heinäkuu 02, 2004

Out of control

Juhannus-viikonloppuna vitsailin Jaana-marille, että eikö olisi mukavaa, jos ostaisin kesäloman jokaisena päivänä vähintään yhden dvdeen. Ajatus 25 uudesta dvdeestä kuukaudessa tuntui hupaisalta. Enää ei kuitenkaan naurata.

Maanantaina poimin Anttilan alesta Sam Raimin Darkmanin, Kevin Spaceyn kohtuulliseksi mainitun ohjausdebyytin Albino Alligator, jopa erinomaiseksi kehutun pienimuotoisen scifipätkän Frequency sekä kökkö-höyrypunk-länkkäri Wild Wild Westin (arvelin, että 3 euroa olisi kohtuuhinta tästä hirvityksestä, mutta että kyllä sekin pitäisi yleissivistyksen nimissä nähdä).

Aloitimme elokuvaviikon nollaamalla aivot WWW:llä, ja täytyy sanoa, että harvoin on Bellucci-säännön Hayek-varianttia koeteltu näin kovasti. Elokuva on paikoin kaunis kuin mikä (enkä nyt puhu pelkästään Salman pakaroista) ja siinä on muutama ihan hauska vitsikin, mutta hyvä tavaton, että se on typerä. Juoni on typerä, hahmot käyttäytyvät typerästi ja agenttiemme vimpaimetkin ovat suurelta osin typeriä. Tämänkin elokuvan on tarinan mukaan pilannut Hollywoodin Suuri Saatana, tuottaja Jon Peters. (Lisävalaistusta etsiville suositellaan haastattelupätkää An Evening with Kevin Smith, jossa Smith kertoo kaiken oleellisen Petersistä).

Tiistaina Jaakko houkutteli minut Free Record Shopiin ja mukaan tarttui pitkään kaivattu Hero, jonka aikanaan omistin R3-versiona, mutta koko siinä painoksessa oli virhe, jonka vuoksi jouduin sen palauttamaan näkemättä elokuvasta enempää kuin 5 ensimmäistä minuuttia. Ja olipa hyvä elokuva. Olipa kaunis elokuva. Hyvä tavaton että olikin.

Keskiviikkona ohimennen Anttilan läpi kulkiessani poimin hyllystä Calender Girlsin ja Equilibriumin ("suomeksi" Cubic??? Mikä vika sanatarkassa käännöksessä olisi ollut?). Illalla katsoimme molemmat elokuvat ja ensimmäisestä pidimme kovasti. Nauroimme kyyneleet silmissä onnellista naurua - tämän parempaa feel good -leffaa saa hakea. Equilibriumissa sen sijaan raivostutti hölmöistä lähtökohdista rakennettu ennalta-arvattavan tarina. Muutamaa käheyttä lukuunottamatta elokuva oli melkolailla köyhän miehen Matrix (mikä on kokolailla vähän, ottaen huomioon millainen järjen riemuvoitto Matrixin tarina on).

Tänään torstainakin kävin Anttilassa, mutta houkutuksista huolimatta säilyin kovana. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä kotiin palatessani eteisessä odottivat animaatioelokuvat Cowboy Bepop - The Movie ja Les Triplettes de Belleville. Saimme Lissun seuraksemme ja aloitimme Cowboy Bepopilla. Ja sehän oli ihan täyspäinen anime-leffa. Monissa näkemissäni japanimaatioissa juoni tuppaa karkaamaan tekijöiltä aivan minne sattuu (tämä ei aina kuitenkaan ole pelkästään huono asia, kuten esimerkiksi hulvaton Dagger of Kamui osoitti), mutta tällä kertaa homma pysyi hanskassa ja viihdytti koko rahan edestä. Toiseen leffaan ei sitten enää ollutkaan aikaa.

Kun iltapäivällä katselin itsekseni Markku Pölösen Baddingin, joka oli varsin sympaattinen, nousi tämän vuoden katsottujen elokuvien saldo 114, eli eivät ne levyt katsomattomina hyllyssä sentään pölyynny. Lomaa on kulunut virallisesti neljä päivää ja kokoelmaan on löytänyt tiensä yhdeksän uutta elokuvaa. Tällä vauhdilla saan vetää hätäjarrusta viimeistään 50. kesälomaleffan kutkuttaessa sormiani ale-laarissa tai webbikaupassa. Hurjaa.

