elokuu 02, 2004

Vuosipäiviä

Vuodet vierivät, kuukaudet kierivät - päivät siis... pyörivät? Elokuvia ja Valokuvia täyttää huomenna kaksi vuotta. Kahteen vuoteen mahtuu hyviä hetkiä, monta elokuvaa, monta valokuvaa sekä noin 140000 vieraillutta kävijää. Kiitos.

Tällä viikolla tulee täyteen myös kaksi vuotta uudessa työpaikassa. Sekin on ollut vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä. Välillä on melkein luovutettu, mutta nyt näyttää hyvältä - viihdyn tiimissäni ja tehtävissäni.

Nämä vuosipäivät kalpenevat kuitenkin sen tärkeimmän rinnalla. Sillä tänään, 2. elokuuta 2004, tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun maailmani muuttui peruuttamattomasti ja vastaanpitelemättömästi - ei sillä että olisin pyristellä halunnutkaan. Jotakuinkin neljän tunnin päästä on hiekkaa tiimalasissa valunut viiden vuoden edestä sen jälkeen kun eräs kulttuuriantropologian ylioppilas astui ovestani graduhaastatteluaan tehdäkseen.

Asiaa oli toki pohjustettu ystävien toimesta (kiitos, Lissu ja Suvi), mutta ilmeisesti minunkin viehätysvoimallani oli jotain tekemistä asian kanssa (vai onko se vain niin, että jokainen sammakko löytää joskus prinsessansa), sillä kaksi päivää myöhemmin olimme ensimmäisillä treffeillämme. Ja loppu on historiaa. Edessä oli toki vielä monta mutkaa, sillä elämää suurempi rakkaus alkoi virallisesti vasta 24. marraskuuta 1999 "toisilta ensimmäisiltä treffeiltämme". Nyt puoli vuosikymmentä myöhemmin rakastan vaimoani edelleen päivä päivältä enemmän - ja sitä en voi koskaan korostaa tarpeeksi.

Posted by Henri at 13:59 | permalinkki | Comments (4)

elokuu 03, 2004

Jo kaksi vuotta googlaajien riemuna

Kuten eilen manitsin, niin tänään tuli täyteen kaksi vuotta Elokuvia ja Valokuvia. Siihen aikaan mahtuu 417 elokuvaa, reilut kymmenentuhatta valokuvaa, ja ne 140000 kävijää, joista suuri osa on tullut googlen kautta. Heidän kunniakseen katsomme viimeisen kahden päivän hakukonetilastoja.

Top-5 on kovin vapaapainivoittoinen: WWE, Brock Lesnar, Sable, Katariina Kaitue ja Hääpuhe. Loppulista on sekin melko lailla yhdellä raiteella, mutta loppupuolelta löytyy taas "mielenkiintoisia" sattumia.

Hyvät paljaat kuvat: mikä tahansa paljas kelpaa, kunhan se on hyvää.

Hugo Peikko tv show ja luottotietojen menetys: joskus nämä haut ovat yllätyksiä itsellenikin, ja minun pitää tarkistaa mitä sitä on oikein tullut kirjoitettua.

Ja kyllä me kaikki tiedämme mikä kansakunnan nuoria toivoja kiinnostaa: pyllyjä kännykkään ja Suomen suurimmat rinnat.

Lopuksi täytyy erikseen muistaa internet-haku, jonka suhteen olen ollut ehdoton auktoriteetti vuodesta toiseen (ja varmasti myös nyt alkavaan kolmanteen): polven anatomia.

Lisäys: Jaana-Mari käski puffaamaan uutta galleriaansa: Bubble Pink.

Posted by Henri at 23:10 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 04, 2004

Proximity

Kaipa se on viimein myönnettävä. Olen jäänyt pahasti koukkuun tähän numeroipohjaiseen alueenvaltauspeliin: Proximity

Posted by Henri at 15:07 | permalinkki | Comments (4)

Lööppien kertomaa

Kovin kummoista medialukutaitoa ei tarvitse omata havaitakseen kumpi suurista valtakunnallisista iltapäivätabloideista on ostanut yksinoikeuden formulatähden häihin, ja kumpi on jäänyt varikolle valittamaan - katkerana. Hyvin katkerana.

"Satuhäät" vai "Skandaali - ministeriö vaatii selvitystä"? "Kuherruskuukausi Suomessa" vai "Kimi osti poliisit"? "Uudet upeat hääkuvat" vai "Poliisit riitelevät häiden laskuista"?

