marraskuu 02, 2004

Olo kuin elävällä kuolleella

Kahdeksan peräkkäistä työpäivää ja melkein 80 tuntia. Nyt jo hieman helpottaa, mutta viimeinen puristus on vielä edessä. Tänään olen juonut lähes pelkästään vihreää teetä ja vatsa on rauhoittunut eilisestä nipistelystään.

Sunnuntai-iltana kävelin harkiten pikaista aivojenluovutusoperaatiota. Sellaisia, joskin väkivalloin suoritettuja, oli luvassa illan elokuvassamme Shaun of the Deadissä, romanttisessa zombie-komediassa - tai ZomRomComissa, kuten sitä briteissä mainostetttin. Riemastuttavan komedian takaa löytyy Simon Pegg, jonka näyttely- ja kirjoitus-ansioihin kuuluu laatukomediasarja Spaced, josta puolestaan on elokuvaan löytynyt muitakin kykyjä.

Aivan täydellinen Shaun ei ole, sillä välillä sorrutaan ilmiselvyyksiin ja todella halpaan huumoriin, mutta suurimman osan ajasta elokuva jaksaa naurattaa ilon kyyneleet silmissä. Tämä ei päädy Suomessa teattereihin, eikä taida olla kovin korkealla dvdee-julkaisijoidenkaan listoilla. Playstä löytyy, ja uskallan tätä Spacedista pitäneille lämpimästi suositella.

Posted by Henri at 15:14 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 03, 2004

Pakettien paketti

DVD-blogi linkkaa varmasti komeimpaan dvd-settiin, joka koskaan on yhtenä kokonaisuutena ollut myynnissä. Kokoelmaan on mahdutettu kaikki Criterion Collectionin lokakuuhun 2004 mennessä julkaisemat levyt, poislukien julkaisulistalta poistetut levyt.

Tähän pakettiin kuuluu 214 elokuvaa tai kokonaisuutta 282 levyllä, eikä hintaakaan ole kuin reilut 4000 euroa + verot ja tullit. Tarjouksen tekee Amazon.com.

Omasta hyllystä löytyy ehkäpä (vain) 25 Criterionin levyä, mutta monet niistä ovat kokoelmani helmiä. Tässä olisi mainio tilaisuus hankkia koko setti kerralla. Jos vain olisi se viisi tonttua ylimääräistä rahaa. Toisaalta taala on tällä hetkellä sen verran alhaalla, että kokoelmasta voisi taas poimia muutaman herkun hyllyä koristamaan - ja mahdollisesti jossain välissä katsottavaksikin.

Posted by Henri at 12:33 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 06, 2004

Elokuvavajeen täytös

Minullako elokuvavaje? Ette kuitenkaan usko. Totuus on kuitenkin, etten ehtinyt lokakuussa katsomaan kuin yhdeksän elokuvaa. Tätätä surkeaa räpellystä olemme yrittäneet paikata epätoivoisesti tällä viikolla ja DS9 on saanut vähäksi aikaa jäädä.

Keskiviikon klassikkoillassa, perehdyimme tällä kertaa Tauno Palon elokuviin, ja valikoima oli niin sanotusti tuhtia tavaraa. Kulkurin valssi ja Rosvo-Roope ovat sellaisia Suomi-klassikoita, että oksat pois ja Tauno Suuri pärjää rosvokarismallaan Erroll Flynnille koska tahansa. Peräkkäin katsottuna paljastuivat jälkimmäisen elokuvan sisäpiirivitsit aivan uudessa valossa. Elokuvien valmistumisen välissä ehti kulua kahdeksan vuotta, mutta silti ensimmäisestä oli toiseen lainattu lähes suoraan henkilönnimiä, tilanteita sekä vaatteen- ja puheenparsia. Nautinnollista katseltavaa.

Torstaina tyydyimme yhteen elokuvaan, pitihän minun olla aamulla virkeänä töissä ja kyettävä käyttämään kameraa (siitä lisää myöhemmin). Valinta osui Raid-sarjan jälkimainingeissa tehtyyn samannimiseen elokuvaan, joka viihdytti, muttei päässyt lähellekään 12-tuntisen tv-sarjan tunnelmaa ja laatua. Oiva Lohtander on sentään kova äijä.

Perjantaina alkuillasta katselimme Disney-Pixarin Monsters Inc.in, joka teki meihin suuren vaikutuksen sekä animaatiollaan että huumorillaan. Juuri tällaista olen tottunut Pixarilta odottamaan, eikä pettymyksestä ollut tietoakaan.

