helmikuu 02, 2004

Linkkejä syvältä

Huomasin tässä muutama päivä sitten, että blockblock.netin kaistaa oli käytetty harvinaisen harvinaista vähempien hakijoiden toimesta. Viittauslokeja selaillessani havaitsin, että eräältä webbifoorumilta oli linkattu suoraan useampaan kymmeneen valokuvaani.

Koskapa en saanut täydellistä osoitetta viittaajaan, niin en tiedä onko kyseessä joku riemuidiootti, joka ei vaan tajua, että minä maksan kaistasta (tietyn rajan jälkeen, joka ei tällä kertaa onneksi ollut lähelläkään rikkoutumista), vaiko peräti julma varas, joka on lähettänyt kuvat foorumille ominaan. Epäilen ensimmäistä, mutta tutkin vielä asiaa.

Väliaikaisratkaisuna etsin verkosta syvälinkityksen estävän koodinpätkän. Nyt blockblock.netin kuvien ei pitäisi näkyä, kuin blockblock.netin omilla sivuilla. Jos "asentamani" koodi vaikeuttaa jonkun elämää niin, että kuvat valokuvasivuillamme lakkaavat näkymästä, niin heittäkää maililla tai kommentilla, ja pyrin korjaamaan kieltosääntöä.

Lisäys: elämä on yhtä koodaamista. Töissä suunnitteluvaihe on ohitettu jo aikoja sitten ja nyt väännetään 45-tuntista viikkoa proton ja toiminnallisten sivujen parissa. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin menin lupautumaan suunnittelemaan ja toteuttamaan eräät harrastesivut tämän viikon aikana.

Posted by Henri at 23:57 | permalinkki | Comments (7)

helmikuu 03, 2004

RAMM-STEIN!

Herezeleid.com raportoi Rammsteinin uuden levyn ilmestyvän elo-syyskuun vaihteessa. Uutta sinkkua saa odottaa jo toukokuussa. Levyn jälkeen, ennen joulua, yhtye heittää keikkarundin Euroopassa, "yksi keikka per maa", joten toiveissa on nähdä sankareiden pyrotekninen show Suomessakin.

Sivuilta löytyy myös saksalaisesta lapsille suunnatusta tv-elokuvasta klippi, jossa pingviini puree Till Lindemania peukkuun.

Samaiselta saitilta löytyy linkki, jonka mukaan Eisbrecherin esikoisalbumi Eisbrecher on jo ehtinyt kauppojen hyllyille. Joachim Wittin uutukainen Pop löytyy myös Saksan Amazonin listoilta.

Hupaisana ja hatunnoston arvoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Eisbrecherin 5000 ensimmäistä kappaletta sisältävät kaksi tyhjää cd-r-levyä, joihin on painettu levyn kansi. Näin yhtye rohkaisee levynsä ostaneita ottamaan varmuuskopiot alkuperäisestä cdeestä.

Posted by Henri at 14:13 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 05, 2004

"... and how are you, Mr. Wilson"

Aina silloin tällöin jostain takavasemmalta koukkaa elokuva, jonka tiedän maineeltaan hyväksi, ja josta odotan perinpohjaisen nautittavaa elokuvakokemusta, mutta josta kasvaa jo katsomisen aikana jotain elämää suurempaa.

Viime vuoden parhaaksi ensi kertaa näkemäkseni elokuvaksi valitsemani Sunset Blvd. oli tällainen elämys, ja lähes vastaavan postitiivisen yllätyksen tarjosi samana vuonna (1950) valmistunut Harvey - tarina mukavasta miehestä ja hänen ystävästään, 192-senttisestä näkymättömästä jäniksestä.

Kaikessa ulkoisessa yksinkertaisuudessaan Harvey onnistuu olemaan pirullisen terävä dialogiltaan, lämpimän humaani maailmankuvaltaan, ja sisältämään usean nerokkuudellaan leuat nyrjäyttävän kohtauksen. Elokuva onnistuu sanomaan jotain elintärkeää siitä, mikä elämässä on tärkeää ja säilyttämään huumorinsa loppuun asti.

Posted by Henri at 09:56 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 07, 2004

Funkia, viskiä ja koodia

Kävimme illalla kuuntelemassa korruptio-lipuilla kuuntelemassa legendaarisia Motown-rytmejä The Funk Brothersin jammaamina, jä äijäthän jammasivat - sydämensä kyllyydestä. Bändin esittelyssä todetaan, että nämä gubbet ovat soittaneet useammalla ykköshitillä, kuin Beach Boys, Rolling Stones, Elvis ja The Beatles - yhteensä. Ja se on aika monta.

