tammikuu 07, 2005

It's all in the wrist

... eli ranneliikkeellä keittiömestariksi.

Tarkoituksenamme oli eilen kokata herkullista possuwokkia uutukaisessa riisinkeittimessämme höyryävän sulotuoksuisen riisin kylkiäiseksi. Pitkällisten ja hartaiden valmistelujen jälkeen olimme siinä vaiheessa, jossa kaksi kokkia samassa keittiössä on liikaa. Jaana-Mari syöksyi kohti wokkipannua hapanimeläkastikepurkki käsissään, ja minä (kuin elokuvahidastuksessa) ehdin kurkottamaan väliin ja huutamaan "ei vielä". Purkki päätyi tiskipöydälle ja muutamaa minuuttia myöhemmin, kun kastikkeenlisäyksen strateginen hetki oli saavutettu otin purkin oikeaan käteeni ja ravistin.

Jaana-Marin varoitusrefleksi ei ollut aivan yhtä nopea kuin minun; siinä vaiheessa, kun häneltä pääsi "se on auki", treenattu ranteeni oli vispannut jo kaksi kertaa.

Käytyäni suihkussa ja vaihdettuani vaatteeni sekä Jaana-Marin sillä aikaa pyyhittyä lattian, tiskipöydän ja seinät kävimme syvällisen keskustelun aiheesta "Pitäisikö avatun purkin kansi kiertää tiukasti takaisin paikoilleen vai vain jättää purkin päälle?". Keskustelumme sivusi myös aihetta "Pitäisikö kokin ennen ravistamista varmuuden vuoksi tarkistaa kannen auki/kiinni-tila?".

Posted by Henri at 07.01.05 14:37
Comments

Tästä tuli aika selkeät ja visuaaliset mielikuvat. :)

Posted by: Jussi Og at 07.01.05 15:15

No, toivottavasti ruoka oli edes hyvää.

J-Ko

Posted by: at 07.01.05 18:16

Aterian laadusta voisin kirjoittaa toisen tarinan. Sanotaanko vaikka niin, että jos nälkäisenä menee pyhäpäivänä lähikauppaan, ja ottaa viimeiset, kehnot lihat, sekä sekundatason vihanneksia, niin onnistumisen mahdollisuus laskee melkoisesti.

Sen siitä saa jos on liian nälkäinen ja laiska. Asematunnelista olisi varmasti saanut filettä.

Posted by: Henri at 07.01.05 21:16