joulukuu 01, 2004

From 13 to 11 and counting down...

(Näin moternisti vieraalla kielellä. Meillä osataan, nääs.)

Tänä aamuna luku oli kolmetoista - kolmetoista elokuvaa ennen vuoden loppua kahteensataan ja kolmellatoista dvd-levyllä kokoelma seitsemäänsataan.

Kotimatkalla Anttilasta tarttui käteen kaksi uimapukuelokuvaa - no, ainakin niiden kansikuvia yhdistää ihmiset uimapuvuissa ja sinistäkin sinisempi vesi. Ensimmäinen on Francois Ozon kehuttu eroottinen murhamysteeri Swimming Pool ja toinen maineeltaan kaiketi jo legendaarinen John Miliuksen 70-luvun surffitarina The Big Wednesday. Kumpaakaan en ole aieemmin nähnyt, mutta mielenkiinnolla odotan.

Illan klassikkonäytöksessä esitimme Jorin kanssa kokoelmistamme 50-luvun avaruushirviökauhua, ensin The Thing from Another Worldin ja sitten Invasion of the Body Snathersin. Molemmista olin nähnyt uudelleenfilmatisoinnin, mutta alkuperäiset olivat minulle uusia. The Thing edusti perinteisempää hirviökauhua rohkeine, suoraselkäisine sotilaineen ja hyväuskoisine pasifistitiedemiehineen. Juoni oli korkeintaan keskinkertainen, mutta onnistuin pitämään dialogin huumorista, johon oli saatu mukaan kirpeää kettuilua kaikille osapuolille mukaan ujutetun lehtimiehen hahmossa.

Body Snatchers puolestaan edusti psykologisempaa paranoidikauhua ja onnistui siinä julmetun hyvin. Molemmat elokuvat olivat tietenkin kommunismimetaforia, mutta eritoten jälkimmäisen "tunteettomat muukalaiset soluttautuvat joukkoomme ja tekevät meistä kaltaisiaan" jätti miettimään, että onko pääosan esittäjä Kevin McCarthy sukua senaattori McCarthylle - ja hänpäs onkin. Ei kuitenkaan Wisconsinin republikaanisenaattori Joseph McCarthylle (kommunistivainot) vaan Minnesotan demokraattisenaattori Eugene Joseph McCarthylle (Vietnamin sodan vastustaja). Nämä herrat puolestaan eivät ymmärtääkseni ole keskenään sukua. Ota näistä sitten selvää.

No, jokatapauksessa vuotta on 30 päivää jäljellä ja molemmat "laskurit" näyttävät yhtätoista. Ongelmia ei siis liene tiedossa.

Posted by Henri at 23:41 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 07, 2004

Hyvä päätös?

"Onnittelut hyvästä päätöksestä", sanoi kuntosalin omistaja. Jos se kerran oli niin hyvä päätös, niin miksi rintakehääni, kainaloitani ja niskaani polttaa? Miksi pienikin liike aiheuttaa tuskaa? Pitäisikö kuntosalin vaihtaa slogania vanhaa kahvimainosta mukaillen? "Päätä päiväsi meidän salillamme!"

Posted by Henri at 10:04 | permalinkki | Comments (0)

Ritarin poika, siis melkein aatelia itsekin

Minä olen aina pitänyt kaulassani mieluummin jotain muuta killutinta kuin kravattia. Kaukana eivät ole ne päivät, jolloin useamman vuoden ajan solmion virkaa ajoi pieni nahkaruoska, mutta sittemmin luovuin siitä. Olen kuitenkin kaivannut kaulaani itseni näköistä korua, ja pari vuotta sitten sainkin idean, jota hiljalleen kypsyttelin. Rakas vaimoni lupasi järjestää minulle kyseisen korun uniikkiteoksena, kunhan vain oikea koruseppä löytyy. Syystä jos toisestakin korun hankinta viivästyi, mutta viimein kolmevuotishääpäivämme alla aika oli otollinen ja paikallistimme sopivan käsityöläisenkin.

