joulukuu 01, 2003

Erinomaista asiakaspalvelua

Muutamaa harvaa (New York Cameran käsittämätön viivyttely tulee ensimmäisenä mieleen) poikeusta lukuunottamatta olen nettikauppojen asiakaspalvelua tarvitessani myös erinomaista sellaista saanut. Viimeksi CD-Wow:sta tilaamani Heron kahden levyn painos osoittautui molemmilta levyiltään virheelliseksi erään kuuluvaksi.

Lähetin aiheesta sähköpostia, ja muutaman tunnin päästä minulle oli lähetetty tarkat ohjeet, siitä kuinka minun tulisi toimia saadakseni rahani takaisin. Levy brittiläiseen palautusosoitteeseen, ja muutaman päivän päästä sain sähköpostin, jonka mukaan luottokorttiani oli hyvitetty levyn hinnalla. Samalla sain kahden punnan arvoisen alennuskupongin hgyvitykseksi postikuluista. Ikävää, että Hero jäi vieläkin näkemättä, mutta ystävällisestä ja nopeasta palvelusta jäi hyvä mieli.

Nyt kun luottokortin laskutuskausi vaihtuu, niin pääsen viimein tilaamaan ne muutamat viime kuussa rästiin jääneet ostokset, kuten Lord of the Rings: The Two Towers:in neljän levn painos, Eddie Izzard: Sexie, Rammstein: Lichtspielhaus ja muutama muunkin dvdeen. Kun tähän päälle lasketaan himoitsemani uusi linssi ja vaimon ylellinen lahjus, niin veronpalautuksesta taitaa jäädä juuri sopivasti rahaa kotivakuutukseen, televisiolupaan ja BlockBlock.netin vuosimaksuun. Ah, tätä kulutusjuhlaa.

Posted by Henri at 14:45 | permalinkki | Comments (0)

Muutama sana muutoksesta

Näkyvin muutos on tietenkin uusi ulkoasu. Ylänurkassa komeilevasta karikatyyristä saa kiittää sarjakuvataiteilija Ninni Aaltoa, joka piirsi kuvan aikanaan polttareitani silmällä pitäen.

Vasempaan palkkiin ilmestynyt Holodeck, tulee olemaan minun yritykseni kerätä viihdyttäviä linkkejä ilman sen kummempia sivuja. Nimen poimin ensimmäisiltä, joskus vuoden 1993 tienoilla rakentamiltani, sangen linkkipainotteisilta kotisivuiltani. Suunnilleen ensimmäisten graafisten selaimien ilmestymisestä aina yliopisto-opintojeni loppumiseen minulla oli "Henri's Holodeck" -nimiset linkkisivut, joten kai tämä on jonkinlainen paluu juurille.

Kiitos kuuluu myös Pylly-ruman blogin Jannelle, joka uhrasi tuntikaupalla aikaansa teknisten ratkaisujen virittelyyn.

Uusi versio hakee varmasti vielä muotoaan jonkin aikaa, mutta pääasia lienee, että uuteen alkuun on taas päästy.

Posted by Henri at 15:04 | permalinkki | Comments (4)

joulukuu 02, 2003

Kommunikoi naisesi kanssa

Eilisillan elokuvaksi päätyi Almodóvarin Hable con ella, joka on levännyt hyllyssä katsomattomana toisenkin hetken. Ei tämä aivan Todo sobre mi madren tasoa ollut, mutta huikea hieno ja tunnelmallinen elokuva silti. On aina ilahduttavaa nähdä pienimuotoisia, hahmolähtökohtaisia elokuvia. Näyttelijät osasivat hommansa ja jokin espanjalaisessa maailmankuvassa (sitä pakollista härkätaistelua lukuunottamatta) viehättää minua suuresti.

Illalla juttelin oman naiseni kanssa ja päädyimme tähän ja tähän. Jos te, verkkolokiani lukevat pienet pirpanat olette oikein kiltisti, niin lupaamme yhdistää hankintamme kaikkia osapuolia visuaalisesti tyydyttävällä tavalla ja jopa julkaista lopputuloksen jossain muodossa.

Posted by Henri at 12:47 | permalinkki | Comments (3)

joulukuu 03, 2003

Pygmi-Express

Viimeisen kahden viikon aikana joka kerralla - joka ikisellä kerralla - kun olen saapunut varsinaiselle toimipisteelleni Hernesaareen bussilla 16, on onnikka ollut täynnä polvenkorkuisia ihmisiä pitämässä mekkalaa.

En tiedä onko kyseisestä linjasta tullut aamuyhdeksän ja puoli kymmenen välillä valtuutettu esikoulukuljettaja vai mikä on yhteensattuma tässä on takana, mutta tänäänkin bussin täytti reilut 40 alle kouluikäistä tonttulakkipäistä kakaraa, jotka jännityksestä puolihysteerisinä (ties mille luokkaretkelle tai seikkailulle heidän matkansa vei), mölöttivät toisilleen ja kaikille kanssamatkustajille ruotsin kauniilla kielellä. Käytävillä me aikuiset olimme kuin sillit sardiinipurkissa, ja jos ei tunnelma, niin ainakin frustraatio ja tuskanhiki hipoivat matalalattiaisen ja -kattoisen bussimme kattoa.

