syyskuu 03, 2004

Ostin kameran

"Taasko?", kuulen laajan yleisöni hämmästyvän kuin yhdestä kurkusta.

Taas. Minulla oli vakavana suunnitelmana ostaa syliini pudonneilla bonareilla Canon 85mm f/1.8 -linssi ja akkukahva lisäakulla, mutta kohtalo päätti toisin. Kohtalo astui kuvaan pomoni muodossa, joka kysyi haluanko lähteä Skotlantiin mobiilikäyttöliittymäkonferenssiin. Tietenkin haluan.

Vasta vähän aikaa vastauksen annettuani tajusin, että enhän minä voi lähteä Skotlantiin ilman kameraa, ja etten todellakaan jaksa raahata järkkäriä mukanani. Niinpä siis tarvitsen digipokkarin - kameran joka kulkee mukanani aina ja kaikkialle. Onneksi ei tarvinnut sentään lähteä tyhjältä pöydältä, vaan olin vastikään avustanut Kolibria vastaavassa ongelmassa, ja todennut, että jos piakkoin tarvitsisin digipokkaria (aina kannattaa miettiä, koskaan ei tiedä milloin kohtalo puuttuu peliin) niin Canon Ixus 500 olisi minunkin valintani. hieman lisätutkimuksia tehtyäni ja ystävien käyttökokemuksia kuunneltuani olinkin jo melkoisen varma.

Mutta pitihän sitä kokeilla. Jannen Ixuksen kanssa päivän räplättyäni olen hieman pettynyt kameran tarkennusnopeuteen, varsinkin testattuani työtoverin upouutta, hieman halvempaa, Casio Exilim Z40, joka on todella nopea. Loppujen lopuksi kuitenkin ennenkaikkea Canonin fyysisesti suurempi sensori (joka tarkoittaa kohinattomampaa kuvaa) ja tallennusmediana käyttämä Compact Flash kallistivat vaan Ixusiin. VGA-tason äänellinen video on kiva bonus, samoin Canonin tuttu ja turvallinen käyttöliittymä.

Niinpä suuntasin illlan jo pimetessä selaimeni Britti-Amazoniin, joka ilokseni oli vieläpä laskenut hintaansa edellisestä tarkistuskerrasta 12 punnalla - se on kaikki kotiinpäin se. Kamera menee postikuluitta suoraan Englantiin, jossa se odottaa rakkaiden ystävieni luona, missä piipahdan matkani aluksi.

Jälkikirjoitus, asiaan mitenkään liittymättä: Tänään, kun katselimme taas kolme jaksoa DS9iä, ja vastaan tuli jakso Sanctuary en voinut olla saamatta infantiilin hysteeristä, mutta nostalgian täyttämää kikatuskohtausta, ja yhtäkkiä istuin taas kymmenen vuotta nuorempana ystäväni Mikin vieressä pimennetyn salin eturivissä, kolmesataa ihmistä takanamme... And so, they came through the Brown Eye of the Universe™ ...

Posted by Henri at 00:17 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 05, 2004

Väsyttää

On ollut sellainen suhinasunnuntai, ettei paremmasta väliä. Lauantai-yönä joskus kahden aikaan huomasin, että La Piel del Tamboria (Rummunkalvo) oli jäljellä viitisenkymmentä sivua, eikä kirjaa enää siinä vaiheessa voinut jättää kesken. Niinpä sinnittelin loppuun ja löin pään tyynyyn vasta joskus puoli neljän maissa. Rummunkalvo oli mainio teos ja Péres-Reverte on edelleen mestari tunnelmien kuvaamisessa. Tämän kirjan vahvuus oli kuitenkin ennenkaikkea henkilöhahmoissa, ja siinä kuinka kohtaus kerrallaan esitettiin aina sopivimman päähenkilön silmien kautta. Juoni olisi voinut olla lennokkaampikin, mutta ehdottoman suositeltavaa luettavaa kirja silti on.

Koskapa minun piti perjantaina esittää Tuomakselle kovempaa kuin olinkaan, jouduin tänään tyytymään kevyempään treeniin, ja silti käteni ovat kuin perunamuussia, johon on käytetty liikaa nestettä ja liian vähän perunaa. Itseasiassa voisi sanoa, että ojentajani ja rintalihakset ovat täynnä kohtuullisen tukevasti suurustettua peruna-purjokeittoa.

Kaikesta vipellyksestä huolimatta olemme myös ehtineet katsomaan DS9iä. Tällä viikolla jäimme yhden jakson päähän viime viikon kahdestakymmenestä 45-minuuttisesta. Tuleva matkani ja Rakkautta & Anarkiaa -festarit hidastavat tahtia melkoisesti, mutta tällä vauhdilla 176 jakson urakka on ohi kolmessa kuukaudessa. Hullun hommaa, mutta - ah - niin palkitsevaa.