Otsikot ovat vähän sinnepäin, eivätkä aivan samoilta päiviltäkään, mutta luotan siihen, että tämän blogin lukijoilta sitä medialukutaitoa löytyy. Kertoohan sekin jotain, että yhden keskenkasvuisen moottoriurheilijan häistä riittää otsikoita kolmeksi päiväksi.

Posted by Henri at 18:49 | permalinkki | Comments (4)

elokuu 06, 2004

Ketumpi kuin kettu

"Communists had PRAVDA. Republicans have FOX"

Olen parin viime päivän aikana törmännyt paikassa jos toisessakin Robert Greenwaldin dokumenttiin Outfoxed: Rupert Murdoch's War On Journalism, ja nyt kun se löytyi huokealla CD-WOW:sta, niin täytyyhän se katsastaa.

Dokumentin virallinen saitti Outfoxed.org kertoo taustoja ja antaa esimakua useiden videoklippien muodossa. Dokumentin tekijät ovat tosissaan lähteneet haastamaan FOX Newsin naurettavaa Fair and Balanced -slogania. Oman osansa saa myös Bill O'Reilly, eräs Amerikan vastenmielisimmistä miehistä.

Tietenkin myös dokumentin tekijöillä on oma agendansa, mutta sen ajaminen on pientä sen rinnalla, mihin valtakunnallisen kanavan uutitoimitus järjestelmällisellä propagandalla pystyy. Aika kettuja.

Posted by Henri at 12:37 | permalinkki | Comments (0)

Primitiivireaktio

Melkein pitäisi hävetä reaktioni ennalta-arvattavuutta ja itsehillinnän pettämistä tänään iltapäivällä. Toivottavasti naispuoliset kanssamatkustajat eivät ylettömästi vaivaantuneet minun ja miespuolisten kollegoideni käytöksestä. Olimme kuin Pavlovin koirat.

Lähdimme töistä iltapäivän ensimmäisellä kuljetuksella, joka jonkin aikaa Merisatamanrantaa ajettuaan hidasti huomattavasti. Tuskin ehdimme kuulla etupenkillä istuvan T:n suusta pääsevän "no, huh-huh", kun minun ja vieressäni istuneen S:n uteliaat katseet löysivät syyn ja yhdyimme (korkeintaan) puoliverbaaliseen kommentaariin.

Pikkubussimme edellä ajoi kaksi nuorta naista vespoilla. Kahdella identtisellä punaisella retrohenkisellä vespalla, joissa oli 50-lukuhenkinen takaboksi. Valehtelisin, jos sanoisin, että takaboksi oli ensimmäinen asia, jonka huomasin. Naiset olivat myös pukeutuneet identtisesti. Molemmilla vaaleaveriköillä, oli päässään punainen avokypärä ja yllään punaiset narubikinit. Eikä sitten muuta.

Muodostelmassa he kääntyivät Merikatua vasemmalle, kun meidän reittimme, valitettavasti, vei oikealle. Sen verran ehdin maisemaa vilkaista, että meidän niskamme eivät olleet ainoat nyrjähdyksen partaalla. Suloisen retro ja samalla eittämättömän seksikäs ilmestys.

Selvästikin kyseessä oli jonkin firman mainostempaus. En tiedä, mitä neitokaiset markkinoivat, mutta oli se skoottereita, bikineitä tai vaikka mobiiliviihdettä, niin mielenkiintoni heräsi. Näin helppo minä olen.

Sellaista on olla mies kesähelteellä kaupungissa.

Posted by Henri at 23:38 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 07, 2004

Pelinpäätös - tilinpäätös

Sain eilen yöllä loppuun jo varmaankin kuukauden verran silloin tällöin iltaisin hakkaamani Crimson Skies - High Road to Revenge -pelin. Kammottavan ja kesken jääneen Buffy - Chaos Bleedsin jälkeen Verenpunaisella Taivaalla lentely on pelkkää juhlaa. Sanon nimenomaan lentely, sillä harvoin on ilmailupeleissä saatu erilaisilla koneillä lentäminen näin mukavan pelattavaksi. Koiratappelu taivaalla ja Arixon kanjoneissa on silkkaa riemua, eikä ohjainta tarvitse pusertaa hampaat irvessä.

