toukokuu 02, 2004

Erotiikkaa

Osuin tässä pari iltaa sitten varsin onnistuneelle eroottista valokuvataidetta esittelevälle sivustolle. Norjalainen Cupido käsittelee aihetta pohjoismaisella suorasukaisuudella, ja näin ollen valitut valokuvatkin edustavat enemmän sitä sitä kuvastoa, joka minua viehättää.

Kuva-arkisto-sivulta löytyy 18 kuvaajan galleriat ja linkit kuvaajien verkkosivuille, mikäli tällaiset ovat olemassa. Kahlattavaa löytyy hieman joka lähtöön, mutta pääpaino tuntuu olevan iloisilla kuvilla, joissa kuvattavien kiihottuneisuus on ilmeistä ja hauskanpito poseeraamista tärkeämpää.

Vanhojen suosikkieni Trevor Watsonin ja Brad Wallisin (jonka parhaimmistoa saitin kuvat eivät valitettavasti edusta) rinnalle nousevat myös ennestään tutut, mutta eivät aivan niin läpikalutut, tanskalainen Allan Grynnerup (tämä kuva tuo aina hymyn huulille) ja tavallisia ihmisiä seksiä harrastamassa kuvannut amerikkalainen Michael Rosen.

Laitetaan lopuksi vielä yksi enemmän eroottinen kuin hauska kuva Allan Grynnerupilta.

Posted by Henri at 22:20 | permalinkki | Comments (1)

toukokuu 04, 2004

Tilannetaju ja sen puute

Iltasanomien tapa yhdistää viihdeuutisiinsa soittoäänimainoksia onnistui huvittamaan eilen. Otsikot ja niitä vastaavat linkit olivat:

Jani Wickholm jätti vappuhömpän väliin
Lataa Janin Idols-biisit soittoääneksi kännykkään

The Rasmus hurmasi Lontoossa
Lataa Rasmuksen biisit soittoääneksi kännykkään

Michael Jacksonia uhkaa yli 70 vuoden vankeustuomio
Lataa Jacksonin biisit soittoääneksi kännykkään

Mitähän tänään? "Mervi viilteli Matin kasvot. Lataa Matin biisit..."

Posted by Henri at 08:28 | permalinkki | Comments (1)

toukokuu 05, 2004

Paholaisen selkäranka

Eilen katsomisvuorossa oli Anttilasta pilkkahintaan poimittu Guillermo del Toron kehuttu kummitustarina El espinazo del diablo. Elokuva yllätti positiivisesti keskittymällä turhan pelottelun sijasta henkilöhahmoihinsa ja olemalla samalla mainio ajankuva Espanjan sisällissodan aikaisesta poikakodista.

Veteraaninäyttelijä Federico Luppi oli loistava kuten aina (muistan aina ylistää John Saylesin Los Hombres Armadosia) ja lapsinäyttelijätkin enemmän kuin kelvollisia. Tunnelmaltaan elokuva oli oikeastaan onnistunut risteytys samana vuonna valmistuneesta Amenábarin The Othersista ja 80-luvun parhaasta nuorisokuvauksesta Reinerin Stand by Mestä.

Del Toron seuraava, pian Suomenkin teatterihin ehtivä, Hellboy sai juuri yhden uuden katsomispontimen, kun ennen lähinnä Mimicistä ja Blade IIsta tuttu del Toro osoitti osaavansa myös ohjata.

Dvdeen lisämateriaaleista havaitsime myös del Toron hämmentävän yhdennäköisyyden varsin tunnettuun "syntymässä erotettuun" ohjaajapariin. Nyt nämä kolmoset ovat kuin mustikka, mansikka ja puolukka.


Joukkoon voisi toki liittää erään monelle lukijalle tutun nuoren suomalaisen Ranskassa vaikuttavan ohjaajalupauksen.

Posted by Henri at 11:22 | permalinkki | Comments (0)

Pacmanhattan

10 ihmistä, 10 matkapuhelinta, 5 tietokonetta ja 6x4 korttelin alue Washington Parkin ympärillä: Pacmanhattan.