Posted by Henri at 00:40 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 04, 2004

Muutakin viihdettä

Aivan aluksi palaan pikaisesti dvdee-aiheeseen, vaikka arvelinkin jo edellisen merkinnän jälkeen, että siitä kirjoittaminen saa jäädä hetkeksi. "Valittelin" viimeksi, että neljän päivän lomailun jälkeen hyllyssä oli 9 uutta elokuvaa. Enpä kuitenkaan olisi kuuna päivänä arvannut, että määrä lähes tuplautuisi yhdessä päivässä. Mopo on nyt virallisesti karannut käsistä.

Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa pari sanaa kirjallisuudesta, peleistä ja pienoisista pettymyksistä. Sain viime viikolla luetuksi Pérez-Reverten El Maestro de Esgriman eli Miekkamestarin, joka loistavien El Club Dumasin (Yhdeksäs portti) ja La Tabla de Flandesin (Flaamilainen taulu) jälkeen tuntui kovin suoraviivaiselta ja yllätyksettömältä. Pérez-Reverte hallitsee kyllä tunnelman luomisen, mutta sortuu esimerkiksi erääseen rikoskirjallisuuden yleisimmistä kliseistä ja jatkaa sen osan juonta loppuun täysin kaavan mukaisesti, ilman piristäviä muunnelmia.

Voi tietenkin olla, että olen enemmän kotonani shakkiongelmien ja okkultismin parissa kuin miekkailutekniikan hienouksissa, ja näin ollen edelliset kirjat olivat aiheeltaankin mielenkiintoisempia, mutta kyllä kirjan rakennekin tuntui selkeästi kehnommalta. Pérez-Reverten mittapuulla lyhyen, kolmisensataasivuisen, kirjan kaksi ensimmäistä kolmannesta on taustaa ja näin loppukirja tuntuu, jos ei juosten kustulta, niin ainakin hätiköidyltä. Ilokseenhan tuon luki, mutten missään nimessä suosittelisi sitä kenellekään ensimmäiseksi kirjaksi tältä kirjailijalta.

Seuraava kirja, jälleen viisisataasivuinen La Piel del Tambor (Rummunkalvo), on minulla vasta alussa, mutta odotukset ovat suuret.

Pelipuolella sain viime yönä viimein päätökseen Persian Prinssin seikkailut Ajan Hiekkojen parissa, ja vaikka pelissä oli tunnelma ja pelattavuus enemmän kuin kohdallaan ja prinssin tasapainoilut korkeuksissa kouraisivat kiperästi vatsanpohjasta, niin juoni ja tarinan kehitys jättivät paljonkin toivomisen varaa. Prinssi kiipeää kielekkeelle, hyppää tankoon, heilauttaa itsensä pylvääseen, juoksee seinää pitkin ja väistää ansoja. Sitten tapellaan, tehdään välitallennus ja suoritetaan samat liikkeet hieman eri järjestyksessä uudelleen seuraavassa kentässä.

Käteen jää glorifioitu tasohyppely, toki erinomainen sellainen, mutta ehkä tämä ei vain ole minun lajityyppini. Kaukana nimittäin olivat ne vibat, joita Halo ja Knights of the Old Republic pistivät puntiini. Luulen, että seuraavaksi teilataan vampyyrejä.

Posted by Henri at 14:57 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 05, 2004

Rennompi kuin laki sallii

Kuuma sauna. Kädessä kylmää siideriä. Iho kihelmöi vielä kylmemmästä järvivedestä. Hikinen vaimo painautuu liki. Olo on raukeampi kuin miesmuistiin.

Kesän kuumin paikka tähän mennessä on kuitenkin maitolaituri.

 

Jälkiselvennys: tämä merkintä tulee kaksi päivää myöhässä, koska mobloggaukseen käyttämäni Azure teki tenän. Jos joku haluaa suositella MT:n kanssa oikeasti toimivaa moblogging-työkalua Series 60:lle, niin vinkkejä otetaan vastaan.

