elokuu 24, 2005

Elokuvamerkintä

Siitä onkin jo jonkin aikaa, kun viimeksi on puhuttu elokuvista. Viime torstaina hankin tosiaan lievän ketutuksen vallassa neljä ennakko-odotuksiltani heikoksi hömpäksi arvioimaani elokuvaa, kun sain halvalla, ja halusin aivot vapaalle.

Highlander II oli vieläkin huonompi kuin muistin, vaikka olikin "pahimmista typeryyksistä karsittu" Renegade Edition. Elokuvan perusjuoni on kauheaa paskaa, ja näyttelijät alittavat itsensä kautta linjan. Tämä oli vuoden heikoin tähän mennessä, ja alemmas on vaikea päästä.

Without a Paddle osoittautui myös pettymykseksi keskinkertaisiin odotuksiinkin nähden. Näin kesyä äijä-komediaa en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Aivan muutamaa hörähdytintä lukuunottamatta vitsit olivat täysin terättömiä ja ennalta-arvattavia.

Stuck on You ja School of Rock sen sijaan olivat keskinkertaisuudessaan aivan kelpo viihdettä, jota katsoessa ei sattunut aivoon, joskaan ei naurulihas päässyt nyrjähtämäänkään. School of Rock olisi jopa voinut olla erittäin hyvä elokuva, jos se olisi ollut oikeasti asenteellinen. It didn't stand up to The Man.

Keskinkertaisuuksista hyllyssä odottaa vielä Jersey Girl, jonka hankin vain täydellistääkseni Kevin Smith -kokoelmani.

Selkeästi positiivisen puolelle sen sjiaan on tässä kuussa jäänyt muun muassa ihastuttava Love Actually, jossa eritoten Bill Nighy ja Martin Freeman loistavat ja yleensä minua suuresti ärsyttävä Hugh Grantinkin tekee kelpo suorituksen.

Myös The Last Samurai oli parempi kuin odotin trailerin perusteella. Odotin todella kammottavaa jenkkipatrionismia, jossa Amerikkalainen uros näyttää japsisamuraille, mitä on kunnia, rohkeus ja lojaliteetti, mutta kaikenkaikkiaanhan elokuvan tarina ja näyttelijäsuoritukset pitivät kivasti sohvalla. Cruise oli hyvä, Ken Watanabe loistava ja oli myös hienoa nähdä suosikkijapaniohjaajani Masato Harada kameran toisella puolella.

Kuukauden ykköseksi pääsee (teatterissa uudelleenkatsotun Sin Cityn rinnalle) kuitenkin minulle erikseen mainostettu (kiitos Demoss) American Splendor, elokuva, joka jokaisen blogaajan (tai ainakin päiväkirjablogaajan) pitäisi ehdottomasti nähdä. Harvey Pekarin elämäkerran kertova ja hänen omaa arkipäiväänsä kartoittavaan sarjakuvaan perustuva elokuva on niitä yksilöitä, joissa loistavien näyttelijäsuoritusten (Paul Giamatti ja Harvey Pekar molemmat Harvey Pekarina) ja hienon tarinan ylitse nousee elokuvan jopa nerokas rakenne. Hankkikaa ja katsokaa. (saitti)

Suuret odotukset asetan tänään hankkimilleni Almodóvar-leffoille. Anttilan hyllystä irtosivat La Ley del deseo, La Flor de mi secreto, ¡Átame! ja Entre Tinieblas. Ensi viikolla pitäisi kuulemma tulla lisää minulta vielä puuttuvia Matadoria ja ¿Qué he hecho yo para merecer esto!!:a. Kikaan en koske pitkällä tikulla, koska se on jostain syystä raiskattu melkein-neliö-versioksi.

Näiden tänään hankittujen lisäksi hyllyssä odotti jo neljä Pedron elokuvaa, ja näillä hän nousi dvd-listani ohjaajatilaston jaetulle ykkössijalle Kubrickin ja Polanskin kanssa. Sijaa alempana kyttäävät seitsemällä elokuvalla Gilliam, Miyazaki, Coen, Raimi, jo aiemmin manittu Smith ja Ridley Scott. Pedro nousee kunkuksi, kunhan saan käsiini ne puuttuvat leffat - ainakin siihen asti kunnes ostan loput jo julkaistut Kaurismäki-boksit, jonka jälkeen Akin leffoja on 12.

Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa, niin hyllyssä on 71 ohjaajalta vähintään kolme elokuvaa.

Lisäys 25.8.2005: Ja kas, jokapäiväisellä Anttilavisiitilläni onnistuin tänään poimimaan Almodóvarin ¿Qué he hecho yo para merecer esto!!:n, joten nyt Pedro on virallisesti tilastoykkönen.

Posted by Henri at 24.08.05 19:58
Comments