huhtikuu 03, 2004

Lääkettä matkakuumeeseen

Enää ei tarvitse miettiä missä seuraavana kesälomansa viettää. Suuntana on luonnonkaunis Molvania - tuo Itä-Euroopan unohdettu jalokivi, maa johon moderni hammaslääketiede ei ole steriileillä käsillään kajonnut.

Pienellä, mutta ylpeällä, maalla on uskomattoman rikas kulttuuri. Erityisesti minuun teki vaikutuksen maan uuden allon kevyt musiikki, jota edustaa (linkki sivun oikeassa ylänurkassa) Molvanian Idol kappaleellaan Elektronik Supersonik. Myös kulttuurisivuilla esiteltyä Spatzal! -yhtyettä olisi varmasti puhdas ilo kuunnella.

(via Linko)

Posted by Henri at 13:29 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 06, 2004

Valokuvatuksia

Viimeisen muutaman viikon iltapuhteina on syntynyt muutama uusi kuva mustavalkopotrettigalleriaani. Myös henkilögalleriaan tuli tehtyä pienoispäivitys.

Siinä missä minä keskityn enemmän ja enemmän ihmisiin, Jaana-Mari uppoutuu yhä syvemmälle abstrahoinnin maailmaan. Viimeisen kävelyreissun tuloksena syntyi kolme minigalleriaa: Renovations, Bark ja Helsinki Rock City, joista varsinkin keskimmäinen miellyttää minun silmääni.

Viimeiset iltayöt sen sijaan olen istunut tiiviisti webin ääressä etsien vertailutietoa Canon Speedlite 550 EX- ja Sigma EF-500 DG Super-salamoista. Tulin jo aikaa sitten tulokseen, että saadakseni henkilökuviin lisää eloa, niihin pitää saada lisää valoa - tai ainakin hallitummin. Koskapa en halua sählätä johtojen kanssa, ja usein kuvaan luonnossa, niin valintani oli Canonin langaton salamajärjestelmä, jossa nykyinen Speedlite 420 EX:ni toimii mainiosti orjana. Studiosalamoiden huonona puolena on myös se, että niille ei kertakaikkiaan ole säilytystilaa kotonamme, enkä kuitenkaan kykene pysyvää studiota minnekään rakentamaan.

Kaikki ne helmikuun illat, jotka niska limassa ja sormet verillä raadoin ylitöitä, keskityin siihen, että palkkapäivän koittaessa pääsen tilaamaan uuden valokuvauslaitteen. Luettuani 550 EX:n netistä löytämäni ohjekirjan ja PhotoNotesin erinomaisen salamaoppaan EOS-kameroille (linkki vie kolmanteen osaan, jossa käsitellään langatonta monisalamasysteemiä) tulin siihen väistämättä siihen tulokseen, että onhan se 550 EX pakko-ostos. Kunnes...

... kunnes huomasin, että Sigman uusi DG Super -salama tekee jotakuinkin kaiken saman noin puoleen hintaan (170 euron säästö saksankin hinnoilla) ja toimii tarvittaessa myös optisena orjana vaikkapa kameran omalle rupusalamalle, jos ei aina jaksa kantaa kahta suurempaa salamaa mukanaan.

Valinta on vaikea (ja jos jollain lukijalla on käytännön kokemuksia, niin otan niitä kommentteihin mielelläni), sillä tuolla 170 eurolla saisi vaikka mitä softboxista kevyeen salamajalustaan ja kaksitoimiseen (heijastavaan ja hajoittavaan) sateenvarjoon. Muutama pikkuseikka (kuten parempi valonmittaus ja tarkenuksen apuvalo) puhuu kuitenkin Canonin puolesta, ja luulen, että jos en löydä painavia syitä päätöksen kääntämiseen, niin Canon 550 EX on uusi lelu... siis välttämätön työ- ja taidetarvikkeeni.

Lisäys (6.4.): Jepjep. Canon siitä sitten tuli, ja tänään lähti tilaus TechinikDirektiin. Vaimolle hankitun mp3-soittimen kanssa hinnaksi tuli postikuluineen 500 euroa. (Muistikorttia en viitsinyt Saksasta ostaa, kun saan Britti-Amazonista paremman, vain hieman kalliimmalla.) Toimitus kuriiripostina työpaikalle. Edelliskerran tavoin lisäilen tämän merkinnän loppuun tilannetietoja, jos jotain merkittävää tapahtuu. Se kun saattaa muitakin ulkomailta tilailevia kiinnostaa. Automaattisen tilausvahvistuksen olen jo sähköpostiini saanut.

