huhtikuu 18, 2005

Pieruhuumorin kukka...

... ei kenties ole kaikista kaunein, mutta se tuoksuu parhaiten.

Meitä istui tänään ehkäpä seitsemän ihmistä neuvotteluhuoneessa, kun yhtäkkiä huoneen valtasi tuoksu, jota ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua vienoksi - pikemminkin kuin keskisuuren navetan asukeille olisi aamiaisheinien seassa syötetty tuhti annos laksatiivia. Kohteliasta, mutta vaivautunutta hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä yhtä helposti kuin paksua ilmaakin. Herkän hetken keskeytti vasta ovesta tullut kolleega, joka muutaman aihepiiriin kuuluvan härskin vitsin jälkeen ilmoitti hajun johtuvan pihalla pumppaavasta lietteenkeräysautosta, jossa oli jotain vikaa.

Koko toimistomme yläkerran täytti ilmanvaihtoon karannut katkeransuloinen ihmisjätteen tuoksu, mutta kaikkein pahimmin se tunkeutui nimenomaan näihin suljettuihin ja hyvin ilmastoituihin kokoushuoneisiin. Huumori sai aivan uudet ulottuvuudet, kun ohi kävellessämme huomasimme lasioven läpi erään pomon istuvan kahden kesken asiakkaan kanssa yhdessä näistä huoneista, eikä kukaan ollut keskeyttänyt heidän palaveriaan kertoakseen totuutta. Molempien kasvoilta oli luettavissa ajatus "minä tiedän, että se EN ollut minä..."

Posted by Henri at 18.04.05 23:16
Comments

Ehkä hetken työväsymyssaldosta johtuen pelastit juuri päiväni.

Posted by: Moira at 19.04.05 15:37