Pelin juoni, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, 30-luvulle, jolloin ilmalaivat ja ilmarosvot hallitsivat taivaita, ei monimutkaisuudellaan häikäise, mutta sisältää silti tarpeeksi kommervenkkejä, jotta mielenkiinto säilyy yllä. Ääninäyttely on kelpo työtä ja grafiikka ajankuvaan sopivaa.

Ainoat miinukset peli kerää (ainakin Xboxin Crystal-versiossa ilmenevästä) bugisuudestaan ja huonosta tallennussysteemistään. Muutaman kerran kone hyytyi tehtävän lopussa tallentamatta suoritusta, jolloin homma oli alettava alusta, ja kerran tallennus onnistui kadottamaan kaiken siihen mennessä kerätyn mammonan. Onneksi netistä löytyi huijauskoodit, joilla rahaa sai tarpeeksi takaisin - muuten olisi meno tyssännyt siihen.

Tallennusjärjestelmä on sikäli ikävä, että se sallii vain lineaarisen etenemisen, eikä anna pelaajalle minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia siihen, koska tallennetaan. Jos kone on räjähtämäisillään ja juuri silloin tulee checkpoint, niin siinähän olet - parempi, että aloitat alusta koko tehtävän.

Muutama tehtävistä tuntuu myös normaalivaikeusasteella ylettömän hankalilta, mutta kyllä niistäkin yrittämällä selviää. Joskin tallennusongelmien vuoksi Xbox pitää jättää välillä päälle päiväkausiksi. Viimeisen tehtävän viimeistä vaihetta hakkasin varmaankin 50 kertaa ennen kuin luovutin ja suljin koneen. Pari päivää myöhemmin aloitin tehtävän uudelleen nopeammalla, mutta tulivoimaltaan heikommalla koneella ja selvitin sen toisella yrittämällä.

Kaiken kaikkiaan Crimson Skies on jokatapauksessa erinomainen peli. Olen ymmärtänyt, että sen verkkopeliominaisuudet ovat vielä huikeammat, joten tämä on oikeastaan ensimmäinen peli, joka saa minut haikailemaan Xbox Live-palvelua.

Koska pelattava loppui, eikä tuntunut siltä, että haluaisin juuri nyt jatkaa Halonhakkuuta vaikeammalla tasolla, kävin Anttilassa poimimassa alennushyllystä Soul Calibur II:n, joka ymmärtääkseni on ylettömän laadukas mätkimispeli. Ensivaikutelma onkin positiivinen, paitsi eräässä pienessä, mutta sitäkin harmillisemmassa detaljissa...

Se, joka on suunnitellut pelin sisäisen ohjejärjestelmän pitäisi viedä saunan taakse ja hakata ruumis miekalla pieneksi hakkelukseksi ja polttaa sielu kiukaalla. Jos peliohjaimen toimintonäppäimissä on kirjaimet A, B, X ja Y, niin niitä nyt EI HELVETTI VAAN ohjeissa kirjoiteta uudelleen muotoon A, B, K ja G, niin että kirjaimet eivät vastaa toisiaan. Horisontaalinen lyönti, ohjeissa A, tehdään painamalla peliohjaimen nappia X ja puolustus, ohjeissa G, peliohjaimen napilla A. Mikä saatanan järki tässä on takana? Opettele siinä sitten yhdistelmäliikesarjoja.

Tiedän, että napit voi ainakin suurimmaksi osaksi ohjelmoida uudelleen, mutta mieluummin pelaan standardinapeilla, jos vaikka joskus saan peliseuraa, joka on peliä normaaliasetuksilla pelannut.

Posted by Henri at 18:48 | permalinkki | Comments (1)

elokuu 09, 2004

Taika-Trevor

Nyt on niin kiirus, että tuskin ehtii ajattelemaan, saati sitten blogaamaan, joten blogaan ajattelematta. Täysin minulta huomaamatta Weebl's Stuffin animaatiosivuilleon taas tullut monta uutta animaatiota, ehdottomana suosikkinani Magical Trevor. Syö kuraa, Harry Potter.

Everyone loves Magical Trevor, 'cause the tricks he does are ever-so clever ...

Posted by Henri at 15:05 | permalinkki | Comments (0)

Lerppanaamat

Tämän tapahtumarikkaan päivän saa päättää täydessä työn touhussa (pitkä tarina, josta voisin kertoa korkeintaan ne tylsät osat, joten tyydyn enigmaattisuuteen kutkuttaakseni mielikuvitustanne) löytämäni nerokas valokuvagalleria ihmisistä, joita aluksi epäilin puhallettavan kasvoihin turboahdetulla hiustenkuivaajalla.