Tiedän, etten ole maailman lapsirakkain ihminen, ja että vuodatan taas tyhjästä, mutta neljäs perättäinen kerta saa minut kyllä epäilemään jonkinasteista salaliittoa. Joku kyttää porttiamme aamuisin ja heti kun lähden ilmoittaa kännykällä jossain Itäväylällä tai Sörnäisten rantatiellä kylmässä palelevan lapsilauman aikuiselle valvojalle, lähdenkö kohti metron vai bussin pysäkkiä.

Jos päätän liikkua bussilla, lapset pääsevät seuraavan kuudentoista kyytiin, ja ovat Hakaniemeen päästyään riemusta raikkaita, sillä mikäli suuntaisinkin Metroon, jäisi lapsiparoilta taas kerran luokkaretki tekemättä. Alakoululaiset matkustavat bussilla vain yhtäaikaa kanssani.

Posted by Henri at 09:57 | permalinkki | Comments (2)

Taksivarkaat

Ja nyt kun valittamisen makuun on päästy, niin pistetään samaan laskuun vielä eilinen liikennevälinekommellukseni. Minulla oli nimittäin melkoinen kiire tärkeään kokoukseen, joten päädyin käyttämään taksia.

Ei aikaakaan kun toimiston pihalle ajaa tilattu taksi, mutta juuri kun olen astumassa ulos pääovasta, jostain suhahtaa tyyppi, joka nappaa taksi nenäni edestä. Taksi suhahtaa pois, ja jään miettimään, josko se oli nyt se minun varaamani.

Koska olen kiireessä, varaan kuitenkin lähes samantien toisen pirssin ja piakkoin sellainen ilmestyykin paikalle, mutta se ajaa naapuritoimiston ovelle, odottelee siinä viitisen minuuttia ja kurvaa vihaisen oloisesti pois. Luultavasti tämä oli minun taksini vieneen pellen kyyti.

Toinen tilaamani taksi saapui pian, ja liikennesääntöjä väljemmin kuin tiukimman kaavan mukaan tulkiten ehdimme perille ajoissa. Mutta vain siksi, että kokous alkoi muutaman minuutin myöhässä muutenkin.

Luulisi sen olevan varsinkin taksinkuljettajien etu, että niiltä asiakkailta kysytään sitä varausnumeroa, kun asiakas astuu kyytiin. Tietysti juuri sillä hetkellä asiakas on asiakas, mutta jos villin lännen meininki varausten ohittamisessa jatkuu, niin ennemmin tai myöhemmin ohiviety kyyti osuu omallekin kohdalle. Puhumattakaan siitä, kuinka moinen nakertaa asiakkaiden uskoa varausjärjestelmään.

Posted by Henri at 13:41 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 04, 2003

Seikkailuni PHPn parissa

Eilisillan sekoilut blockblock.netin parissa johtivat siihen, että viimeinkin, kiitos Jannen, meillä on toimiva Gallery, johon voimme pienen konfiguroinnin jälkeen alkaa siirtää valokuvasivujamme.

Valitettavasti edellisen sivuvaikutuksena vanhat valokuvasivut blockblock.netissä lakkasivat näköjään toimimasta. Siispä osoitan sivut väliaikaisesta vanhoihin mbnetin versioihin. Kyllä teknologia on ihmeellistä ja ihanaa.

Posted by Henri at 12:31 | permalinkki | Comments (0)

51 ja 500

Eipä ole ennen mennyt Classic-leffan hankkiminen näin viime tippaan. Kaksi tuntia ennen vieraitten saapumista poikkesin töistä saapuessani Tunnelin anttilaan ja poimin hyllystä (toki etukäteen varmistamani) Cat on a Hot Tin Roofin, ja samaan syssyyn alle yhdeksällä eurolla irtosi myös Bend it Like Beckham, joka sai olla dvd-kokoelmani 500 yksilö.

Illan elokuvista Niagaraa hallitsi kaksi luonnonvoimaa, kuohuavat putoukset ja Marilyn. Ikävä kyllä aika oli syönyt elokuvaa melkoisesti ja asenteet naisia kohtaan kävivät välillä hermoille aivan liiankin kanssa. Sinänsä elokuva oli aivan kelpo mutta hyvin yksioikoinen jännäri, mutta kyllä tämä klassikkoiltojen tarjonnassa jää selkeästi miinuksen puolelle.

Cat on a Hot Tin Roofia kohtaan minulla oli aivan väärät ennakkoasenteet ja tiedot, ja odotin koko elokuvan ajan juonipaljastusta, jota ei sitten tullutkaan. En kuitenkaan antanut sen suuremmin häiritä tämän teatraalisen ja muutaman vahvan näyttelijän (Taylor, Newman, Ives) hallitseman käännekohtakertomuksen viehätystä, vaan annoin elokuvan viedä mennessään. Ei tämäkään varsinainen helmi ollut, mutta selkeästi nautittavampi kuin Niagara.

