joulukuu 19, 2005

Sillä silmällä

Tulkaas jolpit ja plikat kuuntelemaan, kun setä kertoo uroteoista - ja tämä onkin sankarikertomus vailla vertaa. Harva on vastaavasta hengissä selvinnyt, ja moni on mielenterveytensä menettänyt. Tapahtui nimittäin näin, että sedän vaimo päätti järjestää elokuvaillan.

Meidän perheessä asiat on järjestetty niin, että Jaana-Mari hankkii ne elokuvat, joihin minä en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Tämä siis johtaa siihen, että hankintasuhde on noin 50-1. Sunnuntaina poimittiin kavereiden kauhuksi listalta Jaana-Marinkin skaalalla kovaa kamaa, ja nautittiin tietoisesti roskasta teemalla pop-diivat elokuvissa.

Shokkihoitoa tarjosi avauselokuvamme Gigli, elokuva, joka pitää kärkisijaa kautta aikojen suurimpana esitysteatterien menettäjänä kolmantena viikonloppuna. Jenkeissä yleisesti käytössä oleva sopimus sallii esittämisen lopetuksen kahden viikon jälkeen, ja silloin 97,2% teattereista sanoi Affleckin ja J-Lon karismalle "Kiitti, mulle riitti.". Jäljelle jää vain kysymys, mitä ihmettä pyöri niiden vajaan sadan teatterinomistajan päässä, jotka pyörittivät tätä ryönää sen kolmannenkin viikon?

Elokuva on aivan kauhea. Affleck ja Lopez kidnappaavat kehitysvammaisen nuoren miehen ja yrittävät kehittää keskinäistä kemiaa siinä välissä. Tähän liittyy vielä, ja nyt spoilaan hieman, lesboudesta eheytymis -elementtejä. Kukaan ei osaa näytellä ja dialogi on hirvittävintä, mihin olen törmännyt vuosikausiin. Samuel L. Jackson saattaisi ehkä jonkinlaisella asenteella ulosantaa uskottavasti vuorosanat:

If by some fuckin' miracle long shot you haven't heard of my reputation let me tell you who the fuck I am! I am the fuckin' Sultan of Slick, Sadie! I am the rule of fuckin' cool! You wanna be a gangster? You wanna be a thug? You sit at my fuckin' feet and gather the pearls that emanate forth from me! Because I'm the fuckin' original, straight-first-foremost, pimp-mack, fuckin hustler, original gangster's gangster!

... pearls that emenate forth from me!? Kuvitelkaa Ben "minulla ei ole varsinaisesti karismaa, eikä coolia" Affleck kimittämässä tuota vakavalla naamalla. Kuvitelkaa, ja voitte ehkä kokea kymmenyksen siitä kärsimyksestä, joka täytti olohuoneemme. Kyyneleet täyttivät silmämme ja kylkemme tärisivät tuskasta hytkyessämme naurunremakassa lattialla. Eikä edes Jacksonin karisma kantaisi lausetta My name, it's pronounced "Gigli", it rhymes with "really". .

Hetken rauhoituttuamme otimme suurennuslasin alle Mariah Careyn diivoittaman Glitterin, joka, vaikka on aivan kammottavaa kuonaa, on Giglin rinalla Oscar-materiaalia. Tämän elokuvan hirveimmät hetket tarjosi neiti Careyn otsanahka, joka on pumpattu niin täyteen botoxia, ettei se hievahdakaan.

Siinä missä muut näyttelijät, ja lainaan tässä nyt hävyttömästi elokuvayleisömme kommentteja, eläytyvät kurtistelemalla kulmiaan tai rypistämällä otsaansa, Mariah Careyn ainoa keino on kääntää koko päätään - ja sitä sitten pyöritelläänkin, alas kainosti, ylös toiveikkaasti, ehkä jopa sivulle hämmästyneenä. Mikään muu ei osoita, että tähtösen säihkysilmien takana tapahtuisi mitään.

Careyn eduksi on laskettava muutama viehko asukokonaisuus ja se, että elokuvan käsikirjoittaja oli edes yrittänyt kirjoittaa siihen juonen, kuitenkaan mitenkään loisteliaasti siinä onnistumatta.

Illan päätti Britney Spearsin Crossroads, joka kaikeksi yllätyksekseni oli ihan oikea elokuva, jossa oli ihan oikea juoni. Edellisten elokuvien naistähtiin (vaikka, for the record, Lopez on minusta erittäin hyvä Out of Sightissa) verrattuna Britney on omassa luokassaan. Eihän hän mikään Julianne Moore ole, mutta esittää ihan vakuuttavasti kilttiä teinityttöä. (Pikkudetaljina Crossroads tienasi budjettinsa takaisin kolminkertaisena, kun taas jättimenestykseksi tarkoitettu Gigli aiheutti sijoittajille ja studiolle 90% tappiot.)

Elokuvan aikana olohuoneessa tapahtui jotain, johon merkinnän otsikko viittaa (monikohan jaksoi lukea tänne asti), sillä dvd-hyllymme sai uuden elämän ja hyllytilaa tuli lisää jopa niin paljon, että siihen mahtuu muutamakymmen elokuvaa lisää. Laskujeni mukaan levyjä on nyt reilut 19 hyllynleveyttä - ei kuitenkaan aivan hyllymetriä, mutta melkein. Lupasin jo ystäville pirskeet tuhannen levyn rajan rikkoutuessa.

Kaikesta huolimatta rupeamaamme sunnuntai-iltapäivästä myöhäisiltaan voi pitää onnistuneena. Kaikilla oli "hauskaa" ja taas kerran tunnen ymmärtäväni, ja rakastavani, vaimoani paremmin ja enemmän.

-It's turkey time.
- Huh?
- Gobble, gobble.
Posted by Henri at 19.12.05 23:45
Comments

Saattoi todella olla sittenkin ihan hyvä asia, etten päässytkään näitä elokuvia katselemaan. Jollain kierolla tavalla kiinnostaa silti tuo Gigli.

Posted by: Saara at 19.12.05 23:56