Jiituomaksen saavuttua maistelemaan viskikaappini antimia valikoimme viereiseltä hyllyltä jotain hieman vaativampaa. The Happiness of the Katakuris on Takashi Miiken uusintafilmatisointi mainiosta korealaisesta mustasta komediasta Quiet Family, jonka näin R&A:ssa vuonna 1999. Minua oli varoitettu, että Takashin versio olisi kovin "omaperäinen" taidepläjäys ja juuri sitähän se sitten oli.

Huolimatta siitä, että elokuvassa oli nerokkaita kohtauksia, kuten karaokenumero, erikoisefektien virkaa tekeviä savianimaatioita ja hienoja musiikkikohtauksia sekä zombeilla että ilman, jätti elokuva minut yllättävän kylmäksi epätasaisuudellaan. Tuntui kuin ohjaaja ei olisi osannut päättää tehdäänkö elokuvaa tosissaan kieli poskessa vai pyritäänkö osin jonkinlaiseen vakavuuteen. Tuloksena syntynyt ristisiitos oli paikoin niin kammottava sanan huonossa merkityksessä, että vaikka olenkin tyytyväinen sen nähtyäni, niin suosittelen lämpimästi aluperäisen teokseen tyytymistä. Takashin kahelointia kaipaaville ei taida olla Visitor Q:n voittanutta.

Tänään lauantaina pyöräytimme dvd-soittimessa molemmat Toy Storyt, ja vaikka niistä suuresti nautinkin, eivät ne enää nouse juonellisesti samalle tasolle, jonka Monsters Inc. ja Finding Nemo ovat asettaneet. Näyttelijätyöskentely on sentään moitteetonta. Wallace Shawn erityisesti jaksaa aina ääneen päästessään riemastuttaa. Enkä muistanutkaan kuin Shatneriltä Tim Allen osaa kuulostaa, se lienee suuri syy hänen päärooliinsa myös Galaxy Questissä, joka on taas nostanut päätään hyllystä uudelleenkatsomisen toiveissa.

Viimeiseksi illalla valitsimme vielä Gus van Santin takuuteoksen To Die For, jossa Nicole Kidman loistaa ja muut jäävät varjoon. Tämän elokuvan katsoo aina mielellään.

Posted by Henri at 23:45 | permalinkki | Comments (1)

marraskuu 09, 2004

Kulutusyhteiskunnan pyörteissä

Osta! Osta! Vain ostamalla tulet onnelliseksi!

Pistin juuri viimeinkin tilaukseen kolme dvdeellistä Eddie Izzardin lavakomiikkaa sekä vastailmestyneen Red Dwarfin viidennen tuotantokauden. Edellisen projektin ylityökorvaukset menevät luultavasti Canon EF 85mm/1.8 -linssiin muotokuvakäyttöön ja veronpalautuksilla hankitaan uusi tietokone kolme vuotta vanhan romun tilalle.

Amazon.com puolestaan saa toimittaa minulle seuraavaan klassikko-iltaan Don Siegelin alkuperäisen Invasion of the Body Snatchersin ja Rob Zombien 19 biisin ja 10 dvd-raidan -kokoelmalevyn Past, Present & Future. Kaiken kukkuraksi tällä viikolla kauppoihin putkahtaa Halo 2.

Omatoiminen ostaminen ei riitä. Eilen minua kehotettiin ostoksille pampun voimalla. Olin ehtinyt selata lehteä Ärrällä valehtelematta alle minuutin, kun viereeni ilmestyi vartija, joka kohteliaasti ilmoitti, että "lehdet on tarkoitettu ostettavaksi, ei luettavaksi". Ymmärtäisin kyllä moisen, jos olisi seisonut edes viisi minuuttia sama lehti kourassani, selvästi jotain artikkelia tavaten. Minä sen sijaan bongasin kannesta kaksi mielenkiintoista juttua, joista halusin vilkaista missä laajuudessa niitä käsitellään. Olin tuskin ehtinyt löytää ensimmäisen jutun, kun minua jo paheksuvaan sävyyn yritettiin oikaista paremmaksi kuluttajaksi.

Posted by Henri at 13:56 | permalinkki | Comments (2)

marraskuu 10, 2004

Seikkaileva virkanainen

Vaimoni sai vakituisen valtion viran! Kehujen kanssa! Olen ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan. Olkaa tekin.

