marraskuu 25, 2004

Los - Menoksi

Eilinen Rammsteinin keikka osui siis päivää vaille kolmen vuoden päähän edellisestä kerrasta , kun näin bändin livenä ja päivälleen kolmen vuoden päähän häistämme. Vietimme siis romanttista hääpäivää mustiin pukeutuneen kansan joukossa Hartwall Areenalla.

En aio heittäytyä samalla tavalla kaunopuheisen analyyttiseksi kuin Jaakko Perkeleen Periskoopissa ("Silmääiskevä hyökkäysmaskuliinisuus" - indeed), vaan tyydyn erittelemään fiiliksiä ja muistoja pintapuolisesti. Aloitan sanomalla, että keikka oli ihan perhanan hyvä.

Konsertin avannut Reise, Reise oli yhdistetty toimivasti vanhempaan Seemaniin. Feuer Frei oli ensimmäinen kappale, joka villitsi yleisön täysin, mutta minulle konsertin paras sikermä tuli puolessa välissä, kun peräkkäin kuultiin uuden levyn parhaat kappaleet Los ja Moskau sekä heti perään (edelleen) omasta mielestäni bändin kaikkien aikojen hienoin teos Du Riechst So Gut. Sen jälkeen seisova yleisö palkittiin isoimmalla hitillä Du Hast, mutta minä olin jo saanut vähintään kaiken, jonka keikalta halusin.

Los svengasi kuin syntinen saksanpeura. Bändi kokoontui lavan reunalle ja soitti kapakka-rock-biisinsä tunteella. Katsomossa jalka vispasi ja viimeistään Till Lindemanin kaivaessa huuliharpun esiin koko kroppa keinui siihen malliin, että vieressä istuvilla saattoi olla tukalaa.

Seuraavaa kappaletta varten lavan takaa nousivat masiiviset valonheitinpatterit - nyt oli aika stadion-rockille: Moskau! Vaikka fiilis saatiinkin kattoon, niin minä jäin kaipaamaan levyllä laulanutta naisääntä. Nyt kuultiin venäjäksi vain nauhalta tulevat yy-kaa-koo-huudot.

Kohta Till seisoi lavalla klassisessa jousimies-asennossa käsissään valtava liekehtivä jousi. Kipunaa singonnut ase pyörähtelevän Tillin käsissä vei melkein huomion siltä, mitä oli tulossa. Kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, että nyt tulee herkkua tuutin täydeltä. Viime keikalla Du Riechst So Gut jäi kuulematta, mutta nyt kiljuimme mukana täyttä kurkkua: Säää haiset hyyyvälleeee! Mää lööööydän suuut! Sydän hakkasi ja päässä kohisi.

Amerikasta on nörttipojan pakko mainita kosketinsoittaja Flake Lorentzin (jolla muuten oli koko konsertissa entistä korostetumpi rooli, ja hyvä niin) ohjastama Segway sekä puoli Areenaa täyttänyt konfettisade. Konsertin varsinainen runko-osuus oli yllättävän lyhyt, mutta sen vastapainoksi encoreja esitettiin kahteen otteeseen, ensin kolme, sitten kaksi biisiä. Pimeässä iltäyössä käsi kädessä piraatti-tuotteiden myyjiä väistellessämme korvissa soi vieläkin Ohne Dich.

Lisäys 26.11.: laskin pikaisesti, että Rammstein soitti 18 19 biisiä: 9 Reise, Reiseltä, 5 Mutterilta, ja 2 molemmilta vanhemmilta levyiltä ja yhden sinkun. Konsertin lopuksi, valojen jo sytyttyä, kuultiin kahdentenakymmenentenä nauhoitettu, eteerinen hyvänyön-remix Engelistä. Myös Skrubun Pekka on ollut mukana karkeloissa.

Lisäys: 28.11.: Moira korjaa aivan oikein, että intron lisäksi biisejä oli 19. Linkin takaa löytyy biisilista. Myös Kutri oli keikalla ja ansaitsee ylettömän kateuteni päästyään haastattelemaan Richardia. Torstain HEE täytynee katsoa.

Posted by Henri at 25.11.04 12:35
Comments

Oma listani (löytyy blogista) mainitsi 19 biisiä intron ja lopun Engelin lisäksi. Kyllä oli sairaan hyvä keikka.

Posted by: Moira at 26.11.04 12:50

Niinpä tietenkin. Laskeskelin noita biisejä levykohtaisesti ja unohdin kokonaan, että päätösbiisi olikin Singles Kollektionilta. Kiitän korjauksesta.

Posted by: Henri at 28.11.04 22:32