elokuu 06, 2007

Elokuvakatsaus

Vaikka matkalla kävimmekin muutaman kerran elokuvissa, niin kotiin palattua meitä molempia vaivasi elokuvavaje, ja kirjahyllyynkin oli taas "eksynyt" vino pino uusia elokuvia. Niinpä heinäkuun loppu kului "leffa päivässä, kaksi parhaassa" -metodia harjoittaen.

La Comunidadin olimme nähneet ja hyväksi havainneet aikaisemminkin. Carmen Maura tekee loistavan roolin tässä Polanskin Le Locatairea ja - sanoisinpa melkein - It's a Mad Mad Mad Mad Worldia sekoittavassa hykerryttäviä henkilöhahmoja vilisevässä jännärikomediassa. Jälleen kerran muistutan itseäni, että Álex de la Iglesian elkuvia pitäisi nähdä lisää.

Children of Men oli tiukka ja puhutteleva pienieleinen elokuva, jota hallitsivat enemmäkin hyvät näyttelijät ja hieno ohjaus, kuin juoni.

El Método sen sijaan painii tiukasti siinä porukassa, josta valitsen taas vuoden lopuksi parhaat tänä vuonna näkemäni elokuvat. Kahdeksan näyttelijää, mutama huone ja pirullisen taitava juoni. Seitsemän monikansallisen suuryrityksen johtotehtäviin hakevaa kandidaattia löytävät itsensä - ja toisensa - ryhmähaastattelusta, jossa suljetussa huoneessa tietokone antaa heille tehtäviä, joiden avulla joukosta pitäisi karsia tehtävään vähiten sopivat yksi kerrallaan.

Näyttelijät hoitavat hommansa erinomaisesti ja rytmitys on just kohdallaan, eikä vain melkein. Tämä oli täysiverinen viiden tähden elokuva, josta - en malta olla ajattelematta - saisi kirjoitettua loistavan liveroolipelin. Asiaa tutkittuani huomasin, että IMDb:n mukaan tämä oli minulle ennen tuntemattoman ohjaajan Marcelo Piñeyron vasta kolmanneksi korkeimmalle arvosteltu elokuva, ja kun kaksi muutakin pääsee melkein samoille pisteille, niin tässä on taas neljä uutta elokuvaa metsästettäväksi.

Science of Sleep oli ennen kaikkea sympaattinen. Tenacious D in the Pick of Destiny puolestaan taas pysyi kasassa paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. A Prairie Home Companion oli varsin keskikertainen ja mitäänsanomaton Robert Altmanin työksi.

Anthony Hopkinsin tähdittämät Hannibal Lecter -elokuvat toimivat trilogiana. Red Dragon rullasi täysin erinomaisten näyttelijöidensä varassa ja Silence of the Lambs on moderni klassikko, mutta lenkin selvästi heikoin osa Hannibal tuntui jo hieman turhalta. Kirjan lukeneet ystävät ja wikipedia kertovat minulle kuinka Hollywood täysin vesitti tarinan alkuperäisen päätöksen.

Kolmas Espanjan-ostos Reinas oli aiemminkin nähty, mutta edelleen erinomaisen hauska ja viihdyttävä tarina yhtäaikaisista homo-häistä, ja ennenkaikkea tulevien puolisoiden äideistä. Espanjan vahvat naiset (taas) Carmen Mauran johdolla tekevät elokuvasta komediallisen ilotulituksen.

Rent olisi voinut olla hyvä, mutta kun laulut tarinankuljettajina ja varsinkin niiden libretto olivat eeppistä paskaa, niin tätä tuskaa eivät pelastaneet edes sympaattiset näyttelijät ja kiinostava miljöö.

Jaana-Marin hankkimaa In Her Shoesia erehdyin etukäteen luulemaan hömppäkomediaksi vielä ohjaajasta selville päästyänikin, mutta sehän osoittautui täysiveriseksi Curtis Hanson -draamaksi, joka pitää pintansa, jos ei aivan L.A. Confidentalin, niin ainakin Wonder Boysin rinnalla. Cameron Diaz tekee ehkäpä parhaan roolinsa koskettavassa tarinassa, joka rönsyilee onnistuneesti pienistä lähtöasetelmistaan yhdistämään ja kattamaan suuremman tarinan.

Elokuun klassikkoillassa katsoimme Jack Nicholsonia. Chinatown ja One Flew over the Cuckoo's Nest ovat molemmat hienoja elokuvia, ja jälkimmäinen varsinkin puolustaa edelleen paikkaansa jokaisella asiantuntevalla top-100 -listalla, jota elokuvataiteesta on viime vuosikymmenten aikana tehty.

Deadwoodin kolmoskausi ja Harry Potter -kirjojen yletön ahmiminen aiheuttivat muutaman päivän leffatauon, mutta eilen kävimme ystävien seurassa tsekkaamassa The Simpson Movien, joka oli puolentoista tunnin pituisena juuri sopivan mittainen, etteivät vitsit päässeet loppumaan kesken ja naurussaa riitti paikoin pitelemistä ihan kaksin käsin. Spider-Pig päätyy vielä soittoääneksi.

Hieman hälyyttävästi hyllyssä on vielä niin paljon katsomatonta materiaalia, että vaikka keskeyttäisin elokuvien ostamisen tähän paikkaan - ja mehän tiedämme, että niin ei käy - voisin katsoa tätä samaa tahtia ennen näkemättömiä leffoja pitkälle ensi vuoden puolelle.

Posted by Henri at 06.08.07 13:25
Comments

"Harry Potter -kirjojen yletön ahmiminen..."

VAU! Oletko sinäkin vihdoin nähnyt valon?

Posted by: KaS at 13.08.07 19:33

Vähän reilu kaksi viikkoa, vähän vajaat 2000 sivua. Kaipa sitä valon näkemiseksikin voisi sanoa, vaikka päivänvaloa siltä lukemiselta ei ole juuri ehtinyt näkemään.

Se viides elokuva oli sen verran paha pettymys, että päätin mieluummin lukea loput (ja ne aikaisemmin lukemattomatkin) kirjat ennen tulevia elokuvia.

En myöskään elättele harhaluuloja, että säilyisin elokuvia odotellessa reilua kahta vuotta spoilaantumatta viimeisen kirjan tapahtumista. Jos nyt seuraavat pari viikkoa, kiitos vaan.

Posted by: Henri at 15.08.07 22:32