Leffakatsaus 2008

On taas se aika vuodesta. On ollut jo jonkin hetken, mutta en ole saanut itsestäni irti vuosiarvion kirjoittamista. Leffavuosi 2008 jäi minulle köyhäksi ainakin määrällisesti. 166 elokuvaa on vähemmän kuin kertaakaan yli kymmeneen vuoteen. Viime vuonna huomion veivät tv-sarjat, Oz ja The Wire kokonaisuudessaan, viisi kautta The Simpsonsia ja erinäinen läjä muita sarjoja haukkasivat aimo palan aikataulustani. Uskoisin myös pelanneeni enemmän kuin ennen.

Vaan asiaan. Muuten prosentit pysyivät suunnilleen samoina kuin aikaisempina vuosina, mutta aiemmin näkemättömiä elokuvia näin selvästi enemmän kuin esimerkiksi vuonna 2007, hieman alle 3/4 kokonaisuudesta. Ehkä siitä johtuen - uudelleen kun tuppaa katsomaan mieluummin niitä mestariteoksia - myös tähtiarvion keskiarvo laski kahdella kymmenyksellä, melko tarkkaan 3,5:een. Vuoden alussa lopetin katsojapulan vuoksi melkein kahdeksan vuotta pyörittämäni klassikkoelokuvien sarjan, mikä myös omalta osaltaan lienee klaskenut keskiarvoa.

Tein tuossa pari viikkoa sitten laskelmia ja 13 vuoden tilastojen perusteella arvioin elämäni aikana nähneeni noin 3400 elokuvaa noin 5000 katselukerralla.

Katsotaanpa mitkä olivat parhaat minulle uudet leffat kuukausitasolla:

Tammikuu: Aelita

Helmikuu: Tokyo Godfathers, Paprika

Maaliskuu: Hairspray, A Love Song for Bobby Long

Huhtikuu: Blades of Glory

Toukokuu: Apocalypto, Iron Man, Sunshine

Kesäkuu: ei mitään mainitsemisen arvoista

Heinäkuu: Kingdom of Heaven - Director's Cut, Shoot 'Em Up, Eastern Promises

Elokuu: Cloverfield, The Dark Knight

Syyskuu: Du rififi les hommes, Lars and the Real Girl, Los Cronocrimenes

Lokakuu: No Country for Old Men, Juno

Marraskuu: Die Hard 4.0

Joulukuu: Lust, Caution

Aika kehnoa: vuonna 2007 listalle mahtui 33 leffaa - nyt vain 20, ja niistäkin suurempi osuus "vain" neljän tähden leffoja. No, katsotaan silti tarkemmin.

Parhaan näkemäni uuden elokuvan valinta on tällä kertaa melko helppo. Annoin viisi tähteä kahdelle uudelle leffalle, joista lämminhenkinen Lars and the Real Girl voittaa silikoninännin mitalla The Dark Knightin kumipukusankarin. Molemmat haluan nähdä pian uudelleen. Voittajaelokuvan arvoin lokakuussa sanoilla:

Festareiden avauselokuvani, Lars and the Real Girl jäi minulla myös festareiden parhaaksi - pidin siitä aivan valtavasti. Herkkä, lämminhenkinen, hauska ja koskettava tarina toisaalta läheisyyden ja toisaalta menettämisen pelosta. Odotin "introvertti ja seksinukke" -aiheesta paljon kevyempää komediaa.

Kolmanneksi nostan hienon ja merkittävän ranskalaisen rikosklassikon Du rififi les hommesin.

Vuoden hämmentävimmän elokuvan titteli ei yllättäen mene R&A:n japsipehmopornoille, mutta samaan maahan. Rakas ystäväni sivisti minua Suomessa piipahtaessaan homo-samurai-huumetrippi-road-musikaalilla Yaji and Kita: The Midnight Pilgrims. Hömelössä elokuvassa ehkä yllättävintä oli, että lopussa kaikelle paljastui tarkoitus, ja leffan elokuvallisista arvoista keskusteltiin pitkään jälkikäteen.

Tämäkin pitää nähdä joka tapauksessa vielä uudelleen ennen kuin nostan sen edes noiden edellämainittujen joukkoon, sillä kerronta ontui välillä pahasti. Omituisten elokuvien ystäville sitä uskaltaa kuitenkin suositella.

Vuoden röhönaurut voittaa Blades of Glory, joka taisi olla ainoa elokuva, jonka näin useammin kuin kerran.

Siinäpä se. Tämä vuosi on toivottavasti taas elokuvien. Hyvin se ainakin on käynnistynyt 14 ensimmäiseen päivään mahtui 16 elokuvaa. Meneekö 250 rikki? (Ei sillä, että määrä olisi mikään itseisarvo.)

Aiemmat leffakatsaukset: 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

Posted by Henri at 15.01.09 19:45