Luvatuista kahdesta solistista, Steve Winwood vakuutti, mutta Isaac Hayes jäi loistamaan poissaolollaan, mikä oli toki enemmän kuin pieni pettymys. Kaiken kaikkiaan konsertti oli kuitenkin viihdyttävä funk-elämys, josta riittää inspiraatiota pitkäksi aikaa.

Aiemmin viikolla teimme hieman interaktio- ja käyttöliittymäsunnittelua, sitten Myrsky-Janne työsti tyylikkään leiskan, ja nyt kun kello on hieman yli puolen yön, minä otan lasillisen hyvää mallasviskiä ja alan koodaamaan.

Posted by Henri at 23:57 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 10, 2004

Kaikki Kuukkelit hetitännenyt

Kuukkelisivut pääsivät sitten vaikeuksien kautta voittoon ja julkaisuun asti. Nyt pitäisi sitten miettiä kuinka moneen kategoriaan itseään kehtaa ehdottaa. Entäs jos tekisin sellaisen valmiin templaatin tälle sivulle, josta kaikki halukkaat voisivat käydä kopioimassa ehdotuksensa. Taitaa rittää kun kopiotte joka kohtaan "Elokuvia ja Valokuvia".

Paras blogi: En kai minä tätä muuten kirjoittaisi, ellei se olisi minun mielestäni paras? (Kts. kohta mielipideblogi)

Paras tagline: Hei, mullahan oli viime vuonna kaksi hyvää taglineä, "marjapuuro" ja "villihevoset". Voinko saada kaksi kuukkelia?

Paras tunnustuksellinen blogi: "Tahtoisin tässä vaiheessa paljastaa teille, että hauskaa voi pitää ilman alkoholiakin. Ainahan sitä voi vaikka tanssia alasti tuolilla pölyhuiska perseessä."

Paras ryhmäblogi: Menee jo hankalammaksi, kun meillä ei ole tuota jakomielitautia ole.

Paras linkkiblogi: Japanilaiset ovat ylienergistä porukkaa. Oppisinkohan minäkin soittamaan Donkey Kongaa? Ainakin on taas yksi syy lisää hankkia Game Cube.

Paras mielipideblogi: Periaatteessahan kaikkien mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, mutta vain periaatteessa.

Paras harrasteblogi: Elokuvia ja Valokuvia? Hei? HEI?

Paras ei-suomenkielinen blogi: "Ich kan Edam-keese kilo-weise essen. Haben sie müsli?"

Paras ulkoasu: Minulla on kaunis vaimo, ja kuvia hänestä blogissani. Eikö se riitä?

Paras viilaus: Mä oon niin validi, että... näh. Menköön tämä jollekin muulle.

Paras uusi blogi: aloitin jo 2002. Olen jäävi. Mutta hei, mähän aloitin vuonna 2003 apu-blogin, josta tulee valokuvat ja elokuva-arvostelut tämän blogin sivupalkkiin. Jes! Ja hei, sehän on melkoinen viilaus! Korjataanpa edellistä...

Paras vähän tunnettu blogi: eivätkös kaikki tunnekaan minua? Menköön tämä lohdutuksena jollekulle muulle. Tiedän kyllä ketä itse äänestän.

Olikovatkohan ne siinä? Humoristisin blogi? En minä vaan tiedä. Meillä ollaan kuolemanvakavia. Aina.

Posted by Henri at 16:09 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 12, 2004

KKK-K

Silläkin uhalla, että lukijakunta turtuu Kuukkeleihin, niin puutun aiheeseen vielä kerran kiellon päälle. Kun hienovarainen sivupalkkilinkkini ei motivonut Hinkua aloittamaan uudelleen, niin pohdin, josko vuoden 2003 parhaan blogin Kuukkeli olisi tarpeeksi käynnistämään Käytöskukan uudelleen.

Perustan täten Kultainen Kuukkeli Käytöskukalle -Kansanliikkeen.

Seuraavaksi... jotain aivan muuta.

Posted by Henri at 17:21 | permalinkki | Comments (2)

helmikuu 16, 2004

Kontrolli ja sen pettäminen

Eihän tästä ole viikkoakaan, kun totesin Jaana-Marille, että on tullut hankittua aika vähän elokuvia tänä vuonna, kun on ollut niin, kiire, ettei niitä olisi kuitenkaan ehtinyt katsomaan. Olisin vieläkin samaa mieltä, mutta todisteet väittävät vastaansanomattomasti toista.