Vaikkapa sen kunniaksi: Jaana-Marin ja hänen antropologikolleegoidensa ihmeelliset seikkailut Tuntemattomassa ja sen Tuolla Puolen.

Posted by Henri at 23:53 | permalinkki | Comments (3)

marraskuu 12, 2004

"Mä mestaripäällikkö oon..."

En osallistunut rumbaan keskiyöllä Stockmannilla, mutta torstaina poimin töiden jälkeen Anttilasta Halo 2:n, ja sen hakkaamista tuli jo eilen kokeiltua hetken aikaa. Ensivaikutelma on positiivinen, mutta pidempää syventymistä vaaditaan ennen kunnon arvion antamista. Laatikosta löytyi myös kahden kuukauden ilmainen testiaika XBox Live -palveluun, joten sitäkin tulee varmaan jossain välissä kokeiltua.

Mestaripäällikköily keskeytyi eilen illalla vaimoni ja Lissun palatessa ostosreissultaan vaatien elokuvailtaa. Jalona ihmisenä uhrauduin heidän pyyntönsä edessä, ja valitsimme hyllystä tanskalaisen rikoselokuvan I Kina spiser de hunde, jonka jatko-osan Gamle maend i nye biler olimme jo ehtineet katsastamaan aikoja sitten. Jatko-osa, tai esi-osa, kuten pian kävi ilmi, oli riemukkaan letkeä rikoskomedia. Tässä valossa tämä ensimmäinen leffa otti itsensä minun silmissäni paikoitellen liiankin vakavasti.

Näyttelijät olivat kuitenkin erinomaisia ja juoni samaa peruslaatua, jota näiden ja Blingende lygterin tekijätiimiltä osaakin odottaa. Omalla tavallaan tämän poppoon elokuvat ovat Tanskan Raid.

Palaan vielä nopeasti Halo 2:een, sillä sain julkaisuhulabalooosta kuitenkin pienen vilauksen keskiviikkona Anttilan hyllyjen välissä, kun jokin takaani kävellyt herätti huomioni sillä, että sen pää keikkui parikymmentä senttiä omaani korkeammalla, ja sitä ei kuulkaa tapahdu usein - ja sehän oli ilmielävä Master Chief täydessä sotisovassaan. Liipasinsormia alkoi samantien kutkuttamaan. Tänä viikoloppuna ne tulevat saamaan rasitusvamman.

Posted by Henri at 10:48 | permalinkki | Comments (1)

Kun joulupukki hulluksi tuli - ja muita suosikkisävelmiä

Heitänpä minäkin korteni kekoon Schizo-Jannen aloittamaan joulu-aiheeseen. Minusta nimittäin on oikein mukavaa viettää joulua - joulukuun jälkimmäisellä puoliskolla. Lokakuun lopussa kadulle ilmestyvät joulukuuset ja marraskuun alusta myytävä JouluLambi-wc-paperi, saavat minut lähinnä kihisemään kiukusta. Kauppojen jolumusiikki saa pohtimaan korvakäytäväamputaatiota viimeistään toisena adventtisunnuntaina.

Niinpä tänä vuonna olen päättänyt viimein toteuttaa jo useampana vuotena kiireiden vuoksi väliin jääneen projektin ja kasata oman joululevyni. Sille päätyvät sellaiset jolukappaleet, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Listalla ovat jo:

  • "Weird Al" Yankovic: The Night Santa Went Crazy
  • "Weird Al" Yankovic: Christmas at Ground Zero
  • Spinal Tap: Christmas with the Devil
  • Eläkeläiset: Humpaton joulu
  • "Leevi & The leavings: Oikein Surulista joulua
  • South Park Soundtrack - Mr. Garrison: Merry Fucking Christmas

Lisää ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan. Ehkäpä teen tästä tuplakokoelman ja toiselle levylle kerään biisejä, joita voin kuunnella hyvin mielin sitten viimein itsekin joulunviettoon rauhoituttuani. Ainakin Elviksen ja The Brian Setzer Ochestran tulkintoja perinteisistä joululauluista. Sillä kyllä jolupukkikin osaa olla rock, jos vain siihen hänelle tilaisuus annetaan. Yellon Jingle Bells on klassikko ja varmasti funk-puoleltakin löytyisi hienoja joululauluja. Se joka soittaa mulle Arja Korisevaa, lahdataan kuin sika kinkuksi.

