syyskuu 25, 2006

Rakkautta ja Anarkiaa 2006

R&A on tältä vuodelta ohi, ja vaikka loppua kohden turnauskestävyys olikoetuksella, niin kohtuullisen tyytyväinen täytyy tänäkin vuonna nähtyihin 20 elokuvaan olla. Totaalisia floppeja ei mahtunut ohjelmaan yhtäkään, mutta toisaalta ei kyllä niitä elämää suurempia elokuviakaan.

Vähän nimittäin kärvistää, kun ajattelen, että esimerkiksi vuonna 1999 tuli nähtyä peräkkäin The Sweet Hereafter ja Straight Story puhumattakaan siitä, että samaan festariin mahtuivat vielä Gods and Monsters sekä Happiness. Vuosituhannen vaihteesta voisi luetella helposti parikin vuotta, jolloin yhden käden sormet eivät riittäneet festarilla nähtyjen täyden viiden tähden elokuvien laskemiseen. Tänä vuonna niitä osui kohdalle yksi, ja sekin oli 10 minuuttinen lyhäri.

Sen pidemmittä esipuheitta, tässä lyhyet arviot festareilla näkemiini elokuviin.

The Host: Korealaiskauhu yhdisteli niin montaa tyylilajia, että hajosi omiin pasmoihinsa. Kauniilla efekteillä höystettyä turhanpäiväistä höttöä ilman punaista lankaa. Pari todella vakuuttavaa kohtausta, mutta vakuutti minut entistä enemmän siitä, että Ringun jälkeinen aasialaiskauhu ei ole minun juttuni.

Gay Sex in the 70s: Elokuvan alussa yksi haastateltavista toteaa, että tuskin koskaan, antiikin Rooman jälkeen on ollut toista aikakautta ja paikkaa, joka olisi ollut yhtä dekadentti kuin New Yorkin homoyhteisö 1970-luvulla. Loppujen haastatteluiden perusteella hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Elokuva keskittyy enimmäkseen hyviin muistoihin ja jättää 80-luvin alussa iskeneena aids-epidemian vähemmälle. Ratkaisu toimii, ja enimmäkseen tämä vanhojen miesten nuoruusmuistelo on todellinen feel-good-leffa.

Chai Lai - Dangerous Flowers: Parhaimmillaan Thaimaan Charlie's Angels on todella riemastuttavaa purkkaviihdettä, mutta harmiksi näitä huippukohtia on vain muutama. Elokuva on liian pitkä, eikä toimi kokonaisuutena. Selkeästi festarin heikoin lenkki minun valikoimassani.

Art School Confidenatal: Elokuvan alku on nerokasta ja silkkaa viiden tähden kamaa, mutta sitten juoni tulee tielle. Amerikkalaisen taide- ja taideopiskelijapiirien satiirisena ruodintana tämä olisi toiminut, mutta nyt se jää hieman torsoksi. Ei missään tapauksessa kehno tai edes keskinkertainen elokuva, mutta Zwigoffin edellisten leffojen perusteella olisi ollut lupa odottaa enemmänkin.

20 Centimetros: Espanjalainen transseksuaali-musikaali oli selkeästi festarin paremmasta päästä. Juoni ei ollut ihmeellinen, mutta näyttelijät olivat hyviä ja musikaalinumerot uusine tulkintoineen hittibiiseistä riemastuttavia.

Free Jimmy: Norjalaisanimaatio sirkusnorsua jahtaavista joukoista (mm. lapin mafia, punaniskametsästäjät, hönöt eläinaktivistit ja huumehörhöt) nojasi liikaa henkilöhahmoihin ja liian vähän käsikirjoitukseen. Ihan kiva, muttei sen enempää.

The Glamorous Life of Sachiko Hanai: Tämä kolahti. Japanilaista pehmopornoscifiä on selvästi nähtävä enemmän. George Bushin kloonattu sormi, filosofian professori, joka kiihottuu pelkästä Chomskyn nimen mainitsemisesta ja paljon muuta. Kipeää kalkkunaa.

A Scanner Darkly: Virkeämmässä mielentilassa tämä olisi luultavasti todella kova kokemus. Nyt se valitettavasti tuntui aivan liian raskaalta, joten jätän reiluuden nimissä arvioni seuraavan katsomiskertaan. Siitä, minkä väsymyskeltäni tajusin, pidin kovasti.

The Wayward Cloud: Kuka olisi uskonut, että aasialaisen hidas ja hiljainen elokuva, jossa päähenkilö puhuu ensimmäisen kerran, kun elokuvaa on kulunut 35 minuuttia (joo, katsoin kelloa) olisi mielestäni festareiden top-3:ssa? En minä.

Hitauden keskeyttävät iralliset, ja varsin psykedeeliset musikaalinumerot, sekä koomisen kipeät ja hieman kiihottavatkin kohtaukset, joissa toinen päähenkilöistä osallistuu pornoelokuvan tekoon. Näiden kohtausten kautta kerrotaan melko perinteinen rakkaustarina kahden ihmisen toistensa löytämisestä, joka kulminoituu... no, yhteen elokuvahistorian hienoimmista lopuista. Tää on taidetta, beibi.