Torstaina postiluukusta putosi Sam Raimin The Evil Dead Trillogy -paketti, sisältäen kaikki kolme elokuvaa ja neljännen levyn ektstroja. Se on kolme.

Perjantaina erehdyin Stockan alakertaan, jossa oli useampi pino vinossa leffoja niin halvalla, että olisi ollut synti ja häpeä jättää ne vaille rakastavaa kotia. Alehyllystä tarttuivat mukaan Dead Becomes Her, The Last Castle (olen suuri Robert Redford -fani), Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood ja 24 Hour Party People. Se on seitsemän.

Lauantaina ostin vain yhden elokuvan. En oikeastaan mennyt ostamaan elokuvia, vaan valaisimia valokuvaustarkoituksiin, mutta kun niitä ei Kodin Anttilasta löytynyt, niin alelaarissa silmään pistänyt Reign of Fire sai toimia korvikkeena. Katsoimme elokuvan tänään illalla, ja kyllähän se kerran viihdytti, vaikka melko keskinkertaiseksi toimintaspektaakkeliksi jäikin. Aiemmin kaiken maailman runopoikia esittänyt Matthew McConaughey on tuskin koskaan ollut noin timmissä kunnossa ja elokuva on paikoin visuaalisesti häkellyttävän kaunis.

Se on kahdeksan.

Vaikka kiersin kaupat kaukaa, eikä posti sunnuntaisin kulje, niin se ei suinkaan estänyt minua laajentamasta dvd-hyllyämme tänäänkin. Kari nimittäin luopui sopuhintaan Kabhie Kushi Kabhie Gham...in perusversiostaan.

Elokuvan stara Shah Rukh Khan, tuo Intian Brad Pitt (suosiossa ainakin), on muutenkin esillä hyllyssämme, kiitos posteljoonin viime viikolla tuoman Devdasin. Khan on tehtaillut melkoisen määrän elokuvia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Montakohan tuon luokan tähteä, joiden plakkarisa on 40 elokuvaa kymmeneltä vuodelta, löytyy Hollywoodista? Intian elokuvakulttuuri on kovin erilainen, mutta ainakaan ahkeruuden ja omistautumisen puutteesta sikäläisiä supertähtiä ei voi syyttää. (Vertailun vuoksi myös 90-luvun puolivälissä breikannut Pitt on saanut samassa ajassa aikaan 22 elokuvaa.)

Saldo on siis yhdeksän leffaa neljässä päivässä. Voin puolustatua vain sillä, että on niitä katsottukin. joulukuun alussa raportoin onnellisesti 500 dvdeen rajan rikkoitumisesta, sen jälleen hyllyyn on löytänyt tiensä 43 levyä ja samassa ajassa olemme katsoneet täsmälleen yhtä monta elokuvaa. Elokuvat eivät tosin ole olleet samoja (tai edes valtaosaltaan omia), mutta väliäkö tuolla.

Kunhan työkiireet hellittävät, niin edessä on siis ainakin Pahoja Kuolleita ja Bollywood-musikaaleja. Kaverit saavat tarjoutua leffaseuraksi.

Posted by Henri at 00:28 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 17, 2004

Saatana on sankari

Ihmisten nimistä ei saisi tehdä pilkkaa, eikä jääkiekkoa saisi seurata, mutta minkäs teet: joskus molemmille on pakko hörähtää huvittuneesti. Hesari kertoo, että Miroslav Satan oli Buffalon sankari viime yön NHL-ottelussa neljällä maalillaan.

Jäin miettimään, miten tuo on otsikoitu jenkkimediassa. Esimerkiksi kelvannee MSNBC, jonka jutussa lainataan “This shows we can win games in a much more comfortable way,” Satan said with a smile. Muutkin uutispalvelut näyttävät käyttävän samaa AP:n tekstiä eri otsikoilla. RNews taitaa voittaa: Satan Shines in Afternoon Win.

Posted by Henri at 16:26 | permalinkki | Comments (2)

helmikuu 18, 2004

Kungfua ja homopingviinejä

Enpä muuten aiemmin tiennytkään, että Donald Rumsfeld hallitsee polleiden puheittensa kantimeksi näin monta kungfu-tyyliä. Mukana tappavat tyylit, kuten humaltunut temppelinyrkkeily ja kaksoiskobranyrkit.