Hääpäivälahja, 2004
Korun taiteili Philip Andreas Fagerholm, PAF Silverform

Niinpä veimme mestarille muutaman luonnoksen sekä inspiraatiovalokuvan ja selitimme taustoja. Tekijä innostui työstään ja lopputulos - hopeaa, pleksiä ja kuparia - on vähintäänkin sitä mitä toivoin, ellei jopa hienompi. Kolme (helppoa) pistettä sille, joka keksii mistä inspiraatio on haettu ja kymmenen sille, joka täsmentää mistä on kyse.

Merkinnän otsikko puolestaan viittaa siihen, että eilen isäni sai Suomen Leijonan ensimmäisen luokan ritarinristin, mikä on vallan hieno tapa muistaa ja arvostaa reilun kolmen vuosikymmenen uraa valtion palveluksessa. Sanoisin, että myös ansaittu. Ikävä kyllä prenikan mukana ei tullut tiluksia, eikä kyse varsinaisesti ole periytyvästä aatelisarvosta, joten kaipa minun on raivattava oma tieni gloriaan - ei sillä etteikö isäni olisi tuota polkua tasoittanut vähintään toisen ritarimerkin edestä. Kiitos siitä.

Posted by Henri at 23:28 | permalinkki | Comments (5)

joulukuu 08, 2004

Satunnainen soittolistameemi

Meemit ovat sairaus, mutta Janne ja Outi onnistuivat tartuttamaan tämän. Soittolista satunnaistoistolle ja 10 ensiksi soinutta listaan, vaikka kuinka nolottaisi. Ja eikun menoksi:

  1. DJ Danger Mouse: Change Clothes
  2. Eläkeläiset: Humppabarbi
  3. Depeche Mode: Shine
  4. Joachim Witt: Schwingenschlag
  5. Laibach: Das Spiel Ist Aus
  6. Megaherz: Wir Sterben Jung
  7. Pornosonic feat. Ron Jeremy: Dick Dagger's Theme
  8. Manfred Hubler & Siegfried Schwab: There's Not Satisfaction (levyltä Vampyros Lesbos: Sexadelic Dance Party)
  9. DJ Oliver "Ladykiller" Bizquit: Outro (levyltä: Grand Theft Auto Vice City - volume 6: Fever 105)
  10. Kool & The Gang: Jungle Jazz

Nyt herää kyllä epäilys, että iTunes painottaa satunnaissoittoaan biiseihin, joita ei ole hetkeen soitettu sillä viime aikoina tiuhaan soineet Rammstein, Anastacia, Eisbrecher, Dido ja Nightwish loistavat poissaolollaan. Ensimmäiseen kahteenkymmeneen mahtui sentään yksi Ricky Martin. Toisaalta 10 biisin otos 1700 kappaleen soittolistasta ei vielä kerro koko totuutta suuntaan eikä toiseen. Olipahan kuitenkin virkistävä kokeilu.

Lisäys: Koskapa alkuperäisiin sääntöihin kuului, että saman artistin kappaleet skipataan ensimmäisen jälkeen, niin kaunistelin listaa yhden Depeche Moden ja yhden Eläkeläisten verran.

Posted by Henri at 10:45 | permalinkki | Comments (3)

joulukuu 09, 2004

Vähänkö skifiä?

Tiedemiehet, nuo maailmanvalloituksesta märästi päiväuneksivat vesikauhuiset koirat, ovat jälleent asialla: Rotan aivot lentävät suihkuhävittäjää (The Register). Teknisesti ottaen kyseessä ovat hermosoluista laboratoriossa kasvatetut "aivot" ja taisteluhävittäjäkin on vain simulaattori, mutta artikkelin mukaan tähtäimessä ovat oikeat miehittämättömät lennot sekä orgaaniset tietokoneet, jotka eivät olisi niin vahingoittuvaisia pienille vioille. Joopa joo, rotanaivoarmeijaa ne kuitenkin kehittelevät.

Tiedemiehet eivät kuitenkaan ole ainoita, joilla mielikuvitus lentää (kunpa olisi edes mielikuvitusta lennokkaampiin aasinsiltoihin).

Tämän minäkin olisin halunnut keksiä ja toteuttaa Suomeksi: Shhh! - Society for HandHeld Hushing (pdf-dokumentti www.coudal.comista). "Sinulla on varmasti menossa järisyttävän mielenkiintoinen keskustelu, mutta me muut matkustajat emme halua tietää mitä se sanoi siitä toisesta Siis ole ystvällinen ja tuki turpasi." Eli tyylikkäitä lentolehtisiä jaettavaksi kännykkään möliseville ääliöille.