Posted by Henri at 13:56 | permalinkki | Comments (7)

Uutta välineistöä vaihteeksi

Tänään on näköjään hyvä blogauspäivä. No, onhan päivä muutenkin ollut hyvä. Taalan alhaisesta kurssista johtuen ja hyvien suositusten ansiosta päädyin lopulta B&H Photoon ja tilasin keskiviikkoyöllä uuden linssin.

Kyseessä on jo aiemmin mainitsemani Canon 85mm/1.8 linssi, joka tuo tarvittavaa valovoimaa ja taustan pehmennystä muotokuviini. Uudella linssillä kennolle pääsee jotakuinkin kahdeksankertainen määrä valoa samalla valotusajalla kuin vanhalla, mutta edelleen muutoin erinomaisella, zoom-putkellani asetettuna vastaavalle polttovälille. Käänteisesti tämä tietenkin tarkoittaa, että tarvitsen vain kahdeksasosan nykyisistä valotusajoista saadakseni saman määrän valoa sisään. Ja kyllähän suurempi aukko useimmiten kaunistaa muotokuvia - ainakin se tuo mukanaan suuremman valinnanvapauden.

Eilen torstaina sain tilausvahvistuksen ja jo tänään UPS:n pakettiseuranta näytti linssin ja kylkiäisenä tilatun uuden muistikortin ehtineen Philadelphiaan. Yllätyksekseni UPS:ltä kuitenkin soitettiin jo tänään ja ilmoitettiin, että tilaus tuodaan maanantaina. Halusivat varmistaa toimitusosoitteen ja henkilötietoni tullausta varten. Maanantaina täytyy varmaankin ottaa kamerarunko mukaan töihin, jotta pääsen tuoreeltaan testailemaan.

Sisältöpuolella olen edennyt edes sen verran, että listasin kaikki valokuvasetit joita olen luvannut joko itselleni tai muille käsitellä heti kun kiire laantuu, ja nythän se on laantunut. Settejä on viisitoista, joista yhdestä olen saanut aikaiseksi jo kaksi varsin mallikasta muotokuvaa. Laitan ne esille, kunhan saan pari muutakin settiä valmiiksi.

Posted by Henri at 23:39 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 16, 2004

DVD-videota kännykkään

Viime viikon lopulla testailin sekä huvikseni että hyödykseni DVD to Mobile -ohjelmapakettia. Olin jo aiemmin lukenut Russel Beattien testejä aiheen tiimoilta (eka ja toka), mutta suhtauduin aiheeseen hieman skeptisesti. Oma ensitestinikin oli ongelmallinen, mutta toisella kerralla tulos niin sanotusti järisytti maata jalkojeni alla.

PC-ohjelman demoversio on sen verran rajoitettu, että tyydyin nappaamaan Rammsteinin Lichtspielhaus -dvd-kokoelmalta sen ensimmäisen version Du Riechst So Gut -videosta optimoituna äänenlaadun suhteen. Lopputulos on laadultaan valovuosia edellä mitään mitä olen kännykässäni aiemmin nähnyt. 6600:sen monokaiuttimellakin ääni on täysin kuuntelukelpoista tällaiseen demokäyttöön, mutta stereokuulokkeilla varustetulla luurilla sen kuvittelisi olevan suorastaan nautittavaa. Kuva pyörii sujuvasti ja nykimättä, eikä ainakaan testivideossa esiintynyt turhia pakkausartefakteja.

Viiden minuutin videon formaattimuutokseen ja puhelimeen siirtämiseen meni noin kahdeksan minuuttia, eikä se vienyt muistikortilta tilaa kuin viitisen megatavua. Parinkympin hintaiselle 128 MB MMC-kortille siis teoriassa mahtuisi parituntinen elokuva - tiedä sitten jaksaisiko puhelimen akku pyörittää divx-videota kahta tuntia yhtäsoittoisesti.

Hienointa tässä testissä olivat kuitenkin ihmisten reaktiot (ns. positiivinen demo-efekti), kun pyöräytin mobiilidvdeen kaiken nähneiden kolleegoitteni silmien eteen. Monet heistäkin olivat lukeneet softasta, mutta olettaneet tällaisen olevan mahdollista vasta lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus on kuitenkin täällä jo tänään - ja se pitää nähdä ennen kuin siihen uskoo.