Posted by Henri at 22:40 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 10, 2004

"Minulla on tällainen repliikki"

Katsoimme tänään viimeisen ennen näkemättömän elokuvan Pölösboxista - absurdin musikaali-tragikomedian Emmauksen tiellä. Pintapuolisesti elokuva kertoo stadilaistuneesta häntäheikistä, joka palaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen kotimaisemiinsa, ja kohtaa tiellään maaseudun stereotyyppejä. Mutta siitä hetkestä, kun elokuvan taksikuski sanoo otsikkona käyttämäni repliikin, ja päähenkilö katsoo kohti kameraa todeten, että johan on kömpeöä tarinankuljetusta, on päivänselvää, että nyt liikutaan korkeammissa sfääreissä.

Yhtä lyhyttä kymmenen minuutin suvantoa lukuunottamatta, koko elokuvan ajan iho on kananlihalla ja henki salpautunut, niin hyvä on Pölösen ote, ja niin komean näyttelijäkaartin hän marssittaa kameran eteen replikoimaan pistämätöntä dialogiaan, niistä monologeista puhumattakaan. Harkitsin lainaavani elokuvasta muutamaa virkettä, mutta dvdeetä kelaillessani minut valtasi proverbiaalinen runsauden pula.

Oli Tommi Korpelan isäntämies puhumassa kultturipersoonista suolla kuusenkäpy perseessään ja sian orgasmeja kohtaan tuntamasta kateudestaan, oli Sanna-Kaisa Palon stadin slangia bamlaava nymfomaani, Tommi Erosen sokea runoilija seuranhakuilmoituksineen, yli-ihana Katariina Kaitue, joka vetää saman kohtauksen kahdessa eri tyylilajissa ja ennen kaikkea Peter Franzén Mankka-Arvina ajamassa mopedillaan halki kesäisen pellon, kun tarakalla oleva kasettinauhuri pauhaa Tapani Kansan versiota Delilahista.

Ei tämä Pölösen nerokkaimmalle, Onnen maalle, pärjää, mutta hyvänä kakkosena tullaan. Kaiken tämän jälkeen mykistyneelle stadin kundille jää vain lause Älä tuu mulle dallaan, tai mä dokaan sua röökiin.

Posted by Henri at 23:38 | permalinkki | Comments (2)

heinäkuu 11, 2004

Muuttuva kaupunkikuva

Jumiuduin toiseksikin tunniksi lueskelemaan Verkko-Hesarin juttusarjaa Puretut talot, joka kertoo kuvaesimerkein vanhoista Helsinkiläisistä rakennuksista ja niiden korvaajista.

Kiehtovimpiin tarinoihin kuuluu Akateemisen kirjakaupan paikalla olleen elokuvateatterin kohtalo. Alunperin vuonna 1911 valmistuneen 786-paikkaisen teatterin nimi oli Maxim ja sittemmin Kino-Palatsi (näemmä suomalaisilla elokuvakomplekseilla on rajallinen määrä nimiä, ja niitä kierrätetään sitä mukaa kun edelliset puretaan alta pois). Nykyisen Maximin tilalla oli aiemmin samanniminen elokuvateatteri.

Hieno ilmakuva puolestaan näyttää kuinka 80-luvun lopussa Stockmannin tavaratalon sisäosat pistettiin ketaheitolla uusiksi samalla kun julkisivua pidettiin pystyssä teräsrakentein. Myös nykyisiltä omilta kulmiltani Hakaniemestä ja Kalliosta löytyy monta tarinaa.

Tarinoiden kantava teema tuntuu olevan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa valmistuneiden hienojen rakennusten korvaaminen 1960-luvun metallikuutioilla. Näin kävi myös Eduskuntatalon edeltäjälle, Heimolan talolle Kluuvikadulla. Minä olen opiskellut uudessa hökötyksessä matematiikkaa 90-luvulla.

Posted by Henri at 02:57 | permalinkki | Comments (1)

heinäkuu 12, 2004

Pahvi

Pari iltaa Buffy the Vampire Slayer - Chaos Bleeds -peliä oli minulle tarpeeksi. Hetkittäin peli tavoittaa tv-sarjan huumorin, mutta siihen se sitten jääkin. Hahmojen ohjattavuus on kömpelöä: joka viidennellä kerralla urhea vampyyrintappaja hyökkää vihollisen sijasta kohti - eittämättä kovin uhkaavaa - seinää. Taistelu on turhanpäiväistä yhden napin nakuttamista kunnes vastustaja on maassa, jonka jälkeen pitääkin jo painaa toista nappia.

