helmikuu 13, 2006

Sin City - Recut and Extended

Lauantaina viimein päätimme katsoa joululahjaksi saamani pidennetyn ja uudelleenleikatun version Sin Citystä. Tupla-dvd ilmeisesti ilmestyy Suomessa tällä viikolla, joten täytyyhän siitä jotain sanoa.

Uudet kohtaukset toivat varsinkin That Yellow Bartardiin kivasti lisää, mutta elokuvan leikkaaminen neljäksi irralliseksi osaksi ei ehkä sittenkään ollut paras vaihtoehto, minä kun pidin alkuperäisen elokuvan tarinoiden keskenäisestä rytmityksestä. Lisäksi leikkaukseen on eksynyt varsinainen emämunaus, kun The Big Fat Killin viimeinen kohtaus onkin puskettu osaksi The Customer is always Right -lyhäriä. Kohtauksen uusi sijoitus heikentää molempia tarinoita.

Levyn ekstrat ovat varsin mainioita. Ehdimme katsomaan puvustus/proppi-dokumentin, sekä Millerin ja Tarantinon osuuksista kertovat pätkät. Yhden päivän ajan setillä oli tosiaan ollut kolme ohjaajan pallilla istuvaa hemmoa, joilla kaikilla Millerin mukaan on vieläpä jättimäiset egot ja vahva käsitys siitä, miten hommia pitäisi tehdä. Kaikki oli kuitenkin sujunut erinomaisen sutjakasti, ehkä juuri siksi, että varsinkin Rodriguez antoi Millerille leveästi tilaa varmistaa tarinan uskollisuus alkuperäisteoksille.

Hauskimpia ekstroja on kuitenkin "All Green version", jossa näytetään leffan teatteriversio kokonaisuudessaan ilman mitään erikoistehosteita, nopeutettuna reilun 10 minuutin kokonaiskestoon. Näemme muun muassa Mickey Rourken "uiskentelemassa" ilmassa vaijereiden varassa. Kymmenminuuttisen katseluun tosin menee vähintään puoli tuntia, kun useammassa kohtauksessa on kokolailla pakko pysäyttää kuva, ja katsella ruutu ruudulta, kuinka mikäkin efekti oikein toteutettiin.

Henkilökohtaisella tasolla uusi versio aiheuttaa minulle ongleman: kirjaanko sen tilastoihini yhtenä vai neljänä nähtynä elokuvana? Kaikissa osissa on täydet uniikit lopputekstinsä, joten kyllä niitä voisi myös itsenäisinä teoksina pitää.

Sin City 2 on tulossa vielä tänä vuonna, ja juonen tarjoaa A Dame to Kill for -sarjakuva. Avan rooliin on huhujen mukaan houkuteltu Angelina Jolieta. Kelpaa.

Näin muuten vasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Billy Wilderin mestarillisen film noir -leffan Double Indemnity, ja hämmästelin huomatessani kuinka suoraan paloja perusjuonesta ja muutamasta yksittäisestä kohtauksesta oli päätynyt Millerin sarjakuviin.

Viikonlopun toisen leffanautinnon tarjosi Brokeback Mountain. Ang Leen seesteinen ja koskettava kertomus tarjosi ajankuvaa, sisäistä draamaa, ahdistusta sekä hiljaisuutta, niin onnessa kuin epäonnellisuudessakin. Ainoan miinuksen elokuva saa siitä, ettei siinä loppujen lopuksi syötykään vanukasta.

Posted by Henri at 13.02.06 15:04
Comments