Olin alunperin visioinut tästä kahden sensuellin näyttelijättären hallitsemaa elokuvailtaa, mutta täytyy jälkikäteen myöntää, että Marilynillä ja Elizabeth Taylorilla oli elokuvissaan pienempi rooli, kuin heihin pitkälti henkilöityvien teosten maine antaa ymmärtää. Elokuvat olivat kuitenkin taas viihdyttäviä ja seura mitä miellyttävintä, joten kuukausittaisten klassikkoelokuvien sarja jatkuu tasaisena virtana kohti sadatta iltamaansa - enää 49 iltaa jäljellä. Lähiaikoina lienee pakko tarkistaa vastikään dvdeelle ilmestyneet Jacques Tatin elokuvat.

Posted by Henri at 14:39 | permalinkki | Comments (0)

Firefly MTV3:lta

Ne, kutka eivät ole netin kautta tutustuneet tämän vuosikymmenen scifi-parhaimmistoon, olkaa tarkkoina ensi maaliskuussa, kun MTV3 aloittaa 3.3. Fireflyn esittämisen. 15-jaksoiseksi tyngäksi jääneen sarjan katsojaluvut tuskin nousevat suomessakaan sfääreihin, sillä esitysajankohdaksi on valittu myöhäisilta 23:20-00:10. No, parempi kuitenkin, että edes näyttävät tämän Joss "Buffy" Whedonin hienon tuotoksen.

Onneksi MTV3:n prime time -viihdeohjelmisto sentään pitää pintansa. Kevällä luvassa ovat ainakin Bonus, BumtsiBum!, Heikoin lenkki, Idols, Kokkisota, Kuutamolla, Kymppitonni, Levyraati, Miljonääri-Jussi, Mitä ihmettä?, MTV3 Live: Tangomarkkinat, MTV3 Live: Telvis 2003, Paristo, Pelastakaa sotamies Hytönen, Pulssi, Pulttibois, Ring-A-Ling, Suuri seikkailupäiväkirja ja ilmiselvästi kansallisesta keskinkertaistusseulasta läpi livahtanut W-tyyli.

Posted by Henri at 15:06 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 08, 2003

Elokuvaviikonloppu

Viikonlopun leffaputkessa oli lauantain pituinen katkos, mutta muutoin se täytti tehtävänsä: meidän mittapuullamme pitkän elokuvahiljaiselon pysäyttämisen ja loppukirin aloittamisen kohti 200 katsotun elokuvan loppusaldoa tänäkin vuonna.

Perjantai-iltaa viihdytti kepeä Bend It Like Beckham, jonka heikkoudeksi jäivät vain muutamat turhat suvantovaiheet ja yltiösiirappinen loppu. Elokuvassa oli paljon hyvääkin, nuoret päätäähdet olivat mainioita ja eritoten Jonathan Rhys-Meyers onnistui jälleen kerran vakuuttamaan.

Lauantaina pidettiin todellakin paussi pikkujoulujen merkeissä. Kuulemma paikalla vieraili myös Jouluphukki (jep), mutta minulta tuo karvanaama jäi valitettavasti näkemättä, kun olin muualla toimittamassa erästä minulle uskottua tärkeää tehtävää. Phukki oli kuulemma härski äijä.

Sunnuntaina sen sijaan otettiin takaisin kahden elokuvan voimin. Mulholland Drive on edelleen erinomainen ja sen pudottaa superlatiivisuudesta vain tietyt tv-sarjaa varten rakennetut elementit, jotka onnistuvat elokuvassa pikemminkin häiritsemään. Laura Elena Harring on edelleen vosuinen, ja Lynch osaa hommansa. Nyt toisella katsomiskerralla juonikin alkaa vähitellen avautua yllättävänkin helposti. Tietenkään kaikki palapelin palaset eivät loksahda, koska tässä versiossa osan palasista reunoja on leikattu uuden muotoisiksi ja osa palasista puuttuu kokonaan.

Vain David Lynchin elokuvassa kaksi limusiinin takapenkillä onnellisesti hymyilevää vanhusta voi herättää suunnatonta, selkäpiitä raastavaa kauhua.

Sunnuntain toinen leffa oli viime R&A:ssa missattu Inner Senses, legendaksi nousseen Leslie Cheungin viiimeiseksi jäänyt elokuva. Valitettavasti edes Cheung ei pelasta elokuvaa. Aivan liian katkonainen ja tempoileva juoni sai meidät haukottelemaan hyvin nopeasti, eivätkä muutamat loppupuolen hienoudet saaneet meitä enää innostumaan. Elokuvan sisäinen logiikka ontui pahasti.

Posted by Henri at 23:59 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 09, 2003

World of Darkness, eikun...