Sankarien eteen asetetut esteet ovat enimmäkseen itsestään lukkoon meneviä ovia ja esimerkiksi elokuvateatterin lukkopuomi, jonka alitse tai ylitse hiippailisi salilla pariin kuukauteen käymätön käyttöliittymäsuunnittelijakin, mutta Buffy Summersilta, joka melkein millä tahansa mittapuulla on ihka-aito supersankari, eivät kyvyt tähän riitä.

Hahmojen yhdenmukaisuus sarjan kanssa on myös korkeintaan "niin ja näin". Buffyn ja Spiken tuleekin olla tappokoneita, mutta se että nuori herra Harris potkii neljää vampyyriä kumoon kuin Bruce Lee parhaina päivinään tai että neiti Rosenberg hyppii kuljetuskontilta toiselle kuin Persian Prinssi™ konsanaan on hieman liian paksua pajunköyttä.

Eikä tyhmyys suinkaan lopu tähän: välinäytösten ääninäyttely (etenkin Alyson Hannigania tuuraava naistähti) ja juonen kuljetus on typerryttävän huonoa. Sääli, että osa sarjan näyttelijöistä on sortunut tällaiseen roskaan.

Lopullisen naulan arkkuun iskee typerä tallennusmekanismi, joka ei houkuta aloittamaan kenttää alusta, jos roskapönttöä vampyyrin sijasta potkinut sankari sattuu saamaan kaksi isoa reikää kaulavaltimoonsa. Antaa olla. Parempiakin pelejä on hyllyssä odottamassa.

Posted by Henri at 23:44 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 18, 2004

Tiukkaa tavaraa

Tällä kertaa Jaana-Mari on kiertelemättä sanoen ylittänyt itsensä. Vaimoni kaksi uutta valokuvasarjaa ovat helposti hänen kaikkien aikojen parhaitaan. Mutta minä rakastankin suurikontrastisia ihmiskuvia. (Harmi, että oma parhaimmistoni tällä saralla on liian stydiä kamaa verkkoon.)

Onneksi minullakin on pariin galleriaan kuvat valmiina ja kesäloman viimeiselle viikolle kolmeen eri sessioon mallit ja aiheet sovittuna, joten puhtaasta inspiraation puutteesta ei enää tarvitse olla kateellinen - taiteellisesta vaikutelmasta sen sijaan ehkä hyvinkin.

Juoskaa katsomaan: Missing at Sea ja Last Straw. (Jaana-Mari varmasti arvostaisi kommentteja kuviinsa, wink-wink, nudge-nudge.)

Posted by Henri at 21:37 | permalinkki | Comments (0)

Verta, hikeä ja Tuskaa

Just call me Mr. Nail Gun

Tämä ei - tällä kertaa - ollut viittaus ylipaisuneeseen libidooni, vaan siihen voimaan ja silkkaan taitoon, jolla revin tänään nauloja lankuista sorkkaraudalla. Vääntynyt naula kun tuppaa irrotessaan, jänniteen lauetessa, lentämään melkoisella vauhdilla kohti lähintä pusikkoa, takamusta tai - pahimmassa tapauksessa - naamaa.

Verta ja hikeä on siis tänään vuodatettu ystävien talonrakennustyömaalla. Tuskaa puolestaan koettiin koko rahalla, eli nollalla eurolla, kun hiippailimme puoli yhdeksän tienoilla Kaisaniemen puiston ympäri, tarkoituksenamme kuulla edes pieni väläys rock'n'rollin rumimmalta mieheltä, Ronnie James Diolta. Ja kuinka ollakaan, yhden kappaleen kohokohdaksi meille soitettiin Holy Diver. Toissavuonna kuuntelimme Tokoinrannassa penkillä istuen, kuinka Bruce Dickinson jyläytti Eläintarhanlahden yli oman versionsa Delilahista. (Hassua, tämä on jo toinen kerta viiden merkinnän sisään kun Elokuvissa ja Valokuvissa mainitaan kyseinen kappale.)

Posted by Henri at 23:02 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 20, 2004

Kyllä se siitä kirkastuu...