Posted by Henri at 16:34 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 06, 2004

Péres-Reverte elokuvina

La Tabla de flandes eli Flaamilainen taulu on edennyt vasta ensimmäisen neljänneksen verran, mutta olen jo ihastunut henkilöihin sekä kirjailijalle ominaisiin juonen kiemuroihin ja yksityikohtien pikkutarkkaan kuvailuun. Luin kirjan takakannnen kokonaan vasta nyt ja hämmästyin tietoa, että Pérez-Reverten kirjoista olisi tehty kuusi elokuvaa.

IMDb tunteekin kuusi romaanifilmatisointia, joista uusin tosin saapuu teattereihin vasta ensi vuonna. Näköjään myös parhaillaan luvun alla oleva Flaamilainen taulu on elokuvaistettu jo vuonna 1994. Uncovered-elokuvassa konservaattori-Juliaa esittää myöhemmin Shooting Fishissä söpöillyt ja tätä nykyä kohtalokkaita vosuja (Underworld ja lauantaina katsomisvuorossa oleva Van Helsing) esittävä Kate Beckinsale. Elokuva ei ole suurta ylistystä osakseen saanut, mutta kirjan luettuani sillä olisi varmaan ainakin kuriositeettiarvoa.

Posted by Henri at 22:39 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 09, 2004

Kulutushysterian syövereissä

Lauantaina Jaakko kaappasi minut lihaksikkaaseen kainaloonsa ja juoksutti minua keskustan vaatekaupoissa nostellen hyllyiltä ja rekeiltä toinen toistaan "houkuttelevampia" vaatteita. Aamuiset kieltäytymisharjoitukseni - "Ei. Ei. Jaakko, ei. Ei!" - epäonnistuivat surkeasti mestaristrategin turvautessa shoppauskonsultaatiossaan likaisiin temppuihin ja vedotessa häikäilemättä egooni.

Ei shoppaaminen kuitenkaan millään muotoa vastenmielistä ollut, ja lopulta tuloksena löytyi takki, hattu, pari paitaa sekä KOLMET kengät. Minä en ole koskaan ostanut kolmia kenkiä samana päivänä - en ole varma olenko edes kahta paria. Jaana-Marin liityttyä joukkoomme, seurueeme päivän kenkäsaldo nousi kahdeksaan. Kaiken kaikkiaan uuteen kesäilmeeseen on oltava tyytyväinen ja konsultille kiitollinen, sillä yksin en olisi tähän pystynyt.

Ja Van Helsing? Upeaa silmäkarkkia, mutta käsikirjoitus ja varsinkin dialogi pissi niin pahasti, että edes lahjakkaat näyttelijät eivät pystyneet pelastamaan elokuvaa tyhjänpäiväisyydeltä. Muutamista loistavista hetkistään huolimatta melkoinen pettymys.

Posted by Henri at 21:18 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 11, 2004

Troijan ja Kreikan urhot

Jo parin päivän ajan mielessäni on alitajuisesti pyöriyt huvittava ajatus siitä, kuinka Wolfgang Petersenin tulevan "miekka- ja sandaali-eepoksen" kreikkalaissankarit eroavat tosielämän esikuvistaan.

Mitään tarkkaa tietoahan minulla ei ole, mutta vahva epäilys siitä, että vajaat kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten Kreikkaa ja nykyisen Turkin luoteisosia asuttaneet myyttiset sankarit olivat kooltaan ja ulkomuodoltaan kovin erilaisia, kuin Sean Beanin ja Brad Pittin kaltaiset vaaleat viikingit.

Wikipedian Troijaa käsittelevä artikkeli on mielenkiintoista luettavaa, mutta tiesittekö, että Yhdysvalloista löytyy ainakin 14 kaupunkia nimeltä Troy.

Itse olen Ilias-runosta lukenut joskus nuorempana suomennetun ja proosallistetun version. Niinpä minulle tuli yllätyksenä alkuperäinen Homeroksen runo käsittelee vain pientä osaa Troijan sodasta, puuttumatta sitä edeltäneisiin tapahtumiin. Jos ymmärsin oikein, niin se kuuluisa hevonenkin on peräisin Odysseiasta ja Vergiliuksen Aeneis-runosta.