Tulipa sitten eilen illalla raahauduttua vielä töiden jälkeen pitkästä aikaa oikein elokuvateatteriin. Vaimo valitsi elokuvaksi Underworldin, joten minua ei tarvinnut raahata korvista kirkuen teatterille. Elokuva oli oikein viihdyttävä, ja ennen kaikkea jumalattoman kaunis. Juoni oli melko yksinkertainen, mutta sisälsi silti ne pari pakollista mutkaa. Kliseitä oli mukana kahmalokaupalla, mutta en antanut niiden haitata menoa. Ei tämä missään tapauksessa mikään elokuvataiteen merkkiteos ole, mutta kerrassaan kelpo viihdettä, joka pyyhki Bladeilla pöytää kuin entinen mummo sananlaskun kissalla konsanaan.

Menin katsomaan elokuvaa sinä World of Darkness -sovituksena, jonka kommentit (ja White Wolfin haaste) ovat siitä maalanneet. Yhtäläisyydet ovat kiistämättömät, ja tämä olisikin erinomainen WoD-elokuva, paitsi, että siihen on ujutettu mukaan useita World of Darknesiin sopimattomia yksityiskohtia, jotka ikävä kyllä pääsivät hieman häiritsemään elokuvanautintoani.

Teatteriin oli edellämme livahtanut kaksi korkeintaan 14-vuotiasta pikkupimua. Mietin jo ennen elokuvan alkua, josko tytöt olisivat hitusen nuoria tälle elokuvalle, mutta kaipa se kapinointi kuuluu tuohon ikään. Olinkin hitusen huvittunut, kun tiukimman väännön alkaessa valkokankaalla vieressäni tuntui pienoinen hypähdys ja vilkaistessani sivulle, teinin silmät tuijottivat lautasen kokoisina kangasta ja hänen kätensä tärisivät horkassa. Pian kädet nousivat jänityksestä suun eteen, mutta ennen kuin manikyyri oli pilalla, tuli elokuvaan lyhyt suvanto. Joskus katselijoiden tarkkailu on melkein yhtä hauskaa kuin itse elokuvan katselu, parhaana esimerkkinä edelleen tunnekuohujen siivittämä R&A-näytös Bollywood-melodraamasta Kabhi Khushi Kabhie Gham....

Posted by Henri at 16:57 | permalinkki | Comments (0)

Valokuvasivut muuttivat viimein

No niin, verisen taistelun jälkeen Gallery suostui yhteistyöhön ja vanhojen valokuvasivujen kuvat on nyt päivitetty sekä Jaana-Marin että minun albumeihini. Jaana-Mari, joka myös "Pakkomielle-tyttönä" tunnetaan, vietti eilisen editoimalla 370 kuvaansa oikeille paikoilleen ja kirjoittamalla niille kuvaustekstit. Uusiakin kuvia on kansioihin jo eksynyt.

Minun kuvani ovat sen sijaan, vaikkakin oikeissa albumeissa, niin vielä hiukan hujan hajan. Molempien sivujen ulkoasu on vielä varsin askeettinen, mutta eiköhän niille hiukan krumeluuria ajan kanssa ilmesty. Nyt kuitenkin on taas sellainen fiilis, että mieluummin uusia kuvia esille, kuin vanhojen kanssa pulaamista. Ja onhan sinne joukkoon jo eksynytkin sellaisia kuvia, joita vanhoilla sivuilla ei ollut.

Uutena kuvakokonaisuutena olemme avanneet albumin kuville, joita olemme ottaneet yhteisvoimin taiteilijanimellä "Block & Block". Ensimmäinen setti pitää sisällään parhaimmistoa Jaakon marraskuisten cocktail-kutsujen kutsukorttia varten otetuista kuvista. Hyviä kuvia on lisääkin, mutta nuo olivat valmiiksi käsiteltyinä.

Palaute on enemmän kuin tervetullutta - joko tähän tai itse galleria-sivuille kuvien yhteyteen.

Seuraavaksi keskittynen saamaan esille viimein ne Passport to Pain -kuvat, ja lisäämään hääkuvagalleriaan viimekesäisen hääkeikan sadon. Ja onhan minulla varastossa vähäpukeisia neitoja loppukesäisessä metsässä. Ja Linnanmäkikuvia, mutta ketäs ne kiinnostavat, kun kukaan ei niissä nakuile.

Photography by Block&Block

Posted by Henri at 23:35 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 10, 2003

Valokuvalaitteiston hankkimisen sietämätön keveys

Ei se kuulkaa oikeasti niin helppoa ole. Reilu viikko sitten kirjoitin Hong Kongilaiselle HK Suppliesille haluavani heiltä Tokinan AT-X Pro 17/3.5 -linssin. Ennen ostoa halusin kuitenkin hieman lisätietoa pakkaukseen kuuluvista lisäosista ja takuuasioista. Ei vastausta.

Parin päivän päästä kirjoitin heille uudelleen, ja varmistin, josko edes olivat mailiani saaneet. Webbikauppa, joka ei vastaa kahdessa päivässä sähköpostiin, ei vakuuta minua. Ei vieläkään vastausta.