Sympaattisin poliittinen blogi löytyy Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivältä homopingviiniltä. "Gay Penguin is a homosexual penguin. He is incapable of speaking, of signing laws and bills, and perhaps even incapable of abstract thought. However, in retrospect, the past four years of American Leadership have been so poor that Gay Penguin would have easily been the best choice for America. " Kerrankin poliittinen lausunto, jossa ei ole valheen sanaa.

Posted by Henri at 18:43 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 23, 2004

Parasta scifi-komediaa

Viime työviikon venyttyä reilusti päälle kuudenkymmenen tunnin, on tankki ollut aika tyhjänä minkään muun suhteen. Ehdimme sentään iltaisin katsella Jaana-Marin kanssa tiistaina postiluukusta putkahtaneen maailman parhaan scifikomedia-sarjan parhaan tuotantokauden kokonaisuudessaan. Kyseessä on tietenkin Red Dwarfin neljäs kausi.

Aikanaan, kun Dwarfia katsottiin kavereiden britti-nauhoilta, joilla oli aina puolikas kausi eli kolme jaksoa, oli neljännen kauden jälkimmäinen nauha - White Hole, Dimension Jump ja Meltdown - se, jota jaksettiin katsoa uudelleen ja uudelleen, kunnes nauhat olivat lähes riekaleina.

Tällä kaudella ovat "tuplapolaroidit", "Jazz FM", "What a guy!", "Smoke me a kipper, I'll be back for breakfast", "So, what is it?", "Don't eye-ball me Gandhi!", "That's not a nun, that's Lietenant Colonel Mother Teresa.", "Vindaloo-Beast" ja tietenkin myös asiaa tarkemmin tuntemattoman lukijakunnan herpaantumatonta kiinnostuksen tilaa parhaiten kuvaava "And then... I threw a 5 and a 2."

Net, kutka eivät sarjaa tunne, mutta joita erinomainen britti-scifi-komedia voisi kutkuttaa, menkää ja hankkikaa sarjan neljä ensimmäistä kautta vaikkapa Play.comista. Tehkää itsellenne iso palvelus.

Posted by Henri at 09:55 | permalinkki | Comments (0)

Työn iloa

"Työssäni konsepti- ja käyttöliittymäsuunnittelijana toimenkuvaani kuuluu hyvinkin vaihtelevia ja haastavia tehtäviä. Harva tehtävä kuitenkaan antaa samanlaista emotionaalista tyydytystä ja täyttymystä sekä pönkittää ammatillista itsetuntoani niissä määrin kuin asiakkaan tuottaman sisällön kopioiminen valmiille verkkosivupohjalle."

Jepjep, kahdeksatta peräkkäistä vuorokautta töissä - keskimäärin 9 tuntia päivässä - ja loppu häämöttää vasta reilun viikon päässä.

Posted by Henri at 18:29 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 25, 2004

Punainen status-rengas

Valokuvauksesta ei voi kirjoittaa tai lukea liikaa, niinpä olenkin ilolla seuraillut kolibrin minulle osoittamaa aihetta moneltakin kantilta lähestyvää Heijastuksia-blogia.

Pari päivää sitten Heijastuksien Mikko linkitti mainioihin kuvasarjoihin, joissa Canonin halvemmasta kamerakalustosta oli kertaheitolla tehty katu-uskottavampaa. Lopputulos vakuuttaa pikaisella vilkaisulla paatuneemmankin kamerafetisistin.

Itse en Mikon mainitsemiin "kamerapoliiseihin" itseäni lue - taitava kuvaaja saa pokkarilla parempia kuvia, kuin tumpelo kymppitonnin laitteistolla - vaan pikemminkin tunnustan sisälläni asuvan keskisuuren fetisistin. Tunnustan myös pääni kääntyvän tuon pienen punaisen renkaan nähdessäni.

Viimeksi eilen olin kiljaista kauhusta, kun Hakaniemen metron rullaportaissa edelläni kulkevan kuvaajan kamera (iso musta Canon L-sarjan linssillä, joo) luiskahti tämän olkapäiltä ja putosi kohti metallisia portaita. Huolettomalla olkavarren heilautuksella hemmo kuitenkin pysäytti tuhansien eurojen putoamisliikkeen ja korjasi kantohihnan takaisin olkapäälleen.

Onneksi pidin mölyt mahassani. Kimeä kirkuminen ei olisi ainakaan lisännyt minun katu-uskottavuuttani.