Eiliset illanistujaiset olivat riemukkaat, ruoka maukasta, seura hilpeää ja korttiakin onnistuimme palaamaan, kunhan sääntöjä oli ensin muutettu kolmasti. Tänä aamuna alkoholi ja yletön määrä raakaa sipulia salaatissa vaativat kuitenkin veronsa. Yön alkutunneilla suuhuni oli ilmiselvästi ryöminyt kuolemaan skunkki, ja suuontelon kosteus oli tarjonnut otolliset olosuhteet mätänemisprosessin pikaiselle alkamiselle. Ja jos tässä ei ollut tarpeeksi mielikuvaa teille, niin voitte aina kuvitella, että tuo edellä mainittu haisunäätä oli onnistunut kuolonkouristuksissaan tyhjentämään suolensa jonnekin, missä nieluni ja kurkkutorveni kohtaavat.

Olo piristyi vasta, kun kaunis nainen soitti ovikelloa. Käy peremmälle, vähennä vaatteita totesin, kuten meillä tätä nykyä naispuolisia vieraita tervehditään, ja samalla siunasin valitsemaani harrastusta ties kuinka monetta kertaa. Kahdesta ja puolesta sadasta kuvasta luulisi löytyvän nappivalinnat haettuihin käyttötarkoituksiin.

Posted by Henri at 20:56 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 21, 2004

Nolla pistettä, zero poääng!

Melkein jo riemastuin, kun havaitsin, että DC Comics on viimein päivittänyt graafisten romaaniensa listansa. Olen pidemmän ajan tuskastellut listan puutteellisuutta Vertigo-julkaisuryhmän osalta. Listasta ei ole ollut juuri mitään hyötyä. Kuinka hemmetin hankalaa voi kustannusyhtiölle olla listata kaikki julkaisemansa teokset? Häh? Nyt kuitenki olsi parannusta luvassa niin, että oikein lehdistötiedote on pitänyt asiasta kirjoittaa, niinkö? Katsotaanpa...

Listaa ei ehdi lukea kuin viisi riviä, kun jo huulilta pääseen tuskan parahdus. Luulisi, että jos 100 Bulletsia on ilmestynyt albumit numeroilla 1, 2, 3, 4 ja 6, niin jossain välissä ulos on täytynyt putkahtaa myös se viideskin teos. Ja niinpäs onkin: jollen vallan hallusinoi, niin tuossa se istuu Vertigo-hyllyssäni, toisessa kirjahyllyssä vasemmalta, toisella hyllyrivillä alhaalta.

Loppulista on yhtä surullista luettavaa: viimeksi fantsussa käydessäni laskin hyllystä 14 Hellblazer-albumia, DC osaa kertoa meille julkaisseensa 11. The Sandmanit pitää jostain syystä esitellä erikseen pehmyt- ja kovakantisina, vaikka varsin monet muutkin listan albumeista on ensin julkaistu kovakantisina. Loppuun saakka julkaistusta Transmetropolitanista puuttuu listalta kaksi viimeistä albumia. Luultavasti samanlaisia puutteita on niiden sarjakuvien kohdalla, joita en paremmin tunne.

Ei kuitenkaan mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Muualla DC:n sivuilla osataan kertoa, että kahden viikon sisään sopii paikallisesta sarjakuvaliikkeestä käydä kuolaamassa sekä uutta 100 Bulletsia ja minulle uutta Jodorowskyä, Metabaronsin ja The Incalin kanssa samaan universumiin sijoittuvaa Technopriestsiä.

By the by, noita Hellblazereita Fantsussa ihmetellessäni (jäivät hyllyyn, koska minulla ei kertakaikkiaan ollut tarkkaa mielikuvaa mitkä kaikki minulla niistä on - ne kun on julkaistu melko nurinkurisessa järjestyksessä, välillä uutta, välillä klassisempaa) törmäsin aivan sattumalta kuitenkin viimeiseen albumiin Jeff Smithin Bonea, ja sehän saattoi hupaisan koomisesta sadusta alkaneen ja eeppiseen fantasiaan päätyneen kolmen trilogian kokonaisuuden kunniallisesti loppuun. Homma pysyi kasassa ja jätti muistelemaan haikealla ilolla sarjan kohokohtia (lehmäjuoksukilpailut, anyone?). No, sen voi aina lukea uudelleen, ja onhan minulla vielä toinen prequel-albumeista hankkimatta.