Posted by Henri at 11:02 | permalinkki | Comments (5)

Oli jo jumankekka aikakin

Vuoden loppupuoliskon säästökohteet on valittu:

Hintaa bokseille tulee jotakuinkin sata euroa per kausi, mutta kylläpä näitä on vähintään sen hinnan edestä odotettukin.

Posted by Henri at 15:43 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 12, 2004

Rasva on SE sana

Tänään hankkimani venäläinen toimintaelokuva [Anti]Killer saa odottaa ainakin huomiseen, sillä tämän illan viihteeksi kaivoimme hyllystä 70-luvun fiftarikoulumusikaali-klasskko Greasen. Itse olen nähnyt leffan viimeksi - ja ensimmäistä kertaa - kuusi vuotta sitten Espoo Cinén ulkoilmanäytöksessä. Silloin meno ja meininki villitsi festariyleisön tavalla, jonka kanssa kotisohvamme flegmaattiset hurraahuudot eivät kerta kaikkiaan kykene kilpailemaan. Oli ehkä virhe katsoa elokuva ilman seuraa - ja alkoholia.

Tiukinta elokuvassa on edelleen Barry Gibbin nimikkokappale: rasva todellakin on se sana. Edelleen. Sen sijaan elokuvan tekoaikaan 30- (Olivia Newton-John) ja 35- (Stockard Channing) -vuotiaat naistähdet ovat tiukkoja korkeintaan ikäisikseen, eivätkä vakuuta hädintuskin 18 täyttäneinä teinihempukoina. Vain hieman nuoremmat miesnäyttelijät eivät hekään kovin juveniilia vaikutelmaa anna. Travoltan teini-irvistys on suorastaan kivulias.

Kun elokuvan herkimmät hetket nähdään Travoltan ja Jeff Conawayn välillä, niin tuskin koskaan katson Babylon 5:ttä samoin silmin. Kyllä tässä silti edelleen on jotain taikaa - camp-sellaista, jos ei muuta. Ja kunhan tanssilattialle asti päästään, niin Travolta näyttää taas, kuka on kunkku.

Jos viidenkympin rajapyykin tänä vuonna ohittanut Travolta ja lähempänä kuuttakymppiä kekkaloiva Newton-John saadaan Grease 3:n sivurooleihin, niin pakko kai se on nähdä.

Posted by Henri at 22:26 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 14, 2004

Minun osani

Herzeleid.com raportoi Rammsteinin uuden levyn ensimmäisen sinkun nimeksi Mein Teil ja julkaisupäväksi heinäkuun puolivälin. Odotukset ovat suuret.

Toissapäivänä postiluukusta putosi kirje pankilta, jonka oletin sisältävän ilmoituksen pankki/luottokortin saapumisesta pankin konttoriin, josta voisin sen noutaa esittämällä kuvallisen henkilötodistuksen. Mutta ei, nämä järjen - ja tietosuojan - jättiläiset olivat pistäneet kuoreen käyttövalmiin kortin. "Kirjoita vain sopiva nimikirjoituksentuherrus kääntöpuolelle, niin voit sanoa olevasi Henri Block ja vinguttaa korttia sydämesi kyllyydestä."

Juman-kekka. Suomessa ei varmaankaan katoa postia aivan yhtä paljon kuin Iso-Britanniassa, mutta ajatus niistä hankaluuksista, joihin olisin voinut joutua tämän yhden kirjeen vääriin käsiin joutumisen vuoksi, saa verenpaineeni kohoamaan. Alle viidenkympin ostoksia tekemällä joku olisi voinut näppärästi tyhjentää tilini. Ja koska vanha kortti olisi ollut vielä kuun loppuun voimassa, olisin tuskin huomannut mitään ennen kuin saldo olisi mennyt punaisen puolelle.

Tällä kertaa muuten niin maniosti palvellut Osuuspankki ansaitsee selkääntaputuksensa mieluummin jollain järeällä teräaseella.

Loppukevennykseksi hymähdän sille, joka on hakenut blogin sisäisellä hakukoneella Kuumaa laavaa.