Kun lähes viikko alkuperäisestä tiedustelusta oli kulunut kirjoitin kauppaan jo melko kärkkääseen sävyyn, että "johan on kumma kun raha ei kelpaa". Päivän päästä sainkin vastauksen, että "jo vain saimme ensimmäisen mailisi, mutta ei me viitsitty siihen vastata, kun ei juuri nyt ollut tuotetta varastossa." Asiakaspalvelun taso on suorastaan lamauttava. Olkoon kuinka halpa kauppa tahansa, niin minun rahojani he eivät saa.

Seuraavaksi piti siis kartoittaa vaihtoehdot. Yhdysvalloista olisi löytynyt vielä halvempi verkkokauppa, mutta ostaisitteko te kaupasta, jonka nimi on HotBuysElectronics.com? Minä olisi saattanutkin ostaa, mutta kun löytämälläni Reseller Ratings -saitilla 54 kuluttajan antamama keskiarvo-arvosana oli 1.63/10 viimeisen puolen vuoden ajalta, niin totesin, että heidän suhteensa ei kannata riskeerata.

Käänsin siis katseeni Saksanmaalle. Yleisimmät vaihtoehdot lienevät New York Camera ja TechnikDirekt. NY-Cameran suuntaan en aio katsoakaan, sillä vaikka heillä on ystävällinen palvelu ja paketit tulevat lopulta perille, niin aikataulut kusevat lähes poikkeuksetta, ja kyselyihin vastailukin on mitä sattuu. Varsinkin, kun viimeisten kokemusten valossa siihen saatuun vastaukseen ei voi luottaa. TechnikDirekt sai siis kyselyn. Ei vastausta.

Eilen päivällä laitoin kyselyn myös saksalaiselle AC-Fotolle. Automaattivastaus tuli muutamassa minuutissa, ja asiakaspalvelun ystävällinen maili saapui varttitunnissa. Sanoivat linssin toimittamisen valitettavasti kestävän noin kolme viikkoa, joten jouluksi eivät sitä kykene lupaamaan. Hetken mietittyäni päädyin kuitenkin tilaamaan linssin heiltä, sillä minulla on jouluksi varasuunnitelma. Kiitin kauppaa nopeasta vastauksesta kaikkiin kysymyksiini (Tokinan linsseillä on euroopanlaajuinen takuu, kivakiva) ja ilmoitin tilaavani linssin.

Tein tilauksen verkkokaupan puolella ja sainkin pikaisesti tilausvahvistuksen mailitse. Tänä aamuna kuitenkin asiakaspalvelu kyseli yhteystietojani vastauksena alkuperäiseen mailiini. Ilmoitin tilanneeni linssin jo verkkokaupan kautta, mutta tajusin samalla, että olin surkealla saksantaidollani (vaikkakin vaimoni avustamana) sittenkin valinnut väärän maksutavan, verkkokauppa kun on pelkästään saksankielinen. Varmistin sähköpostilla, että haluaisin maksaa postiennakolla, ja kuinka ollakaan, puolessa tunnissa sain uuden tilausvahvistuksen, tällä kertaa englanniksi, jossa maksutapana oli Cash on Delivery.

Nyt asetun odottelemaan kuinka pahasti jouluposti onnistuu häiritsemään kuljetusta. Sormet ristissä; josko linssi sittenkin ehtisi jouluksi. Kun kerran kauniit naiset lentävät ulkomailta asti kuvattavakseni.

Lisäys: Linssin valinnan ratkaisi Petteri Sulosen arvostelu.

Toinen lisäys: Technik Direktistä ilmoitettiin parin päivän viiveellä, että linssi olisi varastossa ja sen saisi Suomeen viikossa. Mitäs nyt? En välttämättä viitsisi lähteä perumaan AC-Foton tilaustakaan.

Kolmas lisäys (11.12.): Koskapa halusin linssin kuitenkin jouluksi, niin päätin perua AC-Foton tilauksen ja tilata TechnikDirektistä. Ilmoitin asiasta kohteliaasti AC-Fotolle ennen uutta tilausta. Tänä aamuna sain heiltä vastauksen, jonka mukaan linssi on jo liikkeellä Tokinan varastosta heidän kauttaan minulle, joten toimitukseen ei pitäisi kulua montaa päivää. Tämän jälkeen ilmoitin, etten tietenkään tahtoisi perua tilausta ja kiitin heitä vuolain ylisanoin loistavasta asiakaspalvelusta. Jos toimitukseen ei enää tule ylimääräisiä mutkia, niin voinen varauksetta suositella AC-Fotoa muillekin.

Neljäs lisäys (11.12.): Edellistä lisäystä kirjoittaessa sain AC-Fotosta vielä yhden mailin. Linssin pitäisi lähteä minun suuntaani jo huomenissa. Oujes!

Viides lisäys (16.12.): Linssin lähtö saksasta viivästyi viikonlopun yli. Tänään viimein saapui maili, jossa ilmoitettiin oletettavaksi toimitusajankohdaksi perjantai 19.12.

Kuudes lisäys (17.12.): Linssi on jo Suomessa. Soitin UPS:n palvelunumeroon ja selvitin käteistoimituksen ehdot. Linssi tuodaan kotiovelle, jolloin kuljettajalle pitää työntää riihikuivia seteleitä kouraan.