Itse en ole päässyt kokemaan 3G.n ihmettä, mutta jos virtaavan videon kuvanlaatu on lähelläkään tätä, ja palveluiden hinta saadaan peruskäyttäjän kukkarolle sopivaksi, niin hämmästelen suuresti, jos parin vuoden päästä kännyyn ei latailtaisi musavideoita ja muita pikkuklippejä samalla innolla kuin soittoääniä, pelejä ja pikkuohjelmia tänä päivänä. Ja kun puhelimien näytön resoluutio paranee ja fyysinen koko hieman kasvaa, niin mobiilitelevisiosta voi tulla arkipäivää siinä missä mp3-soittimet tänään.

Äläkä suotta luota pelkästään minun sanaani, oi rakas lukijani. Jos käytettävissäsi on dvd-asemalla varustettu tietokone ja Nokian Series 60 -puhelin (luultavasti 6600 tai uudempi), niin hae ohjelman demo-versio tuolta ensimmäisestä linkistä, ja tee itsellesi oma viiden minuutin testivideo. Seeing is believing.

Posted by Henri at 14:41 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 18, 2004

Vapaapäivänä väsyttää

Päätin tasata hieman tuntejani ja ottaa tänään vapaata töistä. Lököttelyn sijasta olen ehtinyt tänään vahtia kolme tuntia putkimiestä, käydä parturissa ja tilaamassa uuden tietokoneen. Kotiin tulin kaupan kautta ja nyt aion valmistaa itselleni porsaanfilepihvejä kermaisessa provencale-sinappikastikkeessa.

Tämä kaikki nukuttuani eilisten hyvin blogi-edustettujen drag-karkeloitten jäljiltä vain viisi tuntia. Ottaa voimille, tämä rentoutuminen. Lounaan jälkeen saatan vielä lähteä uuden linssini kanssa ulos kuvaamaan, mutta luultavampaa on, että nukahdan sohvalle pelattuani ensin tunnin verran Halo 2:sta. Illalla voisin katsoa vaimoni kanssa elokuvan tai kaksi.

Posted by Henri at 14:04 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 21, 2004

20 cm lunta

Launatai 20.11.2004, 20cm lunta

Mielestäni valokuvaaja taantuu, jos hän kuvaa koko ajan samaa aihepiiriä. Koskapa minä kuvaan mieluiten ihmisiä, niin aina välillä helpottaa kummasti osoittaa linssiä myös johonkin elottomaan tai ihan vaan reilusti luontoon. Joku toinen, joka kuvaa pääasiassa maisemia saattaa saada vallan uutta inspiraatiota makrokuvauksesta tai muotokuvista.

Itse olen ottanut tavaksi lähteä lähiympäristöön happihyppelylle vähintään kerran viikossa kameran kanssa ja räpsiä kuvia kaikesta mielenkiintoisesta mitä eteen sattuu - oli se sitten ruosteinen polkupyöränrunko pusikossa tai ilta-auringon valollaan kyllästämä liikennemerkki. Tänäänkin uskaltauduin ulos, mutta ymmärsin jättää kierroksen lyhyeksi. Nenä punaisena, jalat nilkkoja myöten lumihangessa kahlatessani mieleen nousi toisenkin kerran ajatus, että onhan tämä hullun hommaa, kun voisi olla sisällä lämpimässäkin. Palkintona sain kuitenkin kivoja kuvia lumisesta helsingistä ja ihan näppäriä otoksia lintujen ruokintapaikalta.

Tahdoin vaan sanoa, että vaikka oli kaunista, niin kylläpä olikin paska keli. Tilaan maanantaiksi auringonpaistetta, tyyntä ja lämpötilan vähintään 10 astetta plussan puolelle. Mutta siihen ei taida olla enää paluuta.

Posted by Henri at 02:07 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 24, 2004

Viisi vuotta

Viittä vuotta voidaan hyvällä omallatunnolla pitää merkittävän mittaisena ajanjaksona kenen tahansa ihmisen elämässä - saati sitten minunkaltaiseni nuorukaisen. Viiteen vuoteen on mahtunut paljon. Olen omakohtaisesti elänyt it- ja mobiilimaailman hullut vuodet, nousuineen ja yt-neuvotteluineen. Minussa on väärän diagnoosin ansiosta todettu syöpä, jota ei koskaan ollutkaan, ja muutenkin olen ravannut sairaaloissa useammin kuin suurin osa ihmisistä ehtii ennen eläkeikäänsä. Olen ollut työttömänä ja paiskinut töitä apinan raivolla. Olen luopunut monista vanhoista harrastuksista ja löytänyt tilalle uusia, joille uhraan vapaa-aikani.