Posted by Henri at 14:29 | permalinkki | Comments (2)

toukokuu 15, 2004

Minulla on kerrottavaa...

"Äiti, isä,... minun täytyy jakaa jotain tärkeää kanssanne... toivon, ettette suutu... Olen ajatellut tätä pitkään... kun kuljen kavereiden kanssa ulkona, tunnen olevani erilainen... Se, mitä yritän sanoa, on ..."

... olen saksalainen.

jokaisella on oikeus valintaansa Hollannin MTV:n lyhyessä mainosvideossa MTV Liebt Günther. Itse en saanut noita asf-videopätkiä toimimaan koneellani, joten osoitan myös nettifoorumiin, josta löytyy pienikokoinen mpg-versio.

Posted by Henri at 02:17 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 16, 2004

Bonjour monsieur

Eittämättä oman aikakautemme animaation lahjakkaimmat absurdistit ovat sankarit Weebls Stuff -saitin takana. Heidän tekosiaan ovat muiden muassa Weebl ja Bob, Mäyrät ja Naamioituneet porkkanat, käsilaukut ja juusto.

Parhaat animaatiot, kuten äsken manitut mäyrät ovat luoneet netti-ilmiöitä, jotka ovat kasvaneet alkuperäisiä pätkiä suuremmiksi. Viimeisimpänä villityksenä näyttää olevan omien live-versioiden tekeminen näistä animaatioista - uusimpana Kenian inspiroima sympaattinen video.

Se, miksi kirjoitan tästä tänään, johtuu siitä, että koko päivän housuitta kotona jolkotellessani on päässäni soinut turtumiseen asti Bonjour Monsieur: "When you go to France, you need no underpants, coz no-one in France wears the underpants. Bonjour monsieur, bonjour monsieur ..."

Posted by Henri at 22:58 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 18, 2004

Ja sitten se nainen käveli mun ylitseni...

Eilinen kymmenen tunnin työpäivä oli liikaa selälleni. Jossain vaiheessa koodausrupeamaa vasenta lapaa, hartiaa ja niskaa alkoi kolottamaan niin, että pelkkä pään kääntäminen sumensi näkökentän. Jälkikäteen on tosin esitetty arvioita, että nyrjäytin käteni hypistellessäni työtovereilla lainassa ollutta Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS USM-linssiä. (Vaikka minulla ei moiselle ihanuudelle varsinaista käyttöä olisikaan, niin Oi beibi, tsiigaa tätä tykkii... alkoi välittömästi soimaan korvissani.)

Kotiin päästyäni olin kuitenkin sellaisissa tuskissa, ettei auttanut muu kuin heittäytyä vaimoni jalkoihin ja anella tätä kävelemään päälläni. Vaikka Jaana-Mari yritti olla varovainen - tai ainakin väitti niin, en muista koko avioliittoaikanamme käyttäneeni niin julmia voimasanoja häntä kohtaan. Sitä kipua on turha edes yrittää korusanoin kuvailla. Jotain apua jalkapohjista lapaluiden alla kuitenkin täytyi olla, sillä tänään olo on jo hieman vetreämpi.

Posted by Henri at 10:34 | permalinkki | Comments (3)

Muotokuvailua

Täksi illaksi oli sovittu moutokuvasessio Mikan kanssa, tarkoituksenamme lopettaa norjalaisvillapaitavitsit kertaheitolla. Ja kuin tilauksesta (heh heh) postiluukusta putosivat pari viikkoa sitten suoraan valmistajalta tilaamani Sto-Fen-salamanpehmentimet. Avattuani paketin olin vähemmän kuin otettu, harvoin olen maksanut kahdesta pienen pakasterasian näköisestä muovikiposta lähemmäs 40 euroa postikuluineen.

Joskus totuus on kuitenkin mainosmiehen kiertoilmaisuja ihmeellisempää, ja tuote yllättää positiivisesti. Sto-Fenin tapauksessa kävi juuri näin - tarkoitukseen valetut kipot sopivat kuin... eh.. valettuina 550EX:n ja 420EX:n (joka viereisessä kuvassa laukeaa ensin mainitun langattomasti ohjattuna) eteen ja pehmensivät lähietäisyydeltäkin ammutun valon, niin, että varjoa tuskin huomaa.