Posted by Henri at 22:51 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 07, 2004

Amazon toimittaa

Paketteja, paketteja. Sain päivällä iloista ii-ämmää: torstaina tilaamani digikamerara oli saapunut Britti-Amazonista ystäväni työpaikalle Englannissa. Kotimaassa posti puolestaan toimitti minulle melkein kuukuaden matkalla seikkailleet Jenkki-Amazonista tilaamani kirjat ja dvdeen. Kyllä nyt on taas hyvä mieli.

Britti-Amazon (tai Canon, tiedä häntä) on ollut anteliaalla päällä ja laittanut kameran mukaan muistikortin. Parhaalla kuvanlaadulla tälle 32 megatavun tilaihmeelle mahtuukin kokonaiset 15 kuvaa uudella kamerallani. Kyllä sillä kelpaa ottaa viikon ulkomaanmatkan kuvat. Ymmärrän kyllä, että kortti kelpaa juuri ja juuri kameran toimivuuden testamiseen, mutta muutoin 32-megaisten Compact Flashien valmistaminen hämmentää. Missä ihmeessä tuon kokoluokan kortteja voisi tositoimissa käyttää? MMC:n tai Memorystickin vielä ymmärtäisin, sillä puhelimissa esimerkiksi ei niin suunnattomasti muistia tarvita - paitsi, jos käyttää kameraa tosissaan, mutta CF:ää ei taideta juuri puhelimissa käyttää.

Loppuillasta seikkailimme Juhanan kanssa Merihaan parkkihalleissa ja otimme nuoresta elokuvataiteilijasta kovin näköisiä ja tunnelmallisia muotokuvia. Joukkoon eksyi ainakin yksi kuva, joka ensikatsomalta kelpaisi alle 20 kuvan ihmisportfoliooni, joten täytyy olla tyytyväinen. Tämä oli sitten jo viides tai kuudes setti, jonka tutotokset makaavat raakakopioina kovalevylläni. R&A:n jälkeen on pakko ryhdistäytyä ja urakoida uusia gallerioita webiin.

Posted by Henri at 00:00 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 08, 2004

Rakkautta & Anarkiaa

Seitsemästoista R&A on minulle yhdestoista. Vuosina 1997-2001 näin festareilla joka vuonna vähintään kolmekymmentä elokuvaa, mutta nyt olen hieman seestynyt ja tyydyn reiluun sarjakortilliseen. Eilisyö meni elokuvia valikoidessa ja tänään töiden jälkeen sain kaikki haluamani liput käsiini.

Rakkautta ja Anarkiaa 2004 - Elokuvia ja Valokuvia -blogin valinnat:

The Adventures of Iron Pussy, Thaimaa
Casshern, Japani
Coffee And Cigarettes, USA
Hard Luck Hero, Japani
Mercano The Martian, Argentiina
Nicotina, Meksiko
Nine Songs, Iso-Britannia
Old Boy, Etelä-Korea
Rio On!, Suomi
Samaritan Girl, Etelä-Korea
Silver City, USA
Steamboy, Japani

Elokuvien ja Valokuvien kauniimpi osapuoli puolestaan valikoi listalleen seuraavat (saatte itse päätellä kumman meistä makuun luotatte, jos kummankaan).

The Adventures of Iron Pussy, Thaimaa
Casshern, Japani
Connie & Carla , USA
Dracula - Pages from a Virgin's Diary, Kanada
The Heart Is Deceitful, Above All Things, USA
Kontroll, Unkari
Lost Embrace, Argentiina
Love Before Sunset, USA
Nine Songs, Iso-Britannia
The Saddest Music in the World, Kanada
Samaritan Girl, Etelä-Korea

Jonkinlaisia arvioita elokuvista varmasti tippuu blogiin festarien aikana. Kovin monta näistä olisi jo saatavilla dvdeellä, mutta teatteri on aina teatteri, ja erityisesti R&A on aina tervetullut, piristävä, poikkeama arjesta.

Nokkelimmat-pokkelimmat teistä varmasti huomaavatkin muutaman oleellisen puutteen listassa. Kitanon Zatoichi, löytyy omasta hyllystä ja tiukka Infernal Affairs tuli katsottua lainalevyltä. Molempia kehtaan suositella koko auktoriteettini (jos sellaista on) painolla.

Posted by Henri at 21:44 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 10, 2004

Fanipoika tunnustaa

Olen tässä useaampaankin otteeseen keskustellut sekä vaimoni että Kolibrin kanssa siitä, etten ole aikoihin innostunut fanittamaan mitään sillä voimalla ja antaumuksella kuin nuorempana jaksoin. Fanaattisin trekkiys on jäänyt taakse, keräilykorttipelit eivät enää sytytä. Jim Steinman ei ole vuosiin tuottanut uutta superlatiivein kuvattavaa musiikkia. Joistain sarjakuvista, kuten Transmetropolitanista ja Alejandro Jodorowskyn tuotannosta sentään jaksan vouhottaa.

