marraskuu 25, 2006

7 / 5 vuotta

Kuinka voisi olla rakastamatta naista, jolta saan hääpäivälahjaksi Terry Richardsonin kovakantisen Terryworld-teoksen? Olemme luodut toisillemme.

Ja kuin todisteena siitä, valitsimme yhteistuumin hääpäiväelokuvaksemme Kinopalatsissa ensi-iltansa saaneen Shortbusin, jota on odoteltu nähtäväksi se kolme vuotta, joka sen valmistumiseen kului (Mitchelin edellinen, Hedwig and the Angry Inch on, kuten varmaan monesti olen todennut, yksi 2000-luvun parhaita elokuvia).

Shortbusissa Mitchell lähti tekemään elokuvaa, jossa eksplisiitinen seksi on olennainen osa juonta, mutta se ei tunnu päälle liimatulta eikä pornograafiselta. Voin ilokseni sanoa, että Mitchell ja hänen työryhmänsä onnistuivat. Seksi ja koko elokuva on juuri oikeissa kohdissa koomista, koskettavaa, raastavaa, ja kiihottavaakin, vaikka minäkin hämmennyin siitä kuinka koko ajan esillä oleva seksi melkein unohtui, kun elokuva pisti vaihteen päälle.

Ei tämä ihan Hedwig ollut, mutta aika harva elokuva sille pärjää. Vaikka juuri pari päivää sitten paasasin, kuinka mieluumin katson elokuvani kotiteatterissa, kehoitan kaikkia tällaisen viihteen päälle ymmärtäviä kuten kokeilunhaluisiakin katsomaan tämän teoksen teatterissa. Hyvää ja harvinaista herkkua kannattaa tukea.

Lisää tietoa janoavat voivat vaikka lukea Mitchellin haastattelun maaliskuulta, jossa ohjaaja puhuu fiksuja, ja josta poimin tähän muutamia otteita:

You’ve been doing press all day – how many times have you heard a variation on the question, ‘If you’re going to have real sex in a film, why not have real violence too?’

Mitchell: I haven’t heard that one before, actually. But it’s funny because you’re equating sex and violence.

Vastakysymyksenä pitäisi kysyä haluaisiko kysyjä mieluummin oraaliseksiä vai potkun kiveksille, jos ne kerran ovat jotakuinkin sama asia.

Mutta mitäpä asialleen omistatunut homoseksuaalinen elokuvaohjaaja ei tekisi taiteensa eteen:

Plus, one of the actors said, ‘If we have to do it so do you.’ I wasn’t interested in directing myself in anything anymore, but I jumped into one scene and did something I never did before – I ate pussy.

Päivän pääaiheeseen palatakseni, on vaikea summata asiaa paremmin, kuin kaksi vuotta sitten onnistuin. Tunteet eivät ole väljähtäneet.

Posted by Henri at 25.11.06 02:28
Comments