tammikuu 03, 2007

Es ist Mein Völkerball

Völkerball

Niinhän siinä sitten kävi, että vietti vei voiton järjestä. Kun ystävä tarjosi ylimääräistä Völkerball: Limited Editioniaan kohtuulliseen omakustannehintaan, niin minulta ei mennyt puolta tuntia, kun olin jo myynyt vastaavalla diilillä oman Special Editionini toiselle, arvostavalle ystävälle. Ja kun sitä tarjottiin, niin pakkohan se oli jo tänään hakea, vaikka kotiin tultuani emme ehtineetkään kuin vilkuilla kirjaa ja kurkata molempia dvd-levyjä. Par'aikaa siirtyvät tupla-cdeen biisit kovalevylle, jotta huomenna olisi töissä kuunneltavaa.

Ehdimme kuitenkin nähdä, kuinka cowboy-hattuinen Richard paistaa bändille Mein Teil-makkaroita, kuuulla tarinan siitä, kuinka Meksikossa nimmareita varten oli tuotu kaikenlaista saksalaista krääsää Bachista Nietscheen, kirjoista hakaristipaitaan, viimeisen ihan vilpittömästi nuori intiaanipoika, joka kaupunkiin toisen maailmansodan jälkeen pesiytyneiden natsipakolaisten peruina oli oppinut kuvittelemaan hakaristiä kunnioituksen merkiksi.

Toisin kuin Helsingissä, Moskovan konsertissa Moskaun aikana bändin seurana lavalla oli ilmielävät laulu- ja tanssitytöt. Neidot marssivat rytmikkäästi hameissa, joita voi hyvällä omalla tunnolla kutsua minimekoiksi - jos pakarat näkyvät edestäpäin, eikä pakaroissa ole vikaa, niin silloin ei kyllä ole hameessakaan vikaa.

Konserttidvd on tekstitetty saksaksi (ja tietenkin myös soveltuvin osin ainakin venäjäksi), mikä on omiaan lisäämään eläytymistä kotiteatterissa, sillä ainoa saamani sivistys rakkauden kieleen on korkkarisaksan perusteet (Himmel! Schnell, Hans! Aaaaargh!) ja, noh, Rammstein-saksan edistynyt jatkokurssi (Los!).

Kyllähän se kirpaisi, mutta "... twice, if it hurts." ja niin pois päin.

Posted by Henri at 03.01.07 01:07
Comments

On se ihana lelu.
Dokkarit on kyllä yhtä iloa katsella, kuten konsettitaltioinnit... Seuraavaa suomen keikkaa odotellessa...

Posted by: Oola at 03.01.07 02:03

Omistaminen tekee onnelliseksi.

Posted by: Henri at 17.01.07 14:46