Seitsemäs lisäys (19.12.) Sain juuri linssin käteeni. Vähältä piti, ettei UPS kämmeltänyt viime hetkellä. Kahteen eri otteeseen, kahdelle eri ihmiselle ilmoitin, että haluan paketin työ-osoitteeseeni, enkä suinkaan kotiin, kuten alunperin oli sovittu. Silti aamulla kuriiri soitti ja kertoi tuovansa linssin kotiin.

Tavasin kuljettajalle uuden osoitteen, ja hän lupasikin tuoda linssin vielä tänään. Lisäsydämentykytyksiä aiheutti UPS:n keskustoimistolta tullut, soitto jossa pahoiteltiin virhettä ja pelättiin, ettei paketti ehdikään perille ennen viikonloppua. Selvensin heille, että kuljettaja oli luvannut tulla, jolloin hölmistynyt virkailija totesi vain, että "sittenhän tämä oli väärä hälytys".

Paketti on purettu ja ensimmäiset testikuvat otettu työpaikan kymppi-deellä. Viikonloppuna tulee varmaankin kotosalla lauottua useampi sata kuvaa lisää.

Posted by Henri at 16:17 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 11, 2003

Tunnelin Anttila - toiveiden tynnyri?

Minun pitäisi varmaan välttää Tunnelin Anttilaa, mutta kun se sattuu olemaan niin näppärästi matkalla junalta metrolle - ainakin jos vaivautuu vähän kiertämään. Laittavat vielä kirotut mainioita tarjouselokuvia siihen aivan oviaukon eteen, että kauppaan tuskin pääsee edes sisälle, ennen kuin on jo vähintään kaksi elokuvaa kädessä.

Eilen mukaan tarttuivat 8 euron sopuhinnalla aiemmin näkemättömät 8 Femmes ja Dog Soldiers. Aika halvalla olisi irronnut myös Jean Renon ja Vincent Casselin tähdittämä Les Rivières pourpres mutta koska minulla on teräksenluja selkäranka, eikä minua moisilla houkutuksilla voiteta, se sai vielä jäädä hyllyyn.

Elokuvien katsomisen sijasta loppuilta kului kuitenkin valokuvien editoimiseen ja esille laittamiseen. Nyt kun Digicamera.net toimittaa lukijoita suuntaani, niin kävilaskurit paukkuvat taas, joten viikonlopun aikana pitäisi varmaan päivittää useampiakin albumeita.

Posted by Henri at 12:56 | permalinkki | Comments (0)

Värinhahmotusta

Pari-kolme viikkoa sitten osallistuin taideteollisen korkeakoulun järjestämälle värinhahmotuskurssille. Aihe oli mielenkiintoinen ja virkistävällä tavalla erilainen, verrattuna useimmille osallistumilleni kursseille.

Kurssin iltapäiväosuuden värien käytöstä webissä piti asiantunteva ja viihdyttävä Päivi Hintsanen, jonka Coloria.net -sivusto on melkoinen aarreaitta, pitäen sisällään kaiken väreihin liittyvän, kemiasta ja fysiikasta kulttuurihistoriaan ja etymologiaan.

Posted by Henri at 14:41 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 12, 2003

Ihmisluonto paljastaa itsensä tilastoissa

Tissejä ja perseitä, niitä kansa kaipaa. Vasta muutaman päivän esillä oltuaan uusien valokuvasivujemme sisäänrakennettu katsojalaskuri alkaa paljastaa trendejä. Puolialastomat naiset tai edes himpun verran erotiikkaan vivahtavat kuvat saavat vähintään kolmanneksen enemmän katsojia kuin muut.

Tosin, en tietenkään valinnut hatusta arpomalla oman albumini etusivukuvaa. Minä satun pitämään siitä kuvasta - muistakin syistä.

Kaiken kertonee kuitenkin se, että koko gallerian katsotuin kuva on hieman suttuinen mutta sinänsä hauska tekninen kokeilu, joka aivan sattumalta on myös ainoa kuva, jossa on edestäpäin kuvattua kokovartaloalastomuutta.

Posted by Henri at 14:00 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 16, 2003

Viikonloppu

Perjantaina oli firman pikkujoulut, ja nyt maanantai-iltana, kun olen viimein toipunut, voin taas kirjoittaa...

No ei, eivät juhlat niin rankat olleet - ainakaan minun osaltani. On muuten vain pitänyt kiirettä. Joskin muistan elävästi kävelleeni Hakaniemeen laulaen ääneen Aikuista Naista.

Lauantain ohjelmaan kuului Game On -näyttely. Ja huomatkaa, että tällä kertaa tärkeä näyttely ei suinkaan jäänyt viimeiseen päivään. Toiseksi viimeisessä oli tosin tekemistä. Pelinäyttely oli suorastaan vaikuttava Pongin, Space Invdersin ja PacManin kaltaisten klassikoiden paikalla olo oli selviö, mutta pieni kaihomielinen kyynel kohosi silmäkulmaan vanhojen kuusnepapelien kohdalla. Uridiumin ja Pitfallin pelaaminen herätti sellaisia muistoja, että ensi kesäkuun alussa on pakko kaivaa kone naftaliinista. Wizard of Wor, Tetris ja Doom, merkittäviä pelejä elämässäni, mutta Nethackiä en bongannut missään, mikä oli selkeä virhe.