Otin Mikasta viitisenkymmentä kuvaa, joista neljä parasta pääsevät arvovaltaisen raadin suurennuslasin alle. Tärkeintä kuitenkin oli sekä kuvaajan että mallin tyytyväisyys rupeamaan. Minä sain annettua ystävälle hyvän mielen, ja kokeiltua uutta laitteistoa heti tositoimessa.

Sto-Fenin suurin etu on sama, kuin langattuman salamajärjestelmänkin: helppous. Jos tahdon lähteä keskelle ei-mitään kuvaamaan ihmisiä vaikkapa vanhan talon raunioihin, niin saan ilman sen suurempia järjestelyitä paikan päälle kaksi pehmää valoa tuottavaa valonlähdettä, eikä minun tarvitse pelleillä ylimääräisten johtojen kanssa, enkä myöskään tarvitse paikalle ylimääräistä avustajaa pitelemään heijastinkankaita. Salamalle voisi kyllä vielä hankkia kevyemmän jalustan. Ja sitten tarvitsen...

Itse asiassa olen tällä hetkellä melko tyytyväinen kalustoomme. Jos Jaana-Mari päättää hankkia makrolinssin, niin minä osallistunen kustannuksiin, sillä saan samalla eriomaisen muotokuvalinssin, mutta ei sekään välttämätön ole. Nyt kun vielä saisin kuvattua enemmän ja niitä otoksia esille. Toissailtanakin tuli otettua useampi esittelykelpoinen maisemakuva.

Posted by Henri at 23:12 | permalinkki | Comments (2)

toukokuu 20, 2004

Eläintarhanlahti ilta-auringossa

Lauantai-iltana nappasin kameran ja painelin vailla erityistä mielitekoa Eläintarhanlahdelle. Oli vielä liian aikaista auringonlaskukuviin, mutta jonkinlaista iltaruskoa oli jo ilmassa. Otin sitten sillä teemalla kuvia, joista onnistuneimmat löytyvät nyt galleriapuolelta: A Walk in the Park.

Saman reissun tuloksena päivittyivät muutamalla kuvalla myös sekalaiskuva- ja maisemagalleriani (linkit suoraan kakkossivuille, uudet kuvat viimeisinä).

Posted by Henri at 09:21 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 24, 2004

Viikon leffaputki

Viimeiseen reiluun viikkoon on mahtunut niin monta kehnoa tai keskinkertaista elokuvaa, että viikonlopun viimeiset kaksi elokuvaa suorastaan hätkähdyttivät turtuneen mielen erinomaisuudellaan.

Aloitetaan viime viikonlopun venäläisistä: Russian Ark saattaa teknisiltä meriiteiltään ja multimediarunoteoksena olla merkittävä, mutta minulle se myytiin elokuvana ja minun rajoittunut elokuvakäsitykseni pitää sisällään edes jonkinlaisen narratiivin. Tajunnanvirtana soljuva teos oli tappavan tylsä, ja taidenautinnon sijasta havaitsin koomaan vaipuessani ajattelevani, että ei tällaista olekaan.

Toinen venäläinen, [Anti]Killer olikin sitten ainakin osin toista maata, tylsyydestä ei ollut tietoakaan, mutta alun hortoileva juonenkuljetus pilasi paljon. Ja vaikka elokuva puolenvälin skarppasikin paljon, en voi antaa sille kaikkea anteeksi. Elokuvan tyhjästä ilmaan lennähtävät ja räjähtävät autot ovat sitä Hollywood-perintöä, jonka olisin vanhan mantereen elokuvantekijöiden jättäneen keräämättä.