Posted by Henri at 22:59 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 13, 2004

Viggo-viikonloppu

Perjantain pikkujouluista toipuminen alkoi Sean Pennin vuoden 1991 laatuohjauksella The Indian Runner, jossa Viggo Mortensen esittää kipeästi Vietnamin sodasta palaavaa pikkukaupungin pahaa poikaa. David Morse on tapansa mukaan erinomainen hyvänä veljenä. Sopivasti vanhentunut ja pulskistunut Charles Bronson yllättää veljesten isänä.

Lauantai-iltana päätimme toteuttaa uhkauksemme ja katsoa kaikki kolme The Lord of the Rings -elokuvaa (pidennettyinä versioina tietenkin) jotaikuinkin peräjälkeen. Ensimmäisen päätyttyä tosin vetäydyimme yöunille, mutta sunnuntaina herättyämme jatkoimme suoraan toisella elokuvalla ja salilla pullisteltuamme otimme luupin alle vasta perjantaina kauppoihin ilmestyneen Return of the Kingin pidennetyn version. Uusioversiossa oli monta hienoa lisää, mutta paljon turhaakin - enimmäkseen lisäykset kuitenkin syvensivät elokuvia, ja uskon, että juuri näin perätysten katsoen elokuvat näyttävät parhaan puolensa ja kokonaiseksi tarkoitettu tarina ei katkeile keinotekoisesti. Itse en edes yritä arvostella elokuvia toisistaan irrallisina teoksina, vaan annan koko trilogialle sen eeppisyydellään ansaitsemat viisi tähteä.

Posted by Henri at 12:59 | permalinkki | Comments (1)

joulukuu 16, 2004

Villi ja vapaa elämäni

Voisinpa sanoa, että elämäni on ollut alkuviikon sellaista suurta seikkailua, että blogin kirjoittaminen on ollut viimeisinpänä mielessäni - että muutoksen tuulet ovat riuhtoneet minua otteessaan kuin tyhjää Valintatalon muovikassia. Että...

Tosiasia kuitenkin on, että jännittävintä mitä minulle on tapahtunut on kun eilen nukahdin sohvalle ja heräsin oman kuorsaukseni ääneen.

Posted by Henri at 23:19 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 19, 2004

Tasaluvut paukkuvat

Vietimme iltapäivän Jaana-Marin kanssa tänään jouluostoksilla ja onnistuimmekin löytämään noin puolet tarvitsemistamme lahjoista, mutta niiden etsiminen mm. dvd-kaupoista kostautui: Kodin ykkösestä tarttui mukaan yksi dvd, Free Record Shopista kolme, Tunnelin Anttilasta kaksi ja Stockmannilta kolme. Päivän löytöjä olivat kahden levyn erikoispainos Lars von Trierin Breaking the Wavesistä seitsemällä eurolla (FreeRS) ja Roger Gormanin tuottama kulttipätkä Rock'n'Roll High School kympillä (Stockmann).

Tämän päivän ökyilyn ansiosta mittari hurahti kuin ohimennen yli seitsemän sadan. Edellisestä tasaluvusta ei ole kuin reilut kuusi kuukautta, eli tahti tasaista. Uutta kuvaa en ryhdy ottamaan, koskapa levyt ovat vaihteeksi edes kohtalaisessa järjestyksessä, mutta jos haluatte apua määrän visualisointiin, niin voitte kuvitella tuohon aiempaan kuvaan reilut puolitoista pinoa lisää.

Vaan on niitä katsottukin. Tämän vuoden kaksisataa meni rikki jo viime viikolla ja pari viikkoa sitten paukahti 1800 elokuvaa siitä, kun ryhdyin pitämään leffapäiväkirjaani kahdeksan ja puoli vuotta sitten. Tämän vuoden katsaus on luvassa tuttuun tapaan ensi vuoden alkupäivinä. Viime päivinä eniten ovat sykähdyttäneet Men with Guns, Monster, Kukushka ja 8 Mile, jonka lälkeen viimein huomaan hämmennyksekseni pitäväni Eminemistä.