Ajattelin asiaa tarkemmin ja havaitsin sittenkin fanittavani jotain: internetin ihmeitä. Minua ei koskaan lakkaa ihastuttamasta se aika ja vaiva, jota ihmiset tuotoksiinsa upottavat jakaakseen jotain muiden kanssa. Joka päivä löydän jotain uutta, joka kirjaimellisesti pudottaa minut takapuolelleni tai saa kylkeni ratkeamaan silkasta huvituksen määrästä - tähän joukkoon kuuluvat blogit, animaatiot, pienet verkkopelit, valokuvagalleriat mitä ihmeellisimmistä aiheistä, humoristiset kirjoitukset, jne. jne.

Tämän revelaation kunniaksi vaihdoin työkoneeni taustakuvaa ensimmäistä kertaa nykyisessä työpaikassani eli reiluun kahteen vuoteen. Minua valvonut Illuminatin kaikkinäkevä silmä pyramidissa sai etualalleen sankarin, jonka tunnusmelodia on soinut päässäni jo kuukauden päivät ja nörttiyden puuskassani jaan kuvan kanssanne.

Magigal Trevor, Illuminatin asiamies
Magical Trevor

Toinen fanittamisen arvoinen verkkotuotos löytyi jälleen kirjoittamaan ryhtyneen ystäväni Mikin (jonka kirjoituksia siis myös määritelmäni mukaan fanitan) journaalista. PopCap Games, nuo sankarit sellaisten hittien kuin Zuma, Bejeweled, Big Money ja Bookworm takana ovat jälleen kerran saaneet aikaiseksi jotain nerokasta ja addiktiivista. Tuhotkaa tekin vapaa-aikanne Rocket Manialla.

Niille, jotka seuraavat Trek-fanitukseni uudelleensyttymistä ja katsomisurakkamme etenemistä tiedotan, että toinen tuotantokausi saatu kunnialla katsottua. Kunhan matka ja R&A ovat ohi, alkavat varsinaiset tsembalot.

Jälkikirjoitus: Tänään tyhjästä kodista lähtiessäni haistelin viimetöikseni vaimoni tyynyliinaa. Viikossa ehtii tulla ikävä. Ennenkaikkea taidan kuitenkin fanittaa Jaana-Maria.

Posted by Henri at 10:42 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 12, 2004

Englannin ensimmäiset päivät

Vierailun alkupuoli on ollut lammaspainotteinen. Matkalla etelään näimme (ero vaimosta taitaa vaikuttaa enemmän kuin luulinkaan - kirjoitin sulkuja edeltävän sanan ilman ääkköspisteitä, ja luin sen sujuvasti oikein. Lukeminen kannattaa aina - varsinkin oikolukeminen.) kanojen lisäksi lehmiä ja niitä eläviä lampaita. Tänään pöydässä oli kuollutta lammasta ja paikallisen videoliikkeen vieressä piipahtaessamme Kolibri onnistui peljästymään aivan erilaista lammastuotetta sen osoittautuessa yllättävän äänekkääksi.

Siitä videoliikkeestä mukaan löytyi alle seitsemällä paikallisella rahalla meille vasta R&A:han saapuva Ewan McGregorin ja Tilda Swintonin tähdittämä Young Adam.

Olemme viettäneet yhdessä hyvää löysää aikaa, kierrelleet kaupoissa ja katsoneet paljon televisiota. Mucha Lucha on riemastuttava piirretty uutuus, kanavasurfasimme läpi reilut sata digikanavaa ja elokuviakin olemme ehtineet tihrustamaan jo kolme. Welcome to the Jungle oli kauheaa roskaa - elokuvan hauskin hetki koettiin kiimaisen paviaanin purkaessa paineitaan pää alaspäin liaanista roikkuvan vapaapainitähden kasvoille. Edellinen lause kertonee kaiken tarvittavan. Jopa Christopher Walken näytteli selvästi alle kykyjensä ja joissain elokuvissaan hauska Sean William Scott oli suorastaan surkea.

Ensimmäistä kertaa vasta nyt näkemäni Finding Nemo sen sijaan teki minuun suuren vaikutuksen. Animaatio on käsittämättömän upeaa ja huumori puri kuin vimmainen haikala.