Posted by Henri at 10:45 | permalinkki | Comments (2)

helmikuu 26, 2004

Ei kaikki ole paskaa, mikä haisee

Taisin joskus männäkuukausina raivota täälläkin siitä, kuinka Rakkautta & Anarkiaa -imperiumi lyö laatuleimansa hienojen elokuvien raiskattujen versioiden päälle. Tänään kuitenkin selvisi kiertotien kautta, että vaikka Koljan ja Sin Noticias de Diosin takakansissa ilmoitetaan kuvaformaatiksi 4:3 (Koljassa itseasiassa 3:4), niin molemmat ovat aitoja laajakangasversioita - jälkimmäinen jopa anamorfista laatua. Molemmat irtosivat Anttilasta kympillä.

Sinänsä käsittämätöntä laadunvalvonnan ja julkisen kuvan hallinnan puutetta osoittaa, että R&A-organisaatio (tai Panvision) on moisen painovirheen päästänyt useampaan tuotteeseensa. Sehän on lähes sama, kuin paketoisi hienointa tuplasuklaajäätelöä pahvitölkkiin, jonka päällä lukisi korukirjaimin "ripulipaskaa".

Vaan itse illan elokuvaan. Sin Noticias de Dios on kerrassaan mainio tarina taivaan ja helvetin välienselvittelystä yhden miehen sielun kautta. Elokuva lepää vakaasti Penélope Cruzin, Victoria Abrilin, Fanny Ardantin ja Gael García Bernalin roolisuoritusten ja seksuaalisen karisman varassa. Ja mikäs siinä on levätessä? Monikansallisen elokuvan pikantteihin yksityiskohtiin kuuluu, että helvetissä puhutaan englantia, maasssa espanjaa ja taivaassa ranskaa.

Viikon muihin viihdykkeisiin on kuulunut Spielbergin lennokkaan mainio Catch Me if You Can ja mestarikäsikirjoittaja David Mametin omasta näytelmästään kynäilemä loistava Glengarry Glen Ross, joka suorastaan mykistää huikealla dialogillaan ja hengästyttää roolisuorituksillaan. (Tulikohan tarpeeksi ylisanoja?)

GGR ei mielestäni ole aivan täyden viiden tähden elokuva, mutta en osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä jää puuttumaan. Jack Lemmonin, Al Pacinon, Ed Harrisin, Alan Arkinin, Kevin Spaceyn ja Jonathan Prycen näyttelijäntyössä ei ainakaan ole piirun vertaa moittimista. Alec Blaldwinkin tekee parhaansa hänelle annetun materiaalin kanssa, mutta jää varsin stereotyyppiseksi. Harvoin kuulee niin intensiivistä sanailua, niin pienimuotoisissa puitteissa. Elokuva on katsojalle haastava, mutta oi, niin palkitseva kokemus.

Posted by Henri at 22:48 | permalinkki | Comments (1)

helmikuu 27, 2004

Tuhlaanpa koko lottovoiton kerralla...

Play.com on halpa dvd-kauppa, mutta saa sieltä muutakin. Tämä urheilusukellusvene taitaa olla kaupan kallein tuote. Hintaa vedenalaiselle ihmeelle tulee pyöreät 700000 euroa.

Posted by Henri at 17:16 | permalinkki | Comments (0)

Hinnoittelukukkanen

Seuraava laskutoimitus ei mahdu pienen ihmisen päähän: Otetaan saksalaisen yhtyeen levy Saksan Amazonissa, hintaa on 17 euroa + postikulut. Viedään sama levy Yhdysvaltoihin (matka kestää 3-5 viikkoa) saman ketjun verkkokauppaan ja lätkäistään kaupan päälle bändin dvd-single. Hintaa jää suotuisan vaihtokurssinkin vuoksi 13,50 euroa ja postikulut, eikä kyse ole edes varsinaisesta alennuksesta. Sanomattakin on selvää, että tilaisuus täytyy käyttää hyväksi. Samalla tuli tilattua eräs pitkään himoitsemani valokuvakirja, jota ei Euroopasta saa.

Posted by Henri at 20:51 | permalinkki | Comments (0)

helmikuu 28, 2004

You can do anything ...

Perjantai-ilta töissä venähti aamuyhteen, ja täällä ollaan taas. Onneksi on Zombo.com, Internetin hienoin saitti, jossa voit tehdä mitä tahansa - aivan mitä tahansa. Sinä itse asetat rajat.

(Vuosikausia pystyssä olleelle saitille ei kannata vaivautua, jos koneessa ei ole äänikorttia. Lisäys: ovat sitten menneet hieman muuttamaan saittia, mutta menköön linkki vanhojen hyvien aikojen muistoksi)

Posted by Henri at 12:20 | permalinkki | Comments (0)