Viikon päivät menivät elokuvitta (Angelin mainio finaalijakso tuli sentään katsottua) ja niinpä perjantaina stressinpurkajaksi ostamani Rush Hour 2 tuli tarpeeseen, mutta ei pelastanut. Elokuva oli ennalta-arvattava ja tyhjänpäiväinen. Jälkikäteen ajateltuna toimintakomediasta ei jäänyt käteen mitään hauskaa, eikä oikeastaan mitään henkeäsalpaavan toiminnallistakaan. Äskettäin 50 vuotta täyttänyttä Jackie Chania alkaa jo ikä painaa, vaikka miehen vetreästä kropasta löytyy vielä temppu jos toinenkin, johon suurin osa häntä puolet nuoremmista toimintatähdistä ei ikipäivänä ryhtyisi - tai edes halutessaan pystyisi.

Lauantaina Jaakko tarjoili wokkia ja elokuvia. Ensin katsomamme Brian DePalman Femme Fatale oli jostain käsittämättömästä syystä ranskalaiskriitikoiden ylistämä ja siksipä se oli myös jostain yhtä käsittämättömästä syystä katsottava. Banderas on hyvä näyttelijä, mutta Rebecca Romjin-Stamosin ja näyttelijänkykyjen yhdistäminen samaan lauseeseen ilman sitä yhtä pakollista kieltosanaa on lähes rikollista. Elokuvan juonenkuljetus oli vähintäänkin hyppelehtivää, eikä turhan kalutun tarinan yksilöivä juonenkäänne saanut aikaiseksi kuin epäuskoisen naurunremakan seurueestamme.

Tähän mennessä viikon saldo oli siis surkea, joten illan toiseksi elokuvaksi oli pakko valita jokin takuutuote. Päädyimme Fincherin mestarillisten Sevenin ja Fight Clubin välissä pyöräyttämään erinomaiseen The Gameen, eikä sitä tarvinnut katua. Edellisestä, ensimmäisestä, katsomiskerrasta oli jo vuosia, ja elokuvan yksityiskohdat olivat onneksi painuneet unholaan. Tämä oli juoni-elokuva siinä, missä kaikki edelliset olivat minut pettäneet. Yllätyksiä, älykästä kerrontaa, draaman kaari kohdallaan ja näyttelijätkin erinomaisia.

Sunnuntain Brasilia-päivään kuului paitsi pihvihärän sisäfile myös viime vuonna palkintoja kahminut Cidade de Deus, tositapahtumiin perustuva kertomus Rio de Janeiron nuorisojengeistä. Enpä muista koska viimeksi olen nähnyt niin koskettavaa ja vaikuttavaa ajan-, kulttuurin ja ihmiskohtalon kuvausta. Kuinka ihmishenki voi olla noin vailla arvoa ja samalla niin tärkeä? Parinkymmenen vuoden ajanjaksoa tarkasteleva elokuva kantaa kauniisti koko kestonsa maalaa hahmonsa sellaisiksi, että heidän kohtaloistaan oikeasti välittää. Tämä elokuva tulee olemaan kova kilpailija, kun valitsen ensi tammikuussa vuoden 2004 parasta aiemmin näkemätöntäni elokuvaa.

Posted by Henri at 15:51 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 25, 2004

Kaikki loppuu aikanaan

Eilen sain viimein käsiin Warren Ellisin Transmetropolitan -sarjakuvan viimeisistä numeroista kootun albumin One More Time . Reilun viisi vuotta jatkunut sarja sai lehtimuodossa huipennuksensa jo aikoja sitten, mutta minä olen kerännyt teokset albumiformaatissa, joten minulle tilanteen lopullisuus kolahti vasta nyt.

Kun Transmetropolitan alkoi, minä olin siinä vaiheessa sarjakuvaharrastustani, että lähes kaikki DC / Vertigon albumimuodossa julkaistut sarjakuvat tuli hankittua. Jo silloin Ellisin hysteerinen tulevaisuudenkuva miellytti niin, että nostin sen hyvin nopeasti The Sandmanin seuraksi parhaiden lukemieni kuukausittain (tai muutoin jatkuvana sarjana) julkaistujen sarjakuvien joukkoon.