Lisäys: (16.4.): Tiistaina 13.4. sain Saksasta sähköpostin, jonka mukaan tavara oli liikkeellä ja tänään perjantaina firman respasta tuli maili, että minulle on saapunut paketti. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Salaman ohjekirja on vain saksaksi, mutta verkosta löytyneet englanninkieliset auttavat alkuun. Ämpärisoittimen ohjeet ovat monikieliset.

Koko hankinnassa ei ollut muita mutkia, kuin se, että TechnikDirekt vaati kopion luotto- ja ajokortistani varmuuden vuoksi. Vaiva ei ollut suuri, eikä viivästyttänyt prosessia kuin päivällä.

Posted by Henri at 00:25 | permalinkki | Comments (4)

huhtikuu 12, 2004

Neljän päivän hermolepo

Pääsiäinen ja sen kylkiäisenä saatava neljän päivän loma ovat siitä mainio asia, että viimeinkin on aikaa kaikille niille omille projekteille, joita on lykännyt koko alkuvuoden myöhemmäksi ja myöhemmäksi.

Pääsiäinen ja loma ovat toisaalta myös tilaisuus nukkua puolille päiville, valvoa koneen ääressä aamukolmeen tekemättä mitään järkevää, katsella useita elokuvia, syödä itsensä ähkyyn useamman kerran (joillain ihmisillä on erillinen jäätelövatsa, meillä on vaimoni kanssa näköjään ainakin eri vatsat sisäfilepihveille ja mantelisuklaakakulle).

Ei liene siis vaikea arvata kumpiko edellämainituista skenaarioista kohdallani toteutui. Sain sentään toteutettua erään lupaamani valokuvaprojektin, josta lisää myöhemmin. Sunnuntai-iltapäivän puolestaan vietimme räiskien pari muistikortillista söpöäkin söpömpiä teräväkyntisiä karvapalleroita. Kissakuva-allergikot saavat varoituksen, kunhan nuo kuvat tulevat esille.

Jaana-Mari sentään on saanut taas esille uusia kuvia: Blink, jatkoa Helsinki Rock Citylle ja lintuja. Oma suosikkini näistä kuvista on sympaattisen pönäkkä sorsa. (Saapas nähdä millaisia googlettajia tuo linkki tuo tullessaan.)

Posted by Henri at 23:30 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 13, 2004

RSS pelastaa maailman

(Melkein) tähän päivään saakka olen ollut siinä uskossa, että RSS ja muut syndikointimenetelmät ovat vain teknologafetisistinen alaviite blogosfäärin tarjonnassa, mutta tutustuttuani Jannen, Kolibrin ja samikin neuvosta Bloglines-palveluun, on minusta hyvin lyhyessä ajassa tullut tosiuskovainen.

Bloglinesin kautta saan tilattua lempisarjakuvani, duuniin liittyvät mobiili-uutiset, BBC:n ja muiden tuoreet uutiset sekä blogeja, linkkilistoja ja muuta mukavaa sydämeni kyllyydestä. Ja kaiken tämän saan saman helpon ja ystävällisen käyttöliittymän alle.

Viimeisen naulan epäuskoni arkkuun löivät lempilinkkisaittini What the Fuck?! ja Sensible Erection omilla feedeillään, joten tänään en ollut enää kuin laimeasti yllättynyt törmätessäni BitTorrentteja jakelvaan rss-feediin.

Asiaa tarkemmin tutkiessani löysin mainion 2RSS.com-hakukoneen ja -listauksen. Tämän kanssa kulunee tunti jos toinenkin. Vielä kun Hesari ja Dark Horizons tarjoaisivat feedit, niin olisin pykälää onnellisempi.

Muutenkin on mukava nähdä, että muutkin kuin teknohörhöt ottavat uudet teknologiat vakavasti. Vain viikko sitten sain lukea sosiologian näkövinkkelistä tehdyn tulevaisuustutkimuksen (valitan, en voi linkittää) aiheesta "kuinka blogit, vertaisverkot, online-roolipelit ja vaihtoehtotodellisuuspelit muutavat tulevaisuuden työyhteisöjä". "Hyvää shittiä", niin kuin meilläpäin sanotaan.
Tulokset painottivat nopeasti tarpeen mukaan syntyviä ja jäykät rakenteet ohittavia asiantuntijatiimejä, välitöntä kommunikaatiota sekä vahvan online-identiteetin tuomia etuja.

Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, Elokuvia ja Valokuvia tarjoaa kesän kuumimman muotivinkin, sinisestä loimusametista tehdyn pupuhaalarin miehille. Onneksi vaimollani on myös ompelija-artesaanin koulutus.

Posted by Henri at 19:33 | permalinkki | Comments (4)

huhtikuu 14, 2004

Yhdeksäs portti

Roman Polanskin The Ninth Gate kolahti minuun aikanaan aika kovaa ja pidin kyllä siitä vielä toisellakin katsomiskerralla, jonka jälkeen tutustuin aiheeseen tarkemmin. mm. IMDb:n elokuvaa koskevissa keskusteluissa (joiden joukosta löytyi ihan teräviäkin analyysejä).

Jossakin nousi esille elokuvan pohjana oleva Arturo Péres Reverten kirja El Club Dumas, ja kuvausten perusteella tein jo silloin päätöksen, että teos pitää piakkoin saada luettavaksi. Tänään Dragon/kolibrin arvostelun ja sen saamat kommentit luettuani minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin suunnata Like-kirjakauppaan ja poimia 450-sivuinen järkäle karvaisiin kouriini.

Kirja oli niin hävyttömän halpa, että melkein hävetti esittää kassalla vielä lisä-alennukseen oikeuttava korttini, jonka jälkeen hintaa jäi naurettavat 5,60. Lupasin kuitenkin, että jos kirjaan ihastun, niin tulen poimimaan loputkin suomennetut Péres-Revertet parempaan kotiin. Hyllystä löytyivät alle kympillä ainakin (käytän paremman puutteessa suomennettuja nimiä) Flaamilainen taulu, Miekkamestari ja Rummunkalvo. Merikartta ja Etelän kuningatar löytyivät vain kovakantisina.

Nyt saa muu lukeminen jäädä vaihteeksi syrjään. Yritän ahmia kirjan kerrankin ansaitsemallaan intensiteetillä ja panostuksella, enkä tyydy lukemaan sitä pelkästään julkisissa kulkuvälineissä, mikä monen muun teoksen kohtaloksi on käsissäni jäänyt.

Asiaa sivuten, taidanpa poimia Play.comin leffa- ja tv-sarja-boksi-alennusmyynnistä Polanskin varhaisempaa tuotantoa esittelevän kolmen elokuvan, ja kahdeksan lyhytelokuvan setin. Repulsion ja jo hyllystä löytyvä Rosemary's Baby muodostavat varsin tiukan setin johonkin tulevaan klassikkoiltaan.

Posted by Henri at 18:58 | permalinkki | Comments (1)

huhtikuu 15, 2004

Luokattoman huono elokuva

Ennen laatukirjallisuuteen vihkiytymistä, mieli tuli kuitenkin puhdistaa kokoelmiin "eksyneellä" Visa Mäkinen Collectionin osana ilmestyneellä vuonna 1982 valmistuneella seksifarssilla Pi pi pil... pilleri.

Voinette kuvitella: Kahdeksankymmentäluvun alku Suomessa. Kotimainen seksifarssi. Visa Mäkinen. Mikä tahansa edellisistä riittää kiivittämään kylmiä väreitä vasten rohkeimmankin miehen selkäpiitä. Yhdistettynä lopputulos on jotain ainutlaatuista.

Ainutlaatuisen huonoa. Tämän elokuvatuksen rinnalla Ponterosa on taidetta. Allan Tuppuraisen ja Matti Ruohosen rinnalla Aake Kalliala ja Jope Ruonansuu ovat maneereiltaan hillittyjä älykkään huumorin mestareita.

Yritetään kuitenkin: Elokuvan parissa vietetty puolitoistatuntinen ei valunut hukkaan. Tahtomattaankin elokuva pirtää veitseterävän ajankuvan 80-luvun ahdistavasta arjesta hetkeksi vapautuvista suomalaisista ja murroksesta Kekkosen ajan jälkeen. Tieteen ihme vapauttaa jäyhän suomalaisenkin primitiivisimpien vaistojensa varaan... ei tällaista soopaa kestä kenenkään pokka.

