tammikuu 17, 2011

Leffakatsaus 2010

Blogaaja? Minäkö? Edellisen vuoden leffakatsaus on vielä etusivulla, ja nyt pitäisi kirjoittaa uusi. Tämä on kuitenkin se traditio, josta en luovu.

Vuoden 2010 audiovisuaalinen panostus osui jonnekin muualle kuin elokuviin, ehkä peleihin, sillä ainoa isompi tv-urakka oli The Sopranos, joka menikin sitten puolessatoista kuukaudessa kaikki kuusi kautta. Leffoja ei kuitenkaan tullut katsottua kuin 154 kappaletta, niistä 118 minulle uusia, eli tämän blogimerkinnän aiheeksi sopivia.

Tahtoisin sanoa, että laatu korvaa määrän, mutta näinkään ei ollut, tai sitten olen tullut kyynisem... siis arvostelukykyisemmäksi vuosien saatossa. Viiden tähden skaalalla vuoden keskiarvo oli 3.29, selvästi pienin sen jälkeen kun leffapäiväkirjani pitämisen aloitin. Tästä voi mahdollisesti syyttää lanseeraamaani paskis-tiistain konseptia, jolloin vuokrattiin kaksi megabudjettikalkkunaa yhden hinnalla takapihan Filmtownista. Nyttemmin pulju on lopettanut, joten ehkä keskiarvo tänä vuonna nousee. (Sarjassa katsottiin mm. kaikki kolme Twilight-elokuvaa, joiden rinnalla jopa 2012 on koherentti taideteos.)

Seuraavaksi taas kuukausittain parhaat minulle uudet leffat viime vuodelta, jonka jälkeen yllätän myös itseni valitsemalla vuoden parhaat ja pari erikoismainintaa. Vähän rummunpäristystä, kiitos ...

Tammikuu: The Fall, Coraline

Helmikuu: Walz with Bashir

Maaliskuu: Ei yhtään edes neljän tähden leffaa.

Huhtikuu: The Cove, The Hurt Locker

Toukokuu: The Reader

Kesäkuu: In Bruges

Heinäkuu: Edge of Darkness

Elokuu: Inception, United 93

Syyskuu: Buried, Rare Exports: A Christmas Tale, (500) Days of Summer

Lokakuu: Reindeerspotting, 12 Angry Men

Marraskuu: Raging Bull

Joulukuu: Dreamgirls, Miesten vuoro

Katsomishetkellä olen antanut viisi tähteä noista kahdelle, eli vuoden paras uusi leffa on varmaankin jompikumpi niistä. Inception kolahti todella kovaa, mutta jälkikäteen olen löytänyt siitä ikäviä puutteita. Toinen katsominen ei varmaankaan tuottaisi täysiä pisteitä. The Cove puolestaan on tyylipuhdas suoritus, lähes agenttijännärin muotoon puettu dokumentti. Se ei ole hyvän mielen leffa, mutta se on tärkeä ja merkittävä elokuva, joka yrittää muuttaa maailmaa. Näillä meriiteillä se nousee helposti tynkävuoteni ykköselokuvaksi.

Jos noista neljän ja puolen tähden elokuvista pitäisi nostaa yksi palkintopallille, niin se olisi varmaan Rare Exports, vuoden odotetuin leffa, jonka näin arvostavan R&A-yleisön kanssa, tunnelman hipoessa kattoa, kertakaikkisen riemastuttava kokemus.

Vuoden tärkeimmät paikot yleissivistyksessä olivat Raging Bull ja 12 Angry Men. IMDb:n rating-listalla jälkimmäinen on tällä hetkellä jopa top-kympissä, ja se onkin kaikkien "tiukkaa dialogia suljetussa tilassa" -leffojen esimerkillinen esikuva.

Vuoden kaunein leffa oli hyvinkin Tarsem Singhin The Fall, jossa hämmentävän kauniilla kuvilla oli kerronallinen tarkoitus toisin kuin ohjaajan aiemassa The Cellissä. Jos teokset paranevat tuota tahtia, niin loppuvuodesta 2011 tulevaa Immortalsia on lupa odottaa suurella mielenkiinnolla.

Siinäpä se. Toivon, että tähän vuoteen mahtuu enemmän, tai ainakin parempia elokuvia. Sitä toivetta lähden metsästämään katsomalla mahdollisimman monta minulta puuttuvista n. 30 elokuvasta IMDb:n top-250-listalta. Niistä kahdeksan on jo pinossa tuossa vieressäni.

Aiemmat leffakatsaukset: 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 17.01.11 23:36
Comments