Danny's Flapface Photos

Sivun laidassa on linkki, jonka takaa löytyi lisää flapface-kuvia. Flapface-harrastajien ryhmäsivulta löytyy jopa ohjeet, kuinka tällainen ilme tehdään:

Make sure your lips are loose, shake your head back and forth as fast as you can and take a picture of yourself. Really, do it yourself. It helps to hold the shutter button half way down to make sure the camera is focused and ready to go. Tell your friends!

Tätä pitää kokeilla - hyvässä valossa, ja tarpeeksi lyhyellä valotusajalla.

Posted by Henri at 22:51 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 12, 2004

Melkein ostoksilla

Huh. On elämää hektisenä pidellyt...

Palatkaamme siis parin päivän taakse, ja siihen kun seisoin Akateemisessa Kirjakaupassa Kolibrin kanssa tekemämme diilin mukaisesti Miévillen Perdido Street Station karvaisessa kourassani. Hetken aikaa kirjan takakanteen liimattua hintalappua tuijotettuani tulin kuitenkin järkiini. Miksi ihmeessä maksaisin pokkarista 15 euroa, kun saman kirjan saa Amazonista reilusti alle puoleen hintaan. Saan samalla tilattua sen kauan kaipailemani valokuvien retusointioppaankin.

Toinen melkein virheostos sattui samana iltana, kun olin jo tilaamassa Hellboyn tuplalevyä R3-versiona (alle 15 euroa CD-Wow:ssa), kun huomasin, että leffasta ilmestyy lokakuussa parikymmentä minuuttia pidempi director's cut. Se on tietysti aluksi tyyriimpi.

Tänään "melkein ostaminen" toivottavasti muuttuu kulutusjuhlaksi, kun töiden jälkeen metsästän Anttilasta minulta puuttuvat kolme Suomessa julkaistua Kaurismäen leffaa kympin sopuhintaan.

Lopuksi puffaan vielä uudehkoa Suomalaista DVD-blogia, jossa näyttäisi olevan mm. mielenkiintoisia linkkejä alennuksiin ja arvosteluja. Myönnän - 50 elokuvan b-hirviöleffa-boksit kiinnostavat.

Ei muuta.

Posted by Henri at 11:07 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 15, 2004

Draamaa ja komediaa

Viikonloppuun mahtui kaksi erinomaista draamaa, joista ei komediaakaan puuttunut - tai komediaa, joiden aineksena oli kosolti draamaa.

Lauantaina katsoimme Peter Sellersin ja Shirley MacLainen tähdittämän elokuvan Being There, kertomuksen autistisesta puutarhurista, joka ensimmäistä kertaa ulkomaailmalle altistettuna kuin vahingossa nousee tekijäksi merkittäviin piireihin. Sellers on aivan yliveto roolissaan ja väärinkäsitysten suma on kirjoitettu nokkelasti. I like to watch. Todellakin.

Tänään vuorossa oli Tom Stoppardin vuonna -90 omasta näytelmästään ohjaama, ja tähän saakka minua vältellyt Rosencrantz & Guildenstern Are Dead. Minusta tuntuu, että Stoppard jos kuka on ymmärtänyt miksi englannin kielessä sana play tarkoittaa niin leikkiä kuin näytelmääkin. Niin kevyen taidokkaasti hän leikittelee Hamletin teemoilla ja rakentaa sen sivuhenkilöiden avulla tason toisensa päälle.

Tim Roth ja Gary Oldman ovat osuvia rooleissaan. Tekstityksen puute pääsi hieman haittaamaan, sillä elokuvan kieli on paikoin mutkikasta ja kaskut paljolti kielellisiä. Kysymys-tennis lienee jo klassikko. Verbaalitykitystä voi ihastella vaikkapa IMDb:n lainaussivulla. Jotenkin jäi myös kaivertamaan ajatus, että olisi sittenkin pitänyt hankkia jostain Branaghin nelituntinen Hamlet ja katsella se ennen tätä - senkin edellisestä näkemisestä on jo kohta kahdeksan vuotta.