Iltaviihteeksi katsomamme Pumping Iron, dokumentti vuoden 1975 Mr. Olympia -kehonrakennuskilpailuista oli varsin valaiseva ja kertoi varsin uskomattomalla tavalla siitä tietystä naiiviudesta, jolla lajiin suhtauduttiin 70-luvulla. Epäilen vahvasti, että nykydokkareissa ei päästäisi näyttämään esimerkiksi nuorta haastajaa (Lou Ferrigno) popsimassa kotonaan steroidimömmöjä tai keskustelemassa huolistaan valmentajaisänsä kanssa 2 minuuttia ennen esiintymistään. Suihkussa hauiksiaan vertailevissa muskelimasoissa oli enemmän kuin lievää homoeroottista vetoa. Arnoldista oli muutama aivan riemastuttava haastattelu ja loistavia valokuvia.

Huomenna illalla on edessä lento pohjoiseen ja neljä tiukkaa päivää konferenssia. Jäämme odottamaan saanko yhteydet pelaamaan. Muutoin voi edessä olla lyhyt päivitystauko.

Posted by Henri at 01:17 | permalinkki | Comments (0)

Jumissa

Paitsi sitä, että tietokoneeni ei suostu surfaamaan gprs:n yli, olen myös fyysisesti jumissa; istun Southamptonin lentokentällä ja lentoni on kaksi tuntia myöhässä. Saapunen hotellille puolen yön jälkeen ja huomenna on luvassa aikainen herätys. Voi riemun päivää.

Kenttä on pieni. Ehkä hieman Malmin lentokenttää suurempi ja lähtöaulan ainoa kauppa meni kiinni kahdeksalta. Ehkä minun pitäisi matkustaa enemmän, jotta osaisin arvostaa näitä hetkiä.

Aikojen muuttumisesta muistuttavat iloisesti rintaansa vyötettyjä konepistooleja sormillaan rummuttavat poliisit. Pääsisinpä jo nukkumaan.

Posted by Henri at 22:05 | permalinkki | Comments (2)

syyskuu 13, 2004

Yksinäinen matkamies

Niinhän siinä kävi, että ensin laukkuani ja sitten sateisella lentoasemalla taksia jonotettuani aika venähti pitkälle puolen yön ohi (kotona kello on kolme yöllä). Hotelli on kyllä erinomaisen tunnelmallinen. Tässä hissiaulassa voisi kuvata mitä mielikuvituksellisimpia valokuvasettejä, jos vain lempimallini olisivat kanssani täällä. Erityisesti vaimoni.

Suihku puhdistaa matkan hiet ja lämmittää pintakerrokseni. Olen kuitenkin uudessa, tuntemattomassa kaupungissa ja ensimmäistä kertaa matkani aikana ilman seuraa. Tunnen oloni kovin orvoksi. Kadulla tapellaan.

Posted by Henri at 03:01 | permalinkki | Comments (0)

Elämä pilkottaa

Vajaan kuuden tunnin yöunien ja kymmenen tunnin luentosalissa istumisen jälkeen kuuma kylpy rentoutti kummasti. Ruokahaluni on ollut kadoksissa melkein koko matkan ajan, mutta nyt istun kirjoittamassa tätä mutustaen kinkku-juusto-pikkelssi-kolmioleipää ja se maistuu taivaalliselta.

Seuraavaksi ostan tunin internet-aikaa hotellin laajakaistasta ja blogaan nämä väliin jääneet kirjoitukset, tarkistan sähköpostini sekä blogit ja lähetän vaimolle valokuvia. Koska kaupungilla sataa, voi Glasgowiin tutustuminen jäädä vähiin tällä reissulla. Huomiseksi ja ylihuomiseksi on järjestettyä ohjelmaa.

Kahden tunnin kuluttua olen jo unessa.

Posted by Henri at 22:20 | permalinkki | Comments (1)

syyskuu 14, 2004

Esiintymistaidosta ja kamerasta

Tiistain muistiinpanoissani lukee erään esitelmän kohdalla saksalainen nainen pölöttää monotonisesti. Vanon, että naisen puheen rytmi tai nuotti ei muuttunut kertaakaan koko 15 minuutin puheen aikana. Ainoa, mikä minut hetkittäin havahdutti, oli yleisön nauru. Ilmeisesti naisella kuitenkin oli erinomaisen kuiva, mutta viihdyttävä huumorintaju.

Ohjelmaan on toki mahtunut myös sekä inspiroivia esiintyjiä että mielenkiintoisia uusia ajatuksia. Matka on tähän mennessä ollut ehdottomasti tekemisen arvoinen.

Kotiinpalattua pitää muistaa hankkia digiin vara-akku. Koin inhottavan yllätyksen, kun indikaattori näytti tyhjää juuri kaupungintalolla (kerrassaan upea paikka) järjestettävän vastaanoton alkaessa. Ja nimenomaan yllätyksen, sillä jos uudessa Ixuksessani on yksi huono puoli, niin se on se, ettei se turhia varoittele akun varauksesta. Noin viisi kuvaa ennen lopullista simahtamista näyttöön ilmestyy symboli, josta voi päätellä lopun lähestyvän. Rasittavaa.