Hetkittäisen haparoinnin jälkeen Transmetropolitan löysi oman vahvan juonensa (ei ehkä täysin tuulesta temmattu "totuus vastaan hallintokoneisto"), jota Ellisin nerokas dialogi, moniulotteiset hahmot ja suurimmalta osalta räkäinen huumori siivittivät. Spider Jerusalemin tinkimätön "The truth, no matter what" päätyi vuosien varrella kännykkälogooni ja signature-tiedostooni.

One More Time tuli luettua läpi yhdellä istumalla. Erinomainen sarja sai ansaitsemansa lopun.

Linkitänpä vielä uudelleen joskus kauan sitten skannaamaani Transmet-sivuun (copyright Ellis & Robertson), joka varmasti koskettaa monen blogaajan sisintä.

Posted by Henri at 14:09 | permalinkki | Comments (1)

Hai!

Palkkapäivän kunniaksi käännyin Anttilan kautta ja poimin pitkään himoitsemani Shogun-minisarjan, jonka neljään levyyn jaetusta versiosta ehdimme jo katsastaa ensimmäisen levyn. Vuonna 1980 tehty ja vuodesta 1600 alkava sarja on säilyttänyt tenhonsa. Richard Chamberlainen karisma on edelleen käsinkosketeltava (niin, ja paidan tippuessa vaimoni sohvalta kuului "nostalgiansävytteinen" "ooh") ja Toshirô Mifune on äijien äijä.

Mukaan tarttui myös uusin Photo, jonka pääteemana ovat Naiset ja Hevoset (hopotiti-hopotiti) sekä sopivan edullinen Spike Lee -elokuvien boksi (Do the Right Thing, Jungle Fever ja Clockers).

Posted by Henri at 23:01 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 26, 2004

Sin City

Geek Savant kiinnittää huomioni tulevaan Sin City -elokuvaan. Ensi vuodeksi lupaillun sarjakuvasovituksen ohjaavat yhteistyössä Frank Miller ja Robert Rodriguez, ja se näyttää perustuvan kolmeen erilliseen, mutta yhteennivoutuvaan Sin City -tarinaan, Sin City, The Big Fat Kill ja That Yellow Bastard. Jonkilaista tiivistämistä siis lienee luvassa.

Näyttelijävalinnat eivät suuresti hätkähdytä, mutta lukiessani Mickey Rourken esittävän Marvia, en voinut kuin hymähtää tyytyväisenä. Rourke ei ole kovin usein minua vakuuttanut, mutta Angel Heartissa hän oli suorastaan erinomainen ja vuoden 2000 Animal Factoryssä niin timmissä kunnossa, että heikompia hirvittää. Luulen, että valinta on oikea.

Täytyy varmaan kaivaa albumit hyllystä ja verestää muistia. Edellisestä lukukerrasta kun on luvattoman kauan. Samalla muistan, etten ole edes lukenut viimeisintä To Hell and Back -tarinaa laisinkaan.

Hupaisa triviatieto löytyy Kill Bill: vol. 2:n IMDb-sivulta: Rodriguez sävelsi elokuvaan musiikkia yhden dollarin palkkiota vastaan, jos Tarantino puolestaan ohjaisi Sin Cityyn segmentin samalla tasrahalla.

Posted by Henri at 16:33 | permalinkki | Comments (0)

toukokuu 27, 2004

Uusia valokuvia

Pidemmän tauon jälkeen valokuvaus maistuu taas. Matkalla eilisiin hääharjoituksiin poimin reitin varrelta autojen yksityiskohtia. Pari muutakin galleriaa sai päivityksen; linkit löytyvät galleriamme etusivulta, josta kannattaa myös bongata Jaana-Marin viimeiset päivitykset (mm. Jungle Fever). Toukokuun aikana sivuillemme on tullut reilut 60 uutta kuvaa.

Kuvausinnon nousun ajoitus on täydellinen, sillä huomenna pitäisi kuvata joukko valmistuvia kätilöitä, ja lauantaina edessä on vihkitilaisuuden dokumentointi sekä virallisen hääkuvan ottaminen. Kumpikaan tilaisuus ei tunnu tippaakaan velvollisuudelta, vaan olen pikemminkin innostunut.

Posted by Henri at 14:16 | permalinkki | Comments (0)