Posted by Henri at 23:16 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 16, 2004

Terry "T-Bone" Richardson

Terry Richardson on yksi maaliman nimekkäimmistä ja tunnustetuimmista muoti- ja glamour-kuvaajista. Mies on muun muassa Sisleyn viimeisten kataloogien takana. Olen aina pitänyt hänen omintakeisesta, rosoisesta ja jopa rujosta tyylistään.

Richardson on myös ikuinen kapinallinen. Miehen virallisilla sivuilla supersankarit harrastavat homoseksiä, sperma roiskuu ja omakuvissa "T-Bone" esittelee mittavaa elintään. Tietystä tarkoitushakuisuudesta huolimatta Richardson kuvaa ihmisiä aidoimillaan, ja vangitsee pokkarikameralla "räpsittyihin" kuviinsa jotain kohteensa sisimmästä.

Jöpöttävien elinten ja leviteltyjen jalkovälien lomassa esiintyvät omassa galleriassaan sellaiset tähdet, kuin Kylie Minogue, Viggo Mortensen, Chloe Sevigny, Morrisey, Catherine Deneuve, Macaulay Culkin, Justin Timberlake ja Vincent Gallo. Kolmesta viimeisestä Richardon on saanut aikaan herkimmät muotokuvat.

(Ja jos en vielä vääntänyt tarpeeksi rautalangasta, niin sivut sisältävät materiaalia, joka saattaa loukata tai järkyttää meistä herkimpiä. Ameriikan Yhdysvalloissa, vapauden ja omenapiirakan kotimaassa, näiden sivujen katselusta toimistolla saisi monella työpaikalla automaattiset potkut. Olkaat varoitetut ja edetkää omalla vastuulla.)

Posted by Henri at 19:00 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 17, 2004

Tuli vapaa - liput hankittu

Lippujen hankkiminen Rammsteinin marraskuun keikalle oli tänä vuonna hieman mutkikkaampaa, mutta onnistui sittenkin varsin kivuttomasti, kiitos ystävien. Alunperin meidän piti yrittää saada siivu samasta yrityspaketista, kuin kolme vuotta sittenkin, mutta ne liput menivät ohi nenämme edestä. Turvauduimme siis erääseen lukuisista Turun yhteyteyksistämme. Tänään aamulla sain puhelimitse tiedon, että liput on saatu ja aivan inhimillisille paikoille sivukatsomoon, kuten toivoimmekin - vanha kun ei jaksa enää pomppia kentällä.

Alkuperäisessä merkinnässä puhuin tässä välissä ihan omiani - tosiasioihin perustumattomien harhaluulojen varassa. Pahoitteluni korjauksesta. Konsertti on tällä hetkellä lippupalvelun mukaan täyteen varattu.

Rammsteinin uuden Reise Reise -levyn toinen sinkku Amerika julkaistaan vielä elokuun puolella.

Posted by Henri at 11:01 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 18, 2004

John Sayles

Lueskelin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin mainoslehteä, ja vaikka joukkoon mahtuu jos jonkinmoista mielenkiinnon nostattajaa (niistä myöhemmin), niin minun silmäni tarttuivat salamana yhteen elokuvaan.

Top-10-listan tekeminen R&A:ssa näkemistäni noin 200 elokuvasta olisi melkoinen urakka ottaen huomioon ohjelman tiukan tason - varsinkin kun katsotaan 90-luvun loppupuolen festareita. Olen kuitenkin melko varma, että tällaiselta listalla (jonka saatan hyvinkin tehdä kun festarit lähestyvät) löytyisi John Saylesin Los Hombres Armados, joka teki minuun sellaisen vaikutuksen vuonna 1998, että Kiasman surkeaakin surkeampi äänentoisto ja kivikovat penkit unohtuivat siihen paikkaan. Ja se on paljon se. Tänä vuonna R&A:ssa nähdään Saylesin uusin Silver City, rikostarinaksi puettu poliittinen satiiri, jonka virallinen saitti "Dickie" Pilager for Governor of Colorado ei jätä arvailun varaan keneen pilkkakirves on kohdistettu. Tämä on listallani ykkösenä.

Tästä innostuneena tarkastin vaihteeksi Los Hombres Armadosin saatavuuden dvdeellä, ja voi pyhä jysäys, sehän on ollut jo vajaan vuoden nettikaupoissa jenkkilevynä. Tilaus lähti heti. Elokuvasta ei ole kaiketi järjestetty Suomessa kuin tuo yksi teatteriesitys Kiasmassa 1998, mutta yritän parhaani mukaan sivistää ystäväni hankkimallani dvd-versiolla.