Jaana-Mari repi eniten riemua riehumispeleistä, joissa kamera, tanssimatto, mikrofoni tai muu vähemmän perinteinen peliohjain otti vastaan hyppivän, pomppivan ja huutavan pelaajan ohjeita. Puolen kerroksen päästä kuulin kuinka vaimoni oli taas kerran hämähäkkien kimpussa: Pöö!

Illalla järjestemme illanistujaiset ulkosuomalaisten ystäviemme lomanaikaisen paluun kunniaksi, ja ohjeeni tuoda hieman enemmän ruokaa, kuin itse aikoi nauttia otettiin liiankin painokkaasti, sillä jääkaappimme pursuaa vieläkin juustoja ja joulutorttuja, vaikka niitä on ahkerasti tuhottu.

Sunnuntain saliharjoitteen (uusi ohjelma, huomanna tuskin kykenen nostamaan käsiäni) jälkeen vuorossa oli Lord of the Rings: The Two Towersin pidennetty versio. Ja sehän oli hyvä. Julmetun hyvä. Faramirin puheet ovat nyt hieman järkeenkäyvempiä, mutta ei hänestä vieläkään kirjojen puhtomielistä sankaria saatu. Kaiken kaikkiaan elokuva soljuu eteenpäin paljon luonnollisemmin. Keskiviikkona onkin sitten edessä se viimeinen taisto.

Posted by Henri at 00:26 | permalinkki | Comments (0)

Valokuvapäivitys

Nyt ne metsänneitokuvat ovat viimein esillä. Ja jos vanhat merkit yhtään pitävät paikkansa, niin tästä albumista löytyy pian se kaikista katsotuin kuva. Se on oikein mainio kuva, muttei kyllä albumin paras. Yhden kuvan kanssa pähkäilen vielä.

Jaana-Mari käskee kaikkia blogin lukijoita katsomaan Arty Abstracts -albumiaan. No, katsokaa! Hopi hopi, niin kuin olisitte jo.

Posted by Henri at 00:29 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 17, 2003

Lisää tällaista

Pusken pitkää päivää, mutta ainakin työ on mielenkiintoista ja tiedossa on kunnollinen joululoma. Loman jälkeen tosin on luvassa julmettu kiire, mutta parempi kuitenkin ettei joudu peukaloitaan pyörittelemään.

Riemukseni kotona odotti postiluukusta kilahtaneet Eddie Izzard: Sexie ja Trainspotting - The Definitive Edition. Eddie Izardin suhteen voisi sivistää kavereita, kunhan joululoma koittaa. Hyllyssä makaa jo kolme herran showta dvd:llä ja kovalevyllä yksi show, jota ei vielä dvd:llä saa.

Saksasta tuli mailia, että linssi on viimein lähtenyt, ja Suomen UPSin sivuilla näkyi tänä aamuna, että paketti on saapunut Suomeen. Päivitän hankintaepisodin loppuunsa asti alkuperäisen merkinnän yhteyteen, niin siitä saattaa olla jotain hyötyä jollekin toiselle tarvikkeita hankkivalle.

Posted by Henri at 11:33 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 18, 2003

Työllistetty

Jaana-Mari siirtyi tänä aamuna akateemisesta työnhakijasta toisten samassa asemassa olevien neuvojaksi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että olemme molemmat vielä hieman sekaisin. Vaikka matkassa oli aimo ripaus onneakin, niin uskon syvästi, että lopulta myös hyvä saa palkkansa.

Posted by Henri at 11:23 | permalinkki | Comments (4)

Kurko tuloo takaisin

Eilisiltana tuli nähtyä myös Peter Jacksonin sormustrilogiatulkinnan huipennus Lord of the Rings: Return of the King. Alkumetreillä jäin hihittelemään kuinka taas pudotaan siihen, että tapahtumat pysähtyvät hetkeksi, jotta Legolas voi lausua jotain teennäistä ja itsestään selvää, mutta niinhän se oli kirjoissakin. Pian kaikki tämä kuitenkin unohtui ja annoin elokuvalle lähes kaiken anteeksi.

Kokemuksena leffa oli upea, eikä tunnekuohuilta voinut välttyä. Elokuvana teatteriversio ei pärjännyt ensimmäiselle, mutta pieksi toisen leffan karvan mitalla. Yksittäisinä elokuvina kaikki osat pyörivät siellä neljän ja neljän-puolen tähden tietämissä, mutta koko saagan valkokangasversio on niin upea tuotos niin massiivisissa kuin pienissä hetkissäänkin, ettei se jää piiruakaan viidestä tähdestä.

