tammikuu 24, 2006

Minäkö outo?

Harvoin ryhdyn meemeihin, mutta koska minut on haastettu peräti neljä kertaa, ja koska tällä kertaa kyseessä on pintapuolista syvempi itsensäpaljas... itsetutkiskelu, niin menköön.

Tähän pitäisi siis listata viisi outoa tapaa. Kun päätin jättää varsinaiset luonneviat (niitä riittää) tutkiskelun ulkopuolelle, tehtävä osoittautui odotettua hankalammaksi. Kaikki joilta kysyin, päräyttivät pöydälle kohdan yksi, joten kaipa siitä on aloitettava:

  1. Tilastot ja taulukot. Minulla on tilasto aivan kaikesta. Kuulun myös siihen koulukuntaan, jonka mukaan Excel tekee akiken muun paitsi keittää kahvin, ja koska minä en juo kahvia, niin sillä ei edes ole väliä. Olen listannut kymmenen vuotta kaikki katsomani elokuvat subjektiivisine arvosanoineen. Exceleitä löytyy (tietenkin) hyllyssä olevista dvdeistä, teelaaduista ynnä kaikenlaisista talouslaskelmista ja valokuvaprojekteista. Jaana-Marin mukaan minulle salilla käymisessä oli oleellisempaa tilastoida kehitystäni kuin se kehitys itsessään. Sain kostoni tartuttamalla vaimooni tilastokärpäsen, ja nyt Excel on ainoa paikka, jossa kengät ovat siististi rivissä. Minulla on jopa yksityiskohdiltaan hyvin rikas taulukko...
  2. Symmetria- ja "ehjä sarja"-pakko.Jos suutelen hellästi vaimoni... korvaa, niin minun on pakko, siis aivan pakko, tehdä sama myös toiselle jäykkänä nöpöt... korvalle. Sama pätee myös elottomiiin esineisiin - sormilla. Minulla ei siis ole "omituista tapaa, heh heh" hellästi suudella elottomia esineitä. Jos oikaisen paitani vasenta hihaa, niin sama pitää tehdä oikealle. Omanlaisensa ilmentymä tälle oireyhtymälle on myös keräilyvimmaani liittyvä tarve saada kokonaisia sarjoja asioita, vaikka se sitten johtaisi huonojen elokuvien tietoiseen ostamiseen. Jos Kevin Smith on tehnyt viisi hyvää ja yhden paskan, niin kyllä se sontaläjäkin on pakko ostaa.
  3. Taitekohtien hively.Tämä koskee niin vaimon polvitaipeita, ovien saranoita, omia kynsinauhoja kuin näppäimistöjen reunoja. Parhaassa tapauksessa edellisen listan toiseksi viimeinen hankaa sitä viimeistä. Tämä ei tuota niinkään eroottista mielihyvää kuin - niin mitä? En minä tiedä. Ihka-aito pakkoliike siis.
  4. Niskojen rusauttelu. Minulla on sangen löysät ruuvit nikamissa joka puolella kroppaani. Parhaiten tämä ilmenee voimakkaana rusahteluna niskan seudulla. Joskus niskat naksuvat itsestään, toisinaan niitä pitää hieman auttaa ottamalla päästä kiinni molemmin käsin ja kääntämällä. Kanssaihmisiä tämä jostain syystä kauhistuttaa suuresti. Minun olotilaani se helpottaa ainakin väliaikaisesti. Joskus kyllä pelästyn itsekin, jos jossain napsahtaa tavallista äänekkäämmin.
  5. Kaukosäätimen patteriluukun rämplääminen. Tämä tapa ajaa vaimoni hulluksi, mutta minkäs teet? - Ollaan taas hermostollisten pakkoliikkeiden paratiisissa. Olen rikkonut matkan varrella arvatenkin sen kahdeksan kaukosäätimen paristoluukkua ja sittemmin korjannut ne esteettisesti vähemmän tyydyttävällä teippi-ratkaisulla. Heikoksi puolustuksekseni voin sanoa vain, etten ole tapani kanssa yksin. Useampi ystävä on ilmaissut samankaltaisen taipumuksen. Naksuttelen paremman puutteessa myös kuulakärkikynien mekanismeja tai mustekynien korkkeja.

Ne olivat siinä. Tarkemmin katsoen näytän olevan melkoinen hermoraunio, tai vähintään ajavani läheiseni tuohon tilaan pakkomielteilläni. Tätäkö tässä nyt haettiin?

Pitäisi vielä haastaa joku? En jaksa. Kaikki, joilla on oma blogi, ja jotka yleensä tämmöisestä kiinnostuvat ovat tämän jo tehneet. Ne jotka eivät yleensä innostu, eivät tarvitse minun lupaani tai haastettani, js mieli sattuisi yllättäen muuttumaan - tiedätte kyllä keitä olette. Jaana-Mari voisi kyllä kirjata tapansa vaikka tähän kommentteihin.

Posted by Henri at 24.01.06 00:22
Comments