IMDb tietää kertoa, että Sayles on ahkeroinnut mainitsemieni elokuvien välissä useammankin pitkän elokuvan, joista ainakin Limbo herätti mielenkiintoni.

Niille, jotka seuraavat: epävirallisesti 650 meni rikki tällä viikolla hankittujen kolmen Kaurismäen, Pakulan The Parallax Viewn ja Van Santin To Die Forin myötä. Epävirallisesti siksi, että ne seitsemän kausipakettia DS9 odottavat vielä englannissa Lento-öttiäisten kirjahyllyssä. Kun kaikki tilatut saapuvat perille, luku on 653.

Posted by Henri at 01:01 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 19, 2004

Koska kapteeni käskee...

...niiin kaipa minunkin on känniblogattava. Tiimipäivä oli juuri niin ikimuistoinen ja lukijoitani kiinnostava, kuin kenenkään tiimipäivät yleensä ovat. On sitä ennenkin syöty pyttipannua, keilattu, arvioitu Googlen markkina-arvoa ja innovoitu mobiileja aikuisviihdepalveluita.

Okei ... kyllä tältäkin illalta taisi yksi legenda jäädä elämään, minun ottamani valokuvan muodossa. Ikävä kyllä kamera oli kuvan kohteen itsensä oma, joten se silmänilo tuskin päätyy kenenkään uudelleen nähtäväksi. Olenkin hankalan dilemman edessä: kuinka ilmaista työtoverille, että haluan nähdä hänen takamuksensa vielä kerran.

Nyt nukkumaan ... huomenna on taas oltava tuottava, tuottoisa, tuottelias, tai jotain sinne päin.

Lisäys: K:n tarina italialaisesta näyttelijättärestä taitaa osoittautua urbaaniksi legendaksi. IMDb kyllä tuntee menneiltä vuosilta näyttelijä Fracois Pillun ja Casting Director Lissa Pillun, mutta ei ainoaakaan Anna Pillua. Sen sijaan eestiläinen näyttämötaiteilija Pipi Pilu voisi kärsiä Suomessa uskottavuusongelmista - samoin kuin nouseva ranskalainen kyky Chantal Vittu.

Noh, tästä tuli nyt tällainen. Aamulla voi kaduttaa. Kiittäkää Pegreä.

Posted by Henri at 23:45 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 23, 2004

Jodo!

Perjantaina sain viimein käsiini kauan kaipaamani DC-julkaisun Alejandro Jodorowskyn Technopriestsistä. The Incalissa ja Metabaronsissahan Tekno-papit ovat enemmän tai vähemmän pahiksia, mutta nimikkosarjansa alussa ja ainakin päähenkilön mielikuvissa he ovat kunnioitettuja virtuaalimaaliman luojia - pelisuunnittelijoita, jotka vapauttavat ihmismielen kahleistaan.

Ikävä kyllä albiino-sankarimme on avaruuspiraattien neitsyenä raiskaaman, kostonhimoisen äitinsä halveksimana juuttunut lähes-orjuuteen perheen juustotehtaaseen. Tästä lähtökohdasta Jodorowsky rakentaa hienoa, joskin hieman suoraviivaista, epiikkaa aiempien teostensa malliin. Janjetovin taide on myös herkkua.

Tänään Play.comia selaillessani löysin halvalla Jodorowskyn kulttimainetta nauttivan elokuvan Santa Sangre. Sanomattakin lienee selvää, että fanipoikana pistin kiekon tilaukseen saman tien.

Posted by Henri at 13:13 | permalinkki | Comments (0)

Katseltavaa loppuvuodeksi

Seitsemän esityskautta 90-luvun parasta scifiä

Kuva kertoo enemmän kuin miljoona vaahtoavaa kuolanpärskettä.

Posted by Henri at 19:02 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 29, 2004

Viikon tauko

Niinhän siinä sitten kävi, että DS9 vei mennessään. Viikon saldo on vähän reilu tuotantokaudellinen scifiä, ja kuten arvelinkin myös sarjaa ennen näkemätön Jaana-Mari jäi saman tien koukkuun. Minulla oli selkeä muistikuva, että Duet oli parin ensimmäisen kauden paras jakso, mutta silti yllätyin siitä kuinka kananlihalle ihoni meni jakson erinomaisuuden edessä.