Elokuvassa esiintyvä strippari ei osaa tanssia. Juhlien kohokohta on oikein englanninkielinen laulu (se on sitä orastavaa kansainvälisyyttä, sano). "Tähdet" unohtavat vuorosanansa tai lukevat niitä lunttilapuilta. Kaiken yllä leijailee paitsi viiden pennin budjetin, myös täydellisen lahjattomuuden julma ja anteeksiantamaton varjo.

Mitä elokuvan jälkeen aloittamaani Pérez-Reverteen tulee, niin en muista koska olisin viimeksi ahminut mitään kirjaa tällaisella innolla.

Posted by Henri at 12:55 | permalinkki | Comments (1)

huhtikuu 16, 2004

Aika on katoava luonnonvara

Pinnan alla vaanineet työprojektit alkavat hiljolleen nostella ilkeitä päitään viimeiset pari viikkoa leppoisasti keinutelleiden aaltojen lävitse. Kolmen käynnissä olevan lisäksi minua yitettiin ennen puoltapäivää saada mukaan vielä pariin uuteen. Toista lupasin konsultoida, jos aikaa riittää. Leppoisat aallot muodostavat kuohuja ja vaahtopäitä. Tuuli yltyy myrskyksi. Toukokuusta on tulossa helmikuun kaltainen kiirekuukausi. No, ainakin hommat ovat mielenkiintoisia.

Kotirintamalla viikonloppu pitäisi jotenkin jakaa Pérez-Reverten, Kallelta lainaamani Knights of the Old Repuplicin ja eilen postiluukusta pudonneiden elokuvien kesken. Vaimoa pitäisi myös viihdyttää ja kavereitakin ehtiä tapaamaan. Kunnosta pitäisi huolehtia ja Kuva 2004 -tapahtumassa piipahtaa.

Maanantaina harjoittamiani lihaksia särkee vieläkin, vaikka olen jo periaatteessa ehtinyt hankkimaan uusiakin kipupisteitä. Pääsiäisen aikaan salilla oli niin hirveä tungos, että kun joka laitteelle oli kahden tai kolmen ihmisen jono, niin jouduin korvaamaan kolme ohjelmani viidestä likesarjasta toisilla laitteilla tai liikkeillä. Ja ne liikkeet tietenkin rasittavat lihaksia hieman erilailla, kuin mihin ne ovat tottuneet. Siispä kipua.

Toisilla saleilla on tilaa, mutta ei niilläkään ongelmitta selviä. Louhikärmes tarjosi eilisen parhaat naurut.

Posted by Henri at 13:30 | permalinkki | Comments (0)

You've got mail

"Sinulle on aulassa paketti", sanoi sähköposti. Yhtäkkiä viikonlopun ajankäyttöongelmat mutkistuivat entisestään.

Posted by Henri at 16:14 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 19, 2004

Taistelu ajasta...

... päättyi ikävä kyllä Pérez-Reverten tappioon. Neljä elokuvaa, ystävien seura ja vajaa kymmenen tuntia KotORia veivät voiton.

Perjantai-iltana nökötimme ultraviihteellisen Pirates of the Caribbean - The Curse of the Black Pearlin ääressä. Levyn ekstroista löytyi lyhyt dokumentti Disneyn alkuperäisestä huviajelusta. Nykyisinä poliittisesti korrekteina aikoina oli hieman hämmentävää nähdä Walt-setä naureskelemassa piraattimaan pienoismallille: "Ja tässä on tori, jossa merirosvot myyvät valtaamillaan aluksilla matkustaneet naiset orjuuteen. Heh-heh.".

Lauantai-iltaan mahtuivat Hakkiksen kateudensekaista ihailua herättäneeltä valkokankaalta pyörineet ennenkin erinomaiseksi todettu Sånger från andra våningen ja aiemmin tuntematon Kusturican Underground. Jälkimmäinen oli hämmentävä kokemus. Mainiot näyttelijät esittivät upeasti kirjoitettuja hahmoja hauskoissa kohtauksista. Silti kolmeen osaan jaetun elokuvan ensimmäinen osa oli hajanainen, eikä kokonaisuudesta saanut kunnolla otetta. Kaikki muuttui, kun päästiin toiseen osaan. Elokuva sai rakenteen ja ensimmäisen osan hajanaisuus osoittautui (ainakin osin) harkituksi ratkaisuksi. Niille, kutka eivät tiedä: Underground kertoo Jugoslavian historian 50 vuoden ajalta omalaatuisten hahmojensa silmien läpi.