Korjaus 16.05.2005: kun sitä oikein lukee, niin kuusi kuukattahan niiden 600 ja 700 välillä ehti vierähtää

Posted by Henri at 00:57 | permalinkki | Comments (1)

joulukuu 20, 2004

Kadoksissa

Eilen katsoimme taas vaihteeksi laatutelevisiosarjaa siten kuin tv-sarjoja katsoman pitääkin, eli seitsemän jaksoa peräjälkeen. Nautinnon kohteena oli ABC:n tuore pläjäys nimeltä Lost, jossa lentokone hajoaa ilmassa, mutta kuin ihmeen kaupalla 48 ihmistä selviää hengissä autiolle saarelle. Pelastuksesta ei ole minkäänlaista varmuutta, ja metsässä liikkuu jotain järjenvastaisen suurta, joka murisee ilkeästi.

Sarja on ihastuttava sekoitus mm. Lord of the Fliesia ja Twin Peaksiä. Mukana on hienoja näyttelijöitä tulkitsemassa mielenkiintoisia hahmoja ja juoni pysyy liikkeessä jaksosta toiseen. Haaksirikkoisten joukossa on mm. lääkäri, korealainen pariskunta, joka ei puhu englantia, rockbändin basisti, arabi, bimbo, rikollinen, viimeisillään raskaana oleva nainen, virallinen kusipää™, ylipainoinen nuorukainen, mies, joka on kokenut ihmeen sekä joukko muita persoonallisuuksia, joista kaikista vähitellen paljastuu yhtä jos toistakin.

Sarjaa on tähän mennessä tehty yksitoista jaksoa ja niistä viimeiset neljä olisi tarkoitus katsoa huomenna. Tähän mennessä nähdyn perusteella uskallan kuitenkin pitää jo Lostia yhtenä tämän vuoden parhaista tv-sarjoista. Jos oikein muistan, niin Nelonen on ostanut sarjan Suomeen, joten kaipa se ensi vuoden puolella näkyy täkäläisissäkin töllöttimissä.

Tänään olen istunut viisi tuntia pienessä, pimeässä kopissa kahden suuren karvaisen miehen kanssa. Tai ei se koppi ollut niin pimeä, tai edes pieni. Ja jos ollaan oikein tarkkoja niin minä olin miehistä suurin ja karvaisin. Viisi tuntia kumminkin. Viimeisen tunnin kohdalla puhe kääntyi homokaasuun, ja pienellä haulla onnistuinkin paikallistamaan tuon legendaarisen kirjoituksen, jonka olin taas moniksi vuosiksi unohtanut. Totuus - se on jossain tuolla ulkona.

Lisäys: Ohhoh, alkuperäiseen entryyn oli eksynyt spoileri, joten kaunistelin hieman.

Posted by Henri at 17:02 | permalinkki | Comments (2)

joulukuu 21, 2004

Lost, jaksot 8-11

Jumankekka. Juoni senkuin mutkistuu ja spekulaatiot sohvalla käyvät entistä villimmiksi. Lost ei ole pelkästään tämän vuoden, vaan hyvällä tsägällä tämän vuosikymmenen lupaavin uusi sarja. Ensimmäinen kausi jatkuu jenkeissä heti tammikuun alussa, joten kauan ei tarvitse uutta fiksiä odotella. Jos ette jaksa odotella sarjan alkamista joskus ensi vuoden (luultavasti loppu-) puolella Nelosella, niin suosittelen Internetistä etsimistä. Se on vaivan arvoinen.

Posted by Henri at 23:53 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 23, 2004

Epic

Kertakaikkisen hieno 8-minuuttinen lyhytelokuva henkilökohtaisen julkaisun mahdollisesta tulevaisuudesta. Tätäkö me oikeasti haluamme?

Posted by Henri at 11:57 | permalinkki | Comments (1)

joulukuu 27, 2004

Kotomaan turvallisuus

Taiteilija-aktivisti John Douglas on kuvannut hätkähdyttävän hienon kuvasarjan Homeland Security. Voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta annan alastoman vanhan miehen rynnäkkökivääreineen puhua omasta puolestaan. Kaiken tämän turvallisuuden keskellä kuvat Insecurity, Total Insecurity ja Confused Security iskevät kovimmin.

Posted by Henri at 18:30 | permalinkki | Comments (1)