maaliskuu 17, 2005

KotOR II

Loppujen lopuksi pahalta Jediltä meni KotOR II:n läpipelaamiseen reilut 50 tuntia, mutta kovin monta juttua jäi selvittämättä - peli ansaitsee varmasti toisenkin läpipeluukerran. Kaikenkaikkiaan kokemus oli erittäin miellyttävä, ja jotkut juonikuviot pitivät sohvan reunalla luvattoman myöhään öisin. Paljon puhutusta bugisuudesta en nähnyt kovin montaa jälkeä. Peli kaatui kerran, muutamasta ovesta ei päässyt läpi vaikka selvästi olisi pitänyt ja kerran yksi hahmo puhui aivan väärän näyttelijän äänellä.

Muuhun peliin nähden loppu oli ehkä pienoinen pettymys, mutta luulen sen johtuneen osaksi siitä, että perille päästyäni minulta oli jäänyt muutama oleellinen mutka matkassa kääntymättä. Loppupuolella pelissä ei myöskään ollut suurta haastetta, sillä 26 tason Sith Lordini oli sellainen mörssäri ja juggernautti, että keskikokoiset armeijaosastotkin kaatuivat hänen edessään kuin kypsä heinä teroitettuun viikatteeseen. Sinänsä pimeän puolen jedivoimat olivat riemastuttava kokemus, kun pelasin ykkösosan vain hyvän puolella. Ääniefekti, joka kaikui huoneessa kymmenen sähkömyrskyllä teloitetun vastustajan kaatuessa yhtäaikaa kalman kouraisuun, oli vähintäänkin tyydyttävä.

Ennen kuin aloitan pelin uudelleen, lienee kuitenkin viisainta - jo perhesovunkin kannalta - harrastaa välillä jotain muuta. Hmmm... pelihyllyssä tosin odottaisi vuoroaan se Sudeki.

Eilisillan kulttuuritarjonnasta vastasi Komediateatteri Arenan näytelmä Kuusi tanssituntia kuudessa viikossa, johon minut neljäsosaväkisin raahattiin, mutta jonka parissa huomasin viihtyväni suuresti, varsinkin hahmojen loppua kohden syvetessä. Halkola ja Lignell pitivät kahdestaan lavan hallussaan mainiosti koko näytelmän keston ajan ja Lignell hyödynsi selvästi Jim Carreyltä lainaamiaan maneereita juuri sopivassa laajuudessa välttäen ylilyönnit. (Jenkkilän lavoilla tätä roolia on näköjään vetänyt menestyksellä Mark Hamill).

Posted by Henri at 17.03.05 11:50
Comments