Posted by Henri at 22:54 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 16, 2004

Kiireestä

Tiukkaohjelmaisessa konferenssissa on sellainen vika, että paikanpäällä ei sitten ehdi juuri mitään muuta tehdäkään. Keskiviikkona ehdin lounastauolla katsastamaan paikallisen katedraalin komean pihan, mutta esimerkiksi samana iltana konferenssi-illallinen Loch Lomondin rannalla piti keskeyttää lyhyeen, juuri kun Ceilidh eli paikalliset humppaorgiat saatiin käyntiin, muutoin viimeisen päivän ainoaksi jäänyt aamusessio olisi jäänyt kokonaan väliin.

Torstain aamusession ja hotellista kirjautumisen jälkeen ehdin shopata ja kiertää kameran kanssa tunnin, ennen siirtymistä lentokentälle. Ja kun skotlannissa oltiin, nin pitihän sieltä raahata viskiä selkä vääränä. Olin pakannut tietokonetta lukuunottamatta kaiken mahdollisen matkalaukkuun, jotta ostoksille jäisi tilaa käsimatkatavaroihin, mikä tietenkin kostautui Helsingin päässä kolmena ylipainavana laukkuna. Onneksi taksi toi kotiovelle asti.

Posted by Henri at 23:50 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 17, 2004

Tervetuloa kotiin

En tiedä mistä se kertoo, kun koko Skotlannin-matkalla en kuullut kertaakaan säkkipillimusiikkia, mutta ensimmäisenä Helsinki-aamuna Hakaniemen torin laidalla bussia odotellessani minua tervehtii skottilainen luritus tällä nimenomaisella puhaltimella.

Kai se jostain kertoo.

Yritän päivittää matkamuisteloita retroaktiivisesti, kunhan saan taiottua jostain aikaa

Posted by Henri at 11:23 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 20, 2004

R&A - Ensiarviot

Olen nyt nähnyt reilut puolet festarille varaamastani kiintiöstä, ja ajattelin illan kahden elokuvan välissä heittää pikaiset arviot alkupuoliskon leffoista.

Perjantai:
Casshern: visuaalisesti hetkittäin aivan jumalaisen upea elokuva sortui päättömän mahtipontiseen juoneensa ja kerrontansa kuolettavaan hitauteen, vaikka kyllä siinä niitä nopeitakin hetkiä riitti. Mutantteja, robottiarmeijoita, kummituksia, gootahtavan fasistista kuvastoa ammennettiin koko rahalla, mutta se ei vaan riittänyt kantamaan elokuvaa.

Coffee & Cigarettes: Epätasainen episodielokuva, jossa istuttiin kuppiloissa kittaamassa sumppia ja röyhöttämässä röllöä. Alfred Molina ja Steve Googan vastasivat parhaasta segmentistä ja Cate Blanchett ansaitsi superlatiivinsa tuplaroolillaan. Parhaan osion nimen varastaa Jack Shows Meg His Tesla Coil. Kolme-neljä hienoa lyhytelokuvaa, ja aika monta turhaa tarinaa.

Lauantai:
The Adventure of Iron Pussy: Thai-dragqueen-kungfu-musikaali! Aivan nerokasta kamaa, jos ymmärtää huonojen elokuvien päälle. Tämä oli tietoisesti valittu festarin kalkkunakokemukseksi ja sellaisena se täytti paikkansa paremmin kuin ennakkoon osasin odottakaan. Käsittämättömiä juonenkäänteitä, kökköä näyttelyä, kehnoja lavasteita, mutta - ah - niin suurella tunteella. Mutta, kuka on tuo älykäs nainen, joka pukeutuu noin tyylikkäästi tilanteen mukaan?

Nenäliinoja myytävänä: Kotimainen nukkeanimaation ja useiden 2D- ja 3D-tekniikoiden yhdistelmä yllätti posittiivisesti ihastuttavan yksinkertaisella, mutta kuitenkin koskettavalla satutarinallaan.

Mercano el Marciano: Vielä eilen festarin parhaan elokuvan titteliä sai kantaa argentiinalainen sekoboltsianimaatio maahan haaksirikkoutuneesta marsilaisesta, jonka koti-ikäväänsä rakentama Virtuaali-Mars herättää suuryrityksen ja ihmisten huomion. Kiperästä huumorista saavat osansa niin suuryritykset, kuin niiden vastustajatkin. Vitsit ovat nopeita, eikä niitä pysähdytä selittelemään.

Hard Luck Hero: SABUn taso laskee kuin lehmän häntä. Postman Bluesin ja Mondayn ohjaajan uusin alkaa lupaavasti, asettamlla päähenkilön tyypillisen SABUmaisen tukalaan tilanteeseen, mutta siihen elokuva sitten tyssääkin. Lyhyestä kestostaan huolimatta elokuva onnistuu pitkästyttämään, eikä se ole koskaan komedialle eduksi. Tanssitytöt ja dorkat poliisit sentään olivat hauskoja.