Olisi väärin sanoa, että kaikki nämä kokemukset kalpenisivat merkityksettömiksi jonkin asian edessä, joten muotoilen asian niin, että kaikki kokemani vastaiskut pyyhkiytyvät unholaan, ja kaikki elämän ilot kymmenkertaistuvat sen ansiosta, että olen saanut viettää tämän viisi vuotta maailman ihanimman naisen, vaimoni Jaana-Marin, kanssa. Tämä suhde on minun elämäni kiinto- ja keskipiste. Rakastan vaimoani yli kaiken.

Viisi vuotta on merkittävä aika ihmiselämässä, mutta sen sanottuani minut valtaa ajatus, että mikäli terveys kestää, niin tätä ruusuilla tanssimista on edessä vähintään viisikymmentä vuotta. Kymmenkertainen aika - satakertaiset ilot.

Posted by Henri at 12:38 | permalinkki | Comments (4)

marraskuu 25, 2004

Los - Menoksi

Eilinen Rammsteinin keikka osui siis päivää vaille kolmen vuoden päähän edellisestä kerrasta , kun näin bändin livenä ja päivälleen kolmen vuoden päähän häistämme. Vietimme siis romanttista hääpäivää mustiin pukeutuneen kansan joukossa Hartwall Areenalla.

En aio heittäytyä samalla tavalla kaunopuheisen analyyttiseksi kuin Jaakko Perkeleen Periskoopissa ("Silmääiskevä hyökkäysmaskuliinisuus" - indeed), vaan tyydyn erittelemään fiiliksiä ja muistoja pintapuolisesti. Aloitan sanomalla, että keikka oli ihan perhanan hyvä.

Konsertin avannut Reise, Reise oli yhdistetty toimivasti vanhempaan Seemaniin. Feuer Frei oli ensimmäinen kappale, joka villitsi yleisön täysin, mutta minulle konsertin paras sikermä tuli puolessa välissä, kun peräkkäin kuultiin uuden levyn parhaat kappaleet Los ja Moskau sekä heti perään (edelleen) omasta mielestäni bändin kaikkien aikojen hienoin teos Du Riechst So Gut. Sen jälkeen seisova yleisö palkittiin isoimmalla hitillä Du Hast, mutta minä olin jo saanut vähintään kaiken, jonka keikalta halusin.

Los svengasi kuin syntinen saksanpeura. Bändi kokoontui lavan reunalle ja soitti kapakka-rock-biisinsä tunteella. Katsomossa jalka vispasi ja viimeistään Till Lindemanin kaivaessa huuliharpun esiin koko kroppa keinui siihen malliin, että vieressä istuvilla saattoi olla tukalaa.

Seuraavaa kappaletta varten lavan takaa nousivat masiiviset valonheitinpatterit - nyt oli aika stadion-rockille: Moskau! Vaikka fiilis saatiinkin kattoon, niin minä jäin kaipaamaan levyllä laulanutta naisääntä. Nyt kuultiin venäjäksi vain nauhalta tulevat yy-kaa-koo-huudot.

Kohta Till seisoi lavalla klassisessa jousimies-asennossa käsissään valtava liekehtivä jousi. Kipunaa singonnut ase pyörähtelevän Tillin käsissä vei melkein huomion siltä, mitä oli tulossa. Kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, että nyt tulee herkkua tuutin täydeltä. Viime keikalla Du Riechst So Gut jäi kuulematta, mutta nyt kiljuimme mukana täyttä kurkkua: Säää haiset hyyyvälleeee! Mää lööööydän suuut! Sydän hakkasi ja päässä kohisi.

Amerikasta on nörttipojan pakko mainita kosketinsoittaja Flake Lorentzin (jolla muuten oli koko konsertissa entistä korostetumpi rooli, ja hyvä niin) ohjastama Segway sekä puoli Areenaa täyttänyt konfettisade. Konsertin varsinainen runko-osuus oli yllättävän lyhyt, mutta sen vastapainoksi encoreja esitettiin kahteen otteeseen, ensin kolme, sitten kaksi biisiä. Pimeässä iltäyössä käsi kädessä piraatti-tuotteiden myyjiä väistellessämme korvissa soi vieläkin Ohne Dich.

