toukokuu 21, 2005

Elokuva päivässä pitää tylsyyden loitolla

Paitsi hankkinut hullun lailla, olen myös viime viikolla katsellut elokuvia. Toukokuun alkupuoli meidän taloudessamme katseltiin Jaana-Marin ostamaa Sex and the Cityä, ja siinä olemmekin edenneet jo neljännen kauden loppuun, mutta se vaati veronsa elokuva-ahkeruudeltamme: vaivaiset kolme leffaa ensimmäisen kahden viikon aikana.

Asian korjataksemme aloitimme viime viikonloppuna Looney Tunes - Back in Action ja Napoleon Dynamite -elokuvilla. Joskus näyttelijöiden ja animaation sekoitus toimii, mutta olisi ihan kiva, jos elokuvalla olisi juoni. Tämä Looney Tunes -leffa oli kauheaa silsaa vailla minkäänlaista koherenssia. Pari hauskaa vitsiä ei puolentoista tunnin leffaa tee. Totta puhuakseni ostin elokuvan sivuroolissa poikkeavan Bill Goldbergin nähdäkseni, mutta aika vaisuksi jäi hänenkin osansa.

Napoleon Dynamite sen sijaan oli oikein virkistävää viihdettä, neljällä sanalla "Teinielokuvien The Royal Tenenbaums. Ihan koko matkaa ei tässäkään elokuvassa perusjuoni kanna, mutta ainakin hahmot ovat tuoreita ja vaivautuneisuus kuuluu elokuvaan - katsomon sijasta.

Maanantaina vuoroon nostettiin Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö, katkeransuloinen kasvutarina, jonka ensimmäisiä vuorosanoja odotellaan niin pitkään, että ne syöpyvät katsojan mieleen ikuisiksi ajoiksi. "Pieni olut."

Tiistai-illan viihdykeeksi kutsuimme Jorin... siis kutsuimme Jorin viihdyttämään... viihtymään kanssamme Japani-animaation parissa. Olin nähnyt Jin-Rohin kerran aiemmin R&A:ssa, ja muistot olivat hyvät. Elokuvan perusjuoni ja Punahilkka-teema on edelleen hieno, mutta olisiko sitten johtunut kehnosta suomennoksesta, että tällä kertaa leffa tuntui hieman sekavalta. Elokuvan kokolailla realistinen animaatiotyyli on kyllä edelleen suuresti mieleeni, joten kokonaisuus jää selvästi plussan puolelle. Levyllä ekstrana ollut dokumentti vaikutti alkunsa perustella mielenkiintoiselta - ilmeisesti käsikirjoittaja Mamoru Oshii aikoi alunperin tv-sarjaa.

Keskiviikkona vuorossa oli Detroit Rock City, hupaisa pikkukomedia neljästä kundista matkalla Kissin konserttiin. Leffa toimii juuri sillä tasolla, kuin on tarkoitettukin. Elokuvan velka Ramones-vastineelleen, kuukausi aiemmin katsomallemme Rock'n'Roll High Schoolille on selkeä. Tämä uudempi on kyllä parempi elokuva.

Eilen klassikoimme Lissun kanssa Elokuva-arkistossa historiallisella Greta Garbo -filmillä Queen Christina. Garbo valaisi kankaan ja häikäsi silmämme tavalla, johon nykypäivän tähdet eivät kykene. Miksi Garbon uran loppupuolen elokuvia, erityisesti mestarillista Ninotchkaa, ei saa dvdeellä? Miksi?

Tänään sitten tylsisteltiin ilman elokuvaa. Työviikon jäljet näkyvät melkoisena kireytenä. Kyllä se tästä.

Posted by Henri at 21.05.05 00:24
Comments