Sunnuntai:
Steamboy: Tätäkö sitä sitten odotettiin kymmenne vuotta? Onneksi minä en odottanut. Ennakko-odotukset olivat komeasta, mutta hieman hengettömästä seikkailusta, ja sitähän sitten saatiinkin koko rahalla. Kamera-ajot olivat typerryttäviä niin näyttävyydessään kuin turhuudessaankin. Steam-punk-henkisen sotakaluston esittelyyn olisi riittänyt parikymmentä minuuttia vähemmän, eikä se juonikaan suorastaan puristanut penkkiin, joten kyllä tämä tyylikkyydestään huolimatta aika keskinkertaiseksi pläjäykseksi jäi.

Maanantai:
Tänään tulivat sitten vuoroon ensimmäiset potentiaaliset viiden tähden elokuvat, ja Old Boy onnistui olemaan ensimmäinen festarileffa, joka veti sanattomaksi. Juoni ja näyttelijäsuoritukset olivat kohdallaan, joten eipä tältä Sevenin sukulaiselokuvalta jäänyt juuri muuta kaipaamaankaan. Tiukka tarina piti takapuolen penkissä ja mielen virkeänä koko kestonsa ajan. Entä jos sinä jotuisit 15 vuoden ajaksi kidnapatuksi pieneen huoneeseen - vain tullaksesi vapautetuksi ilman syytä tai selitystä.

Vuorossa vielä tänään: Michael Winterbottomin Nine Songs.

Posted by Henri at 22:15 | permalinkki | Comments (3)

syyskuu 22, 2004

Kiireisen sillisalaattia

Nine Songs oli kaunis elokuva, siitä enemmän kunhan olen sulatellut sitä hieman lisää. En myöskään halua pilata elokuvanautintoa puolisoltani ja ystäviltäni, jotka elokuvan näkevät torstain näytöksessä. Ensi viikonlopulle löytyi helposti kolme elokuvaa lisää, lähinnä ystävien suositusten perusteella.

Rammsteinin Reise, Reise oli vähällä päästä kauppoihin tässä R&A-kiireessä huomaamattani. Perjantai-aamuna täytyy kuitenkin yrittää poimia se mukaan jo työmatkalla.

"Virallisen" laskurin mukaan Elokvien ja valokuvien 150000 lukija piipahti sivuilla joskus eilisen aikana, mutta puolitoista vuotta sitten tekemäni koodikömmähdyksen johdosta tuosta luvusta puuttuu noin 1500 kävijää ja oikea rajapyykki ohitettiin jo joskus vajaa viikko sitten. Onnea voittajille. Kiitos kävijöille.

Posted by Henri at 13:18 | permalinkki | Comments (0)

syyskuu 25, 2004

Ist Wunderbar?

Perjantain työmatkalla onni potkaisi vasta toisessa käymässäni liikkeessä, ja niinpä Tunnelin Free Record Shopista lähti mukaan Rammsteinin Reise, Reise, ja nyt kun se on kuunneltu valehtelematta kymmenisen kertaa läpi, kykenen siitä jo varmaan jotain sanomaan.

Levy on kevyempi ja rennompi kuin mikään aikaisemmista Rammsteinin levyistä, mikä ei loppujen lopuksi minulle ole järin positiivinen mielikuva tämän bändin kohdalla - ankarin mättö on jäänyt levyltä kokonaan. Jotkut biiseistä kuulostavat myös hieman huolimattomasti kokoon kasatuilta, eikä levyllä ole vastustamattomia koukkuja kuin aivan muutama.

Vaan kyllä levyltä hyvääkin löytyy. Amerikan kertosäe tarttuu päähän kuin hampurilaisaterian rasvakerros verisuoniin. Moskaun taustalle hankitut t.A.T.u.:n (katso kommentti) neitoset toimivat hienosti yhteen Till Lindemanin jylhän äänen kanssa ja biisi rullaa kuin turboahdettu traktori, jonka kopissa on livebändi. Levyn hitaat biisit Ohne Dich ja Amour ovat tunnelmallisia ja herkkiä juuri sillä omintakeisella tavalla, jolla vain saksalaisen teollisuusmetallibändin kappaleet voivat olla.

Levyn paras kappale on kuitenkin jotain aivan uutta Rammsteinilta. Los on letkeä ja irtonainen kuin meksikolaisen kapakkabändi. Mielleyhtymä From Dusk till Dawnin juottolaan on väistämätön ja Rock'n'roll-rytmi huuliharppuineen saa jalan vispaamaan ja kropan keinumaan. Tämä on se biisi, joka tanssittaa vielä vuosienkin päästä.