Posted by Henri at 00:02 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 23, 2004

Valokuvaussession anatomia

Aurinko nousee 12 minuutin päästä22:30 Nukkumaan

24:00 Herään ensimmäisen kerran, aivot eivät suostu hyväksymään, että olen nukkumassa kolme-neljä tuntia etuajassa normaalista loma-aikataulusta.

01:20 Ei jumalauta, nukkumisesta ei tule mitään. Voin siis samalla vaivalla herätä kunnolla.

02:00 Vatsassa on lautasellinen müsliä (Ja, Ich kann Edam-käse kiloweise essen), ja kaksi lasia kokiksen ja Batteryn sekoitusta. Kuvausvälineet on tarkastettu ja pakattu.

02:30 Luen blogeja. Hihitän uudelleen Kasa-Jussin blogaamalle linkille, jonka takaa löytyy William Shatnerin versio Pulpin Common Peoplesta. Shatner on kova äijä.

03:05 Soitan taksin.

03:20 Olen seisonut Hämeentiellä kymmenen minuuttia odottaen tilaamaani kuljetusta. Ohi on ajanut kolmekymmentä taksia, joista yli puolet vapaana. Heilautan kättäni seuraavalle ohikulkevalle. Se pysähtyy.

03:40 Hiivin sisään vieraan talon avonaisesta takaovesta ja kuiskaan Huomenta. Muilutamme mallin isän auton ja jatkamme matkaa.

04:03 Saamme auton parkkiin ja jatkamme kävellen kohti niemennokkaa.

04:07 Olemme perillä. Itäinen taivas punottaa kauniina, puramme tavarat, mittaamme valotuksia, hienosäädän kahden salaman välistä tasapainoa, kunnes olen tyytyväinen. Aion ottaa kaikki kuvat sekä salamoilla, että ilman.

04:25 Taivas helottaa punaisen ja oranssin väreissä. Otan yllä olevan kuvan hieman alivalotettuna.

04:30 Kaikki on valmista, malli riisuu vaatteensa ja vääntää itsensä pyytämääni jooga-asentoon.

04:37 Aurinko nousee virallisesti Helsingissä

05:05 Lopetamme kuvaamisen, saldonamme noin 180 kuvaa, noin 20 jooga-asentoa eri kulmista ja eri valoituksilla. Olemme molemmat väsyneitä, mutta tyytyväisiä, että sessio tehtiin.

05:30 Saan kyydin kotiin ja puran muistikortin kovalevylle. Vaimoni herää katsomaan kuvat kanssani ensimmäistä kertaa. Joukossa on muutamia todellisia helmiä ja paljon hyviä kuvia. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen.

05:51 Vaimo palaa unten maille, minä editoin muutamaa kuvaa ja blogaan yön tapahtumat.

06:54 Julkaisen tämän kirjoituksen

07:10 Painun nukkumaan. Jaana-Mari herää ja lähtee töihin.

Posted by Henri at 06:54 | permalinkki | Comments (2)

heinäkuu 25, 2004

Undefeated, undisputed

Sillä välin kun ystäväni Lounais-Suomen Luistonyrkki voitti eilen järjestetyn kivi-paperi-saksien Suomen mestaruuskilpailun, minä osallistuin Juusto-ajojen Jollaksen avoimeen osakilpailuun, ja voitin. Sekä virallisen kilpailun, että haastajani non-title-matchissä.

Ajovälineenä meillä oli oikeaoppisesti yksittäispakattua Cheddar-sulatejuustoa. Tulevaisuuden kisat kenties näyttävät onko perinteisellä Aamupala-juustolla minkäänlaista saumaa näissä ajoissa.

Posted by Henri at 14:44 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 28, 2004

Valokuvapläjäys

Sain vaihteeksi uusia, ja hieman vanhempiakin kuvia, galleria-sivuilleni - kertapäivityksenä 40 kuvaa kahteen albumiin. Location & Emotion: Lintsi 2003-2004 yrittää tavoittaa tunnelman kahdesta aurinkoisesta päivästä Linnanmäellä. Nimensä mukaan osa kuvista on jo viime vuodelta, mutta kun tänä vuonna tuli otettua muutama mainio kuva, niin tein sitten viimein kaikista kuvista teema-gallerian. Mukaan mahtui myös blogosfäärin kuumin uusi pariskunta - tuo "uusi" oli pakko lisätä, sillä tietenkin Jaana-Mari ja minä olemme blogosfäärin kuumin pariskunta!