Sunnuntai-illan viihteestä vastasi Jalla! Jalla! -jengin toinen tuotos Kopps ruotsalisen pikkukaupungin leppoisista poliiseista. Juoni poliisiaseman lopettamisuhan alla rikostilastoja kaunistelevista poliiseista kärsi hetkittäin pahoista ylilyönneistä, mutta hulvattomat hahmot ja hillittömät yksittäiset kohtaukset nostivat elokuvan selvästi plussan puolelle.

Posted by Henri at 11:13 | permalinkki | Comments (3)

huhtikuu 20, 2004

Kill Bill ja Bubba Ho-Tep

Dark Horizons raportoi jo reilu viikko sitten aiheesta, mutta muistan vasta nyt ottaa sen esille. Tarantinon suunnitelmissa on leikata Kill Billin osat yksi (ja nimenomaan sen Japani-versio) ja kaksi alkuperäisen visionsa mukaiseksi yhdeksi elokuvaksi ja tuoda se rajoitettuun teatterilevitykseen Amerikassa ja Euroopassa.

Ilmeisesti elokuvan molemmista osista olisi tulossa erikoispainokset dvdeelle, mutta minä taidan odotella joskus niiden jälkeen varmasti ilmestyvää yhden elokuvan versiota. Kakkososa pitää kyllä nähdä teatterissa.

Vähän lyhyemmällä odotuksella palkitaan sen sijaan kaltaiseni Bruce Campbell fanit, sillä Amazonin listoilta löytyy jo toukokuulle merkitty julkaisu Joe R. Lansdalen mainioon novelliin perustuva Bubba Ho-Tep, jossa eläköitynyt Elvis ja niin ikään elävänä ikääntynyt, mustaksi mieheksi muuttunut JFK käyvät taistoon vanhainkotia terrorisoivaa egyptiläistä cowboymuumiota vastaan.

Posted by Henri at 12:48 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 22, 2004

Aika ei ole rahaa, se on puuroa

Tässä ovat vaatimukset, mikset jo speksaa? Töissä on niin kiire, ettei ehdi pysähtyä blogeja lukemaan, saati sitten omaansa kirjoittamaan. Mutta se on ihan hyvä vaan. Välillä.

Viimeiset muutamat päivät ovat kuitenkin sulautuneet sellaiseksi puuroksi, etten tiedä onko tänään tiistai vai keskiviikko. Jaa, torstai? Joka tapauksessa ohjelma on mennyt jotakuinkin näin:

  • Kuuden jälkeen kotiin vahvana aikomuksena ehtiä salille seitsemäksi.
  • Kun saliseuraa ei ole löytynyt, niin pieni lepohetki ennen salia tekee hyvää, kyllä sinne vielä puoli kahdeksaksikin ehtii.
  • Herätessäni yhdeksältä on aikaa juuri sopivasti audiovisuaaliseen viihdykkeeseen.
  • Yhdeltätoista on vielä hyvä hetki lukea hieman Dumas-kerhoa
  • Oho, joko kello on yksi?

Jälkimmäisenä iltana en tajunnut edes lopettaa yhdeltä, kun oli enää muutama kymmen sivua lukematta. Jos olisin yhtään fiksumpi, niin olisin lopettanut lukemisen jo aiemmin, kun huomasin kirjan lopun eroavan melko lailla - vielä tuoreessa muistissa olevasta - elokuvasta. Umpiväsyneenä en saanut siitä varmastikaan kaikkea irti. El Club Dumas on rönsyilevämpi ja hienostuneempi kuin The Ninth Gate, niin hyvässä kuin pahassakin. Pidän molemmista versioista kovasti ja tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi Pérez-Reverten kirjaksi hyllyssämme.

Keskiviikko-elokuvamme oli Of Mice and Men, Gary Sinisen ja John Malkovichin tuur-dö-foors yhdeksänkymmentäluvun alusta. Pisimmän korren vetää kuitenkin veteraani Ray Walston, jonka suoritus vanhana farmiapurina on sydämen särkevä.

