tammikuu 24, 2006

Omituisten otusten kerhon varapuheenjohtaja esittäytyy

Jaana-Mari vastasi edellisessä merkinnässä esittämääni haasteeseen, ja ryhtyi listaamaan omituisuuksiaan - ja niistähän juttua riitti. Niinpä kommenttilootan täyttämisen sijasta kirjaan vaimoni omituisuudet tähän, hänen omilla sanoillaan. Ole hyvä, kultaseni:


  1. Monta. Jos pidän jostain asiasta, minulla on niitä monta. Jos joskus mietin että kumpi, valintani on molemmat. Seuraavana päivänä käyn hakemassa sen kolmannen, eri värisen tai hieman erilaisen mutta saman. Täsmälleen sama t-paita neljässä eri värissä, samat kengät vaaleanpunaisina ja vaaleansinisinä, samoilla vahvuuksilla olevia silmälaseja yhdettoista. Kun viime talvena keksin, että turkiskorvaläpät ovat kivat, minulla on niitä nyt kolmet. Punaiset, violetit ja mustat. Strassikoruja on laatikollinen, pelkästään hopeisia iltalaukkuja tusina, mustia pillerihattuja puoli tusinaa. Silinterihattuja on kolme. Pahimmillani olen ostanut neljä paria valkoisia patenttinahkasaappaita kerralla, saman mallin nilkkurit ja polvipituiset saappaat, molemmat mallit kokoina 38 ja 39. Jos haluankin käyttää niitä eri paksuisten sukkien kanssa. Olen myös lähtenyt katsomaan itselleni UFFeilta iltapukua ja tullut kotiin kahdeksan eri juhlakoltun kanssa. Voisin kyllä puolustautua, että osa oli kyllä cocktailmekkoja, mutta tra-laaa.
  2. Heti. Hommat on tehtävä samantien loppuun, kun ne kerran on aloittanut tai edes päähänsä saanut. Tehtävät on suoritettava hirmuisella paahteella etuajassa ja paremmin kuin kukaan koskaan ikinä, vaikka sillä ei olisi muille mitään merkitystä tai sitä ei edes huomaisi. If it´s worth doing, it is worth overdoing. Olen hikipinkosuorittaja, joka ei ole koskaan päässyt stipendien ja hymytyttöpatsaiden maailmasta ulos. Ahdistun kiukkuraivariin asti todella nopeasti, jos joudun odottamaan esim. armasta aviomiestäni, oli puuhalla kiire tai ei. Suorittamiseni jatkomuotona on erityisesti harrasteissa vaivaava Zonelle vaipuminen. Kun olen Zonella, en kuule en näe mitään muuta. En syö en juo en lepää, teen vaan. Tämä koskee mm. ompelua ja valokuvausta. Hääpukunikin tein yhdessä päivässä, aloittelin aamulla ja kun 10 tuntia myöhemmin havahduin vapisevan heikkona käpristyneenä mummona valmista iltapukua sovittamaan, noh, Zonellehan siinä oli taas pudottu. Minut löytää tässä tilassa usein myös kameran kanssa kukkapuskista, kolmeen tuntiin en ole tajunnut mitään muuta kuin värejä ja muotoja. Henri on jo oppinut tunnistamaan tilani eikä yritäkään silloin keskustella mistään tärkeästä kanssani, joskus vaan pakottaa tankkaustauolle. Se ei kyllä onnistu ilman pakkokeinoja. Joo joo, mä vaan tän jutun teen loppuun ja taas mennään. Joskus hyödynnän Zonea ihan tietoisesti, pakenen sinne kun haluan ajatukset pois työasioista tai oikeista murheista.
  3. Unta. Minä nukun kaikkialla. Olen nukkunut kaikkien ystäviemme kotona, sohvilla ja sängyissä ja nojatuoleissa. Nukun kesken bileiden, kesken elokuvan ja kesken keskustelun. Nukun baarissakin. Jos näit jonkun nukkuvan KuukkeliGaalassa sohvalla Dubrovnikissa, se olin minä. Kun taju lähtee, siinä ei ole neuvottelemista. Aina ei auta edes päänahan raapiminen.
  4. Päänahka. Raapiminen auttaa keskittymään. Se piristää, rentouttaa ja on vaan aivan mahdottoman addiktiivinen sekä vahingollinen tapa. Kulkee virallisesti jollain hiustennyppimishäiriön nimellä, kuuluu kai ihan johonkin tautiluokitukseenkin. Vanhana mummuna minulla on takuulla itseraadeltuja kaljuja laikkuja. Tämä päänahan raapimiskäytös oli pahimmillaan ylioppilaskirjoitusten lukulomalla, jolloin päänahkani oli koko kevään aivan verillä. Nykyisellään olen tietoisempi tästä tavastani, mutta silti se vaan jaksaa tuottaa nautintoa. Pari mehukkainta kohtaa on ollut kuopalla jo yli vuosikymmenen.
  5. Levitteet. Oli sitten kyse tuorejuustosta, voista tai margariinista, sitä kuuluu käyttää tasaisesti koko pinta-alalta yhtäaikaa. En voi sietää keskelle tai reunaan koverrettuja kuoppia ja minun on pakko tasoittaa reunoilta täytettä kuoppaan. Veitsen pyyhkiminen ja murujen jättäminen reunalle on ihan yöks ja kiellettyä, siitä mesoan kun rasiaa putsaan. Myöskin rasian folioinen välikansi on poistettava heti kun käytön aloittaa, vaikka siinä miten olisi parasta ennen päiväys tai esim. tuorejuuston laji helposti näkyvillä. Välikansi laitetaan heti ensimmäisellä käyttökerralla roskikseen, sitä ei todellakaan rutistella tai taitella käytön aikana syrjään.


Kiitos. Tahtoisin huomauttaa, että kohtien 1 ja 5 amalgaamina jääkaapissamme on aina vähintään viittä erilaista levitettä, ja kaikki purkit on tietenkin avattava yhtäaikaa ja heti.

Vaan voisivat asiat olla paljon pahemminkin.

Posted by Henri at 24.01.06 20:38
Comments

Tunnustan Henrin kohdat 4 & 5, ja Jaana-Marin kohdan 5.

Posted by: kolibri at 24.01.06 20:47

Ah, tunnistan itsessäni teidän kummankin listauksista kohdan 5. Kaikkien kaukosäätimien patteriluukut on teipattu kiinni, sillä ne pahukset tuppaavat löystymään räpläyksestä, ja patterit kellahtavat ulos kesken kanavasurffailun. Ja sehän ei ole mukavaa. Suhteeni levitteisiin on vähintäänkin yhtä pakkomielteinen, omasta mielestäni siis tietenkin fiksu ja järkevä. :-)

Posted by: Marjut at 26.01.06 06:57

Kyllä näistä riemua piisasi, onneksi teitte entryt molemmat, niin JMB kuin HBkin.

Posted by: Dragon at 26.01.06 11:32