Toisessa galleriassa meille esittäytyy kaunis tanssijatar taiteilijanimeltään Anathema. Arvatkaapa kumpi galleria kerää enemmän katsojia? Näitä kuvia varten hankin hetken mielijohteesta Etolasta (kaikkea kumista ja muovista) 8 eurolla pinkin puhallettavan istuimen. Tälle propille on varmasti käyttöä tulevaisuudessakin. Valitettavasti, minusta ja mallista riippumattomista syistä, kaikki parhaat kuvat eivät ole esillä, mutta sellaista on elämä ilman marmelaatia.

Posted by Henri at 00:26 | permalinkki | Comments (0)

Pettymyksiä ja riemunkiljaisuja

Nyt kun se on viimein täällä, nii on pakko sanoa, ettei Rammsteinin uusi single (linkin takaa löytyy Herzeleid.comin hyvälaatuinen Mein Teil musiikkivideo) täysin vakuuta. Parin kuuntelun jälkeen en osaa vielä sanoa mikä tökkii. Kertosäkeessä on jonkin verran imua ja video edustaa melko puhdasta Rammstein-estetiikkaa, mutta varsinaisissa lauluosuuksissa kuulisin mieluummin Till Lindemannin jylhää ääntä ilman turhia kikkailuja.

Sen sijaan Kasa-Jussin löytämät Peter Sellersin Beatles-coverit ovat riemukkaita. Todellinen aarreaitta löytyy kuitenkin Jussin linkkaaman blogin kommenteista: The April Winchell Show: Multimedia Archives sisältää satakunta mp3-muotoista kappaletta ja huumoripläjäystä, joiden mukana lisää hurjia Beatles-covereita, Stairway to Heaven noin 15 eri tyylillä (jälleen mm. Beatles-henkinen versio), Trek-hemmojen ja -hemmottarien levytyksiä (William Shatnerin Lucy in the Sky with Diamonds on vain koettava), intialaisia Abba-covereita, ukrainalainen haitari-versio Highway to Hellistä, Amazing Grace Aku Ankan esittämänä ja paljon, paljon muuta.

Selattavaa riittää tuntikausiksi. Erikoismaininnan ansaitsevat hysteerinen lounge-versio Fight for Your Right to Partystä ja saksalainen teknoversio alkuperäisen Star Trekin teemasta.

Posted by Henri at 12:56 | permalinkki | Comments (1)

heinäkuu 29, 2004

Rammstein Helsingissä

Kolme vuotta sitten häittemme jatkot järjestettiin seuraavana päivänä Rammsteinin keikalla Jäähallissa. Tänä vuonna vietämme kolmivuotishääpäiväämme Rammsteinin keikalla Hartwall Arenalla, näin kertoo bändin virallinen saitti. (Kiitokset Tubelle, tiedon välittämisestä.)

Sääää haiseet hyyvälleee! Sääää haiseet hyyvällee! Määää löydän suuut!

Posted by Henri at 13:33 | permalinkki | Comments (1)

Laatuscifiä "halvalla"

Play.comin Star Trek: DS9 -ale tuli siinä mielessä hyvään aikaan, että siihen on varaa. Niinpä pistin juuri vajaat 500 euroa parhaaseen scifiin, jota 90-luvulla tehtiin. Seitsemän esityskautta, 182 jaksoa ja joukko dokumentteja.

Lueskelin kausipakettien jaksolistoja ja muistot valtasivat mieleni. Tämä on kovaa kamaa, ja koska Jaana-mari ei ole nähnyt sarjasat ensimmäistäkään jaksoa, niin tulen nauttimaan hänen kanssaan koko sarjan uudelleen jakso jaksolta. Saa vain nähdä miten tämä vaikuttaa katsomiemme elokuvien määrään vuoden loppupuolella.