Posted by Henri at 17:12 | permalinkki | Comments (2)

Enää ei ole kenelläkään kivaa

Sen vajaan vuoden, jonka valokuvagalleriamme olleet Galleryn päällä, olemme saaneet aina silloin tällöin nauttia meille täysin tuntemattomienkin ihmisten kommenteista ja ihasteluista. Palaute on ollut tervetullutta ja rakentavaa.

Ikävä kyllä viime aikoina olemme "nauttineet" aivan toisenlaisesta huomiosta. Painigalleria (joka muuten kerää tätä nykyä melkein puolet koko blockblock.netin trafiikista) on kerännyt fiksun kommentaarin lisäksi kasapäin no-clue-faneja, jotka kuvittelevat viestiensä päätyvän painijoille itselleen, eikä alatyyliltäkään ole vältytty.

Osa paljasta pintaa sisältävistä gallerioistamme on saanut kommentteja kateellisilta luiskaotsilta, jotka koskaan tuskin ovat alastonta naista elävänä nähneet ja jotka ovat katsoneet oikeudekseen loukata minua ja malleina toimineita ystäviäni.

Niinpä vietin juuri äsken reilun tunnin tuhoamalla jokaisen albumeihin tulleen kommentin ja yksitellen (Galleryn riemastuttava "ominaisuus") poistamalla kommentointioikeuden jokaisesta albumista. Esitän pahoitteluni niille kaikille, jotka jättivät fiksuja kommentteja - me arvostimme niitä todella paljon. Minun energiani ei kuitenkaan riitä vahtimaan galleriaa joka päivä ja tuhota herjoja, jotka saattaisivat aiheuttaa mielipahaa kuvissa esiintyville ihmisille. Ja koska kommentteja ei vastaisuudessa voi jättää, poistin tasapuolisuuden nimissä myös vanhat kommentit.

Otamme edelleen mielellämme vastaan kommentteja kuvistamme sähköpostitse.

Posted by Henri at 23:40 | permalinkki | Comments (8)

syyskuu 27, 2004

R&A - Loppupuolisko

Skotlanninmatkan ja R&A:n jälkeen kuvittelin jo elämän hieman rauhoittuvan. Tänään kuitenkin istuin töissä ensimmäiset 5 tuntia kokouksissa ja jälkimmäiset 5 tuntia toteuttaessa kokouksissa päätettyjä asioita. Tästä se alkaa, eikä loppu häämötä ennen marraskuun alkua.

Koska blogaaminenkin saattaa jäädä lyhyisiin merkintöihin, niin parempi, että käsittelen eilen päättyneen elokuvafestivaalin annin loppuun samantien. Mihinkäs minä jäinkään...

Maanantai:
Kuten aiemmin mainitsin, Nine Songs oli kauniisti kuvattu - kohteenaan kahden ihmisen suhde esitettynä seksikohtauksien ja keikkataltiointien kautta. Elokuva oli lyhyt, vain 65 minuuttia, joten en asettanut sille normaaleja vaatimuksiani pitkän elokuvan juonelle, vaan nautin siitä pitkänä lyhytelokuvana - juonellisena tunnelmapalana. Ja sellaisena se toimi erinomaisesti. Marcel Zyskindin kamera Winterbottomin ohjauksessa kuvaa päähenkilöt intiimisti ja lämpöisesti, vallitsevan valon käyttö on paikoin suorastaan nerokasta.

Hyvin harvoin oikeaa seksiä elementtinään käyttävät "oikeat" elokuvat onnistuvat esittämään seksin näin positiivisessa valossa, yleensä sillä haetaan tehokeinona jotain aivan päinvastaista. Winterbottom esittää elokuvallaan kysymyksen, miksi seksin näyttämisessä olisi jotain väärää, ja toivottavasti tällä kysymyksellä myös saavuttaa jotain.

Ikävä kyllä ohjaaja itse on tuntunut missaavan jotain oleellista, sillä saadakseen teatterilevityksen Briteissä, hän on ilmoittanut olevansa valmis leikkaamaan teoksestaan pois sen eksplisiittisimmän kohtauksen. Onneksi sensuuria vastaan ennenkin taistellut studiopomo Hamis McAlpine on toista mieltä ja kääntää tilanteen absurdiksi - elokuvan ohjaaja olisi valmis sensuuriin, mutta studiopomo vääntää vastaan.

Keskiviikko:
Silver City oli festareiden eniten odottamani elokuva, joten sen jäätyä "ihan kivaksi" oli pettymyskin suurin. Elokuva oli osittain satiirissaan hienovaraisempi kuin antoi odottaa, mutta tykitti myös hetkittäin sellaisia täyslaidallisia, ettei enemmästä ruudinsavusta väliä. Näyttelijät olivat ammattitaitoisia ja juoni varsin mukiinmenevä, mutta ikävä kyllä se ei nyt riittänyt tältä ohjaajalta. Vähemmän odottaville katsojille uskallan kyllä elokuvaa suositella jo pelkästään loppukohtauksensa vuoksi.

