tammikuu 22, 2005

Ei tullut pojasta IT-miljonääriä...

Hulluina vuosina erehdyin minäkin ostamaan silloisen työnantajani osakkeita "sikamaisen halpaan" hintaan, ja osakkeen piti nousta pilviin heti julkisen listautumisen jälkeen. Listautumista ei koskaan tullut, ja minulle jäi käteen kasa paperia, jolla ei ollut juurikaan arvoa. Kunnes firma myytiin. Kahdesti. Jälkimmäisen kaupan yhteydessä uusi omistaja päätti hankkiutua piensijoittajista eroon, ja pakkolunasti osakkeet hinnalla, joka oli ehkä neljännes maksamastani.

Asia on viimein loppuunkäsitelty. Se, minkä piti kasvaa kerrokseksi kivitaloa, kuivui kuukausipalkan kokoiseksi kertaeräksi.

Onhan sekin jotain, ja saamaani kokemusta en vaihtaisi pois.

Posted by Henri at 22.01.05 00:35
Comments

Eräillä meistä oli optioita sen verran että eräänä talvisena vuosituhannen vaihteen päivänä tajusin olevani paperimiljonääri (ruotsin kruunuissa tosin). Onneksi en kehua retostanut liikaa, koska niistä ei tullut sitten minkäänlaista kertaerää. Pöh.

Käsitinkö oikein että ostit aikoinaan neljän kuukausipalkan suuruisella summalla IT-firman osakkeita? Rohkea.

Noista ei taida mennä veroakaan kun myyntivoitoista ei oikein voi puhua?

Posted by: samik at 22.01.05 01:00

Ymmärsit oikein. Nettopalkan kokoisista summista tosin sentään puhutaan. Se oli aikanaan laskelmoitu riski. Metsään meni, mutta ei mun talouteni siihen kaatunut.

Minä olen puolestani ollut verottajan virheen vuoksi ihka aito miljonääri. Olivat laskeneet noiden nimenomaisten osakkeiden arvon parikymmentäkertaiseksi siitä mitä piti olla. Sitä sitten selvitettiin toinenkin tovi. Mulla on kyllä vielä jossain tallella se verolippukin. Oi niitä aikoja.

Posted by: Henri at 24.01.05 10:06