toukokuu 22, 2013

Leffakatsaus 2011

Siitä on melkein kaksi vuotta kun viimeksi kirjoitin blogiini (jokainen blogikirjoitukseni tuntuu alkavan näin), mutta yleisön (siis vaimoni) pyynnöstä elokuvakatsauksista ei luovuta, vaikka ne tulisivat vuosikausia myöhässä. Siksipä siis tänään tarkastelemme mitä hyvää näin ensimmäisen kerran vuosina 2011 ja 2012.

Tämä ensimmäinen merkintä kattaa vuoden 2011, joka oli määrällisesti pienoinen parannus edelliseen vuoteen, mutta nähtävästi yli 200 leffan vuosiin ei enää ole paluuta - on itseasiassa kyseenalaista pääsenkö tänä vuonna edes sataan. Pitkäjänteisemmin tarinaa kertovat tv-sarjat ovat voittamassa tämän "kamppailun". Vuoden 169 elokuvasta noin 80% oli minulle ennestään uusia ja vielä 84% kaikista leffoista tuli katsottua dvdeeltä - toinen luku, johon ei enää ole paluuta. Tuohon päälle kun laskee Rakkautta ja Anarkiaa -festarin 11%, niin muidenlähteiden osaksi jää murusia.

Niinä vuosina, kun katson enemmän itselleni uusia elokuvia, oman tähditykseni keskiarvo laskee selvästi muutamalla kymmenyksellä, mikä on ihan ymmärrettävää, koska paskoja leffoja ei tule katsottua uudelleen, mutta hyvät leffat uudelleenkatsottuna nostavat keskiarvoa. Kaikkien näiden 18 vuoden aikana, kun olen kirjaa itselleni pitänyt, keskiarvo on kuitenkin pyörinyt 3.3 (2010) ja 3.8 (2002) tähden välillä. Vuonna 2011 keskiarvo oli 3.4 tähteä.

Katsotaanpa kuukausittain mitkä leffat sykähdyttivät eniten:

Tammikuu: The Reflecting Skin, Splice

Helmikuu: Up, Kick-Ass

Maaliskuu: Scott Pilgrim vs. The World, Un Prophete, Black Swan

Huhtikuu: Becket, The Outlaw Josey Wales

Toukokuu: Skavabölen Pojat, Frost/Nixon

Kesäkuu: Fracture on ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen.

Heinäkuu: X-Men: First Class, The King's Speech, Nuovo Cinema Paradiso (Director's Cut), Up in the Air

Elokuu: The Butterfly Effect on taas ainoa maininnan ansaitseva

Syyskuu: Drive, Marwencol, Headhunters, The Guard, 13 Assassins

Lokakuu: The Social Network

Marraskuu: Crazy Heart

Joulukuu: Pour Elle, Limitless

Mikä noista sitten oli paras? Katsomisvuonna olen antanut viisi tähteä peräti kuudelle ensimmäistä kertaa näkemälleni leffalle, mutta nyt en ehkä pelkkien muistojen perusteella olisi aivan samaa mieltä. Nostan siis esiin neljä:

The Reflecting Skin vuodelta 1990 on kaunis ja raastava. Frost/Nixon oli pirullisen tehokas poliittinen dokudraama, jonka tähdet ovat täysin pääosanesittäjiensä mestarillisen työn ansiota. Nuovo Cinema Paradisoa on monesti kutsuttu 80-luvun parhaaksi elokuvaksi, ja nyt ymmärrän miksi. Pidennetty Director's Cut oli se versio, jonka halusin nähdä ja jota metsästin pitkään, mutta joka sitten hautautui vuosiksi hyllyyn odottamaan katsomista. Rakkautta & Anarkiaa -ykkösleffakseni valitsemani Marwencol oli aiheeltaan mielenkiintoinen, superkoskettava ja yllätyksellinenkin dokumentti.

Näistä neljästä paras on muistojeni mukaan jompikumpi jälkimmäisistä, mutta koska olen 80-luvun lapsi, nostalgikko ja cinefiili, valitsen parhaaksi vuonna 2011 näkemäkseni uudeksi elokuvaksi Nuovo Cinema Paradison ohjaajanversion.

(Edit: Drivelle annoin toisella katsomiskerralla viisi tähteä, joten ansaitkoon se erikoismaininnan.)

Siinä taas yksi vuosi käsiteltynä. Seuraavaksi vuoden 2012 kimppuun.

Aiemmat leffakatsaukset: 2010, 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 22.05.13 20:21
Comments
Post a comment









Remember personal info?