Colour Me Kubrick: Tositarinoihin perustuva huijaritarina oli puhtaasti Malkovichin juhlaa, ja jaksoi viihdyttää koko kestonsa. Kohtaukset olivat hieman irrallisia, eikä henkilökuva loppujen lopuksi muodostunut oikein kunnolla, mutta yksittäisissä kohtauksissa Malkovich oli terässä.

The Three Burials of Melquiades Estrada: Tommy Lee Jonesin moderni länkkäri on tiukka äijäelokuva, jossa näyttelijät ovat lopulta tiukempia kuin tarina. Hieman häiritsi myös, että espanjankielisiä kohtauksia ei oltu tekstitetty. Ymmärsin kyllä missä mennään, mutta yksityiskohdat jäivät hämärään.

Tideland: Lainaan ystävääni: "Gilliam teki sitten lasten fantasiaelokuvan pedo- ja nekrofiileille." En halua nähdä tätä uudelleen ihan heti, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö elokuva voisi olla mestariteos. Voi myös olla ettei se ollut. Ahdistuin aika lailla. Elokuva lopullinen arvo selviää, kun sitten joskus uskallan katsoa sen uudelleen.

El Aura: Argentiinalainen rikosleffa kuului valitettavasti siihen joukkoon, josta oma väsymys vei kovimman terän. Ehdottomasti uusintakatselun arvoinen elokuva; kaikesta näkemästäni pidin todella paljon. Ricardo Darín pääsoassa oli jälleen kerran mainio.

Fakiiri: Helanderin uusin lyhytfilmi lähentelee taas täydellisyyttä. Jorma Tommila on taas tiukka kuin mikä. Kymmenminuuttisen juonesta on vaikea sanoa mitään spoilaamatta. Hankkikaa käsiinne ja katsokaa.

El Laberinto del Fauno: Tämä on se kolmas festarin top-3:een päätyvä elokuva. Del Toro kuljettaa mestarillisella taidolla ajankuvausta Espanjan sisällissodasta ja fantasiamaailmaa nuoren lapsen näkökulmasta. Tuotantoarvot ovat kohdallaan ja näyttlijät loistavia. Selkeä El Espinazo del diablon (kirjoitin elokuvasta reilut kaksi vuotta sitten) seuraaja niin tyylillisesti kuin asetelmallisestikin.

Sheitan: Ranskalaiskauhu elää Vincent Casselin roolihahmon voimalla, eikä juonikaan sorru ilmiselvyyksiin. Erinomaista keskiyön viihdettä.

Sympathy for Lady Vengeance: Yksittäisenä elokuvana tämä olisi ollut todella kova juttu, mutta Oldboy asetti riman liian korkealle ja seurauksena oli pettymys. Toinen katsominen varmasti parantaa mielikuvaani elokuvasta.

12:08 East of Bucharest (A fost sau n-a fost?): Täysin alkuperäisen toivelistani ulkopuolelta poimittu romanialaiskomedia yllätti positiivisesti lämmöllään ja sillä huumorilla, jolla se käsitteli vakavia lähihistorian traumoja.

Nana: Viihdyin tämän, loppujen lopuksi juoneltaan aika yksinkertaisen, nuorisokuvauksen parissa todella hyvin. Hahmot olivat ihastuttavia ja tarinankerronta onnistunutta. Monella tapaa tämä toi mieleen viime vuoden Kamikaze Girlsin, joka on minun kirjoissani iso bonus.

Tristram Shandy: A Cock and Bull Story: Festarin ratkiriemukas päätöselokuva oli Steve Cooganin itseironinen bravuuri, jota tukivat erinomaiset sivuroolit, ennen kaikkea minulle aiemmin melko tuntemattomalta Rob Brydonilta. Tämä pitää nähdä uudelleen pian dvdeeltä, runsaiden ekstrojen kanssa.

Siinäpä ne. Aika hyvin siihen nähden, että festaritiistaina muutimme ja loppuviikko on mennyt tiukasti uuden kodin fiksaamisessa. Festarin pahimmiksi misseiksi taisivat jäädä Gondryn The Science of Sleep ja Iñárritun Babel, mutta niiden näkeminen jälkikäteen on triviaalia. Voicen olisin myös mielelläni nähnyt.

Ensi vuonna uudelleen.

Posted by Henri at 25.09.06 00:36
Comments

R&Assa lippuja repimällä näki sen mitä Rexissä pyöri. Taxidermiaa en olisi katalogista itse poiminut, mutta elokuva kolahti. Mutta eniten innostuin Muiden elämästä (Das Leben der Anderen). Mainostin sitä seuraavana päivänä paitsi kaikille kavereilleni niin myös äidilleni.

http://taide2000.blogspot.com/2006/09/muiden-elm-q4-ra.html

Viimeisenä viikonloppuna paikkasin puutteita, mutta turnauskunto loppui täälläkin kesken. The Glamorous Life of Sachiko Hanain missaaminen harmittaa hienoisesti, mutta onpahan talven varalle säästössä telkkarisarjojen lisäksi jotain muutakin mitä töllöttää flunssaloman iskiessä.

(AFAIK Steve Coogan, ei Googan?)

Posted by: Suviko at 27.09.06 01:20

Taxidermian esittelyteksti ei minuakaan saanut teatteriin. Sitä on joku muukin mulle kyllä jälkeenpäin kehunut.

Cooganpa hyvinkin. Teksti on luultavasti täynnä muitakin kirjoitusvirheitä.

Posted by: Henri at 28.09.06 22:59