Lisäys 26.11.: laskin pikaisesti, että Rammstein soitti 18 19 biisiä: 9 Reise, Reiseltä, 5 Mutterilta, ja 2 molemmilta vanhemmilta levyiltä ja yhden sinkun. Konsertin lopuksi, valojen jo sytyttyä, kuultiin kahdentenakymmenentenä nauhoitettu, eteerinen hyvänyön-remix Engelistä. Myös Skrubun Pekka on ollut mukana karkeloissa.

Lisäys: 28.11.: Moira korjaa aivan oikein, että intron lisäksi biisejä oli 19. Linkin takaa löytyy biisilista. Myös Kutri oli keikalla ja ansaitsee ylettömän kateuteni päästyään haastattelemaan Richardia. Torstain HEE täytynee katsoa.

Posted by Henri at 12:35 | permalinkki | Comments (2)

marraskuu 28, 2004

Mitä seuraavaksi?

Niin se kai on, että lopun lähetessä tahti vaan kiihtyy. Viime viikonloppuna ja maanantain katsoimme 16 jaksoa Deep Space Nineä ja tällä viikolla pääsimme jo siihen pisteeseen, että eilisen Eddie Izzard -maratonin tyssähdettyä saatoimme tänä aamuna aloittaa viimeisen, yhdeksän jakson mittaisen lopputarinan. Koko päivä siihen meni, mutta eipä sitä keskenkään voinut jättää. Välillä oli pistäydyttävä ulkona hakemassa syötävää, mutta nyt on hyvä mieli. Pysyn edelleen sanassani, että DS9 oli 90-luvun paras scifisarja.

Katsoimme siis hieman reilussa kolmessa kuukaudessa koko seitsemänvuotisen sarjan lävitse. 176 jaksoa vastaa noin 60 täyspitkää elokuvaa, niinpä tuona kolmena kuukautena muut harrastukset ovat olleet melkolailla nollassa. Niitä elokuvia on tullut katsottua vain 42 ajassa, jossa normaalikulutus olisi vähintään pari-kolmekymmentä enemmän. Kuntoiluharrastus on jäänyt. Tällä viikolla sentään sain myös Halo 2:n loppuun, ja vaikka peli oli muuten erinomainen, niin olen kyllä sen loppuun hyvin pettynyt.

Kaikista "uhrauksista" huolimatta nämä kolme kuukautta ovat olleet "vaivan" arvoiset ja nyt edessä odottavat uudet haasteet. Ensi viikolla olisi toiveissa hankkiutua uudelleen kuntosalille ja sitouttaa itsensä vähintään neljän kuukauden projektiin. Syntymäpäivän koittaessa maaliskuussa peilistä toivottavasti katsoo vähemmän veltto heppu.

Posted by Henri at 23:00 | permalinkki | Comments (0)

marraskuu 30, 2004

Laatuvalokuvaa

Tässä on nyt pari päivää ihmetelty uuden Photon (nro 414, Novembre 2004) korkeaa laatua. Jo pelkästään tämänhetkisen suosikkivalokuvaajani David LaChapellen jumalainen muotokuva Angelina Joliesta (tässä kehyksistään irrotettuna) olisi koko lehden arvoinen, mutta lehdessä on vielä 14 sivun mittainen esittely Erwin Olafin teoksista vuosien varrelta. Ja mahtuupa lehteen toki vielä muutakin katsomisen arvoista.

Molempien taiteilijoiden webbisaiteilla on varsin edustava otos heidän kuviaan, joita ainakin minä voin ihastella tuntitolkulla miettien millaisen kuvan minä ottaisin Tom Jonesista, Tommy Leestä, Patricia Arquetesta tai Deborah Harrystä, jos minulla olisi rajaton budjetti ja edes puolet LaChapellen mielikuvituksesta. Ennen kuin nämä ehdot pääsevät täyttymään, minun täytyy "vain" kuvata omaksi ilokseni, harjoitella ahkerasti ja hinkua lähipiiriäni poseeraamaan.

David LaChapelle on muuten syntynyt 1969 ja on silti ehtinyt olla huipulla jo melkein kymmenen vuotta. Kaksi galleriaa kiellon päälle: Christina Acquilera ja Lil' Kim.

Posted by Henri at 00:39 | permalinkki | Comments (0)