Posted by Henri at 19:05 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 26, 2004

Unien maailma

Viikonlopun pitkään valvomiset, loistava Kill Bill, vol.2 sekä eilen nähty kammotus Lo Strangolatore di Vienna (joka myös nimillä Meat Is Meat ja The Mad Butcher tunnetaan) sekoittuivat viime yönä unissani sellaiseksi hedelmäsalaatiksi, etteivät eksoottisemmmatkaan ainekset jääneet kaappiin homehtumaan.

Unessa tehtiin ultra-coolia väkivalta- ja vauhti-eeposta. Oli kauniita naisia, nopeita autoja, sopivasti menoa, meininkiä ja hieman romantiikkaakin. Kuvauspaikalla oli lämmintä ja kaikilla kivaa. Jossain vaiheessa heräsin ja nukahdin uudelleen, jolloin uni alkoi alusta, mutta sanoisimmeko omalaatuisesti kieroutuneena.

Rallikuski menetti avoauton hallinnan ja ajoi sen metsään väärässä kohdassa. Koko ajan oli niin kylmä, että aivastelin varmasti aivoni nenäliinaan muun töhnän mukana. Floridalaisen luksuskämpän sijasta olimme kuvaamassa jossain takametsien lahossa hirsimökissä. Eniten elokuvantekoa kuitenkin hidasti liettualainen keski-ikäiseltä John Holmesilta näyttänyt homopornotähti, joka vaati oraalista lämmittelyä ennen jokaista kohtausta, vaikka elokuvassa itsessään ei seksiä (tai muutenkaan varsinaisia suorituspaineita) ollut. Lopulta koko kuvaushenkilökunta päätyi käsirysyyn, jossa nyrkit viuhuivat ja sylki pärskyi.

Pahemminkin olisi tietysti voinut olla: olisin saattanut joutua osallistumaan vieniläiseen makkaranvalmistusprosessiin.

Posted by Henri at 08:35 | permalinkki | Comments (0)

Minä, Robotti?

Tulevan, Will Smithin tähdittämän, I, Robot-filmatisoinnin mainoskampanja on ollut tähän asti varsin hupaisa, kunnes viime viikolla näin elokuvan trailerin. Koskapa Alex Proyasin käden jälki näkyy ja vauhdikas traileri lupaa ihan kelpoa toimintarymistelyä kesäksi niin minulla ei olisi isommin valittamista, jos elokuvan nimi olisi jokin muu.

Sen sijaan minua sieppaa sen verran, että käämit kärähtävät. Mikä, oi mikä, saa Hollywoodin raiskaamaan alkuperäistarinoita näin? Elokuvalla on tuskin kuin pari hassua yhtymäkohtaa Asimovin kertomuksen kanssa. Tuntuu lähinnä siltä, että ensin on ollut keskinkertainen ajatus robottisodasta, ja vasta sitten on keksitty myydä se tunnetun teoksen nimellä. Se, mikä tässä risoo, on se, että jälleen kerran yksi sukupolvi samaistaa mainion tarinan elokuvaan, jolla ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa. Jos elokuva imee, niin suuren yleisön silmissä Asimovin kirja imee. Oliko aivan pakko?

Lopuksi sekä syön oman uskottavuuteni että osoitan tietäväni mistä puhun. Minä en ole Asimovin teosta lukenut, vaan mielikuvani perustuvat ennen kaikkea vuoden 1963 klassiseen Outer Limits -versioon.

(Lisäys: Vanhaa Outer Limitsiä muistellessa toivon syvästi, etteivät studiopamput koskaan saa käsiinsä oikeuksia saman vuoden legendaariseen Harlan Ellison -tarinaan Demon with a Glass Hand.)

Posted by Henri at 11:01 | permalinkki | Comments (0)

huhtikuu 28, 2004

Kun todellisuus ei riitä

Ihmiset haluavat pääsääntöisesti näyttää kauniilta valokuvissa. Valokuva kuitenkin tallentaa todellisuutta ja joskus hyväkään meikki ja huolella suunniteltu valaistus eivät riitä haluttuun lopputulokseen. Spontaaneissa muotokuvissa edellämainittuja ei ole edes mahdollista käyttää, joten jää jälkikäsittelyn tehtäväksi tuoda kohteesta parhaat puolet esille.