Posted by Henri at 16:37 | permalinkki | Comments (0)

heinäkuu 30, 2004

Hrundi V. Bakshi - nolojen tilanteiden mies

Istuimme eilen Jorin kanssa sohvalle, ja katsoimme Blake Edwardsin komedia-klassikon The Party pääosassaan Peter Sellers tumpelona, mutta hyväntahtoisena intialaisnäyttelijänä. Birdy Num-Num, Birdy Num-Num!.

Edellisestä kerrasta, kun elokuvan näin on jo varmaankin lähes 20 vuotta, mutta nyt kun se löytyi Stockan alelaarista kahden levyn erikoisversiona, tuli siitä välittömästi pakkohankinta. Elokuvaa katsellessa heräsi välittömästi parikin assosiaatiota: Rowan Atkinson on oyttanut Hrundi V. Bakshista melkoisesti inspiraatiota Mr. Beaniinsa ja The Partyn kännäävä hovimestari Levinson puolestaan on suora hatunnosto viisi vuotta vanhemmalle saksalaiselle lyhytelokuvalle Der 90. Geburtstag oder Dinner for One eli Illallinen yhdelle.

Elokuvan dokumenteista kävi ilmi, että Edwards oli antanut näyttelijöilleen ajoitusta lukuunottamatta melko vapaat kädet vuorosanoihinsa ja maneereihinsa. Ekstroissa oli myös toistakymmentä Peter Sellersin vanhaa haastattelua, jotka katsoi enemmän kuin mielikseen.

Elokuvan alkupuolen olimme tikahtua nauruun, mutta ainakin minulle lopun yletön sekoilu muuttui itsetarkoitukselliseksi, ja varsinainen juoni karkasi käsistä. Mielelläni tällaisiin "pahuksenmoisiin pirskeisiin" osallistuisin, kunhan niitä vain ei järjestettäisi meillä.

Posted by Henri at 11:34 | permalinkki | Comments (1)

Zinio!

Työkaveri tutustutti minut Zinio.comiin, uudehkoon tapaan jakaa lehtiä digitaalisessa muodossa. Ei tämä tosin aivan uutta voi olla, jos firma kerskuu toimittaneensa yli 20 miljoonaa digitaalista kopiota lehdistä.

Zinion formaatissa tarjottavat lehdet tarvitsevat Zinio-lukijan, jonka saa ilmaiseksi sivuilta. Lukija on hieman Acrobat Readeriä kehittyneemmän oloinen. En erityisesti innostu visuaalisesta selaamisesta, mutta hyperlinkit ja upotettavat multimediaelementit ovat kiva lisä. Kuvan ja tekstin laatu on riittävä.

Zinion listoilla on useita kymmeniä lehtiä, mukana sellaisia arvostettuja aviiseja kuin Business Week ja PC magazine. Minua itseäni kiinnostaa eniten Digital Lifestyle -osio, josta löytyy sellaisia lehtiä kuin BroadbandNow!, Digital Home ja minua eniten kutkuttavana Digital Camera World.

Kun lehti toimitetaan digitaalisesti, jäävät hinnasta pois paino-, varastointi- ja postikulut. Niinpä Zinion lehdet ovatkin kustannuksiltaan suorastaan huokeita. Esimerkiksi tuon Digital Camera Worldin saisi ladattua 30 taalalla 12 numeroa, eli yhden lehden hinnaksi jäisi piirun päälle kaksi euroa. Sama lehti maksaa muistaakseni akateemisessa reilun kympin. Irtonumeroita irtoaa (ah-hah!) neljällä taalalla, eli pelkälle kokeilullekaan ei tule pahaa hintaa.

Sanomalehtiin formaatti ei mielestäni sovellu, mutta tyypilliseen kahvipöytä-lukemistoon sitäkin paremmin. Epäileville Tuomaille tarjotaan ilmaisia näytenumeroita. Toivotaan, että lehtivalikoima tuosta vielä paisuu. Varmasti tulisi silloin tälöin hankittua erinäisiä irtonumeroita heräteostoksina läppärillä luettavaksi.

Posted by Henri at 16:49 | permalinkki | Comments (5)

heinäkuu 31, 2004

Hurka!

Unkarilainen makkaramainos (tyylistä päätellen) 70-luvulta. (Mpeg-video, valitettavasti suora linkki, koska linkkaavaa sivua ei alkuperäiseltä saitita löydy.)

Posted by Henri at 19:51 | permalinkki | Comments (0)