Lauttasaari!

Ohjelma osaa piirtää satelliittikuvien päälle katuverkoston nimineen. Seuraavan kerran kun lähden matkalle vieraaseen suurkaupunkiin, otan kartan lisäksi mukaani muutaman satelliittikuvan. Joistain Yhdysvaltain suurkaupungeista on ohjelmaan jopa 3D-mallinnettu tärkeimmät rakennukset. Manhattanin läpileikkaus näyttää aika villiltä. Vapaasti zoomailtavan satelliittimaapallon avulla saa myös aivan erilaisen käsityksen paikkojen mittasuhteista; New Yorkin Keskuspuisto on valtava.

En ole ehtinyt tutkia ohjelman ominaisuuksista vielä suurinta osaa, mutta sillä saa aikaiseksi varsin viehättävän "ylilento"-tilan, kun kuvaa kallistaa sopivasti ja tyrkkää hiirellä kameran liikkeelle. Kikka on pitää liike niin hitaana, että kartta ehtii päivittyä tarkempiin satelliittikuviin - mitä suurempi zoomaus, sen hitaampi liike. Nopea laajakaista auttaa kummasti.

Olen myös varma, että tämä on vain alkua tälle palvelulle. Vähitellen kuvat tarkentuvat entisestään ja päivittyvät useammin (nyt kuvat on otettu 3 vuoden aikana, Helsingin keskustassa on vielä maanpäälinen linja-autoasema) ja lopulta reaaliajassa.

Liikuttaessani hiirtä kartalla saan tietoa alueen yrityksistä ja nähtävyyksistä valintani mukaan. Jos joku paikallinen blogaaja on tehnyt mielenkiintoisen merkinnän, saan sen esille klikkaamalla paikkaa johon merkintä liittyy. Viimein integroidutaan johonkin paikkannusdataa hyödyntävään tagättyjen kuvien ja videoiden upload-palveluun, saadaan ehkä jopa elävää kuvaa ja ääntä kadulla kulkevien ihmisten mobiililaitteista.

Tulevaisuuden viso on teknologisesti kiehtova, mutta asettaa yhden jos toisenkin yksityisyyden suojaa koskevan eettisen kysymyksen. Mitä tehokkaammaksi hakukoneet kehittyvät ja mitä usemapiin tietokantoihin ne ristiinkytkeytyvät, sen odottamattomampia tietoja ihmisistä ja paikoista saa kaivettua esille. Entäpä, jos Google Earth tekisikin käänteisen haun julkiseen osoitetietokantaan ja selvittäisi jokaisessa näyttämässään rakennuksessa asuvien ihmisten nimet, iät, verorekisterit, blogit ja amatööripornokuvat?

Juuri nyt Googlella näyttää olevan ruuhkaa, mutta kunhan saan softan myös kotikoneelle, niin lisään tähän entryyn muutaman kuvan.

Lisäys: Samikin merkinnässään mainitsemaa (pitäisi aina lukea loppuun) World Windia en ole kokeillut, mutta uskoisin, että Googlen hakukone- ja datan päälleliimaus-ominaisuuksista riittää minulle riemua pidemmäksi aikaa.

Posted by Henri at 19:27 | permalinkki | Comments (0)