Juurikaan muuta huusholissamme ei sitten ole viikon sisällä puuhattukaan. Ehdimme sentään osallistui yksille mainioille kokkareille, joiden jatkoksi eksyin Kallion blogaajatapaamiseen, jossa tapasin jos jonkinmoista vipeltäjää, niin uusia naamoja kuin vanhoja tuttujakin.

Koskapa tv-sarjaputkessamme emme ehtineet koko viikkoon nähdä yhtään elokuvaa, niin Jaakon ja Juhanan intruusio katsomaan hyllyssä jo kuukauden päivät roikkunutta Outfoxedia oli suorastaan tervetullut. Dokumentti oli hieno, ja näin eurooppalaisesta näkökulmasta hetkittäin jopa aivan absurdi. Hienoimmat hetket tarjosi taas kerran Bill O'Reilly, mies johon henkilöityy kaikki se, mikä amerikassa tänä päivänä on vikana.

Esimerkkinä näytettiin O'Reillyn haastattelu Jeremy Glickistä, jonka jälkeen näytettiin ja todistettiin kuinka O'Reilly myöhemmin käänsi kaiken Glickin sanoman päälaelleen, tunki sanoja tämän suuhun, ja valehteli katsojille päin naamaa. Eräs dokumentissa haastateltu oli ottanut selvää, voiko O'Reillyn haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja asioihin perehtyneen lakimiehen vastaus oli ollut, ettei siitä olisi mitään hyötyä, koska O'Reilly on tunnetusti patologinen valehtelija, joka ei tiedä itsekään milloin puhuu totta ja ei - ja tämä mies on yhdysvaltain suurimman uutiskanavan pääkommentaattori.

Jälkikirjoitus: Tämän viikon aikana, jolloin en ole blogimoottoriani käynnistänyt, on akseleiden väliin ilmestynyt yli 50 kommenttispämmiä. Tulen aina yhtä iloiseksi, kun joku työkseen tuhoaa harrastukseni hedelmiä. Valitettavasti sekä MT-Blacklist ja MT-CloseComments -pluginit ovat osoittautuneet toimimattomiksi ratkaisuiksi. Tässä palavat sekä hermot että hihat.

Posted by Henri at 23:50 | permalinkki | Comments (0)

elokuu 30, 2004

Musiikkivideoita

Parin päivän sisään on ruudulle ilmestynyt parikin musiikkivideota, jossa on ilmisielvää vittuilun makua.

Rammsteinin uuden levyn kakkossinkun Amerikan video on paljon tiukempi kuin yhtyeelleen hämmentävän popahtava kappale. Suosikkejani ovat hampurilaisia mässäävät buddhalaismunkit ja tietenkin kuun kamaralla Star Trek -flipperiä pelaavat astronautit (olen sillä lailla helppo). Linkit videoon löytyvät Herzeleid.comin elokuun 24. päivän merkinnästä.

Nick Cave and the Bad Seedsin videossa Bring It On puolestaan näytetään pitkää nenää, tai suorastaan keskisormea, musiikkivideoteollisuudelle itselleen. Tarina kertoo, että musiikkikanavia vähemmän seuraava Cave olisi kysynyt millaisia musiikkivideot tätä nykyä ovat, johon hänelle oli vastattu, että enimmäkseen niissä hikiset, mikroshortseihin pukeutuneet mustat naiset heiluttavat persettään. Artisti oli tähän todennut, että Okei, tehdään sitten semmoinen. Pienellä googletuksella lopputulos löytyy vaikkapa Clipland -palvelusta.

Posted by Henri at 00:21 | permalinkki | Comments (2)

elokuu 31, 2004

Laitteistofetissin ruokintaa

Gizmodosta löytyi linkki valokuvagalleriaan, joka esittelee urheiluvalokuvaajia ja heidän kalustoaan Ateenan olympiakisojen yleisurheilu-areenalla. Miesten sadan metrin finaalin maaliviivan lähietäisyydessä oli näköjään odottamassa valehtelematta satakunta ammattitason digijärkkäriä, joissa kaikissa näyttää olevan pitkä ja kallis putki. Löytyypä joukosta ainakin yksi sadantuhannen euron Canon 1200mm f/5.6 -linssikin.

Omista vaatimnattomista hankinnoistani sitten joskus myöhemmin...

Posted by Henri at 14:40 | permalinkki | Comments (0)