Elokuvaan mahtui muutamia heikkoja hetkiä (kuten suurin osa, jossa Denethor on valkokankaalla), mutta enimmäkseen ensimmäinen katsomiskerta kului henkeä haukkoen ja hiljaiseen vaikuttuneisuuteen vajoten. Olifantit olivat hienoja. Ja varsinkin hobittien näyttelijät tekivät esimerkillistä työtä.

Ensi vuonna tähän aikaan: Lord of the Rings: Fellowship of the Ring, Lord of the Rings: The Two Towers ja Lord of the Rings: Return of the King laajennetut dvd-versiot yhteen soittoon. Hyviä ystäviä, hyvää ruokaa. Tuskin maltan odottaa.

Posted by Henri at 12:12 | permalinkki | Comments (1)

joulukuu 19, 2003

JOULU! JOULU! JOULU!

Se on täällä. Ensimmäiset kuvat on otettu, mutta vasta työpaikan kameralla. Kotona kaksi kameraa odottaa testikumppania. Filmikameran kanssa tällä näkee laajemmalle, kuin paljaalla ihmissilmällä.

Posted by Henri at 15:37 | permalinkki | Comments (0)

joulukuu 22, 2003

Valokuvia

Viikonlopun aikana sain aikaiseksi viimein verkkoon Johannan ja Jannen hääkuvat viime kesältä.

Jaana-Mari puolestaan teki parikin uutta henkilögalleriaa. Millasta otettu teemasessio It never stops on suorastaan pelottava. Sekä kuvaaja että malli tekivät upeaa työtä.

Posted by Henri at 10:49 | permalinkki | Comments (0)

Elokuvia...

Jos mielin saavuttaa tänä vuonna 200 katsotun elokuvan haamurajan, niin edessä on vielä urakkaa; joka päivälle pitäisi mahduttaa vähintään yksi elokuva. Mielummin kaksi, koska kaikkina päivinä ei kuitenkaan ehdi telkun ääressä röhnöttää. Eihän määrä korvaa laatua, mutta kaipa tavoitteeseen pääseminen se on jonkinlainen kunnia-asia.

Katsomattomien elokuvien listaa karsiaksemme otimme eilen hyllystä viime viikolla ostamani Dog Soldiersin ja 8 Femmesin. Molemmat osoittautuivat odotusten arvoisiksi mainioiksi elokuviksi, mutta eri tavoin.

Dog Soldiers oli tiukasti hetkessä elävä, turhia selittelemätön kauhuelokuva, joka pysyi kasassa alusta loppuun. Olihan elokuva melkoisen ennalta-arvattava, mutta se rullasi mallikkaasti ilman sen kummempia kömmähdyksiä ja pitäen adrenaliinin korkealla.

8 Femmesissä puolestaan oli aineksia elämää suuremmaksi komediaksikin, kiitos pienimuotoisen teatterimainsen kuvauksensa ja loistavan (minä en kertakaikkiaan suostu uskomaan, että Catherine Deneuve on täyttänyt 60) näyttelijäkaartinsa. Heidän ansiostaan henkilöhahmot nousevat karikatyyriensä yläpuolelle.

Henkilökohtaisesti en pidä tavasta, jolla elokuvaa etäännytetään komediallisesta puolesta hieman irrallisten musiikkinumeroiden keinoin, mutta se on vain minun mielipiteeni. Juonenkäänne hengästyttävän juonenkäänteen jälkeen toimii rakenteena, mutta aivan lopussa kirjoittaja on tehnyt muutaman turhan valinnan. Erinomaisen viihdyttävä elokuva ja upeat näyttelijäsuoritukset kuitenkin.

Posted by Henri at 11:20 | permalinkki | Comments (4)

Kertojan äänet

Seuraa eräs vuoden kauimpaa haetuista yrityksistä yhdistää kaksi hauskaa linkkiä aasinsillalla.

Tuli nimittäin viimein minunkin katsottua ainakin Jannen ja Mertenin kehuma Rare Exports Inc.. Ja sehän oli juuri niin laatukamaa, kuin pojat sitä hehkuttivatkin. 7 minuuttinen lyhytelokuva Jalmari "Ukkonen ja Maximillian Tarzan" Helanderilta, tuolta suomi-elokuvan suurimmalta toivolta.

Elokuvaan oli hankittu kertojaksi varsin miehekäs ääni. Sonyn uuden robotin QRIOn webbisaitti puolestaan voittaa vuoden ärsyttävimmän "ääninäyttelijän" palkinnon. Eikä tekstipuolella pötkitä paljoa pidemmälle "Hei, eikös olisikin kivaa, jos ropootit ja ihmiset voisivat elellä iloisina yhdessä? Eikös olisikin?".

Ymmärrän toki, ettei ole Sonyn intresseissä palkata Rare Exports Inc.:in viskibassoa laukomaan "Sony QRIO is designed to track and mark its target. The QRIO system is equiped with a sniper rifle and it can adapt to any environment. Be it Lappland or Sahara, Sony QRIO will get its prey. Sony QRIO - the ultimate hunter. Now. From Sony."

Posted by Henri at 14:56 | permalinkki | Comments (0)