Samaritan Girl oli toisen kovan ohjaajan, Korean ihmemies Kim Ki-Dukin uusin tuotos, ja senkin kohdalla odotukset olivat korkealla. Valitettavasti elokuva jätti kovin kylmäksi. Tragedia ei onnistunut koskettamaan. Myös elokuvan keskellä tapahtunut näkökulman muutos ei mielestäni toiminut, ja elokuvan loppupuoli olikin melkoisen turha. Jälleen kerran elokuva sisältsi erinomaisia kohtauksia, mutta kokonaisuus jätti paljon toivomisen varaa.

Torstai:
Nicotina puolestaan oli festarien yllättäjä. Kunhan hieman kömpelöstä alusta päästiin, niin "Meksikon Pulp Fiction" alkoi rullaamaan vastustamattoman riemukkaasti. Heti kun aseet saatiin esille ja tilanteisiin enemmän komiikkaa, elokuva antoi enemmän kuin rahansa arvosta loppuun asti.

Riot On! houkutteli minut katsomaan, josko menin 90-luvun lopussa sittenkin väärään mobiilifirmaan töihin. Elokuvan jälkeen täytyy sanoa, että omaa valintaa ei tarvitse katua. Vaikka niitä hypetettyä orgioita ja huumehöyryjä oli elokuvassa tuskin nimeksi, niin on pakko myöntää, että dokumentti oli onnistunut. Tiukka leikkaus ja tarinan selkeä rakentaminen erilaisine tehokeinoineen onnistuivat erinomaisesti, ja elokuvan olisi katsonut mielikseen ilman ammatillistakin mielenkiintoa.

Lauantai:
Better than Sex oli riemukas välipala Taiwanista, ja kuului selvästi festareiden "mitävittua"-osastoon. Juoni kääntyilee vauhdikkaasti kuin mopedeilla kruisaileva nuorisojengi kirotun miekkansa kanssa ja nuoren päähenkilön seikkailut seksin ja pornon parissa ovat hilpeitä. Elokuva on ihastuttavan kivaa purkkaa vailla sen kummallisempia lisämerkityksiä.

Lauantai-iltana katsoimme vielä Mikin kanssa kotonamme tämänvuotisen festarielokuvan, joten käsitellään sekin tässä, vaikkei vuoden 16 elokuvan saldoa minun kirjoissani kasvatakaan. Young Adam oli hieno kuvaus nuoresta miehestä joka oli kuljeksija niin elämässään kuin ihmissuhteissaankin. Elokuvan jujun keksimisessä minulla kesti ehkä hetki liikaa, mutta se ei loppujen lopuksi haitannut nautintoa. McGregor, Swinton, Mullan ja Mortimer tekivät kaikki aivan erinomaiset roolisuoritukset.

Sunnuntai:
Connie and Carla onnistui olemaan järjettömän viihdyttävä ja paikoin kyyneleet silmiinnostava drag-show elokuva, mutta elokuvan jälkeen jäin silti kaipaamaan jotain enemmän. Luulen, että ongelma oli elokuvan liiallisessa kiltteydessä. David Duchovny näyttelee sivuroolissaan paremmin kuin pitkiin aikoihin.

D.E.B.S., elokuva teinipimuagenteista vesirajaa viistävissä koulu-univormuissaan, vaikutti leffan aikana hetkittäin erittäin hupaisalta "aivot narikkaan" -viihteeltä, mutta pari minuuttia leffan jälkeen ajateltuani se tippui helposti festarin huonoimaksi elokuvaksi. Siinä ei ollut tarpeeksi potkua seikkailuelokuvaksi eikä tarpeeksi terävää huumoria kunnon parodiaksi. Lisäksi teiniagenttien taipuminen ihannenuorison muottiin oli lähes vastenmielistä - elokuvasta puuttui kokonaan se anarkistinen "tyttöenergia", jolla olisi voitu punnerretaa pitkälle puutteista piittaamatta.

Ai niin - elokuvafestivaalien aikana katsoimme myös 14 jaksoa DS9in kolmatta kautta.

Posted by Henri at 23:57 | permalinkki | Comments (2)

syyskuu 29, 2004

Jos ei miellyttävä, niin ainakin kestoltaan lyhyt operaatio

Kiireisen päiväni kohokohta oli eittämättä se, kun viehättävä nuori naislääkäri nytkytti ja riuhtoi yrittäessään kaksin käsin irrottaa rintalastaani juuttunutta punktioneulaa. Onneksi oli hyvä puudutus.

Posted by Henri at 23:58 | permalinkki | Comments (0)