Itse teen kaikille esille tuleville ihmiskuville tietyt peruskorjaukset, jotka olen oppinut Martin Eveningin Adobe Photoshop for Photographers -kirjasta ja muutamista nettioppaista. Oma prosessini kulkee jotakuinkin seuraavassa järjestyksessä (huomatkaa, etten ole kuvankäsittelyn ammattilainen, joten suomenkileiset termit ovat mitä ovat):

  1. Peruskorjaukset: rajaus, dynamiikka, terävöitys
  2. Ylimääräisten elementtien poisto ja ihon epäpuhtauksien korjaus kloonaus- ja parannustyökaluilla
  3. Silmänvalkuaisten ja hampaiden kirkastaminen "kevennetyllä" dodge-työkalulla
  4. Tarvittavat silmien lisäkorjaukset: punasilmäisyyden poisto, iiriksen värikylläisyyden lisäys, catchlightin lisäys ja tasapainottaminen molempiin silmiin
  5. Erikoistapauksissa vielä siloitan ryppyjä parannustyökalulla, ja jos oikein hienostellaan, niin sumennan kuvasta gaussian blurrilla version, josta nappaan historiasiveltimeen lähteen, jolla alkuperäistä kuvaa voi siloitella (kevennetyllä läpinäkyvyydellä toki)

Utelias mieli haluaa kuitenkin oppia lisää. Tämä mielessäni etsin ja löysinkin netistä muutamia mainioita tutoriaaleja. Kattavin lienee Katrin Eismannin Portrait retouching with Photoshop 7. Erityisen mainio on silmiin keskittyvä neljäs osio. Lähes poikkeuksetta kuitenkin silmät ovat muotokuvan tärkein yksityiskohta. Eismann on näköjään kirjoittanut aiheesta Restoration & Retouching oikein kirjankin, joka pääsi heti minun hankintalistalleni.

Suzette Troche-Stappin oppaassa puolestaan huomioni kiinnittyi mainioon tapaan hienosäätää vartalonmuotoja.

Mikäli oma kroppa on korjauskelvottomassa kunnossa tai muuten vaan haluaa harrastaa rajumpaa valokuvamanipulaatiota, niin avun tarjoaa Fake University, jonka pääoppiaineena on julkimoiden kasvojen liittäminen netistä löydettyihin alaston- ja pornokuviin. Minulle sivuston vinkeistä on tosin ollut hyötyä ihmiskuvien käsittelyssä kautta linjan.

Joillekin tämäkään ei riitä, vaan luonnon korjailusta on tullut pakkomielle tai fetissi: Bald Stars.

Lisäys: Jaahas, Fake Universityn sivuilla on uudelleenohjaus etusivulle, joten linkkaamalleni sivulle päästäkseen pitää klikata neljää linkkiä: Enter -> Free Areas: Fake University -> Sihteerikön kuva -> Lessons start HERE. Laadukasta sivunsuunnittelua, sano. Osa ohjeista on kuitenkin vaivan väärti.

Posted by Henri at 12:32 | permalinkki | Comments (6)

huhtikuu 29, 2004

Aika aikansa kutakin

Katselimme eilen illalla Enterprisen uusimman jakson. Ensimmäisen pitkän esitystauon jälkeen. Olisi ehkä kannattanut jättää väliin.

En muista koska viimeksi olen toivonut, että aktiivisesti seuraamani televisiosarja saisi kirveestä ja päästettäisiin ansaitsemaansa lepoon huonojen ideoiden hautuumaalle. Luulen, että edellinen oli joko Star Trek: Voyager tai The X-Files, joiden molempien katsomisen ymmärsin lopettaa ajoissa.

Kuinka amerikkalaisen suuren studion sarja, jonka konseptina on etsiä avaruusterroristeja ja heidän massatuhoaseitaan, voisi olla mitään muuta kuin vetistä ripulia? Eniten Enterprisessa häiritsee se, kuinka se mukailee valtakoneiston propagandaa. Toiseksi eniten häiritseekin sitten jaksojen kertakaikkinen mitäänsanomattomuus. Kävi miten kävi, uskon, että Enteprisen kolmas kausi jää viimeiseksi minun näkemäkseni. Se lienee kuitenkin sinniteltävä katkeraan loppuun asti.

Haluan uuden scifi-sarjan, josta voisin innostua.

Posted by Henri at 14:16 | permalinkki | Comments (6)